Miksi varhaiskasvatus on lapselle parempi kuin päivähoito?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi meni vähän alle kolme vuotiaana päiväkotiin jossa sai laadukasta varhaiskasvatusta. Hän mm. oppi tukiviittomia ja kuvakorttejakin kokeiltiin.

Hänen suunsa motoriikkaa tarkkailtiin ja harjoitettiin koko ryhmän kanssa tehdyillä kielijumppatuokioilla. Puheterapeutin kanssa tekivät yhteistyötä.

Sitten hän siirtyi isojen puolelle jossa saa vain päivähoitoa. Vaihtuvat aikuiset tarjoilevat ruoan, pukevat (liikaa) vaatteita ulos, komentavat vessaan ja mahdollistavat päivälevon. Kummastelevat kun lapsi saa välillä raivareita koska eivät edes yritä kommunikoida lapsen kanssa, joka kyllä osaa jo puhua ihan hyvin ja ymmärtää puhetta hyvin.

Välillä kyllä ovat kuulemma askarrelleetkin jotain, mutta hyvin vähäiseltä kuulostaa.

Ei noita päivähoitopaikkoja enää ole. Laki muuttui vuonna 2015.

Niin, ei pitäisi olla. Mutta koko syksynä ei ole ryhmässä ollut vielä opettaja paikalla. Kaipa se jossain vaiheessa ilmestyy, mutta odotellessa tilanne on tämä.

Vaikka ei olisi koulutettu vakaopea niin silti pitää noudattaa varhaiskasvatussuunnitelmia ja huolehtia, että lapsille opetetaan vaadittavat taidot. Opetuksen on myös oltava suunnitelman mukaista, eli ei tuokioita niin kuin päivähoidossa vaan integroituja harjoitteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi meni vähän alle kolme vuotiaana päiväkotiin jossa sai laadukasta varhaiskasvatusta. Hän mm. oppi tukiviittomia ja kuvakorttejakin kokeiltiin.

Hänen suunsa motoriikkaa tarkkailtiin ja harjoitettiin koko ryhmän kanssa tehdyillä kielijumppatuokioilla. Puheterapeutin kanssa tekivät yhteistyötä.

Sitten hän siirtyi isojen puolelle jossa saa vain päivähoitoa. Vaihtuvat aikuiset tarjoilevat ruoan, pukevat (liikaa) vaatteita ulos, komentavat vessaan ja mahdollistavat päivälevon. Kummastelevat kun lapsi saa välillä raivareita koska eivät edes yritä kommunikoida lapsen kanssa, joka kyllä osaa jo puhua ihan hyvin ja ymmärtää puhetta hyvin.

Välillä kyllä ovat kuulemma askarrelleetkin jotain, mutta hyvin vähäiseltä kuulostaa.

Ei noita päivähoitopaikkoja enää ole. Laki muuttui vuonna 2015.

Kamala tilanne, mutta kun vakaopettajista on huutava pula, voi kestää kauankin.

Niin, ei pitäisi olla. Mutta koko syksynä ei ole ryhmässä ollut vielä opettaja paikalla. Kaipa se jossain vaiheessa ilmestyy, mutta odotellessa tilanne on tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi meni vähän alle kolme vuotiaana päiväkotiin jossa sai laadukasta varhaiskasvatusta. Hän mm. oppi tukiviittomia ja kuvakorttejakin kokeiltiin.

Hänen suunsa motoriikkaa tarkkailtiin ja harjoitettiin koko ryhmän kanssa tehdyillä kielijumppatuokioilla. Puheterapeutin kanssa tekivät yhteistyötä.

Sitten hän siirtyi isojen puolelle jossa saa vain päivähoitoa. Vaihtuvat aikuiset tarjoilevat ruoan, pukevat (liikaa) vaatteita ulos, komentavat vessaan ja mahdollistavat päivälevon. Kummastelevat kun lapsi saa välillä raivareita koska eivät edes yritä kommunikoida lapsen kanssa, joka kyllä osaa jo puhua ihan hyvin ja ymmärtää puhetta hyvin.

Välillä kyllä ovat kuulemma askarrelleetkin jotain, mutta hyvin vähäiseltä kuulostaa.

Ei noita päivähoitopaikkoja enää ole. Laki muuttui vuonna 2015.

Niin, ei pitäisi olla. Mutta koko syksynä ei ole ryhmässä ollut vielä opettaja paikalla. Kaipa se jossain vaiheessa ilmestyy, mutta odotellessa tilanne on tämä.

Vaikka ei olisi koulutettu vakaopea niin silti pitää noudattaa varhaiskasvatussuunnitelmia ja huolehtia, että lapsille opetetaan vaadittavat taidot. Opetuksen on myös oltava suunnitelman mukaista, eli ei tuokioita niin kuin päivähoidossa vaan integroituja harjoitteita.

Opettajaa saattaa sijaistaa myös esim. hoitaja, mutta vastuut sijaisella on silti ihan samat kuin sillä vakkari-opella olisi. Se että opettajaksi kouluttautunutta ei ole paikalla ei vielä tarkoita, ettei varhaiskasvatusta saisi. Myöskään se jos ryhmässä olisikin joku jolla on opettajan koulutus ei välttämättä parantaisi tilannetta. Oma huomio on ollut ettei koulutus aina tuo lisäarvoa vaka-työntekijän työskentelyyn kun siinä työssä kuitenkin myös oma persoonallisuus, asenne yms. on niin ratkaisevia.

Onko lastentarhanopettaja pätevä vakaopeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi meni vähän alle kolme vuotiaana päiväkotiin jossa sai laadukasta varhaiskasvatusta. Hän mm. oppi tukiviittomia ja kuvakorttejakin kokeiltiin.

Hänen suunsa motoriikkaa tarkkailtiin ja harjoitettiin koko ryhmän kanssa tehdyillä kielijumppatuokioilla. Puheterapeutin kanssa tekivät yhteistyötä.

Sitten hän siirtyi isojen puolelle jossa saa vain päivähoitoa. Vaihtuvat aikuiset tarjoilevat ruoan, pukevat (liikaa) vaatteita ulos, komentavat vessaan ja mahdollistavat päivälevon. Kummastelevat kun lapsi saa välillä raivareita koska eivät edes yritä kommunikoida lapsen kanssa, joka kyllä osaa jo puhua ihan hyvin ja ymmärtää puhetta hyvin.

Välillä kyllä ovat kuulemma askarrelleetkin jotain, mutta hyvin vähäiseltä kuulostaa.

Ei noita päivähoitopaikkoja enää ole. Laki muuttui vuonna 2015.

Niin, ei pitäisi olla. Mutta koko syksynä ei ole ryhmässä ollut vielä opettaja paikalla. Kaipa se jossain vaiheessa ilmestyy, mutta odotellessa tilanne on tämä.

Vaikka ei olisi koulutettu vakaopea niin silti pitää noudattaa varhaiskasvatussuunnitelmia ja huolehtia, että lapsille opetetaan vaadittavat taidot. Opetuksen on myös oltava suunnitelman mukaista, eli ei tuokioita niin kuin päivähoidossa vaan integroituja harjoitteita.

Opettajaa saattaa sijaistaa myös esim. hoitaja, mutta vastuut sijaisella on silti ihan samat kuin sillä vakkari-opella olisi. Se että opettajaksi kouluttautunutta ei ole paikalla ei vielä tarkoita, ettei varhaiskasvatusta saisi. Myöskään se jos ryhmässä olisikin joku jolla on opettajan koulutus ei välttämättä parantaisi tilannetta. Oma huomio on ollut ettei koulutus aina tuo lisäarvoa vaka-työntekijän työskentelyyn kun siinä työssä kuitenkin myös oma persoonallisuus, asenne yms. on niin ratkaisevia.

Älä nyt viitsi, se opettaja on koulutettu yliopistossa ja hoitaja ammattikoulussa. Ihan taatusti siellä yliopistolla tarttuu mukaan muutakin kuin omaa asennetta ja persoonaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatus on lasta itseään varten kun taas päivähoito on vanhempien työssäkäyntiä varten. Kyse on aivan perustavanlaatuisesta asenne-erosta.

Lapsen tarpeet sinänsä eivät kuitenkaan ole muuttuneet. Tietysti jokaisessa ajassa on ne omat erityispiirteensä ja on ihan hyvä miettiä esim. että minkälaista osaamista tulevaisuuden työelämässä tarvitaan, mutta lapsilla on kuitenkin koko elämä aikaa oppia ja kehittyä. Nykyisestä varhaiskasvatuksesta tulee mieleen että on hienosti mietitty että minkälaista oppia ja tukea lapsi voisi elämänpolkunsa alkuvaiheessa tarvita, mutta toteutus on sitten vähän niin ja näin. Melko epärealistiset käsitykset ainakin ollut heillä jotka tätä varhaiskasvatus-agendaa ovat ajaneet.

Nykymaailmassa on myös paljon enemmän hallittavaa ja osattavaa kuin menneinä vuosikymmeninä. Ei ole järkevää hukata varhaisia herkkyyskausia ja jättää puuttumatta varhaisen tuen tarpeisiin oli ne sitten sosiaaliset taidot, kielitaidot tai vaikkapa keskittymistaidot. Nykyisessä päivähoidossa käsitellään paljon monipuolisempia asioita kuin laulellaan traditionaalisia lastenlauluja, mitä se omassa lapsuudessani oli ja hyvä niin.

Oletko ihan vakavissasi? Lapsetko menevät päiväkotiin niin, että osaavat sytyttää tulet uuniin, lämmittää vettä, pestä pikkusisko takamuksen, vaihtaa vaipan, pestä pyykit, laittaa ruokaa, siivota ja tiskata? Ommella napit, parsia sukat ja kutoa verkot? Tuollaisia taitoja tarvittiin alle 100 vuotta sitten ja nyt sinä ihan pokkana väität, että nykymaailmassa on paljon enemmän osattavaa kuin menneinä vuosikymmeninä.

Kuule, nykylapsi ei pärjäisi 80 vuoden takaisessa maailmassa, jossa ilman sähköä piti selvitä pienempien kanssa päivä, kun vanhemmat oli töissä. Juu, lapsikuolleisuus oli suurempi, mutta kyllä silloin 5v ikäinen osasi paljon, paljon enemmän kuin nyt.

Minä olin lapsi 70 -luvulla. Silloin ei lasten kuulunut kokata eikä pestä pikkusiskojen takamuksiaan sen enepää kuin tänä päivänäkään. Ei myöskään ollut valo- ja ruutusaastetta kuten nykyisin, joka on yksi syy miksi lasten tarkkaavaisuus on mennyt ihan poskelleen verrattuna meihin iäkkäämpiin. Ei ollut nettejä, tai pelejä. Afrikan tähden kanssa ei tarvinnut meittiä kohtaako lapsi siellä goomaajaa tai ymmärtääkö se mitä se netistä katselee ja onko sillä lähdekritiikkiä. Maailmasta tiedettiin oma kylä ja sen naapuri, nykyisin käydään läpi koko maailmaa, koska on matkusteltu ja naapurissa saattaa asua eri kieltä puhuvia lapsia. Kyllä se vaatimustaso oli ihan toinen, silloin ehkä riitti se, että leikittiin Prinsessa Ruususen linnaa ja lauleltiin karhunpoikien sairauksista.

Minä asuin maalla ja osasin paljon enemmän kuin nykylapset. Maailmasta tiesin oman kylän ja naapurin, lähikaupungin ja sen toisenkin lähikaupungin, jossa oli mummola. Tiesin jopa Helsingin ja Tukholman ja - kiitos tekevision - aika paljon maailmasta muutenkin. Naapurin mummo puhui ruotsia ja isän sukulaiset saksaa.

Nykyisin lapsilta ei vaadita yhtään mitään, he ovat keskipisteitä, jotka eivät tiedä, miten pitää toimia, koska kukaan ei opasta heitä elämään. Heistä etsitään vikoja, virheitä ja puutteita sen sijaan, että ihasteltaisiin osaamista ja kehuttaisiin sitä, miten hienosti osasit elämässä tarvittavia taitoja. Heille ei näytetä muiden kanssa elämistä, mutta joku aikuinen on koko ajan vierellä sanoittamassa tunteita, vaikka ei edes tiedä, miltä lapsesta tuntuu. Ja sitä se lapsen elämä sitten onkin, silkkaa tunnetta, vaikka maailmassa elämisessä tarvittaisiin muutakin kuin tunnetaitoja.

Lisäksi en ole ollenkaan varma, että lapsen pitää jo 4v iässä tietää, miten laaja on sukupuolien spektri tai miten nopeasti maailma tuhoutuu ilmastonmuutoksen vuoksi. Niitä ehtii miettimään myöhemmin, nyt olisi hyvä hetki opetella neulomaan irronneet napit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi meni vähän alle kolme vuotiaana päiväkotiin jossa sai laadukasta varhaiskasvatusta. Hän mm. oppi tukiviittomia ja kuvakorttejakin kokeiltiin.

Hänen suunsa motoriikkaa tarkkailtiin ja harjoitettiin koko ryhmän kanssa tehdyillä kielijumppatuokioilla. Puheterapeutin kanssa tekivät yhteistyötä.

Sitten hän siirtyi isojen puolelle jossa saa vain päivähoitoa. Vaihtuvat aikuiset tarjoilevat ruoan, pukevat (liikaa) vaatteita ulos, komentavat vessaan ja mahdollistavat päivälevon. Kummastelevat kun lapsi saa välillä raivareita koska eivät edes yritä kommunikoida lapsen kanssa, joka kyllä osaa jo puhua ihan hyvin ja ymmärtää puhetta hyvin.

Välillä kyllä ovat kuulemma askarrelleetkin jotain, mutta hyvin vähäiseltä kuulostaa.

Ei noita päivähoitopaikkoja enää ole. Laki muuttui vuonna 2015.

Niin, ei pitäisi olla. Mutta koko syksynä ei ole ryhmässä ollut vielä opettaja paikalla. Kaipa se jossain vaiheessa ilmestyy, mutta odotellessa tilanne on tämä.

Vaikka ei olisi koulutettu vakaopea niin silti pitää noudattaa varhaiskasvatussuunnitelmia ja huolehtia, että lapsille opetetaan vaadittavat taidot. Opetuksen on myös oltava suunnitelman mukaista, eli ei tuokioita niin kuin päivähoidossa vaan integroituja harjoitteita.

Tää on hauskaa - integroitu harjoite ja vaaditut taidot... Päiväkoti on paikka, jossa oppii korkeintaan väistelemään potkuja ja puremista, ei muuta.

Lapsia voi tarhata eri nimikkeillä. Papereita voi pyöritellä eri määriä.

Jos kasvatuksessa unohdetaan aikuisen (pysyvän ja ammattitaitoisen) LÄSNÄOLON ja ESIMERKIN voima ja merkitys, mennään metsään, oli terminä sitten päivähoito tai varhaiskasvatus.

Levottomat, vaihtuvien sijaisten varassa selviytymistaistelua käyvät lapsiryhmät eivät tarjoa lapsille riittävää kasvurauhaa eivätkä suotuisan kehityksen edellytyksiä.

Toivoakseni suurin osa ryhmistä eivät (ainakaan vielä) ole tällaisia. Kuitenkin, osa on kriisiytynyt niin pahasti, että peli pitäisi viheltää poikki ja rehellisesti kertoa vanhemmille tilanne. Niitä vaurioita, joita lapsen mieleen (ja kehoon) tällaisessa inklusiivisessa kriisiryhmässä aiheutetaan, paikataan pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatus on lasta itseään varten kun taas päivähoito on vanhempien työssäkäyntiä varten. Kyse on aivan perustavanlaatuisesta asenne-erosta.

Lapsen tarpeet sinänsä eivät kuitenkaan ole muuttuneet. Tietysti jokaisessa ajassa on ne omat erityispiirteensä ja on ihan hyvä miettiä esim. että minkälaista osaamista tulevaisuuden työelämässä tarvitaan, mutta lapsilla on kuitenkin koko elämä aikaa oppia ja kehittyä. Nykyisestä varhaiskasvatuksesta tulee mieleen että on hienosti mietitty että minkälaista oppia ja tukea lapsi voisi elämänpolkunsa alkuvaiheessa tarvita, mutta toteutus on sitten vähän niin ja näin. Melko epärealistiset käsitykset ainakin ollut heillä jotka tätä varhaiskasvatus-agendaa ovat ajaneet.

Nykymaailmassa on myös paljon enemmän hallittavaa ja osattavaa kuin menneinä vuosikymmeninä. Ei ole järkevää hukata varhaisia herkkyyskausia ja jättää puuttumatta varhaisen tuen tarpeisiin oli ne sitten sosiaaliset taidot, kielitaidot tai vaikkapa keskittymistaidot. Nykyisessä päivähoidossa käsitellään paljon monipuolisempia asioita kuin laulellaan traditionaalisia lastenlauluja, mitä se omassa lapsuudessani oli ja hyvä niin.

Oletko ihan vakavissasi? Lapsetko menevät päiväkotiin niin, että osaavat sytyttää tulet uuniin, lämmittää vettä, pestä pikkusisko takamuksen, vaihtaa vaipan, pestä pyykit, laittaa ruokaa, siivota ja tiskata? Ommella napit, parsia sukat ja kutoa verkot? Tuollaisia taitoja tarvittiin alle 100 vuotta sitten ja nyt sinä ihan pokkana väität, että nykymaailmassa on paljon enemmän osattavaa kuin menneinä vuosikymmeninä.

Kuule, nykylapsi ei pärjäisi 80 vuoden takaisessa maailmassa, jossa ilman sähköä piti selvitä pienempien kanssa päivä, kun vanhemmat oli töissä. Juu, lapsikuolleisuus oli suurempi, mutta kyllä silloin 5v ikäinen osasi paljon, paljon enemmän kuin nyt.

Minä olin lapsi 70 -luvulla. Silloin ei lasten kuulunut kokata eikä pestä pikkusiskojen takamuksiaan sen enepää kuin tänä päivänäkään. Ei myöskään ollut valo- ja ruutusaastetta kuten nykyisin, joka on yksi syy miksi lasten tarkkaavaisuus on mennyt ihan poskelleen verrattuna meihin iäkkäämpiin. Ei ollut nettejä, tai pelejä. Afrikan tähden kanssa ei tarvinnut meittiä kohtaako lapsi siellä goomaajaa tai ymmärtääkö se mitä se netistä katselee ja onko sillä lähdekritiikkiä. Maailmasta tiedettiin oma kylä ja sen naapuri, nykyisin käydään läpi koko maailmaa, koska on matkusteltu ja naapurissa saattaa asua eri kieltä puhuvia lapsia. Kyllä se vaatimustaso oli ihan toinen, silloin ehkä riitti se, että leikittiin Prinsessa Ruususen linnaa ja lauleltiin karhunpoikien sairauksista.

Minä asuin maalla ja osasin paljon enemmän kuin nykylapset. Maailmasta tiesin oman kylän ja naapurin, lähikaupungin ja sen toisenkin lähikaupungin, jossa oli mummola. Tiesin jopa Helsingin ja Tukholman ja - kiitos tekevision - aika paljon maailmasta muutenkin. Naapurin mummo puhui ruotsia ja isän sukulaiset saksaa.

Nykyisin lapsilta ei vaadita yhtään mitään, he ovat keskipisteitä, jotka eivät tiedä, miten pitää toimia, koska kukaan ei opasta heitä elämään. Heistä etsitään vikoja, virheitä ja puutteita sen sijaan, että ihasteltaisiin osaamista ja kehuttaisiin sitä, miten hienosti osasit elämässä tarvittavia taitoja. Heille ei näytetä muiden kanssa elämistä, mutta joku aikuinen on koko ajan vierellä sanoittamassa tunteita, vaikka ei edes tiedä, miltä lapsesta tuntuu. Ja sitä se lapsen elämä sitten onkin, silkkaa tunnetta, vaikka maailmassa elämisessä tarvittaisiin muutakin kuin tunnetaitoja.

Lisäksi en ole ollenkaan varma, että lapsen pitää jo 4v iässä tietää, miten laaja on sukupuolien spektri tai miten nopeasti maailma tuhoutuu ilmastonmuutoksen vuoksi. Niitä ehtii miettimään myöhemmin, nyt olisi hyvä hetki opetella neulomaan irronneet napit.

No minusta ne viat ja virheet eivät ole vikoja ja virheitä vaan tuen tarpeita. Meillä kun on olemassa tätä nykyä paljon erilaista toimintaterapeutti, puheterapeuttia jne. näitä lapsia tukemaan. Näillä pyritään nimenomaan tasaamaan sitä elämänpolkua, että elämän ei tarvitse kaatua vaikka siihen, että on lukihäiriö eikä opi saksan kieltä koulussa. Tunnetaitojen merkitys on siinä, että lapset oppisivat kertomaan mikä harmittaa, mikä ahdistaa sen sijaan, että mätkitään kaveria turhaan ja vähön isompana viillellään pahaa oloa partakoneen terillä ranteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatus on lasta itseään varten kun taas päivähoito on vanhempien työssäkäyntiä varten. Kyse on aivan perustavanlaatuisesta asenne-erosta.

Lapsen tarpeet sinänsä eivät kuitenkaan ole muuttuneet. Tietysti jokaisessa ajassa on ne omat erityispiirteensä ja on ihan hyvä miettiä esim. että minkälaista osaamista tulevaisuuden työelämässä tarvitaan, mutta lapsilla on kuitenkin koko elämä aikaa oppia ja kehittyä. Nykyisestä varhaiskasvatuksesta tulee mieleen että on hienosti mietitty että minkälaista oppia ja tukea lapsi voisi elämänpolkunsa alkuvaiheessa tarvita, mutta toteutus on sitten vähän niin ja näin. Melko epärealistiset käsitykset ainakin ollut heillä jotka tätä varhaiskasvatus-agendaa ovat ajaneet.

Nykymaailmassa on myös paljon enemmän hallittavaa ja osattavaa kuin menneinä vuosikymmeninä. Ei ole järkevää hukata varhaisia herkkyyskausia ja jättää puuttumatta varhaisen tuen tarpeisiin oli ne sitten sosiaaliset taidot, kielitaidot tai vaikkapa keskittymistaidot. Nykyisessä päivähoidossa käsitellään paljon monipuolisempia asioita kuin laulellaan traditionaalisia lastenlauluja, mitä se omassa lapsuudessani oli ja hyvä niin.

Oletko ihan vakavissasi? Lapsetko menevät päiväkotiin niin, että osaavat sytyttää tulet uuniin, lämmittää vettä, pestä pikkusisko takamuksen, vaihtaa vaipan, pestä pyykit, laittaa ruokaa, siivota ja tiskata? Ommella napit, parsia sukat ja kutoa verkot? Tuollaisia taitoja tarvittiin alle 100 vuotta sitten ja nyt sinä ihan pokkana väität, että nykymaailmassa on paljon enemmän osattavaa kuin menneinä vuosikymmeninä.

Kuule, nykylapsi ei pärjäisi 80 vuoden takaisessa maailmassa, jossa ilman sähköä piti selvitä pienempien kanssa päivä, kun vanhemmat oli töissä. Juu, lapsikuolleisuus oli suurempi, mutta kyllä silloin 5v ikäinen osasi paljon, paljon enemmän kuin nyt.

Minä olin lapsi 70 -luvulla. Silloin ei lasten kuulunut kokata eikä pestä pikkusiskojen takamuksiaan sen enepää kuin tänä päivänäkään. Ei myöskään ollut valo- ja ruutusaastetta kuten nykyisin, joka on yksi syy miksi lasten tarkkaavaisuus on mennyt ihan poskelleen verrattuna meihin iäkkäämpiin. Ei ollut nettejä, tai pelejä. Afrikan tähden kanssa ei tarvinnut meittiä kohtaako lapsi siellä goomaajaa tai ymmärtääkö se mitä se netistä katselee ja onko sillä lähdekritiikkiä. Maailmasta tiedettiin oma kylä ja sen naapuri, nykyisin käydään läpi koko maailmaa, koska on matkusteltu ja naapurissa saattaa asua eri kieltä puhuvia lapsia. Kyllä se vaatimustaso oli ihan toinen, silloin ehkä riitti se, että leikittiin Prinsessa Ruususen linnaa ja lauleltiin karhunpoikien sairauksista.

Se, että ollaan tekemisissä vieraskielisten lasten kanssa ei varsinaisesti nosta vaatimustasoa mutta on oltava mahdollisuus leikissä ja muussa toiminnassa puhua ja kuulla suomen kieltä, ja esim. laulaa suomeksi. Nythän se ei hienoista suunnitelmista huolimatta aina onnistu kun on niin kiire koko ajan. Yhtä lailla kantaväestöön kuuluvien lasten puhetaidot heikkenee jos varhaislapsuudesta iso osa menee siinä kun hosutaan kirjaviisaan opettajan johdolla, joka ehkä teoriassa osaisi tukea kielenoppimista paremmin kuin päiväkodin "tädit" ennen vanhaan, tai sitten havaintojensa perusteella ohjata johonkin tukipalveluun jota ei välttämättä kuitenkaan ole edes saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia voi tarhata eri nimikkeillä. Papereita voi pyöritellä eri määriä.

Jos kasvatuksessa unohdetaan aikuisen (pysyvän ja ammattitaitoisen) LÄSNÄOLON ja ESIMERKIN voima ja merkitys, mennään metsään, oli terminä sitten päivähoito tai varhaiskasvatus.

Levottomat, vaihtuvien sijaisten varassa selviytymistaistelua käyvät lapsiryhmät eivät tarjoa lapsille riittävää kasvurauhaa eivätkä suotuisan kehityksen edellytyksiä.

Toivoakseni suurin osa ryhmistä eivät (ainakaan vielä) ole tällaisia. Kuitenkin, osa on kriisiytynyt niin pahasti, että peli pitäisi viheltää poikki ja rehellisesti kertoa vanhemmille tilanne. Niitä vaurioita, joita lapsen mieleen (ja kehoon) tällaisessa inklusiivisessa kriisiryhmässä aiheutetaan, paikataan pitkään.

En ymmärrä mitä tarkoittaa viheltää peli poikki ja kertoa vanhemmille. Meillähän käydään tätä keskustelua hyvin avoimesti sanomalehdissä, politiikassa, kaikkialla. Eihän ne varhaiskasvatuksen haasteet kenellekään salaisuus ole. On komiteaa toisensa perään miettimässä miten tilannetta voisi korjata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia voi tarhata eri nimikkeillä. Papereita voi pyöritellä eri määriä.

Jos kasvatuksessa unohdetaan aikuisen (pysyvän ja ammattitaitoisen) LÄSNÄOLON ja ESIMERKIN voima ja merkitys, mennään metsään, oli terminä sitten päivähoito tai varhaiskasvatus.

Levottomat, vaihtuvien sijaisten varassa selviytymistaistelua käyvät lapsiryhmät eivät tarjoa lapsille riittävää kasvurauhaa eivätkä suotuisan kehityksen edellytyksiä.

Toivoakseni suurin osa ryhmistä eivät (ainakaan vielä) ole tällaisia. Kuitenkin, osa on kriisiytynyt niin pahasti, että peli pitäisi viheltää poikki ja rehellisesti kertoa vanhemmille tilanne. Niitä vaurioita, joita lapsen mieleen (ja kehoon) tällaisessa inklusiivisessa kriisiryhmässä aiheutetaan, paikataan pitkään.

En ymmärrä mitä tarkoittaa viheltää peli poikki ja kertoa vanhemmille. Meillähän käydään tätä keskustelua hyvin avoimesti sanomalehdissä, politiikassa, kaikkialla. Eihän ne varhaiskasvatuksen haasteet kenellekään salaisuus ole. On komiteaa toisensa perään miettimässä miten tilannetta voisi korjata.

En ole huomannut, että varhaiskasvatusta sinällään olisi kyseenalaistettu juuri missään. Kaikkien lääke on vaan se, että otetaan päiväkoteihin lisää varhaiskasvatusta eli lisää koulutusvaatimuksia, lisää suunnitelmia, lisää paperitöitä, lisää vaka-alkuisia termejä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia voi tarhata eri nimikkeillä. Papereita voi pyöritellä eri määriä.

Jos kasvatuksessa unohdetaan aikuisen (pysyvän ja ammattitaitoisen) LÄSNÄOLON ja ESIMERKIN voima ja merkitys, mennään metsään, oli terminä sitten päivähoito tai varhaiskasvatus.

Levottomat, vaihtuvien sijaisten varassa selviytymistaistelua käyvät lapsiryhmät eivät tarjoa lapsille riittävää kasvurauhaa eivätkä suotuisan kehityksen edellytyksiä.

Toivoakseni suurin osa ryhmistä eivät (ainakaan vielä) ole tällaisia. Kuitenkin, osa on kriisiytynyt niin pahasti, että peli pitäisi viheltää poikki ja rehellisesti kertoa vanhemmille tilanne. Niitä vaurioita, joita lapsen mieleen (ja kehoon) tällaisessa inklusiivisessa kriisiryhmässä aiheutetaan, paikataan pitkään.

En ymmärrä mitä tarkoittaa viheltää peli poikki ja kertoa vanhemmille. Meillähän käydään tätä keskustelua hyvin avoimesti sanomalehdissä, politiikassa, kaikkialla. Eihän ne varhaiskasvatuksen haasteet kenellekään salaisuus ole. On komiteaa toisensa perään miettimässä miten tilannetta voisi korjata.

En ole huomannut, että varhaiskasvatusta sinällään olisi kyseenalaistettu juuri missään. Kaikkien lääke on vaan se, että otetaan päiväkoteihin lisää varhaiskasvatusta eli lisää koulutusvaatimuksia, lisää suunnitelmia, lisää paperitöitä, lisää vaka-alkuisia termejä jne.

Aa, sinä siis haluaisit, että pantaisiin sieltä ne opettajat pois ja jatkettaisiin legoilla ja muumilauluilla. Unohdettaisiin yksilölliset suunnitelmat ja keskityttäisiin iloisesti vain kurahousuihin ja sylittelyihin? Katsos kun me akateemiset vanhemmat emme kelpuuta noin heikkotasoista säilömistä enää lapsillemme. Haluamme, että lapsiamme opetetaan yksilöllisesti sillä aikaa kun itse emme pysty töittemme takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatus on lasta itseään varten kun taas päivähoito on vanhempien työssäkäyntiä varten. Kyse on aivan perustavanlaatuisesta asenne-erosta.

Lapsen tarpeet sinänsä eivät kuitenkaan ole muuttuneet. Tietysti jokaisessa ajassa on ne omat erityispiirteensä ja on ihan hyvä miettiä esim. että minkälaista osaamista tulevaisuuden työelämässä tarvitaan, mutta lapsilla on kuitenkin koko elämä aikaa oppia ja kehittyä. Nykyisestä varhaiskasvatuksesta tulee mieleen että on hienosti mietitty että minkälaista oppia ja tukea lapsi voisi elämänpolkunsa alkuvaiheessa tarvita, mutta toteutus on sitten vähän niin ja näin. Melko epärealistiset käsitykset ainakin ollut heillä jotka tätä varhaiskasvatus-agendaa ovat ajaneet.

Nykymaailmassa on myös paljon enemmän hallittavaa ja osattavaa kuin menneinä vuosikymmeninä. Ei ole järkevää hukata varhaisia herkkyyskausia ja jättää puuttumatta varhaisen tuen tarpeisiin oli ne sitten sosiaaliset taidot, kielitaidot tai vaikkapa keskittymistaidot. Nykyisessä päivähoidossa käsitellään paljon monipuolisempia asioita kuin laulellaan traditionaalisia lastenlauluja, mitä se omassa lapsuudessani oli ja hyvä niin.

Oletko ihan vakavissasi? Lapsetko menevät päiväkotiin niin, että osaavat sytyttää tulet uuniin, lämmittää vettä, pestä pikkusisko takamuksen, vaihtaa vaipan, pestä pyykit, laittaa ruokaa, siivota ja tiskata? Ommella napit, parsia sukat ja kutoa verkot? Tuollaisia taitoja tarvittiin alle 100 vuotta sitten ja nyt sinä ihan pokkana väität, että nykymaailmassa on paljon enemmän osattavaa kuin menneinä vuosikymmeninä.

Kuule, nykylapsi ei pärjäisi 80 vuoden takaisessa maailmassa, jossa ilman sähköä piti selvitä pienempien kanssa päivä, kun vanhemmat oli töissä. Juu, lapsikuolleisuus oli suurempi, mutta kyllä silloin 5v ikäinen osasi paljon, paljon enemmän kuin nyt.

Minä olin lapsi 70 -luvulla. Silloin ei lasten kuulunut kokata eikä pestä pikkusiskojen takamuksiaan sen enepää kuin tänä päivänäkään. Ei myöskään ollut valo- ja ruutusaastetta kuten nykyisin, joka on yksi syy miksi lasten tarkkaavaisuus on mennyt ihan poskelleen verrattuna meihin iäkkäämpiin. Ei ollut nettejä, tai pelejä. Afrikan tähden kanssa ei tarvinnut meittiä kohtaako lapsi siellä goomaajaa tai ymmärtääkö se mitä se netistä katselee ja onko sillä lähdekritiikkiä. Maailmasta tiedettiin oma kylä ja sen naapuri, nykyisin käydään läpi koko maailmaa, koska on matkusteltu ja naapurissa saattaa asua eri kieltä puhuvia lapsia. Kyllä se vaatimustaso oli ihan toinen, silloin ehkä riitti se, että leikittiin Prinsessa Ruususen linnaa ja lauleltiin karhunpoikien sairauksista.

Minä asuin maalla ja osasin paljon enemmän kuin nykylapset. Maailmasta tiesin oman kylän ja naapurin, lähikaupungin ja sen toisenkin lähikaupungin, jossa oli mummola. Tiesin jopa Helsingin ja Tukholman ja - kiitos tekevision - aika paljon maailmasta muutenkin. Naapurin mummo puhui ruotsia ja isän sukulaiset saksaa.

Nykyisin lapsilta ei vaadita yhtään mitään, he ovat keskipisteitä, jotka eivät tiedä, miten pitää toimia, koska kukaan ei opasta heitä elämään. Heistä etsitään vikoja, virheitä ja puutteita sen sijaan, että ihasteltaisiin osaamista ja kehuttaisiin sitä, miten hienosti osasit elämässä tarvittavia taitoja. Heille ei näytetä muiden kanssa elämistä, mutta joku aikuinen on koko ajan vierellä sanoittamassa tunteita, vaikka ei edes tiedä, miltä lapsesta tuntuu. Ja sitä se lapsen elämä sitten onkin, silkkaa tunnetta, vaikka maailmassa elämisessä tarvittaisiin muutakin kuin tunnetaitoja.

Lisäksi en ole ollenkaan varma, että lapsen pitää jo 4v iässä tietää, miten laaja on sukupuolien spektri tai miten nopeasti maailma tuhoutuu ilmastonmuutoksen vuoksi. Niitä ehtii miettimään myöhemmin, nyt olisi hyvä hetki opetella neulomaan irronneet napit.

Samaa miettinyt tuosta muodissa olevasta tunnekasvatuksesta ja "tunteiden sanoituksesta". Huonoimmillaan se opettaa lapselle, että maailma pyörii hänen (negatiivisten) tunteidensa ympärillä ja sitä "taitoa" voi sitten käyttää saavuttaakseen omia itsekkäitä tavoitteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatus on lasta itseään varten kun taas päivähoito on vanhempien työssäkäyntiä varten. Kyse on aivan perustavanlaatuisesta asenne-erosta.

Lapsen tarpeet sinänsä eivät kuitenkaan ole muuttuneet. Tietysti jokaisessa ajassa on ne omat erityispiirteensä ja on ihan hyvä miettiä esim. että minkälaista osaamista tulevaisuuden työelämässä tarvitaan, mutta lapsilla on kuitenkin koko elämä aikaa oppia ja kehittyä. Nykyisestä varhaiskasvatuksesta tulee mieleen että on hienosti mietitty että minkälaista oppia ja tukea lapsi voisi elämänpolkunsa alkuvaiheessa tarvita, mutta toteutus on sitten vähän niin ja näin. Melko epärealistiset käsitykset ainakin ollut heillä jotka tätä varhaiskasvatus-agendaa ovat ajaneet.

Nykymaailmassa on myös paljon enemmän hallittavaa ja osattavaa kuin menneinä vuosikymmeninä. Ei ole järkevää hukata varhaisia herkkyyskausia ja jättää puuttumatta varhaisen tuen tarpeisiin oli ne sitten sosiaaliset taidot, kielitaidot tai vaikkapa keskittymistaidot. Nykyisessä päivähoidossa käsitellään paljon monipuolisempia asioita kuin laulellaan traditionaalisia lastenlauluja, mitä se omassa lapsuudessani oli ja hyvä niin.

Oletko ihan vakavissasi? Lapsetko menevät päiväkotiin niin, että osaavat sytyttää tulet uuniin, lämmittää vettä, pestä pikkusisko takamuksen, vaihtaa vaipan, pestä pyykit, laittaa ruokaa, siivota ja tiskata? Ommella napit, parsia sukat ja kutoa verkot? Tuollaisia taitoja tarvittiin alle 100 vuotta sitten ja nyt sinä ihan pokkana väität, että nykymaailmassa on paljon enemmän osattavaa kuin menneinä vuosikymmeninä.

Kuule, nykylapsi ei pärjäisi 80 vuoden takaisessa maailmassa, jossa ilman sähköä piti selvitä pienempien kanssa päivä, kun vanhemmat oli töissä. Juu, lapsikuolleisuus oli suurempi, mutta kyllä silloin 5v ikäinen osasi paljon, paljon enemmän kuin nyt.

Minä olin lapsi 70 -luvulla. Silloin ei lasten kuulunut kokata eikä pestä pikkusiskojen takamuksiaan sen enepää kuin tänä päivänäkään. Ei myöskään ollut valo- ja ruutusaastetta kuten nykyisin, joka on yksi syy miksi lasten tarkkaavaisuus on mennyt ihan poskelleen verrattuna meihin iäkkäämpiin. Ei ollut nettejä, tai pelejä. Afrikan tähden kanssa ei tarvinnut meittiä kohtaako lapsi siellä goomaajaa tai ymmärtääkö se mitä se netistä katselee ja onko sillä lähdekritiikkiä. Maailmasta tiedettiin oma kylä ja sen naapuri, nykyisin käydään läpi koko maailmaa, koska on matkusteltu ja naapurissa saattaa asua eri kieltä puhuvia lapsia. Kyllä se vaatimustaso oli ihan toinen, silloin ehkä riitti se, että leikittiin Prinsessa Ruususen linnaa ja lauleltiin karhunpoikien sairauksista.

Minä asuin maalla ja osasin paljon enemmän kuin nykylapset. Maailmasta tiesin oman kylän ja naapurin, lähikaupungin ja sen toisenkin lähikaupungin, jossa oli mummola. Tiesin jopa Helsingin ja Tukholman ja - kiitos tekevision - aika paljon maailmasta muutenkin. Naapurin mummo puhui ruotsia ja isän sukulaiset saksaa.

Nykyisin lapsilta ei vaadita yhtään mitään, he ovat keskipisteitä, jotka eivät tiedä, miten pitää toimia, koska kukaan ei opasta heitä elämään. Heistä etsitään vikoja, virheitä ja puutteita sen sijaan, että ihasteltaisiin osaamista ja kehuttaisiin sitä, miten hienosti osasit elämässä tarvittavia taitoja. Heille ei näytetä muiden kanssa elämistä, mutta joku aikuinen on koko ajan vierellä sanoittamassa tunteita, vaikka ei edes tiedä, miltä lapsesta tuntuu. Ja sitä se lapsen elämä sitten onkin, silkkaa tunnetta, vaikka maailmassa elämisessä tarvittaisiin muutakin kuin tunnetaitoja.

Lisäksi en ole ollenkaan varma, että lapsen pitää jo 4v iässä tietää, miten laaja on sukupuolien spektri tai miten nopeasti maailma tuhoutuu ilmastonmuutoksen vuoksi. Niitä ehtii miettimään myöhemmin, nyt olisi hyvä hetki opetella neulomaan irronneet napit.

Samaa miettinyt tuosta muodissa olevasta tunnekasvatuksesta ja "tunteiden sanoituksesta". Huonoimmillaan se opettaa lapselle, että maailma pyörii hänen (negatiivisten) tunteidensa ympärillä ja sitä "taitoa" voi sitten käyttää saavuttaakseen omia itsekkäitä tavoitteitaan.

Tunnekasvattajien mukaan lapsi ei ole koskaan itsekäs vaan reagoi vain tunteisiinsa. :D

Onko täällä joku hemmetin trolli joka näyttelee tuota varhaiskasvatusopea. Vai onko joku oikeasti noin....typerä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi meni vähän alle kolme vuotiaana päiväkotiin jossa sai laadukasta varhaiskasvatusta. Hän mm. oppi tukiviittomia ja kuvakorttejakin kokeiltiin.

Hänen suunsa motoriikkaa tarkkailtiin ja harjoitettiin koko ryhmän kanssa tehdyillä kielijumppatuokioilla. Puheterapeutin kanssa tekivät yhteistyötä.

Sitten hän siirtyi isojen puolelle jossa saa vain päivähoitoa. Vaihtuvat aikuiset tarjoilevat ruoan, pukevat (liikaa) vaatteita ulos, komentavat vessaan ja mahdollistavat päivälevon. Kummastelevat kun lapsi saa välillä raivareita koska eivät edes yritä kommunikoida lapsen kanssa, joka kyllä osaa jo puhua ihan hyvin ja ymmärtää puhetta hyvin.

Välillä kyllä ovat kuulemma askarrelleetkin jotain, mutta hyvin vähäiseltä kuulostaa.

Ei noita päivähoitopaikkoja enää ole. Laki muuttui vuonna 2015.

Niin, ei pitäisi olla. Mutta koko syksynä ei ole ryhmässä ollut vielä opettaja paikalla. Kaipa se jossain vaiheessa ilmestyy, mutta odotellessa tilanne on tämä.

Vaikka ei olisi koulutettu vakaopea niin silti pitää noudattaa varhaiskasvatussuunnitelmia ja huolehtia, että lapsille opetetaan vaadittavat taidot. Opetuksen on myös oltava suunnitelman mukaista, eli ei tuokioita niin kuin päivähoidossa vaan integroituja harjoitteita.

Opettajaa saattaa sijaistaa myös esim. hoitaja, mutta vastuut sijaisella on silti ihan samat kuin sillä vakkari-opella olisi. Se että opettajaksi kouluttautunutta ei ole paikalla ei vielä tarkoita, ettei varhaiskasvatusta saisi. Myöskään se jos ryhmässä olisikin joku jolla on opettajan koulutus ei välttämättä parantaisi tilannetta. Oma huomio on ollut ettei koulutus aina tuo lisäarvoa vaka-työntekijän työskentelyyn kun siinä työssä kuitenkin myös oma persoonallisuus, asenne yms. on niin ratkaisevia.

Älä nyt viitsi, se opettaja on koulutettu yliopistossa ja hoitaja ammattikoulussa. Ihan taatusti siellä yliopistolla tarttuu mukaan muutakin kuin omaa asennetta ja persoonaa.

Niin, sellaista tietoa ja taitoja, joita ei välttämättä ole mahdollista käytännössä hyödyntää. Kasvatustiede ei muutenkaan ole tiedettä sanan varsinaisessa merkityksessä, kun kasvatustrendit kuitenkin vaihtelevat ja ajanhenki muutenkin vaikuttaa siihen, että millaisia asioita painotetaan. Siksi ns. maalaisjärki on niin tärkeää päiväkoti-työssä, ja työntekijällä täytyy olla esim. luontaista päättely- ja empatiakykyä kun monissa tilanteissa on pystyttävä reagoimaan toimimaan nopeasti ja samalla säilyttää se aikuisen auktoriteettiasema.

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä joku hemmetin trolli joka näyttelee tuota varhaiskasvatusopea. Vai onko joku oikeasti noin....typerä.

Mitä tarkoitat? Ja oletko itse vakaope, vakahoitaja tai vakasosionomi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi meni vähän alle kolme vuotiaana päiväkotiin jossa sai laadukasta varhaiskasvatusta. Hän mm. oppi tukiviittomia ja kuvakorttejakin kokeiltiin.

Hänen suunsa motoriikkaa tarkkailtiin ja harjoitettiin koko ryhmän kanssa tehdyillä kielijumppatuokioilla. Puheterapeutin kanssa tekivät yhteistyötä.

Sitten hän siirtyi isojen puolelle jossa saa vain päivähoitoa. Vaihtuvat aikuiset tarjoilevat ruoan, pukevat (liikaa) vaatteita ulos, komentavat vessaan ja mahdollistavat päivälevon. Kummastelevat kun lapsi saa välillä raivareita koska eivät edes yritä kommunikoida lapsen kanssa, joka kyllä osaa jo puhua ihan hyvin ja ymmärtää puhetta hyvin.

Välillä kyllä ovat kuulemma askarrelleetkin jotain, mutta hyvin vähäiseltä kuulostaa.

Ei noita päivähoitopaikkoja enää ole. Laki muuttui vuonna 2015.

Niin, ei pitäisi olla. Mutta koko syksynä ei ole ryhmässä ollut vielä opettaja paikalla. Kaipa se jossain vaiheessa ilmestyy, mutta odotellessa tilanne on tämä.

Vaikka ei olisi koulutettu vakaopea niin silti pitää noudattaa varhaiskasvatussuunnitelmia ja huolehtia, että lapsille opetetaan vaadittavat taidot. Opetuksen on myös oltava suunnitelman mukaista, eli ei tuokioita niin kuin päivähoidossa vaan integroituja harjoitteita.

Opettajaa saattaa sijaistaa myös esim. hoitaja, mutta vastuut sijaisella on silti ihan samat kuin sillä vakkari-opella olisi. Se että opettajaksi kouluttautunutta ei ole paikalla ei vielä tarkoita, ettei varhaiskasvatusta saisi. Myöskään se jos ryhmässä olisikin joku jolla on opettajan koulutus ei välttämättä parantaisi tilannetta. Oma huomio on ollut ettei koulutus aina tuo lisäarvoa vaka-työntekijän työskentelyyn kun siinä työssä kuitenkin myös oma persoonallisuus, asenne yms. on niin ratkaisevia.

Älä nyt viitsi, se opettaja on koulutettu yliopistossa ja hoitaja ammattikoulussa. Ihan taatusti siellä yliopistolla tarttuu mukaan muutakin kuin omaa asennetta ja persoonaa.

Niin, sellaista tietoa ja taitoja, joita ei välttämättä ole mahdollista käytännössä hyödyntää. Kasvatustiede ei muutenkaan ole tiedettä sanan varsinaisessa merkityksessä, kun kasvatustrendit kuitenkin vaihtelevat ja ajanhenki muutenkin vaikuttaa siihen, että millaisia asioita painotetaan. Siksi ns. maalaisjärki on niin tärkeää päiväkoti-työssä, ja työntekijällä täytyy olla esim. luontaista päättely- ja empatiakykyä kun monissa tilanteissa on pystyttävä reagoimaan toimimaan nopeasti ja samalla säilyttää se aikuisen auktoriteettiasema.

Varhaiskasvatuksessa se maalaisjärjen käyttö on nimenomaan kielletty. Kaikkeen pitäisi reagoida vakasuunnitelman mukaan ja hyvin rajallista keinopalettia käyttäen. Hyvin herkästi tulee negatiivista palautetta johtajalta ja vanhemmilta jos alkaa ns. sooloilla. Erityisesti rajojen asettaminen lapsille on melkoista nuorallatanssia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi meni vähän alle kolme vuotiaana päiväkotiin jossa sai laadukasta varhaiskasvatusta. Hän mm. oppi tukiviittomia ja kuvakorttejakin kokeiltiin.

Hänen suunsa motoriikkaa tarkkailtiin ja harjoitettiin koko ryhmän kanssa tehdyillä kielijumppatuokioilla. Puheterapeutin kanssa tekivät yhteistyötä.

Sitten hän siirtyi isojen puolelle jossa saa vain päivähoitoa. Vaihtuvat aikuiset tarjoilevat ruoan, pukevat (liikaa) vaatteita ulos, komentavat vessaan ja mahdollistavat päivälevon. Kummastelevat kun lapsi saa välillä raivareita koska eivät edes yritä kommunikoida lapsen kanssa, joka kyllä osaa jo puhua ihan hyvin ja ymmärtää puhetta hyvin.

Välillä kyllä ovat kuulemma askarrelleetkin jotain, mutta hyvin vähäiseltä kuulostaa.

Ei noita päivähoitopaikkoja enää ole. Laki muuttui vuonna 2015.

Niin, ei pitäisi olla. Mutta koko syksynä ei ole ryhmässä ollut vielä opettaja paikalla. Kaipa se jossain vaiheessa ilmestyy, mutta odotellessa tilanne on tämä.

Vaikka ei olisi koulutettu vakaopea niin silti pitää noudattaa varhaiskasvatussuunnitelmia ja huolehtia, että lapsille opetetaan vaadittavat taidot. Opetuksen on myös oltava suunnitelman mukaista, eli ei tuokioita niin kuin päivähoidossa vaan integroituja harjoitteita.

Opettajaa saattaa sijaistaa myös esim. hoitaja, mutta vastuut sijaisella on silti ihan samat kuin sillä vakkari-opella olisi. Se että opettajaksi kouluttautunutta ei ole paikalla ei vielä tarkoita, ettei varhaiskasvatusta saisi. Myöskään se jos ryhmässä olisikin joku jolla on opettajan koulutus ei välttämättä parantaisi tilannetta. Oma huomio on ollut ettei koulutus aina tuo lisäarvoa vaka-työntekijän työskentelyyn kun siinä työssä kuitenkin myös oma persoonallisuus, asenne yms. on niin ratkaisevia.

Älä nyt viitsi, se opettaja on koulutettu yliopistossa ja hoitaja ammattikoulussa. Ihan taatusti siellä yliopistolla tarttuu mukaan muutakin kuin omaa asennetta ja persoonaa.

Niin, sellaista tietoa ja taitoja, joita ei välttämättä ole mahdollista käytännössä hyödyntää. Kasvatustiede ei muutenkaan ole tiedettä sanan varsinaisessa merkityksessä, kun kasvatustrendit kuitenkin vaihtelevat ja ajanhenki muutenkin vaikuttaa siihen, että millaisia asioita painotetaan. Siksi ns. maalaisjärki on niin tärkeää päiväkoti-työssä, ja työntekijällä täytyy olla esim. luontaista päättely- ja empatiakykyä kun monissa tilanteissa on pystyttävä reagoimaan toimimaan nopeasti ja samalla säilyttää se aikuisen auktoriteettiasema.

Varhaiskasvatuksessa se maalaisjärjen käyttö on nimenomaan kielletty. Kaikkeen pitäisi reagoida vakasuunnitelman mukaan ja hyvin rajallista keinopalettia käyttäen. Hyvin herkästi tulee negatiivista palautetta johtajalta ja vanhemmilta jos alkaa ns. sooloilla. Erityisesti rajojen asettaminen lapsille on melkoista nuorallatanssia.

Hoitajat keskenään dissaa taas opettajia täällä. Nyt ei ole akateeminenkään koulutus minkään arvosta. Ihan kyökkipsykologialla pärjää ja sillä asenteella. Harmi, että ei vaan saa soolota ihan mitä sattuu.