Onko kukaan liittynyt kirkkoon aikuisena?
Millainen ja miten pitkä prosessi oli, miten pääsi alkuun?
Mua ei ole koskaan kastettu enkä ole käynyt riparia. Sen verran vahvasti kuitenkin alkanut tuntea korkeamman voiman olevan läsnä, että kiinnostaisi omaa uskoaan jotenkin tunnustaakin. Tai edes antaa sille mahdollisuus.
Kommentit (33)
Lähetä rahasi mieluummin minulle!
Mieheni oli kastettu, mutta ei riparia käynyt ennen kirkosta eroaan. Ilmottautui aikuisrippikouluun, jonka myötä myös kirkon jäseneksi. Siellä oli myös ihmisiä, joita ei ollut kastettu. Heidät kastettiin ennen konfirmaatiota. Simppeli homma.
Vierailija kirjoitti:
Uskoa voi kuulumatta kirkkoon.
Tottakai voi, mutta mihin? Kristillisyys ei ole vain "johonkin uskomista" vaan se on ennen kaikkea elämistä kristittynä.
Sen tähden kristitty ei voi olla, ellei kuulu kristilliseen seurakuntaan. Kristillisyys on olemukseltaan jo yhteisöllinen uskonto.
Se ei silti tietenkään tarkoita jokaisissa kinkereissä käymistä, elämän suorittamista, yhtä tietynlaista elämäntapaa.
Mutta kristityn elämässä on läsnä myös ns. pyhien yhteys eli yhteys Kristukseen (esim ehtoollisessa) ja toisiin kristittyihin.
Tätä ei tule mieltää vaatimuksena vaan ajatus on että tällainen vahvistaa kutsumustasi palvella lähimmäistä ja maailmaa kiitosta kysymättä.
Niin kuin Kristus teki - ei hänkään elänyt elämäänsä muista erillään vain ikään kuin pitämässä jotakin teoreettisia oppilauseita tosina :)
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei ole aito Suomalainen jos ei kirkkoon kuulu
Mielestäni EI ole aito suomalainen, jos kuuluu kirkkoon. Tosin sinähän puhuit Suomalaisesta, eli suvusta, et suomalaisista, kansana. Tuo sukuhan voi olla himokristittyjä täynnä.
Tämä kristinuskohan on juuri sitä "monikulttuurillista_hapatusta" ja kotoisin juur sieltä mistä tulevia muutenkin öyhötkin halveksuvat. Miksi siis tätä kulttuurillista piirrettä niin puolustavat (muka).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoa voi kuulumatta kirkkoon.
Tottakai voi, mutta mihin? Kristillisyys ei ole vain "johonkin uskomista" vaan se on ennen kaikkea elämistä kristittynä.
Sen tähden kristitty ei voi olla, ellei kuulu kristilliseen seurakuntaan. Kristillisyys on olemukseltaan jo yhteisöllinen uskonto.
Se ei silti tietenkään tarkoita jokaisissa kinkereissä käymistä, elämän suorittamista, yhtä tietynlaista elämäntapaa.
Mutta kristityn elämässä on läsnä myös ns. pyhien yhteys eli yhteys Kristukseen (esim ehtoollisessa) ja toisiin kristittyihin.
Tätä ei tule mieltää vaatimuksena vaan ajatus on että tällainen vahvistaa kutsumustasi palvella lähimmäistä ja maailmaa kiitosta kysymättä.
Niin kuin Kristus teki - ei hänkään elänyt elämäänsä muista erillään vain ikään kuin pitämässä jotakin teoreettisia oppilauseita tosina :)
No jaa. Kuulun kirkkoon js uskon Jumalaan ja pidän Jeesusta vapahtajana. Mutta kaiken yhteisöllisyyden olen jättänyt pois ja voin nykyään paljon paremmin. Siltä osin voisin erotakin kirkosta.
Itse en saanut liittyä takaisin kirkkoon, koska en ole käynyt rippikoulua. Olisi pitänyt käydä kuuntelemassa papin jorinoita 6 kertaa, että olisi päässyt ripille, niin annoin asian olla. Joissain seurakunnissa on ymmärtääkseni mahdollista suorittaa rippikoulu nettikurssina, jolloin papin luona tarvitsee käydä 1-2 kertaa.
Liityin aikuisena ortodoksikirkkoon. Kävin katekumeeniopetuksen, joka alkaa aina syksyisin ja päättyy ennen pääsiäistä. Se on tarkoitettu niille jotka miettivät kirkkoon liittymistä tai haluavat tietää lisää uskonnosta. Puolet ryhmästä päätyi liittymään.
Kirkon ulkomaan apu tekee niin hyviä asioita mm. Ukrainassa että liityin