^^ MARRASKUISTEN -05 EKA TAAPEROVIIKKO ^^

Itse joudun hoitolapsen vuoksi heräämään klo 6, mutta poitsu päätti myös herätä 6.20. Nukkuu yleensä 7-8 asti. Nyt sitten kiukutellaan kun äiti juo aamukahvia ja olisi halunnut olla koneella hetken rauhassa :)



Tamatulle myös hurjan isot onnittelut :) olisi kyllä niin ihanaa kokea raskaus uudestaa, vaikka toisaalta pelottavaakin. Toivotaan, että kaikki menee teillä Noema ja Tamatu hyvin :)



No niin, jospas tästä lähtis aamupuuron keittoon! Itse syön aina sitten kun mukulat menee ekoille unille, saa rauhassa syödä.

Meillä poika menee yleensä iltaisin nukkumaan 19.30-20 jolloin on jo ihan sippi ja yleensä nukku n. klo 7 asti. Mutta viime päivinä heräillyt jo klo 05-06... eilen nukkumaan meno sitten myöhästyi tunnilla, kun olimme kyläilemässä ja pikkuinen oli niin väsynyt ja pahalla tuulella ettei edes iltapuuroa syönyt. Mutta nukkui aamulla kunnolla, olipa ihana aamu! Mieskin niin hyvällä tuulella herättyään etten ole aikoihin nähnyt.



Eilen en ehtinyt kunnolla onnittelemaan plussanneita, mutta vielä kerran kovasti onnea ja siunausta matkaan! Ja ainakin minä olen varmasti kovasti hengessä mukana teidän kesävauvojen suhteen!



Itselle jysähti taas eilen vauvankaipuu kovasti päälle, olisi niin ihanaa olla taas raskaana. Me emme ehkäisyä käytä, eli tulla saa jos on tullakseen, mutta olisi kyllä ilman hoitoja niin suuri ihme, ettemme sellaiseen usko. Ensi vuodeksi meillä on haaveissa talon rakentaminen ja olemme ajatelleet, ettemme aloita hoitoja ainakaan niin, että vauva voisi syntyä rakennusaikana.



Toisaalta ihan hyvä edetä nyt näin ja mikäli tontti saadaan niin alkaa vain haaveilla ja suunnitella taloa, lapsettomuushoitojen lieveilmiöitä ei kyllä ole ikävä. Vaikka toinen lapsi ihana juttu olisikin.



Pikku hiljaa pitäisi alkaa henkisesti valmistautua myös töihin menoon, täytyy loppuvuosi tiheästi vierailla työpaikalla, kyläillä enemmän työkavereiden luona jne. Jos ei mikään muu, niin ainakin pieni palkankorotus motivoi töihinpaluuta=) Että mä vihaan niin yli kaiken tätä nykyistä tulotasoani (=kotihoidontuki).



Niin ja kiitos vielä kaikille, jotka eilen laittoivat lohduttavia sanoja ja kommentteja. KIITOS. Kyllä helpotti. Ja mieskin sai minua rauhoitella. Meidän poika vain nyt on tuommoinen. Ihana=)



Manna

Paljon onnea odotukseen Noema ja Tamatu! Huikeata, kun mahassa itää pienen lapsen alku.



Syökö teidän lapset jo itse? Meillä tytöllä lusikka pysyy hyvin kädessä ja syöminen kiinnostaa ( syö hoidossa kuulemma kahden edestä), mutta ruoka ei vielä suuhun osu. Massu onkin tytöllä suloisen pyöreä.



Huima lumimyrsky, tuuli ujeltaa ja tiaiset lentävät lintulaudalle sivuttain.

Lumista päivää!

Huh, mikä aamu! Anni nukkuu taas sisällä, kun rattaissa tuli vaan kauhee parku. Noh, jospas sais unta sisällä tavoistaan poiketen yli puol tuntia...



Isot onnitteluhalit tamatulle ja noemalle! Toivottavasti kaikki menee hyvin heinäkuulle asti! Ihania uutisia kyllä.



Täti täällä just päätti vierailunsa, eli kuumeilu jatkuu. Näistä plussauutisista aina oma vauvankaipuu jysähtää kovaa, mutta kyllä se pikkukakkonen vielä meillekin tulee kun on sen aika.



Nyt ei enempää, täytyy lähtä kaivelemaan reseptejä esille ja leipasta vaikka piirakka valmiiks pakkaseen Annin viikonloppuisia synttäreitä varten.



Hertta

vihdoin meillekin sataa tänään lunta! ihanaa kun puun oksat on valkeita ja maahankin jotain jää. täytyy mennä heti ruuan jälkeen ihastelemaan ulos pojan kanssa, jännä nähdä mitä hän tuumaa lumesta :) pian noi varmaan sulaa pois niin täytyy ottaa nyt ilo irti.



tosi myöhään taas kommentoin jotain aiempaa pinoa, mutta hirmu kiva kun mammakka vastasit huhuiluihin. :) kokeilitko sylitellä yöllä ja olla antamatta tissiä? kuinka sujui?



pieniveturi, meillä poika syö mielellään käsin jos on semmosta ruokaa mikä siihen soveltuu. lusikkaa ei vielä hanskaa eikä olla paljoa harjoiteltukaan.



mannalle vielä että elä suotta ole huolissasi, lapset on luonteeltaan jo erilaisia ja oppivat asioita eri tahtiin. varmasti se kiinnostus kirjoihin tulee ajan kanssa! huisaa tosiaan kun toiset osaa jo näyttää jotain kuvia, ei meilläkään vielä, mutta kaikki aikanaan.



nyt tarttee mennä laittaa ruokaa.



lumiterveisin gerda ja karhunpoika

Täältä taustalta sellaista vielä liittyen kirjoihin, niin minulla on kaksi lasta, 3,5 vuotias poika ja 8.11. 1-vuotias tyttö ja ovat täysin erilaisia luonteiltaan. Poika on ollut aina motorisesti lahjakas, eli 7kk eteenpäin on keskittynyt kaikenlaiseen liikunnalliseen harjoitteluun ja muu on jäänyt vähemmälle. Kirjat, palapelit, kaikki muu on lentänyt nurkkaan ja meno vain jatkunut. Kirjoihin olenkin hänelle tutustuttanut niin, että 1 ½ vuotiaasta olen säännöllisesti lukenut iltasadun, ja tästä on tullut hänelle tärkeä asia ja nyt hän tykkää kirjoista kovasti. Viimeaikoina hän on alkanut niitä lukemaan keskittyneesti itsekin, samoin kun häntä on ruvennut kiinnostamaan (vihdoinkin!) palapelit ja puuhastelut esim. pienillä tavaroilla.



Tyttö on selkeästi eri maata, häntä ei liikkuminen kiinnosta kuin pakon edessä (eli jotain tositosikiinnostavaa on jossakin) ja neiti oppikin ryömimään vasta 10kk iässä ja konttaa nyt sujuvasti (mutta edelleenkin säästeliäästi). Tuhansia toistoja ja jatkuvaa harjoittelua ei liikkumisessa hän harrasta, kuten veljensä teki, mutta tämä tyttö taas istuu ja " lukee" kirjaa, eli kääntelee sivuja, ja tykkää harjoitella pienten esineiden laittamista purkkeihin ja kaikenlaista sellaista, mitä isoveli ei ikinä tehnyt. Luulin jo, että kaikki palikkalaatikot ja näpertelykirjat ovat ihan turhia, mutta tyttö onkin niistä ihan innoissaan ja minä taas ihmeissään.



Eli kaikki lapset kehittyvät omalla tavallaan ja omassa tahdissaan, vaikka olisivat ihan " normaaleja" ja vaikka olisivat jopa perimältään samankaltaisia ja varttuvat samanlaisissa oloissa. (uskoisin) Eli ennen huolestumista kannattaa arvioida enemmän kokonaistilannetta, kuin jotakin yksittäistä asiaa.



Noemalle ja Tamatulle vielä lämpimät onnittelut! Miten minuunkin nyt pieni vauvakuumeen poikanen iski, vaikkei ollenkaan pitäisi vielä pariin vuoteen asiaa ajatellakkaan...

Tampereella on melkoinen lumimyräkkä ja lunta onkin jo aivan valtavasti -ihanaa!! Odotan että pahin myräkkä menee ohi ja sitten lähdetään Jessen kanssa pulkkailemaan. Toivottavasti päästään vielä tänään. Eilen meillä jäi ulkoilut vaan yhteen kertaan, kun lunta tuiskutti iltapäivästä lähtien vaakasuoraan ja tuuli oli niin kova että hyvä kun hengittää pystyi. Voi kun tämä olisi jo pysyvä lumi!!



Ei Jessekään osaa vielä osoitella kirjoista mitään kuvia eikä kyllä osoittele sen puoleen mitään muutakaan. Ymmärtää kyllä jo paljon puhetta ja osaa ilmaista itseään aika hyvin eleillä ja äänensävyillä, harvemmin tarvii poitsun enää itkeä turhautumisitkua kun äiti ei ymmärrä. Kyllähän sitä malttamattomana odottaa kaikenlaisia uusia kujeita ja välillä ihmettelee miksei Jesse vielä osaa sitä ja tätä, vaikka moni muu samanikäinen jo osaa. Meillä ei esim. vielä taputeta ja vilkuteta, vaikka äiti on kovasti yrittänyt opettaa. Mutta kaikki ajallaan kuten Gerdakin totesi. Yksilöitähän nämä pikkuiset ovat jo ihan alusta lähtien ja meidän äitien pitäisi malttaa olla vertailematta liikoja. Helpommin kai sanottu kuin tehty. :-)



Vuoden takainen synnytys on monella jo alkanut pyöriä mielessä. Veikkaan että itselläkin tulee muistot hyvin elävinä mieleen kun pojan syntymäpäivä kohta kolkuttelee ovella. Tuntuu uskomattomalta että siitä on kohta jo vuosi kun supistukset alkoi ja mietiskelin päivän verran onko tämä nyt sitä vaiko eikö. Onneksi meni lapsivedet alkuyöstä niin ei tarvinut enää miettiä... :-) Aina ponnistusvaiheeseen saakka synnytys meni oikein hienosti, mutta sitten kun Jesse jäi jumiin (oli avotarjonnassa) ja imukupillakin jouduttiin riuhtomaan monesta kulmasta yms niin tuosta kaikesta on jäänyt vähän painajaismainen muisto. Etenkin kun poika oli syntyessään niin heikossa hapessa että kiikutettiin välittömästi elpymään lastenosastolle. Pelotti niin paljon etten voinut kuin itkeä. Taysin henkilökunta oli kyllä aivan mahtavaa, tietoa sai hyvin sekä myös lohdutusta ja rohkaisua. Siinä mielessä ei ole jäänyt mitään hampaan koloon. Mutta varmasti jos vielä joskus tulisin uudelleen raskaaksi, synnytyksessä pelottaisi aivan hurjasti tuo ponnistusvaihe.



Pitiköhän vielä kommentoida jotain...? Ajatukset tempautui kyllä nyt niin täysillä tuonne vuoden taakse, etten enää muista mitään muuta. Raikasta talvipäivää kaikille!

Ihania uutisia, toivottavasti kaikki menee hyvin kummallakin. Ja tosiaan, kiva jos jatkatte kirjottelua tänne. Upeaa ja lukea raskausjuttuja ja itsekin haaveilen jo kovasti seuraavasta raskaudesta.



Voi että, tosiaan tippaa pukkaa silmään vieläkin, kun lukee synnytys tarinoita tai muistelee omaansa. Oli se vaan niin kamalaa ja ihanaa..



Pikaisesti käväistiin ulkosalla lumitöissä ja tultiin sisälle, kun tuuli meinasi viedä meidät mennessään. Neiti katseli lumikinoksia ihmeissään rattaista.



Tyttö otti eilen ensimmäisen askeleensa ilman tukea sohvapöydän luota sohvalle. Saapa nähdä, koska lähtee kunnolla menemään.



Juu, ei meidänkään neiti voisi paljon vähempää olla kiinnostunut kirjoista, joskus jaksaa hetken katsella kuvia. Järsii kanssa vaan kirjan kulmia. Ajattelin myös jossain vaiheessa alkaa lukemaan iltasatua. Enkä ole asiasta osannut olla huolissani, kaikki aikanaan.

On se hassua, miten iloiseksi sitä tulee " virtuaaliystävien" uutisista. Siis vaikkei ihmisiä sillai tunnekaan, niin kuitenkin on niiiin aidosti ja kovasti hengessä mukana!



Voi veljet mikä viikko. Osunu tälle alkuviikolle sitten kaiken maailman kaupankäynnit asunnonvaihtoon liittyen, neuvolat, hammashoitajat, 1v kuvaukset, oma neuvola jne. ja tuntuu, että pää ei pysy mukana yhtään. Joten jää nyt kommentoimatta kaikki, paitsi nämä melkoiset uutiset ;)



p-p

Mannalle lohdutuksia! Tottahan se on, että tieto lisää tuskaa. Parempi olisi oman lapsen kanssa, kun ei tietäisi kehityspsykologiasta mitään. Todella suurella todennäköisyydellä kun nämä meidän marraspallerot kun ovat kaikki terveitä, mutta kun tietää mahdollisista poikkeamista, osaa niitä kytätä ihan eri tavalla. Oireita näkee normaaleissakin jutuissa. Teillä on varmasti vain vauhdikkaampi kaveri, jota ei kirjat vielä kiinosta, kyllä niidenkin aika tulee. Meidänhän Onni kun oli aivan samanmoinen kaahottaja, mutta nyt aivan yhtäkkiä on poikaa alkanut kirjat ja halimisetkin kiinnostaa. Huomasin, että murros tapahtui noin kuukauden päästä siitä, kun poika oppi kunnolla kävelemään ja sehän tapahtui meillä jo 9 kk iässä. Uskon, että kun teidänkin taapero hoksaa oppineensa kaikki liikkumiseen liittyvät perustaidot, niin pinnaa alkaa löytyä myös muille jutuille.



Kirjat ovat myös minulle ja miehelleni erityisen tärkeitä, hurjasti yhteensattumia meillä :) Minun isomummuni oli runoilija ja intohimo kirjoihin on syttynyt minussa jo varhain. Mies on kanssa kirjafriikki ja Onnilla onkin jo oma kirjahylly :) Kyllä se teidänkin jäppinen vielä siitä rauhoittuu ja alkaa kiinnostua kirjoista, aivan varmasti.



Myös minulle kirjoituksesi synnytyksestä kuulosti helposti samaistuttavalta. Kannattaa soittaa synnärille tai pyytää, että neuvolassa ovat yhteydessä sinne. Varaa aika keskusteluun, jossa käytte läpi kaiken mitä synnytyksessäsi tapahtui. Se varmasti helpottaisi. Itselläni on samat suunnitelmat ja nyt kun olen raskaanakin, niin varmasti käyn tuon keskustelun hoitamassa. Nyt on aika saada painolasti pois harteilta. Muutenkin haluan tietää, että seuraavalla kerralla ei käy samoin. Minulla loppui puudutus kesken sektion ja sitten leikkaus pitkittyi vielä 1 ½ tuntiseksi (verenpaineet romahti jne.). Mitkään mömmöt eivät enää auttaneet kipuun. Pää oli minullakin totaalisen sekaisin vielä seuraavanakin päivänä. Ekasta päivästä en myöskään paljoa muista.



Tiituliitu, joo viime kuussa tein negan, mutta nyt tärppäsi. Kahdet menkat ehti olla imetyksen jälkeen, eli ei se endo ole näköjään aina edes hidastava tekijä. Täytyy ottaa rempat ja muutot rauhassa :) Eipä haittaa yhtään :D



GalZalille pidän peukkja pystyssä! Toivottavasti tärppää pian ja pääset kanssa heinäkuussa tositoimiin :)



Gerdalle ja muille vauvaa pohtiville puhisen kannustusta. Eikös se niin ole, että kyllä nämä vauvahommat kannattaa hoitaa " samoilla silmillä" :) Nyt ei ole vielä ehtinyt tottua pitkään nukuttuihin aamuihin ja öihin heräämättä. Kroppakaan ei ole vielä ehtinyt palautua " bikinikuntoon" , joten kaiken uudestaan menettäminen ei ole nyt juttu eikä mikään :D



Mies oli ostanut pojalle mageen pulkan, siinä on pyllynlämmitinkin ja turvavyöt. Nyt lähdetään pihalle pulkkailemaan :)





Noema

Olipa lohduttavaa lukea teidän muidenkin " kirjajuttuja" , lapset tosissaan on erilaisia. Kyllähän sen tietysti tietääkin, mutta jotenkin tämä äitiys on tämmöstä aina välillä... ihmeellisiä päähänpinttymiä=) Hulluksi sitä kai tulisi jos ei nettiä ja tällaista palstaa olisi ja jäisi vain itsekseen vertailemaan sitä omaa ja naapurin muksua.



Moni on kans kirjoitellut synnytysmuistoistaan, niitä on ollut mukava lukea. Kaikenlaisia sattumuksia ja vaikeita paikkoja monilla, helpottaa kun tietää ettei ole ainoa.



Tuota olen miettinyt mistä Noemakin jutteli, että kävisi jossain päätänsä selvittelemässä. Olen ajatellut nyt niin, että sellaisen aika on ehkä sitten jos joskus tulen vielä uudestaan raskaaksi. En usko muistojen vaikuttavan kuitenkaan loppupeleissä niin paljoa etten uskaltaisi lähteä uudestaan hoitoihin. Eli uuden raskauden myötä sitä asiaa voisi sitten käydä niiden ihmisten kanssa läpi jotka silloin ovat raskaudessa mukana (neuvola ja ehkä ihana tuttu lääkäri lääkäriasemalta).



Äh, nyt mies tahtoo tulla koneelle...

moiks.



Manna

vaikka 1v synttärit meillä on vasta 14.pvä. Huh huh niin se aika rientää ja tässä tulee itselläkin ahdistus päälle kun pitäisi töihin mennä joulukuun alussa.



Meillä tyttö ei kirjoja lue - vaan ne syödään kuten kaikki muukin pahvi, paperi, kartonki ym.



Meillä työskennellään kovasti sen eteen että kaikki saisivat kunnon yöunet, tyttö kun heräilee vähän väliä tuttia itkemään, tissille tai muuten vaan. Löysin kivan linkin jota olen nyt kahden yön ajan suorittanut (joten en osaa sanoa toimiiko vielä). Tässä ei huudateta lasta ollenkaan ja se kuulosti minun korvaan hyvälle :) http://www.pantley.com/elizabeth/content/excerpts/frequentw.htm



Onnea plussanneille

tänään lähdetäänkin kunnolla tutustumaan lumileikkeihin. :) eilen olikin niin hurjan kylmä ja kova tuuli ja vielä kovin märkää lumi päivällä kun ulkoiltiin, etten sitten laittanutkaan poikaa maahan möyrimään vaan rattailla työntelin hetken.



synnytyksistä on ollut puhetta, monenlaisia ja hurjankin kuuloisia kokemuksia löytyy. en tiennytkään että vielä näinkin pitkän ajan jälkeen voisi mennä synnärille keskustelemaan menneestä synnytyksestä. vai onkohan käytäntö sairaalakohtainen? voisi tehdä minullekin hyvää, kun ei silloin synnytyksen yhteydessä oikein käyty sitä läpi. mulla meni pääpiirteittäin kaikki ihan hyvin, mutta kun vauva oli melkein sen 5 kg, niin ponnistusvaihe kesti kolmisen tuntia ja sain epparin lisäksi repeämän joka kesti useamman kuukauden parantua. Nii ja epiduraali epäonnistui jostain syystä, enkä huomannut mitään eroa sitä ennen ja sen jälkeen, kivut oli melkoiset tuota mötkälettä ulos koittaa saada.



kauheesti jännittää ajatus uudesta lapsesta synnytyksineen ja jaksamisineen. uusiutuuko masennus ja kuinka kaikki sujuisi. mutta kyllä se kovasti houkutteleekin, varmasti haluan poikaselle sisaruksen kaikesta huolimatta. mutta oikein perhosia tulee vatsaan jo pelkästä asian haaveilusta.



mutta jippii ja jei! Meillä on nyt poikanen ensimmäistä kertaa elämässään nukkunut kokonaisen yön!! :D Yhtä soittoa illasta aamuun. Voi että on ihan eri ihminen itsekin, vaikka minä heräsinkin muutaman kerran itse yön aikana. Kyllä teki hyvää lopettaa yösyötöt, ja loppujen lopuksi kaikki sujui tosi hyvin eikä tarvittu mitään huudattamisia tai itkettämisiä. vähitellen vain heräilyjen määrä väheni ja viime yönä ei sit kertaakaan. Miksen tätä vaan aiemmin kokeillut :)



Nyt on pikkudj levysoittimen kimpussa, on laittanut sen pyörimään. täytyy mennä pelastaan neula :)



gerda ja karhunpoika

ja samaa ajattele ku noemakin että " samoill silmillä" sama se vaikka viime yönäkin herättiin 5 kertaa, eipä tartte jatkossa nukkua senkään vertaa JOS raskaus etenee normaalisti. mulla ku sektion yhteydessä todettiin epämuodostunut kohtu ja se aiheuttaa omia ongelmia, niin en vielä juhli tätä raskautta, en ennen ekaa ultraa joka on reilun viikon päästä.



muuten menee hienosti, teemu tuossa juuri sopivasti ku iskä tuli ruokatunnille otti elämänsä ensimmäiset askleet ja saatiin ikuistettua ne videokamerallekkin, voi että poikaa hymyilytti ku hokas että pääsee eteenpäin :)))))



mulla on tulossa viikonlopuksi ihan kaamee työputki, pe iltavuoro 7h ja sitten la+su teen 14h putkeen molempina päivinä, sopii toivoa että nuori herra haluaisi juuri nyt viikonloppuna harjoitella kunnon nukkumista.



nyt täytyy mennä putsaileen tota hajuhernettä aj yrittää sitä päikkäreille, nukahti just passelisti vaunuihin 20min ku oltiin asioilla niin nyt ei uni uudelleen tuu..

Lämpimät onnittelut Noemalle ja Tamatulle!!!!! Ihana juttu..ja pääsette toiselle kierrokselle yhdessä:)



Mannalle haleja! Helpompaa olisi kun ei mistään mitään tietäisi..



Meidän maitoaltistus piti perua, koska poikanen tuli taas kuumeeseen.Joulukuussa sitten uusi yritys.. Saas nähä koska tää tauti menee ohi:(



Meillä poikanen kattelee joskus kirjoja, muttei niistä osaa näyttää mitään pyydettäessä. ei oikein jaksa muutenkaan pitkään niistä kiinostua. Kaikenmaailman kupit ja kipot on nyt In. Ja tyhjät pullot on aiavn ihania!



en ehdi nyt enempää, mut jaksamista kaikille ja mukavaa viikonloppua!

en tiedä ehdinkö vielä tänne, mut ens viikkohan me ollaan siel reissussa. Joten sit reissun jälkeen palaan asiaan...



äitykkä ja räkänokkainen katras...

ei pääse itse kirjottamaan jotain häikkää yhteyksissä mutta pyysi minua välittämään terveisiä että masu kasvaa hyvin rv 15 nyt menossa ja onnittelee myös noemaa ja peukuttaa että kaikki menee hyvin.



topiaksella on just nyt todettu huh muistankohan ees kaikkee, mut muistaakseni maito ja muna ja kotimaiset viljat eli siellä huonojen öiden syyksi selvisi vatsavaivat, nyt on edesä tiukka 2vk:n dietti ja sitten pikkuhiljaa altistetaan. Muuten poitsu kasvaa hienosti ja oppii uusia juttuja, kiipee ja kolhii ittensä. Päiväkotiin on hyvin sopeutunut.



Että semmosia terkkuja kittyltä, me ollaan ihan tiiviissä spostiyhteydessä joten on mukava yhdessä masuja kasvattaa :))

Kiva tamatu kun kerroit Kittykatin terkut! Mukava tietää mitä hänelle kuuluu. Harmi noi ruoka-allergiat, mutta toisaalta varmasti suuri helpotus kun alkaa syitä löytymään.



Mä käytin tuon natiaisen eilen lekurissa. Lääkäri kuunteli keuhkot ja tarkkaan katsoi korvat ja tokaisi sitten että lapsella on nuha. heh heh. Eino nuhia voi kuulemma tulla vaikka yhdeksän erilaista peräkkäin. Yhden kesto noin 3 viikkoa. Epäili että meillä on menossa kolmas virusperäinen nuha. että sellaista. Eilen neiti päätti nousta suorin vartaloin seisomaan. Siis ilman tukea nousee lattialta seisomaan. Voi ihanuus!!! Tänään sain videokuvattua sitä, kun toinen seisoo ja taputtaa innoissaa saavutukselleen. Tänään otti jo askeleenkin!



Harmi kun Le-Cheile oli käynyt meitä huhuilemassa tuolla vauvapuolella eikä ollu hokannut tulla tänne taapispuolelle. Toivotaan että Hertan opastuksella vielä löytäisi tänne.



Ai niin. Mulla on aika kauheen atooppinen iho, joka tällä hetkellä erittäin huonossa kunnossa. Nyt tolla pikkuisella on tullut ihottumaläikkiä selkään ja vatsaan, lisäksi iltaa kohden punoittaa posket ja leuka. Ihan selkeesti johtuu ilman kuivumisesta ja viilentymisestä mutta kertokaapas te joilla ollut ongelmia kuivan ihon kanssa että mikä rasva olisi sopivin? Itelläni käytän sen verran tujuja kortisoneja että niitä en voi laittaa. ApoBase lotionia olen laittanut taaperolle, mutta tuntuu ettei jelpi.



No nyt kuuluu huuto sängystä! Öitä!

Voi että on jotenkin ollut kauhean pitkän oloinen viikko ja nyt ihana kun on viikonloppu koittamassa. Mitäs teillä muilla on suunnitelmissa? Tänä iltana me ainakin miehen kanssa aiotaa viettää mukavaa iltaa yhdessä, kun saadaan poika unille. Miehellä on ollut tosi raskas syksy töissä (eli minä oon paljon ollut iltojakin pojan kans kun mies paianut töitä yöhön saakka) ja nyt alkaa helpottaa ja sitä aiomme juhlia ostamalle kuoharipullon ja jotain hyvää pientä naposteltavaa, saunotaan yms. Sukuloimassa olisi tarkoitus käydä ehkä huomenna, ja nyt kun on saatu vihdoin pojalle kunnon talvikengöt ja pulkka niin varmasti ulkoillaankin.



Tiituliitu kerroit muksusi ihottumasta. Meillä on kans pojalle mennyt nyt syksyn ja alkavan talven myötä iho kuivaksi, varsinkin jaloista. Posket välillä punoittaa kans. Tähän saakka hänellä on ollut tosi hyvä iho, ei ole montaa kertaa tarvinnut rasvailla joten nyt olen kans ihan hukassa mikä rasva tepsisi. Natusanin perusrasvaa ollaan laitettu, ei tunnu tepsivän... poskiin on suht hyvin auttanut bepanthen. Eli vinkkejä otetaan vastaan!



Viime öinen oli taas kamalaa ränkymistä kahteen otteeseen. Ei millään meinattu saada poikaa nukahtamaan uudestaan. Eikä se ole edes kunnon itkua vaan sellaista ärjymistä, jota on tosi tympee kuunnella. Luulis tulevan kurkkukin kipeeksi semmosesta... Nukkui sitten peräti 7.30 asti. Samalla ärjymisellä poika boikotoi nyt myös puuroja vastaan (ei olla muutamaan päivään annettu enää vauvapuuroja)



Mana

Onpas ihana ilma ulkona. Aurinko paisaa ja vähän pakkasta. Kunhan Anni herää uniltaan ja saa syötyä niin lähdetään pitkälle vaunulenkille ja pulkkailemaan. Ostettiin siis Annille synttärilahjaksi pulkka ja eilen jo sitä testailtiin, oli vaan niin kova tuuli, ettei pitkälle menty.



Pitkin viikkoa olen pinoa lukenut, mutten yhtään muista enää mistä on ollut puhetta, koskaan kun ei tunnu olevan aikaa heti kirjottaa.



Uunissa paistuu Annin synttärikakun pohja. Huomenna pääsee sitten koristelemaan. Ihana oikeestaan väsätä lapselle synttärikekkereitä. Tuleepahan leivottua kerrankin.



Olipa mukava kuulla tamatun välityksellä kittykatinkin kuulumiset. Ihanaa, että tässä porukassa on jo niin paljon masunkasvattajia, huoh, toivottavasti pääsen liittymään porukkaan pian. Mutta ihanaa kun on porukkaa raskaana, vauvoja lisää =)



Nyt on taas mentävä. Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

Hertta

Tulin pikaisesti piipahtamaan synttärijärjestelyjen lomasta. Täällä myös kakkupohja tehtynä ja innolla odotan että pääsee huomenna koristelemaan. :-) Tänään pitäisi vielä vähän siivoilla ja leipoa. Huomenna tulee ensimmäiset vieraat jo aamupäivällä. Sunnuntainakin tulee vielä Jessen pikkuserkkuja kylään, joten vipinää riittää viikonlopulle. Saa nähdä miten poika malttaa päikkäreitä nukkua ja onko sitten hyvällä tuulella...



Gerdalle onnittelut karhunpojan ensimmäisestä kokonaisesta yöstä! Toivottavasti niitä tulee vielä paljon lisää! :-)



Tamatu: Mukavaa kun välitit Kittykatin terveiset! Kerrohan lämpimiä terkkuja takaisinkin päin! :-)



Tiituliitu ja Manna kaipaili rasvavinkkejä. Jessellä on atooppinen iho, joka on pysynyt ihanan pehmeänä Lipolan-nimisellä perusvoiteella. Hieman on hinnakasta, mutta suosittelen kokeilemaan. Tietysti sekin on niin yksilöllistä mikä voide kellekin parhaiten sopii... Vähän jänskättää miten meidän talvi sujuu Jessen ihon suhteen. Poitsun iho on muuten pysynyt toistaiseksi hyvänä, mutta sormet on tosi kuivat. Niihin joudutaankin käyttämään kortisonia 3pv kuureissa ja rasvailen lisäksi monta kertaa päivässä bepanthenilla. Ja aamuin illoin Lipolanilla (koko kroppa). Kurjia kyllä nuo ihottumat, etenkin kutisevat sellaiset!



Täälläkin muuten askelien määrä kasvaa koko ajan. Ennätys lienee kymmenisen perättäistä hieman horjuvaa askelta. :-) Eilen treenaili kävelyä kovastikin, mutta tänään on ollut muka niin kiire koko ajan että kontaten on menty ja lujaa. Ja taaperokärryllä.



Nyt jatkamaan touhuja. Hauskaa viikonloppua ja railakkaita synttärijuhlia kaikille jotka tulevana viikonloppuna juhlivat!