Lue keskustelun säännöt.
Kutsutko leikkipuistossa pitkätukkaista lasta tytöksi tai sinipaitaista lasta pojaksi? Ääneen lausuttu oletus voi olla isku pienen ihmisen itsetunnolle.
16.09.2022 |
https://www.hs.fi/perhe/art-2000008784068.html
Hesari se jatkaa sukupuoli-idenditeetin tyrkyttämistä vaikka muualla maailmalla on jo ymmärretty että tämä on silkkaa skeidaa.
Kommentit (327)
OlliPolli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi tuostakin jutusta nyt on mieli pahoitettu, hyvin ja napakasti kirjoitettu. Mutta kai se niin on, että tietynlainen olettaminen on meillä geeneissä, ja tuntuu, että joillakin on (varsinkin nykyään, kun ei nyt saada olla tyttöjä eikä poikia plaaplaaplaa) vielä keskimääräistä kovempi tarve päästä sukupuolittamaan kanssaihmisiä. Noista esimerkin liukumäkitilanteista pääsee hyvin helpolla, kun pyytää sitä omaa lastaan odottamaan vaikkapa sanomalla "annetaan hänen (ts. liukumäessä olevan) laskea ensin, sitten on sinun vuorosi". Tadaa, eläköön kielemme neutraalit pronominit!
Ja kyllä, varsinkin pieni lapsi voi kokea loukkaavana sen, että häntä ei ns. tunnisteta. Oma identiteetti vasta rakentuu, ja lapsi näkee itsensä paljon muiden silmin. Meillä kävi juuri hiljattain tämä tyypillinen hiustenpituushämmennys. Omista lapsista vanhempi on ekaluokalla ja pienempi vielä päiväkoti-ikäinen. Pojalla on tällä hetkellä pidemmät hiukset hartioille asti, kun tyttö taas halusi leikkuuttaa omansa polkaksi. Oltiin bussilla menossa synttäreille, tytöllä oli oikein kunnon rimpsuhörhellykset päällä, pojalla lippis, tummat shortsit ja vaalea pikeepaita, eli oikein perinteiset "sukupuolitetut" vaatteet. Mutta niin vaan vastapäätä istunut täti puhui kovaan ääneen tytöistä. Kun ne hiukset :D Hetken aikaa lapsia katseltuaan alkoi yhtä kovaan ääneen pahoitella, että ohhoh, sehän taitaakin tuo toinen olla poika... Olisi antanut olla vaan, niin olisi lapsilta mennyt ohi koko tilanne melkein huomaamatta.
Noin ylipäätään minulta menee kyllä ihan ohi, mikä siinä on niin kamalaa, jos ei enää automaattisesti tyrkättäisi ihmisiä tiettyihin muotteihin vaikkapa joidenkin satunnaisten ulkoisten seikkojen perusteella. Ketään ei ole kielletty olemasta sukupuolensa edustajia. Tytöt saa edelleen leikkiä nukeilla ja pojat autoilla ja se on aivan fine. Mutta samaan aikaan on ihan yhtä oikein, jos poika kärrää nukkea vaunuissa ja pukeutuu pinkkiin, tai tyttö järjestää kiihdytyskisat pikkuautoille traktoripaitaan pukeutuneena. Meissä kaikissa on sekä perinteisesti feminiinisiksi että maskuliinisiksi katsottuja piirteitä, kenessä enemmän, kenessä vähemmän. Annetaan lasten kasvaa omiksi persoonikseen, kiitos.
Ei se nyt niin vakavaa ole. Elämässä tulee paljon vaikeampiakin pulmia eteen ja jos jo tällainen asia saa psykoosin partaalle, niin ei hyvä jatkoa ajatellen. Missä vitussa ne kaikki voimaantuneet hor... ei kun siis naiset nyt luuraa? Saatanan luuserit. Kasvakaa aikuisiksi. 99,9% maailmasta ei kiinnosta hevon veetäkään sun tunteesi. Deal with it.
Ei kai tässä nyt kukaan ole psykoosiin joutunutkaan? Se taitaa vaatia pikkuisen enemmän. Hirmuisen vaikea pulma tämä nyt tuntuu olevan niille, joiden mielestä sukupuoli määräytyy hiusten pituuden perusteella ja jokaisen nimen eteen pitäisi saada laittaa miss, mrs tai mr.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli lapsena veljen vanhat vaatteet käytössä. Miksi ostaa uusia ehjien hyvien tilalle vain sen takia, että ovat väärän värisiä tai niissä on jonkun lätkäjoukkueen logo? Jonkun kerran joku luuli mua pojaksi kun painelin menemään sinisissä verkkareissa Chicago Blackhawks lippis päässä ja hiukset olivat leikattu suht lyhyiksi (mun hiukset takkuuntui helposti ja äiti ei jaksanut sitä itkua ja huutoa hiuksia harjatessa). Eli joo on kyllä typerää olettaa sukupuoli vaatteista ja hiuksista.
No jostain sen olettaa ja mitä nuorempi ihminen, sitä herkemmin sen olettaa vaatteista. Eikä sen olettamisessa ole yhtään mitään väärää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli lapsena veljen vanhat vaatteet käytössä. Miksi ostaa uusia ehjien hyvien tilalle vain sen takia, että ovat väärän värisiä tai niissä on jonkun lätkäjoukkueen logo? Jonkun kerran joku luuli mua pojaksi kun painelin menemään sinisissä verkkareissa Chicago Blackhawks lippis päässä ja hiukset olivat leikattu suht lyhyiksi (mun hiukset takkuuntui helposti ja äiti ei jaksanut sitä itkua ja huutoa hiuksia harjatessa). Eli joo on kyllä typerää olettaa sukupuoli vaatteista ja hiuksista.
Tytöille ei ole useinkaan noloa jos luullaan pojaksi. Jos sulla olisi ollut tytöksi luultu veli, se tuskin olisi hänen mielestään ok.
No kuule kyllä on noloa tytöllekin.
Rautalangasta: meidän yhteiskunnassa on pienempi paha olla poikamainen tyttö kuin tyttömäinen poika. Moni tyttö on poikatyttö (tai nykyään "muunsukupuolinen").
On ihan tavallista, että tytöllä on "poikien väriset" kumisaappaat, kurahousut tai muita vaatteita mutta harvassa on pojat, jotka uskaltaa laittaa pinkit tai muuten tyttömäisen väriset kumisaappaat tai muutakaan tyttöjen vaatteita ylleen.
Tytön siniset saappaat oli pakko kuvioida päiväkodissa punaisilla hempeillä tarroilla, että ne löytyivät omaan käyttöön. Oli monta kertaa ilman saappaita, kun ne olivat jollain pojalla jalassa sitä ennen. Liian pienet vapaana olleet saappaat eivät meidän tytön jalkaan menneet. Eivät olleet malliltaankaan edes samanlaiset eli joku selvästi halusi käyttää isompia saappaita.
Jotkut on kyllä uskomattoman kovia olettamaan. Minun poika tykkää värikkäistä vaatteista, ja oranssiin takkiin, punaisiin housuihin ja siniseen pipoon pukeutuneena häntä on kutsuttu tytöksi useampaankin kertaan. Hiukset ei edes näkynyt. Minusta nuo värit on vielä hyvinkin unisex, mutta ilmeisesti ei sitten kaikille? Poika itse ei ole sanonut että harmittaisi, mutta halusi kyllä leikata pitkähkön tukkansa lyhyeksi.
Ja joo ei minulla ole mitään tarvetta sukupuolittaa, tai no ehkä joskus täysin selvissä tapauksissa saatan sanoa tyttö/poika, mutta yleensä se on lapsi, kaveri, tuo toinen tms. En ole koskaan ymmärtänyt sitäkään miksi vieraita aikuisia nimitetään tädeksi ja sediksi, lapsilla on omat tädit ja sedät, vieraat on vaan aikuisia. Tai vaikka työntekijöitä, myyjiä, jne riippuen missä ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan vapaasti saa traumatisoitua. Minä voin käyttää tuollaista nimitystä lähinnä silloin, kun pidän järjestystä yllä puistossa eli pidän huolen ettei joku kamala kakara ohittele muita jonossa, vie toisten tavaroita tms. En pidä ainoastaan omien lasteni puolta, vaan muidenkin. Jossain vaijeriliulla tai korikeinun jonossa katson aina, keitä kaikkia on jonottamassa ennen omiani ja pidän huolen, ettei omat, eivätkä muidenkaan ohittele, vaan odottavat vuoroaan. Aina on näitä, jotka ovat tunkemassa muiden ohi ja etenkään pienimmät lapset eivät uskalla edes puoliaan pitää.
Se miten toisten lapset käyttäytyy ei liity tähän asiaan mitenkään. Minä kyllä puutun toisten käytökseen, mutta en näe mitään syytä liittää siihen sukupuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se vähän huvittavaa, että me aikuiset hikoillaan millä nimikkeellä lasta voi kutsua, kun ne itse lapset kuitenkin ihan reippaasti ja ennakkoluulottomasti kysyvät asiaa toisiltaan jos eivät tiedä. Ei ole heidän piireissään iso tai merkittävä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi tuostakin jutusta nyt on mieli pahoitettu, hyvin ja napakasti kirjoitettu. Mutta kai se niin on, että tietynlainen olettaminen on meillä geeneissä, ja tuntuu, että joillakin on (varsinkin nykyään, kun ei nyt saada olla tyttöjä eikä poikia plaaplaaplaa) vielä keskimääräistä kovempi tarve päästä sukupuolittamaan kanssaihmisiä. Noista esimerkin liukumäkitilanteista pääsee hyvin helpolla, kun pyytää sitä omaa lastaan odottamaan vaikkapa sanomalla "annetaan hänen (ts. liukumäessä olevan) laskea ensin, sitten on sinun vuorosi". Tadaa, eläköön kielemme neutraalit pronominit!
Ja kyllä, varsinkin pieni lapsi voi kokea loukkaavana sen, että häntä ei ns. tunnisteta. Oma identiteetti vasta rakentuu, ja lapsi näkee itsensä paljon muiden silmin. Meillä kävi juuri hiljattain tämä tyypillinen hiustenpituushämmennys. Omista lapsista vanhempi on ekaluokalla ja pienempi vielä päiväkoti-ikäinen. Pojalla on tällä hetkellä pidemmät hiukset hartioille asti, kun tyttö taas halusi leikkuuttaa omansa polkaksi. Oltiin bussilla menossa synttäreille, tytöllä oli oikein kunnon rimpsuhörhellykset päällä, pojalla lippis, tummat shortsit ja vaalea pikeepaita, eli oikein perinteiset "sukupuolitetut" vaatteet. Mutta niin vaan vastapäätä istunut täti puhui kovaan ääneen tytöistä. Kun ne hiukset :D Hetken aikaa lapsia katseltuaan alkoi yhtä kovaan ääneen pahoitella, että ohhoh, sehän taitaakin tuo toinen olla poika... Olisi antanut olla vaan, niin olisi lapsilta mennyt ohi koko tilanne melkein huomaamatta.
Noin ylipäätään minulta menee kyllä ihan ohi, mikä siinä on niin kamalaa, jos ei enää automaattisesti tyrkättäisi ihmisiä tiettyihin muotteihin vaikkapa joidenkin satunnaisten ulkoisten seikkojen perusteella. Ketään ei ole kielletty olemasta sukupuolensa edustajia. Tytöt saa edelleen leikkiä nukeilla ja pojat autoilla ja se on aivan fine. Mutta samaan aikaan on ihan yhtä oikein, jos poika kärrää nukkea vaunuissa ja pukeutuu pinkkiin, tai tyttö järjestää kiihdytyskisat pikkuautoille traktoripaitaan pukeutuneena. Meissä kaikissa on sekä perinteisesti feminiinisiksi että maskuliinisiksi katsottuja piirteitä, kenessä enemmän, kenessä vähemmän. Annetaan lasten kasvaa omiksi persoonikseen, kiitos.
Kyllä, se on ihan ok olla omanlaisensa persoona. Silti ei ole mitään väärää siinä että kutsuu ihmisiä tytöiksi, pojiksi, naisiksi, miehiksi sillä sukupuoli on todellinen, fyysinen tila ja sukupuolella ON merkitystä, vaikka itse-identifiaatiota kannattavat muuta väittävätkin.
No niinhän se sukupuoli onkin todellinen tila sille sukupuolessaan elävälle. Esim. tuo pitkähiuksinen poika kyllä kokee olevansa juuri biologisen sukupuolensa edustaja. Ulkopuoliset taas katsovat, että ne pelkät hiukset ovat riittävä peruste sille, että hän onkin tyttö :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo Hesarin esimerkki tuntuu niin ajasta jääneestä, kun pojilla on ollut pitkiä tukkia jo 70-luvulta lähtien! Ja tytöillä ja naisilla on lyhyitä tukkia nykyään melkein enemmän kuin pitkiä. Tukan pituus ei merkkaa enää sukupuolta, tervetuloa nykyaikaan, uusfeministit!
Sitäpaitsi kyllä tytön ja pojan erottaa usein ihan kasvoistakin, sori vaan!
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten väärillä leluilla leikkivät lapset halutaan transiuttaa?
Tätä olen myös ihmetellyt. Miksi pojat ei saisi olla poikia ja leikkiä nukeilla, aina tulee joku ihmettelemään että ihanko totta poika leikkii nukeilla, tai aletaan puhua "poikamaisista tytöistä" ja "tyttömäisistä pojista". Jos lapset ois vaan lapsia ja sais kiinnostua mistä haluaa sukupuolesta riippumatta? Ei oleteta kenenkään sukupuolta tai tehdä siitä numeroa turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OlliPolli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi tuostakin jutusta nyt on mieli pahoitettu, hyvin ja napakasti kirjoitettu. Mutta kai se niin on, että tietynlainen olettaminen on meillä geeneissä, ja tuntuu, että joillakin on (varsinkin nykyään, kun ei nyt saada olla tyttöjä eikä poikia plaaplaaplaa) vielä keskimääräistä kovempi tarve päästä sukupuolittamaan kanssaihmisiä. Noista esimerkin liukumäkitilanteista pääsee hyvin helpolla, kun pyytää sitä omaa lastaan odottamaan vaikkapa sanomalla "annetaan hänen (ts. liukumäessä olevan) laskea ensin, sitten on sinun vuorosi". Tadaa, eläköön kielemme neutraalit pronominit!
Ja kyllä, varsinkin pieni lapsi voi kokea loukkaavana sen, että häntä ei ns. tunnisteta. Oma identiteetti vasta rakentuu, ja lapsi näkee itsensä paljon muiden silmin. Meillä kävi juuri hiljattain tämä tyypillinen hiustenpituushämmennys. Omista lapsista vanhempi on ekaluokalla ja pienempi vielä päiväkoti-ikäinen. Pojalla on tällä hetkellä pidemmät hiukset hartioille asti, kun tyttö taas halusi leikkuuttaa omansa polkaksi. Oltiin bussilla menossa synttäreille, tytöllä oli oikein kunnon rimpsuhörhellykset päällä, pojalla lippis, tummat shortsit ja vaalea pikeepaita, eli oikein perinteiset "sukupuolitetut" vaatteet. Mutta niin vaan vastapäätä istunut täti puhui kovaan ääneen tytöistä. Kun ne hiukset :D Hetken aikaa lapsia katseltuaan alkoi yhtä kovaan ääneen pahoitella, että ohhoh, sehän taitaakin tuo toinen olla poika... Olisi antanut olla vaan, niin olisi lapsilta mennyt ohi koko tilanne melkein huomaamatta.
Noin ylipäätään minulta menee kyllä ihan ohi, mikä siinä on niin kamalaa, jos ei enää automaattisesti tyrkättäisi ihmisiä tiettyihin muotteihin vaikkapa joidenkin satunnaisten ulkoisten seikkojen perusteella. Ketään ei ole kielletty olemasta sukupuolensa edustajia. Tytöt saa edelleen leikkiä nukeilla ja pojat autoilla ja se on aivan fine. Mutta samaan aikaan on ihan yhtä oikein, jos poika kärrää nukkea vaunuissa ja pukeutuu pinkkiin, tai tyttö järjestää kiihdytyskisat pikkuautoille traktoripaitaan pukeutuneena. Meissä kaikissa on sekä perinteisesti feminiinisiksi että maskuliinisiksi katsottuja piirteitä, kenessä enemmän, kenessä vähemmän. Annetaan lasten kasvaa omiksi persoonikseen, kiitos.
Ei se nyt niin vakavaa ole. Elämässä tulee paljon vaikeampiakin pulmia eteen ja jos jo tällainen asia saa psykoosin partaalle, niin ei hyvä jatkoa ajatellen. Missä vitussa ne kaikki voimaantuneet hor... ei kun siis naiset nyt luuraa? Saatanan luuserit. Kasvakaa aikuisiksi. 99,9% maailmasta ei kiinnosta hevon veetäkään sun tunteesi. Deal with it.
Plus ihmiset olettavat tiettyjä asioita ihan jatkuvasti elämässään, se on aivan automaattista joten sitä on aika hankala edes estellä. Muuten normaalista elämisestä ei edes tule mitään. Olen aivan sata varma, että tämän pitkän kirjoituksen kirjoittaja ihan itsekin olettelee asioita, jopa sitä sukupuolta. Ja oho hupsista vain, niinhän hän tulikin tehneeksi, kun täditteli tätä möläyttäjää, jonka sukupuolittamista juuri itse kritisoi :D
Eikä se ole mitään muottiin väkisin tunkemista, vaan yksinkertaisesti opittu ensioletus. Aika naurettavaa on, jos ei edes niinkin kohtuu yksiselitteistä asiaa, kuin sukupuolta saisi päivittäin olettaa. Lapsethan nuorina todellakin ovat kohtuu androgyynejä, joista on vaikeampi päätellä sukupuolta, niin useimmat sitten katsovat tällaisia ulkoisia "vihjeitä" sen suuremmin ajattelematta. Harvemmin siinä mistään pahan tahtoisuudesta on kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo Hesarin esimerkki tuntuu niin ajasta jääneestä, kun pojilla on ollut pitkiä tukkia jo 70-luvulta lähtien! Ja tytöillä ja naisilla on lyhyitä tukkia nykyään melkein enemmän kuin pitkiä. Tukan pituus ei merkkaa enää sukupuolta, tervetuloa nykyaikaan, uusfeministit!
Sitäpaitsi kyllä tytön ja pojan erottaa usein ihan kasvoistakin, sori vaan!
No ei tunnu erottavan kun pitkätukkaisia poikia sanotaan erittäin usein tytöiksi. Ja lyhyttukkaisia tyttöjä pojiksi, puhutaan jopa "poikatukasta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi oli kauhean loukkaantunut pienempänä, kun ihmiset eivät tunnistaneet hänen olevan dinosaurus.
Onneksi täällä maaseudulla pitkätukkaiset on tyttöjä ja sinipaitaiset poikia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo Hesarin esimerkki tuntuu niin ajasta jääneestä, kun pojilla on ollut pitkiä tukkia jo 70-luvulta lähtien! Ja tytöillä ja naisilla on lyhyitä tukkia nykyään melkein enemmän kuin pitkiä. Tukan pituus ei merkkaa enää sukupuolta, tervetuloa nykyaikaan, uusfeministit!
Sitäpaitsi kyllä tytön ja pojan erottaa usein ihan kasvoistakin, sori vaan!
Historian havinassa hiukset ovat olleet ihan samanlaiset sukupuolesta riippumatta. 70-lukua edelsi lyhyehkö kausi ihmislajin historiassa, jolloin miesten "kuului" olla lyhythiuksisia. Ja toki naistenkin kohdalla on ollut esim. 1900-luvun alkupuolen polkkatukkatrendi, jolloin hiukset olivat suht lyhyet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi tuostakin jutusta nyt on mieli pahoitettu, hyvin ja napakasti kirjoitettu. Mutta kai se niin on, että tietynlainen olettaminen on meillä geeneissä, ja tuntuu, että joillakin on (varsinkin nykyään, kun ei nyt saada olla tyttöjä eikä poikia plaaplaaplaa) vielä keskimääräistä kovempi tarve päästä sukupuolittamaan kanssaihmisiä. Noista esimerkin liukumäkitilanteista pääsee hyvin helpolla, kun pyytää sitä omaa lastaan odottamaan vaikkapa sanomalla "annetaan hänen (ts. liukumäessä olevan) laskea ensin, sitten on sinun vuorosi". Tadaa, eläköön kielemme neutraalit pronominit!
Ja kyllä, varsinkin pieni lapsi voi kokea loukkaavana sen, että häntä ei ns. tunnisteta. Oma identiteetti vasta rakentuu, ja lapsi näkee itsensä paljon muiden silmin. Meillä kävi juuri hiljattain tämä tyypillinen hiustenpituushämmennys. Omista lapsista vanhempi on ekaluokalla ja pienempi vielä päiväkoti-ikäinen. Pojalla on tällä hetkellä pidemmät hiukset hartioille asti, kun tyttö taas halusi leikkuuttaa omansa polkaksi. Oltiin bussilla menossa synttäreille, tytöllä oli oikein kunnon rimpsuhörhellykset päällä, pojalla lippis, tummat shortsit ja vaalea pikeepaita, eli oikein perinteiset "sukupuolitetut" vaatteet. Mutta niin vaan vastapäätä istunut täti puhui kovaan ääneen tytöistä. Kun ne hiukset :D Hetken aikaa lapsia katseltuaan alkoi yhtä kovaan ääneen pahoitella, että ohhoh, sehän taitaakin tuo toinen olla poika... Olisi antanut olla vaan, niin olisi lapsilta mennyt ohi koko tilanne melkein huomaamatta.
Noin ylipäätään minulta menee kyllä ihan ohi, mikä siinä on niin kamalaa, jos ei enää automaattisesti tyrkättäisi ihmisiä tiettyihin muotteihin vaikkapa joidenkin satunnaisten ulkoisten seikkojen perusteella. Ketään ei ole kielletty olemasta sukupuolensa edustajia. Tytöt saa edelleen leikkiä nukeilla ja pojat autoilla ja se on aivan fine. Mutta samaan aikaan on ihan yhtä oikein, jos poika kärrää nukkea vaunuissa ja pukeutuu pinkkiin, tai tyttö järjestää kiihdytyskisat pikkuautoille traktoripaitaan pukeutuneena. Meissä kaikissa on sekä perinteisesti feminiinisiksi että maskuliinisiksi katsottuja piirteitä, kenessä enemmän, kenessä vähemmän. Annetaan lasten kasvaa omiksi persoonikseen, kiitos.
Kyllä, se on ihan ok olla omanlaisensa persoona. Silti ei ole mitään väärää siinä että kutsuu ihmisiä tytöiksi, pojiksi, naisiksi, miehiksi sillä sukupuoli on todellinen, fyysinen tila ja sukupuolella ON merkitystä, vaikka itse-identifiaatiota kannattavat muuta väittävätkin.
Nimenomaan siksi että sillä ON merkitystä, ei pitäisi suotta olettaa lapsen sukupuolta. Ellei ole täysin 100% varma. Helpommalla pääsee kun ei oleta kenestäkään. Tytöistä ja pojista, miehistä ja naisista jne voi puhua niissä yhteyksissä kun sukupuoli on varmasti tiedossa.
Minusta on outo ajatus se, että biologisia sukupuolia ei saisi tukea. Nythän esim. biologisille tytöille annetaan naisen mallit Onlyfansissa ja instapyllistelijöiden taholta. Vaikka naisessa on paljon muuta ja arvokkaampaakin kuin seksikkyys. Vai mitä?
Näitä biologisten naisten ominaisuuksia pitäisi tukea, pitäisi tukea ja arvostaa naiseutta! Esim. empatiakykyä, myötätuntoisuutta, lohduttamisen taitoa, herkkyyttä, viestinnällisiä taitoja. Piikkikorot on tosi toisarvoisia naiseudessa!
Nämä kaikki tunnetaidot ovat muun muassa ison aivokurkiaisen ansiota, se hoitaa viestiliikennettä vasemman ja oikean aivopuoliskon välillä. Miehellä se on kapeampi.
Tämä naiseuden tukeminen ei tarkoita muunsukupuolisten ylikävelemistä, koska heidän sukupuoli-identeettiään voidaan tukea samaan aikaan. Mutta nyt on menty siihen, että ne, jotka tuntevat biologisen sukupuolensa omakseen, eivät saa tukea,vaan sukupuoli pitää häivyttää esim. koulussa kaikilta. Siinä ei ole järkeä, se ei ole aitoa erilaisuuden hyväksymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo Hesarin esimerkki tuntuu niin ajasta jääneestä, kun pojilla on ollut pitkiä tukkia jo 70-luvulta lähtien! Ja tytöillä ja naisilla on lyhyitä tukkia nykyään melkein enemmän kuin pitkiä. Tukan pituus ei merkkaa enää sukupuolta, tervetuloa nykyaikaan, uusfeministit!
Sitäpaitsi kyllä tytön ja pojan erottaa usein ihan kasvoistakin, sori vaan!
No ei tunnu erottavan kun pitkätukkaisia poikia sanotaan erittäin usein tytöiksi. Ja lyhyttukkaisia tyttöjä pojiksi, puhutaan jopa "poikatukasta".
Niin minkähän ikäiset ihmiset? En ole kuullut poikatukka-sanaa vuosiin. Liikunkin nuoremman väen piirissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi tuostakin jutusta nyt on mieli pahoitettu, hyvin ja napakasti kirjoitettu. Mutta kai se niin on, että tietynlainen olettaminen on meillä geeneissä, ja tuntuu, että joillakin on (varsinkin nykyään, kun ei nyt saada olla tyttöjä eikä poikia plaaplaaplaa) vielä keskimääräistä kovempi tarve päästä sukupuolittamaan kanssaihmisiä. Noista esimerkin liukumäkitilanteista pääsee hyvin helpolla, kun pyytää sitä omaa lastaan odottamaan vaikkapa sanomalla "annetaan hänen (ts. liukumäessä olevan) laskea ensin, sitten on sinun vuorosi". Tadaa, eläköön kielemme neutraalit pronominit!
Ja kyllä, varsinkin pieni lapsi voi kokea loukkaavana sen, että häntä ei ns. tunnisteta. Oma identiteetti vasta rakentuu, ja lapsi näkee itsensä paljon muiden silmin. Meillä kävi juuri hiljattain tämä tyypillinen hiustenpituushämmennys. Omista lapsista vanhempi on ekaluokalla ja pienempi vielä päiväkoti-ikäinen. Pojalla on tällä hetkellä pidemmät hiukset hartioille asti, kun tyttö taas halusi leikkuuttaa omansa polkaksi. Oltiin bussilla menossa synttäreille, tytöllä oli oikein kunnon rimpsuhörhellykset päällä, pojalla lippis, tummat shortsit ja vaalea pikeepaita, eli oikein perinteiset "sukupuolitetut" vaatteet. Mutta niin vaan vastapäätä istunut täti puhui kovaan ääneen tytöistä. Kun ne hiukset :D Hetken aikaa lapsia katseltuaan alkoi yhtä kovaan ääneen pahoitella, että ohhoh, sehän taitaakin tuo toinen olla poika... Olisi antanut olla vaan, niin olisi lapsilta mennyt ohi koko tilanne melkein huomaamatta.
Noin ylipäätään minulta menee kyllä ihan ohi, mikä siinä on niin kamalaa, jos ei enää automaattisesti tyrkättäisi ihmisiä tiettyihin muotteihin vaikkapa joidenkin satunnaisten ulkoisten seikkojen perusteella. Ketään ei ole kielletty olemasta sukupuolensa edustajia. Tytöt saa edelleen leikkiä nukeilla ja pojat autoilla ja se on aivan fine. Mutta samaan aikaan on ihan yhtä oikein, jos poika kärrää nukkea vaunuissa ja pukeutuu pinkkiin, tai tyttö järjestää kiihdytyskisat pikkuautoille traktoripaitaan pukeutuneena. Meissä kaikissa on sekä perinteisesti feminiinisiksi että maskuliinisiksi katsottuja piirteitä, kenessä enemmän, kenessä vähemmän. Annetaan lasten kasvaa omiksi persoonikseen, kiitos.
Kyllä, se on ihan ok olla omanlaisensa persoona. Silti ei ole mitään väärää siinä että kutsuu ihmisiä tytöiksi, pojiksi, naisiksi, miehiksi sillä sukupuoli on todellinen, fyysinen tila ja sukupuolella ON merkitystä, vaikka itse-identifiaatiota kannattavat muuta väittävätkin.
Nimenomaan siksi että sillä ON merkitystä, ei pitäisi suotta olettaa lapsen sukupuolta. Ellei ole täysin 100% varma. Helpommalla pääsee kun ei oleta kenestäkään. Tytöistä ja pojista, miehistä ja naisista jne voi puhua niissä yhteyksissä kun sukupuoli on varmasti tiedossa.
Miksi näin tulisi toimia? Siis joka päiväisessä elämässä. Jokaiselle tulee joskus huti oletuksia ihan mistä tahansa. Vaatii aika paljon mielenakrobatiaa tuollainen ettei koskaan ikinä vain oleta yleensä päivän selviä asioita.
Mulle ne kaikki on skidejä, kakaroita tai pentuja.
Ihan vapaasti saa traumatisoitua. Minä voin käyttää tuollaista nimitystä lähinnä silloin, kun pidän järjestystä yllä puistossa eli pidän huolen ettei joku kamala kakara ohittele muita jonossa, vie toisten tavaroita tms. En pidä ainoastaan omien lasteni puolta, vaan muidenkin. Jossain vaijeriliulla tai korikeinun jonossa katson aina, keitä kaikkia on jonottamassa ennen omiani ja pidän huolen, ettei omat, eivätkä muidenkaan ohittele, vaan odottavat vuoroaan. Aina on näitä, jotka ovat tunkemassa muiden ohi ja etenkään pienimmät lapset eivät uskalla edes puoliaan pitää.