Kutsutko leikkipuistossa pitkätukkaista lasta tytöksi tai sinipaitaista lasta pojaksi? Ääneen lausuttu oletus voi olla isku pienen ihmisen itsetunnolle.

"Kutsun kaveriksi"

 

Mikä ihmeen kaveri?! :D Eikö voi vaan sanoa "hän"

On oikein hyvä, jos haavoittaa. On kasvatuksellista erittäin vahingollista luoda nk. lumihiutaleihminen, joka ei kestä todellisen maailman hyviä ja huonoja hetkiä. Vahvan itsetunnon kasvattaminen on eräitä vanhempien keskeisimpiä tavoitteita ja se on jopa tärkeämpää, kuin suvaitsevuuden opettaminen, koska kaikki eivät tule koskaan hyväksymään länsimaalaisen liberaalien suvaitsevaisuusperiaatteita, mutta hyvä itsetunto auttaa kestämään henkisen väkivallan paremmin.

En ymmärrä, miksi tuostakin jutusta nyt on mieli pahoitettu, hyvin ja napakasti kirjoitettu. Mutta kai se niin on, että tietynlainen olettaminen on meillä geeneissä, ja tuntuu, että joillakin on (varsinkin nykyään, kun ei nyt saada olla tyttöjä eikä poikia plaaplaaplaa) vielä keskimääräistä kovempi tarve päästä sukupuolittamaan kanssaihmisiä. Noista esimerkin liukumäkitilanteista pääsee hyvin helpolla, kun pyytää sitä omaa lastaan odottamaan vaikkapa sanomalla "annetaan hänen (ts. liukumäessä olevan) laskea ensin, sitten on sinun vuorosi". Tadaa, eläköön kielemme neutraalit pronominit!

Ja kyllä, varsinkin pieni lapsi voi kokea loukkaavana sen, että häntä ei ns. tunnisteta. Oma identiteetti vasta rakentuu, ja lapsi näkee itsensä paljon muiden silmin. Meillä kävi juuri hiljattain tämä tyypillinen hiustenpituushämmennys. Omista lapsista vanhempi on ekaluokalla ja pienempi vielä päiväkoti-ikäinen. Pojalla on tällä hetkellä pidemmät hiukset hartioille asti, kun tyttö taas halusi leikkuuttaa omansa polkaksi. Oltiin bussilla menossa synttäreille, tytöllä oli oikein kunnon rimpsuhörhellykset päällä, pojalla lippis, tummat shortsit ja vaalea pikeepaita, eli oikein perinteiset "sukupuolitetut" vaatteet. Mutta niin vaan vastapäätä istunut täti puhui kovaan ääneen tytöistä. Kun ne hiukset :D Hetken aikaa lapsia katseltuaan alkoi yhtä kovaan ääneen pahoitella, että ohhoh, sehän taitaakin tuo toinen olla poika... Olisi antanut olla vaan, niin olisi lapsilta mennyt ohi koko tilanne melkein huomaamatta.

Noin ylipäätään minulta menee kyllä ihan ohi, mikä siinä on niin kamalaa, jos ei enää automaattisesti tyrkättäisi ihmisiä tiettyihin muotteihin vaikkapa joidenkin satunnaisten ulkoisten seikkojen perusteella. Ketään ei ole kielletty olemasta sukupuolensa edustajia. Tytöt saa edelleen leikkiä nukeilla ja pojat autoilla ja se on aivan fine. Mutta samaan aikaan on ihan yhtä oikein, jos poika kärrää nukkea vaunuissa ja pukeutuu pinkkiin, tai tyttö järjestää kiihdytyskisat pikkuautoille traktoripaitaan pukeutuneena. Meissä kaikissa on sekä perinteisesti feminiinisiksi että maskuliinisiksi katsottuja piirteitä, kenessä enemmän, kenessä vähemmän. Annetaan lasten kasvaa omiksi persoonikseen, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

"Kutsun kaveriksi"

 

Mikä ihmeen kaveri?! :D Eikö voi vaan sanoa "hän"

No se ihmeen kaveri. Kutsu sinä häneksi jos tahdot.

Mua sanottiin pojaksi lapsena ja ei kyllä ollut minkäänlainen isku itsetunnolle. Nauratti lähinnä

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi tuostakin jutusta nyt on mieli pahoitettu, hyvin ja napakasti kirjoitettu. Mutta kai se niin on, että tietynlainen olettaminen on meillä geeneissä, ja tuntuu, että joillakin on (varsinkin nykyään, kun ei nyt saada olla tyttöjä eikä poikia plaaplaaplaa) vielä keskimääräistä kovempi tarve päästä sukupuolittamaan kanssaihmisiä. Noista esimerkin liukumäkitilanteista pääsee hyvin helpolla, kun pyytää sitä omaa lastaan odottamaan vaikkapa sanomalla "annetaan hänen (ts. liukumäessä olevan) laskea ensin, sitten on sinun vuorosi". Tadaa, eläköön kielemme neutraalit pronominit!

Ja kyllä, varsinkin pieni lapsi voi kokea loukkaavana sen, että häntä ei ns. tunnisteta. Oma identiteetti vasta rakentuu, ja lapsi näkee itsensä paljon muiden silmin. Meillä kävi juuri hiljattain tämä tyypillinen hiustenpituushämmennys. Omista lapsista vanhempi on ekaluokalla ja pienempi vielä päiväkoti-ikäinen. Pojalla on tällä hetkellä pidemmät hiukset hartioille asti, kun tyttö taas halusi leikkuuttaa omansa polkaksi. Oltiin bussilla menossa synttäreille, tytöllä oli oikein kunnon rimpsuhörhellykset päällä, pojalla lippis, tummat shortsit ja vaalea pikeepaita, eli oikein perinteiset "sukupuolitetut" vaatteet. Mutta niin vaan vastapäätä istunut täti puhui kovaan ääneen tytöistä. Kun ne hiukset :D Hetken aikaa lapsia katseltuaan alkoi yhtä kovaan ääneen pahoitella, että ohhoh, sehän taitaakin tuo toinen olla poika... Olisi antanut olla vaan, niin olisi lapsilta mennyt ohi koko tilanne melkein huomaamatta.

Noin ylipäätään minulta menee kyllä ihan ohi, mikä siinä on niin kamalaa, jos ei enää automaattisesti tyrkättäisi ihmisiä tiettyihin muotteihin vaikkapa joidenkin satunnaisten ulkoisten seikkojen perusteella. Ketään ei ole kielletty olemasta sukupuolensa edustajia. Tytöt saa edelleen leikkiä nukeilla ja pojat autoilla ja se on aivan fine. Mutta samaan aikaan on ihan yhtä oikein, jos poika kärrää nukkea vaunuissa ja pukeutuu pinkkiin, tai tyttö järjestää kiihdytyskisat pikkuautoille traktoripaitaan pukeutuneena. Meissä kaikissa on sekä perinteisesti feminiinisiksi että maskuliinisiksi katsottuja piirteitä, kenessä enemmän, kenessä vähemmän. Annetaan lasten kasvaa omiksi persoonikseen, kiitos.

Kyllä, se on ihan ok olla omanlaisensa persoona. Silti ei ole mitään väärää siinä että kutsuu ihmisiä tytöiksi, pojiksi, naisiksi, miehiksi sillä sukupuoli on todellinen, fyysinen tila ja sukupuolella ON merkitystä, vaikka itse-identifiaatiota kannattavat muuta väittävätkin.

Pitäisikö sitä itsetuntoa vähän karaistakin? Vai onko niin että mitään ei tarvitse kestää tai harjoitella kestämään? Kannattaako kaikesta loukkaantua?

Nykyajan lapsilla tulee olemaan rankkaa aikuisena, kiva sitten terapeuteilla korjata näitä jälkiä.

Helikopteriyhteiskunta kasvattaa lapsia.

Minuakin on erehdytty luulemaan veljekseni ääneni perusteella (vaikka olin tyttö), jos ei nähty kumpi huutaa. On luultu toisen veljen kihlatuksi ja tultu onnittelemaan. Tänään luultiin vanhemmaksi kuin olen. Jne.

Ei me voida kaikkea tässä maailmassa kontrolloida.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi tuostakin jutusta nyt on mieli pahoitettu, hyvin ja napakasti kirjoitettu. Mutta kai se niin on, että tietynlainen olettaminen on meillä geeneissä, ja tuntuu, että joillakin on (varsinkin nykyään, kun ei nyt saada olla tyttöjä eikä poikia plaaplaaplaa) vielä keskimääräistä kovempi tarve päästä sukupuolittamaan kanssaihmisiä. Noista esimerkin liukumäkitilanteista pääsee hyvin helpolla, kun pyytää sitä omaa lastaan odottamaan vaikkapa sanomalla "annetaan hänen (ts. liukumäessä olevan) laskea ensin, sitten on sinun vuorosi". Tadaa, eläköön kielemme neutraalit pronominit!

Ja kyllä, varsinkin pieni lapsi voi kokea loukkaavana sen, että häntä ei ns. tunnisteta. Oma identiteetti vasta rakentuu, ja lapsi näkee itsensä paljon muiden silmin. Meillä kävi juuri hiljattain tämä tyypillinen hiustenpituushämmennys. Omista lapsista vanhempi on ekaluokalla ja pienempi vielä päiväkoti-ikäinen. Pojalla on tällä hetkellä pidemmät hiukset hartioille asti, kun tyttö taas halusi leikkuuttaa omansa polkaksi. Oltiin bussilla menossa synttäreille, tytöllä oli oikein kunnon rimpsuhörhellykset päällä, pojalla lippis, tummat shortsit ja vaalea pikeepaita, eli oikein perinteiset "sukupuolitetut" vaatteet. Mutta niin vaan vastapäätä istunut täti puhui kovaan ääneen tytöistä. Kun ne hiukset :D Hetken aikaa lapsia katseltuaan alkoi yhtä kovaan ääneen pahoitella, että ohhoh, sehän taitaakin tuo toinen olla poika... Olisi antanut olla vaan, niin olisi lapsilta mennyt ohi koko tilanne melkein huomaamatta.

Noin ylipäätään minulta menee kyllä ihan ohi, mikä siinä on niin kamalaa, jos ei enää automaattisesti tyrkättäisi ihmisiä tiettyihin muotteihin vaikkapa joidenkin satunnaisten ulkoisten seikkojen perusteella. Ketään ei ole kielletty olemasta sukupuolensa edustajia. Tytöt saa edelleen leikkiä nukeilla ja pojat autoilla ja se on aivan fine. Mutta samaan aikaan on ihan yhtä oikein, jos poika kärrää nukkea vaunuissa ja pukeutuu pinkkiin, tai tyttö järjestää kiihdytyskisat pikkuautoille traktoripaitaan pukeutuneena. Meissä kaikissa on sekä perinteisesti feminiinisiksi että maskuliinisiksi katsottuja piirteitä, kenessä enemmän, kenessä vähemmän. Annetaan lasten kasvaa omiksi persoonikseen, kiitos.

Ei se nyt niin vakavaa ole. Elämässä tulee paljon vaikeampiakin pulmia eteen ja jos jo tällainen asia saa psykoosin partaalle, niin ei hyvä jatkoa ajatellen. Missä vitussa ne kaikki voimaantuneet hor... ei kun siis naiset nyt luuraa? Saatanan luuserit. Kasvakaa aikuisiksi. 99,9% maailmasta ei kiinnosta hevon veetäkään sun tunteesi. Deal with it.

Mulla oli lapsena veljen vanhat vaatteet käytössä. Miksi ostaa uusia ehjien hyvien tilalle vain sen takia, että ovat väärän värisiä tai niissä on jonkun lätkäjoukkueen logo? Jonkun kerran joku luuli mua pojaksi kun painelin menemään sinisissä verkkareissa Chicago Blackhawks lippis päässä ja hiukset olivat leikattu suht lyhyiksi (mun hiukset takkuuntui helposti ja äiti ei jaksanut sitä itkua ja huutoa hiuksia harjatessa). Eli joo on kyllä typerää olettaa sukupuoli vaatteista ja hiuksista.

Vierailija kirjoitti:

Jos kävelee kuin ankkaa, kaakattaa kuin ankka, niin oletan että kyseessä on ankka eikä vaikkapa strutsi. Jos pojalla on hame päällä ja pitkä tukka, oletan että hän on tyttö kunnes toisin todistetaan. Miksi muuten ihmiset nykyään loukkaantuvat niin hirveästi, jos heidän oletetaan edustavan jotakin sukupuolta, rotua tai seksuaalista suuntautuneisuutta? Ei kenenkään olettaminen ketään haavoita.

Joidenkin näkökulmasta olet hyvinkin suvaitsevainen ja edistyksellinen. Joissain piireissä (esim. Englannissa on nyt noussut haloo) mekkoon pukeutuva miehiä ei suvaita naisten pukuhuoneisiin. Mutta sinulle sukupuolen ilmaisemiseen riittää vaatteet.

Ja äidit valittaa, jos on luultu oman lapsen mummoksi. Joitakin on luultu oman pojan tyttöystöväksi. Se on jostain syystä äitien mielestä kivempi harhaluulo.

"perkeleen kakarat" on vanha suomalainen sukupuolineutraali termi puhutteluun

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli lapsena veljen vanhat vaatteet käytössä. Miksi ostaa uusia ehjien hyvien tilalle vain sen takia, että ovat väärän värisiä tai niissä on jonkun lätkäjoukkueen logo? Jonkun kerran joku luuli mua pojaksi kun painelin menemään sinisissä verkkareissa Chicago Blackhawks lippis päässä ja hiukset olivat leikattu suht lyhyiksi (mun hiukset takkuuntui helposti ja äiti ei jaksanut sitä itkua ja huutoa hiuksia harjatessa). Eli joo on kyllä typerää olettaa sukupuoli vaatteista ja hiuksista.

Tytöille ei ole useinkaan noloa jos luullaan pojaksi. Jos sulla olisi ollut tytöksi luultu veli, se tuskin olisi hänen mielestään ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli lapsena veljen vanhat vaatteet käytössä. Miksi ostaa uusia ehjien hyvien tilalle vain sen takia, että ovat väärän värisiä tai niissä on jonkun lätkäjoukkueen logo? Jonkun kerran joku luuli mua pojaksi kun painelin menemään sinisissä verkkareissa Chicago Blackhawks lippis päässä ja hiukset olivat leikattu suht lyhyiksi (mun hiukset takkuuntui helposti ja äiti ei jaksanut sitä itkua ja huutoa hiuksia harjatessa). Eli joo on kyllä typerää olettaa sukupuoli vaatteista ja hiuksista.

Tytöille ei ole useinkaan noloa jos luullaan pojaksi. Jos sulla olisi ollut tytöksi luultu veli, se tuskin olisi hänen mielestään ok.

No kuule kyllä on noloa tytöllekin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän aikuisiakaan kutsuta naiseksi, mieheksi, akaksi, ukoksi jne. Aikuisten pitäisi näyttää lapsille sivistyneen käytöksen esimerkkiä.

Niin, heitä sanotaan tädeiksi ja sediksi.

Ei vieraita ihmisiä sanota tädeiksi ja sediksi.

Kerran erehdyin kutsumaan tytöksi. Sitten päätin, että taitaakin olla poika. Sitten taas mietin, että tyttö sittenkin. Puhuin kaiken ääneen. Lopulta sanoin lapselleni, että tuo henkilö tuolla, jonka sukupuolta en tiedä, tahdotko käydä kysymässä häntä leikkimään.

Lapsellani oli vastaava tilanne, kun hänellä oli pitkät hiukset. Ei se häntä haitannut, kun joku erehtyi sukupuolesta. Hän vain kertoi  nauraen, että on poika.

Olin minäkin poikatyttö, mutta minua pidettiin tyttönä, koska olihan minulla pitkät hiukset. Pitkät hiukset ovat helpot, kun muuten ei tarvitse itseään juuri laittaa ja vetovoima on normaalipainoisena naisena ainakin melko taattu.

Sanoin pojalleni, että kasvattaa parran, jos tahtoo päästä helpolla. Hänellä on parta jo lukiossa ja hyvin on vientiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli lapsena veljen vanhat vaatteet käytössä. Miksi ostaa uusia ehjien hyvien tilalle vain sen takia, että ovat väärän värisiä tai niissä on jonkun lätkäjoukkueen logo? Jonkun kerran joku luuli mua pojaksi kun painelin menemään sinisissä verkkareissa Chicago Blackhawks lippis päässä ja hiukset olivat leikattu suht lyhyiksi (mun hiukset takkuuntui helposti ja äiti ei jaksanut sitä itkua ja huutoa hiuksia harjatessa). Eli joo on kyllä typerää olettaa sukupuoli vaatteista ja hiuksista.

Tytöille ei ole useinkaan noloa jos luullaan pojaksi. Jos sulla olisi ollut tytöksi luultu veli, se tuskin olisi hänen mielestään ok.

Kyllä se pojaksi luuleminenkin kuule loukkasi pienenä tosi paljon. En siltikään haikaillut pinkkien röyhelöitten perään. Toiset lapset eivät ole moksiskaan tuommoisista virheoletuksista ja toiset ovat. Persoonakysymys.

Toivoa pitää, että joskus tulevaisuudessa tällä ei enää ole väliä mitä kukakin luulee. Väliäkös tuolla.

Olen itse tyttö ja usein luultiin pojaksi ollessani lapsi. Luultavasti, koska oli lyhyt tukka ja farkkuhaalarit. Who knows.

Ihan normaali nainen siitä tytöstä kasvoi, ei kolahtunut mihinkään enkä edes korjannut ihmisiä. Mitä väliä.

Opettakaa lapsille rautaista itseluottamusta, niin ei tartte kananmunan kuorilla kävellä joka asian kanssa.

Hankkikaa oikeita ongelmia, jos tällaisesta näkee asialliseksi pahoittaa mielensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli lapsena veljen vanhat vaatteet käytössä. Miksi ostaa uusia ehjien hyvien tilalle vain sen takia, että ovat väärän värisiä tai niissä on jonkun lätkäjoukkueen logo? Jonkun kerran joku luuli mua pojaksi kun painelin menemään sinisissä verkkareissa Chicago Blackhawks lippis päässä ja hiukset olivat leikattu suht lyhyiksi (mun hiukset takkuuntui helposti ja äiti ei jaksanut sitä itkua ja huutoa hiuksia harjatessa). Eli joo on kyllä typerää olettaa sukupuoli vaatteista ja hiuksista.

Tytöille ei ole useinkaan noloa jos luullaan pojaksi. Jos sulla olisi ollut tytöksi luultu veli, se tuskin olisi hänen mielestään ok.

No kuule kyllä on noloa tytöllekin.  

Rautalangasta: meidän yhteiskunnassa on pienempi paha olla poikamainen tyttö kuin tyttömäinen poika. Moni tyttö on poikatyttö (tai nykyään "muunsukupuolinen").

On ihan tavallista, että tytöllä on "poikien väriset" kumisaappaat, kurahousut tai muita vaatteita mutta harvassa on pojat, jotka uskaltaa laittaa pinkit tai muuten tyttömäisen väriset kumisaappaat tai muutakaan tyttöjen vaatteita ylleen.