Lue keskustelun säännöt.
Kutsutko leikkipuistossa pitkätukkaista lasta tytöksi tai sinipaitaista lasta pojaksi? Ääneen lausuttu oletus voi olla isku pienen ihmisen itsetunnolle.
16.09.2022 |
https://www.hs.fi/perhe/art-2000008784068.html
Hesari se jatkaa sukupuoli-idenditeetin tyrkyttämistä vaikka muualla maailmalla on jo ymmärretty että tämä on silkkaa skeidaa.
Kommentit (327)
Vierailija kirjoitti:
Enpä olisi ikinä uskonu, että tällaisenkin ajan joudun elämään😳
N 66
Joo, omille samanikäisille vanhemmille tämä on ihan selvä juttu. Uskomatonta miten tärkeää nykyään joillekin on saada määritellä kaikkien sukupuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti. Jos siis olisi pakko jotenkin kutsua. Niin oletus on, että tummemmissa vaatteissa oleva lyhyttukkainen on poika ja kirkkaammissa vaatteissa pitkähiuksinen on tyttö.
Se on sitten vanhempien vika, jos arvioni menee pieleen ja lapsi siitä traumatisoituu. Kukaa käskee pukea värit väärinpäin?
1980-luvulla kuljettiin sen värisissä haalareissa, mitä sisarukselta tai serkulta oli jäänyt pieneksi, ja kaikilla oli patatukka. Ei ollut ongelma sen ajan aikuisille eikä lapsille, eikä minua ikinä sukupuolitettu väärin.
Jos sinulla on tarve lokeroida tuntemattomia lapsia vaatteiden värin mukaan, se kertoo vain sinusta itsestäsi.
Pojallani oli pienenä (noin 1-2 v.) kirkaanpunainen haalari. Parikin kertaa joku isä kommentoi omalle lapselleen hänestä, että tyttö sitä tai tätä (esim. se taitaa olla tuon tytön lapio). Ei häirinnyt minua, ja poikani tuskin kuuli/noteerasi/ymmärsi, mutta olihan se huvittavaa. Kirkas punainen on mielestäni vieläpä aika miehekäs väri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti. Jos siis olisi pakko jotenkin kutsua. Niin oletus on, että tummemmissa vaatteissa oleva lyhyttukkainen on poika ja kirkkaammissa vaatteissa pitkähiuksinen on tyttö.
Se on sitten vanhempien vika, jos arvioni menee pieleen ja lapsi siitä traumatisoituu. Kukaa käskee pukea värit väärinpäin?
1980-luvulla kuljettiin sen värisissä haalareissa, mitä sisarukselta tai serkulta oli jäänyt pieneksi, ja kaikilla oli patatukka. Ei ollut ongelma sen ajan aikuisille eikä lapsille, eikä minua ikinä sukupuolitettu väärin.
Jos sinulla on tarve lokeroida tuntemattomia lapsia vaatteiden värin mukaan, se kertoo vain sinusta itsestäsi.
Minkähän takia minua luultiin 80-luvulla useinnpojaksi, kun kuljin isoveljen vanhoissa vaatteissa? Olisiko selitystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä olisi ikinä uskonu, että tällaisenkin ajan joudun elämään😳
N 66Joo, omille samanikäisille vanhemmille tämä on ihan selvä juttu. Uskomatonta miten tärkeää nykyään joillekin on saada määritellä kaikkien sukupuoli.
Ne sukupuolen väärin arvaajat kumma kyllä on usein keski-ikäistå vanhempia. Miten tämä on nykyajan juttu?
Vai saako näinkään sanoa, kun voi syyllistyä ihmisen iän väärinarviointiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti. Jos siis olisi pakko jotenkin kutsua. Niin oletus on, että tummemmissa vaatteissa oleva lyhyttukkainen on poika ja kirkkaammissa vaatteissa pitkähiuksinen on tyttö.
Se on sitten vanhempien vika, jos arvioni menee pieleen ja lapsi siitä traumatisoituu. Kukaa käskee pukea värit väärinpäin?
1980-luvulla kuljettiin sen värisissä haalareissa, mitä sisarukselta tai serkulta oli jäänyt pieneksi, ja kaikilla oli patatukka. Ei ollut ongelma sen ajan aikuisille eikä lapsille, eikä minua ikinä sukupuolitettu väärin.
Jos sinulla on tarve lokeroida tuntemattomia lapsia vaatteiden värin mukaan, se kertoo vain sinusta itsestäsi.
Minkähän takia minua luultiin 80-luvulla useinnpojaksi, kun kuljin isoveljen vanhoissa vaatteissa? Olisiko selitystä?
En tiedä, minua ei luultu koskaan. Sininen oli lempivärini ja olin ihan onnessani, jos perin sinisen haalarin tai huopikkaat.
Asuitteko raamattuvyöhykkeellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti. Jos siis olisi pakko jotenkin kutsua. Niin oletus on, että tummemmissa vaatteissa oleva lyhyttukkainen on poika ja kirkkaammissa vaatteissa pitkähiuksinen on tyttö.
Se on sitten vanhempien vika, jos arvioni menee pieleen ja lapsi siitä traumatisoituu. Kukaa käskee pukea värit väärinpäin?
1980-luvulla kuljettiin sen värisissä haalareissa, mitä sisarukselta tai serkulta oli jäänyt pieneksi, ja kaikilla oli patatukka. Ei ollut ongelma sen ajan aikuisille eikä lapsille, eikä minua ikinä sukupuolitettu väärin.
Jos sinulla on tarve lokeroida tuntemattomia lapsia vaatteiden värin mukaan, se kertoo vain sinusta itsestäsi.
Siis tämä just! En tajua miten viimeisen 30 vuoden aikana on menty tavallaan näin paljon taaksepäin tässä asiassa. Vielä ysärilläkin me maalaislapset juostiin serkkujen vanhoissa vaatteissa pitkin pihoja leikkien milloin mitäkin sukupuolesta välittämättä, eikä aikuisille ollut mikään ongelma puhua lapsista kun kaikki näytti enemmän ja vähemmän samalle kuitenkin. Mitä tässä välissä oikein on tapahtunut, kun se nyt onkin hirveä kauheus ettei saa päätellä vaatteista lasten sukupuolta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti. Jos siis olisi pakko jotenkin kutsua. Niin oletus on, että tummemmissa vaatteissa oleva lyhyttukkainen on poika ja kirkkaammissa vaatteissa pitkähiuksinen on tyttö.
Se on sitten vanhempien vika, jos arvioni menee pieleen ja lapsi siitä traumatisoituu. Kukaa käskee pukea värit väärinpäin?
1980-luvulla kuljettiin sen värisissä haalareissa, mitä sisarukselta tai serkulta oli jäänyt pieneksi, ja kaikilla oli patatukka. Ei ollut ongelma sen ajan aikuisille eikä lapsille, eikä minua ikinä sukupuolitettu väärin.
Jos sinulla on tarve lokeroida tuntemattomia lapsia vaatteiden värin mukaan, se kertoo vain sinusta itsestäsi.
Minkähän takia minua luultiin 80-luvulla useinnpojaksi, kun kuljin isoveljen vanhoissa vaatteissa? Olisiko selitystä?
En tiedä, minua ei luultu koskaan. Sininen oli lempivärini ja olin ihan onnessani, jos perin sinisen haalarin tai huopikkaat.
Asuitteko raamattuvyöhykkeellä?
Asuin Helsingissä. Minua ja veljeä luultiin usein veljeksiksi ja minua pojiteltiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti. Jos siis olisi pakko jotenkin kutsua. Niin oletus on, että tummemmissa vaatteissa oleva lyhyttukkainen on poika ja kirkkaammissa vaatteissa pitkähiuksinen on tyttö.
Se on sitten vanhempien vika, jos arvioni menee pieleen ja lapsi siitä traumatisoituu. Kukaa käskee pukea värit väärinpäin?
1980-luvulla kuljettiin sen värisissä haalareissa, mitä sisarukselta tai serkulta oli jäänyt pieneksi, ja kaikilla oli patatukka. Ei ollut ongelma sen ajan aikuisille eikä lapsille, eikä minua ikinä sukupuolitettu väärin.
Jos sinulla on tarve lokeroida tuntemattomia lapsia vaatteiden värin mukaan, se kertoo vain sinusta itsestäsi.
Siis tämä just! En tajua miten viimeisen 30 vuoden aikana on menty tavallaan näin paljon taaksepäin tässä asiassa. Vielä ysärilläkin me maalaislapset juostiin serkkujen vanhoissa vaatteissa pitkin pihoja leikkien milloin mitäkin sukupuolesta välittämättä, eikä aikuisille ollut mikään ongelma puhua lapsista kun kaikki näytti enemmän ja vähemmän samalle kuitenkin. Mitä tässä välissä oikein on tapahtunut, kun se nyt onkin hirveä kauheus ettei saa päätellä vaatteista lasten sukupuolta?
Taitaa varhaisdementia olla päällä, sillä tuon ajan vaatteet oli ihan yhtä sukupuolitettuja kuin nykyäänkin. Lapsia myös kutsuttiin tytöiksi ja pojiksi ilman että siitä syyllistettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti. Jos siis olisi pakko jotenkin kutsua. Niin oletus on, että tummemmissa vaatteissa oleva lyhyttukkainen on poika ja kirkkaammissa vaatteissa pitkähiuksinen on tyttö.
Se on sitten vanhempien vika, jos arvioni menee pieleen ja lapsi siitä traumatisoituu. Kukaa käskee pukea värit väärinpäin?
1980-luvulla kuljettiin sen värisissä haalareissa, mitä sisarukselta tai serkulta oli jäänyt pieneksi, ja kaikilla oli patatukka. Ei ollut ongelma sen ajan aikuisille eikä lapsille, eikä minua ikinä sukupuolitettu väärin.
Jos sinulla on tarve lokeroida tuntemattomia lapsia vaatteiden värin mukaan, se kertoo vain sinusta itsestäsi.
Minkähän takia minua luultiin 80-luvulla useinnpojaksi, kun kuljin isoveljen vanhoissa vaatteissa? Olisiko selitystä?
En tiedä, minua ei luultu koskaan. Sininen oli lempivärini ja olin ihan onnessani, jos perin sinisen haalarin tai huopikkaat.
Asuitteko raamattuvyöhykkeellä?
Asuin Helsingissä. Minua ja veljeä luultiin usein veljeksiksi ja minua pojiteltiin.
Minua ei koskaan. Helsingissä asuttiin ja veljen seurassa liikuin usein.
Joka tapauksessa oli aivan normaalia, että sinisiä ja punaisia vaatteita saattoi käyttää kuka vain sukupuoleen katsomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti. Jos siis olisi pakko jotenkin kutsua. Niin oletus on, että tummemmissa vaatteissa oleva lyhyttukkainen on poika ja kirkkaammissa vaatteissa pitkähiuksinen on tyttö.
Se on sitten vanhempien vika, jos arvioni menee pieleen ja lapsi siitä traumatisoituu. Kukaa käskee pukea värit väärinpäin?
1980-luvulla kuljettiin sen värisissä haalareissa, mitä sisarukselta tai serkulta oli jäänyt pieneksi, ja kaikilla oli patatukka. Ei ollut ongelma sen ajan aikuisille eikä lapsille, eikä minua ikinä sukupuolitettu väärin.
Jos sinulla on tarve lokeroida tuntemattomia lapsia vaatteiden värin mukaan, se kertoo vain sinusta itsestäsi.
Minkähän takia minua luultiin 80-luvulla useinnpojaksi, kun kuljin isoveljen vanhoissa vaatteissa? Olisiko selitystä?
En tiedä, minua ei luultu koskaan. Sininen oli lempivärini ja olin ihan onnessani, jos perin sinisen haalarin tai huopikkaat.
Asuitteko raamattuvyöhykkeellä?
Asuin Helsingissä. Minua ja veljeä luultiin usein veljeksiksi ja minua pojiteltiin.
Ja miten sinä sen koit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pojallani oli pienenä (noin 1-2 v.) kirkaanpunainen haalari. Parikin kertaa joku isä kommentoi omalle lapselleen hänestä, että tyttö sitä tai tätä (esim. se taitaa olla tuon tytön lapio). Ei häirinnyt minua, ja poikani tuskin kuuli/noteerasi/ymmärsi, mutta olihan se huvittavaa. Kirkas punainen on mielestäni vieläpä aika miehekäs väri.
Nyt kun mietin niin kaikki jotka ovat omaa poikaani sanoneet tytöksi ovat olleet miehiä. Isänsä on myös paljon minua tarkempi siitä, millaisia vaatteita pojalle "voi" pukea. Meillä on kans ollut aika kirkkaan värisiä vaatteita molemmilla lapsilla aina ja ilmeisesti se värikkyys mielletään usein tyttömäiseksi.
Itseäni luultiin pojaksi kun olin 10 v. Ei ole jäänyt asiasta traumoja. Ihan naurettava koko kirjoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti. Jos siis olisi pakko jotenkin kutsua. Niin oletus on, että tummemmissa vaatteissa oleva lyhyttukkainen on poika ja kirkkaammissa vaatteissa pitkähiuksinen on tyttö.
Se on sitten vanhempien vika, jos arvioni menee pieleen ja lapsi siitä traumatisoituu. Kukaa käskee pukea värit väärinpäin?
1980-luvulla kuljettiin sen värisissä haalareissa, mitä sisarukselta tai serkulta oli jäänyt pieneksi, ja kaikilla oli patatukka. Ei ollut ongelma sen ajan aikuisille eikä lapsille, eikä minua ikinä sukupuolitettu väärin.
Jos sinulla on tarve lokeroida tuntemattomia lapsia vaatteiden värin mukaan, se kertoo vain sinusta itsestäsi.
Siis tämä just! En tajua miten viimeisen 30 vuoden aikana on menty tavallaan näin paljon taaksepäin tässä asiassa. Vielä ysärilläkin me maalaislapset juostiin serkkujen vanhoissa vaatteissa pitkin pihoja leikkien milloin mitäkin sukupuolesta välittämättä, eikä aikuisille ollut mikään ongelma puhua lapsista kun kaikki näytti enemmän ja vähemmän samalle kuitenkin. Mitä tässä välissä oikein on tapahtunut, kun se nyt onkin hirveä kauheus ettei saa päätellä vaatteista lasten sukupuolta?
Taitaa varhaisdementia olla päällä, sillä tuon ajan vaatteet oli ihan yhtä sukupuolitettuja kuin nykyäänkin. Lapsia myös kutsuttiin tytöiksi ja pojiksi ilman että siitä syyllistettiin.
No ei kyllä ollut ainakaan meillä, me käytettiin useimmiten poikaserkuilta saatuja vaatteita koska he olivat lähimpänä omaa ikää. Näkeehän sen jo kuvistakin, niitä on lapsuusajalta paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti. Jos siis olisi pakko jotenkin kutsua. Niin oletus on, että tummemmissa vaatteissa oleva lyhyttukkainen on poika ja kirkkaammissa vaatteissa pitkähiuksinen on tyttö.
Se on sitten vanhempien vika, jos arvioni menee pieleen ja lapsi siitä traumatisoituu. Kukaa käskee pukea värit väärinpäin?
1980-luvulla kuljettiin sen värisissä haalareissa, mitä sisarukselta tai serkulta oli jäänyt pieneksi, ja kaikilla oli patatukka. Ei ollut ongelma sen ajan aikuisille eikä lapsille, eikä minua ikinä sukupuolitettu väärin.
Jos sinulla on tarve lokeroida tuntemattomia lapsia vaatteiden värin mukaan, se kertoo vain sinusta itsestäsi.
Minkähän takia minua luultiin 80-luvulla useinnpojaksi, kun kuljin isoveljen vanhoissa vaatteissa? Olisiko selitystä?
En tiedä, minua ei luultu koskaan. Sininen oli lempivärini ja olin ihan onnessani, jos perin sinisen haalarin tai huopikkaat.
Asuitteko raamattuvyöhykkeellä?
Asuin Helsingissä. Minua ja veljeä luultiin usein veljeksiksi ja minua pojiteltiin.
Minua ei koskaan. Helsingissä asuttiin ja veljen seurassa liikuin usein.
Joka tapauksessa oli aivan normaalia, että sinisiä ja punaisia vaatteita saattoi käyttää kuka vain sukupuoleen katsomatta.
Niin nykyäänkin käyttää, pojille myydään kirkkaanpunaista ja tytöille sinistä. Nykyään varsinkin teinipojilla näkee pinkkejäkin vaatteita kuten huppareita, mitä ei 90-luvulla juuri nähnyt.
Silti vaatteet oli ja on usein sukupuolitettuja siten, että pojille on iso kynnys käyttää tyttöjen vaatteina pidettyjä vaatteita. Aika vaikea oli 90-luvulla löytää poikia, jotka halusi käyttää vaaleanpunaisia kukkakuvioisia "tyttöjen" vaatteita tai 80-luvulla My Little Pony -puseroon pukeutuneita pikkujätkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti. Jos siis olisi pakko jotenkin kutsua. Niin oletus on, että tummemmissa vaatteissa oleva lyhyttukkainen on poika ja kirkkaammissa vaatteissa pitkähiuksinen on tyttö.
Se on sitten vanhempien vika, jos arvioni menee pieleen ja lapsi siitä traumatisoituu. Kukaa käskee pukea värit väärinpäin?
1980-luvulla kuljettiin sen värisissä haalareissa, mitä sisarukselta tai serkulta oli jäänyt pieneksi, ja kaikilla oli patatukka. Ei ollut ongelma sen ajan aikuisille eikä lapsille, eikä minua ikinä sukupuolitettu väärin.
Jos sinulla on tarve lokeroida tuntemattomia lapsia vaatteiden värin mukaan, se kertoo vain sinusta itsestäsi.
Minkähän takia minua luultiin 80-luvulla useinnpojaksi, kun kuljin isoveljen vanhoissa vaatteissa? Olisiko selitystä?
En tiedä, minua ei luultu koskaan. Sininen oli lempivärini ja olin ihan onnessani, jos perin sinisen haalarin tai huopikkaat.
Asuitteko raamattuvyöhykkeellä?
Asuin Helsingissä. Minua ja veljeä luultiin usein veljeksiksi ja minua pojiteltiin.
Ja miten sinä sen koit?
En kokenut suurena ongelmana, kun perinteiset tyttöjen jutut ei ikinä kiinnostaneet. Hiuksiakaan ei kukaan laittanut leteille, saparoille tai muille tyttöjen kampauksille, niin se varmaan lisäsi väärinymmärryksiä.
Se on voivoi jos loukkaantuu. Kyllä ihmisillä sananvapaus pitää olla. Ja entä missä sanojan oikeudet ovat olla sitä mieltä mitä haluaa? Maailmassa ei voi välttyä pettymyksiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti. Jos siis olisi pakko jotenkin kutsua. Niin oletus on, että tummemmissa vaatteissa oleva lyhyttukkainen on poika ja kirkkaammissa vaatteissa pitkähiuksinen on tyttö.
Se on sitten vanhempien vika, jos arvioni menee pieleen ja lapsi siitä traumatisoituu. Kukaa käskee pukea värit väärinpäin?
1980-luvulla kuljettiin sen värisissä haalareissa, mitä sisarukselta tai serkulta oli jäänyt pieneksi, ja kaikilla oli patatukka. Ei ollut ongelma sen ajan aikuisille eikä lapsille, eikä minua ikinä sukupuolitettu väärin.
Jos sinulla on tarve lokeroida tuntemattomia lapsia vaatteiden värin mukaan, se kertoo vain sinusta itsestäsi.
Minkähän takia minua luultiin 80-luvulla useinnpojaksi, kun kuljin isoveljen vanhoissa vaatteissa? Olisiko selitystä?
En tiedä, minua ei luultu koskaan. Sininen oli lempivärini ja olin ihan onnessani, jos perin sinisen haalarin tai huopikkaat.
Asuitteko raamattuvyöhykkeellä?
Asuin Helsingissä. Minua ja veljeä luultiin usein veljeksiksi ja minua pojiteltiin.
Ja miten sinä sen koit?
En kokenut suurena ongelmana, kun perinteiset tyttöjen jutut ei ikinä kiinnostaneet. Hiuksiakaan ei kukaan laittanut leteille, saparoille tai muille tyttöjen kampauksille, niin se varmaan lisäsi väärinymmärryksiä.
Siis minun hiuksia ei laitettu, en tarkoita ettei kukaan olisi laittanut omia tai tyttäriensä hiuksia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon tyttöä tytöiksi. Poikaa sanon pojaksi. Oliko tässä joku ongelma?
Ei, tässä ei ollut mitään ongelmaa.
Ongelmaksi jutussa koettiin jos kutsuu tyttöä pojaksi tai poikaa tytöksi.
Ratkaisuksi jutussa kerrottiin, että virheiden välttämiseksi voi kutsua niitä, joiden sukupuolesta ei ole varma, esim kaveriksi tai lapseksi.
Saako aikuisia puberteetin läpikäyneitä miehiä ja naisia sanoa miehiksi ja naisiksi, jos he ilmaisevat sukupuoltaan epätyypillisesti? Vain pitäisikö pronominit varmistaa etukäteen?
Luultavasti. Jos siis olisi pakko jotenkin kutsua. Niin oletus on, että tummemmissa vaatteissa oleva lyhyttukkainen on poika ja kirkkaammissa vaatteissa pitkähiuksinen on tyttö.
Se on sitten vanhempien vika, jos arvioni menee pieleen ja lapsi siitä traumatisoituu. Kukaa käskee pukea värit väärinpäin?