Lue keskustelun säännöt.
Teini-ikäistä poikaani ei kiinnosta mikään
Niin. Se siinä onkin. Ei tee mitään muuta kuin katselee netflixiä sohvalla. Lapsuuden harrastukset on lopettanut, ei edes kavereitakaan näe kuin erittäin harvoin. Lukiota käy jollain noin 7-8:n keskiarvolla. Se on ehkä ainoa asia, jossa edes vähän panostaa. Sinnekin meni vain hakeakseen "lisäaikaa" päätöksiin.
Mitä tuolle oikein pitäisi sanoa tai rohkaista? Elämä menee ohi sohvalla! Kotitöitäkin tekee vain vastahakoisesti monen huomautuksen jälkeen, oma huoneensa on kuin sikolätti (en todellakaan siivoa sitä, kun ikää on lähemmäs 18 kuin 16).
Kommentit (497)
Vierailija kirjoitti:
Samaistun poikaasi täysin. Itse aloin eristäytymään kavereista ja normaalista elämästä samoihin aikoihin. Lopulta lopetin lukionkin, kun ei ollut motiivia jatkaa. Äidin kanssa ajauduin riitoihin ja äiti usein itki häpeävänsä mua. En sitten ikinä kyennyt ryhdistäytymään ja nykyään oon pitkäaikaistyötön luuseri ilman minkäänlaista koulutusta.
Mikä sitten olisi siinä tilanteessa auttanut, niin ensinnäkin olisin toivonut, että vanhempani olisivat tarkemmin syynänneet koulussa edistymistäni alusta asti sen sijaan, että luottivat mun sanaani. Ei riitä, että vaan kysyy, miten on mennyt tai onko ollut kokeita, vaan pitää vaatia nähtäväksi lukujärjestykset, koepäivämäärät, koetulokset, välitodistukset jne. En ikinä joutunut kohtaamaan tosiasioita tai vastaamaan teoistani, kun kukaan ei niistä vaatinut tilille. Samalla opin valehtelemaan päin naamaa ja pakoilemaan epäonnistumisia.
Tervetuloa Demareihin, sinulla on jo luontainen puolue taito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä tuossa on epänormaalia? Kaikki elivät noin jo 90-luvulla minun nuoruudessani, ja edelleen noin eletään. Asialliset hommat hoidetaan, lopun aikaa saa olla omassa kotona. Vai pitäisikö nuoren esiintyä lehtiartikkeleissa ja tuoda urheilupokaalia kotiin että vanhemmat saavat sitten päteä toisille lapsensa kautta?
Anna toisen olla ja elää, mäkätä sille puolisollesi, se on sinut taakakseen valinnut.
Se on epänormaalia että ei ole sosiaalisia suhteita. Eikö sinulla ollut nuorena yhtään ystävää ja miten selvisit?
Juuri näin. On ihan järjetöntä normalisoida sitä, että ei ole kavereita ja että se olisi normaalia. Ei ole. Ihminen on laumaeläin ja sille ei voi mitään. Aina joku tippuu lauman ulkopuolelle, mutta normia siitä ei mitenkään saa.
En ole lukenut ketjua tarkkaan, mutta voihan tällaisissa tapauksissa olla niin, että nuori on koulussa koulukavereiden keskuudessa vaikka miten "suosittu" eli hänellä on kavereita. Minulla oli kouluaikana yksi hyvä ystävä, joka asui ihan tien toisella puolella ja häntä tapasin vapaa-ajallakin. Sitten koulussa oli kavereita, jotka asuivat kaukana, eikä juuri koskaan nähty koulun ulkopuolella. Mutta silti he olivat kavereitani. Ei kai nyt herranen aika tarvitse määritellä mitään tuntimääriä kuinka kauan pitää olla toisten kanssa ollakseen "normaali".
Kirjoitinkin jo aiemmin, minulla on kaksi poikaa, jotka pärjäävät hyvin ihmisten kanssa, mutta viihtyvät vapaa-aikana lähinnä kotona. Kyllä meilläkin jossain yläkoulun terveystarkastuksissa terveydenhoitaja höpötti, kuinka hirvittävän tärkeää olisi nähdä kavereita vapaa-ajalla. Nuoremman pojan kaverit ovat pelikavereita netissä eli monen mielestä varmaan ihan hirveää seuraa, kun pelaavat - hui olkoon - räiskintäpelejä, mutta he ovat tunteneet toisensa jo vuosia ja juttelevat kaikenlaista. Sen sijaan tämän pojan koululuokka joskus kuutosellakin oli todella levoton, suuri osa siitä väestä on nyt jokunen vuosi myöhemmin pienluokalla, kiusasivat toisiaan fyysisesti ja henkisesti, levittivät toisille lapsip*rnoa (todella) ym. Tämä seurako olisi lapseni automaattisesti tehnyt jotenkin autuaaksi? Ilmeisesti kavereiden ja seuran "laadulla" ei ole mitään väliä vaan pelkästään määrällä.
Vierailija kirjoitti:
**Elämä menee ohi sohvalla!
Annahan jokaisen nauttia tästä matkasta tyylillään.
Tämä! Itse olisin lapsena halunnut nauttia omassa huoneessa maailmankirjallisuuden klassikoista, sen sijaan äitini pakotti minut etsimään kavereita ulkoa. Arkaa ja pienikokoista poikaa ei oikein otettu tosissaan mutta löytyihän lopulta nuorisokriminaaleja ja väkivaltarikollisia "kavereiksi" jotka sitten lähestulkoon pilasivat elämäni. Opin käyttämään päihteitä ja sekoilemaan koska muuten ei kuulunut porukkaan. Joistakin tapahtumista toivun vieläkin.
Pointti on se, että anna lapsesi elää niin kuin haluaa, kun ei tee kenellekään pahaa. Kaikilla ei ole samanlaista tarmokkuutta ja ihmisiä kiinnostavat eri asiat (kuin sinua).
Vaikea kiinnostaa mitään kun tradwife ei ole.
En minäkään lukiossa pahemmin nähnyt kavereita muuten kuin siellä koulussa. Ehkäpä kerran kuukaudessa nähtiin muuten. Parhaimpien lukiokavereiden kanssa ollaan silti edelleen ystäviä 25 vuotta myöhemmin, vaikka mentiin eri yliopistoihin ja nykyään välimatkaa on muutama tuhat kilometri. Lomilla nähdään. Eivät kaikki ole yltiösosiaalisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua, mutta jäi vähän auki onko poika masentuneen oloinen vai onko ihan tyytyväinen elämäänsä. Onhan siinä nyt aika iso ero. Luulisi, että nykylukio on sen verran vaativa, ettei se nyt koko päivää sitä Netflixiä katsele. Eivät kaikki tykkää luuhata iltoja ulkona kavereiden kanssa tai rampata harrastuksissa. Minulla on kaksi poikaa ja kumpikin viihtyy yksin. Kummallakin on ollut koulussa kavereita ja ovat pärjänneet ihmisten kanssa ja itse olen vain tyytyväinen, ettei ole tarvinnut öitä myöten valvoa milloin kullannuput tulevat kaupungilta rymyämästä. Isompi on jo työelämässä, halusi peruskoulun jälkeen ammattikouluun ja sai heti vakitöitä. Nuorempi on yläkoulussa, haluaa lukioon ja sen jälkeinen suunnitelmakin on valmiina (toki voi muuttuakin jos niin haluaa). Koulu menee hänellä oikein hyvin, mutta mitä sitten tekee vapaa-ajalla? Pelaa räiskintäpelejä nettikavereiden kanssa, ei ikinä näe livekavereita. Minusta on ihan normaali ja tasapainoinen nuori. Juttelemme kyllä paljon ja käymme kävelylenkeillä, mutta jos jollekin joku ruudun tuijotus on merkki epäonnistuneesta ihmisestä, niin sitten hän on sellainen. Minusta ei kyllä ole. Antakaa vähän armoa välillä. En minäkään nuorena juossut öitä ulkona tai harrastanut mitään tavoitteellista.
Internetin ihmemaailmahan nimenomaan mahdollistaa laajemman tutustumisen erilaisiin ihmisiin eri paikoista, perheistä, kulttuureista, maista jne. Jos vielä kasarilla ne kaverit on lähinnä siitä omalta kylältä/kaupungista/naapurustosta ja muutamalla varakkaammalla interrail tai vaihto-opiskelijavuosilta, niin nykyään on ihan normaalia törmätä kansainvälisissä harrastuspiireissä - kuten pelit - kaikenlaisiin ihmisiin.
Itse olen introvertti, jolla 99% kavereista on tuolla netissä (ja kyllä, olen ihan normaalilla järjellä ja terveydellä oleva, töissä käyvä täti). On rakkaita ja läheisiä ystäviä Yhdysvalloista, Englannista, Saksasta, Bulgariasta, Intiasta, Japanista, Australiasta, Uudesta-Seelannista, Tahitilta... Kaikkialta. Tänäänkin on puhelinpalaveri Intiaan mukavia rupatellen ja eilen vaihdettiin kuulumisia uuden islantilaisen naisen kanssa.
Maailma kansainvälistyy koko ajan, joten työelämän kannalta on positiivista, jos osaa tulla toimeen kaikista kolkista tulevien ihmisten kanssa englanniksi.
Se on se ikä, kyllä kaikki muuttuu, kun pojalle ikää tulee lisää.
Ei pidä haukkua poikaa, vaan sanoa, että olisi kivaa, jos sä tekisit sitä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa masennukselta.
Masennukseen auttaa matkailu ja pimpsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi normaali, ainakin viina ja pimpsa kiinnostaisi.
Kummankaan näistä ei tarvitse kiinnostaa. Viinan kaikista vähiten.
Ei tarvitse, mutta viestii normaaliudesta. Libidon ja kokemuksellisuuden tavoitteesta.
Ja siis ihan sama onko pillun vai kullin perään... Mutta jos ei ja ameeba, niin se on huolestuttavaa.
Olen samaa mieltä. On epänormaalia, jos teini-ikäisellä ei hormonit hyrrää. Se vaan on luonnonlaki ja joku on mennyt mönkään, jos netti ja kotona makaaminen kiinnostaa enemmän. Ja alkoholi on pahasta, ok, mutta tosiaan ihminen ilman kokemuksia ja niiden kaipuuta on kyllä pelkkä tyhjä kuori, joka aikuisena katuu ja usein pyrkii kompensoimaan kokemattomuuttaan paljon huonommilla tavoilla.
Oikeusistuntosalit ovat päivästä toiseen täynnä heitä, joiden "hormonit ovat hyrränneet". Loppujen lopuksi useimpien kohdalla ei ole kyse siitä mikä kiinnostaa vaan mihin on mahdollisuudet. Netti ja kotona makaaminen on monen kohdalla parasta mihin rahkeet riittävät.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiossa jo nuoret fiksumpia mitä yläasteella.
Kova isku tai trauma herättäisi tuon hyväosaisen pennun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa tulee kuolemaan nälkään kun sosialismi kaatuu jossaim vaiheessa.
Sun kannattaa miettiä, kun yhteiskunnan rauha järkkyy, että onko parempi olla nälkäinen sosialisti joita on määrällisesti enemmän, vai varakas mutta vähemmistössä oleva kokoomuslainen rolexeineen joka ei edes pysty puolustamaan asemaansa kun sosialistit vyöryy päälle.
Ai että mä nautin ku nuo tyhmät selänteet tulevat kokemaan kalteriensa murtumisensa.
Niin mikäs se AP:n ongelma onkaan? Poika käy koulua ihan hyvin, on ainakin jokseenkin yhteiskuntakelpoinen eikä edes ryyppää ja rellestä. Mitä sen pitäisi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi normaali, ainakin viina ja pimpsa kiinnostaisi.
kuulemma nykyteinit eivät juo viinaa ja pimpsaa saa tällaisena feministiaikana vain alfamiehet
Nuoria kiinnostaa yksinomaan pillu kaikissa eri muodoissaan.
Olen 50 eikä muakaan kiinnosta mikään.
Mitä nyt silloin tällöin vetää kivat kalsarikännit.
Vierailija kirjoitti:
Tuleva hikikomori? Lukion jälkeen on sitten täysin tyhjän päällä, kun mikään ei kiinnosta ja elämäntyyli on niin vaatimaton että sen rahoittaa hyvin kelarahallakin ilman työntekoa. Sosiaalisista piireistäkin eristäytyy ja jää jälkeen muiden kuvioista, joten kaverittomuus (ja siten myös tyttöystävättömyys) on todennäköisesti pysyvää. Näitä tapauksia on nykypäivän nuorissa aikuisissa valtava määrä.
Ei kaikki ole suorittajia, eikä lapsuuden harrastusten jättämisessä ole mitään outoa. Tuo nyt on muutenkin aivan naurettava ennustus.
Hohhoijaa teitä
Ruokavalio kondikseen, rasvaa ja proteiinii isosti tankkiin.
Salille. Parturiin. Jordan Peterson selaukseen.
Näillä eväillä pojastasi voi vielä kehkeytyä Moderni Mies.
Vierailija kirjoitti:
Mun poikani oli tuollainen. Nyt 4-kymppisenä kertoi, että hänet jätettiin lukiossa kaiken ulkopuolelle, kun ei polttanut ja ryypännyt.
Opiskeli hyvän ammatin ja on nyt perheellinen kunnon veronmaksaja.
Tsemppiä ap, anna ajan kulua.
Eli viina ja pimpsa auttaisi.
Juuri näin. On oikeasti olemassa niin ärsyttävästi käyttäytyviä lapsia ja teinejä, että ne jäävät yksin jo ihan senkin takia. Aikuiset ehkä sietävät paremmin noita, mutta lapsethan ovat rehellisempiä tunteissaan ja sanomisissaan.