Lue keskustelun säännöt.
Teini-ikäistä poikaani ei kiinnosta mikään
Niin. Se siinä onkin. Ei tee mitään muuta kuin katselee netflixiä sohvalla. Lapsuuden harrastukset on lopettanut, ei edes kavereitakaan näe kuin erittäin harvoin. Lukiota käy jollain noin 7-8:n keskiarvolla. Se on ehkä ainoa asia, jossa edes vähän panostaa. Sinnekin meni vain hakeakseen "lisäaikaa" päätöksiin.
Mitä tuolle oikein pitäisi sanoa tai rohkaista? Elämä menee ohi sohvalla! Kotitöitäkin tekee vain vastahakoisesti monen huomautuksen jälkeen, oma huoneensa on kuin sikolätti (en todellakaan siivoa sitä, kun ikää on lähemmäs 18 kuin 16).
Kommentit (497)
Korona ja sota. Mistä nuori löytää uskoa elämään kun vanhallakin tekee vaikeaa? Nyt pitäisi huomioida nuoret jotka kävi etäkoulua ja etääntyi sitten kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä varmaan oma peenis kiinnostaa.
Kuulostaa siltä poikasi on kääntymässä homoseksuaaliksi. Näin kävi omalle pojalle. Ota asia puheeksi rohkeasti avautumalla. tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun poikani oli tuollainen. Nyt 4-kymppisenä kertoi, että hänet jätettiin lukiossa kaiken ulkopuolelle, kun ei polttanut ja ryypännyt.
Opiskeli hyvän ammatin ja on nyt perheellinen kunnon veronmaksaja.
Tsemppiä ap, anna ajan kulua.Eli viina ja pimpsa auttaisi.
Mihinkä ne ei auttaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tottahan olet sitä jo pikkupojasta opettanut kodin pikku askareisiin ja tietty nytkin vielä vie roskat ulos ja siivouspäivä on siis kerran viikossa johon kaikki osallistuu eikö totta
mikset siis ole näin toiminut?
Jokainen elää tyylillään, ehkä häntä ei rällääminen kiinnosta. Ehkä kannattais kuitenkin varmistaa keskustelemalla, ettei vaan ole masentunut tai uupunut. Se aiheuttaa vetäytyvää käytöstä. Samoin someriippuvuutta voi olla, suoratoistopalveluiden tuijottamiseenkin voi koukuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit kasvattanut vähän paremmin. Minkälaiset kotiolosuhteet? Oletko panostanut lapseesi? Ollut tukena?
Anhedonia, eli se, ettei mikään huvita, on masennuksen muoto. Kyvyttömyys nauttia mistään. Kukaan ei huvikseen tee vain pakollista ja koomaa loppuaikaa, kyse olisi uupumuksesta, näköalattomuudesta tai jostain. Voisit yrittää kehityskeskustelua: mitä hän sitten haluaisi?
Vai tekeekö hän jo jotain omasta mielestään järkevää jota et huomaa? Muista, että tätäkin keskustelua käymme, koska 70-80 -luvuilla lauma nuoria hakkasi alkeellisia tietokoneita vanhempiensa autotalleissa, ja vanhempi sukupolvi ei ollenkaan tajunnut miksi. Nykyiset pelimiljonäärit olivat "eikö tuo tee mitään hyödyllistä, jotain pelailee" nuoria 20 vuotta sitten. Nuori sukupolvi joskus tarttuu sellaiseen mitä me muut emme näe.
Kysy. Teetkö jotain oikeasti kiinnostavaa, ok no jos, niin hyvä, jatka. Jos et, niin keksihän jotain kiinnostavaa. Jos ei, niin sitten miksei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mietin itseäni lukiossa, ollessa (olen nainen) niin eipä sen opiskelun jälkeen oikein enää jaksanut paljon mitään tehdä. Minulle lukiossa vielä pari ainetta vaikeita joten niiden kanssa raskasta. Minulla oli kyllä koira silloin jo sen hoisin ja lenkitin. Kerran viikossa käytiin ns sulan maan aikaan (ei talvisin) koirakoulussa. Se olikin ainoa harrastus ja ratsastuskin jäi 2 lukiovuoden alussa. Muuten olin yksinäinen ja kiusattiin lukiossakin vielä. En silti toisaalta olisi edes jaksanut paljon ystäviä nähdä niinä vuosina ja olin hyvin väsynyt monesti. Jos haluan jotain hyvää yksinöisyydessä nähdä. Minulle olk ihan tarpeeksi jo se, että koira sai lenkit ja jotenkin ehdin opiskelut hoitaa. Nukuin iltaisin sohvalla, kun piti kokeisiin lukea. Arkeni olk siis hyvin tavallista. Iltaisin vähän netissä oloa. Siinäpä se arki meni. Kotona tein joskus ruokaa ja leivoin. Näin en näe ap:n mainitsemassa tilanteessakaan välttämättä mitään ihmeellistä. Ei kaikki kuten en itsekään kaivannut mitään ihmeellistä. Toki kiusaaminen ja koulussa käynnin ikävyys siihen liittyen oli kurjaa. Muuten olisin varmaan viettänyt nuoruuteni melko "tylsästi" muutenkin.
Voisit kannustaa punttisalille ja maksaa vaikka puolen vuoden jäsenyyden? Itse olin teininä ujo nörtti ja 19 vuotiaana aloitin kuntosaliharjoittelun jota olen jo 16 vuotta jatkanut. Kuntosalilla tutustuin uusiin ihmisiin, sain itseluottamusta ja jaksan töissä 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen koulutusjärjestelmä nyt vaan on sellainen, että se vie motivaation keneltä tahansa. Miettii nyt vaikka jotain pakkoruotsia. Ei mitään järkeä.
Koulunkäynti on muutenkin pojille haastavaa nykyään: Kovin hyvin ei pidä pärjätä, koska muuten leimataan hikipingoksi ja nörtiksi, eikä liian heikostikaan pitäisi mennä. Ympäristö siis asettaa paineita. Ei ole siis ihmekään, että yhä useampi poika muuttuu kyyniseksi ja pessimistiksi koulujärjestelmää ja ympäristöä kohtaan.
Koulu on aina ollut perseestä nuorten mielestä, niin se oli minun kouluaikaan 30 vuotta sitten ja niin se oli isäni kouluaikaan 60 vuotta sitten. Tekosyitä voi keksiä, mutta koulu ei ole syypää nuorten miesten syrjäytymiseen vaan päinvastoin viimeinen linnake sitä vastaan. Kyvytön vanhemmuus ja some on ne syyt. Lisäksi ehkä se, että kukaan ei vaadi mitään, joten nuorten päät pehmenee kuvittelemaan että on ok maata kotona verhot kiinni ja elää nettimaailmassa. Kun se ei ole.
Ei se nyt ihan näinkään ole. Itse olen nainen, mutta syrjäytymisen taustalla on pitkäaikainen kiusaaminen ja yksinäisyys jännitys ihmisten kanssa toimimisessa. Näin oikeastaan se koulu missä oli pakko käydä ja olla niiden ihmisten joukossa oli yksi syy mikä johti tähän. Samoin en koe sitä etteikö nuorilta vaadittaisi mitään, kun mieluummin se vaatimus taso vaan nousee. Sen näkee esim kun haetaan työntekijää jonka pitäisi olla joku superihminen, että kelpaisi. Jos monella hyvin sosiaalisella ja rohkealla on jo vaikeaa niin miten sitten ihmisellä joka esim on ujompi tai muuten jännittää enemmän yms. Jos et kestä niin paljon kuin joku toinen niin helposti jäät jälkeen. Kyllä tämä on myös yhteiskunnan syytä jos ihannoidaan sitä, että ihminen on kuin kone ja vaaditaan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Oma poikani oli lukiossa tuollainen aina vanhojen tansseihin asti, niiden jälkeisellä mökkireissulla alkoivat sitten ketjussa mainitut viina ja pimpsa kiinnostamaan. Abivuonna viihtyikin huomattavan paljon sitten jo baareissa ja naisten kanssa ja ihmeteltiin, miksei enää kotona näy.
Nuoret kehittyy niin kovin eri tahtiin.
En tiedä onko sitten baareissa juokseminen ja kännäys sekä irtosuhteet mitään kehittymistä jos sitä miettii. Sitten itsellekin on jäänyt se kehitysvaihe välistä. En näin välttämättä pidä minään fiksuuden merkkinä baareissa juoksemistakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan roskaa. Lukiota on AIVAN turhaa käydä, jos keskiarvo ei ylety noin 8,5-9,0. Aivan ajanhukkaa. Lukiosta ei valmistu ammattiin vaan se on väylä akateemisiin opintoihin, esim. diplomi-insinööriksi. Jos et hallitse esim. matematiikkaa kunnolla, jatko-opinnot tulevat olemaan raskaat.
Iso-Antti kirjoitti:
Aivan roskaa. Lukiota on AIVAN turhaa käydä, jos keskiarvo ei ylety noin 8,5-9,0. Aivan ajanhukkaa. Lukiosta ei valmistu ammattiin vaan se on väylä akateemisiin opintoihin, esim. diplomi-insinööriksi. Jos et hallitse esim. matematiikkaa kunnolla, jatko-opinnot tulevat olemaan raskaat.
Itse olin selvästi alle tuon keskiarvon. Kirjoitin keskinkertaisesti. Matematiikassa olin aika hyvä. Kävin lukion ja AMKn. Nykyään olen koodari hyvällä palkalla.
Ei kannata huolestua. Elämää edessä ja ihan varmasti löytää paikkansa yhteiskunnassa
Opiskelupaikan ja työn. Eivät taivaan linnutkaan sure huomista. Tsemppiä ja menestystä pojallesi.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata huolestua. Elämää edessä ja ihan varmasti löytää paikkansa yhteiskunnassa
Opiskelupaikan ja työn. Eivät taivaan linnutkaan sure huomista. Tsemppiä ja menestystä pojallesi.
Ihan varmastiko? Syrjäytyneitä on Suomessa valtavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma poikani oli lukiossa tuollainen aina vanhojen tansseihin asti, niiden jälkeisellä mökkireissulla alkoivat sitten ketjussa mainitut viina ja pimpsa kiinnostamaan. Abivuonna viihtyikin huomattavan paljon sitten jo baareissa ja naisten kanssa ja ihmeteltiin, miksei enää kotona näy.
Nuoret kehittyy niin kovin eri tahtiin.
En tiedä onko sitten baareissa juokseminen ja kännäys sekä irtosuhteet mitään kehittymistä jos sitä miettii. Sitten itsellekin on jäänyt se kehitysvaihe välistä. En näin välttämättä pidä minään fiksuuden merkkinä baareissa juoksemistakaan.
Tuota se AP teinilleen toivoisi. Kännäilyä ja suhteita.
Iso-Antti kirjoitti:
Aivan roskaa. Lukiota on AIVAN turhaa käydä, jos keskiarvo ei ylety noin 8,5-9,0. Aivan ajanhukkaa. Lukiosta ei valmistu ammattiin vaan se on väylä akateemisiin opintoihin, esim. diplomi-insinööriksi. Jos et hallitse esim. matematiikkaa kunnolla, jatko-opinnot tulevat olemaan raskaat.
Täysin eri mieltä. Se on yleissivistävä koulutus. Minä olen peruskoulun jälkeen mennyt amikseen. Olin töissä muutaman vuoden ja hakeuduin aikuislukioon. Olin siinä vaiheessa kypsä ymmärtämään, että halusin osata enemmän esim. kieliä. Sanoisin, että oma maailmankuvakin laajeni. Psykologiaa, historiaa, biologiaa, maantietoa. Ei se minulle ollut mikään väylä eteenpäin, vaan ihan oman sivistystason ja ajattelun kehittymisen väline. Lähdin sen jälkeen ammattikorkeakouluun ja samalla tulin vaihtaneeksi alaa, koska lukion jälkeen tiesin paremmin, mikä kiinnostaa. Olen ollut alalla töissä noin 5 vuotta ja hakeuduin työn ohella opiskelemaan yamk. Sen jälkeen aloitin tehdä kouluttajana töitä ja parin vuoden jälkeen opettajakorkeakouluun. En tiedä, mitä vielä seuraavaksi keksisi. Oppiminen kiinnostaa, mutta työn ja opintojen yhdistäminen on raskasta. Ehkä ei tohtoriopinnot kuitenkaan onnistu nykyisen työni ohella.
Word.
Kaiken alku ja juuri on, että lopettaa identifioitumasta "masennukseen".
https://www.reddit.com/r/ALLISMIND/comments/g73gjb/what_is_depression_a…