Veljeni lapsen isäpuoli aikoo adoptoida veljeni lapsen, voiko estää mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainostaan veljesi olisi voinut estää adoption ja jos kerran hän on jo kuollut, adoptiota ei voi estää.

Ei muuten aina voi sitäkään.

Isäni adoptoi minut, vaikka biologinen isä vastusti adoptiota. En ole ollut ikinä sinä aikana mitä muistan paljoakaan tekemisissä biologisen isän kanssa hänen ongelmiensa vuoksi. Biologinen isä ei ole myöskään koskaan vauva- tai taaperoikäni jälkeen ollut huoltajani. Tavannut olen ehkä kerran vuodessa tai kahdessa alle kouluikäisenä ja ala-asteikäisenä.

Olen asunut koko elämäni äidin kanssa ja n. 2-vuotiaasta alkaen myös isäni kanssa. Isäni oli myös huoltajani ennen adoptiota, mutta adoptio tuntui luonnolliselta jatkumolta. Olin tuolloin jo 14-vuotias, joten adoptioon tarvittiin myös minun suostumukseni. Kuitenkin yhtäkkiä tätä biologista isää alkoi kauheasti kiinnostaa adoptio ja sen vaikeuttaminen, siksi ensimmäinen yhteydenotto vuosiin. Yritti vedota vaikka ja mihin, että häneltä oltiin viemässä oikeuksia ja vaikka mitä. Kuitenkin adoptio sujui onneksi ihan hyvin.

Mielenkiintoista. Eli vieraannuttamalla ja toista vanhempaa mustamaalaamalla voidaan tältä vastoin hänen tahtoaan viedä vanhemmuus kokonaan pois. Onneksi omat lapseni ovat jo täysi-ikäisiä.

Vanhemmuuden ratkaisee lapsen paras, ei toisen vanhemman tahto. Toki jotkut myös vieraannuttaa lapset itsestään ihan itse.

Mutta monet myös vieraannuttaa siitä toisesta vanhemmasta.

Enpä sanoisi, että vieraannuttaminen vanhemmasta olisi mitenkään yleistä. Yleensä vieraannuttamissyytökset on perättömiä ja niillä halutaan ajaa omaa agendaa. Lähes aina niiden väitteiden selvittelyn taustalta löytyy joku syy, että lapsen ei oikeasti ole hyvä olla sen toisen vanhemman luona tai hänen kanssa tekemisissä, tai esimerkiksi tapaamisten pitäisi olla valvottuja.

Usein vieraannuttamissyytöksiä esittää etäisät, joilla on itsellään ollut ehkä jo alusta asti vaikeaa luoda vanhemman ja lapsen välistä hyvää suhdetta. Syynä on usein, että isä ei ole alusta alkaenkaan osallistunut lapsen sekä lapsen asioiden hoitamiseen tai tämä on jossain vaiheessa jäänyt pois. Niiden lasten kanssa ei sitten osata olla ja sitten lapset ei halua mennä isälleen. Sitten isä alkaa syyttää äitiä vieraannuttamisesta saadakseen lapset luokseen vaikka pakolla, vaikka mitään syytä ei ole.

Monia kiinnostaa valitettavasti vain se huoltajuuden saaminen ja määräysvalta lasten asumiseen ja elämään, ei se varsinainen vanhemmuus ja arki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainostaan veljesi olisi voinut estää adoption ja jos kerran hän on jo kuollut, adoptiota ei voi estää.

Ei muuten aina voi sitäkään.

Isäni adoptoi minut, vaikka biologinen isä vastusti adoptiota. En ole ollut ikinä sinä aikana mitä muistan paljoakaan tekemisissä biologisen isän kanssa hänen ongelmiensa vuoksi. Biologinen isä ei ole myöskään koskaan vauva- tai taaperoikäni jälkeen ollut huoltajani. Tavannut olen ehkä kerran vuodessa tai kahdessa alle kouluikäisenä ja ala-asteikäisenä.

Olen asunut koko elämäni äidin kanssa ja n. 2-vuotiaasta alkaen myös isäni kanssa. Isäni oli myös huoltajani ennen adoptiota, mutta adoptio tuntui luonnolliselta jatkumolta. Olin tuolloin jo 14-vuotias, joten adoptioon tarvittiin myös minun suostumukseni. Kuitenkin yhtäkkiä tätä biologista isää alkoi kauheasti kiinnostaa adoptio ja sen vaikeuttaminen, siksi ensimmäinen yhteydenotto vuosiin. Yritti vedota vaikka ja mihin, että häneltä oltiin viemässä oikeuksia ja vaikka mitä. Kuitenkin adoptio sujui onneksi ihan hyvin.

Mielenkiintoista. Eli vieraannuttamalla ja toista vanhempaa mustamaalaamalla voidaan tältä vastoin hänen tahtoaan viedä vanhemmuus kokonaan pois. Onneksi omat lapseni ovat jo täysi-ikäisiä.

Vanhemmuuden ratkaisee lapsen paras, ei toisen vanhemman tahto. Toki jotkut myös vieraannuttaa lapset itsestään ihan itse.

Mutta monet myös vieraannuttaa siitä toisesta vanhemmasta.

Enpä sanoisi, että vieraannuttaminen vanhemmasta olisi mitenkään yleistä. Yleensä vieraannuttamissyytökset on perättömiä ja niillä halutaan ajaa omaa agendaa. Lähes aina niiden väitteiden selvittelyn taustalta löytyy joku syy, että lapsen ei oikeasti ole hyvä olla sen toisen vanhemman luona tai hänen kanssa tekemisissä, tai esimerkiksi tapaamisten pitäisi olla valvottuja.

Usein vieraannuttamissyytöksiä esittää etäisät, joilla on itsellään ollut ehkä jo alusta asti vaikeaa luoda vanhemman ja lapsen välistä hyvää suhdetta. Syynä on usein, että isä ei ole alusta alkaenkaan osallistunut lapsen sekä lapsen asioiden hoitamiseen tai tämä on jossain vaiheessa jäänyt pois. Niiden lasten kanssa ei sitten osata olla ja sitten lapset ei halua mennä isälleen. Sitten isä alkaa syyttää äitiä vieraannuttamisesta saadakseen lapset luokseen vaikka pakolla, vaikka mitään syytä ei ole.

Monia kiinnostaa valitettavasti vain se huoltajuuden saaminen ja määräysvalta lasten asumiseen ja elämään, ei se varsinainen vanhemmuus ja arki.

Mun on kyllä vaikea uskoa tätäkään. Jos ne etäisät ei oikeasti halua hoitaa lapsiaan, niin ei kai ne niin tyhmiä olisi, että ehdoin tahdoin hakisivat yhteis- tai jopa yksinhuoltajuutta?

Haluatko että nimesi säilyy ? Onko nimenne Virtanen, Järvinen, Lahtinen vai Mäkinen?