Miten joku voi vain päättää, että yksi perii kaiken ja se menee oikeudessa läpi? IS tänään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä sattuma että poika oli toiminut isänsä holhoojana 1991-2002 ja testamentti oli laadittu 2003. Jos holhous olisi ollut voimassa testamentin tekohetkellä niin siinä olisi kyllä ollut eturistiriita.

Tuota minäkin mietin, että eikö isä enää tarvinnut holhoojaa, vai riitauttiko joku sisarista asian ja vaati ulkopuolisen edunvalvojan?

Tai äiti sairastunut (esim. muistisairauteen) niin että testamentin laadinta tuli ajankohtaiseksi ja yhdessä kolmikko isä, äiti ja poika päättivät että nyt pitää purkaa holhous ja tämä saatiin aikaiseksi ja testamentti tehdyksi. Äiti kuoli noin vuonna 2009 lehtijutun mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veli oli pyörittänyt tilaa jo 90-luvulta lähtien kun vanhemmat eivät enää jaksaneet. Olisitte silloin aukaisseet suunne ja vaatineet vanhukset kunnallistaloon, sukutila myyntiin ja rahat jakoon.

Sillä ajatuksellahan sitä poikaa on pienestä saakka kasvatettu, että on tilan perijä ja jatkaja. Poika on koko ajan tiennyt, että tekee töitä itselleen, oman tulevan tilansa eteen. Tyttöjä taas on koko heidän elämänsä käytetty hyväksi ilmaisina piikoina.

Höpö höpö taas, ei siinä tarvitse olla mitään epäoikeudenmukaisuutta, mutta se on tulkittu sillätavoin kun testamentti jäänyt voimaan tuomioistuimessa, vaikka tosiasiassa tilan jatkaja joutuu lunastamaan muut perilliset ulos, alihintaan siis laillisesti maatilan tapauksessa. 

Niin testamentti jäi voimaan ja koko omaisuus meni pojalle. Sisaret saivat 17500 euroa oikeudenkäyntikuluja maksettavakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimittajat voivat kirjoitella sen mukaan kuin ovat käsittäneet, tuomioistuin ottaa kantaa vain niihin vaatimuksiin joita on kanteessa esitetty jotta on voitu maksaa tyttäret ulos jo aiemmin, testamentti on voitu riitauttaa siitä hyvästä että olisivat halunneet periä maata ja kiinteistöjä myös veljensä ohella.  

Jos tyttäret olisi maksettu ulos jo aiemmin, olisi kai siitä tehty paperit ja tila siirretty pojan nimiin? Ilmeisesti isä (holhouksen alaisena?) hallinnut omaisuutta kuolemaansa asti ja aikaisemmin tehty testamentti myös pimitetty?

Kaipa ne riitauttaneet ovat ymmärtäneet käyttää apuna asianajajaa, nämä niin perusjuttuja ettei käytännössä ole mahdollista että olisivat menettäneet oikeutensa vaatia lakiosaansa, mutta eihän tuomioistuin ota siihen kantaa jos on kanne nostettu testamentin oikeellisuudesta, vaikea uskoa että olisi mennyt oharina se niiltä.  Ip-lehdet meuhkaavat noista koska ihmiset pelkää että oma perintö menee tyystin sivu suun. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos yksi sisarista olisi ollut tuon veljen tilalla?

Sukupolvenvaihdoksessakin voi joutua maksamaan muille sisaruksille.

Omaisuutensa saa testamentata kenelle haluaa.

Tässäkään ei vanhempien näkökulmasta varmaan ollut mitään eriarvoista. Tyttäret lähteneet muualle ja poika jäänyt heitä auttamaan ja huolehtimaan sukutilasta. Poikakin olisi voinut lähteä muualle.

Perijäksi kasvattaminen aloitetaan jo pienenä. Vanhakantaisilla tiloilla se alkaa jo siitä, mitä kenellekin lapselle opetetaan. Pojalle koneiden käyttö, viljelytyöt, metsätyöt jne. Työtiille sisätyöt, se että ruoka on pöydässä kun miehet tulevat töiltään.

Eli kasvatuksen vuoksi tytöt ei välttämättä oo missään vaiheessa saaneet edes mahdollisuutta kasvaa jatkajiksi. Heille on opetettu pelkät muiden passssmistaidot pojalle se, miten maa - ja metsäomaisuutta hoidetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä sattuma että poika oli toiminut isänsä holhoojana 1991-2002 ja testamentti oli laadittu 2003. Jos holhous olisi ollut voimassa testamentin tekohetkellä niin siinä olisi kyllä ollut eturistiriita.

Tuota minäkin mietin, että eikö isä enää tarvinnut holhoojaa, vai riitauttiko joku sisarista asian ja vaati ulkopuolisen edunvalvojan?

Tai äiti sairastunut (esim. muistisairauteen) niin että testamentin laadinta tuli ajankohtaiseksi ja yhdessä kolmikko isä, äiti ja poika päättivät että nyt pitää purkaa holhous ja tämä saatiin aikaiseksi ja testamentti tehdyksi. Äiti kuoli noin vuonna 2009 lehtijutun mukaan.

Tuo edunvalvonta on kuitenkin virallisesti sovittu, joten se kai pitää myös ilmoittaa viranomaiselle? Mitenhän tuo jatkossa järjestettiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kääntyisin haudassa, jos testamenttini riitautettaisiin. Ja vielä omat lapset. Saan tehdä omaisuudellani mitä haluan. Kääntyisin myös, jos olisin toivonut ettei lakiosia vaadittaisi ja näin tehtäisiin. Millaisia lapsia noin rahan ahneet oikein ovat?!

Käänny sitten vielä kerran: minkälainen pönttö antaa kaiken omaisuutensa yhdelle lapselleen?

Minkälainen pönttö ei kunnioita vainajien, äitinsä ja isänsä tahtoa ja vie veljeltä toimeentulon? Rahan takia?

Sellainen, jota on lapsuudenperheessä syrjitty sukupuolen vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä sattuma että poika oli toiminut isänsä holhoojana 1991-2002 ja testamentti oli laadittu 2003. Jos holhous olisi ollut voimassa testamentin tekohetkellä niin siinä olisi kyllä ollut eturistiriita.

Tuota minäkin mietin, että eikö isä enää tarvinnut holhoojaa, vai riitauttiko joku sisarista asian ja vaati ulkopuolisen edunvalvojan?

Tai äiti sairastunut (esim. muistisairauteen) niin että testamentin laadinta tuli ajankohtaiseksi ja yhdessä kolmikko isä, äiti ja poika päättivät että nyt pitää purkaa holhous ja tämä saatiin aikaiseksi ja testamentti tehdyksi. Äiti kuoli noin vuonna 2009 lehtijutun mukaan.

Tuo edunvalvonta on kuitenkin virallisesti sovittu, joten se kai pitää myös ilmoittaa viranomaiselle? Mitenhän tuo jatkossa järjestettiin?

Holhouksessa oleva saa kyllä tehdä testamentin itsenäisesti eikä siihen tarvitse olla holhoojaa apuna, mutta riippuu holhouksen syistä että miten arvioidaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä sattuma että poika oli toiminut isänsä holhoojana 1991-2002 ja testamentti oli laadittu 2003. Jos holhous olisi ollut voimassa testamentin tekohetkellä niin siinä olisi kyllä ollut eturistiriita.

Tuota minäkin mietin, että eikö isä enää tarvinnut holhoojaa, vai riitauttiko joku sisarista asian ja vaati ulkopuolisen edunvalvojan?

Tai äiti sairastunut (esim. muistisairauteen) niin että testamentin laadinta tuli ajankohtaiseksi ja yhdessä kolmikko isä, äiti ja poika päättivät että nyt pitää purkaa holhous ja tämä saatiin aikaiseksi ja testamentti tehdyksi. Äiti kuoli noin vuonna 2009 lehtijutun mukaan.

Tuo edunvalvonta on kuitenkin virallisesti sovittu, joten se kai pitää myös ilmoittaa viranomaiselle? Mitenhän tuo jatkossa järjestettiin?

Holhouksessa oleva saa kyllä tehdä testamentin itsenäisesti eikä siihen tarvitse olla holhoojaa apuna, mutta riippuu holhouksen syistä että miten arvioidaan. 

Kun kuitenkin kyseessä testamentti, niin luulisi, että sitä henkistä tilaa tulisi arvioida. Ko tapauksessa tämä isä oli tarvinnut edunvalvojaa kymmenisen vuotta ja edunvalvojana oli aikaisemmin kuitenkin tämä poika, jolle koko omaisuus siirtyi. Minusta tuo on aika hämärää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos yksi sisarista olisi ollut tuon veljen tilalla?

Sukupolvenvaihdoksessakin voi joutua maksamaan muille sisaruksille.

Omaisuutensa saa testamentata kenelle haluaa.

Tässäkään ei vanhempien näkökulmasta varmaan ollut mitään eriarvoista. Tyttäret lähteneet muualle ja poika jäänyt heitä auttamaan ja huolehtimaan sukutilasta. Poikakin olisi voinut lähteä muualle.

Perijäksi kasvattaminen aloitetaan jo pienenä. Vanhakantaisilla tiloilla se alkaa jo siitä, mitä kenellekin lapselle opetetaan. Pojalle koneiden käyttö, viljelytyöt, metsätyöt jne. Työtiille sisätyöt, se että ruoka on pöydässä kun miehet tulevat töiltään.

Eli kasvatuksen vuoksi tytöt ei välttämättä oo missään vaiheessa saaneet edes mahdollisuutta kasvaa jatkajiksi. Heille on opetettu pelkät muiden passssmistaidot pojalle se, miten maa - ja metsäomaisuutta hoidetaan.

Onko se pojan vika? Yhtälailla höynäytetty jatkamaan tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos yksi sisarista olisi ollut tuon veljen tilalla?

Sukupolvenvaihdoksessakin voi joutua maksamaan muille sisaruksille.

Omaisuutensa saa testamentata kenelle haluaa.

Tässäkään ei vanhempien näkökulmasta varmaan ollut mitään eriarvoista. Tyttäret lähteneet muualle ja poika jäänyt heitä auttamaan ja huolehtimaan sukutilasta. Poikakin olisi voinut lähteä muualle.

Perijäksi kasvattaminen aloitetaan jo pienenä. Vanhakantaisilla tiloilla se alkaa jo siitä, mitä kenellekin lapselle opetetaan. Pojalle koneiden käyttö, viljelytyöt, metsätyöt jne. Työtiille sisätyöt, se että ruoka on pöydässä kun miehet tulevat töiltään.

Eli kasvatuksen vuoksi tytöt ei välttämättä oo missään vaiheessa saaneet edes mahdollisuutta kasvaa jatkajiksi. Heille on opetettu pelkät muiden passssmistaidot pojalle se, miten maa - ja metsäomaisuutta hoidetaan.

Onko se pojan vika? Yhtälailla höynäytetty jatkamaan tilaa.

Jos aikuisena vielä pitää sitä reiluna, niin on siitä vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veli oli pyörittänyt tilaa jo 90-luvulta lähtien kun vanhemmat eivät enää jaksaneet. Olisitte silloin aukaisseet suunne ja vaatineet vanhukset kunnallistaloon, sukutila myyntiin ja rahat jakoon.

Sillä ajatuksellahan sitä poikaa on pienestä saakka kasvatettu, että on tilan perijä ja jatkaja. Poika on koko ajan tiennyt, että tekee töitä itselleen, oman tulevan tilansa eteen. Tyttöjä taas on koko heidän elämänsä käytetty hyväksi ilmaisina piikoina.

Pois muuttaneet tyttäret olleet ilmaisia piikoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä sattuma että poika oli toiminut isänsä holhoojana 1991-2002 ja testamentti oli laadittu 2003. Jos holhous olisi ollut voimassa testamentin tekohetkellä niin siinä olisi kyllä ollut eturistiriita.

Tuota minäkin mietin, että eikö isä enää tarvinnut holhoojaa, vai riitauttiko joku sisarista asian ja vaati ulkopuolisen edunvalvojan?

Tai äiti sairastunut (esim. muistisairauteen) niin että testamentin laadinta tuli ajankohtaiseksi ja yhdessä kolmikko isä, äiti ja poika päättivät että nyt pitää purkaa holhous ja tämä saatiin aikaiseksi ja testamentti tehdyksi. Äiti kuoli noin vuonna 2009 lehtijutun mukaan.

Tuo edunvalvonta on kuitenkin virallisesti sovittu, joten se kai pitää myös ilmoittaa viranomaiselle? Mitenhän tuo jatkossa järjestettiin?

Holhouksessa oleva saa kyllä tehdä testamentin itsenäisesti eikä siihen tarvitse olla holhoojaa apuna, mutta riippuu holhouksen syistä että miten arvioidaan. 

Kun kuitenkin kyseessä testamentti, niin luulisi, että sitä henkistä tilaa tulisi arvioida. Ko tapauksessa tämä isä oli tarvinnut edunvalvojaa kymmenisen vuotta ja edunvalvojana oli aikaisemmin kuitenkin tämä poika, jolle koko omaisuus siirtyi. Minusta tuo on aika hämärää.

Lääkärintarkastuksessa todettu oikeustoimikelpoiseksi testamenttia tehdessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veli oli pyörittänyt tilaa jo 90-luvulta lähtien kun vanhemmat eivät enää jaksaneet. Olisitte silloin aukaisseet suunne ja vaatineet vanhukset kunnallistaloon, sukutila myyntiin ja rahat jakoon.

Sillä ajatuksellahan sitä poikaa on pienestä saakka kasvatettu, että on tilan perijä ja jatkaja. Poika on koko ajan tiennyt, että tekee töitä itselleen, oman tulevan tilansa eteen. Tyttöjä taas on koko heidän elämänsä käytetty hyväksi ilmaisina piikoina.

Pois muuttaneet tyttäret olleet ilmaisia piikoja?

Lapsuuden, nuoruuden, tilalla aikuisena käydessään. Olen nähnyt näitä naisia ja ihan sylettää se tyyli, millä miehiä palvelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos yksi sisarista olisi ollut tuon veljen tilalla?

Sukupolvenvaihdoksessakin voi joutua maksamaan muille sisaruksille.

Omaisuutensa saa testamentata kenelle haluaa.

Tässäkään ei vanhempien näkökulmasta varmaan ollut mitään eriarvoista. Tyttäret lähteneet muualle ja poika jäänyt heitä auttamaan ja huolehtimaan sukutilasta. Poikakin olisi voinut lähteä muualle.

Perijäksi kasvattaminen aloitetaan jo pienenä. Vanhakantaisilla tiloilla se alkaa jo siitä, mitä kenellekin lapselle opetetaan. Pojalle koneiden käyttö, viljelytyöt, metsätyöt jne. Työtiille sisätyöt, se että ruoka on pöydässä kun miehet tulevat töiltään.

Eli kasvatuksen vuoksi tytöt ei välttämättä oo missään vaiheessa saaneet edes mahdollisuutta kasvaa jatkajiksi. Heille on opetettu pelkät muiden passssmistaidot pojalle se, miten maa - ja metsäomaisuutta hoidetaan.

Onko se pojan vika? Yhtälailla höynäytetty jatkamaan tilaa.

Jos aikuisena vielä pitää sitä reiluna, niin on siitä vastuussa.

Sama siskoilla. 30 v oli aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos yksi sisarista olisi ollut tuon veljen tilalla?

Sukupolvenvaihdoksessakin voi joutua maksamaan muille sisaruksille.

Omaisuutensa saa testamentata kenelle haluaa.

Tässäkään ei vanhempien näkökulmasta varmaan ollut mitään eriarvoista. Tyttäret lähteneet muualle ja poika jäänyt heitä auttamaan ja huolehtimaan sukutilasta. Poikakin olisi voinut lähteä muualle.

Perijäksi kasvattaminen aloitetaan jo pienenä. Vanhakantaisilla tiloilla se alkaa jo siitä, mitä kenellekin lapselle opetetaan. Pojalle koneiden käyttö, viljelytyöt, metsätyöt jne. Työtiille sisätyöt, se että ruoka on pöydässä kun miehet tulevat töiltään.

Eli kasvatuksen vuoksi tytöt ei välttämättä oo missään vaiheessa saaneet edes mahdollisuutta kasvaa jatkajiksi. Heille on opetettu pelkät muiden passssmistaidot pojalle se, miten maa - ja metsäomaisuutta hoidetaan.

Onko se pojan vika? Yhtälailla höynäytetty jatkamaan tilaa.

Jos aikuisena vielä pitää sitä reiluna, niin on siitä vastuussa.

Mihin siitä enää lähtee kun on rengiksi kasvatettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos yksi sisarista olisi ollut tuon veljen tilalla?

Sukupolvenvaihdoksessakin voi joutua maksamaan muille sisaruksille.

Omaisuutensa saa testamentata kenelle haluaa.

Tässäkään ei vanhempien näkökulmasta varmaan ollut mitään eriarvoista. Tyttäret lähteneet muualle ja poika jäänyt heitä auttamaan ja huolehtimaan sukutilasta. Poikakin olisi voinut lähteä muualle.

Perijäksi kasvattaminen aloitetaan jo pienenä. Vanhakantaisilla tiloilla se alkaa jo siitä, mitä kenellekin lapselle opetetaan. Pojalle koneiden käyttö, viljelytyöt, metsätyöt jne. Työtiille sisätyöt, se että ruoka on pöydässä kun miehet tulevat töiltään.

Eli kasvatuksen vuoksi tytöt ei välttämättä oo missään vaiheessa saaneet edes mahdollisuutta kasvaa jatkajiksi. Heille on opetettu pelkät muiden passssmistaidot pojalle se, miten maa - ja metsäomaisuutta hoidetaan.

Onko se pojan vika? Yhtälailla höynäytetty jatkamaan tilaa.

Jos aikuisena vielä pitää sitä reiluna, niin on siitä vastuussa.

Sama siskoilla. 30 v oli aikaa.

30 vuotta aikaa tehdä mitä? Käännyttää vanhempansa pois muinaisista tavoistaan ja saada nämä vaihtamaan perijää? Luuletko että ihmiset, jotka on kasvaneet vanhanajan rooleihin, niistä noin vain ulos kasvaa ja tajuaa oman syrjivän toimintansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos yksi sisarista olisi ollut tuon veljen tilalla?

Sukupolvenvaihdoksessakin voi joutua maksamaan muille sisaruksille.

Omaisuutensa saa testamentata kenelle haluaa.

Tässäkään ei vanhempien näkökulmasta varmaan ollut mitään eriarvoista. Tyttäret lähteneet muualle ja poika jäänyt heitä auttamaan ja huolehtimaan sukutilasta. Poikakin olisi voinut lähteä muualle.

Perijäksi kasvattaminen aloitetaan jo pienenä. Vanhakantaisilla tiloilla se alkaa jo siitä, mitä kenellekin lapselle opetetaan. Pojalle koneiden käyttö, viljelytyöt, metsätyöt jne. Työtiille sisätyöt, se että ruoka on pöydässä kun miehet tulevat töiltään.

Eli kasvatuksen vuoksi tytöt ei välttämättä oo missään vaiheessa saaneet edes mahdollisuutta kasvaa jatkajiksi. Heille on opetettu pelkät muiden passssmistaidot pojalle se, miten maa - ja metsäomaisuutta hoidetaan.

Onko se pojan vika? Yhtälailla höynäytetty jatkamaan tilaa.

Jos aikuisena vielä pitää sitä reiluna, niin on siitä vastuussa.

Mihin siitä enää lähtee kun on rengiksi kasvatettu?

No vanhempien kuoltua sai palkan, toisin kuin siskot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos yksi sisarista olisi ollut tuon veljen tilalla?

Sukupolvenvaihdoksessakin voi joutua maksamaan muille sisaruksille.

Omaisuutensa saa testamentata kenelle haluaa.

Tässäkään ei vanhempien näkökulmasta varmaan ollut mitään eriarvoista. Tyttäret lähteneet muualle ja poika jäänyt heitä auttamaan ja huolehtimaan sukutilasta. Poikakin olisi voinut lähteä muualle.

Perijäksi kasvattaminen aloitetaan jo pienenä. Vanhakantaisilla tiloilla se alkaa jo siitä, mitä kenellekin lapselle opetetaan. Pojalle koneiden käyttö, viljelytyöt, metsätyöt jne. Työtiille sisätyöt, se että ruoka on pöydässä kun miehet tulevat töiltään.

Eli kasvatuksen vuoksi tytöt ei välttämättä oo missään vaiheessa saaneet edes mahdollisuutta kasvaa jatkajiksi. Heille on opetettu pelkät muiden passssmistaidot pojalle se, miten maa - ja metsäomaisuutta hoidetaan.

Onko se pojan vika? Yhtälailla höynäytetty jatkamaan tilaa.

Jos aikuisena vielä pitää sitä reiluna, niin on siitä vastuussa.

Mihin siitä enää lähtee kun on rengiksi kasvatettu?

No vanhempien kuoltua sai palkan, toisin kuin siskot.

Mistä niille siskoille olisi pitänyt maksaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veli oli pyörittänyt tilaa jo 90-luvulta lähtien kun vanhemmat eivät enää jaksaneet. Olisitte silloin aukaisseet suunne ja vaatineet vanhukset kunnallistaloon, sukutila myyntiin ja rahat jakoon.

Sillä ajatuksellahan sitä poikaa on pienestä saakka kasvatettu, että on tilan perijä ja jatkaja. Poika on koko ajan tiennyt, että tekee töitä itselleen, oman tulevan tilansa eteen. Tyttöjä taas on koko heidän elämänsä käytetty hyväksi ilmaisina piikoina.

Pois muuttaneet tyttäret olleet ilmaisia piikoja?

Osallistuivat lomillaan maatilan töihin. Pystyn tähän hyvin eläytymään, sillä veljeni sai myös kotitilamme omakseen, mutta meille tytöille kyllä maksettiin osuudet, joten siitä en ole katkera. Kuitenkin se, että joka loma minua ja sisartani odotettiin tilan töihin. Tietysti olikin mukava mennä katsomaan vanhempia ja vanhaa kotia, mutta palkatonta työtähän siinä tehtiin veljen omistamalla maatilalla. Ja tätä "lomailua" kesti niin kauan, kun vanhemmat elivät. Käynnit  harventuneet  sittemmin huomattavasti ja töitä en maksutta enää tee.

Onhan se kumma kun Pohjois-Karjalan miehet ei vaimoja löydä kun naisia niin selvästi arvostetaan ja kunnioitetaan siellä päin.