Miten joku voi vain päättää, että yksi perii kaiken ja se menee oikeudessa läpi? IS tänään

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kumma kun Pohjois-Karjalan miehet ei vaimoja löydä kun naisia niin selvästi arvostetaan ja kunnioitetaan siellä päin.

Mitenhän lie. Onko kuitenkin käynyt niin päin että arvostus perintötilaa kohtaan on tyttärillä aivan yllättäin syntynyt isän poismenon jälkeen kun on alettu pesää jakamaan. Aikanaan lähdetty kaupunkiin heti ku on kynnelle kyetty, perhe varmaan antanut vielä tyttärille hyvän pesämunan matkaan että on päästy kivaan omaan opiskelijakämppään heti kiinni. Pojalle sitten "hyvitykseksi" koneet ja elukat, joiden kanssa päivät on menneet siihenkin asti, vaikka onkin ollut isän nimi papereissa. Noh, helpottaahan se jos isällä terveys reistaa, niin ainakin poika voi itsenäisesti niiden suhteen tehdä päätöksiä.  Arvohan nuilla vain päivä päivältä alenee, toisin kuin tyttärien kaupunkikämpissä,mutta sellaista se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos yksi sisarista olisi ollut tuon veljen tilalla?

Sukupolvenvaihdoksessakin voi joutua maksamaan muille sisaruksille.

Omaisuutensa saa testamentata kenelle haluaa.

Tässäkään ei vanhempien näkökulmasta varmaan ollut mitään eriarvoista. Tyttäret lähteneet muualle ja poika jäänyt heitä auttamaan ja huolehtimaan sukutilasta. Poikakin olisi voinut lähteä muualle.

Perijäksi kasvattaminen aloitetaan jo pienenä. Vanhakantaisilla tiloilla se alkaa jo siitä, mitä kenellekin lapselle opetetaan. Pojalle koneiden käyttö, viljelytyöt, metsätyöt jne. Työtiille sisätyöt, se että ruoka on pöydässä kun miehet tulevat töiltään.

Eli kasvatuksen vuoksi tytöt ei välttämättä oo missään vaiheessa saaneet edes mahdollisuutta kasvaa jatkajiksi. Heille on opetettu pelkät muiden passssmistaidot pojalle se, miten maa - ja metsäomaisuutta hoidetaan.

Tyttöjä kannustettu opiskelemaan ja autettu siinä taloudellisesti. Pojalle tolkutettu kuinka on hänen velvollisuus jäädä jatkamaan sentään näin kauan suvussa ollutta tilaa.

Heh. Jos kuvitellaan, että tyttöjä olisi vuosittain avustettu opintolainan suuruutta vastaavalla summalla eli noin 6000 eurolla / vuosi ja opinnot olisivat kestäneet 5 vuotta, summa per tytär olisi 30 0000. Vertaapa vaikka traktorin hintaan (poikahan oli saanut lahjoituksena jo aiemmin tilan koneet ja eläimet). Että jos tyttöjä on tuettu, niin ropoja se on pojan saamaan verrattuna. Ja siinäkin vielä jos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kumma kun Pohjois-Karjalan miehet ei vaimoja löydä kun naisia niin selvästi arvostetaan ja kunnioitetaan siellä päin.

Mitenhän lie. Onko kuitenkin käynyt niin päin että arvostus perintötilaa kohtaan on tyttärillä aivan yllättäin syntynyt isän poismenon jälkeen kun on alettu pesää jakamaan. Aikanaan lähdetty kaupunkiin heti ku on kynnelle kyetty, perhe varmaan antanut vielä tyttärille hyvän pesämunan matkaan että on päästy kivaan omaan opiskelijakämppään heti kiinni. Pojalle sitten "hyvitykseksi" koneet ja elukat, joiden kanssa päivät on menneet siihenkin asti, vaikka onkin ollut isän nimi papereissa. Noh, helpottaahan se jos isällä terveys reistaa, niin ainakin poika voi itsenäisesti niiden suhteen tehdä päätöksiä.  Arvohan nuilla vain päivä päivältä alenee, toisin kuin tyttärien kaupunkikämpissä,mutta sellaista se on.

Jos pesämuna kämppään olisi saatu, niin kyllähän se olisi tuossa oikeudenkäynnissä saatuna huomioitu, kuten ne koneet ja eläimet. Mielukuvititusjuttuja maalailet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos yksi sisarista olisi ollut tuon veljen tilalla?

Sukupolvenvaihdoksessakin voi joutua maksamaan muille sisaruksille.

Omaisuutensa saa testamentata kenelle haluaa.

Tässäkään ei vanhempien näkökulmasta varmaan ollut mitään eriarvoista. Tyttäret lähteneet muualle ja poika jäänyt heitä auttamaan ja huolehtimaan sukutilasta. Poikakin olisi voinut lähteä muualle.

Perijäksi kasvattaminen aloitetaan jo pienenä. Vanhakantaisilla tiloilla se alkaa jo siitä, mitä kenellekin lapselle opetetaan. Pojalle koneiden käyttö, viljelytyöt, metsätyöt jne. Työtiille sisätyöt, se että ruoka on pöydässä kun miehet tulevat töiltään.

Eli kasvatuksen vuoksi tytöt ei välttämättä oo missään vaiheessa saaneet edes mahdollisuutta kasvaa jatkajiksi. Heille on opetettu pelkät muiden passssmistaidot pojalle se, miten maa - ja metsäomaisuutta hoidetaan.

Tyttöjä kannustettu opiskelemaan ja autettu siinä taloudellisesti. Pojalle tolkutettu kuinka on hänen velvollisuus jäädä jatkamaan sentään näin kauan suvussa ollutta tilaa.

Heh. Jos kuvitellaan, että tyttöjä olisi vuosittain avustettu opintolainan suuruutta vastaavalla summalla eli noin 6000 eurolla / vuosi ja opinnot olisivat kestäneet 5 vuotta, summa per tytär olisi 30 0000. Vertaapa vaikka traktorin hintaan (poikahan oli saanut lahjoituksena jo aiemmin tilan koneet ja eläimet). Että jos tyttöjä on tuettu, niin ropoja se on pojan saamaan verrattuna. Ja siinäkin vielä jos.

Traktorin ostohinta uutena on mitä on, mutta kannattaa pohtia miten se pojan elämänlaatuun vaikuttaa jos traktorin papereissa on oma nimi eikä isän? Samat hommat poika sillä tekee kuitenkin. Helpottaa tietysti asioita sitten kun se tarvitsee vaikka vaihtaa, ei tarvitse sairastelevaa isukkia vaivata paperitöillä.

Ja opiskeluahan voi tukea monella tavalla. Aika yleistä vaikka se että ostetaan kaupungista "sijoitusasunnoksi" yksiö, jossa opiskelija sitten asustelee ilmaiseksi. Siinä äkkiä tuplaantuu tuo 500e/kk. Jossakin kohtaa  kämpän voi myydä sopivasti (ettei mene lahjaveroa) alakanttiin hinnoiteltuna penskalleen, lainanantajana voi toimia itse kunhan tekee asiallisen sopparin. Parin vuoden päästä penska myy kämpän markkinahinnalla ja maksaa lainan pois, niin on taskussa verottomana vanhempien subventoima kymppitonnien käsiraha isompaan. 

Tai jos vaikka haluaa ulkomaille opiskelemaan niin siinä alkaa helposti jo melkoinen havina käymään vanhusten lompakossa. Veljenpojan viikkovuokra (huom viikko!) Lontoossa opiskellessaan oli toista tonnia. Lukuvuosimaksut jotain 30-40 000e. 

Mutta kun traktori. Siis se sama jolla kynnät ne pellot joka tapauksessa. Heh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kumma kun Pohjois-Karjalan miehet ei vaimoja löydä kun naisia niin selvästi arvostetaan ja kunnioitetaan siellä päin.

Mitenhän lie. Onko kuitenkin käynyt niin päin että arvostus perintötilaa kohtaan on tyttärillä aivan yllättäin syntynyt isän poismenon jälkeen kun on alettu pesää jakamaan. Aikanaan lähdetty kaupunkiin heti ku on kynnelle kyetty, perhe varmaan antanut vielä tyttärille hyvän pesämunan matkaan että on päästy kivaan omaan opiskelijakämppään heti kiinni. Pojalle sitten "hyvitykseksi" koneet ja elukat, joiden kanssa päivät on menneet siihenkin asti, vaikka onkin ollut isän nimi papereissa. Noh, helpottaahan se jos isällä terveys reistaa, niin ainakin poika voi itsenäisesti niiden suhteen tehdä päätöksiä.  Arvohan nuilla vain päivä päivältä alenee, toisin kuin tyttärien kaupunkikämpissä,mutta sellaista se on.

Jos pesämuna kämppään olisi saatu, niin kyllähän se olisi tuossa oikeudenkäynnissä saatuna huomioitu, kuten ne koneet ja eläimet. Mielukuvititusjuttuja maalailet.

Miksi olisi huomioitu? Oikeudessa käsiteltiin testamentin lainmukaisuutta, ei perinnönjakoa. Koneet ja eläimet huomioitiin, koska niiden katsottiin osoittavan että tilan siirtäminen pojalle on ollut jo pitkään isän tahto. Sisarusten mahdollisesti saamat ennakkoperintöön rinnastettavat lahjat ovat relevantteja vasta jos (tai epäilemättä kun) sisarukset alkavat vaatimaan lakiosiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos yksi sisarista olisi ollut tuon veljen tilalla?

Sukupolvenvaihdoksessakin voi joutua maksamaan muille sisaruksille.

Omaisuutensa saa testamentata kenelle haluaa.

Tässäkään ei vanhempien näkökulmasta varmaan ollut mitään eriarvoista. Tyttäret lähteneet muualle ja poika jäänyt heitä auttamaan ja huolehtimaan sukutilasta. Poikakin olisi voinut lähteä muualle.

Perijäksi kasvattaminen aloitetaan jo pienenä. Vanhakantaisilla tiloilla se alkaa jo siitä, mitä kenellekin lapselle opetetaan. Pojalle koneiden käyttö, viljelytyöt, metsätyöt jne. Työtiille sisätyöt, se että ruoka on pöydässä kun miehet tulevat töiltään.

Eli kasvatuksen vuoksi tytöt ei välttämättä oo missään vaiheessa saaneet edes mahdollisuutta kasvaa jatkajiksi. Heille on opetettu pelkät muiden passssmistaidot pojalle se, miten maa - ja metsäomaisuutta hoidetaan.

Tyttöjä kannustettu opiskelemaan ja autettu siinä taloudellisesti. Pojalle tolkutettu kuinka on hänen velvollisuus jäädä jatkamaan sentään näin kauan suvussa ollutta tilaa.

Heh. Jos kuvitellaan, että tyttöjä olisi vuosittain avustettu opintolainan suuruutta vastaavalla summalla eli noin 6000 eurolla / vuosi ja opinnot olisivat kestäneet 5 vuotta, summa per tytär olisi 30 0000. Vertaapa vaikka traktorin hintaan (poikahan oli saanut lahjoituksena jo aiemmin tilan koneet ja eläimet). Että jos tyttöjä on tuettu, niin ropoja se on pojan saamaan verrattuna. Ja siinäkin vielä jos.

Traktorin ostohinta uutena on mitä on, mutta kannattaa pohtia miten se pojan elämänlaatuun vaikuttaa jos traktorin papereissa on oma nimi eikä isän? Samat hommat poika sillä tekee kuitenkin. Helpottaa tietysti asioita sitten kun se tarvitsee vaikka vaihtaa, ei tarvitse sairastelevaa isukkia vaivata paperitöillä.

Ja opiskeluahan voi tukea monella tavalla. Aika yleistä vaikka se että ostetaan kaupungista "sijoitusasunnoksi" yksiö, jossa opiskelija sitten asustelee ilmaiseksi. Siinä äkkiä tuplaantuu tuo 500e/kk. Jossakin kohtaa  kämpän voi myydä sopivasti (ettei mene lahjaveroa) alakanttiin hinnoiteltuna penskalleen, lainanantajana voi toimia itse kunhan tekee asiallisen sopparin. Parin vuoden päästä penska myy kämpän markkinahinnalla ja maksaa lainan pois, niin on taskussa verottomana vanhempien subventoima kymppitonnien käsiraha isompaan. 

Tai jos vaikka haluaa ulkomaille opiskelemaan niin siinä alkaa helposti jo melkoinen havina käymään vanhusten lompakossa. Veljenpojan viikkovuokra (huom viikko!) Lontoossa opiskellessaan oli toista tonnia. Lukuvuosimaksut jotain 30-40 000e. 

Mutta kun traktori. Siis se sama jolla kynnät ne pellot joka tapauksessa. Heh.

Tässä tapauksessa kuitenkin, jos tytöt olisivat saaneet kuvailemiasi etuja, niin kyllähän ne olisi huomioitu oikeudenkäynnissä saatuna.

Aika varakkaita ovat tuntemasi farmarit, jos kustantelevat tyttärilleen Lontoon viikkovuokria ja sijoitusasuntoja. Mun tuntemilla on teetetty vain töitä palkatta tilalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kumma kun Pohjois-Karjalan miehet ei vaimoja löydä kun naisia niin selvästi arvostetaan ja kunnioitetaan siellä päin.

Mitenhän lie. Onko kuitenkin käynyt niin päin että arvostus perintötilaa kohtaan on tyttärillä aivan yllättäin syntynyt isän poismenon jälkeen kun on alettu pesää jakamaan. Aikanaan lähdetty kaupunkiin heti ku on kynnelle kyetty, perhe varmaan antanut vielä tyttärille hyvän pesämunan matkaan että on päästy kivaan omaan opiskelijakämppään heti kiinni. Pojalle sitten "hyvitykseksi" koneet ja elukat, joiden kanssa päivät on menneet siihenkin asti, vaikka onkin ollut isän nimi papereissa. Noh, helpottaahan se jos isällä terveys reistaa, niin ainakin poika voi itsenäisesti niiden suhteen tehdä päätöksiä.  Arvohan nuilla vain päivä päivältä alenee, toisin kuin tyttärien kaupunkikämpissä,mutta sellaista se on.

Jos pesämuna kämppään olisi saatu, niin kyllähän se olisi tuossa oikeudenkäynnissä saatuna huomioitu, kuten ne koneet ja eläimet. Mielukuvititusjuttuja maalailet.

Miksi olisi huomioitu? Oikeudessa käsiteltiin testamentin lainmukaisuutta, ei perinnönjakoa. Koneet ja eläimet huomioitiin, koska niiden katsottiin osoittavan että tilan siirtäminen pojalle on ollut jo pitkään isän tahto. Sisarusten mahdollisesti saamat ennakkoperintöön rinnastettavat lahjat ovat relevantteja vasta jos (tai epäilemättä kun) sisarukset alkavat vaatimaan lakiosiaan.

Lakiosaa pitää vaatia kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun on saanut testamentin luettavakseen. Jos eivät ole vaatineet, niin sitä ei voi enää tehdä.

Tässä jutussa oli kyse ainoastaan siitä, oliko isä kykenevä tekemään testamentin, oikeuden mukaan oli. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kumma kun Pohjois-Karjalan miehet ei vaimoja löydä kun naisia niin selvästi arvostetaan ja kunnioitetaan siellä päin.

Mitenhän lie. Onko kuitenkin käynyt niin päin että arvostus perintötilaa kohtaan on tyttärillä aivan yllättäin syntynyt isän poismenon jälkeen kun on alettu pesää jakamaan. Aikanaan lähdetty kaupunkiin heti ku on kynnelle kyetty, perhe varmaan antanut vielä tyttärille hyvän pesämunan matkaan että on päästy kivaan omaan opiskelijakämppään heti kiinni. Pojalle sitten "hyvitykseksi" koneet ja elukat, joiden kanssa päivät on menneet siihenkin asti, vaikka onkin ollut isän nimi papereissa. Noh, helpottaahan se jos isällä terveys reistaa, niin ainakin poika voi itsenäisesti niiden suhteen tehdä päätöksiä.  Arvohan nuilla vain päivä päivältä alenee, toisin kuin tyttärien kaupunkikämpissä,mutta sellaista se on.

Jos pesämuna kämppään olisi saatu, niin kyllähän se olisi tuossa oikeudenkäynnissä saatuna huomioitu, kuten ne koneet ja eläimet. Mielukuvititusjuttuja maalailet.

Miksi olisi huomioitu? Oikeudessa käsiteltiin testamentin lainmukaisuutta, ei perinnönjakoa. Koneet ja eläimet huomioitiin, koska niiden katsottiin osoittavan että tilan siirtäminen pojalle on ollut jo pitkään isän tahto. Sisarusten mahdollisesti saamat ennakkoperintöön rinnastettavat lahjat ovat relevantteja vasta jos (tai epäilemättä kun) sisarukset alkavat vaatimaan lakiosiaan.

Lakiosaa pitää vaatia kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun on saanut testamentin luettavakseen. Jos eivät ole vaatineet, niin sitä ei voi enää tehdä.

Tässä jutussa oli kyse ainoastaan siitä, oliko isä kykenevä tekemään testamentin, oikeuden mukaan oli. Piste.

Ja tässä ketjussa on kyse siitä, onko reilua vanhemmilta suosia testamentissa yhtä lasta muiden kustannuksella. Joka ei mitenkään sattumalta ole poika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos yksi sisarista olisi ollut tuon veljen tilalla?

Sukupolvenvaihdoksessakin voi joutua maksamaan muille sisaruksille.

Omaisuutensa saa testamentata kenelle haluaa.

Tässäkään ei vanhempien näkökulmasta varmaan ollut mitään eriarvoista. Tyttäret lähteneet muualle ja poika jäänyt heitä auttamaan ja huolehtimaan sukutilasta. Poikakin olisi voinut lähteä muualle.

Perijäksi kasvattaminen aloitetaan jo pienenä. Vanhakantaisilla tiloilla se alkaa jo siitä, mitä kenellekin lapselle opetetaan. Pojalle koneiden käyttö, viljelytyöt, metsätyöt jne. Työtiille sisätyöt, se että ruoka on pöydässä kun miehet tulevat töiltään.

Eli kasvatuksen vuoksi tytöt ei välttämättä oo missään vaiheessa saaneet edes mahdollisuutta kasvaa jatkajiksi. Heille on opetettu pelkät muiden passssmistaidot pojalle se, miten maa - ja metsäomaisuutta hoidetaan.

Tyttöjä kannustettu opiskelemaan ja autettu siinä taloudellisesti. Pojalle tolkutettu kuinka on hänen velvollisuus jäädä jatkamaan sentään näin kauan suvussa ollutta tilaa.

Heh. Jos kuvitellaan, että tyttöjä olisi vuosittain avustettu opintolainan suuruutta vastaavalla summalla eli noin 6000 eurolla / vuosi ja opinnot olisivat kestäneet 5 vuotta, summa per tytär olisi 30 0000. Vertaapa vaikka traktorin hintaan (poikahan oli saanut lahjoituksena jo aiemmin tilan koneet ja eläimet). Että jos tyttöjä on tuettu, niin ropoja se on pojan saamaan verrattuna. Ja siinäkin vielä jos.

Traktorin ostohinta uutena on mitä on, mutta kannattaa pohtia miten se pojan elämänlaatuun vaikuttaa jos traktorin papereissa on oma nimi eikä isän? Samat hommat poika sillä tekee kuitenkin. Helpottaa tietysti asioita sitten kun se tarvitsee vaikka vaihtaa, ei tarvitse sairastelevaa isukkia vaivata paperitöillä.

Ja opiskeluahan voi tukea monella tavalla. Aika yleistä vaikka se että ostetaan kaupungista "sijoitusasunnoksi" yksiö, jossa opiskelija sitten asustelee ilmaiseksi. Siinä äkkiä tuplaantuu tuo 500e/kk. Jossakin kohtaa  kämpän voi myydä sopivasti (ettei mene lahjaveroa) alakanttiin hinnoiteltuna penskalleen, lainanantajana voi toimia itse kunhan tekee asiallisen sopparin. Parin vuoden päästä penska myy kämpän markkinahinnalla ja maksaa lainan pois, niin on taskussa verottomana vanhempien subventoima kymppitonnien käsiraha isompaan. 

Tai jos vaikka haluaa ulkomaille opiskelemaan niin siinä alkaa helposti jo melkoinen havina käymään vanhusten lompakossa. Veljenpojan viikkovuokra (huom viikko!) Lontoossa opiskellessaan oli toista tonnia. Lukuvuosimaksut jotain 30-40 000e. 

Mutta kun traktori. Siis se sama jolla kynnät ne pellot joka tapauksessa. Heh.

Tässä tapauksessa kuitenkin, jos tytöt olisivat saaneet kuvailemiasi etuja, niin kyllähän ne olisi huomioitu oikeudenkäynnissä saatuna.

Aika varakkaita ovat tuntemasi farmarit, jos kustantelevat tyttärilleen Lontoon viikkovuokria ja sijoitusasuntoja. Mun tuntemilla on teetetty vain töitä palkatta tilalla.

Miksi olisi huomioitu, kun ei oikeudessa käsitelty perinnönjakoa vaan sitä oiko isä testamentin tehdessään oikeustoimikelpoinen vai pitäisikö testamentti mitätöidä koska ei ollut?

Oikeus perintöön pitää kumota! Perinnönjättäjällä pitää olla oikeus määrätä omaisuutensa kohtalosta 100%.

Meillä on testamentissa poissuljettu 2 perillistä ja aineistoa koottu perinnöttä jättämisen syistä. Korkeintaan saavat lakiosan, toivottavasti ehditään järjestellä omaisuus näiden kahden ulottumattomiin.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko se veli vaatia perikunnalta palkkaa 90-luvulta asti tekemästään ilmaisesta työstä perintötilan säilyttämiseksi?

Tuskinpa on töitä vuosikymmenet ilmaiseksi tehnyt kun tilaa hoitanut. Pyhällä hengelläkö olisi nuo kaikki vuodet elänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kumma kun Pohjois-Karjalan miehet ei vaimoja löydä kun naisia niin selvästi arvostetaan ja kunnioitetaan siellä päin.

Mitenhän lie. Onko kuitenkin käynyt niin päin että arvostus perintötilaa kohtaan on tyttärillä aivan yllättäin syntynyt isän poismenon jälkeen kun on alettu pesää jakamaan. Aikanaan lähdetty kaupunkiin heti ku on kynnelle kyetty, perhe varmaan antanut vielä tyttärille hyvän pesämunan matkaan että on päästy kivaan omaan opiskelijakämppään heti kiinni. Pojalle sitten "hyvitykseksi" koneet ja elukat, joiden kanssa päivät on menneet siihenkin asti, vaikka onkin ollut isän nimi papereissa. Noh, helpottaahan se jos isällä terveys reistaa, niin ainakin poika voi itsenäisesti niiden suhteen tehdä päätöksiä.  Arvohan nuilla vain päivä päivältä alenee, toisin kuin tyttärien kaupunkikämpissä,mutta sellaista se on.

Jos pesämuna kämppään olisi saatu, niin kyllähän se olisi tuossa oikeudenkäynnissä saatuna huomioitu, kuten ne koneet ja eläimet. Mielukuvititusjuttuja maalailet.

Miksi olisi huomioitu? Oikeudessa käsiteltiin testamentin lainmukaisuutta, ei perinnönjakoa. Koneet ja eläimet huomioitiin, koska niiden katsottiin osoittavan että tilan siirtäminen pojalle on ollut jo pitkään isän tahto. Sisarusten mahdollisesti saamat ennakkoperintöön rinnastettavat lahjat ovat relevantteja vasta jos (tai epäilemättä kun) sisarukset alkavat vaatimaan lakiosiaan.

Lakiosaa pitää vaatia kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun on saanut testamentin luettavakseen. Jos eivät ole vaatineet, niin sitä ei voi enää tehdä.

Tässä jutussa oli kyse ainoastaan siitä, oliko isä kykenevä tekemään testamentin, oikeuden mukaan oli. Piste.

Ja tässä ketjussa on kyse siitä, onko reilua vanhemmilta suosia testamentissa yhtä lasta muiden kustannuksella. Joka ei mitenkään sattumalta ole poika.

Tässä ketjussa on jo todettu, että laki puoltaa maatilan jatkajaa jo ilman testamenttiakin, lakiosa kuuluu silti muille paitsi siinä tapauksessa että hyväksyy testamentin.  Näitä kohuja nousee toistuvasti joissa taivastellaan tuomioistuinten epäoikeudenmukaisia ratkaisuja kun ei toimittajat ymmärrä selittää sen vertaa että tuomioistuin ei ratko kaikkia asianhaaroja, vain sen osan mistä juttu nostettu. Siis esimerkiksi jos kanne nostettu testamentin pätevyydestä, tuomioistuin arvioi vain sen asiantilan, eikä silloin ota kantaa siihen että kuuluuko kanteen nostajien saada lakiosa vai ei, koska siinä ei ole kanteessa kyse, mutta jos joku toimittaja sen vuoksi päättelee että testamentin pätevyyden vuoksi jää muut ilman lakiosaa niin siinäpähän pähkäilee ymmärtämystään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kumma kun Pohjois-Karjalan miehet ei vaimoja löydä kun naisia niin selvästi arvostetaan ja kunnioitetaan siellä päin.

Mitenhän lie. Onko kuitenkin käynyt niin päin että arvostus perintötilaa kohtaan on tyttärillä aivan yllättäin syntynyt isän poismenon jälkeen kun on alettu pesää jakamaan. Aikanaan lähdetty kaupunkiin heti ku on kynnelle kyetty, perhe varmaan antanut vielä tyttärille hyvän pesämunan matkaan että on päästy kivaan omaan opiskelijakämppään heti kiinni. Pojalle sitten "hyvitykseksi" koneet ja elukat, joiden kanssa päivät on menneet siihenkin asti, vaikka onkin ollut isän nimi papereissa. Noh, helpottaahan se jos isällä terveys reistaa, niin ainakin poika voi itsenäisesti niiden suhteen tehdä päätöksiä.  Arvohan nuilla vain päivä päivältä alenee, toisin kuin tyttärien kaupunkikämpissä,mutta sellaista se on.

Jos pesämuna kämppään olisi saatu, niin kyllähän se olisi tuossa oikeudenkäynnissä saatuna huomioitu, kuten ne koneet ja eläimet. Mielukuvititusjuttuja maalailet.

Miksi olisi huomioitu? Oikeudessa käsiteltiin testamentin lainmukaisuutta, ei perinnönjakoa. Koneet ja eläimet huomioitiin, koska niiden katsottiin osoittavan että tilan siirtäminen pojalle on ollut jo pitkään isän tahto. Sisarusten mahdollisesti saamat ennakkoperintöön rinnastettavat lahjat ovat relevantteja vasta jos (tai epäilemättä kun) sisarukset alkavat vaatimaan lakiosiaan.

Lakiosaa pitää vaatia kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun on saanut testamentin luettavakseen. Jos eivät ole vaatineet, niin sitä ei voi enää tehdä.

Tässä jutussa oli kyse ainoastaan siitä, oliko isä kykenevä tekemään testamentin, oikeuden mukaan oli. Piste.

Ja tässä ketjussa on kyse siitä, onko reilua vanhemmilta suosia testamentissa yhtä lasta muiden kustannuksella. Joka ei mitenkään sattumalta ole poika.

Onko reilua että yksi hoitaa kymmeniä vuosia sukutilaa ja perinnönjaossa ne maailmalle heti tilaisuuden tullen karanneet ilmestyvät oven taakse käsi ojossa? 

Eivätkä ne usein mitenkään sattumalta ole nimenomaan tyttöjä. Isolle kirkolle vaan heti kun jalat kantaa, mutta kun lapsia tulee niin pitäisi lohkoa rannasta se mökkitontti ja perinnönjaossa tietysti kaikki mitä vaan irti lähtee "kun paikka on minulle niin tärkeä, kotitila ja kaikkea". Se poika joka on pitänyt tönön pystyssä ja pyörät pyörimässä ei vaivannäöstään saa kuin vittuilua palkaksi.

Mun tuntemani maatilan tytöt ovat tehneet pienestä saakka paljon kotitöitä. Heille on opetettu tuota piikomista, pojat on olleet isän kanssa ulkotöissä.

Jos ei ole koskaan saanut mahdollisuutta opetella, miten tilaa pyöritetään ja sitä tuottavaa työtä tehdään, niin kyllä, vaihtoehto on lähteä kaupunkiin. Ei se naisen perinteinen rooli maalla tietenkään houkuta.

Jos olisin - ilman omaa syytäni - kokonaan perinnöttä jäänyt lapsi, niin laittaisin välit välittömästi poikki vanhempien mittavan omaisuuden perivään suosikkilapseen!

"Itä-Suomen hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa testamenttiriidassa, jossa siskokset yrittivät estää veljeään perimästä heidän kotitilaansa kokonaisuudessaan."

>> Perusteet, miksi Itä-Suomen hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa testamentiriidassa?

"Kiistan kohteena oli pohjoiskarjalalaisessa pikkukunnassa sijaitseva maatila, jonka sama suku oli omistanut peräti 1700-luvulta saakka. Tilaan kului noin 250 hehtaaria peltoja ja metsää. "

"Vanhan isännän perukirja-arvion mukaan maatilan arvo oli noin 2 miljoonaa euroa."

>> Perittävä omaisuuus on huomattavan suuri.

"Testamentissa isäntäpari linjasi, että kaikki omaisuus siirtyisi perheen pojalle pariskunnan kuoltua."

>> Perusteet, miksi kaikki omaisuus siirtyy pojalle?

"Testamentin tarkoitus oli, että historiallista tilaa ei missään vaiheessa jaettaisi, vaan se säilyisi yhtenäisenä ja elinkelpoisena maatilana, josta poika huolehtisi."

>> Lapsella eli perittävän rintaperillisellä on oikeus saada vanhemmaltaan perintöä. Kukin perittävän lapsista saa saman suuruisen osan perinnöstä. Jos omaisuus on määrätty testamentilla jollekin muulle kuin lapselle, on lapsi kuitenkin oikeutettu saamaan jäämistöstä lakiosan. Lakiosa on puolet perintöosasta.

"Isän kuoltua kaksi siskosta riitautti testamentin, jonka mukaan kaikki omaisuus siirtyisi yksinomaan veljelle."

>> Lapsen jättäminen täysin ilman perintöä ei onnistu ilman painavia syitä. Perittävän kuolinhetkellä lähimmillä elossa olevilla rintaperillisillä (vainajan lapset ja heidän lapsensa) on oikeus saada jäämistöstä lakiosa eli puolet perintöosastaan. Rintaperillisen jättäminen kokonaan ilman perintöä on säännelty tarkoin laissa. Perintökaaren mukaan perittävä voi tehdä perillisen perinnöttömäksi, jos perillinen on tehnyt rikoksen, joka loukkaa syvästi perittävää, hänen perimispolvessa olevaa sukulaistaan, ottolastaan tai tämän jälkeläistä. Myös kunniatonta tai epäsiveellistä elämää viettävän perillisen voi jättää perinnöttä.

Perintökaaren mukaan perinnöttömäksi tekemisestä on määrättävä testamentissa ja samalla mainittava määräyksen peruste. Huonot välit tai riidat eivät riitä perusteeksi perinnöttä jättämiseen. Riittävä peruste on esimerkiksi vankilatuomio vakavasta rikoksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko se veli vaatia perikunnalta palkkaa 90-luvulta asti tekemästään ilmaisesta työstä perintötilan säilyttämiseksi?

Tuskinpa on töitä vuosikymmenet ilmaiseksi tehnyt kun tilaa hoitanut. Pyhällä hengelläkö olisi nuo kaikki vuodet elänyt?

Ruokapalkalla. Asunut isällään ja samalla hoitanut isää.

Eli ruoka ja asuminen on ollut ilmaista? Se tekee useita tonneja per vuosi lahjoituksena pojalle vähintää 20 vuoden ajalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos yksi sisarista olisi ollut tuon veljen tilalla?

Sukupolvenvaihdoksessakin voi joutua maksamaan muille sisaruksille.

Omaisuutensa saa testamentata kenelle haluaa.

Tässäkään ei vanhempien näkökulmasta varmaan ollut mitään eriarvoista. Tyttäret lähteneet muualle ja poika jäänyt heitä auttamaan ja huolehtimaan sukutilasta. Poikakin olisi voinut lähteä muualle.

Perijäksi kasvattaminen aloitetaan jo pienenä. Vanhakantaisilla tiloilla se alkaa jo siitä, mitä kenellekin lapselle opetetaan. Pojalle koneiden käyttö, viljelytyöt, metsätyöt jne. Työtiille sisätyöt, se että ruoka on pöydässä kun miehet tulevat töiltään.

Eli kasvatuksen vuoksi tytöt ei välttämättä oo missään vaiheessa saaneet edes mahdollisuutta kasvaa jatkajiksi. Heille on opetettu pelkät muiden passssmistaidot pojalle se, miten maa - ja metsäomaisuutta hoidetaan.

Onko se pojan vika? Yhtälailla höynäytetty jatkamaan tilaa.

Jos aikuisena vielä pitää sitä reiluna, niin on siitä vastuussa.

Sama siskoilla. 30 v oli aikaa.

Tehdä mitä? Yrittää vaikuttaa isään (ja äitiin) jotta olisivat tehneet toisenlaisen testamentin. Vaikka kuinka olisivat auttaneet ja uhrautuneet ja silti isän (vanhempien) tahto olisi ollut ettätila pidetään kokonaisena ja annetaan pojalle niin turhaahan tuo olisi ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin - ilman omaa syytäni - kokonaan perinnöttä jäänyt lapsi, niin laittaisin välit välittömästi poikki vanhempien mittavan omaisuuden perivään suosikkilapseen!

"Itä-Suomen hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa testamenttiriidassa, jossa siskokset yrittivät estää veljeään perimästä heidän kotitilaansa kokonaisuudessaan."

>> Perusteet, miksi Itä-Suomen hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa testamentiriidassa?

"Kiistan kohteena oli pohjoiskarjalalaisessa pikkukunnassa sijaitseva maatila, jonka sama suku oli omistanut peräti 1700-luvulta saakka. Tilaan kului noin 250 hehtaaria peltoja ja metsää. "

"Vanhan isännän perukirja-arvion mukaan maatilan arvo oli noin 2 miljoonaa euroa."

>> Perittävä omaisuuus on huomattavan suuri.

"Testamentissa isäntäpari linjasi, että kaikki omaisuus siirtyisi perheen pojalle pariskunnan kuoltua."

>> Perusteet, miksi kaikki omaisuus siirtyy pojalle?

"Testamentin tarkoitus oli, että historiallista tilaa ei missään vaiheessa jaettaisi, vaan se säilyisi yhtenäisenä ja elinkelpoisena maatilana, josta poika huolehtisi."

>> Lapsella eli perittävän rintaperillisellä on oikeus saada vanhemmaltaan perintöä. Kukin perittävän lapsista saa saman suuruisen osan perinnöstä. Jos omaisuus on määrätty testamentilla jollekin muulle kuin lapselle, on lapsi kuitenkin oikeutettu saamaan jäämistöstä lakiosan. Lakiosa on puolet perintöosasta.

"Isän kuoltua kaksi siskosta riitautti testamentin, jonka mukaan kaikki omaisuus siirtyisi yksinomaan veljelle."

>> Lapsen jättäminen täysin ilman perintöä ei onnistu ilman painavia syitä. Perittävän kuolinhetkellä lähimmillä elossa olevilla rintaperillisillä (vainajan lapset ja heidän lapsensa) on oikeus saada jäämistöstä lakiosa eli puolet perintöosastaan. Rintaperillisen jättäminen kokonaan ilman perintöä on säännelty tarkoin laissa. Perintökaaren mukaan perittävä voi tehdä perillisen perinnöttömäksi, jos perillinen on tehnyt rikoksen, joka loukkaa syvästi perittävää, hänen perimispolvessa olevaa sukulaistaan, ottolastaan tai tämän jälkeläistä. Myös kunniatonta tai epäsiveellistä elämää viettävän perillisen voi jättää perinnöttä.

Perintökaaren mukaan perinnöttömäksi tekemisestä on määrättävä testamentissa ja samalla mainittava määräyksen peruste. Huonot välit tai riidat eivät riitä perusteeksi perinnöttä jättämiseen. Riittävä peruste on esimerkiksi vankilatuomio vakavasta rikoksesta.

Lakiosan he saivat jos sitä vaativat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kumma kun Pohjois-Karjalan miehet ei vaimoja löydä kun naisia niin selvästi arvostetaan ja kunnioitetaan siellä päin.

Mitenhän lie. Onko kuitenkin käynyt niin päin että arvostus perintötilaa kohtaan on tyttärillä aivan yllättäin syntynyt isän poismenon jälkeen kun on alettu pesää jakamaan. Aikanaan lähdetty kaupunkiin heti ku on kynnelle kyetty, perhe varmaan antanut vielä tyttärille hyvän pesämunan matkaan että on päästy kivaan omaan opiskelijakämppään heti kiinni. Pojalle sitten "hyvitykseksi" koneet ja elukat, joiden kanssa päivät on menneet siihenkin asti, vaikka onkin ollut isän nimi papereissa. Noh, helpottaahan se jos isällä terveys reistaa, niin ainakin poika voi itsenäisesti niiden suhteen tehdä päätöksiä.  Arvohan nuilla vain päivä päivältä alenee, toisin kuin tyttärien kaupunkikämpissä,mutta sellaista se on.

Pakko sieltä on ollut lähteä, kun on tehty selväksi, että mitään ei tule saamaan. Kukaanhan ei myöskään poikaa pakottanut sinne jäämään. On se jännä, että hyvitykseksi saa kahden milin omaisuuden ja tyttäret sai ihan itse maksaa opiskelut ja asuntonsa. On se reilua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veli oli pyörittänyt tilaa jo 90-luvulta lähtien kun vanhemmat eivät enää jaksaneet. Olisitte silloin aukaisseet suunne ja vaatineet vanhukset kunnallistaloon, sukutila myyntiin ja rahat jakoon.

Sillä ajatuksellahan sitä poikaa on pienestä saakka kasvatettu, että on tilan perijä ja jatkaja. Poika on koko ajan tiennyt, että tekee töitä itselleen, oman tulevan tilansa eteen. Tyttöjä taas on koko heidän elämänsä käytetty hyväksi ilmaisina piikoina.

Pois muuttaneet tyttäret olleet ilmaisia piikoja?

Osallistuivat lomillaan maatilan töihin. Pystyn tähän hyvin eläytymään, sillä veljeni sai myös kotitilamme omakseen, mutta meille tytöille kyllä maksettiin osuudet, joten siitä en ole katkera. Kuitenkin se, että joka loma minua ja sisartani odotettiin tilan töihin. Tietysti olikin mukava mennä katsomaan vanhempia ja vanhaa kotia, mutta palkatonta työtähän siinä tehtiin veljen omistamalla maatilalla. Ja tätä "lomailua" kesti niin kauan, kun vanhemmat elivät. Käynnit  harventuneet  sittemmin huomattavasti ja töitä en maksutta enää tee.

Näinpä. Sama se tosin oli myös miespuolisille sukulaisille. Omassa suvussa eräs mies sanoi aikoinaan ettei enää käytä heinäkuun lomiaan ilmaisiin heinäntekotalkoisiin toisen veljen hyväksi. Useita vuosia oli näin toimittu. Tämä oli vielä aikaa kun tehtiin heinät heinäseipäille.

Tässä tapauksessa tosin kaikki lapset perivät sukupuolestaan riippumatta samoin ja myöhemmin osa otti omansa irti lohkottuina maa- ja/tai metsäpalstoina ja osa jäi kuolinpesään osakkaiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kääntyisin haudassa, jos testamenttini riitautettaisiin. Ja vielä omat lapset. Saan tehdä omaisuudellani mitä haluan. Kääntyisin myös, jos olisin toivonut ettei lakiosia vaadittaisi ja näin tehtäisiin. Millaisia lapsia noin rahan ahneet oikein ovat?!

Toivotaan, että saat liikuntaa kuolleenakin. Makuuhaavat eivät ole mukavia. Kannattaa kääntyillä välillä.