Miten joku voi vain päättää, että yksi perii kaiken ja se menee oikeudessa läpi? IS tänään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko se veli vaatia perikunnalta palkkaa 90-luvulta asti tekemästään ilmaisesta työstä perintötilan säilyttämiseksi?

Tuskinpa on töitä vuosikymmenet ilmaiseksi tehnyt kun tilaa hoitanut. Pyhällä hengelläkö olisi nuo kaikki vuodet elänyt?

Ruokapalkalla. Asunut isällään ja samalla hoitanut isää.

Eli ruoka ja asuminen on ollut ilmaista? Se tekee useita tonneja per vuosi lahjoituksena pojalle vähintää 20 vuoden ajalta. 

Jos ruokapalkalla hoitanut vuosikymmenet tilaa niin siinä ei kyllä puhuta useiden tonnien lahjoituksista vaan pikemminkin ihmiskaupasta siten kuin se on rikoslakiin kirjattu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kääntyisin haudassa, jos testamenttini riitautettaisiin. Ja vielä omat lapset. Saan tehdä omaisuudellani mitä haluan. Kääntyisin myös, jos olisin toivonut ettei lakiosia vaadittaisi ja näin tehtäisiin. Millaisia lapsia noin rahan ahneet oikein ovat?!

Anteeksi nyt vaan, mutta on sairasta kohdella lapsiaan eriarvoisesti, varsinkin miljoonan perintöeroilla.

Ap

Ne tyttäret eivät olleet tehneet mitään isänsä tai maatilan eteen. Miksi heille siitä jotain pitäisi antaa?

HÖPÖ HÖPÖ!

Tyttäret olivat tehneet kaikki lomansa maatilan töitä.

Juu niin varmaa. Loisimassa ovat toki käyneet, mutta töiden kanssa taitaa olla enempi puhetta kuin tekoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kumma kun Pohjois-Karjalan miehet ei vaimoja löydä kun naisia niin selvästi arvostetaan ja kunnioitetaan siellä päin.

Mitenhän lie. Onko kuitenkin käynyt niin päin että arvostus perintötilaa kohtaan on tyttärillä aivan yllättäin syntynyt isän poismenon jälkeen kun on alettu pesää jakamaan. Aikanaan lähdetty kaupunkiin heti ku on kynnelle kyetty, perhe varmaan antanut vielä tyttärille hyvän pesämunan matkaan että on päästy kivaan omaan opiskelijakämppään heti kiinni. Pojalle sitten "hyvitykseksi" koneet ja elukat, joiden kanssa päivät on menneet siihenkin asti, vaikka onkin ollut isän nimi papereissa. Noh, helpottaahan se jos isällä terveys reistaa, niin ainakin poika voi itsenäisesti niiden suhteen tehdä päätöksiä.  Arvohan nuilla vain päivä päivältä alenee, toisin kuin tyttärien kaupunkikämpissä,mutta sellaista se on.

Pakko sieltä on ollut lähteä, kun on tehty selväksi, että mitään ei tule saamaan. Kukaanhan ei myöskään poikaa pakottanut sinne jäämään. On se jännä, että hyvitykseksi saa kahden milin omaisuuden ja tyttäret sai ihan itse maksaa opiskelut ja asuntonsa. On se reilua. 

Mistä tiedät mitä tyttäret ovat saaneet?

Miten ihmiset puhuvat näin halveksivasti naisista, joista eivät mitään muuta tiedä kuin, että he jäivät perinnöttä vaikka vanhemmilla oli perittävää kahden millin edestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kumma kun Pohjois-Karjalan miehet ei vaimoja löydä kun naisia niin selvästi arvostetaan ja kunnioitetaan siellä päin.

Mitenhän lie. Onko kuitenkin käynyt niin päin että arvostus perintötilaa kohtaan on tyttärillä aivan yllättäin syntynyt isän poismenon jälkeen kun on alettu pesää jakamaan. Aikanaan lähdetty kaupunkiin heti ku on kynnelle kyetty, perhe varmaan antanut vielä tyttärille hyvän pesämunan matkaan että on päästy kivaan omaan opiskelijakämppään heti kiinni. Pojalle sitten "hyvitykseksi" koneet ja elukat, joiden kanssa päivät on menneet siihenkin asti, vaikka onkin ollut isän nimi papereissa. Noh, helpottaahan se jos isällä terveys reistaa, niin ainakin poika voi itsenäisesti niiden suhteen tehdä päätöksiä.  Arvohan nuilla vain päivä päivältä alenee, toisin kuin tyttärien kaupunkikämpissä,mutta sellaista se on.

Jos pesämuna kämppään olisi saatu, niin kyllähän se olisi tuossa oikeudenkäynnissä saatuna huomioitu, kuten ne koneet ja eläimet. Mielukuvititusjuttuja maalailet.

Miksi olisi huomioitu? Oikeudessa käsiteltiin testamentin lainmukaisuutta, ei perinnönjakoa. Koneet ja eläimet huomioitiin, koska niiden katsottiin osoittavan että tilan siirtäminen pojalle on ollut jo pitkään isän tahto. Sisarusten mahdollisesti saamat ennakkoperintöön rinnastettavat lahjat ovat relevantteja vasta jos (tai epäilemättä kun) sisarukset alkavat vaatimaan lakiosiaan.

Lakiosaa pitää vaatia kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun on saanut testamentin luettavakseen. Jos eivät ole vaatineet, niin sitä ei voi enää tehdä.

Tässä jutussa oli kyse ainoastaan siitä, oliko isä kykenevä tekemään testamentin, oikeuden mukaan oli. Piste.

Ja tässä ketjussa on kyse siitä, onko reilua vanhemmilta suosia testamentissa yhtä lasta muiden kustannuksella. Joka ei mitenkään sattumalta ole poika.

Onko reilua että yksi hoitaa kymmeniä vuosia sukutilaa ja perinnönjaossa ne maailmalle heti tilaisuuden tullen karanneet ilmestyvät oven taakse käsi ojossa? 

Eivätkä ne usein mitenkään sattumalta ole nimenomaan tyttöjä. Isolle kirkolle vaan heti kun jalat kantaa, mutta kun lapsia tulee niin pitäisi lohkoa rannasta se mökkitontti ja perinnönjaossa tietysti kaikki mitä vaan irti lähtee "kun paikka on minulle niin tärkeä, kotitila ja kaikkea". Se poika joka on pitänyt tönön pystyssä ja pyörät pyörimässä ei vaivannäöstään saa kuin vittuilua palkaksi.

Mun tuntemani maatilan tytöt ovat tehneet pienestä saakka paljon kotitöitä. Heille on opetettu tuota piikomista, pojat on olleet isän kanssa ulkotöissä.

Jos ei ole koskaan saanut mahdollisuutta opetella, miten tilaa pyöritetään ja sitä tuottavaa työtä tehdään, niin kyllä, vaihtoehto on lähteä kaupunkiin. Ei se naisen perinteinen rooli maalla tietenkään houkuta.

Yleisesti tilan jatkaja on selvillä jo lapsesta saakka ja hänet opetetaan sekä pakotetaan tilan töille. Hän käy korkeintaan lyhyen maamieskoulun, tms. Muut lapset saavat keskittyä opiskeluun ja heidät koulutetaan hyvään ammattiin.

On totta että tilan jatkajaksi valikoituu useimmiten vanhin pojista. Mutta on poikkeuksiakin, kuten maajussille morsian ohjelmakin osoittaa. Siinä viljelijöinä on yhtä paljon naisia kuin miehiäkin. Eikä tilan jatkajan homma ole edes kovin haluttu, moni lähtee mieluummin opiskelun kautta kaupunkiin rahakkaaseen ja siistiin sisätyöhön.

Eikö tuossakin olisi kannattanut myydä tila ja pitää perhe yhtenäisenä? Nyt perhe on hajonnut. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuossakin olisi kannattanut myydä tila ja pitää perhe yhtenäisenä? Nyt perhe on hajonnut. 

Tai sitten tytärten olla vähemmän ahneita ja tyytyä siihen isän tahtoon. Olisi säilynyt tila suvussa ja perhe yhtenäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko se veli vaatia perikunnalta palkkaa 90-luvulta asti tekemästään ilmaisesta työstä perintötilan säilyttämiseksi?

Tuskinpa on töitä vuosikymmenet ilmaiseksi tehnyt kun tilaa hoitanut. Pyhällä hengelläkö olisi nuo kaikki vuodet elänyt?

Ruokapalkalla. Asunut isällään ja samalla hoitanut isää.

Eli ruoka ja asuminen on ollut ilmaista? Se tekee useita tonneja per vuosi lahjoituksena pojalle vähintää 20 vuoden ajalta. 

Jos ruokapalkalla hoitanut vuosikymmenet tilaa niin siinä ei kyllä puhuta useiden tonnien lahjoituksista vaan pikemminkin ihmiskaupasta siten kuin se on rikoslakiin kirjattu...

No sitähän minäkin eli poika on saanut korvauksen työstään eikä siitä  pidä perinnönjaossa enää ekstralla palkita. Muutenhan perukirjoituksessa olisi vaadittu sen ja sen verran euroja tehdystä työstä vanhempien ja tilan hyväksi ja sitten otettaisiin se palkkio perinnönjaossa ensin. Näin ei tehty joten poika on kyllä tienannut tilanhoidolla.

Niin tai näin niin siskosten olisi pitänyt vaatia se lakiosa. Turhaa yhden suosimista muodossa tai toisessa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuossakin olisi kannattanut myydä tila ja pitää perhe yhtenäisenä? Nyt perhe on hajonnut. 

Meidän suvussa tilaa lohkottiin (sen arvo ei tosin ollut 2 miljoonaa) ja silti sisarusten välit olivat hajonneet tai hajosivat. Teitpä niin tai näin niin se ei ole mitenkään varmaa että välit olisivat tai pysyisivät hyvinä.

Toki olen samaa mieltä että noinhan se olisi kannattanut tehdä ja olisi yksi harmi vähemmän välejä pilaamassa. Sitäkään ei sanottu onko poika perheellinen (ilmeisesti ei) joten tilan kohtalo tulee vielä uudestaan mietintään aikanaan ja se miten se sitten pysyy suvussa. Ehkä tämäkin olisi vanhempien pitänyt ottaa huomioon jos jollakin on jälkikasvua ja vanhempien toiveessa nimenomaan on ollut ehjä tila oman suvun hallinnassa. 

Jännä että niin monen mielestä on oikein epäoikeudenmukaisuus. Että isosta omaisuudesta ei riitä kaikille lapsille vaan ylsi saa kaiken ja se on oikein? Toivottavasti sisaret ovat vaatineet lakiosansa, aivan hirveät vanhemmat kun ovat kehdanneet kirjata toinen ettei edes lakiosaa vaadita. Hyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kumma kun Pohjois-Karjalan miehet ei vaimoja löydä kun naisia niin selvästi arvostetaan ja kunnioitetaan siellä päin.

Mitenhän lie. Onko kuitenkin käynyt niin päin että arvostus perintötilaa kohtaan on tyttärillä aivan yllättäin syntynyt isän poismenon jälkeen kun on alettu pesää jakamaan. Aikanaan lähdetty kaupunkiin heti ku on kynnelle kyetty, perhe varmaan antanut vielä tyttärille hyvän pesämunan matkaan että on päästy kivaan omaan opiskelijakämppään heti kiinni. Pojalle sitten "hyvitykseksi" koneet ja elukat, joiden kanssa päivät on menneet siihenkin asti, vaikka onkin ollut isän nimi papereissa. Noh, helpottaahan se jos isällä terveys reistaa, niin ainakin poika voi itsenäisesti niiden suhteen tehdä päätöksiä.  Arvohan nuilla vain päivä päivältä alenee, toisin kuin tyttärien kaupunkikämpissä,mutta sellaista se on.

Jos pesämuna kämppään olisi saatu, niin kyllähän se olisi tuossa oikeudenkäynnissä saatuna huomioitu, kuten ne koneet ja eläimet. Mielukuvititusjuttuja maalailet.

Miksi olisi huomioitu? Oikeudessa käsiteltiin testamentin lainmukaisuutta, ei perinnönjakoa. Koneet ja eläimet huomioitiin, koska niiden katsottiin osoittavan että tilan siirtäminen pojalle on ollut jo pitkään isän tahto. Sisarusten mahdollisesti saamat ennakkoperintöön rinnastettavat lahjat ovat relevantteja vasta jos (tai epäilemättä kun) sisarukset alkavat vaatimaan lakiosiaan.

Lakiosaa pitää vaatia kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun on saanut testamentin luettavakseen. Jos eivät ole vaatineet, niin sitä ei voi enää tehdä.

Tässä jutussa oli kyse ainoastaan siitä, oliko isä kykenevä tekemään testamentin, oikeuden mukaan oli. Piste.

Ja tässä ketjussa on kyse siitä, onko reilua vanhemmilta suosia testamentissa yhtä lasta muiden kustannuksella. Joka ei mitenkään sattumalta ole poika.

Onko reilua että yksi hoitaa kymmeniä vuosia sukutilaa ja perinnönjaossa ne maailmalle heti tilaisuuden tullen karanneet ilmestyvät oven taakse käsi ojossa? 

Eivätkä ne usein mitenkään sattumalta ole nimenomaan tyttöjä. Isolle kirkolle vaan heti kun jalat kantaa, mutta kun lapsia tulee niin pitäisi lohkoa rannasta se mökkitontti ja perinnönjaossa tietysti kaikki mitä vaan irti lähtee "kun paikka on minulle niin tärkeä, kotitila ja kaikkea". Se poika joka on pitänyt tönön pystyssä ja pyörät pyörimässä ei vaivannäöstään saa kuin vittuilua palkaksi.

Mun tuntemani maatilan tytöt ovat tehneet pienestä saakka paljon kotitöitä. Heille on opetettu tuota piikomista, pojat on olleet isän kanssa ulkotöissä.

Jos ei ole koskaan saanut mahdollisuutta opetella, miten tilaa pyöritetään ja sitä tuottavaa työtä tehdään, niin kyllä, vaihtoehto on lähteä kaupunkiin. Ei se naisen perinteinen rooli maalla tietenkään houkuta.

Yleisesti tilan jatkaja on selvillä jo lapsesta saakka ja hänet opetetaan sekä pakotetaan tilan töille. Hän käy korkeintaan lyhyen maamieskoulun, tms. Muut lapset saavat keskittyä opiskeluun ja heidät koulutetaan hyvään ammattiin.

On totta että tilan jatkajaksi valikoituu useimmiten vanhin pojista. Mutta on poikkeuksiakin, kuten maajussille morsian ohjelmakin osoittaa. Siinä viljelijöinä on yhtä paljon naisia kuin miehiäkin. Eikä tilan jatkajan homma ole edes kovin haluttu, moni lähtee mieluummin opiskelun kautta kaupunkiin rahakkaaseen ja siistiin sisätyöhön.

Mitä mä oon havainnoinut, niin tilaa jatkaa tyttö herkemmin niissä perheissä, joissa poikia ei olekaan. Silloin tyttö pääsee mukaan tilan kaikkiin töihin, kun ei oo poikaa, jota ottaa.

Mun omasta suvusta löytyy tapaus, jossa tyttöä ei huolittu jatkajaksi, vaikka oli ns. alalla ja agrologin koulutus. Tilaa jatkoi maatalousoppilaitoksen käynyt veli. Toki on tilanteita, joissa kukaan ei halua jatkaa. Mutta tuossa olisi ollut kaksi halukasta jatkajaa.

Veli ei btw saanut tilaa kannattamaan ja nykyään pellot on vuokrattu ulkopuolisille. Tyttären välit vanhempiinsa pysyivät poikki niin pitkään kun elivät ja veljeensä ei pidä mitään yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuossakin olisi kannattanut myydä tila ja pitää perhe yhtenäisenä? Nyt perhe on hajonnut. 

Tai sitten tytärten olla vähemmän ahneita ja tyytyä siihen isän tahtoon. Olisi säilynyt tila suvussa ja perhe yhtenäisenä.

Ei ole ahneutta haluta periä omaa osuuttaan vanhempien perinnöstä. Perinnöksihän ne vanhemmatkin olivat tilan saaneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kumma kun Pohjois-Karjalan miehet ei vaimoja löydä kun naisia niin selvästi arvostetaan ja kunnioitetaan siellä päin.

Mitenhän lie. Onko kuitenkin käynyt niin päin että arvostus perintötilaa kohtaan on tyttärillä aivan yllättäin syntynyt isän poismenon jälkeen kun on alettu pesää jakamaan. Aikanaan lähdetty kaupunkiin heti ku on kynnelle kyetty, perhe varmaan antanut vielä tyttärille hyvän pesämunan matkaan että on päästy kivaan omaan opiskelijakämppään heti kiinni. Pojalle sitten "hyvitykseksi" koneet ja elukat, joiden kanssa päivät on menneet siihenkin asti, vaikka onkin ollut isän nimi papereissa. Noh, helpottaahan se jos isällä terveys reistaa, niin ainakin poika voi itsenäisesti niiden suhteen tehdä päätöksiä.  Arvohan nuilla vain päivä päivältä alenee, toisin kuin tyttärien kaupunkikämpissä,mutta sellaista se on.

Jos pesämuna kämppään olisi saatu, niin kyllähän se olisi tuossa oikeudenkäynnissä saatuna huomioitu, kuten ne koneet ja eläimet. Mielukuvititusjuttuja maalailet.

Niin luulisi, että ne ennakkoperinnät ja lahjat olisi merkitty papereihin, kun vanhemmat kuitenkin halusivat säilyttää tilaomaisuuden mahdollisimman ehyenä. Kun pojan saamat eläin- ja konelahjatkin oli merkitty, olisko noin kitsaat ihmiset mitään tyttärille ilman antaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kumma kun Pohjois-Karjalan miehet ei vaimoja löydä kun naisia niin selvästi arvostetaan ja kunnioitetaan siellä päin.

Mitenhän lie. Onko kuitenkin käynyt niin päin että arvostus perintötilaa kohtaan on tyttärillä aivan yllättäin syntynyt isän poismenon jälkeen kun on alettu pesää jakamaan. Aikanaan lähdetty kaupunkiin heti ku on kynnelle kyetty, perhe varmaan antanut vielä tyttärille hyvän pesämunan matkaan että on päästy kivaan omaan opiskelijakämppään heti kiinni. Pojalle sitten "hyvitykseksi" koneet ja elukat, joiden kanssa päivät on menneet siihenkin asti, vaikka onkin ollut isän nimi papereissa. Noh, helpottaahan se jos isällä terveys reistaa, niin ainakin poika voi itsenäisesti niiden suhteen tehdä päätöksiä.  Arvohan nuilla vain päivä päivältä alenee, toisin kuin tyttärien kaupunkikämpissä,mutta sellaista se on.

Pakko sieltä on ollut lähteä, kun on tehty selväksi, että mitään ei tule saamaan. Kukaanhan ei myöskään poikaa pakottanut sinne jäämään. On se jännä, että hyvitykseksi saa kahden milin omaisuuden ja tyttäret sai ihan itse maksaa opiskelut ja asuntonsa. On se reilua. 

Mistä tiedät mitä tyttäret ovat saaneet?

Ainakaan sitä ei missään sanottu, sanottiin, että veli peri kaiken. Siskot saivat lisäksi maksaakseen 17 500 euron  oikeudenkäyntikulut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kääntyisin haudassa, jos testamenttini riitautettaisiin. Ja vielä omat lapset. Saan tehdä omaisuudellani mitä haluan. Kääntyisin myös, jos olisin toivonut ettei lakiosia vaadittaisi ja näin tehtäisiin. Millaisia lapsia noin rahan ahneet oikein ovat?!

Millainen vanhempi suosii yhtä?

Maatilasta on erikseen säädökset, että tilaa viljelemään jäänyt saa lunastaa muut ulos. 

No missä se lunastus sitten oli? Täällähän te annatte ymmärtää, että sisarukset eivät saaneet mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuossakin olisi kannattanut myydä tila ja pitää perhe yhtenäisenä? Nyt perhe on hajonnut. 

Tai sitten tytärten olla vähemmän ahneita ja tyytyä siihen isän tahtoon. Olisi säilynyt tila suvussa ja perhe yhtenäisenä.

Jos tyttäret haluavat osuutensa vanhempien perinnöstä, ei se ole ahneutta. Miten se suku olisi pysynyt yhtenäisenä, jos tyttäret olisivat hammasta purren suostuneet kohtaloonsa. Kyllähän poikalapsia on suosittu jo riittävän pitkään suomalaisessa yhteiskunnassa. Omassakin muistissani on, että pojat saivat mopot ja ajokortit heti, kun ikää oli riittävästi. Samaa summaa eivät saaneet perheen tyttäret, itse ajoin ajokortin vasta 30 vuotiaana ja aivan omilla rahoillani.

Kyllä näitä isoja tiloja on tavattu jättää vanhimmalle pojalle, oli sitten ollut tilan hoitajana jo aiemmin tai ei. Mitenkähän olisi käynyt jos sitä poika lasta ei olisi ollut.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuossakin olisi kannattanut myydä tila ja pitää perhe yhtenäisenä? Nyt perhe on hajonnut. 

Tai sitten tytärten olla vähemmän ahneita ja tyytyä siihen isän tahtoon. Olisi säilynyt tila suvussa ja perhe yhtenäisenä.

Jos tyttäret haluavat osuutensa vanhempien perinnöstä, ei se ole ahneutta. Miten se suku olisi pysynyt yhtenäisenä, jos tyttäret olisivat hammasta purren suostuneet kohtaloonsa. Kyllähän poikalapsia on suosittu jo riittävän pitkään suomalaisessa yhteiskunnassa. Omassakin muistissani on, että pojat saivat mopot ja ajokortit heti, kun ikää oli riittävästi. Samaa summaa eivät saaneet perheen tyttäret, itse ajoin ajokortin vasta 30 vuotiaana ja aivan omilla rahoillani.

Oikeastiko vielä nykyaikana jotkut elävät tällaisessa todellisuudessa, että poikalapselle kuuluu enemmä kuin tytöille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuossakin olisi kannattanut myydä tila ja pitää perhe yhtenäisenä? Nyt perhe on hajonnut. 

Tai sitten tytärten olla vähemmän ahneita ja tyytyä siihen isän tahtoon. Olisi säilynyt tila suvussa ja perhe yhtenäisenä.

Jos tyttäret haluavat osuutensa vanhempien perinnöstä, ei se ole ahneutta. Miten se suku olisi pysynyt yhtenäisenä, jos tyttäret olisivat hammasta purren suostuneet kohtaloonsa. Kyllähän poikalapsia on suosittu jo riittävän pitkään suomalaisessa yhteiskunnassa. Omassakin muistissani on, että pojat saivat mopot ja ajokortit heti, kun ikää oli riittävästi. Samaa summaa eivät saaneet perheen tyttäret, itse ajoin ajokortin vasta 30 vuotiaana ja aivan omilla rahoillani.

Oikeastiko vielä nykyaikana jotkut elävät tällaisessa todellisuudessa, että poikalapselle kuuluu enemmä kuin tytöille?

Niin, mehän emme ollenkaan tiedä, minkä ikäisiä nämä ihmiset ovat. Kuten tuo tapaus osoittaa, vanhemmat halusivat antaa kaiken pojalleen ja toivoivat vielä, että tyttäret eivät vaatisi lakiosuuttaan. Kyllähän se poikien kasvatus edelleen on heitä suosivaa varsinkin maaseudulla, saahan siitä lukea aika usein täällä vauvallakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuossakin olisi kannattanut myydä tila ja pitää perhe yhtenäisenä? Nyt perhe on hajonnut. 

Tai sitten tytärten olla vähemmän ahneita ja tyytyä siihen isän tahtoon. Olisi säilynyt tila suvussa ja perhe yhtenäisenä.

Jos tyttäret haluavat osuutensa vanhempien perinnöstä, ei se ole ahneutta. Miten se suku olisi pysynyt yhtenäisenä, jos tyttäret olisivat hammasta purren suostuneet kohtaloonsa. Kyllähän poikalapsia on suosittu jo riittävän pitkään suomalaisessa yhteiskunnassa. Omassakin muistissani on, että pojat saivat mopot ja ajokortit heti, kun ikää oli riittävästi. Samaa summaa eivät saaneet perheen tyttäret, itse ajoin ajokortin vasta 30 vuotiaana ja aivan omilla rahoillani.

Oikeastiko vielä nykyaikana jotkut elävät tällaisessa todellisuudessa, että poikalapselle kuuluu enemmä kuin tytöille?

Niin, mehän emme ollenkaan tiedä, minkä ikäisiä nämä ihmiset ovat. Kuten tuo tapaus osoittaa, vanhemmat halusivat antaa kaiken pojalleen ja toivoivat vielä, että tyttäret eivät vaatisi lakiosuuttaan. Kyllähän se poikien kasvatus edelleen on heitä suosivaa varsinkin maaseudulla, saahan siitä lukea aika usein täällä vauvallakin.

Mä seurustelin joskus vajaan vuoden maanviljelijän (pohjoiskarjalaisen muuten) kanssa ja oli kyllä sellainen kulttuurishokki, etten olisi voinut uskoa, et Suomessa samaan ikäluokkaan kuuluvat voi niin eri tavoin elää.

Alussa kun tavattiin vain miehen kaupunkiasunnolla, sitä ei huomannut. Mutta kun aloin viettää aikaa tilalla ja tapasin miehen vanhemmat ja sisarukset,järkytyin.

Äidillä oli ruoka valmiina aikuiselle miehelle joka päivä. Äiti pesi pyykitkin tälle. Tilaan liittyvät asiat suunnitteli isänsä kanssa. Kun oli juhlapyhät tulossa, äiti huhki keittiössä päivätolkulla. Miehet eivät muutenkaan edes likaisia asioitaan raivanneet pöydästä, vaan marssivat vaan valmiiseen pöytään ja siitä pois.

Vanhenevat vanhemnat olivat ensin ystävällisiä, ajattelivat varmaan saavansa nyt uuden emännän taloon. Mutta todellakin juoksin lujaa pois enkä ees harkinnut mulle tarjotun osan vastaanottamista.