Lue keskustelun säännöt.
Uusi työpaikka, kukaan ei ota kontaktia eikä ketään kiinnosta
12.09.2022 |
Olen aloittanut uudessa työpaikassa jo jokin aika sitten. Aluksi olin todella innoissani uusista mahdollisuuksista ja toivoin tutustuvani uusiin kollegoihin, jotka näyttivät pitävät yhtä kiitettävästi.
Yllätys oli melkoinen, kun kukaan tiimistä ei tullut juttusille tai pyytänyt esim. lounaalle mukaan.
Etätöissä valtaosa, ja kun konttorille menivät, oli lounas jo sovittu. Tarjouduin mukaan kysymättä pari kertaa, mutta kun ruokapöydässä yritin päästä juttuihin mukaan, en päässyt. Kyselin niitä näitä ja vieruskavereilta vähän hänestä itsestään. Sain lyhyitä vastauksia, en lainkaan vastakysymyksiä eikä kukaan jatkanut keskustelua siitä mihin sen jätin.
Ajattelin, että ookoo, ehkä tämä tiimi on omanlaisensa ja sisäänpäinkääntynyt, mutta sama toistuu firman pippaloissa ja muissa ison porukan kokoontumisissa. Viimeisessä koulutuksessa olin osastoltani ainoa mukana esimieheni lisäksi ja ajattelin, että tässä on hyvä tilaisuus oppimisen ohella sosialisoida ja tutustua muihin. No en tutustunut. Menin juttelemaan joillekin porukoille, jotta en jäisi yksin, mutta muutaman lauseen jälkeen juttelu tyssäsi. Tauolla pöydässä joku tyyppi vastasi kysyttäessä mistä on ja kuka on, sitten avasi läppärinsä ja jatkoi hommiaan, kunnes kollegansa tulivat ja puheensorina alkoi.
En todellakaan istu myrtsinä nurkassa odottamassa, että minun ympärilleni tullaan kuhisemaan tai että olen joku keskipiste, ja yritän olla sosiaalinen, kohtelias ja hymyillä ja heittää small talkia -ketään ei kiinnosta.
Tämä firma on pk-seudulla, ja luulin, että täällä olisi helppoa tutustua porukkaan ja varsinkin ns. myyjähenkisessä seurassa juttu luistaisi. Nyt olen vain ihmeissäni, että miksi näin käy joka seurassa työpaikalla. Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa.
Yritän ajatella, että teen vain työni ja that's it, että kaverit ovat muualta, mutta kun tuntuu, että muu porukka on niin kavereita keskenään, omat vitsinsä ja ovat tekemisissä vapaa-ajalla, rekryävät firmaan kavereita ja sukulaisia, että täällä vapaa-aika ei niin erotu työajasta. Ilmeisesti sitten minä olen poikkeus.
Oletteko kokeneet samaa? Mistä tämä käytös voi johtua? En kuulema haise hielle tai henkeni lemua, olen samantyylisesti pukeutunut kuin muutkin ja avoin ihminen. Masentaa, jos urani tässä yrityksessä on tässä -en pääse piireihin.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika kamala, jos työaika menisi sosialiseeraamiseen ja työt tehtäisiin sitten kotona eli onkohan sulla ap nyt jotenkin vääränlaiset odotukset siitä, mitä on tehdä töitä?
Ja luetaan se aloitus ensin.
Luin aloituksen kolme kertaa ja juuri siksi tätä kysynkin. Hänelle työssäolo tuntui olevan muihin tutustumista ja sosialisointia (ei kai nyt sentään sitä, vaikka niin kirjoittaakin), jonkinlaista "nyt ootte mun kavereita" -peliä. Työpaikka ei ole koulu, jossa kaikki pitää ottaa vapaa-aikana (palkaton lounastauko) mukaan.
Perus sosiaaliset käytöstavat olisi hyvä olla. Ja ystävällinen käytös kuuluu kyllä jokaisen hallita.
Olen samaa mieltä, ap:n hyökkäävä tapa tunkeutua kutsumatta muiden lounasseuraksi ei todellakaan ole mikään hyvä käytöstapa, siitä pitää päästä ihan ensimmäisenä eroon. Eikä osoita mitenkään erityisen hyviä tapoja sekään, että koulutuspäivien tauolla töitä tekevältä utelee yksityiselämästä, antaisi toisen tehdä akuutit työasiat rauhassa. Kukaan ei halua tutustua ihmiseen, joka väkisin tunkee mukaan.
Eli uuden työntekijän vaihtoehdot: ole yksin. Älä yritä itse mitään, vaikka toivoisit että sinulle oltaisiin kohteliaita ja ystävällisiä? Jää valittamaan, jää ilman seuraa? Et voi olla tosissasi. Olet joku provo. Sitä paitsi yksityiselämän utelu on kyllä jotain muuta kuin kuvattu esittely ja kysely mitä teet. Mitä tapoja osoittaa yhden ihmisen ulossulkeminen, kerrotko yst...jotenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika kamala, jos työaika menisi sosialiseeraamiseen ja työt tehtäisiin sitten kotona eli onkohan sulla ap nyt jotenkin vääränlaiset odotukset siitä, mitä on tehdä töitä?
Ja luetaan se aloitus ensin.
Luin aloituksen kolme kertaa ja juuri siksi tätä kysynkin. Hänelle työssäolo tuntui olevan muihin tutustumista ja sosialisointia (ei kai nyt sentään sitä, vaikka niin kirjoittaakin), jonkinlaista "nyt ootte mun kavereita" -peliä. Työpaikka ei ole koulu, jossa kaikki pitää ottaa vapaa-aikana (palkaton lounastauko) mukaan.
Perus sosiaaliset käytöstavat olisi hyvä olla. Ja ystävällinen käytös kuuluu kyllä jokaisen hallita.
Olen samaa mieltä, ap:n hyökkäävä tapa tunkeutua kutsumatta muiden lounasseuraksi ei todellakaan ole mikään hyvä käytöstapa, siitä pitää päästä ihan ensimmäisenä eroon. Eikä osoita mitenkään erityisen hyviä tapoja sekään, että koulutuspäivien tauolla töitä tekevältä utelee yksityiselämästä, antaisi toisen tehdä akuutit työasiat rauhassa. Kukaan ei halua tutustua ihmiseen, joka väkisin tunkee mukaan.
Ja sitten ihmetellään kun lpset jättää koulussa jonkun porukan ulkopuolelle. Mistä lie oppivat kun aikuiset tekee tätä samaa. Ne käytöstavat.
Ihan hirveitä kommentteja joillain (jollain?) täällä. Juuri näin; ollaan vaan itsekkäitä ja jätetään uudet, paikkaasa yrityselämässä vielä hakevat oman onnensa nojaan ja sillä hyvä.
Kiusaamista tuollainen on, ei muuta. Aikuiset ihmiset kuin teinit.
Ihme, että tämä ihmiskunta enää pysyy mitenkään kasassa.
Normaalissa työyhteisössä kuten kaikkialla muuallakin ihmisten kesken kaikki yhteisöllisyys on vastavuoroista ja kaksisuuntaista. Ei ole väärin yrittää olla sosiaalinen ja kohtelias, on väärin olla ilkeä kylläkin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveitä kommentteja joillain (jollain?) täällä. Juuri näin; ollaan vaan itsekkäitä ja jätetään uudet, paikkaasa yrityselämässä vielä hakevat oman onnensa nojaan ja sillä hyvä.
Kiusaamista tuollainen on, ei muuta. Aikuiset ihmiset kuin teinit.
Ihme, että tämä ihmiskunta enää pysyy mitenkään kasassa.
Normaalissa työyhteisössä kuten kaikkialla muuallakin ihmisten kesken kaikki yhteisöllisyys on vastavuoroista ja kaksisuuntaista. Ei ole väärin yrittää olla sosiaalinen ja kohtelias, on väärin olla ilkeä kylläkin.
Tämä. Ja ei kyllä ole kaksinen tuo pomokaan.
Tuttu juttu. Itse olen sote-alalla ja vakkareilla on ihan omat juttunsa. Viettävät iltoja yhdessä ja suunnittelevat seuraavaa reissuansa aina työpaikalla kovaan ääneen, mutta mukaan ei uusia huolita. Ainoat sanat jotka saa on sinne tänne pompottelua. Jos alan puhumaan esim. ruokatauolla, niin yleensä joku alkaa puhua kesken päälle eikä kukaan kuuntele asiaani loppuun.
Edellisellä alalla ei ollut ikinä tällaista ongelmaa, vaan olen aina onnistunut saamaan kavereita. Nyt olen tippunut ihan ulkopuoliseksi. Masentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
AP ihmettelee kun työpaikka ei olekaan mikään iltapäiväkerho jossa voi juoruilla tekemättä töitä? Nyt vaan keskityt painamaan duunia ja lopetat tuon haavemaalmassa elämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika kamala, jos työaika menisi sosialiseeraamiseen ja työt tehtäisiin sitten kotona eli onkohan sulla ap nyt jotenkin vääränlaiset odotukset siitä, mitä on tehdä töitä?
Ja luetaan se aloitus ensin.
Luin aloituksen kolme kertaa ja juuri siksi tätä kysynkin. Hänelle työssäolo tuntui olevan muihin tutustumista ja sosialisointia (ei kai nyt sentään sitä, vaikka niin kirjoittaakin), jonkinlaista "nyt ootte mun kavereita" -peliä. Työpaikka ei ole koulu, jossa kaikki pitää ottaa vapaa-aikana (palkaton lounastauko) mukaan.
Perus sosiaaliset käytöstavat olisi hyvä olla. Ja ystävällinen käytös kuuluu kyllä jokaisen hallita.
Olen samaa mieltä, ap:n hyökkäävä tapa tunkeutua kutsumatta muiden lounasseuraksi ei todellakaan ole mikään hyvä käytöstapa, siitä pitää päästä ihan ensimmäisenä eroon. Eikä osoita mitenkään erityisen hyviä tapoja sekään, että koulutuspäivien tauolla töitä tekevältä utelee yksityiselämästä, antaisi toisen tehdä akuutit työasiat rauhassa. Kukaan ei halua tutustua ihmiseen, joka väkisin tunkee mukaan.
Eli uuden työntekijän vaihtoehdot: ole yksin. Älä yritä itse mitään, vaikka toivoisit että sinulle oltaisiin kohteliaita ja ystävällisiä? Jää valittamaan, jää ilman seuraa? Et voi olla tosissasi. Olet joku provo. Sitä paitsi yksityiselämän utelu on kyllä jotain muuta kuin kuvattu esittely ja kysely mitä teet. Mitä tapoja osoittaa yhden ihmisen ulossulkeminen, kerrotko yst...jotenkin?
Kaikki on aina väärin täällä. Pitää katsos vaan nyyhkien odottaa että jengi suvaitsee edes huomata. KAIKKI muk paitsi luurit korvilla työpisteelleen saapuminen turpa kiinni on epäsoveliasta. LOUNAALLE yrittäminen pahim perisynti! MARS paikallesi koira.
Vierailija kirjoitti:
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
Kommentoin tuolla jossain välissä, että ainoa tiimistäni tuossa esimerkin tilaisuudessa olin minä (esimiehen lisäksi), joten ei esimies jutellut siellä muille kuin tutuilleen ja meni jo aluksi istumaan toiselle puolelle salia. Jotain small talkia heitin hänelle kahvijonossa, mutta hän lähti siitä jonnekin muualle samantien. Eipä hän muissakaan yhteyksissä peruskonttorityön ulkopuolella juurikaan juttele minulle, jonkun verran tiimillemme, siinä on erityyppinen kuin muut esimiehet, jotka aina ovat oman koko tiiminsä kanssa joka paikassa.
Ihan sama toisaalta, pärjään yksinkin, mutta sellainen välttelykäytös herättää kysymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut jo yli vuoden (ap tässä). Korona-aika kuitenkin aiemmin esti ns. illanistujaiset, ja bile toisensa jälkeen olen uupuneempi asian suhteen; ei sitten, ei väkisin. Miehet eivät tule juttelemaan ollenkaan, toki sillä ei ole merkitystä keneen saisi kontaktin kun vaan saisi. Esimieheni on pettymys; on ilmeisesti ns. pakosta tekemisissä muutoin työasioissa, mutta sitten välttelee kun ei ole pakko jutella. Todella erikoista, koska on minut tehtävääni valinnut.
Känniörvellyksiä ei jaksa kohta, kun muut muodostavat niitä kuppikuntiaan ja siihen ei vaan loputtomiin voi jäädä seisomaan, jos ketään ei kiinnosta nimeäni pidemmälle jatkaa juttua. Yritän ajatella positiivisesti, mutta kohta tämä alkaa vaikuttaa minussa enemmänkin.
Sulla on kyllä aika oudot odotukset. Ei mulle ole esimies koskaan missään puhunut muuten kuin työasioissa, enkä ole nähnyt tässä mitään ongelmaa. En muutenkaan juttele kenenkään kanssa töissä muuta kuin silloin kun täytyy työasiasta puhua. Sekin kommunikointi nykyään Teamsilla.
Anna niiden olla kuppikunnissaan ja keskity sinä vaan tekemään työtä. Jätä se ihmissuhteiden ajattelu pois, se on ihan sivuasia töissä.
Miksi oudot? Porukkahan hengaa toistensa kanssa vapaa-ajallakin ja muutenkin kaikki perustuu sosiaalisuuteen, ainakin näennäisesti meidän firmassa. Meillä on ainakin pomon mukaan oikein kiva työpaikka, jossa keskitytään ihmiseen ja kivaan fiilikseen. Miksi minun pitäisi sitten jäädä siitä paitsi? Jos joku haluaa tehdä vain työnsä ja kotiin, se on ok, meillä se ei edes onnistu, pakko on mennä tuonne karsastettavaksi :(.
Oletko varma ettei ole pelkkää juhlapuhetta tuo hengaaminen vapaa-ajalla ja sosiaalisuus? Olin kerran it-firmassa, jossa puhuttiin tällaista. Koodaussaunaviikonloput, pubissa friday forumit, konttorillakin sauna ja saunakaljat jne. Paskan marjat siellä ollut juuri kukaan oikeasti sosiaalinen. Muutama juuri valmistunut niistä jutuista tykkäsi, muut ei osallistunut.
Onhan noi nuorille ihan kivoja, mutta kun pääsee tähän elämänvaiheseen missä on kiire hakea lapsi päiväkodista niin afterworkit ja muut humpat tuppaa jäämään pois, vaikka kivojahan ne olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
Kommentoin tuolla jossain välissä, että ainoa tiimistäni tuossa esimerkin tilaisuudessa olin minä (esimiehen lisäksi), joten ei esimies jutellut siellä muille kuin tutuilleen ja meni jo aluksi istumaan toiselle puolelle salia. Jotain small talkia heitin hänelle kahvijonossa, mutta hän lähti siitä jonnekin muualle samantien. Eipä hän muissakaan yhteyksissä peruskonttorityön ulkopuolella juurikaan juttele minulle, jonkun verran tiimillemme, siinä on erityyppinen kuin muut esimiehet, jotka aina ovat oman koko tiiminsä kanssa joka paikassa.
Ihan sama toisaalta, pärjään yksinkin, mutta sellainen välttelykäytös herättää kysymyksiä.
No mutta tuo nyt oli vain yksi tapaus ja siinä tosiaan tilanne oli se, ettei mitään tiimiä ollut edes paikalla. Vain sinä ja pomosi. Ja hän nyt mitä ilmeisimmin on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, koska ei muulloinkaan hengaile oman tiiminsä kanssa. En nyt pistäisi kovin paljoa painoarvoa sille, että sun tiimilläsi on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä.
Mutta miten on sen sun oman tiimisi kesken? Jos teillä kerran on jatkuvasti tilaisuuksia, jossa olet tiimisi kanssa, eivätkö tiimiläisesi silloinkaan juttele sulle mitään? Se sun oma tiimisihän on se, johon sun pitäisi päästä sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
Kommentoin tuolla jossain välissä, että ainoa tiimistäni tuossa esimerkin tilaisuudessa olin minä (esimiehen lisäksi), joten ei esimies jutellut siellä muille kuin tutuilleen ja meni jo aluksi istumaan toiselle puolelle salia. Jotain small talkia heitin hänelle kahvijonossa, mutta hän lähti siitä jonnekin muualle samantien. Eipä hän muissakaan yhteyksissä peruskonttorityön ulkopuolella juurikaan juttele minulle, jonkun verran tiimillemme, siinä on erityyppinen kuin muut esimiehet, jotka aina ovat oman koko tiiminsä kanssa joka paikassa.
Ihan sama toisaalta, pärjään yksinkin, mutta sellainen välttelykäytös herättää kysymyksiä.
No mutta tuo nyt oli vain yksi tapaus ja siinä tosiaan tilanne oli se, ettei mitään tiimiä ollut edes paikalla. Vain sinä ja pomosi. Ja hän nyt mitä ilmeisimmin on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, koska ei muulloinkaan hengaile oman tiiminsä kanssa. En nyt pistäisi kovin paljoa painoarvoa sille, että sun tiimilläsi on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä.
Mutta miten on sen sun oman tiimisi kesken? Jos teillä kerran on jatkuvasti tilaisuuksia, jossa olet tiimisi kanssa, eivätkö tiimiläisesi silloinkaan juttele sulle mitään? Se sun oma tiimisihän on se, johon sun pitäisi päästä sisään.
Yksi tapaus monista ja tiimistä kirjoitin jo aloituksessa. Eivät ole puhuneet tai pyytäneet lounaille minua tai muitakaan uusia koskaan ja aloitteet joutuu tekemään se uusi itse.
Minulla on hieman eri positio tiimissä kuin muilla, joten näissä "perjantai-illan työtilaisuuksissa" ym. kissanristiäisissä ja "nyt myydään!" -päivissä ei ole mukana kuin minä ja esimieheni. Muissa bileissä kyllä sitten koko tiimi, tai ketkä nyt kynnelle kykenevät.
Ihan samanlaista positiota ei ole koko konsernissakaan taiuda olla kuin mitä minulla on, siksi olisi tosi kiva verkostoitua muiden kanssa ja nimenomaan yli tiimirajojen. Jos se on tunkemista, niin olen väärässä paikassa ja ymmärtänyt myös vasavuoroisuuden ja peruskohteliaisuuden väärin, eikä siinä sitten mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perusmenoa tosiaan, juntteja maa täynnä. Mitä väliä on millään detaljeilla, kun peruskäytöstavat ei merkkaa mitään?
Muuten asiahan olisi ihan ok, mutta kiva varmaan pakolla olla mukana jossain hyvävelikerhossa.
Nuo ns. mukamas henkilöstökeskeiset pikkufirmat on usein tuollaisia, juhlapuheissa ollaan sitä ja tätä, käytännössä sisäsiittoisia ja juntteja eikä omaa moukkamaisuutta edes nähdä kun on v---u niin kivaa juoda kaljaa "koulutuspäivillä" Penan kanssa. Töitä olevinaan tehdään mutta kabinettipäätökset rullaa ja niitä tehdään juuri noissa ns. töihin liittyvissä dokausworkshopeissa ja golfaamassa.
Hei ap,
Anteeksi. Olen vaan niin leipääntynyt työhöni, että juuri ja juuri jaksan hoitaa ne. En mitenkään jaksa sosiaalisuutta. En vaan jaksa! Olen ollut talossa 15 vuotta ja parin samaan aikaan tulleen kanssa vaihdetaan lounaalla pari sanaa. Mitään sisäpiirejä meillä ei ole ja kuuntelen kyllä mielelläni muiden loma-, urheilusuoritus- jne juttuja. En vaan yhtään jaksa puhua itse!
Sussa ei ole mitään vikaa oikeasti. Tuu vaan juttelemaan, kyllä se siitä ajan myötä. Lupaan joku kerta kysyä sulta jostain, mitä kerroit. Että miten naisten kymppi/remontti/mökkimatka/lintubongaus sujui. Olen vaan niin väsynyt koko ajan että hyvä että lasteni nimet muistan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika kamala, jos työaika menisi sosialiseeraamiseen ja työt tehtäisiin sitten kotona eli onkohan sulla ap nyt jotenkin vääränlaiset odotukset siitä, mitä on tehdä töitä?
Ja luetaan se aloitus ensin.
Luin aloituksen kolme kertaa ja juuri siksi tätä kysynkin. Hänelle työssäolo tuntui olevan muihin tutustumista ja sosialisointia (ei kai nyt sentään sitä, vaikka niin kirjoittaakin), jonkinlaista "nyt ootte mun kavereita" -peliä. Työpaikka ei ole koulu, jossa kaikki pitää ottaa vapaa-aikana (palkaton lounastauko) mukaan.
Perus sosiaaliset käytöstavat olisi hyvä olla. Ja ystävällinen käytös kuuluu kyllä jokaisen hallita.
Olen samaa mieltä, ap:n hyökkäävä tapa tunkeutua kutsumatta muiden lounasseuraksi ei todellakaan ole mikään hyvä käytöstapa, siitä pitää päästä ihan ensimmäisenä eroon. Eikä osoita mitenkään erityisen hyviä tapoja sekään, että koulutuspäivien tauolla töitä tekevältä utelee yksityiselämästä, antaisi toisen tehdä akuutit työasiat rauhassa. Kukaan ei halua tutustua ihmiseen, joka väkisin tunkee mukaan.
Eli uuden työntekijän vaihtoehdot: ole yksin. Älä yritä itse mitään, vaikka toivoisit että sinulle oltaisiin kohteliaita ja ystävällisiä? Jää valittamaan, jää ilman seuraa? Et voi olla tosissasi. Olet joku provo. Sitä paitsi yksityiselämän utelu on kyllä jotain muuta kuin kuvattu esittely ja kysely mitä teet. Mitä tapoja osoittaa yhden ihmisen ulossulkeminen, kerrotko yst...jotenkin?
Ehei, vaan odota, että työtehtävien kautta tulet niin tutuksi, että sinut pyydetään mukaan lounaalle. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin uusi työkaveri, joka on joka paikassa suuna ja päänä, kyselee yksityisasioita ja tunkee pyytämättä mukaan lounaalle, kun piti keskustella parhaan työkaverin tämän kriisistä, työaikan sitä ei tehtäisi.
Ulossulkemista ei ole se, että käyttää vapaa-aikansa muuhun kuin ap:n "sosialisointiin". Kyllä ne tavalliset, kivat työkaverit kutsutaan mukaan lounastamaan samantien, mutta yltiötunkeilevien kanssa ei haluta olla ja jokaisella on siihen oikeus!
Ymmärrän sua AP. Olen kärsinyt keväästä asti samasta ongelmasta. Tämä on eka kerta 25 vuoteen, kun en pääse mukaan työporukkaan. Rekrytoinnissa oikein korostettiin sosiaalisuutta ja sopeutumista. Varmaan siksi, että kukaan vanhoista työntekijöistä ei sellaisia luonteenpiirteitä omaa.
Ehkä tosiaan sait jollekin toiselle pedatun paikan, ehkä tulit jonkun pidetyn tilalle, ehkä työpaikkasi on vuosia johdettu pelolla. Huonossa työympäristössä tarvitaan aina ulkopuolinen. Joka tapauksessa tilanne syö voimia, varsinkin jos on tottunut muunlaiseen käytökseen.
Itselle tämä on ollut raskasta, koska olen aina ollut se tyyppi, joka huomioi uudet ja pyytää mukaan. Eikä siinä mitään, jos muut jurottaisivat yksin mutta kaikenlaisia keskustelukerhoja pidetään ja käydään yhdessä lounailla, minut vaan jätetään niiden ulkopuolelle eikä työtäkään haluta tehdä porukalla. Omassa tapauksessa näen syy-yhteyden edellisen esimiehen huonoon johtamiseen ja murrosvaiheeseen, jota nyt eletään. Niin kauan kuin talossa on vanhojen työntekijöiden enemmistö, ilmapiiri on kamala. Tsemppiä sulle AP uuden paikan etsimiseen, se kannattaa. Kaikki eivät löydä kavereita työpaikalta mutta kukaan ei ansaitse tulla hyljeksityksi palkan päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
Kommentoin tuolla jossain välissä, että ainoa tiimistäni tuossa esimerkin tilaisuudessa olin minä (esimiehen lisäksi), joten ei esimies jutellut siellä muille kuin tutuilleen ja meni jo aluksi istumaan toiselle puolelle salia. Jotain small talkia heitin hänelle kahvijonossa, mutta hän lähti siitä jonnekin muualle samantien. Eipä hän muissakaan yhteyksissä peruskonttorityön ulkopuolella juurikaan juttele minulle, jonkun verran tiimillemme, siinä on erityyppinen kuin muut esimiehet, jotka aina ovat oman koko tiiminsä kanssa joka paikassa.
Ihan sama toisaalta, pärjään yksinkin, mutta sellainen välttelykäytös herättää kysymyksiä.
No mutta tuo nyt oli vain yksi tapaus ja siinä tosiaan tilanne oli se, ettei mitään tiimiä ollut edes paikalla. Vain sinä ja pomosi. Ja hän nyt mitä ilmeisimmin on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, koska ei muulloinkaan hengaile oman tiiminsä kanssa. En nyt pistäisi kovin paljoa painoarvoa sille, että sun tiimilläsi on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä.
Mutta miten on sen sun oman tiimisi kesken? Jos teillä kerran on jatkuvasti tilaisuuksia, jossa olet tiimisi kanssa, eivätkö tiimiläisesi silloinkaan juttele sulle mitään? Se sun oma tiimisihän on se, johon sun pitäisi päästä sisään.
Yksi tapaus monista ja tiimistä kirjoitin jo aloituksessa. Eivät ole puhuneet tai pyytäneet lounaille minua tai muitakaan uusia koskaan ja aloitteet joutuu tekemään se uusi itse.
Minulla on hieman eri positio tiimissä kuin muilla, joten näissä "perjantai-illan työtilaisuuksissa" ym. kissanristiäisissä ja "nyt myydään!" -päivissä ei ole mukana kuin minä ja esimieheni. Muissa bileissä kyllä sitten koko tiimi, tai ketkä nyt kynnelle kykenevät.
Ihan samanlaista positiota ei ole koko konsernissakaan taiuda olla kuin mitä minulla on, siksi olisi tosi kiva verkostoitua muiden kanssa ja nimenomaan yli tiimirajojen. Jos se on tunkemista, niin olen väärässä paikassa ja ymmärtänyt myös vasavuoroisuuden ja peruskohteliaisuuden väärin, eikä siinä sitten mitään.
Mistä alkaen toisten keskuselun keskeyttäminen, toisten vapaa-aikaan tunkeutuminen ja toisten työnteon häiritseminen on olleet peruskohteliaisuutta?
AP:n työpaikka on täynnä mammoja. Niitä ei koskaan kiinnosta olla kohteliaita.
Kannattaa vaihtaa muualle. Vaikuttaa siltä että tuo työ ei vain sovi sulle ja jostain syystä et vain ole päässyt mukaam porukkaan. Jos yhteisöllisyys ja kaverimeininki on teidän työpaikan juttu, joka ei kuitenkaan näy sulle konkreettisesti arjessa, niin vaihtaisin muualle. Tsemppiä uusiin haasteisiin!