Lue keskustelun säännöt.
Uusi työpaikka, kukaan ei ota kontaktia eikä ketään kiinnosta
12.09.2022 |
Olen aloittanut uudessa työpaikassa jo jokin aika sitten. Aluksi olin todella innoissani uusista mahdollisuuksista ja toivoin tutustuvani uusiin kollegoihin, jotka näyttivät pitävät yhtä kiitettävästi.
Yllätys oli melkoinen, kun kukaan tiimistä ei tullut juttusille tai pyytänyt esim. lounaalle mukaan.
Etätöissä valtaosa, ja kun konttorille menivät, oli lounas jo sovittu. Tarjouduin mukaan kysymättä pari kertaa, mutta kun ruokapöydässä yritin päästä juttuihin mukaan, en päässyt. Kyselin niitä näitä ja vieruskavereilta vähän hänestä itsestään. Sain lyhyitä vastauksia, en lainkaan vastakysymyksiä eikä kukaan jatkanut keskustelua siitä mihin sen jätin.
Ajattelin, että ookoo, ehkä tämä tiimi on omanlaisensa ja sisäänpäinkääntynyt, mutta sama toistuu firman pippaloissa ja muissa ison porukan kokoontumisissa. Viimeisessä koulutuksessa olin osastoltani ainoa mukana esimieheni lisäksi ja ajattelin, että tässä on hyvä tilaisuus oppimisen ohella sosialisoida ja tutustua muihin. No en tutustunut. Menin juttelemaan joillekin porukoille, jotta en jäisi yksin, mutta muutaman lauseen jälkeen juttelu tyssäsi. Tauolla pöydässä joku tyyppi vastasi kysyttäessä mistä on ja kuka on, sitten avasi läppärinsä ja jatkoi hommiaan, kunnes kollegansa tulivat ja puheensorina alkoi.
En todellakaan istu myrtsinä nurkassa odottamassa, että minun ympärilleni tullaan kuhisemaan tai että olen joku keskipiste, ja yritän olla sosiaalinen, kohtelias ja hymyillä ja heittää small talkia -ketään ei kiinnosta.
Tämä firma on pk-seudulla, ja luulin, että täällä olisi helppoa tutustua porukkaan ja varsinkin ns. myyjähenkisessä seurassa juttu luistaisi. Nyt olen vain ihmeissäni, että miksi näin käy joka seurassa työpaikalla. Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa.
Yritän ajatella, että teen vain työni ja that's it, että kaverit ovat muualta, mutta kun tuntuu, että muu porukka on niin kavereita keskenään, omat vitsinsä ja ovat tekemisissä vapaa-ajalla, rekryävät firmaan kavereita ja sukulaisia, että täällä vapaa-aika ei niin erotu työajasta. Ilmeisesti sitten minä olen poikkeus.
Oletteko kokeneet samaa? Mistä tämä käytös voi johtua? En kuulema haise hielle tai henkeni lemua, olen samantyylisesti pukeutunut kuin muutkin ja avoin ihminen. Masentaa, jos urani tässä yrityksessä on tässä -en pääse piireihin.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen it-alalla ja aina se on tuollaista ollut. Jokainen käy yksikseen lounailla paitsi joskus on jotain kaveripareja jotka käy yhdessä. Mutta pääosin kaikki haluaa käydä yksin eikä muutenkaan tykkää turhasta häirinnästä eli muussa kuin työasiasssa lähestymisestä. Firman työajan ulkopuolisiin tilaisuuksiin hyvin harva osallistuu. Ei meitä vaan keitään kiinnosta olla työkavereiden kanssa muuten tekemisissä kuin hoitaa ne työt. Ihanaa minusta.
Ei siitä kannata siis välittää, hyväksyt vaan että ei niistä sulle kavereita tule, mutta jos työasioissa hoitavat tarpeellisen kommunikoinnin niin se riittää.
Minäkin olen it-alalla ja meillä on myös tuollaista. Lisämausteena kansainvälinen firma eikä kaikissa kulttuureissa ole Ok, käydä esim. kahdestaan lounaalla vastakkaista sukupuolta olevan työkaverin kanssa. No, oikeita kavereita on usein Helsingissä toimistolla samaan aikaan, niin näen heitä sitten lounaalla, jos käyn toimistolla.
Minusta tuntuu kyllä välillä vähän tympeältä, kun ei ole töissä mitään muuta kuin ne työt. Jotenkin raskaampaa, kun ei voi edes hetkeksi irtautua mihinkään muuhun kesken työpäivän. En minä mitään sydänystäviä töistä ole hakemassa, mutta sellaista rentoa jutustelua jostain muusta kuin töistä olisi kiva saada joskus aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika kamala, jos työaika menisi sosialiseeraamiseen ja työt tehtäisiin sitten kotona eli onkohan sulla ap nyt jotenkin vääränlaiset odotukset siitä, mitä on tehdä töitä?
Ja luetaan se aloitus ensin.
Luin aloituksen kolme kertaa ja juuri siksi tätä kysynkin. Hänelle työssäolo tuntui olevan muihin tutustumista ja sosialisointia (ei kai nyt sentään sitä, vaikka niin kirjoittaakin), jonkinlaista "nyt ootte mun kavereita" -peliä. Työpaikka ei ole koulu, jossa kaikki pitää ottaa vapaa-aikana (palkaton lounastauko) mukaan.
Perus sosiaaliset käytöstavat olisi hyvä olla. Ja ystävällinen käytös kuuluu kyllä jokaisen hallita.
Olen samaa mieltä, ap:n hyökkäävä tapa tunkeutua kutsumatta muiden lounasseuraksi ei todellakaan ole mikään hyvä käytöstapa, siitä pitää päästä ihan ensimmäisenä eroon. Eikä osoita mitenkään erityisen hyviä tapoja sekään, että koulutuspäivien tauolla töitä tekevältä utelee yksityiselämästä, antaisi toisen tehdä akuutit työasiat rauhassa. Kukaan ei halua tutustua ihmiseen, joka väkisin tunkee mukaan.
Eli uuden työntekijän vaihtoehdot: ole yksin. Älä yritä itse mitään, vaikka toivoisit että sinulle oltaisiin kohteliaita ja ystävällisiä? Jää valittamaan, jää ilman seuraa? Et voi olla tosissasi. Olet joku provo. Sitä paitsi yksityiselämän utelu on kyllä jotain muuta kuin kuvattu esittely ja kysely mitä teet. Mitä tapoja osoittaa yhden ihmisen ulossulkeminen, kerrotko yst...jotenkin?
Ehei, vaan odota, että työtehtävien kautta tulet niin tutuksi, että sinut pyydetään mukaan lounaalle. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin uusi työkaveri, joka on joka paikassa suuna ja päänä, kyselee yksityisasioita ja tunkee pyytämättä mukaan lounaalle, kun piti keskustella parhaan työkaverin tämän kriisistä, työaikan sitä ei tehtäisi.
Ulossulkemista ei ole se, että käyttää vapaa-aikansa muuhun kuin ap:n "sosialisointiin". Kyllä ne tavalliset, kivat työkaverit kutsutaan mukaan lounastamaan samantien, mutta yltiötunkeilevien kanssa ei haluta olla ja jokaisella on siihen oikeus!
Toinen samassa tilanteessa oleva täällä ihmettelee, että kuinka muissa työpaikoissa kivana ja tavallisena pidetty, normaalin sosiaalinen ihminen koetaankin uudessa työpaikassa täysin päinvastaiseksi? Voisiko kyse olla yhteisöstä eikä yksilöstä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
Kommentoin tuolla jossain välissä, että ainoa tiimistäni tuossa esimerkin tilaisuudessa olin minä (esimiehen lisäksi), joten ei esimies jutellut siellä muille kuin tutuilleen ja meni jo aluksi istumaan toiselle puolelle salia. Jotain small talkia heitin hänelle kahvijonossa, mutta hän lähti siitä jonnekin muualle samantien. Eipä hän muissakaan yhteyksissä peruskonttorityön ulkopuolella juurikaan juttele minulle, jonkun verran tiimillemme, siinä on erityyppinen kuin muut esimiehet, jotka aina ovat oman koko tiiminsä kanssa joka paikassa.
Ihan sama toisaalta, pärjään yksinkin, mutta sellainen välttelykäytös herättää kysymyksiä.
No mutta tuo nyt oli vain yksi tapaus ja siinä tosiaan tilanne oli se, ettei mitään tiimiä ollut edes paikalla. Vain sinä ja pomosi. Ja hän nyt mitä ilmeisimmin on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, koska ei muulloinkaan hengaile oman tiiminsä kanssa. En nyt pistäisi kovin paljoa painoarvoa sille, että sun tiimilläsi on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä.
Mutta miten on sen sun oman tiimisi kesken? Jos teillä kerran on jatkuvasti tilaisuuksia, jossa olet tiimisi kanssa, eivätkö tiimiläisesi silloinkaan juttele sulle mitään? Se sun oma tiimisihän on se, johon sun pitäisi päästä sisään.
Yksi tapaus monista ja tiimistä kirjoitin jo aloituksessa. Eivät ole puhuneet tai pyytäneet lounaille minua tai muitakaan uusia koskaan ja aloitteet joutuu tekemään se uusi itse.
Minulla on hieman eri positio tiimissä kuin muilla, joten näissä "perjantai-illan työtilaisuuksissa" ym. kissanristiäisissä ja "nyt myydään!" -päivissä ei ole mukana kuin minä ja esimieheni. Muissa bileissä kyllä sitten koko tiimi, tai ketkä nyt kynnelle kykenevät.
Ihan samanlaista positiota ei ole koko konsernissakaan taiuda olla kuin mitä minulla on, siksi olisi tosi kiva verkostoitua muiden kanssa ja nimenomaan yli tiimirajojen. Jos se on tunkemista, niin olen väärässä paikassa ja ymmärtänyt myös vasavuoroisuuden ja peruskohteliaisuuden väärin, eikä siinä sitten mitään.
Mistä alkaen toisten keskuselun keskeyttäminen, toisten vapaa-aikaan tunkeutuminen ja toisten työnteon häiritseminen on olleet peruskohteliaisuutta?
Oletko aina näin dramaattinen? Vai onko se vain keskustelun tehostamiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
Kommentoin tuolla jossain välissä, että ainoa tiimistäni tuossa esimerkin tilaisuudessa olin minä (esimiehen lisäksi), joten ei esimies jutellut siellä muille kuin tutuilleen ja meni jo aluksi istumaan toiselle puolelle salia. Jotain small talkia heitin hänelle kahvijonossa, mutta hän lähti siitä jonnekin muualle samantien. Eipä hän muissakaan yhteyksissä peruskonttorityön ulkopuolella juurikaan juttele minulle, jonkun verran tiimillemme, siinä on erityyppinen kuin muut esimiehet, jotka aina ovat oman koko tiiminsä kanssa joka paikassa.
Ihan sama toisaalta, pärjään yksinkin, mutta sellainen välttelykäytös herättää kysymyksiä.
No mutta tuo nyt oli vain yksi tapaus ja siinä tosiaan tilanne oli se, ettei mitään tiimiä ollut edes paikalla. Vain sinä ja pomosi. Ja hän nyt mitä ilmeisimmin on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, koska ei muulloinkaan hengaile oman tiiminsä kanssa. En nyt pistäisi kovin paljoa painoarvoa sille, että sun tiimilläsi on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä.
Mutta miten on sen sun oman tiimisi kesken? Jos teillä kerran on jatkuvasti tilaisuuksia, jossa olet tiimisi kanssa, eivätkö tiimiläisesi silloinkaan juttele sulle mitään? Se sun oma tiimisihän on se, johon sun pitäisi päästä sisään.
Yksi tapaus monista ja tiimistä kirjoitin jo aloituksessa. Eivät ole puhuneet tai pyytäneet lounaille minua tai muitakaan uusia koskaan ja aloitteet joutuu tekemään se uusi itse.
Minulla on hieman eri positio tiimissä kuin muilla, joten näissä "perjantai-illan työtilaisuuksissa" ym. kissanristiäisissä ja "nyt myydään!" -päivissä ei ole mukana kuin minä ja esimieheni. Muissa bileissä kyllä sitten koko tiimi, tai ketkä nyt kynnelle kykenevät.
Ihan samanlaista positiota ei ole koko konsernissakaan taiuda olla kuin mitä minulla on, siksi olisi tosi kiva verkostoitua muiden kanssa ja nimenomaan yli tiimirajojen. Jos se on tunkemista, niin olen väärässä paikassa ja ymmärtänyt myös vasavuoroisuuden ja peruskohteliaisuuden väärin, eikä siinä sitten mitään.
Mitä vikaa tässä on? Siis että uusi työntekijä lähtee tiiminsä mukana syömään, jos haluaa lounastaa yhdessä tiimiläistensä kanssa? Näin mä olen aina tehnyt. Alkuunhan sitä pääasiassa kuuntelee, mistä muut lounaalla juttelevat. Sillä tavalla saa selville, että Penaa kiinnostaa paljon veneily, Jonnalla taas on 3 kissaa jne. Ja kun alkaa muistaa työkavereiden nimet ja kuka oli mistäkin kiinnostunut, on paljon helpompaa kysyä Jonnalta kissojen kuulumisia ja Penalta viimeisestä venereissustaan (eikä päinvastoin) . Näin pääsee ajan myötä sisälle porukkaan.
Ymmärrän kyllä tuon, että sulla on erilainen positio ja erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, mutta sun pitää panostaa ensisijaisesti omaan tiimiisi. Seuraavissa bileissä hakeudut oman tiimisi joukkoon. Osallistut niihin keskusteluihin, joita tiimisi kullakin hetkellä käy. Äläkä odota, että sinua erikseen pyydettäisiin. Jos jäät odottamaan, monet vain kuvittelevat, että et edes halua olla mukana.
Vierailija kirjoitti:
Mulla tämä ollut aina, ja tämä on syy miksi en ikinä enää valitsisi miesvaltaista alaa, jos nyt pitäisi valita opiskelupaikka. En minä tajunnut, että minua käytännössä syrjitään töissä sukupuoleni takia. Ja se syrjintä tapahtuu juuri noin, että muut tuntuu pääosin olevan kavereita keskenään jo opiskeluajalta, työn ulkopuolelta tms. ja koska minä en ole (eikä minua naisena sinne miesten kaveriporukoihin myös haluta) niin jään henkisesti ulkopuolisesti. Ja koska täällä pääosa on aika nuoria ja ehkä vähän lapsellisiakin, tämä ulkopuolisuus vaikuttaa myös työn tekoon. Välillä tuntuu että minua suorastaan naureskellaan, ja minua halutaan pitää ns. paskanakkien tekijänä eikä antaa mulle kunnollisia vaativia töitä.
Olen kuullut, että jossain isoissa firmoissa on asiallisempi meininki myös naisia kohtaan ja aion yrittää hakea sellaiseen. Siellä on kuulemma virkamiesmäisempi meininki eikä kaveruudet merkitse niin paljon. Mutta silti luulen, että sukupuoleni takia olen aina vähän erilainen ja vieroksuttu.
Naisena it-alan ensimmäisessä työpaikassa ja sama kokemus. Ei luoteta osaamisen ja annetaan jotain pilipalihommia jatkuvasti. Tuntuu, että pitäisi olla koko ajan alleviivaamassa sitä mitä osaa, että saisi kunnon hommia. Työnhaku myös koko ajan menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, eihän se muukaan porukka yhdessä mitään tekisi, lounaille lähtisi tai juttelisi, jos joku ei siinä aloitetta tekisi. Ihmiset vaan tuppaa puhumaan ja tutustumaan, ja jonkun on avattava suunsa. Jos ei tee aloitetta vaan odottelee itse, saa haukut, ja jos yrittää tutustua, on tyrkky.
Aivan yksinkertaisinta psykologiaa on kysyä uudelta kollegalta: "Moi, olen xx, kukas sinä olet?" Jos se ahdistaa, kannattaa pysyä jossain yksityisyrittäjän hommissa.
Mitä sinäkään yltiötunkeilevista jankkaava mitään tiedät toisten alotteista? Ihme provoaja. Miten sinä tutustut ihmisiin töissä? Varmaan et mitenkään. Mene naisvankilaan jakamaan tuota soopaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
Kommentoin tuolla jossain välissä, että ainoa tiimistäni tuossa esimerkin tilaisuudessa olin minä (esimiehen lisäksi), joten ei esimies jutellut siellä muille kuin tutuilleen ja meni jo aluksi istumaan toiselle puolelle salia. Jotain small talkia heitin hänelle kahvijonossa, mutta hän lähti siitä jonnekin muualle samantien. Eipä hän muissakaan yhteyksissä peruskonttorityön ulkopuolella juurikaan juttele minulle, jonkun verran tiimillemme, siinä on erityyppinen kuin muut esimiehet, jotka aina ovat oman koko tiiminsä kanssa joka paikassa.
Ihan sama toisaalta, pärjään yksinkin, mutta sellainen välttelykäytös herättää kysymyksiä.
No mutta tuo nyt oli vain yksi tapaus ja siinä tosiaan tilanne oli se, ettei mitään tiimiä ollut edes paikalla. Vain sinä ja pomosi. Ja hän nyt mitä ilmeisimmin on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, koska ei muulloinkaan hengaile oman tiiminsä kanssa. En nyt pistäisi kovin paljoa painoarvoa sille, että sun tiimilläsi on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä.
Mutta miten on sen sun oman tiimisi kesken? Jos teillä kerran on jatkuvasti tilaisuuksia, jossa olet tiimisi kanssa, eivätkö tiimiläisesi silloinkaan juttele sulle mitään? Se sun oma tiimisihän on se, johon sun pitäisi päästä sisään.
Yksi tapaus monista ja tiimistä kirjoitin jo aloituksessa. Eivät ole puhuneet tai pyytäneet lounaille minua tai muitakaan uusia koskaan ja aloitteet joutuu tekemään se uusi itse.
Minulla on hieman eri positio tiimissä kuin muilla, joten näissä "perjantai-illan työtilaisuuksissa" ym. kissanristiäisissä ja "nyt myydään!" -päivissä ei ole mukana kuin minä ja esimieheni. Muissa bileissä kyllä sitten koko tiimi, tai ketkä nyt kynnelle kykenevät.
Ihan samanlaista positiota ei ole koko konsernissakaan taiuda olla kuin mitä minulla on, siksi olisi tosi kiva verkostoitua muiden kanssa ja nimenomaan yli tiimirajojen. Jos se on tunkemista, niin olen väärässä paikassa ja ymmärtänyt myös vasavuoroisuuden ja peruskohteliaisuuden väärin, eikä siinä sitten mitään.
Mistä alkaen toisten keskuselun keskeyttäminen, toisten vapaa-aikaan tunkeutuminen ja toisten työnteon häiritseminen on olleet peruskohteliaisuutta?
Oletko aina näin dramaattinen? Vai onko se vain keskustelun tehostamiseksi?
Ap ihan itse keroit tehneensä kaiken tuon, koska hän on uudessa työpaikassa innoissaan nimenomaan työkavereiden tapaamisesta, ei itse työstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaha.
Valittaja on selviytynyt yläasteelta työpaikalle.
Mutta sama meno jatkuu. Vieläkään ei kukaan tulee juttelemaan, vaikka ap
istuu nurkassa tuijottaen niin aktiivisena seinää.😆😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
Kommentoin tuolla jossain välissä, että ainoa tiimistäni tuossa esimerkin tilaisuudessa olin minä (esimiehen lisäksi), joten ei esimies jutellut siellä muille kuin tutuilleen ja meni jo aluksi istumaan toiselle puolelle salia. Jotain small talkia heitin hänelle kahvijonossa, mutta hän lähti siitä jonnekin muualle samantien. Eipä hän muissakaan yhteyksissä peruskonttorityön ulkopuolella juurikaan juttele minulle, jonkun verran tiimillemme, siinä on erityyppinen kuin muut esimiehet, jotka aina ovat oman koko tiiminsä kanssa joka paikassa.
Ihan sama toisaalta, pärjään yksinkin, mutta sellainen välttelykäytös herättää kysymyksiä.
No mutta tuo nyt oli vain yksi tapaus ja siinä tosiaan tilanne oli se, ettei mitään tiimiä ollut edes paikalla. Vain sinä ja pomosi. Ja hän nyt mitä ilmeisimmin on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, koska ei muulloinkaan hengaile oman tiiminsä kanssa. En nyt pistäisi kovin paljoa painoarvoa sille, että sun tiimilläsi on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä.
Mutta miten on sen sun oman tiimisi kesken? Jos teillä kerran on jatkuvasti tilaisuuksia, jossa olet tiimisi kanssa, eivätkö tiimiläisesi silloinkaan juttele sulle mitään? Se sun oma tiimisihän on se, johon sun pitäisi päästä sisään.
Yksi tapaus monista ja tiimistä kirjoitin jo aloituksessa. Eivät ole puhuneet tai pyytäneet lounaille minua tai muitakaan uusia koskaan ja aloitteet joutuu tekemään se uusi itse.
Minulla on hieman eri positio tiimissä kuin muilla, joten näissä "perjantai-illan työtilaisuuksissa" ym. kissanristiäisissä ja "nyt myydään!" -päivissä ei ole mukana kuin minä ja esimieheni. Muissa bileissä kyllä sitten koko tiimi, tai ketkä nyt kynnelle kykenevät.
Ihan samanlaista positiota ei ole koko konsernissakaan taiuda olla kuin mitä minulla on, siksi olisi tosi kiva verkostoitua muiden kanssa ja nimenomaan yli tiimirajojen. Jos se on tunkemista, niin olen väärässä paikassa ja ymmärtänyt myös vasavuoroisuuden ja peruskohteliaisuuden väärin, eikä siinä sitten mitään.
Mitä vikaa tässä on? Siis että uusi työntekijä lähtee tiiminsä mukana syömään, jos haluaa lounastaa yhdessä tiimiläistensä kanssa? Näin mä olen aina tehnyt. Alkuunhan sitä pääasiassa kuuntelee, mistä muut lounaalla juttelevat. Sillä tavalla saa selville, että Penaa kiinnostaa paljon veneily, Jonnalla taas on 3 kissaa jne. Ja kun alkaa muistaa työkavereiden nimet ja kuka oli mistäkin kiinnostunut, on paljon helpompaa kysyä Jonnalta kissojen kuulumisia ja Penalta viimeisestä venereissustaan (eikä päinvastoin) . Näin pääsee ajan myötä sisälle porukkaan.
Ymmärrän kyllä tuon, että sulla on erilainen positio ja erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, mutta sun pitää panostaa ensisijaisesti omaan tiimiisi. Seuraavissa bileissä hakeudut oman tiimisi joukkoon. Osallistut niihin keskusteluihin, joita tiimisi kullakin hetkellä käy. Äläkä odota, että sinua erikseen pyydettäisiin. Jos jäät odottamaan, monet vain kuvittelevat, että et edes halua olla mukana.
Minä en ole odottanut yhtään mitään, vaan tehnyt kylläkin aloitteita ja kun niihin ei tule millään vastakaikua, olen antanut pääosin olla, juttelen jos joku tulee juttelemaan. Keskustelu ei nyt ole tiimistäni vaan koko yrityksestä, miten siellä kohdellaan uusia. Hakeutua voi, mutta jossain välissä tyhmempikin tajuaa, ettei ole kaivattu. Samaa sanoo toinen kollega, joka tuli vasta taloon. Olen ottanut hänet siipieni suojaan, jotta on edes joku joka juttelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jep, eihän se muukaan porukka yhdessä mitään tekisi, lounaille lähtisi tai juttelisi, jos joku ei siinä aloitetta tekisi. Ihmiset vaan tuppaa puhumaan ja tutustumaan, ja jonkun on avattava suunsa. Jos ei tee aloitetta vaan odottelee itse, saa haukut, ja jos yrittää tutustua, on tyrkky.
Aivan yksinkertaisinta psykologiaa on kysyä uudelta kollegalta: "Moi, olen xx, kukas sinä olet?" Jos se ahdistaa, kannattaa pysyä jossain yksityisyrittäjän hommissa.
Mitä sinäkään yltiötunkeilevista jankkaava mitään tiedät toisten alotteista? Ihme provoaja. Miten sinä tutustut ihmisiin töissä? Varmaan et mitenkään. Mene naisvankilaan jakamaan tuota soopaasi.
Eli jos työkaverit on jo sopineet menevänsä kahdestaan lounaalle, niin on ihan OK tunkea mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
Kommentoin tuolla jossain välissä, että ainoa tiimistäni tuossa esimerkin tilaisuudessa olin minä (esimiehen lisäksi), joten ei esimies jutellut siellä muille kuin tutuilleen ja meni jo aluksi istumaan toiselle puolelle salia. Jotain small talkia heitin hänelle kahvijonossa, mutta hän lähti siitä jonnekin muualle samantien. Eipä hän muissakaan yhteyksissä peruskonttorityön ulkopuolella juurikaan juttele minulle, jonkun verran tiimillemme, siinä on erityyppinen kuin muut esimiehet, jotka aina ovat oman koko tiiminsä kanssa joka paikassa.
Ihan sama toisaalta, pärjään yksinkin, mutta sellainen välttelykäytös herättää kysymyksiä.
No mutta tuo nyt oli vain yksi tapaus ja siinä tosiaan tilanne oli se, ettei mitään tiimiä ollut edes paikalla. Vain sinä ja pomosi. Ja hän nyt mitä ilmeisimmin on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, koska ei muulloinkaan hengaile oman tiiminsä kanssa. En nyt pistäisi kovin paljoa painoarvoa sille, että sun tiimilläsi on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä.
Mutta miten on sen sun oman tiimisi kesken? Jos teillä kerran on jatkuvasti tilaisuuksia, jossa olet tiimisi kanssa, eivätkö tiimiläisesi silloinkaan juttele sulle mitään? Se sun oma tiimisihän on se, johon sun pitäisi päästä sisään.
Yksi tapaus monista ja tiimistä kirjoitin jo aloituksessa. Eivät ole puhuneet tai pyytäneet lounaille minua tai muitakaan uusia koskaan ja aloitteet joutuu tekemään se uusi itse.
Minulla on hieman eri positio tiimissä kuin muilla, joten näissä "perjantai-illan työtilaisuuksissa" ym. kissanristiäisissä ja "nyt myydään!" -päivissä ei ole mukana kuin minä ja esimieheni. Muissa bileissä kyllä sitten koko tiimi, tai ketkä nyt kynnelle kykenevät.
Ihan samanlaista positiota ei ole koko konsernissakaan taiuda olla kuin mitä minulla on, siksi olisi tosi kiva verkostoitua muiden kanssa ja nimenomaan yli tiimirajojen. Jos se on tunkemista, niin olen väärässä paikassa ja ymmärtänyt myös vasavuoroisuuden ja peruskohteliaisuuden väärin, eikä siinä sitten mitään.
Mistä alkaen toisten keskuselun keskeyttäminen, toisten vapaa-aikaan tunkeutuminen ja toisten työnteon häiritseminen on olleet peruskohteliaisuutta?
Oletko aina näin dramaattinen? Vai onko se vain keskustelun tehostamiseksi?
Ap ihan itse keroit tehneensä kaiken tuon, koska hän on uudessa työpaikassa innoissaan nimenomaan työkavereiden tapaamisesta, ei itse työstä.
JOS ihmisten kanssa oleminen, kaikenlainen epäformaalikin yhteistyö ja workshopit ym. ovat osa työntekoa, ja töitä tekevät ihmiset, niin miksi ihmeessä pitäisi jäädä yksin, kun muut eivät ole yksin -eivät niissä ryhmätöissä, lounailla tai typajoissakaan?
keskustelu on mennyt jankkaavaksi provosoinniksi --. Mutta se ei riitaisien mammojen päivätyön korvikkeena ole yllätys kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa aloittaa keskustelu liittyen työasioihin.
Itse aiakin olen töissäni sen verran työkeskeinen ja työhön keskittynyt, että asiat joista juttelen työtoverieni kanssa liittyvät vaan siihen työhön. Olen varmaan sitten jotenkin autisti? No en ole, olen vaan sitä mieltä, että työni on kiinnostavaa, ja jotenkin haluan vaan siitä puhua.
Olen ollut yli kaksikymmentä vuotta samassa työpaikassa. Porukkaa on tullut ja mennyt. Harvasta tiedän oikeastaan mitään henkilökohtaista, lukuunottamatta ehkä kaikkein läheisimpiä työparejani. Ja niidenkin henkilökohtaiset asiat tulevat tietooni vain oikeastaan siinä vaiheessa, kun ne jotenkin vaikuttavat siihen miten he ovat töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, eihän se muukaan porukka yhdessä mitään tekisi, lounaille lähtisi tai juttelisi, jos joku ei siinä aloitetta tekisi. Ihmiset vaan tuppaa puhumaan ja tutustumaan, ja jonkun on avattava suunsa. Jos ei tee aloitetta vaan odottelee itse, saa haukut, ja jos yrittää tutustua, on tyrkky.
Aivan yksinkertaisinta psykologiaa on kysyä uudelta kollegalta: "Moi, olen xx, kukas sinä olet?" Jos se ahdistaa, kannattaa pysyä jossain yksityisyrittäjän hommissa.
Mitä sinäkään yltiötunkeilevista jankkaava mitään tiedät toisten alotteista? Ihme provoaja. Miten sinä tutustut ihmisiin töissä? Varmaan et mitenkään. Mene naisvankilaan jakamaan tuota soopaasi.
Eli jos työkaverit on jo sopineet menevänsä kahdestaan lounaalle, niin on ihan OK tunkea mukaan?[/quote
missä on joku menossa kahdestaan? miksi sinä tunget itseäsi ikinä mukaan minnekään, kuinka kehtaat tunkea jonkun mukaan edes kaksin? miksi ei kaikki vaan olla tunkematta, pyytämättä ja anneta asioiden mennä miten menee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne ovat vain, niin, suomalaisia.
Aitoja metsäläisiä, jotka säikähtävät lajitoverinsa nähtyään.
Itse olen yrityksessäni johtavassa asemassa, ja meillä on kautta aikojen terotettu kaikille, että otetaan uudet mukaan porukkaan. Mukaan kysyminen puolin ja toisin on ihan asiallista. Aina voi sanoa ei, jos ei sovi. Niin se meni omankin työtaipaleeni alussa, että pidempään yrityksessä olleet tekivät tuttavuutta, ja sen tulisi olla normaalia. Toki itsekin olin suopea ja aloitteellinen, aivan kuten ap.
Ehkäpä sinulle selviää joku päivä, miksi edes normaali small talk ei ole kohdallasi onnistunut ja joudut yrittämään itse yksipuolisesti edes esittäytymistä. Mielestäni tuo toiminta ei kuulosta normaalilta.
Aina on vaihtoehtoja, voit hakeutua terveempään ja avoimempaan ympäristöön.
Lisäksi ns. kaveripiirin rekrytointitapa voi kääntyä itseään juuri näin vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
Kommentoin tuolla jossain välissä, että ainoa tiimistäni tuossa esimerkin tilaisuudessa olin minä (esimiehen lisäksi), joten ei esimies jutellut siellä muille kuin tutuilleen ja meni jo aluksi istumaan toiselle puolelle salia. Jotain small talkia heitin hänelle kahvijonossa, mutta hän lähti siitä jonnekin muualle samantien. Eipä hän muissakaan yhteyksissä peruskonttorityön ulkopuolella juurikaan juttele minulle, jonkun verran tiimillemme, siinä on erityyppinen kuin muut esimiehet, jotka aina ovat oman koko tiiminsä kanssa joka paikassa.
Ihan sama toisaalta, pärjään yksinkin, mutta sellainen välttelykäytös herättää kysymyksiä.
No mutta tuo nyt oli vain yksi tapaus ja siinä tosiaan tilanne oli se, ettei mitään tiimiä ollut edes paikalla. Vain sinä ja pomosi. Ja hän nyt mitä ilmeisimmin on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, koska ei muulloinkaan hengaile oman tiiminsä kanssa. En nyt pistäisi kovin paljoa painoarvoa sille, että sun tiimilläsi on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä.
Mutta miten on sen sun oman tiimisi kesken? Jos teillä kerran on jatkuvasti tilaisuuksia, jossa olet tiimisi kanssa, eivätkö tiimiläisesi silloinkaan juttele sulle mitään? Se sun oma tiimisihän on se, johon sun pitäisi päästä sisään.
Yksi tapaus monista ja tiimistä kirjoitin jo aloituksessa. Eivät ole puhuneet tai pyytäneet lounaille minua tai muitakaan uusia koskaan ja aloitteet joutuu tekemään se uusi itse.
Minulla on hieman eri positio tiimissä kuin muilla, joten näissä "perjantai-illan työtilaisuuksissa" ym. kissanristiäisissä ja "nyt myydään!" -päivissä ei ole mukana kuin minä ja esimieheni. Muissa bileissä kyllä sitten koko tiimi, tai ketkä nyt kynnelle kykenevät.
Ihan samanlaista positiota ei ole koko konsernissakaan taiuda olla kuin mitä minulla on, siksi olisi tosi kiva verkostoitua muiden kanssa ja nimenomaan yli tiimirajojen. Jos se on tunkemista, niin olen väärässä paikassa ja ymmärtänyt myös vasavuoroisuuden ja peruskohteliaisuuden väärin, eikä siinä sitten mitään.
Mitä vikaa tässä on? Siis että uusi työntekijä lähtee tiiminsä mukana syömään, jos haluaa lounastaa yhdessä tiimiläistensä kanssa? Näin mä olen aina tehnyt. Alkuunhan sitä pääasiassa kuuntelee, mistä muut lounaalla juttelevat. Sillä tavalla saa selville, että Penaa kiinnostaa paljon veneily, Jonnalla taas on 3 kissaa jne. Ja kun alkaa muistaa työkavereiden nimet ja kuka oli mistäkin kiinnostunut, on paljon helpompaa kysyä Jonnalta kissojen kuulumisia ja Penalta viimeisestä venereissustaan (eikä päinvastoin) . Näin pääsee ajan myötä sisälle porukkaan.
Ymmärrän kyllä tuon, että sulla on erilainen positio ja erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, mutta sun pitää panostaa ensisijaisesti omaan tiimiisi. Seuraavissa bileissä hakeudut oman tiimisi joukkoon. Osallistut niihin keskusteluihin, joita tiimisi kullakin hetkellä käy. Äläkä odota, että sinua erikseen pyydettäisiin. Jos jäät odottamaan, monet vain kuvittelevat, että et edes halua olla mukana.
Minä en ole odottanut yhtään mitään, vaan tehnyt kylläkin aloitteita ja kun niihin ei tule millään vastakaikua, olen antanut pääosin olla, juttelen jos joku tulee juttelemaan. Keskustelu ei nyt ole tiimistäni vaan koko yrityksestä, miten siellä kohdellaan uusia. Hakeutua voi, mutta jossain välissä tyhmempikin tajuaa, ettei ole kaivattu. Samaa sanoo toinen kollega, joka tuli vasta taloon. Olen ottanut hänet siipieni suojaan, jotta on edes joku joka juttelee.
Ap kirjoitti tunkeutuneensa lupaa kyselemättä mukaan lounasporukkaan. Se ei ole hakeutumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
Kommentoin tuolla jossain välissä, että ainoa tiimistäni tuossa esimerkin tilaisuudessa olin minä (esimiehen lisäksi), joten ei esimies jutellut siellä muille kuin tutuilleen ja meni jo aluksi istumaan toiselle puolelle salia. Jotain small talkia heitin hänelle kahvijonossa, mutta hän lähti siitä jonnekin muualle samantien. Eipä hän muissakaan yhteyksissä peruskonttorityön ulkopuolella juurikaan juttele minulle, jonkun verran tiimillemme, siinä on erityyppinen kuin muut esimiehet, jotka aina ovat oman koko tiiminsä kanssa joka paikassa.
Ihan sama toisaalta, pärjään yksinkin, mutta sellainen välttelykäytös herättää kysymyksiä.
No mutta tuo nyt oli vain yksi tapaus ja siinä tosiaan tilanne oli se, ettei mitään tiimiä ollut edes paikalla. Vain sinä ja pomosi. Ja hän nyt mitä ilmeisimmin on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, koska ei muulloinkaan hengaile oman tiiminsä kanssa. En nyt pistäisi kovin paljoa painoarvoa sille, että sun tiimilläsi on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä.
Mutta miten on sen sun oman tiimisi kesken? Jos teillä kerran on jatkuvasti tilaisuuksia, jossa olet tiimisi kanssa, eivätkö tiimiläisesi silloinkaan juttele sulle mitään? Se sun oma tiimisihän on se, johon sun pitäisi päästä sisään.
Yksi tapaus monista ja tiimistä kirjoitin jo aloituksessa. Eivät ole puhuneet tai pyytäneet lounaille minua tai muitakaan uusia koskaan ja aloitteet joutuu tekemään se uusi itse.
Minulla on hieman eri positio tiimissä kuin muilla, joten näissä "perjantai-illan työtilaisuuksissa" ym. kissanristiäisissä ja "nyt myydään!" -päivissä ei ole mukana kuin minä ja esimieheni. Muissa bileissä kyllä sitten koko tiimi, tai ketkä nyt kynnelle kykenevät.
Ihan samanlaista positiota ei ole koko konsernissakaan taiuda olla kuin mitä minulla on, siksi olisi tosi kiva verkostoitua muiden kanssa ja nimenomaan yli tiimirajojen. Jos se on tunkemista, niin olen väärässä paikassa ja ymmärtänyt myös vasavuoroisuuden ja peruskohteliaisuuden väärin, eikä siinä sitten mitään.
Mistä alkaen toisten keskuselun keskeyttäminen, toisten vapaa-aikaan tunkeutuminen ja toisten työnteon häiritseminen on olleet peruskohteliaisuutta?
Get over it, onko tämä joku fiksaatiosi?
-> onko sinulla yhtään kaveria itselläsi töiden kautta?
-> kenen seuraan piti tunkeutua lounaalla?
-> erehdyitkö puhumaan jollekulle, eli häiritsemään konemaista työntekoa?
-> nautitko itse kohteliasuudesta? Miten tutustut ihmisiin?
-> oletko tehtaassa töissä vai lainkaan työsuhteessa?
Avain todella hyvään ryhmätyöskentelyyn ja tulokseen on ihmisten välisessä yhteistyössä. Tutkimukset tukevat sitä, että työkaverin tunteminen tuottaa parempaa viihtyvyyttä ja sitä myöten tulosta ja vähemmän poissaoloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, eihän se muukaan porukka yhdessä mitään tekisi, lounaille lähtisi tai juttelisi, jos joku ei siinä aloitetta tekisi. Ihmiset vaan tuppaa puhumaan ja tutustumaan, ja jonkun on avattava suunsa. Jos ei tee aloitetta vaan odottelee itse, saa haukut, ja jos yrittää tutustua, on tyrkky.
Aivan yksinkertaisinta psykologiaa on kysyä uudelta kollegalta: "Moi, olen xx, kukas sinä olet?" Jos se ahdistaa, kannattaa pysyä jossain yksityisyrittäjän hommissa.
Mitä sinäkään yltiötunkeilevista jankkaava mitään tiedät toisten alotteista? Ihme provoaja. Miten sinä tutustut ihmisiin töissä? Varmaan et mitenkään. Mene naisvankilaan jakamaan tuota soopaasi.
Eli jos työkaverit on jo sopineet menevänsä kahdestaan lounaalle, niin on ihan OK tunkea mukaan?[/quote
missä on joku menossa kahdestaan? miksi sinä tunget itseäsi ikinä mukaan minnekään, kuinka kehtaat tunkea jonkun mukaan edes kaksin? miksi ei kaikki vaan olla tunkematta, pyytämättä ja anneta asioiden mennä miten menee?
Ap kirjoitti näin "kun konttorille menivät, oli lounas jo sovittu. Tarjouduin mukaan kysymättä pari kertaa, mutta kun ruokapöydässä yritin päästä juttuihin mukaan, en päässyt."
Minusta tuo osoittaa ääretöntä epäkohteliaisuutta! Siis ängetä mukaan ja sitten vielä ryhtyä vaatimaan, että keskustelua käydään hänen esittämistään asioista.
Eli mielestäsi uuden täytyy olla joku hyljeksitty hangaround, joka ei saa avat keskustelua mistään, eikä kysyä mitään, ja lounaalle pyytäminen/saanko tulla mukaan -pyyntö on epäkohteliasta?
Lisäksi tuntuu, että olet tässä ketjussa päivystämässä tätä itsellesi jollain tavalla nyt kolahtavaa asiaa.
Kaikki eivät ole kanssasi samaa mieltä, joten asiasi tuli jo selväksi varmasti kaikille, kiitos...
Niinhän sinä luulet :D.