Lue keskustelun säännöt.
Uusi työpaikka, kukaan ei ota kontaktia eikä ketään kiinnosta
12.09.2022 |
Olen aloittanut uudessa työpaikassa jo jokin aika sitten. Aluksi olin todella innoissani uusista mahdollisuuksista ja toivoin tutustuvani uusiin kollegoihin, jotka näyttivät pitävät yhtä kiitettävästi.
Yllätys oli melkoinen, kun kukaan tiimistä ei tullut juttusille tai pyytänyt esim. lounaalle mukaan.
Etätöissä valtaosa, ja kun konttorille menivät, oli lounas jo sovittu. Tarjouduin mukaan kysymättä pari kertaa, mutta kun ruokapöydässä yritin päästä juttuihin mukaan, en päässyt. Kyselin niitä näitä ja vieruskavereilta vähän hänestä itsestään. Sain lyhyitä vastauksia, en lainkaan vastakysymyksiä eikä kukaan jatkanut keskustelua siitä mihin sen jätin.
Ajattelin, että ookoo, ehkä tämä tiimi on omanlaisensa ja sisäänpäinkääntynyt, mutta sama toistuu firman pippaloissa ja muissa ison porukan kokoontumisissa. Viimeisessä koulutuksessa olin osastoltani ainoa mukana esimieheni lisäksi ja ajattelin, että tässä on hyvä tilaisuus oppimisen ohella sosialisoida ja tutustua muihin. No en tutustunut. Menin juttelemaan joillekin porukoille, jotta en jäisi yksin, mutta muutaman lauseen jälkeen juttelu tyssäsi. Tauolla pöydässä joku tyyppi vastasi kysyttäessä mistä on ja kuka on, sitten avasi läppärinsä ja jatkoi hommiaan, kunnes kollegansa tulivat ja puheensorina alkoi.
En todellakaan istu myrtsinä nurkassa odottamassa, että minun ympärilleni tullaan kuhisemaan tai että olen joku keskipiste, ja yritän olla sosiaalinen, kohtelias ja hymyillä ja heittää small talkia -ketään ei kiinnosta.
Tämä firma on pk-seudulla, ja luulin, että täällä olisi helppoa tutustua porukkaan ja varsinkin ns. myyjähenkisessä seurassa juttu luistaisi. Nyt olen vain ihmeissäni, että miksi näin käy joka seurassa työpaikalla. Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa.
Yritän ajatella, että teen vain työni ja that's it, että kaverit ovat muualta, mutta kun tuntuu, että muu porukka on niin kavereita keskenään, omat vitsinsä ja ovat tekemisissä vapaa-ajalla, rekryävät firmaan kavereita ja sukulaisia, että täällä vapaa-aika ei niin erotu työajasta. Ilmeisesti sitten minä olen poikkeus.
Oletteko kokeneet samaa? Mistä tämä käytös voi johtua? En kuulema haise hielle tai henkeni lemua, olen samantyylisesti pukeutunut kuin muutkin ja avoin ihminen. Masentaa, jos urani tässä yrityksessä on tässä -en pääse piireihin.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
Kommentoin tuolla jossain välissä, että ainoa tiimistäni tuossa esimerkin tilaisuudessa olin minä (esimiehen lisäksi), joten ei esimies jutellut siellä muille kuin tutuilleen ja meni jo aluksi istumaan toiselle puolelle salia. Jotain small talkia heitin hänelle kahvijonossa, mutta hän lähti siitä jonnekin muualle samantien. Eipä hän muissakaan yhteyksissä peruskonttorityön ulkopuolella juurikaan juttele minulle, jonkun verran tiimillemme, siinä on erityyppinen kuin muut esimiehet, jotka aina ovat oman koko tiiminsä kanssa joka paikassa.
Ihan sama toisaalta, pärjään yksinkin, mutta sellainen välttelykäytös herättää kysymyksiä.
No mutta tuo nyt oli vain yksi tapaus ja siinä tosiaan tilanne oli se, ettei mitään tiimiä ollut edes paikalla. Vain sinä ja pomosi. Ja hän nyt mitä ilmeisimmin on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, koska ei muulloinkaan hengaile oman tiiminsä kanssa. En nyt pistäisi kovin paljoa painoarvoa sille, että sun tiimilläsi on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä.
Mutta miten on sen sun oman tiimisi kesken? Jos teillä kerran on jatkuvasti tilaisuuksia, jossa olet tiimisi kanssa, eivätkö tiimiläisesi silloinkaan juttele sulle mitään? Se sun oma tiimisihän on se, johon sun pitäisi päästä sisään.
Yksi tapaus monista ja tiimistä kirjoitin jo aloituksessa. Eivät ole puhuneet tai pyytäneet lounaille minua tai muitakaan uusia koskaan ja aloitteet joutuu tekemään se uusi itse.
Minulla on hieman eri positio tiimissä kuin muilla, joten näissä "perjantai-illan työtilaisuuksissa" ym. kissanristiäisissä ja "nyt myydään!" -päivissä ei ole mukana kuin minä ja esimieheni. Muissa bileissä kyllä sitten koko tiimi, tai ketkä nyt kynnelle kykenevät.
Ihan samanlaista positiota ei ole koko konsernissakaan taiuda olla kuin mitä minulla on, siksi olisi tosi kiva verkostoitua muiden kanssa ja nimenomaan yli tiimirajojen. Jos se on tunkemista, niin olen väärässä paikassa ja ymmärtänyt myös vasavuoroisuuden ja peruskohteliaisuuden väärin, eikä siinä sitten mitään.
Mistä alkaen toisten keskuselun keskeyttäminen, toisten vapaa-aikaan tunkeutuminen ja toisten työnteon häiritseminen on olleet peruskohteliaisuutta?
Get over it, onko tämä joku fiksaatiosi?
-> onko sinulla yhtään kaveria itselläsi töiden kautta?
-> kenen seuraan piti tunkeutua lounaalla?
-> erehdyitkö puhumaan jollekulle, eli häiritsemään konemaista työntekoa?
-> nautitko itse kohteliasuudesta? Miten tutustut ihmisiin?
-> oletko tehtaassa töissä vai lainkaan työsuhteessa?
Avain todella hyvään ryhmätyöskentelyyn ja tulokseen on ihmisten välisessä yhteistyössä. Tutkimukset tukevat sitä, että työkaverin tunteminen tuottaa parempaa viihtyvyyttä ja sitä myöten tulosta ja vähemmän poissaoloja.
Olen työpaikalla, jossa tehdään töitä. Mahdolliset kaverisuhteet jne. muodostuvat työnteon kautta, eivät ap:n kertomalla tavalla. Työpaikalla ei tarjouduta lounasseuraksi kyselemättä, kuten ap kertoo tehneensä. Jossain työpaikkaruokalassa voi istua samaan pöytään, mutta aika ahdistava on ajatus siitä, että on sovittu pitkästä aikaa yhteinen lounas etätyöläisten kanssa ja sitten sinne muitta mutkitta tulee se talon uusin työntekijä, joka pitää töissä tärkeimpänä muilta kyselemistä. Siinä lässähtää aika lailla ehkä puoli vuotta odotettu yhteinen lounashetki!
Meillä on tiimissä 12 jäsentä, emme käy koko porukalla syömässä ja osa meistä menee lounaalle "naapuritiimiläisten" kanssa. Siksi mukaan kysymättä tunkevaa ei katsota mitenkään ilahtuneesti. Tosin mukaan kutsutaan, kun tunnetaan työn kautta tarpeeksi. Toistan: me olemme töissä, emme hakemassa kavereita.
Jos työkaveri selkeästi tekee töitä koulutuspäivän tauolla, niin minulla on sen verran pelisilmää, etten ryhdy häntä häiritsemään, vaikka miten olisi tarve näyttää, että en ole yksin. Ehkä ap:lta puuttuu tämä normaali kyky lukea tilanteita: hän ei ymmärrä, milloin on tervetullut ja milloin ei. Eräänlainen autismikirjon ongelma.
Avain yhteistyöhön on yhteinen työ eli työpaikalla se on fokuksessa. Työkaverin tunteminen tarkoittaa sitä, että tunnen hänet työkaverina, tiedän osaamisensa, erityisosaamisensa ja vaikka paineensietokykynsä. Minun ei tarvitse tietää, montako kissaa hänellä on, jos tiedän, että hän on excel-taituri. Vuosien myötä työkaveruudesta voi tulla muutakin kaveruutta, mutta yhteistyötä varten sitä ei tarvita.
Mikä on kaltaistesinä ratkaisuehdotus uusille työntekijöille? Oliko sinulla sellaista? 😂
Mun raikaisuehdotus on edelleenkin se, että uutena työntekijänä aluksi (ehkä aika kauankin) ensin seurataan tilannetta. Seurataan, miten muut työntekijät toimivat. Kun tehdään yhdessä töitä, ei koko ajan pidä päässä pyöriä "koska MINÄ pääsen ääneen" vaan pitää kuunnella, mitä muut sanovat. Pitää kuunnella ajatuksen kanssa, Huomioida myös äänensävyt ja jos ollaan lähitöissä, ilmeet ja eleet. Tällä tavalla oppii erottamaan oman työporukkansa "kuumakallet", "diplomaatit" ja "viilipytyt". Oppii tietämään, millä tavalla jokin työasia pitää esittää kenellekin. Oppii myös tietämään muiden erikoisosaamiset ja siten tietää, keneltä kannattaa kysyä neuvoa missäkin asiassa.
Olin aikoinaan eräässä isossa it-alan firmassa töissä. Menin sinne ihan noviisina, työkokemusta alalta 0 päivää. Tein alussa töitä parityöskentelynä kokeneemman työntekijän kanssa. Oli myös ihan luontevaa lähteä ensimmäisinä työpäivinä juuri hänen kanssaan kahville. Kahvihuoneessa sitten kuuntelin, mitä muut puhuivat. Sillä tavalla opin tietämään vähän niistä muistakin. Pian mulla oli oma työpiste avokonttorissa ja toinen kollega, vähäpuheinen mies, nousi aina noin klo 11 tuoliltaan ylös ja ilmoitti lähtevänsä syömään. Huomasin, että läheltä muutama muukin nousi ylös ja lähti lampsimaan tämän miehen perässä. Ja pian tein itsekin niin, koska mullakin oli klo 11 jo nälkä. Ei tämä mies pyytänyt ketään mukaansa syömään eikä pyytänyt kukaan niistä muistakaan, mutta kaikki tiesivät, että jos haluaa nyt syömään ja saada seuraa, nostaa peppunsa penkistä ja lähtee mukaan. On ehkä työpaikkoja, joissa joku kiertää erikseen pyytämässä porukkaa syömään, mutta en ole ollut koskaan sellaisessa työpaikassa. Ympäristöään havainnoimalla oppii.
Voi hyvää päivää, miten alentuva kommentti. Nimim. samaa kokenut ja vuosien ajan vain yhdessä.työpaikassa, kuin monet tässä ketjussa. Älä please tule luennoimaan, kun et asioista mitåån tiedä. Et kenenkään havainnoimisista tai muustakaan. "Mukavaa"yleistystä ja paasaamista.
No mulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa päästä työyhteisöön mukaan. Ja olen ollut useissa työpaikoissa töissä. Jos oma tapasi päästä mukaan työyhteisöön ei toimi, kannattaa edes harkita kokeilla jotain muuta tapaa. Siis sen sijaan, että väittää vian olevan kaikissa muissa paitsi omassa tavassaan toimia. Kirjoittaja 112 esitti lyhyesti ja ytimekkäästi, miten työporukoihin ujuttaudutaan sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kirjoitti tunkeutuneensa lupaa kyselemättä mukaan lounasporukkaan. Se ei ole hakeutumista.[/quote]
V ,,,u täällä.on kyllä erikoista sakkia.
Ja sitten nämä marjaleenat, jotka jostain trukkikopeistaan kuvittelevat olevansa uuteen duuniin tulevaa tyyppiä ylempänä, ja ettei heillä ole mitään osaa eikä arpaa tehdä yhtään mitään kenenkään viihtymisen eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
Kommentoin tuolla jossain välissä, että ainoa tiimistäni tuossa esimerkin tilaisuudessa olin minä (esimiehen lisäksi), joten ei esimies jutellut siellä muille kuin tutuilleen ja meni jo aluksi istumaan toiselle puolelle salia. Jotain small talkia heitin hänelle kahvijonossa, mutta hän lähti siitä jonnekin muualle samantien. Eipä hän muissakaan yhteyksissä peruskonttorityön ulkopuolella juurikaan juttele minulle, jonkun verran tiimillemme, siinä on erityyppinen kuin muut esimiehet, jotka aina ovat oman koko tiiminsä kanssa joka paikassa.
Ihan sama toisaalta, pärjään yksinkin, mutta sellainen välttelykäytös herättää kysymyksiä.
No mutta tuo nyt oli vain yksi tapaus ja siinä tosiaan tilanne oli se, ettei mitään tiimiä ollut edes paikalla. Vain sinä ja pomosi. Ja hän nyt mitä ilmeisimmin on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, koska ei muulloinkaan hengaile oman tiiminsä kanssa. En nyt pistäisi kovin paljoa painoarvoa sille, että sun tiimilläsi on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä.
Mutta miten on sen sun oman tiimisi kesken? Jos teillä kerran on jatkuvasti tilaisuuksia, jossa olet tiimisi kanssa, eivätkö tiimiläisesi silloinkaan juttele sulle mitään? Se sun oma tiimisihän on se, johon sun pitäisi päästä sisään.
Yksi tapaus monista ja tiimistä kirjoitin jo aloituksessa. Eivät ole puhuneet tai pyytäneet lounaille minua tai muitakaan uusia koskaan ja aloitteet joutuu tekemään se uusi itse.
Minulla on hieman eri positio tiimissä kuin muilla, joten näissä "perjantai-illan työtilaisuuksissa" ym. kissanristiäisissä ja "nyt myydään!" -päivissä ei ole mukana kuin minä ja esimieheni. Muissa bileissä kyllä sitten koko tiimi, tai ketkä nyt kynnelle kykenevät.
Ihan samanlaista positiota ei ole koko konsernissakaan taiuda olla kuin mitä minulla on, siksi olisi tosi kiva verkostoitua muiden kanssa ja nimenomaan yli tiimirajojen. Jos se on tunkemista, niin olen väärässä paikassa ja ymmärtänyt myös vasavuoroisuuden ja peruskohteliaisuuden väärin, eikä siinä sitten mitään.
Mistä alkaen toisten keskuselun keskeyttäminen, toisten vapaa-aikaan tunkeutuminen ja toisten työnteon häiritseminen on olleet peruskohteliaisuutta?
Get over it, onko tämä joku fiksaatiosi?
-> onko sinulla yhtään kaveria itselläsi töiden kautta?
-> kenen seuraan piti tunkeutua lounaalla?
-> erehdyitkö puhumaan jollekulle, eli häiritsemään konemaista työntekoa?
-> nautitko itse kohteliasuudesta? Miten tutustut ihmisiin?
-> oletko tehtaassa töissä vai lainkaan työsuhteessa?
Avain todella hyvään ryhmätyöskentelyyn ja tulokseen on ihmisten välisessä yhteistyössä. Tutkimukset tukevat sitä, että työkaverin tunteminen tuottaa parempaa viihtyvyyttä ja sitä myöten tulosta ja vähemmän poissaoloja.
Olen työpaikalla, jossa tehdään töitä. Mahdolliset kaverisuhteet jne. muodostuvat työnteon kautta, eivät ap:n kertomalla tavalla. Työpaikalla ei tarjouduta lounasseuraksi kyselemättä, kuten ap kertoo tehneensä. Jossain työpaikkaruokalassa voi istua samaan pöytään, mutta aika ahdistava on ajatus siitä, että on sovittu pitkästä aikaa yhteinen lounas etätyöläisten kanssa ja sitten sinne muitta mutkitta tulee se talon uusin työntekijä, joka pitää töissä tärkeimpänä muilta kyselemistä. Siinä lässähtää aika lailla ehkä puoli vuotta odotettu yhteinen lounashetki!
Meillä on tiimissä 12 jäsentä, emme käy koko porukalla syömässä ja osa meistä menee lounaalle "naapuritiimiläisten" kanssa. Siksi mukaan kysymättä tunkevaa ei katsota mitenkään ilahtuneesti. Tosin mukaan kutsutaan, kun tunnetaan työn kautta tarpeeksi. Toistan: me olemme töissä, emme hakemassa kavereita.
Jos työkaveri selkeästi tekee töitä koulutuspäivän tauolla, niin minulla on sen verran pelisilmää, etten ryhdy häntä häiritsemään, vaikka miten olisi tarve näyttää, että en ole yksin. Ehkä ap:lta puuttuu tämä normaali kyky lukea tilanteita: hän ei ymmärrä, milloin on tervetullut ja milloin ei. Eräänlainen autismikirjon ongelma.
Avain yhteistyöhön on yhteinen työ eli työpaikalla se on fokuksessa. Työkaverin tunteminen tarkoittaa sitä, että tunnen hänet työkaverina, tiedän osaamisensa, erityisosaamisensa ja vaikka paineensietokykynsä. Minun ei tarvitse tietää, montako kissaa hänellä on, jos tiedän, että hän on excel-taituri. Vuosien myötä työkaveruudesta voi tulla muutakin kaveruutta, mutta yhteistyötä varten sitä ei tarvita.
Mikä on kaltaistesinä ratkaisuehdotus uusille työntekijöille? Oliko sinulla sellaista? 😂
Mun raikaisuehdotus on edelleenkin se, että uutena työntekijänä aluksi (ehkä aika kauankin) ensin seurataan tilannetta. Seurataan, miten muut työntekijät toimivat. Kun tehdään yhdessä töitä, ei koko ajan pidä päässä pyöriä "koska MINÄ pääsen ääneen" vaan pitää kuunnella, mitä muut sanovat. Pitää kuunnella ajatuksen kanssa, Huomioida myös äänensävyt ja jos ollaan lähitöissä, ilmeet ja eleet. Tällä tavalla oppii erottamaan oman työporukkansa "kuumakallet", "diplomaatit" ja "viilipytyt". Oppii tietämään, millä tavalla jokin työasia pitää esittää kenellekin. Oppii myös tietämään muiden erikoisosaamiset ja siten tietää, keneltä kannattaa kysyä neuvoa missäkin asiassa.
Olin aikoinaan eräässä isossa it-alan firmassa töissä. Menin sinne ihan noviisina, työkokemusta alalta 0 päivää. Tein alussa töitä parityöskentelynä kokeneemman työntekijän kanssa. Oli myös ihan luontevaa lähteä ensimmäisinä työpäivinä juuri hänen kanssaan kahville. Kahvihuoneessa sitten kuuntelin, mitä muut puhuivat. Sillä tavalla opin tietämään vähän niistä muistakin. Pian mulla oli oma työpiste avokonttorissa ja toinen kollega, vähäpuheinen mies, nousi aina noin klo 11 tuoliltaan ylös ja ilmoitti lähtevänsä syömään. Huomasin, että läheltä muutama muukin nousi ylös ja lähti lampsimaan tämän miehen perässä. Ja pian tein itsekin niin, koska mullakin oli klo 11 jo nälkä. Ei tämä mies pyytänyt ketään mukaansa syömään eikä pyytänyt kukaan niistä muistakaan, mutta kaikki tiesivät, että jos haluaa nyt syömään ja saada seuraa, nostaa peppunsa penkistä ja lähtee mukaan. On ehkä työpaikkoja, joissa joku kiertää erikseen pyytämässä porukkaa syömään, mutta en ole ollut koskaan sellaisessa työpaikassa. Ympäristöään havainnoimalla oppii.
Voi hyvää päivää, miten alentuva kommentti. Nimim. samaa kokenut ja vuosien ajan vain yhdessä.työpaikassa, kuin monet tässä ketjussa. Älä please tule luennoimaan, kun et asioista mitåån tiedä. Et kenenkään havainnoimisista tai muustakaan. "Mukavaa"yleistystä ja paasaamista.
No mulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa päästä työyhteisöön mukaan. Ja olen ollut useissa työpaikoissa töissä. Jos oma tapasi päästä mukaan työyhteisöön ei toimi, kannattaa edes harkita kokeilla jotain muuta tapaa. Siis sen sijaan, että väittää vian olevan kaikissa muissa paitsi omassa tavassaan toimia. Kirjoittaja 112 esitti lyhyesti ja ytimekkäästi, miten työporukoihin ujuttaudutaan sisään.
Naurettava oman kommenttisi mainos. Mikä ylijumala luulet olevasi? Minä en ole ap.mutten missään ole kuullut syyttelyä vaan ihmettelyä. Jos joku on menestyksekkäästi työyhteisöön aina uinut, niin miksi se asia yhtäkkiä muuttuisi niin, että ulkopuolisuutta kokeva on joku ongelma???
Voi, voi,
Minä en asioista mitään varmaan tiedä, mutta kyllä meidän työssä kaikkiin uusiin halutaan tutustua. Ei kyllä tule mieleen tilaisuutta, jossa en olisi mennyt työkaverini kanssa jutulle sellaisen luo, josta emme vielä mitään tiedä.
Katoava kansanperinne vai vain hyvää käytöstä?
Pari ajatusta mieleeni. Ihmiset yleensä haluavat auttaa, joten tutustumisen voisi aloittaa kysymällä jotain työjuttua, josta tiedät vähän, mutta kollega tietää enemmän. Moni tykkää kuitenkin olla tarpeellinen. Sitä kautta kun töiden parissa tutustuu, voi olla, että jossain kohtaa löytyy sitä kivaa lounasseuraakin.
Tuo lounaalle mukaan tulo yllättäen on hankala asia. Voihan olla, että kyseiset henkilöt olivat monta viikkoa sopineet lounastreffejä etätyön lomaan ja kaipasivat hetkeä purkaa jotain henkilökohtaisempaa. Uuden ihmisen tullessa paikalle pitääkin puhua smalltalkia ja se harmittaa. Ei siksi, että olisit ikävä ihminen. Nuo työkaverit vaan ovat ehkä väsyneitä ja kaipaisivat sitä läheisemmän työkaverin seuraa eikä uuteen henkilöön tutustumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
Kommentoin tuolla jossain välissä, että ainoa tiimistäni tuossa esimerkin tilaisuudessa olin minä (esimiehen lisäksi), joten ei esimies jutellut siellä muille kuin tutuilleen ja meni jo aluksi istumaan toiselle puolelle salia. Jotain small talkia heitin hänelle kahvijonossa, mutta hän lähti siitä jonnekin muualle samantien. Eipä hän muissakaan yhteyksissä peruskonttorityön ulkopuolella juurikaan juttele minulle, jonkun verran tiimillemme, siinä on erityyppinen kuin muut esimiehet, jotka aina ovat oman koko tiiminsä kanssa joka paikassa.
Ihan sama toisaalta, pärjään yksinkin, mutta sellainen välttelykäytös herättää kysymyksiä.
No mutta tuo nyt oli vain yksi tapaus ja siinä tosiaan tilanne oli se, ettei mitään tiimiä ollut edes paikalla. Vain sinä ja pomosi. Ja hän nyt mitä ilmeisimmin on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, koska ei muulloinkaan hengaile oman tiiminsä kanssa. En nyt pistäisi kovin paljoa painoarvoa sille, että sun tiimilläsi on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä.
Mutta miten on sen sun oman tiimisi kesken? Jos teillä kerran on jatkuvasti tilaisuuksia, jossa olet tiimisi kanssa, eivätkö tiimiläisesi silloinkaan juttele sulle mitään? Se sun oma tiimisihän on se, johon sun pitäisi päästä sisään.
Yksi tapaus monista ja tiimistä kirjoitin jo aloituksessa. Eivät ole puhuneet tai pyytäneet lounaille minua tai muitakaan uusia koskaan ja aloitteet joutuu tekemään se uusi itse.
Minulla on hieman eri positio tiimissä kuin muilla, joten näissä "perjantai-illan työtilaisuuksissa" ym. kissanristiäisissä ja "nyt myydään!" -päivissä ei ole mukana kuin minä ja esimieheni. Muissa bileissä kyllä sitten koko tiimi, tai ketkä nyt kynnelle kykenevät.
Ihan samanlaista positiota ei ole koko konsernissakaan taiuda olla kuin mitä minulla on, siksi olisi tosi kiva verkostoitua muiden kanssa ja nimenomaan yli tiimirajojen. Jos se on tunkemista, niin olen väärässä paikassa ja ymmärtänyt myös vasavuoroisuuden ja peruskohteliaisuuden väärin, eikä siinä sitten mitään.
Mistä alkaen toisten keskuselun keskeyttäminen, toisten vapaa-aikaan tunkeutuminen ja toisten työnteon häiritseminen on olleet peruskohteliaisuutta?
Get over it, onko tämä joku fiksaatiosi?
-> onko sinulla yhtään kaveria itselläsi töiden kautta?
-> kenen seuraan piti tunkeutua lounaalla?
-> erehdyitkö puhumaan jollekulle, eli häiritsemään konemaista työntekoa?
-> nautitko itse kohteliasuudesta? Miten tutustut ihmisiin?
-> oletko tehtaassa töissä vai lainkaan työsuhteessa?
Avain todella hyvään ryhmätyöskentelyyn ja tulokseen on ihmisten välisessä yhteistyössä. Tutkimukset tukevat sitä, että työkaverin tunteminen tuottaa parempaa viihtyvyyttä ja sitä myöten tulosta ja vähemmän poissaoloja.
Olen työpaikalla, jossa tehdään töitä. Mahdolliset kaverisuhteet jne. muodostuvat työnteon kautta, eivät ap:n kertomalla tavalla. Työpaikalla ei tarjouduta lounasseuraksi kyselemättä, kuten ap kertoo tehneensä. Jossain työpaikkaruokalassa voi istua samaan pöytään, mutta aika ahdistava on ajatus siitä, että on sovittu pitkästä aikaa yhteinen lounas etätyöläisten kanssa ja sitten sinne muitta mutkitta tulee se talon uusin työntekijä, joka pitää töissä tärkeimpänä muilta kyselemistä. Siinä lässähtää aika lailla ehkä puoli vuotta odotettu yhteinen lounashetki!
Meillä on tiimissä 12 jäsentä, emme käy koko porukalla syömässä ja osa meistä menee lounaalle "naapuritiimiläisten" kanssa. Siksi mukaan kysymättä tunkevaa ei katsota mitenkään ilahtuneesti. Tosin mukaan kutsutaan, kun tunnetaan työn kautta tarpeeksi. Toistan: me olemme töissä, emme hakemassa kavereita.
Jos työkaveri selkeästi tekee töitä koulutuspäivän tauolla, niin minulla on sen verran pelisilmää, etten ryhdy häntä häiritsemään, vaikka miten olisi tarve näyttää, että en ole yksin. Ehkä ap:lta puuttuu tämä normaali kyky lukea tilanteita: hän ei ymmärrä, milloin on tervetullut ja milloin ei. Eräänlainen autismikirjon ongelma.
Avain yhteistyöhön on yhteinen työ eli työpaikalla se on fokuksessa. Työkaverin tunteminen tarkoittaa sitä, että tunnen hänet työkaverina, tiedän osaamisensa, erityisosaamisensa ja vaikka paineensietokykynsä. Minun ei tarvitse tietää, montako kissaa hänellä on, jos tiedän, että hän on excel-taituri. Vuosien myötä työkaveruudesta voi tulla muutakin kaveruutta, mutta yhteistyötä varten sitä ei tarvita.
Mikä on kaltaistesinä ratkaisuehdotus uusille työntekijöille? Oliko sinulla sellaista? 😂
Mun raikaisuehdotus on edelleenkin se, että uutena työntekijänä aluksi (ehkä aika kauankin) ensin seurataan tilannetta. Seurataan, miten muut työntekijät toimivat. Kun tehdään yhdessä töitä, ei koko ajan pidä päässä pyöriä "koska MINÄ pääsen ääneen" vaan pitää kuunnella, mitä muut sanovat. Pitää kuunnella ajatuksen kanssa, Huomioida myös äänensävyt ja jos ollaan lähitöissä, ilmeet ja eleet. Tällä tavalla oppii erottamaan oman työporukkansa "kuumakallet", "diplomaatit" ja "viilipytyt". Oppii tietämään, millä tavalla jokin työasia pitää esittää kenellekin. Oppii myös tietämään muiden erikoisosaamiset ja siten tietää, keneltä kannattaa kysyä neuvoa missäkin asiassa.
Olin aikoinaan eräässä isossa it-alan firmassa töissä. Menin sinne ihan noviisina, työkokemusta alalta 0 päivää. Tein alussa töitä parityöskentelynä kokeneemman työntekijän kanssa. Oli myös ihan luontevaa lähteä ensimmäisinä työpäivinä juuri hänen kanssaan kahville. Kahvihuoneessa sitten kuuntelin, mitä muut puhuivat. Sillä tavalla opin tietämään vähän niistä muistakin. Pian mulla oli oma työpiste avokonttorissa ja toinen kollega, vähäpuheinen mies, nousi aina noin klo 11 tuoliltaan ylös ja ilmoitti lähtevänsä syömään. Huomasin, että läheltä muutama muukin nousi ylös ja lähti lampsimaan tämän miehen perässä. Ja pian tein itsekin niin, koska mullakin oli klo 11 jo nälkä. Ei tämä mies pyytänyt ketään mukaansa syömään eikä pyytänyt kukaan niistä muistakaan, mutta kaikki tiesivät, että jos haluaa nyt syömään ja saada seuraa, nostaa peppunsa penkistä ja lähtee mukaan. On ehkä työpaikkoja, joissa joku kiertää erikseen pyytämässä porukkaa syömään, mutta en ole ollut koskaan sellaisessa työpaikassa. Ympäristöään havainnoimalla oppii.
Voi hyvää päivää, miten alentuva kommentti. Nimim. samaa kokenut ja vuosien ajan vain yhdessä.työpaikassa, kuin monet tässä ketjussa. Älä please tule luennoimaan, kun et asioista mitåån tiedä. Et kenenkään havainnoimisista tai muustakaan. "Mukavaa"yleistystä ja paasaamista.
No mulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa päästä työyhteisöön mukaan. Ja olen ollut useissa työpaikoissa töissä. Jos oma tapasi päästä mukaan työyhteisöön ei toimi, kannattaa edes harkita kokeilla jotain muuta tapaa. Siis sen sijaan, että väittää vian olevan kaikissa muissa paitsi omassa tavassaan toimia. Kirjoittaja 112 esitti lyhyesti ja ytimekkäästi, miten työporukoihin ujuttaudutaan sisään.
Naurettava oman kommenttisi mainos. Mikä ylijumala luulet olevasi? Minä en ole ap.mutten missään ole kuullut syyttelyä vaan ihmettelyä. Jos joku on menestyksekkäästi työyhteisöön aina uinut, niin miksi se asia yhtäkkiä muuttuisi niin, että ulkopuolisuutta kokeva on joku ongelma???
Jos joku kokee ulkopuolisuutta, tietenkin ongelma on hänellä eikä niillä muilla. Joten sen ulkopuolisuutta kokevan pitäisi miettiä, miten pääsee juuri siihen porukkaan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
Kommentoin tuolla jossain välissä, että ainoa tiimistäni tuossa esimerkin tilaisuudessa olin minä (esimiehen lisäksi), joten ei esimies jutellut siellä muille kuin tutuilleen ja meni jo aluksi istumaan toiselle puolelle salia. Jotain small talkia heitin hänelle kahvijonossa, mutta hän lähti siitä jonnekin muualle samantien. Eipä hän muissakaan yhteyksissä peruskonttorityön ulkopuolella juurikaan juttele minulle, jonkun verran tiimillemme, siinä on erityyppinen kuin muut esimiehet, jotka aina ovat oman koko tiiminsä kanssa joka paikassa.
Ihan sama toisaalta, pärjään yksinkin, mutta sellainen välttelykäytös herättää kysymyksiä.
No mutta tuo nyt oli vain yksi tapaus ja siinä tosiaan tilanne oli se, ettei mitään tiimiä ollut edes paikalla. Vain sinä ja pomosi. Ja hän nyt mitä ilmeisimmin on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, koska ei muulloinkaan hengaile oman tiiminsä kanssa. En nyt pistäisi kovin paljoa painoarvoa sille, että sun tiimilläsi on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä.
Mutta miten on sen sun oman tiimisi kesken? Jos teillä kerran on jatkuvasti tilaisuuksia, jossa olet tiimisi kanssa, eivätkö tiimiläisesi silloinkaan juttele sulle mitään? Se sun oma tiimisihän on se, johon sun pitäisi päästä sisään.
Yksi tapaus monista ja tiimistä kirjoitin jo aloituksessa. Eivät ole puhuneet tai pyytäneet lounaille minua tai muitakaan uusia koskaan ja aloitteet joutuu tekemään se uusi itse.
Minulla on hieman eri positio tiimissä kuin muilla, joten näissä "perjantai-illan työtilaisuuksissa" ym. kissanristiäisissä ja "nyt myydään!" -päivissä ei ole mukana kuin minä ja esimieheni. Muissa bileissä kyllä sitten koko tiimi, tai ketkä nyt kynnelle kykenevät.
Ihan samanlaista positiota ei ole koko konsernissakaan taiuda olla kuin mitä minulla on, siksi olisi tosi kiva verkostoitua muiden kanssa ja nimenomaan yli tiimirajojen. Jos se on tunkemista, niin olen väärässä paikassa ja ymmärtänyt myös vasavuoroisuuden ja peruskohteliaisuuden väärin, eikä siinä sitten mitään.
Mistä alkaen toisten keskuselun keskeyttäminen, toisten vapaa-aikaan tunkeutuminen ja toisten työnteon häiritseminen on olleet peruskohteliaisuutta?
Get over it, onko tämä joku fiksaatiosi?
-> onko sinulla yhtään kaveria itselläsi töiden kautta?
-> kenen seuraan piti tunkeutua lounaalla?
-> erehdyitkö puhumaan jollekulle, eli häiritsemään konemaista työntekoa?
-> nautitko itse kohteliasuudesta? Miten tutustut ihmisiin?
-> oletko tehtaassa töissä vai lainkaan työsuhteessa?
Avain todella hyvään ryhmätyöskentelyyn ja tulokseen on ihmisten välisessä yhteistyössä. Tutkimukset tukevat sitä, että työkaverin tunteminen tuottaa parempaa viihtyvyyttä ja sitä myöten tulosta ja vähemmän poissaoloja.
Olen työpaikalla, jossa tehdään töitä. Mahdolliset kaverisuhteet jne. muodostuvat työnteon kautta, eivät ap:n kertomalla tavalla. Työpaikalla ei tarjouduta lounasseuraksi kyselemättä, kuten ap kertoo tehneensä. Jossain työpaikkaruokalassa voi istua samaan pöytään, mutta aika ahdistava on ajatus siitä, että on sovittu pitkästä aikaa yhteinen lounas etätyöläisten kanssa ja sitten sinne muitta mutkitta tulee se talon uusin työntekijä, joka pitää töissä tärkeimpänä muilta kyselemistä. Siinä lässähtää aika lailla ehkä puoli vuotta odotettu yhteinen lounashetki!
Meillä on tiimissä 12 jäsentä, emme käy koko porukalla syömässä ja osa meistä menee lounaalle "naapuritiimiläisten" kanssa. Siksi mukaan kysymättä tunkevaa ei katsota mitenkään ilahtuneesti. Tosin mukaan kutsutaan, kun tunnetaan työn kautta tarpeeksi. Toistan: me olemme töissä, emme hakemassa kavereita.
Jos työkaveri selkeästi tekee töitä koulutuspäivän tauolla, niin minulla on sen verran pelisilmää, etten ryhdy häntä häiritsemään, vaikka miten olisi tarve näyttää, että en ole yksin. Ehkä ap:lta puuttuu tämä normaali kyky lukea tilanteita: hän ei ymmärrä, milloin on tervetullut ja milloin ei. Eräänlainen autismikirjon ongelma.
Avain yhteistyöhön on yhteinen työ eli työpaikalla se on fokuksessa. Työkaverin tunteminen tarkoittaa sitä, että tunnen hänet työkaverina, tiedän osaamisensa, erityisosaamisensa ja vaikka paineensietokykynsä. Minun ei tarvitse tietää, montako kissaa hänellä on, jos tiedän, että hän on excel-taituri. Vuosien myötä työkaveruudesta voi tulla muutakin kaveruutta, mutta yhteistyötä varten sitä ei tarvita.
Mikä on kaltaistesinä ratkaisuehdotus uusille työntekijöille? Oliko sinulla sellaista? 😂
Mun raikaisuehdotus on edelleenkin se, että uutena työntekijänä aluksi (ehkä aika kauankin) ensin seurataan tilannetta. Seurataan, miten muut työntekijät toimivat. Kun tehdään yhdessä töitä, ei koko ajan pidä päässä pyöriä "koska MINÄ pääsen ääneen" vaan pitää kuunnella, mitä muut sanovat. Pitää kuunnella ajatuksen kanssa, Huomioida myös äänensävyt ja jos ollaan lähitöissä, ilmeet ja eleet. Tällä tavalla oppii erottamaan oman työporukkansa "kuumakallet", "diplomaatit" ja "viilipytyt". Oppii tietämään, millä tavalla jokin työasia pitää esittää kenellekin. Oppii myös tietämään muiden erikoisosaamiset ja siten tietää, keneltä kannattaa kysyä neuvoa missäkin asiassa.
Olin aikoinaan eräässä isossa it-alan firmassa töissä. Menin sinne ihan noviisina, työkokemusta alalta 0 päivää. Tein alussa töitä parityöskentelynä kokeneemman työntekijän kanssa. Oli myös ihan luontevaa lähteä ensimmäisinä työpäivinä juuri hänen kanssaan kahville. Kahvihuoneessa sitten kuuntelin, mitä muut puhuivat. Sillä tavalla opin tietämään vähän niistä muistakin. Pian mulla oli oma työpiste avokonttorissa ja toinen kollega, vähäpuheinen mies, nousi aina noin klo 11 tuoliltaan ylös ja ilmoitti lähtevänsä syömään. Huomasin, että läheltä muutama muukin nousi ylös ja lähti lampsimaan tämän miehen perässä. Ja pian tein itsekin niin, koska mullakin oli klo 11 jo nälkä. Ei tämä mies pyytänyt ketään mukaansa syömään eikä pyytänyt kukaan niistä muistakaan, mutta kaikki tiesivät, että jos haluaa nyt syömään ja saada seuraa, nostaa peppunsa penkistä ja lähtee mukaan. On ehkä työpaikkoja, joissa joku kiertää erikseen pyytämässä porukkaa syömään, mutta en ole ollut koskaan sellaisessa työpaikassa. Ympäristöään havainnoimalla oppii.
Voi hyvää päivää, miten alentuva kommentti. Nimim. samaa kokenut ja vuosien ajan vain yhdessä.työpaikassa, kuin monet tässä ketjussa. Älä please tule luennoimaan, kun et asioista mitåån tiedä. Et kenenkään havainnoimisista tai muustakaan. "Mukavaa"yleistystä ja paasaamista.
No mulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa päästä työyhteisöön mukaan. Ja olen ollut useissa työpaikoissa töissä. Jos oma tapasi päästä mukaan työyhteisöön ei toimi, kannattaa edes harkita kokeilla jotain muuta tapaa. Siis sen sijaan, että väittää vian olevan kaikissa muissa paitsi omassa tavassaan toimia. Kirjoittaja 112 esitti lyhyesti ja ytimekkäästi, miten työporukoihin ujuttaudutaan sisään.
Naurettava oman kommenttisi mainos. Mikä ylijumala luulet olevasi? Minä en ole ap.mutten missään ole kuullut syyttelyä vaan ihmettelyä. Jos joku on menestyksekkäästi työyhteisöön aina uinut, niin miksi se asia yhtäkkiä muuttuisi niin, että ulkopuolisuutta kokeva on joku ongelma???
Jos joku kokee ulkopuolisuutta, tietenkin ongelma on hänellä eikä niillä muilla. Joten sen ulkopuolisuutta kokevan pitäisi miettiä, miten pääsee juuri siihen porukkaan mukaan.
Olen eri,
mutta myös eri mieltä! Jos kukaan ei järjestään tee mitään tutustuakseen newbieen, vika on yhteisössä! Ihmisyys on kaksisuuntaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku kokee ulkopuolisuutta, tietenkin ongelma on hänellä eikä niillä muilla. Joten sen ulkopuolisuutta kokevan pitäisi miettiä, miten pääsee juuri siihen porukkaan mukaan. [/quote]
Järkyttävää tekstiä.
Jännä, että esim. itse suht.nuorena ekstroverttinä sain aina kavereita opiskelu- ja työpaikoista, paitsi yhdestä.
Lähdin sieltä, ja muutama muu kertoi, että ilmapiiri oli sairas ja useat vaihtaneet työnatajaa ihan sen takia, ettei ns. sisään päässyt aidosti koskaan.
Tällaista se on ollut aina.
Jo yli kolme vuosikymmentä sitten, kun aloitin työelämäni, meni yhdessäkin työpaikassa puoli vuotta, ennenkuin kukaan edes oikein puhui minulle mitään.
Sitten vähitellen jotkut alkoivat vähän puhella ja tilanne alkoi olla normaalimman tuntuinen. Silti en tuossa työpaikassa päässyt kunnolla sisään työyhteisöön koko aikana.
Seuraavassa työpaikassa tilanne olikin ihan toinen ja koin olevani osa työyhteisöä jo alusta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
Kommentoin tuolla jossain välissä, että ainoa tiimistäni tuossa esimerkin tilaisuudessa olin minä (esimiehen lisäksi), joten ei esimies jutellut siellä muille kuin tutuilleen ja meni jo aluksi istumaan toiselle puolelle salia. Jotain small talkia heitin hänelle kahvijonossa, mutta hän lähti siitä jonnekin muualle samantien. Eipä hän muissakaan yhteyksissä peruskonttorityön ulkopuolella juurikaan juttele minulle, jonkun verran tiimillemme, siinä on erityyppinen kuin muut esimiehet, jotka aina ovat oman koko tiiminsä kanssa joka paikassa.
Ihan sama toisaalta, pärjään yksinkin, mutta sellainen välttelykäytös herättää kysymyksiä.
No mutta tuo nyt oli vain yksi tapaus ja siinä tosiaan tilanne oli se, ettei mitään tiimiä ollut edes paikalla. Vain sinä ja pomosi. Ja hän nyt mitä ilmeisimmin on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, koska ei muulloinkaan hengaile oman tiiminsä kanssa. En nyt pistäisi kovin paljoa painoarvoa sille, että sun tiimilläsi on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä.
Mutta miten on sen sun oman tiimisi kesken? Jos teillä kerran on jatkuvasti tilaisuuksia, jossa olet tiimisi kanssa, eivätkö tiimiläisesi silloinkaan juttele sulle mitään? Se sun oma tiimisihän on se, johon sun pitäisi päästä sisään.
Yksi tapaus monista ja tiimistä kirjoitin jo aloituksessa. Eivät ole puhuneet tai pyytäneet lounaille minua tai muitakaan uusia koskaan ja aloitteet joutuu tekemään se uusi itse.
Minulla on hieman eri positio tiimissä kuin muilla, joten näissä "perjantai-illan työtilaisuuksissa" ym. kissanristiäisissä ja "nyt myydään!" -päivissä ei ole mukana kuin minä ja esimieheni. Muissa bileissä kyllä sitten koko tiimi, tai ketkä nyt kynnelle kykenevät.
Ihan samanlaista positiota ei ole koko konsernissakaan taiuda olla kuin mitä minulla on, siksi olisi tosi kiva verkostoitua muiden kanssa ja nimenomaan yli tiimirajojen. Jos se on tunkemista, niin olen väärässä paikassa ja ymmärtänyt myös vasavuoroisuuden ja peruskohteliaisuuden väärin, eikä siinä sitten mitään.
Mistä alkaen toisten keskuselun keskeyttäminen, toisten vapaa-aikaan tunkeutuminen ja toisten työnteon häiritseminen on olleet peruskohteliaisuutta?
Get over it, onko tämä joku fiksaatiosi?
-> onko sinulla yhtään kaveria itselläsi töiden kautta?
-> kenen seuraan piti tunkeutua lounaalla?
-> erehdyitkö puhumaan jollekulle, eli häiritsemään konemaista työntekoa?
-> nautitko itse kohteliasuudesta? Miten tutustut ihmisiin?
-> oletko tehtaassa töissä vai lainkaan työsuhteessa?
Avain todella hyvään ryhmätyöskentelyyn ja tulokseen on ihmisten välisessä yhteistyössä. Tutkimukset tukevat sitä, että työkaverin tunteminen tuottaa parempaa viihtyvyyttä ja sitä myöten tulosta ja vähemmän poissaoloja.
Olen työpaikalla, jossa tehdään töitä. Mahdolliset kaverisuhteet jne. muodostuvat työnteon kautta, eivät ap:n kertomalla tavalla. Työpaikalla ei tarjouduta lounasseuraksi kyselemättä, kuten ap kertoo tehneensä. Jossain työpaikkaruokalassa voi istua samaan pöytään, mutta aika ahdistava on ajatus siitä, että on sovittu pitkästä aikaa yhteinen lounas etätyöläisten kanssa ja sitten sinne muitta mutkitta tulee se talon uusin työntekijä, joka pitää töissä tärkeimpänä muilta kyselemistä. Siinä lässähtää aika lailla ehkä puoli vuotta odotettu yhteinen lounashetki!
Meillä on tiimissä 12 jäsentä, emme käy koko porukalla syömässä ja osa meistä menee lounaalle "naapuritiimiläisten" kanssa. Siksi mukaan kysymättä tunkevaa ei katsota mitenkään ilahtuneesti. Tosin mukaan kutsutaan, kun tunnetaan työn kautta tarpeeksi. Toistan: me olemme töissä, emme hakemassa kavereita.
Jos työkaveri selkeästi tekee töitä koulutuspäivän tauolla, niin minulla on sen verran pelisilmää, etten ryhdy häntä häiritsemään, vaikka miten olisi tarve näyttää, että en ole yksin. Ehkä ap:lta puuttuu tämä normaali kyky lukea tilanteita: hän ei ymmärrä, milloin on tervetullut ja milloin ei. Eräänlainen autismikirjon ongelma.
Avain yhteistyöhön on yhteinen työ eli työpaikalla se on fokuksessa. Työkaverin tunteminen tarkoittaa sitä, että tunnen hänet työkaverina, tiedän osaamisensa, erityisosaamisensa ja vaikka paineensietokykynsä. Minun ei tarvitse tietää, montako kissaa hänellä on, jos tiedän, että hän on excel-taituri. Vuosien myötä työkaveruudesta voi tulla muutakin kaveruutta, mutta yhteistyötä varten sitä ei tarvita.
Mikä on kaltaistesinä ratkaisuehdotus uusille työntekijöille? Oliko sinulla sellaista? 😂
Mun raikaisuehdotus on edelleenkin se, että uutena työntekijänä aluksi (ehkä aika kauankin) ensin seurataan tilannetta. Seurataan, miten muut työntekijät toimivat. Kun tehdään yhdessä töitä, ei koko ajan pidä päässä pyöriä "koska MINÄ pääsen ääneen" vaan pitää kuunnella, mitä muut sanovat. Pitää kuunnella ajatuksen kanssa, Huomioida myös äänensävyt ja jos ollaan lähitöissä, ilmeet ja eleet. Tällä tavalla oppii erottamaan oman työporukkansa "kuumakallet", "diplomaatit" ja "viilipytyt". Oppii tietämään, millä tavalla jokin työasia pitää esittää kenellekin. Oppii myös tietämään muiden erikoisosaamiset ja siten tietää, keneltä kannattaa kysyä neuvoa missäkin asiassa.
Olin aikoinaan eräässä isossa it-alan firmassa töissä. Menin sinne ihan noviisina, työkokemusta alalta 0 päivää. Tein alussa töitä parityöskentelynä kokeneemman työntekijän kanssa. Oli myös ihan luontevaa lähteä ensimmäisinä työpäivinä juuri hänen kanssaan kahville. Kahvihuoneessa sitten kuuntelin, mitä muut puhuivat. Sillä tavalla opin tietämään vähän niistä muistakin. Pian mulla oli oma työpiste avokonttorissa ja toinen kollega, vähäpuheinen mies, nousi aina noin klo 11 tuoliltaan ylös ja ilmoitti lähtevänsä syömään. Huomasin, että läheltä muutama muukin nousi ylös ja lähti lampsimaan tämän miehen perässä. Ja pian tein itsekin niin, koska mullakin oli klo 11 jo nälkä. Ei tämä mies pyytänyt ketään mukaansa syömään eikä pyytänyt kukaan niistä muistakaan, mutta kaikki tiesivät, että jos haluaa nyt syömään ja saada seuraa, nostaa peppunsa penkistä ja lähtee mukaan. On ehkä työpaikkoja, joissa joku kiertää erikseen pyytämässä porukkaa syömään, mutta en ole ollut koskaan sellaisessa työpaikassa. Ympäristöään havainnoimalla oppii.
Voi hyvää päivää, miten alentuva kommentti. Nimim. samaa kokenut ja vuosien ajan vain yhdessä.työpaikassa, kuin monet tässä ketjussa. Älä please tule luennoimaan, kun et asioista mitåån tiedä. Et kenenkään havainnoimisista tai muustakaan. "Mukavaa"yleistystä ja paasaamista.
No mulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa päästä työyhteisöön mukaan. Ja olen ollut useissa työpaikoissa töissä. Jos oma tapasi päästä mukaan työyhteisöön ei toimi, kannattaa edes harkita kokeilla jotain muuta tapaa. Siis sen sijaan, että väittää vian olevan kaikissa muissa paitsi omassa tavassaan toimia. Kirjoittaja 112 esitti lyhyesti ja ytimekkäästi, miten työporukoihin ujuttaudutaan sisään.
Naurettava oman kommenttisi mainos. Mikä ylijumala luulet olevasi? Minä en ole ap.mutten missään ole kuullut syyttelyä vaan ihmettelyä. Jos joku on menestyksekkäästi työyhteisöön aina uinut, niin miksi se asia yhtäkkiä muuttuisi niin, että ulkopuolisuutta kokeva on joku ongelma???
Jos joku kokee ulkopuolisuutta, tietenkin ongelma on hänellä eikä niillä muilla. Joten sen ulkopuolisuutta kokevan pitäisi miettiä, miten pääsee juuri siihen porukkaan mukaan.
Joskus on tietenkin näin, että ulkopuolisuutta kokevalla on itsellään parantamisen varaa suhtautumisessa toisiin, mutta usein on myös niin, että toiset ihan systemaattisesti jättävät ulkopuolelle, ja myös selvästi osoittavat sen. Silloin ei omat yritykset päästä työyhteisöön sisään, auta yhtään mitään. Kyse voi olla ihan silkasta ilkeydestä tai ylimielisyydestä.
Ai me ollaan samassa duunipaikassa! Tällainen oli omakin kokemus. Okei, ei ihan kaikki oo semmosia junttipönttöjä. Itse olen melko valoisa, pirtsakka ja reipas, niin samanhenkiset löytävät helposti luokseni. Ne jotka ei innostu ottamaan kontaktia, annan heidän olla omanlaisiaan, (vaikka joskus on pakko pyöritellä silmiä itsekseen esim. palsun jälkeen) ja yritän omalta osaltani muuttaa ilmapiiriä ja käytäntöjä. Onhan se välillä raskasta olla tommosessa porukassa, mutta antaa kaikkien kukkien kukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
Kommentoin tuolla jossain välissä, että ainoa tiimistäni tuossa esimerkin tilaisuudessa olin minä (esimiehen lisäksi), joten ei esimies jutellut siellä muille kuin tutuilleen ja meni jo aluksi istumaan toiselle puolelle salia. Jotain small talkia heitin hänelle kahvijonossa, mutta hän lähti siitä jonnekin muualle samantien. Eipä hän muissakaan yhteyksissä peruskonttorityön ulkopuolella juurikaan juttele minulle, jonkun verran tiimillemme, siinä on erityyppinen kuin muut esimiehet, jotka aina ovat oman koko tiiminsä kanssa joka paikassa.
Ihan sama toisaalta, pärjään yksinkin, mutta sellainen välttelykäytös herättää kysymyksiä.
No mutta tuo nyt oli vain yksi tapaus ja siinä tosiaan tilanne oli se, ettei mitään tiimiä ollut edes paikalla. Vain sinä ja pomosi. Ja hän nyt mitä ilmeisimmin on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, koska ei muulloinkaan hengaile oman tiiminsä kanssa. En nyt pistäisi kovin paljoa painoarvoa sille, että sun tiimilläsi on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä.
Mutta miten on sen sun oman tiimisi kesken? Jos teillä kerran on jatkuvasti tilaisuuksia, jossa olet tiimisi kanssa, eivätkö tiimiläisesi silloinkaan juttele sulle mitään? Se sun oma tiimisihän on se, johon sun pitäisi päästä sisään.
Yksi tapaus monista ja tiimistä kirjoitin jo aloituksessa. Eivät ole puhuneet tai pyytäneet lounaille minua tai muitakaan uusia koskaan ja aloitteet joutuu tekemään se uusi itse.
Minulla on hieman eri positio tiimissä kuin muilla, joten näissä "perjantai-illan työtilaisuuksissa" ym. kissanristiäisissä ja "nyt myydään!" -päivissä ei ole mukana kuin minä ja esimieheni. Muissa bileissä kyllä sitten koko tiimi, tai ketkä nyt kynnelle kykenevät.
Ihan samanlaista positiota ei ole koko konsernissakaan taiuda olla kuin mitä minulla on, siksi olisi tosi kiva verkostoitua muiden kanssa ja nimenomaan yli tiimirajojen. Jos se on tunkemista, niin olen väärässä paikassa ja ymmärtänyt myös vasavuoroisuuden ja peruskohteliaisuuden väärin, eikä siinä sitten mitään.
Mistä alkaen toisten keskuselun keskeyttäminen, toisten vapaa-aikaan tunkeutuminen ja toisten työnteon häiritseminen on olleet peruskohteliaisuutta?
Get over it, onko tämä joku fiksaatiosi?
-> onko sinulla yhtään kaveria itselläsi töiden kautta?
-> kenen seuraan piti tunkeutua lounaalla?
-> erehdyitkö puhumaan jollekulle, eli häiritsemään konemaista työntekoa?
-> nautitko itse kohteliasuudesta? Miten tutustut ihmisiin?
-> oletko tehtaassa töissä vai lainkaan työsuhteessa?
Avain todella hyvään ryhmätyöskentelyyn ja tulokseen on ihmisten välisessä yhteistyössä. Tutkimukset tukevat sitä, että työkaverin tunteminen tuottaa parempaa viihtyvyyttä ja sitä myöten tulosta ja vähemmän poissaoloja.
Olen työpaikalla, jossa tehdään töitä. Mahdolliset kaverisuhteet jne. muodostuvat työnteon kautta, eivät ap:n kertomalla tavalla. Työpaikalla ei tarjouduta lounasseuraksi kyselemättä, kuten ap kertoo tehneensä. Jossain työpaikkaruokalassa voi istua samaan pöytään, mutta aika ahdistava on ajatus siitä, että on sovittu pitkästä aikaa yhteinen lounas etätyöläisten kanssa ja sitten sinne muitta mutkitta tulee se talon uusin työntekijä, joka pitää töissä tärkeimpänä muilta kyselemistä. Siinä lässähtää aika lailla ehkä puoli vuotta odotettu yhteinen lounashetki!
Meillä on tiimissä 12 jäsentä, emme käy koko porukalla syömässä ja osa meistä menee lounaalle "naapuritiimiläisten" kanssa. Siksi mukaan kysymättä tunkevaa ei katsota mitenkään ilahtuneesti. Tosin mukaan kutsutaan, kun tunnetaan työn kautta tarpeeksi. Toistan: me olemme töissä, emme hakemassa kavereita.
Jos työkaveri selkeästi tekee töitä koulutuspäivän tauolla, niin minulla on sen verran pelisilmää, etten ryhdy häntä häiritsemään, vaikka miten olisi tarve näyttää, että en ole yksin. Ehkä ap:lta puuttuu tämä normaali kyky lukea tilanteita: hän ei ymmärrä, milloin on tervetullut ja milloin ei. Eräänlainen autismikirjon ongelma.
Avain yhteistyöhön on yhteinen työ eli työpaikalla se on fokuksessa. Työkaverin tunteminen tarkoittaa sitä, että tunnen hänet työkaverina, tiedän osaamisensa, erityisosaamisensa ja vaikka paineensietokykynsä. Minun ei tarvitse tietää, montako kissaa hänellä on, jos tiedän, että hän on excel-taituri. Vuosien myötä työkaveruudesta voi tulla muutakin kaveruutta, mutta yhteistyötä varten sitä ei tarvita.
Mikä on kaltaistesinä ratkaisuehdotus uusille työntekijöille? Oliko sinulla sellaista? 😂
Mun raikaisuehdotus on edelleenkin se, että uutena työntekijänä aluksi (ehkä aika kauankin) ensin seurataan tilannetta. Seurataan, miten muut työntekijät toimivat. Kun tehdään yhdessä töitä, ei koko ajan pidä päässä pyöriä "koska MINÄ pääsen ääneen" vaan pitää kuunnella, mitä muut sanovat. Pitää kuunnella ajatuksen kanssa, Huomioida myös äänensävyt ja jos ollaan lähitöissä, ilmeet ja eleet. Tällä tavalla oppii erottamaan oman työporukkansa "kuumakallet", "diplomaatit" ja "viilipytyt". Oppii tietämään, millä tavalla jokin työasia pitää esittää kenellekin. Oppii myös tietämään muiden erikoisosaamiset ja siten tietää, keneltä kannattaa kysyä neuvoa missäkin asiassa.
Olin aikoinaan eräässä isossa it-alan firmassa töissä. Menin sinne ihan noviisina, työkokemusta alalta 0 päivää. Tein alussa töitä parityöskentelynä kokeneemman työntekijän kanssa. Oli myös ihan luontevaa lähteä ensimmäisinä työpäivinä juuri hänen kanssaan kahville. Kahvihuoneessa sitten kuuntelin, mitä muut puhuivat. Sillä tavalla opin tietämään vähän niistä muistakin. Pian mulla oli oma työpiste avokonttorissa ja toinen kollega, vähäpuheinen mies, nousi aina noin klo 11 tuoliltaan ylös ja ilmoitti lähtevänsä syömään. Huomasin, että läheltä muutama muukin nousi ylös ja lähti lampsimaan tämän miehen perässä. Ja pian tein itsekin niin, koska mullakin oli klo 11 jo nälkä. Ei tämä mies pyytänyt ketään mukaansa syömään eikä pyytänyt kukaan niistä muistakaan, mutta kaikki tiesivät, että jos haluaa nyt syömään ja saada seuraa, nostaa peppunsa penkistä ja lähtee mukaan. On ehkä työpaikkoja, joissa joku kiertää erikseen pyytämässä porukkaa syömään, mutta en ole ollut koskaan sellaisessa työpaikassa. Ympäristöään havainnoimalla oppii.
Voi hyvää päivää, miten alentuva kommentti. Nimim. samaa kokenut ja vuosien ajan vain yhdessä.työpaikassa, kuin monet tässä ketjussa. Älä please tule luennoimaan, kun et asioista mitåån tiedä. Et kenenkään havainnoimisista tai muustakaan. "Mukavaa"yleistystä ja paasaamista.
No mulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa päästä työyhteisöön mukaan. Ja olen ollut useissa työpaikoissa töissä. Jos oma tapasi päästä mukaan työyhteisöön ei toimi, kannattaa edes harkita kokeilla jotain muuta tapaa. Siis sen sijaan, että väittää vian olevan kaikissa muissa paitsi omassa tavassaan toimia. Kirjoittaja 112 esitti lyhyesti ja ytimekkäästi, miten työporukoihin ujuttaudutaan sisään.
Naurettava oman kommenttisi mainos. Mikä ylijumala luulet olevasi? Minä en ole ap.mutten missään ole kuullut syyttelyä vaan ihmettelyä. Jos joku on menestyksekkäästi työyhteisöön aina uinut, niin miksi se asia yhtäkkiä muuttuisi niin, että ulkopuolisuutta kokeva on joku ongelma???
Jos joku kokee ulkopuolisuutta, tietenkin ongelma on hänellä eikä niillä muilla. Joten sen ulkopuolisuutta kokevan pitäisi miettiä, miten pääsee juuri siihen porukkaan mukaan.
Joskus on tietenkin näin, että ulkopuolisuutta kokevalla on itsellään parantamisen varaa suhtautumisessa toisiin, mutta usein on myös niin, että toiset ihan systemaattisesti jättävät ulkopuolelle, ja myös selvästi osoittavat sen. Silloin ei omat yritykset päästä työyhteisöön sisään, auta yhtään mitään. Kyse voi olla ihan silkasta ilkeydestä tai ylimielisyydestä.
Miksi kukaan edes haluaisi ilkeiden tai ylimielisten porukkaan?
Onko sun ongelmasi nyt se, että sekä pomosi että tiimiläisesi ovat erilaisia ihmisiä kuin muiden tiimien pomot ja tiimiläiset? Ja haluaisit kuulua sosiaalisempaan tiimiin kuin mitä uusi tiimisi on?