Lue keskustelun säännöt.
Uusi työpaikka, kukaan ei ota kontaktia eikä ketään kiinnosta
12.09.2022 |
Olen aloittanut uudessa työpaikassa jo jokin aika sitten. Aluksi olin todella innoissani uusista mahdollisuuksista ja toivoin tutustuvani uusiin kollegoihin, jotka näyttivät pitävät yhtä kiitettävästi.
Yllätys oli melkoinen, kun kukaan tiimistä ei tullut juttusille tai pyytänyt esim. lounaalle mukaan.
Etätöissä valtaosa, ja kun konttorille menivät, oli lounas jo sovittu. Tarjouduin mukaan kysymättä pari kertaa, mutta kun ruokapöydässä yritin päästä juttuihin mukaan, en päässyt. Kyselin niitä näitä ja vieruskavereilta vähän hänestä itsestään. Sain lyhyitä vastauksia, en lainkaan vastakysymyksiä eikä kukaan jatkanut keskustelua siitä mihin sen jätin.
Ajattelin, että ookoo, ehkä tämä tiimi on omanlaisensa ja sisäänpäinkääntynyt, mutta sama toistuu firman pippaloissa ja muissa ison porukan kokoontumisissa. Viimeisessä koulutuksessa olin osastoltani ainoa mukana esimieheni lisäksi ja ajattelin, että tässä on hyvä tilaisuus oppimisen ohella sosialisoida ja tutustua muihin. No en tutustunut. Menin juttelemaan joillekin porukoille, jotta en jäisi yksin, mutta muutaman lauseen jälkeen juttelu tyssäsi. Tauolla pöydässä joku tyyppi vastasi kysyttäessä mistä on ja kuka on, sitten avasi läppärinsä ja jatkoi hommiaan, kunnes kollegansa tulivat ja puheensorina alkoi.
En todellakaan istu myrtsinä nurkassa odottamassa, että minun ympärilleni tullaan kuhisemaan tai että olen joku keskipiste, ja yritän olla sosiaalinen, kohtelias ja hymyillä ja heittää small talkia -ketään ei kiinnosta.
Tämä firma on pk-seudulla, ja luulin, että täällä olisi helppoa tutustua porukkaan ja varsinkin ns. myyjähenkisessä seurassa juttu luistaisi. Nyt olen vain ihmeissäni, että miksi näin käy joka seurassa työpaikalla. Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa.
Yritän ajatella, että teen vain työni ja that's it, että kaverit ovat muualta, mutta kun tuntuu, että muu porukka on niin kavereita keskenään, omat vitsinsä ja ovat tekemisissä vapaa-ajalla, rekryävät firmaan kavereita ja sukulaisia, että täällä vapaa-aika ei niin erotu työajasta. Ilmeisesti sitten minä olen poikkeus.
Oletteko kokeneet samaa? Mistä tämä käytös voi johtua? En kuulema haise hielle tai henkeni lemua, olen samantyylisesti pukeutunut kuin muutkin ja avoin ihminen. Masentaa, jos urani tässä yrityksessä on tässä -en pääse piireihin.
Kommentit (133)
Työpaikka ei ole kaverikerho. Minulla on työminä, enkä halua puhua asioista jotka liittyy työn ulkopuolisiin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeluaikaisessa kesätyöpaikassa oli outo tunnelma. Ihmettelin itsekseni, että mitähän on tapahtunut. Myöhemmin kesällä ilmeni, että tiimi oli melko nihkeissä väleissä minut kesätyöhön valinneen esimiehensä kanssa.
Esimies oli kehunut jo etukäteen hyvää valintaansa, edellisen kesän "hyvä valinta" kesäharjoittelija oli ollut ilmeisesti painajainen. Koko tiimi odotti taas pahinta, mutta kesän edetessä tunnelma onneksi lieveni 😀
Yrität liikaa ja menet liikaa iholle ns henkilökohtaisella tasolla?
Ihan turhaa tääl jotkut puhui, että tee vaan duunisi ja lähde kotiin ja saat hyvää proggista jos teet työsi hyvin.
Onko teillä aavistustakaan mitä se pk-yrityksissä on? Duunit jaetaan frendeille ja kultuurista tulee erittäin ahdas niille, joita ei syystä tai toisesta jätkien naureskelu- ja tennisporukkaan hyväksytä. Turha lässyttää jos ei tällaisessa mestassa ole koskaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Yrität liikaa ja menet liikaa iholle ns henkilökohtaisella tasolla?
Kysymällä nimeä ja esittelemällä itseni? Ok. Jos ollaan samassa firmassa töissä, ihan peruskohteliaisuus olisi jees.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentaa, jos urani tässä yrityksessä on tässä -en pääse piireihin.
Ei sen sun uraan tarvi vaikuttaa, jos et itse ala märehtiä tuota. Teet vaan kovin työtä, niin pääset kyllä eteenpäin. Esim. mä olen naisena erittäin miesvaltaisella alalla, lisäksi olen nykyisellä työnantajallani paljon vanhempi kuin useimmat. Ei mulla, 48 v. naisella, ja niillä 25-35 v jätkillä mitään yhteistä ole. Ei käydä yhdessä syömässä, ei jutella muuta kuin työasiaa. Jotkut niistä jätkistä on keskenään hyviäkin kavereita, pitävät joskus viikonloppunakin jotain yhteisiä juttuja roolipeli-, suunnistus- tms harrastusten tiimoilta. Ei minua sellaiset kiinnosta.
Mutta siis tämä ei ole vaikuttanut mitään minun uraani. Olen osoittanut paikkani kovalla työnteolla, ja minua kunnioitetaan sen takia. Ei meistä kavereita koskaan tule eikä tarvikaan, mulle riittää että liksa juoksee ja saan kiinnostavia projekteja.
Kunpa olisikin näin. Meillä ainakin tuo oma esimies pakottaa olemaan "sosiaalinen" (heh) ja osallistumaan kaikkeen mahdolliseen, ja meillä yhteisöllisyys on suuri osa koko kulttuuria. Niinpä täytyy istua perjantai-illat jossain kalvosulkeisissa ja sitten illallisella kuuntelemassa, kun äijät taputtelevat toisiaan selkään ja ignooraavat. En ymmärrä edelleenkään, miksi kukaan haluaa minua noihin istujaisiin, kun heitä ei kiinnosta jutella kanssani. Miksi olen siellä, se on mysteeri. Pomoni mielestä se on osa rooliani, mutta hänen roolinsa ei kuulu olla sosiaalinen ainakaan oman tiiminsa suhteen siellä.
Muuten tämä ei kiinnostaisi itseäni yhtään, jos siis olisi joku koodari etänä koko ajan tmv. Meillä on tiimilounaita, tiimi-iltoja, tiimisitäjatätä, sitten on osastojen iltoja, koko firman reissuja jopa useita päiviä jne. Ja siellä on kivaa niillä, joilla on jo niitä kavereita tuolta.
Ei työajan ulkopuoliseen toimintaan voi pakottaa. Perheelliset usein jäävät tuollaisista pois, ja on muitakin. Siihen totutaan yleensä aika äkkiä, että joku ei niissä käy. Käyköön ne, joilla on siellä kavereita ja jotka viihtyy.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikka ei ole kaverikerho. Minulla on työminä, enkä halua puhua asioista jotka liittyy työn ulkopuolisiin asioihin.
Ei tarvitse ryhtyä kaveriksi vaikka juttelisi muille ja ottaisi mukaan porukkaa . Ei se sitä tarkoita. Huomioiminen kuuluu hyviin käytöstapoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työpaikka ei ole kaverikerho. Minulla on työminä, enkä halua puhua asioista jotka liittyy työn ulkopuolisiin asioihin.
Ainakin meillä se on. Kaveri valitaan töihin, kaveri valitaan projektiin ja pääasia on, että biletetään ja reissataan. Älä yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan turhaa tääl jotkut puhui, että tee vaan duunisi ja lähde kotiin ja saat hyvää proggista jos teet työsi hyvin.
Onko teillä aavistustakaan mitä se pk-yrityksissä on? Duunit jaetaan frendeille ja kultuurista tulee erittäin ahdas niille, joita ei syystä tai toisesta jätkien naureskelu- ja tennisporukkaan hyväksytä. Turha lässyttää jos ei tällaisessa mestassa ole koskaan ollut.
Pk-seudun yrityksissä olen koko urani ollut, yli 20 v. Jo sukupuoleni takia äärimmäistä vähemmistöä ja sellainen jonka kanssa muut ei välitä kaveerata. Hyvin on mennyt kun olen vaan tosiaan tehnyt aina työni hyvin. Alussa voi olla vähän nihkeää, jos ne on tottuneet jakamaan työasioihin liittyvääkin tietoa esim. lounailla jonne mua ei haluta tms. mutta aina se on lähtenyt sujumaan kun on vaan sitkeästi yrittänyt päästä kiinnostaviin hommiin kiinni, esimieheltä niitä kysellyt jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin töissä useampi joilla omat kuppikuntansa muille kyllä jutellaan ja saavat lähteä aikaisemmin yms mutta itse en saan ja valitetaan ihan joka asiasta sitten....osa ei tervehdi ja on myrtsinä jatkuvasti,joittenkin kanssa taas tulee hyvin juttua,työ tosin hektinen ettei aikaa edes riitä rupatteluun mutta oletan että edes peruskohtelias on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrität liikaa ja menet liikaa iholle ns henkilökohtaisella tasolla?
Kysymällä nimeä ja esittelemällä itseni? Ok. Jos ollaan samassa firmassa töissä, ihan peruskohteliaisuus olisi jees.
"Kyselin niitä näitä ja vieruskavereilta vähän hänestä itsestään."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten viiksettää se täälläkin, että se joku itsessä vaan on mullakin, että porukka ei halua tutustua. Kyllä se naapuriosaston Jake pääsee heti mukaan, mutta itse ei. Vaikkei tyrkyttäydy, ala avautua turhan syvällisiä tai ole muuten vaan joku haamu joka odottaa muiden olevan aktiivisia. Sitten tuntee itsensä joukon keskellä yksinäisemmäksi kuin yksin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrität liikaa ja menet liikaa iholle ns henkilökohtaisella tasolla?
Kysymällä nimeä ja esittelemällä itseni? Ok. Jos ollaan samassa firmassa töissä, ihan peruskohteliaisuus olisi jees.
"Kyselin niitä näitä ja vieruskavereilta vähän hänestä itsestään."
mikä provo sinä olet? mitä pitäisi sanoa, ei mitään? suomijuntti pitää yliyrittämisellä v..u nimen ja toimenkuvan kyseltyä. Lol.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurja ettei ihmisillä ole käytöstapoja. Itselle kiva työilmapiiri ja kivat työkamut on töärkeitä, vaikka työ ei aina nappaisi tai olisi stressaavaa niin kivat työkamut ilahduttaa ja piristää.
Olisi aika kamala, jos työaika menisi sosialiseeraamiseen ja työt tehtäisiin sitten kotona eli onkohan sulla ap nyt jotenkin vääränlaiset odotukset siitä, mitä on tehdä töitä?
En kyllä jaksaisi tuollaisessa työpaikassa kovinkaan pitkään. Ihme juntteja.
Vierailija kirjoitti:
Olisi aika kamala, jos työaika menisi sosialiseeraamiseen ja työt tehtäisiin sitten kotona eli onkohan sulla ap nyt jotenkin vääränlaiset odotukset siitä, mitä on tehdä töitä?
Ja luetaan se aloitus ensin.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on kerran käynyt noin, mikä oli aika suuri järkytys, koska aiemmissa työpaikoissa olin aina päässyt porukoihin mukaan ihan automaattisesti ja saanut niistä läheisempiäkin ystäviä. En vieläkään tiedä miksi mut siellä jätettiin ulkopuolelle, ehkä olin saanut jollekin toiselle pedatun työpaikan, eikä muut päässeet siitä yli, tai sitten mussa oli jotain mikä ärsytti muita. Vajaan vuoden siellä jaksoin, kunnes etsin toisen työpaikan, eikä ole tuota ongelmaa sen koommin ollut.
Sait jollekin toiselle pedatun työpaikan. Samaa epäilen ap:n kohdalla.
"Myyjähenkisessä seurassa"...tuo kalskahti mun korvaani. Vaikka työ edellyttäisi jotain "henkisyyttä", ei se tarkoita, että ihminen haluaisi olla sitä vapaa-ajallaankin. Ja vapaa-ajaksi lasken myös lounastauot. Olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja ja silloiseen työhöni kuului potilaiden ja heidän omaistensa huolien kuunteleminen ja empatian osoittaminen. Mutta en ollut töissä vapaa-ajallani ja vapaa-aikaani ei muiden huolien kuunteleminen kuulunut. Ehkä nuo "myyjähenkiset" huomioisivat sinua paremmin, jos olisit asiakas etkä kollega.
Laihduta.