Lue keskustelun säännöt.
Uusi työpaikka, kukaan ei ota kontaktia eikä ketään kiinnosta
12.09.2022 |
Olen aloittanut uudessa työpaikassa jo jokin aika sitten. Aluksi olin todella innoissani uusista mahdollisuuksista ja toivoin tutustuvani uusiin kollegoihin, jotka näyttivät pitävät yhtä kiitettävästi.
Yllätys oli melkoinen, kun kukaan tiimistä ei tullut juttusille tai pyytänyt esim. lounaalle mukaan.
Etätöissä valtaosa, ja kun konttorille menivät, oli lounas jo sovittu. Tarjouduin mukaan kysymättä pari kertaa, mutta kun ruokapöydässä yritin päästä juttuihin mukaan, en päässyt. Kyselin niitä näitä ja vieruskavereilta vähän hänestä itsestään. Sain lyhyitä vastauksia, en lainkaan vastakysymyksiä eikä kukaan jatkanut keskustelua siitä mihin sen jätin.
Ajattelin, että ookoo, ehkä tämä tiimi on omanlaisensa ja sisäänpäinkääntynyt, mutta sama toistuu firman pippaloissa ja muissa ison porukan kokoontumisissa. Viimeisessä koulutuksessa olin osastoltani ainoa mukana esimieheni lisäksi ja ajattelin, että tässä on hyvä tilaisuus oppimisen ohella sosialisoida ja tutustua muihin. No en tutustunut. Menin juttelemaan joillekin porukoille, jotta en jäisi yksin, mutta muutaman lauseen jälkeen juttelu tyssäsi. Tauolla pöydässä joku tyyppi vastasi kysyttäessä mistä on ja kuka on, sitten avasi läppärinsä ja jatkoi hommiaan, kunnes kollegansa tulivat ja puheensorina alkoi.
En todellakaan istu myrtsinä nurkassa odottamassa, että minun ympärilleni tullaan kuhisemaan tai että olen joku keskipiste, ja yritän olla sosiaalinen, kohtelias ja hymyillä ja heittää small talkia -ketään ei kiinnosta.
Tämä firma on pk-seudulla, ja luulin, että täällä olisi helppoa tutustua porukkaan ja varsinkin ns. myyjähenkisessä seurassa juttu luistaisi. Nyt olen vain ihmeissäni, että miksi näin käy joka seurassa työpaikalla. Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa.
Yritän ajatella, että teen vain työni ja that's it, että kaverit ovat muualta, mutta kun tuntuu, että muu porukka on niin kavereita keskenään, omat vitsinsä ja ovat tekemisissä vapaa-ajalla, rekryävät firmaan kavereita ja sukulaisia, että täällä vapaa-aika ei niin erotu työajasta. Ilmeisesti sitten minä olen poikkeus.
Oletteko kokeneet samaa? Mistä tämä käytös voi johtua? En kuulema haise hielle tai henkeni lemua, olen samantyylisesti pukeutunut kuin muutkin ja avoin ihminen. Masentaa, jos urani tässä yrityksessä on tässä -en pääse piireihin.
Kommentit (133)
Meillä on työpaikka, jossa kaikki käyvät yhdessä tauoilla. Siinä on helppo tutustua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
Kommentoin tuolla jossain välissä, että ainoa tiimistäni tuossa esimerkin tilaisuudessa olin minä (esimiehen lisäksi), joten ei esimies jutellut siellä muille kuin tutuilleen ja meni jo aluksi istumaan toiselle puolelle salia. Jotain small talkia heitin hänelle kahvijonossa, mutta hän lähti siitä jonnekin muualle samantien. Eipä hän muissakaan yhteyksissä peruskonttorityön ulkopuolella juurikaan juttele minulle, jonkun verran tiimillemme, siinä on erityyppinen kuin muut esimiehet, jotka aina ovat oman koko tiiminsä kanssa joka paikassa.
Ihan sama toisaalta, pärjään yksinkin, mutta sellainen välttelykäytös herättää kysymyksiä.
No mutta tuo nyt oli vain yksi tapaus ja siinä tosiaan tilanne oli se, ettei mitään tiimiä ollut edes paikalla. Vain sinä ja pomosi. Ja hän nyt mitä ilmeisimmin on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, koska ei muulloinkaan hengaile oman tiiminsä kanssa. En nyt pistäisi kovin paljoa painoarvoa sille, että sun tiimilläsi on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä.
Mutta miten on sen sun oman tiimisi kesken? Jos teillä kerran on jatkuvasti tilaisuuksia, jossa olet tiimisi kanssa, eivätkö tiimiläisesi silloinkaan juttele sulle mitään? Se sun oma tiimisihän on se, johon sun pitäisi päästä sisään.
Yksi tapaus monista ja tiimistä kirjoitin jo aloituksessa. Eivät ole puhuneet tai pyytäneet lounaille minua tai muitakaan uusia koskaan ja aloitteet joutuu tekemään se uusi itse.
Minulla on hieman eri positio tiimissä kuin muilla, joten näissä "perjantai-illan työtilaisuuksissa" ym. kissanristiäisissä ja "nyt myydään!" -päivissä ei ole mukana kuin minä ja esimieheni. Muissa bileissä kyllä sitten koko tiimi, tai ketkä nyt kynnelle kykenevät.
Ihan samanlaista positiota ei ole koko konsernissakaan taiuda olla kuin mitä minulla on, siksi olisi tosi kiva verkostoitua muiden kanssa ja nimenomaan yli tiimirajojen. Jos se on tunkemista, niin olen väärässä paikassa ja ymmärtänyt myös vasavuoroisuuden ja peruskohteliaisuuden väärin, eikä siinä sitten mitään.
Mitä vikaa tässä on? Siis että uusi työntekijä lähtee tiiminsä mukana syömään, jos haluaa lounastaa yhdessä tiimiläistensä kanssa? Näin mä olen aina tehnyt. Alkuunhan sitä pääasiassa kuuntelee, mistä muut lounaalla juttelevat. Sillä tavalla saa selville, että Penaa kiinnostaa paljon veneily, Jonnalla taas on 3 kissaa jne. Ja kun alkaa muistaa työkavereiden nimet ja kuka oli mistäkin kiinnostunut, on paljon helpompaa kysyä Jonnalta kissojen kuulumisia ja Penalta viimeisestä venereissustaan (eikä päinvastoin) . Näin pääsee ajan myötä sisälle porukkaan.
Ymmärrän kyllä tuon, että sulla on erilainen positio ja erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, mutta sun pitää panostaa ensisijaisesti omaan tiimiisi. Seuraavissa bileissä hakeudut oman tiimisi joukkoon. Osallistut niihin keskusteluihin, joita tiimisi kullakin hetkellä käy. Äläkä odota, että sinua erikseen pyydettäisiin. Jos jäät odottamaan, monet vain kuvittelevat, että et edes halua olla mukana.
Minä en ole odottanut yhtään mitään, vaan tehnyt kylläkin aloitteita ja kun niihin ei tule millään vastakaikua, olen antanut pääosin olla, juttelen jos joku tulee juttelemaan. Keskustelu ei nyt ole tiimistäni vaan koko yrityksestä, miten siellä kohdellaan uusia. Hakeutua voi, mutta jossain välissä tyhmempikin tajuaa, ettei ole kaivattu. Samaa sanoo toinen kollega, joka tuli vasta taloon. Olen ottanut hänet siipieni suojaan, jotta on edes joku joka juttelee.
Ap kirjoitti tunkeutuneensa lupaa kyselemättä mukaan lounasporukkaan. Se ei ole hakeutumista.
Sanvalintasi ovat kovin ylimitoitettuja ja vihamielisiä. Näet asiat suhteellisen aggressiivisesti. Miksi näin on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
Kommentoin tuolla jossain välissä, että ainoa tiimistäni tuossa esimerkin tilaisuudessa olin minä (esimiehen lisäksi), joten ei esimies jutellut siellä muille kuin tutuilleen ja meni jo aluksi istumaan toiselle puolelle salia. Jotain small talkia heitin hänelle kahvijonossa, mutta hän lähti siitä jonnekin muualle samantien. Eipä hän muissakaan yhteyksissä peruskonttorityön ulkopuolella juurikaan juttele minulle, jonkun verran tiimillemme, siinä on erityyppinen kuin muut esimiehet, jotka aina ovat oman koko tiiminsä kanssa joka paikassa.
Ihan sama toisaalta, pärjään yksinkin, mutta sellainen välttelykäytös herättää kysymyksiä.
No mutta tuo nyt oli vain yksi tapaus ja siinä tosiaan tilanne oli se, ettei mitään tiimiä ollut edes paikalla. Vain sinä ja pomosi. Ja hän nyt mitä ilmeisimmin on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, koska ei muulloinkaan hengaile oman tiiminsä kanssa. En nyt pistäisi kovin paljoa painoarvoa sille, että sun tiimilläsi on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä.
Mutta miten on sen sun oman tiimisi kesken? Jos teillä kerran on jatkuvasti tilaisuuksia, jossa olet tiimisi kanssa, eivätkö tiimiläisesi silloinkaan juttele sulle mitään? Se sun oma tiimisihän on se, johon sun pitäisi päästä sisään.
Yksi tapaus monista ja tiimistä kirjoitin jo aloituksessa. Eivät ole puhuneet tai pyytäneet lounaille minua tai muitakaan uusia koskaan ja aloitteet joutuu tekemään se uusi itse.
Minulla on hieman eri positio tiimissä kuin muilla, joten näissä "perjantai-illan työtilaisuuksissa" ym. kissanristiäisissä ja "nyt myydään!" -päivissä ei ole mukana kuin minä ja esimieheni. Muissa bileissä kyllä sitten koko tiimi, tai ketkä nyt kynnelle kykenevät.
Ihan samanlaista positiota ei ole koko konsernissakaan taiuda olla kuin mitä minulla on, siksi olisi tosi kiva verkostoitua muiden kanssa ja nimenomaan yli tiimirajojen. Jos se on tunkemista, niin olen väärässä paikassa ja ymmärtänyt myös vasavuoroisuuden ja peruskohteliaisuuden väärin, eikä siinä sitten mitään.
Mistä alkaen toisten keskuselun keskeyttäminen, toisten vapaa-aikaan tunkeutuminen ja toisten työnteon häiritseminen on olleet peruskohteliaisuutta?
Get over it, onko tämä joku fiksaatiosi?
-> onko sinulla yhtään kaveria itselläsi töiden kautta?
-> kenen seuraan piti tunkeutua lounaalla?
-> erehdyitkö puhumaan jollekulle, eli häiritsemään konemaista työntekoa?
-> nautitko itse kohteliasuudesta? Miten tutustut ihmisiin?
-> oletko tehtaassa töissä vai lainkaan työsuhteessa?
Avain todella hyvään ryhmätyöskentelyyn ja tulokseen on ihmisten välisessä yhteistyössä. Tutkimukset tukevat sitä, että työkaverin tunteminen tuottaa parempaa viihtyvyyttä ja sitä myöten tulosta ja vähemmän poissaoloja.
Olen työpaikalla, jossa tehdään töitä. Mahdolliset kaverisuhteet jne. muodostuvat työnteon kautta, eivät ap:n kertomalla tavalla. Työpaikalla ei tarjouduta lounasseuraksi kyselemättä, kuten ap kertoo tehneensä. Jossain työpaikkaruokalassa voi istua samaan pöytään, mutta aika ahdistava on ajatus siitä, että on sovittu pitkästä aikaa yhteinen lounas etätyöläisten kanssa ja sitten sinne muitta mutkitta tulee se talon uusin työntekijä, joka pitää töissä tärkeimpänä muilta kyselemistä. Siinä lässähtää aika lailla ehkä puoli vuotta odotettu yhteinen lounashetki!
Meillä on tiimissä 12 jäsentä, emme käy koko porukalla syömässä ja osa meistä menee lounaalle "naapuritiimiläisten" kanssa. Siksi mukaan kysymättä tunkevaa ei katsota mitenkään ilahtuneesti. Tosin mukaan kutsutaan, kun tunnetaan työn kautta tarpeeksi. Toistan: me olemme töissä, emme hakemassa kavereita.
Jos työkaveri selkeästi tekee töitä koulutuspäivän tauolla, niin minulla on sen verran pelisilmää, etten ryhdy häntä häiritsemään, vaikka miten olisi tarve näyttää, että en ole yksin. Ehkä ap:lta puuttuu tämä normaali kyky lukea tilanteita: hän ei ymmärrä, milloin on tervetullut ja milloin ei. Eräänlainen autismikirjon ongelma.
Avain yhteistyöhön on yhteinen työ eli työpaikalla se on fokuksessa. Työkaverin tunteminen tarkoittaa sitä, että tunnen hänet työkaverina, tiedän osaamisensa, erityisosaamisensa ja vaikka paineensietokykynsä. Minun ei tarvitse tietää, montako kissaa hänellä on, jos tiedän, että hän on excel-taituri. Vuosien myötä työkaveruudesta voi tulla muutakin kaveruutta, mutta yhteistyötä varten sitä ei tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
Kommentoin tuolla jossain välissä, että ainoa tiimistäni tuossa esimerkin tilaisuudessa olin minä (esimiehen lisäksi), joten ei esimies jutellut siellä muille kuin tutuilleen ja meni jo aluksi istumaan toiselle puolelle salia. Jotain small talkia heitin hänelle kahvijonossa, mutta hän lähti siitä jonnekin muualle samantien. Eipä hän muissakaan yhteyksissä peruskonttorityön ulkopuolella juurikaan juttele minulle, jonkun verran tiimillemme, siinä on erityyppinen kuin muut esimiehet, jotka aina ovat oman koko tiiminsä kanssa joka paikassa.
Ihan sama toisaalta, pärjään yksinkin, mutta sellainen välttelykäytös herättää kysymyksiä.
No mutta tuo nyt oli vain yksi tapaus ja siinä tosiaan tilanne oli se, ettei mitään tiimiä ollut edes paikalla. Vain sinä ja pomosi. Ja hän nyt mitä ilmeisimmin on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, koska ei muulloinkaan hengaile oman tiiminsä kanssa. En nyt pistäisi kovin paljoa painoarvoa sille, että sun tiimilläsi on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä.
Mutta miten on sen sun oman tiimisi kesken? Jos teillä kerran on jatkuvasti tilaisuuksia, jossa olet tiimisi kanssa, eivätkö tiimiläisesi silloinkaan juttele sulle mitään? Se sun oma tiimisihän on se, johon sun pitäisi päästä sisään.
Yksi tapaus monista ja tiimistä kirjoitin jo aloituksessa. Eivät ole puhuneet tai pyytäneet lounaille minua tai muitakaan uusia koskaan ja aloitteet joutuu tekemään se uusi itse.
Minulla on hieman eri positio tiimissä kuin muilla, joten näissä "perjantai-illan työtilaisuuksissa" ym. kissanristiäisissä ja "nyt myydään!" -päivissä ei ole mukana kuin minä ja esimieheni. Muissa bileissä kyllä sitten koko tiimi, tai ketkä nyt kynnelle kykenevät.
Ihan samanlaista positiota ei ole koko konsernissakaan taiuda olla kuin mitä minulla on, siksi olisi tosi kiva verkostoitua muiden kanssa ja nimenomaan yli tiimirajojen. Jos se on tunkemista, niin olen väärässä paikassa ja ymmärtänyt myös vasavuoroisuuden ja peruskohteliaisuuden väärin, eikä siinä sitten mitään.
Mitä vikaa tässä on? Siis että uusi työntekijä lähtee tiiminsä mukana syömään, jos haluaa lounastaa yhdessä tiimiläistensä kanssa? Näin mä olen aina tehnyt. Alkuunhan sitä pääasiassa kuuntelee, mistä muut lounaalla juttelevat. Sillä tavalla saa selville, että Penaa kiinnostaa paljon veneily, Jonnalla taas on 3 kissaa jne. Ja kun alkaa muistaa työkavereiden nimet ja kuka oli mistäkin kiinnostunut, on paljon helpompaa kysyä Jonnalta kissojen kuulumisia ja Penalta viimeisestä venereissustaan (eikä päinvastoin) . Näin pääsee ajan myötä sisälle porukkaan.
Ymmärrän kyllä tuon, että sulla on erilainen positio ja erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, mutta sun pitää panostaa ensisijaisesti omaan tiimiisi. Seuraavissa bileissä hakeudut oman tiimisi joukkoon. Osallistut niihin keskusteluihin, joita tiimisi kullakin hetkellä käy. Äläkä odota, että sinua erikseen pyydettäisiin. Jos jäät odottamaan, monet vain kuvittelevat, että et edes halua olla mukana.
Minä en ole odottanut yhtään mitään, vaan tehnyt kylläkin aloitteita ja kun niihin ei tule millään vastakaikua, olen antanut pääosin olla, juttelen jos joku tulee juttelemaan. Keskustelu ei nyt ole tiimistäni vaan koko yrityksestä, miten siellä kohdellaan uusia. Hakeutua voi, mutta jossain välissä tyhmempikin tajuaa, ettei ole kaivattu. Samaa sanoo toinen kollega, joka tuli vasta taloon. Olen ottanut hänet siipieni suojaan, jotta on edes joku joka juttelee.
Niin eli odotat, että joku muu tulee juttelemaan sulle. Mä olen ollut useissa työpaikoissa (työuraa jo vuosikymmeniä) ja niin naisvaltaisissa töissä kuin miesvaltaisissakin. Ihan jokaisessa työpaikassa uutta työntekijää ei ole mitenkään alettu paapomaan vaan on luotettu siihen, että aikuinen ihminen osaa itsekin hakeutua siihen seuraan, jossa haluaa olla. Ja kuten sanoin, alussa menee vaan porukan mukana lounaalle tai kahvitauolle ja kuuntelee, mistä muut puhuvat (alussa ei ehkä tarvitse itse puhua yhtään mitään, ei ainakaan ensimmäiseen puoleen vuoteen). Havainnoi ympäristöään. Tarkkailee muiden ilmeitä ja eleitä. Opettelee muistamaan kaikkien nimet ja mistä nämä ovat kiinnostuneita. Kuuntelemalla ja havainnoimalla oppii myös tietämään, onko omalla työpaikalla tapana lounaalla puhua työasioista vai jostain ihan muusta. Ennenkuin pääsee mukaan porukkaan voi mennä todella kauan. Varsinkin, jos muilla porukassa ei ole juurikaan sellaisia puheenaiheita, mistä itse tietäisi riittävästi voidakseen osallistua keskusteluun. Uutena työntekijää sun tehtäväsi on sisäistää ja ymmärtää uutta työyhteisöäsi, jolloin myös pystyt päättelemään, miten tulet parhaiten toimeen juuri tämän työporukan kanssa. Keinot, joilla pääsit edellisessä työpaikassasi mukaan porukkaan, ei välttämättä toimikaan uudessa työpaikassasi.
Mitä tulee tuohon, ettei ole "kaivattu", niin tosiasiassa hyvin harva "kaipaa" työkavereitaan. Työyhteisössä on erilaisia ihmisiä ja joillain saattaa olla läheisemmät välit kuin toisilla (saattavat olla jopa ystäviä työpaikan ulkopuolellakin), mutta ei töissä ole tarkoituskaan tulla "kaivatuksi". Jos olet huumorintajuinen, tilannetajuinen ja sanavalmis, kyllä sua ajan myötä aletaan - varsinkin jossain tiimin pippaloissa - myös "kaivata".
etkö osaa lukea vai etkö ymmärrä? johan aloituksessa mainittiin että ap on yrittänyt osaltaan. niin tai näin, täällä ei ole hyvä mikään. ja ihanan saarnaava besserwisserasenne sulla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
Kommentoin tuolla jossain välissä, että ainoa tiimistäni tuossa esimerkin tilaisuudessa olin minä (esimiehen lisäksi), joten ei esimies jutellut siellä muille kuin tutuilleen ja meni jo aluksi istumaan toiselle puolelle salia. Jotain small talkia heitin hänelle kahvijonossa, mutta hän lähti siitä jonnekin muualle samantien. Eipä hän muissakaan yhteyksissä peruskonttorityön ulkopuolella juurikaan juttele minulle, jonkun verran tiimillemme, siinä on erityyppinen kuin muut esimiehet, jotka aina ovat oman koko tiiminsä kanssa joka paikassa.
Ihan sama toisaalta, pärjään yksinkin, mutta sellainen välttelykäytös herättää kysymyksiä.
No mutta tuo nyt oli vain yksi tapaus ja siinä tosiaan tilanne oli se, ettei mitään tiimiä ollut edes paikalla. Vain sinä ja pomosi. Ja hän nyt mitä ilmeisimmin on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, koska ei muulloinkaan hengaile oman tiiminsä kanssa. En nyt pistäisi kovin paljoa painoarvoa sille, että sun tiimilläsi on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä.
Mutta miten on sen sun oman tiimisi kesken? Jos teillä kerran on jatkuvasti tilaisuuksia, jossa olet tiimisi kanssa, eivätkö tiimiläisesi silloinkaan juttele sulle mitään? Se sun oma tiimisihän on se, johon sun pitäisi päästä sisään.
Yksi tapaus monista ja tiimistä kirjoitin jo aloituksessa. Eivät ole puhuneet tai pyytäneet lounaille minua tai muitakaan uusia koskaan ja aloitteet joutuu tekemään se uusi itse.
Minulla on hieman eri positio tiimissä kuin muilla, joten näissä "perjantai-illan työtilaisuuksissa" ym. kissanristiäisissä ja "nyt myydään!" -päivissä ei ole mukana kuin minä ja esimieheni. Muissa bileissä kyllä sitten koko tiimi, tai ketkä nyt kynnelle kykenevät.
Ihan samanlaista positiota ei ole koko konsernissakaan taiuda olla kuin mitä minulla on, siksi olisi tosi kiva verkostoitua muiden kanssa ja nimenomaan yli tiimirajojen. Jos se on tunkemista, niin olen väärässä paikassa ja ymmärtänyt myös vasavuoroisuuden ja peruskohteliaisuuden väärin, eikä siinä sitten mitään.
Mistä alkaen toisten keskuselun keskeyttäminen, toisten vapaa-aikaan tunkeutuminen ja toisten työnteon häiritseminen on olleet peruskohteliaisuutta?
Get over it, onko tämä joku fiksaatiosi?
-> onko sinulla yhtään kaveria itselläsi töiden kautta?
-> kenen seuraan piti tunkeutua lounaalla?
-> erehdyitkö puhumaan jollekulle, eli häiritsemään konemaista työntekoa?
-> nautitko itse kohteliasuudesta? Miten tutustut ihmisiin?
-> oletko tehtaassa töissä vai lainkaan työsuhteessa?
Avain todella hyvään ryhmätyöskentelyyn ja tulokseen on ihmisten välisessä yhteistyössä. Tutkimukset tukevat sitä, että työkaverin tunteminen tuottaa parempaa viihtyvyyttä ja sitä myöten tulosta ja vähemmän poissaoloja.
Olen työpaikalla, jossa tehdään töitä. Mahdolliset kaverisuhteet jne. muodostuvat työnteon kautta, eivät ap:n kertomalla tavalla. Työpaikalla ei tarjouduta lounasseuraksi kyselemättä, kuten ap kertoo tehneensä. Jossain työpaikkaruokalassa voi istua samaan pöytään, mutta aika ahdistava on ajatus siitä, että on sovittu pitkästä aikaa yhteinen lounas etätyöläisten kanssa ja sitten sinne muitta mutkitta tulee se talon uusin työntekijä, joka pitää töissä tärkeimpänä muilta kyselemistä. Siinä lässähtää aika lailla ehkä puoli vuotta odotettu yhteinen lounashetki!
Meillä on tiimissä 12 jäsentä, emme käy koko porukalla syömässä ja osa meistä menee lounaalle "naapuritiimiläisten" kanssa. Siksi mukaan kysymättä tunkevaa ei katsota mitenkään ilahtuneesti. Tosin mukaan kutsutaan, kun tunnetaan työn kautta tarpeeksi. Toistan: me olemme töissä, emme hakemassa kavereita.
Jos työkaveri selkeästi tekee töitä koulutuspäivän tauolla, niin minulla on sen verran pelisilmää, etten ryhdy häntä häiritsemään, vaikka miten olisi tarve näyttää, että en ole yksin. Ehkä ap:lta puuttuu tämä normaali kyky lukea tilanteita: hän ei ymmärrä, milloin on tervetullut ja milloin ei. Eräänlainen autismikirjon ongelma.
Avain yhteistyöhön on yhteinen työ eli työpaikalla se on fokuksessa. Työkaverin tunteminen tarkoittaa sitä, että tunnen hänet työkaverina, tiedän osaamisensa, erityisosaamisensa ja vaikka paineensietokykynsä. Minun ei tarvitse tietää, montako kissaa hänellä on, jos tiedän, että hän on excel-taituri. Vuosien myötä työkaveruudesta voi tulla muutakin kaveruutta, mutta yhteistyötä varten sitä ei tarvita.
Mikä on kaltaistesinä ratkaisuehdotus uusille työntekijöille? Oliko sinulla sellaista? 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä vedetään mutkia aika suoraksi, vääristelläään kommentteja ja liioitellaankin.
Itsekin haluaisin kysyä, että miten uuden pitäisi duunissaan olla? Yksin?
Kissoista puhutaan ja koulutuspäivän tauoista, vaikkei ole edes tietoa miten näillä tauoilla on tarkoitus aikaa viettää -yleensä ei ainakaan läppärin kanssa kun on porukkatilaisuudesta ohjelmineen kyse.
Btw, jos joku istuu pöydässä yksin ja juttelee muiden kanssa, muttei sen tuntemattoman uuden, niin miksi ihmeessä juuri uuden ihmisen juttelu tälle tyypille on häiritsemistä? Ihan oikeasti?
Vierailija kirjoitti:
Olettepa te avoimia ja ulospäinsuuntautuneita, eli varmaan otatte itsekin kaikki uudet henkilöt omalta osaltanne avosylin vastaan kaikkiin porukoihin heti ja osoitatte aktiivisesti huomiota joka päivä. Sitä jaksaa, mistä pitää.
Meillä ainakin ollaan ymmärretty, että tämä on työpaikka, ei mikään leikkikenttä. Ja jos tiimiin tulee uusi henkilö, niin kaikki ymmärtävät sen että tehdään yhdessä tätä työtä ja käyttäydytään sen mukaisesti. Kuppikuntia ja leikkikavereita kukin sitten harrastaa yksityiselämässään. Joten todellakin otetaan uusi henkilö aina porukoihin mukaan ja vähän holhotaankin alkuun, pyydetään syömään mukaan jne.
Tuosta ap:n kertomuksesta tuli sellainen mieleen, että tuolla työpaikalla on ehkä tosi huono henki ja onko työnkuvat sellaisia, että voi vain yksinään puuhailla, eli ei tarvitse juurikaan jutella työkaverien kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
Kommentoin tuolla jossain välissä, että ainoa tiimistäni tuossa esimerkin tilaisuudessa olin minä (esimiehen lisäksi), joten ei esimies jutellut siellä muille kuin tutuilleen ja meni jo aluksi istumaan toiselle puolelle salia. Jotain small talkia heitin hänelle kahvijonossa, mutta hän lähti siitä jonnekin muualle samantien. Eipä hän muissakaan yhteyksissä peruskonttorityön ulkopuolella juurikaan juttele minulle, jonkun verran tiimillemme, siinä on erityyppinen kuin muut esimiehet, jotka aina ovat oman koko tiiminsä kanssa joka paikassa.
Ihan sama toisaalta, pärjään yksinkin, mutta sellainen välttelykäytös herättää kysymyksiä.
No mutta tuo nyt oli vain yksi tapaus ja siinä tosiaan tilanne oli se, ettei mitään tiimiä ollut edes paikalla. Vain sinä ja pomosi. Ja hän nyt mitä ilmeisimmin on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, koska ei muulloinkaan hengaile oman tiiminsä kanssa. En nyt pistäisi kovin paljoa painoarvoa sille, että sun tiimilläsi on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä.
Mutta miten on sen sun oman tiimisi kesken? Jos teillä kerran on jatkuvasti tilaisuuksia, jossa olet tiimisi kanssa, eivätkö tiimiläisesi silloinkaan juttele sulle mitään? Se sun oma tiimisihän on se, johon sun pitäisi päästä sisään.
Yksi tapaus monista ja tiimistä kirjoitin jo aloituksessa. Eivät ole puhuneet tai pyytäneet lounaille minua tai muitakaan uusia koskaan ja aloitteet joutuu tekemään se uusi itse.
Minulla on hieman eri positio tiimissä kuin muilla, joten näissä "perjantai-illan työtilaisuuksissa" ym. kissanristiäisissä ja "nyt myydään!" -päivissä ei ole mukana kuin minä ja esimieheni. Muissa bileissä kyllä sitten koko tiimi, tai ketkä nyt kynnelle kykenevät.
Ihan samanlaista positiota ei ole koko konsernissakaan taiuda olla kuin mitä minulla on, siksi olisi tosi kiva verkostoitua muiden kanssa ja nimenomaan yli tiimirajojen. Jos se on tunkemista, niin olen väärässä paikassa ja ymmärtänyt myös vasavuoroisuuden ja peruskohteliaisuuden väärin, eikä siinä sitten mitään.
Mitä vikaa tässä on? Siis että uusi työntekijä lähtee tiiminsä mukana syömään, jos haluaa lounastaa yhdessä tiimiläistensä kanssa? Näin mä olen aina tehnyt. Alkuunhan sitä pääasiassa kuuntelee, mistä muut lounaalla juttelevat. Sillä tavalla saa selville, että Penaa kiinnostaa paljon veneily, Jonnalla taas on 3 kissaa jne. Ja kun alkaa muistaa työkavereiden nimet ja kuka oli mistäkin kiinnostunut, on paljon helpompaa kysyä Jonnalta kissojen kuulumisia ja Penalta viimeisestä venereissustaan (eikä päinvastoin) . Näin pääsee ajan myötä sisälle porukkaan.
Ymmärrän kyllä tuon, että sulla on erilainen positio ja erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, mutta sun pitää panostaa ensisijaisesti omaan tiimiisi. Seuraavissa bileissä hakeudut oman tiimisi joukkoon. Osallistut niihin keskusteluihin, joita tiimisi kullakin hetkellä käy. Äläkä odota, että sinua erikseen pyydettäisiin. Jos jäät odottamaan, monet vain kuvittelevat, että et edes halua olla mukana.
Minä en ole odottanut yhtään mitään, vaan tehnyt kylläkin aloitteita ja kun niihin ei tule millään vastakaikua, olen antanut pääosin olla, juttelen jos joku tulee juttelemaan. Keskustelu ei nyt ole tiimistäni vaan koko yrityksestä, miten siellä kohdellaan uusia. Hakeutua voi, mutta jossain välissä tyhmempikin tajuaa, ettei ole kaivattu. Samaa sanoo toinen kollega, joka tuli vasta taloon. Olen ottanut hänet siipieni suojaan, jotta on edes joku joka juttelee.
Niin eli odotat, että joku muu tulee juttelemaan sulle. Mä olen ollut useissa työpaikoissa (työuraa jo vuosikymmeniä) ja niin naisvaltaisissa töissä kuin miesvaltaisissakin. Ihan jokaisessa työpaikassa uutta työntekijää ei ole mitenkään alettu paapomaan vaan on luotettu siihen, että aikuinen ihminen osaa itsekin hakeutua siihen seuraan, jossa haluaa olla. Ja kuten sanoin, alussa menee vaan porukan mukana lounaalle tai kahvitauolle ja kuuntelee, mistä muut puhuvat (alussa ei ehkä tarvitse itse puhua yhtään mitään, ei ainakaan ensimmäiseen puoleen vuoteen). Havainnoi ympäristöään. Tarkkailee muiden ilmeitä ja eleitä. Opettelee muistamaan kaikkien nimet ja mistä nämä ovat kiinnostuneita. Kuuntelemalla ja havainnoimalla oppii myös tietämään, onko omalla työpaikalla tapana lounaalla puhua työasioista vai jostain ihan muusta. Ennenkuin pääsee mukaan porukkaan voi mennä todella kauan. Varsinkin, jos muilla porukassa ei ole juurikaan sellaisia puheenaiheita, mistä itse tietäisi riittävästi voidakseen osallistua keskusteluun. Uutena työntekijää sun tehtäväsi on sisäistää ja ymmärtää uutta työyhteisöäsi, jolloin myös pystyt päättelemään, miten tulet parhaiten toimeen juuri tämän työporukan kanssa. Keinot, joilla pääsit edellisessä työpaikassasi mukaan porukkaan, ei välttämättä toimikaan uudessa työpaikassasi.
Mitä tulee tuohon, ettei ole "kaivattu", niin tosiasiassa hyvin harva "kaipaa" työkavereitaan. Työyhteisössä on erilaisia ihmisiä ja joillain saattaa olla läheisemmät välit kuin toisilla (saattavat olla jopa ystäviä työpaikan ulkopuolellakin), mutta ei töissä ole tarkoituskaan tulla "kaivatuksi". Jos olet huumorintajuinen, tilannetajuinen ja sanavalmis, kyllä sua ajan myötä aletaan - varsinkin jossain tiimin pippaloissa - myös "kaivata".
etkö osaa lukea vai etkö ymmärrä? johan aloituksessa mainittiin että ap on yrittänyt osaltaan. niin tai näin, täällä ei ole hyvä mikään. ja ihanan saarnaava besserwisserasenne sulla...
Noh, ap ei ole kyllä missään vielä kertonut lähteneensä muiden mukaan, seuranneensa muiden keskustelua, havainnoineensa ryhmädynamiikkaa jne ENNENKUIN alkaa itse tehdä itseään sen enempää tykö. Jossain kommentissaan ap kertoi, ettei pääse keskusteluihin mukaan. Millä tavalla ei pääse? Kielletäänkö häntä puhumasta? Käsketään pitää turpa kiinni? Jokainen, joka haluaa, osallistuu keskusteluun. Ei tarvitse odottaa, että siihen erikseen päästetään. Jos vaikka suunnitellaan tiimin seuraavia pippaloita, voi jokainen keskusteluun osallistuva esittää ehdotuksia ja omia mielipiteitään. Tai jos joku kahvitauolla kertoo tekevänsä kesämökilleen kattoremonttia, uusi työntekijä, joka on just tehnyt tai tekemässä omalle mökillee kattoremonttia, varmasti pystyy osallistumaan keskusteluun. Ei vapaassa keskustelussa ole puheenjohtajaa, joka jakaa puheenvuoroja, vaan ne puheenvuorot otetaan itse, kun on jotain asiaan liittyvää sanottavaa. Joskus tottakai koko kahvitauon tai lounaan keskustelu voi pysytellä sellaisissa aiheissa, joista ei itsellä ole mitään sanottavaa. Silloin sitten vain kuunnellaan, mitä muut puhuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
Kommentoin tuolla jossain välissä, että ainoa tiimistäni tuossa esimerkin tilaisuudessa olin minä (esimiehen lisäksi), joten ei esimies jutellut siellä muille kuin tutuilleen ja meni jo aluksi istumaan toiselle puolelle salia. Jotain small talkia heitin hänelle kahvijonossa, mutta hän lähti siitä jonnekin muualle samantien. Eipä hän muissakaan yhteyksissä peruskonttorityön ulkopuolella juurikaan juttele minulle, jonkun verran tiimillemme, siinä on erityyppinen kuin muut esimiehet, jotka aina ovat oman koko tiiminsä kanssa joka paikassa.
Ihan sama toisaalta, pärjään yksinkin, mutta sellainen välttelykäytös herättää kysymyksiä.
No mutta tuo nyt oli vain yksi tapaus ja siinä tosiaan tilanne oli se, ettei mitään tiimiä ollut edes paikalla. Vain sinä ja pomosi. Ja hän nyt mitä ilmeisimmin on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, koska ei muulloinkaan hengaile oman tiiminsä kanssa. En nyt pistäisi kovin paljoa painoarvoa sille, että sun tiimilläsi on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä.
Mutta miten on sen sun oman tiimisi kesken? Jos teillä kerran on jatkuvasti tilaisuuksia, jossa olet tiimisi kanssa, eivätkö tiimiläisesi silloinkaan juttele sulle mitään? Se sun oma tiimisihän on se, johon sun pitäisi päästä sisään.
Yksi tapaus monista ja tiimistä kirjoitin jo aloituksessa. Eivät ole puhuneet tai pyytäneet lounaille minua tai muitakaan uusia koskaan ja aloitteet joutuu tekemään se uusi itse.
Minulla on hieman eri positio tiimissä kuin muilla, joten näissä "perjantai-illan työtilaisuuksissa" ym. kissanristiäisissä ja "nyt myydään!" -päivissä ei ole mukana kuin minä ja esimieheni. Muissa bileissä kyllä sitten koko tiimi, tai ketkä nyt kynnelle kykenevät.
Ihan samanlaista positiota ei ole koko konsernissakaan taiuda olla kuin mitä minulla on, siksi olisi tosi kiva verkostoitua muiden kanssa ja nimenomaan yli tiimirajojen. Jos se on tunkemista, niin olen väärässä paikassa ja ymmärtänyt myös vasavuoroisuuden ja peruskohteliaisuuden väärin, eikä siinä sitten mitään.
Mistä alkaen toisten keskuselun keskeyttäminen, toisten vapaa-aikaan tunkeutuminen ja toisten työnteon häiritseminen on olleet peruskohteliaisuutta?
Get over it, onko tämä joku fiksaatiosi?
-> onko sinulla yhtään kaveria itselläsi töiden kautta?
-> kenen seuraan piti tunkeutua lounaalla?
-> erehdyitkö puhumaan jollekulle, eli häiritsemään konemaista työntekoa?
-> nautitko itse kohteliasuudesta? Miten tutustut ihmisiin?
-> oletko tehtaassa töissä vai lainkaan työsuhteessa?
Avain todella hyvään ryhmätyöskentelyyn ja tulokseen on ihmisten välisessä yhteistyössä. Tutkimukset tukevat sitä, että työkaverin tunteminen tuottaa parempaa viihtyvyyttä ja sitä myöten tulosta ja vähemmän poissaoloja.
Olen työpaikalla, jossa tehdään töitä. Mahdolliset kaverisuhteet jne. muodostuvat työnteon kautta, eivät ap:n kertomalla tavalla. Työpaikalla ei tarjouduta lounasseuraksi kyselemättä, kuten ap kertoo tehneensä. Jossain työpaikkaruokalassa voi istua samaan pöytään, mutta aika ahdistava on ajatus siitä, että on sovittu pitkästä aikaa yhteinen lounas etätyöläisten kanssa ja sitten sinne muitta mutkitta tulee se talon uusin työntekijä, joka pitää töissä tärkeimpänä muilta kyselemistä. Siinä lässähtää aika lailla ehkä puoli vuotta odotettu yhteinen lounashetki!
Meillä on tiimissä 12 jäsentä, emme käy koko porukalla syömässä ja osa meistä menee lounaalle "naapuritiimiläisten" kanssa. Siksi mukaan kysymättä tunkevaa ei katsota mitenkään ilahtuneesti. Tosin mukaan kutsutaan, kun tunnetaan työn kautta tarpeeksi. Toistan: me olemme töissä, emme hakemassa kavereita.
Jos työkaveri selkeästi tekee töitä koulutuspäivän tauolla, niin minulla on sen verran pelisilmää, etten ryhdy häntä häiritsemään, vaikka miten olisi tarve näyttää, että en ole yksin. Ehkä ap:lta puuttuu tämä normaali kyky lukea tilanteita: hän ei ymmärrä, milloin on tervetullut ja milloin ei. Eräänlainen autismikirjon ongelma.
Avain yhteistyöhön on yhteinen työ eli työpaikalla se on fokuksessa. Työkaverin tunteminen tarkoittaa sitä, että tunnen hänet työkaverina, tiedän osaamisensa, erityisosaamisensa ja vaikka paineensietokykynsä. Minun ei tarvitse tietää, montako kissaa hänellä on, jos tiedän, että hän on excel-taituri. Vuosien myötä työkaveruudesta voi tulla muutakin kaveruutta, mutta yhteistyötä varten sitä ei tarvita.
Mikä on kaltaistesinä ratkaisuehdotus uusille työntekijöille? Oliko sinulla sellaista? 😂
TÄMÄ! Eli ei muuta kuin yksin, kaikki muu on väärin, ja sekin on väärin. Mammasääntö nro 1) tyydy kohtaloosi 2) jos et tyydy, olet tyrkky ja jos tyydytkin 3) olet säälittävä etkä yritä.
Odotan myös ihan asiallisia kannanottoja tähän keskusteluun; en mitään Sarasvuomaisia opetustarinoita, joissa tuomitaan lähes kaikki. Kissat eivät kuulu tähän, vaan se, että MITEN tutustua työyhteisöön NIIN että se ei juman..ta ole joltain aina pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Insinööritoimistossa oli omanlaistansa porukkaa. Todella hiljaisia ihmisiä, puhuivat vain kun kysyttiin. Sosiaaliset taidot eivät monellakaan olleet parhaimmasta päästä. Onneksi oli myös pari suulaampaa tyyppiä.
Mutta kuitenkin jokainen vain istui luurin päässä omalla työpisteellään. Kahvihuoneessa oli selkeät kuppikunnat eikä siinä oikein päässyt keskusteluihin mukaan. Osa ei edes tullut kahville. Vaihdoin pelastuslaitokselle ja täällä on eri meno. Pieni porukka ja kahvihuoneessa yleensä aina kokoonnutaan ja heitetään vitsiä. Paljon sosiaalisempaa porukka eikä sellaista tuppisuukulttuuria juuri ole.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut jo yli vuoden (ap tässä). Korona-aika kuitenkin aiemmin esti ns. illanistujaiset, ja bile toisensa jälkeen olen uupuneempi asian suhteen; ei sitten, ei väkisin. Miehet eivät tule juttelemaan ollenkaan, toki sillä ei ole merkitystä keneen saisi kontaktin kun vaan saisi. Esimieheni on pettymys; on ilmeisesti ns. pakosta tekemisissä muutoin työasioissa, mutta sitten välttelee kun ei ole pakko jutella. Todella erikoista, koska on minut tehtävääni valinnut.
Känniörvellyksiä ei jaksa kohta, kun muut muodostavat niitä kuppikuntiaan ja siihen ei vaan loputtomiin voi jäädä seisomaan, jos ketään ei kiinnosta nimeäni pidemmälle jatkaa juttua. Yritän ajatella positiivisesti, mutta kohta tämä alkaa vaikuttaa minussa enemmänkin.
Sun kollegat haistaa, että olet ns. tylsä tyyppi. Ehkä olet myös jotenkin liian virallinen tai hyökkäävä/ epätoivoinen tutustumaan. Kannattaa kaikessa rauhassa seurata sivusta porukan meininkiä aluksi, ja sen jälkeen ottaa mallia porukan suosituimmista ja liittyä vähitellen esim nauramalla suosittujen jutuille yms. Näin minä toimin vaivihkaa ja olen aina uinut piireihin kuin piireihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
Kommentoin tuolla jossain välissä, että ainoa tiimistäni tuossa esimerkin tilaisuudessa olin minä (esimiehen lisäksi), joten ei esimies jutellut siellä muille kuin tutuilleen ja meni jo aluksi istumaan toiselle puolelle salia. Jotain small talkia heitin hänelle kahvijonossa, mutta hän lähti siitä jonnekin muualle samantien. Eipä hän muissakaan yhteyksissä peruskonttorityön ulkopuolella juurikaan juttele minulle, jonkun verran tiimillemme, siinä on erityyppinen kuin muut esimiehet, jotka aina ovat oman koko tiiminsä kanssa joka paikassa.
Ihan sama toisaalta, pärjään yksinkin, mutta sellainen välttelykäytös herättää kysymyksiä.
No mutta tuo nyt oli vain yksi tapaus ja siinä tosiaan tilanne oli se, ettei mitään tiimiä ollut edes paikalla. Vain sinä ja pomosi. Ja hän nyt mitä ilmeisimmin on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, koska ei muulloinkaan hengaile oman tiiminsä kanssa. En nyt pistäisi kovin paljoa painoarvoa sille, että sun tiimilläsi on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä.
Mutta miten on sen sun oman tiimisi kesken? Jos teillä kerran on jatkuvasti tilaisuuksia, jossa olet tiimisi kanssa, eivätkö tiimiläisesi silloinkaan juttele sulle mitään? Se sun oma tiimisihän on se, johon sun pitäisi päästä sisään.
Yksi tapaus monista ja tiimistä kirjoitin jo aloituksessa. Eivät ole puhuneet tai pyytäneet lounaille minua tai muitakaan uusia koskaan ja aloitteet joutuu tekemään se uusi itse.
Minulla on hieman eri positio tiimissä kuin muilla, joten näissä "perjantai-illan työtilaisuuksissa" ym. kissanristiäisissä ja "nyt myydään!" -päivissä ei ole mukana kuin minä ja esimieheni. Muissa bileissä kyllä sitten koko tiimi, tai ketkä nyt kynnelle kykenevät.
Ihan samanlaista positiota ei ole koko konsernissakaan taiuda olla kuin mitä minulla on, siksi olisi tosi kiva verkostoitua muiden kanssa ja nimenomaan yli tiimirajojen. Jos se on tunkemista, niin olen väärässä paikassa ja ymmärtänyt myös vasavuoroisuuden ja peruskohteliaisuuden väärin, eikä siinä sitten mitään.
Mitä vikaa tässä on? Siis että uusi työntekijä lähtee tiiminsä mukana syömään, jos haluaa lounastaa yhdessä tiimiläistensä kanssa? Näin mä olen aina tehnyt. Alkuunhan sitä pääasiassa kuuntelee, mistä muut lounaalla juttelevat. Sillä tavalla saa selville, että Penaa kiinnostaa paljon veneily, Jonnalla taas on 3 kissaa jne. Ja kun alkaa muistaa työkavereiden nimet ja kuka oli mistäkin kiinnostunut, on paljon helpompaa kysyä Jonnalta kissojen kuulumisia ja Penalta viimeisestä venereissustaan (eikä päinvastoin) . Näin pääsee ajan myötä sisälle porukkaan.
Ymmärrän kyllä tuon, että sulla on erilainen positio ja erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, mutta sun pitää panostaa ensisijaisesti omaan tiimiisi. Seuraavissa bileissä hakeudut oman tiimisi joukkoon. Osallistut niihin keskusteluihin, joita tiimisi kullakin hetkellä käy. Äläkä odota, että sinua erikseen pyydettäisiin. Jos jäät odottamaan, monet vain kuvittelevat, että et edes halua olla mukana.
Minä en ole odottanut yhtään mitään, vaan tehnyt kylläkin aloitteita ja kun niihin ei tule millään vastakaikua, olen antanut pääosin olla, juttelen jos joku tulee juttelemaan. Keskustelu ei nyt ole tiimistäni vaan koko yrityksestä, miten siellä kohdellaan uusia. Hakeutua voi, mutta jossain välissä tyhmempikin tajuaa, ettei ole kaivattu. Samaa sanoo toinen kollega, joka tuli vasta taloon. Olen ottanut hänet siipieni suojaan, jotta on edes joku joka juttelee.
Niin eli odotat, että joku muu tulee juttelemaan sulle. Mä olen ollut useissa työpaikoissa (työuraa jo vuosikymmeniä) ja niin naisvaltaisissa töissä kuin miesvaltaisissakin. Ihan jokaisessa työpaikassa uutta työntekijää ei ole mitenkään alettu paapomaan vaan on luotettu siihen, että aikuinen ihminen osaa itsekin hakeutua siihen seuraan, jossa haluaa olla. Ja kuten sanoin, alussa menee vaan porukan mukana lounaalle tai kahvitauolle ja kuuntelee, mistä muut puhuvat (alussa ei ehkä tarvitse itse puhua yhtään mitään, ei ainakaan ensimmäiseen puoleen vuoteen). Havainnoi ympäristöään. Tarkkailee muiden ilmeitä ja eleitä. Opettelee muistamaan kaikkien nimet ja mistä nämä ovat kiinnostuneita. Kuuntelemalla ja havainnoimalla oppii myös tietämään, onko omalla työpaikalla tapana lounaalla puhua työasioista vai jostain ihan muusta. Ennenkuin pääsee mukaan porukkaan voi mennä todella kauan. Varsinkin, jos muilla porukassa ei ole juurikaan sellaisia puheenaiheita, mistä itse tietäisi riittävästi voidakseen osallistua keskusteluun. Uutena työntekijää sun tehtäväsi on sisäistää ja ymmärtää uutta työyhteisöäsi, jolloin myös pystyt päättelemään, miten tulet parhaiten toimeen juuri tämän työporukan kanssa. Keinot, joilla pääsit edellisessä työpaikassasi mukaan porukkaan, ei välttämättä toimikaan uudessa työpaikassasi.
Mitä tulee tuohon, ettei ole "kaivattu", niin tosiasiassa hyvin harva "kaipaa" työkavereitaan. Työyhteisössä on erilaisia ihmisiä ja joillain saattaa olla läheisemmät välit kuin toisilla (saattavat olla jopa ystäviä työpaikan ulkopuolellakin), mutta ei töissä ole tarkoituskaan tulla "kaivatuksi". Jos olet huumorintajuinen, tilannetajuinen ja sanavalmis, kyllä sua ajan myötä aletaan - varsinkin jossain tiimin pippaloissa - myös "kaivata".
etkö osaa lukea vai etkö ymmärrä? johan aloituksessa mainittiin että ap on yrittänyt osaltaan. niin tai näin, täällä ei ole hyvä mikään. ja ihanan saarnaava besserwisserasenne sulla...
Noh, ap ei ole kyllä missään vielä kertonut lähteneensä muiden mukaan, seuranneensa muiden keskustelua, havainnoineensa ryhmädynamiikkaa jne ENNENKUIN alkaa itse tehdä itseään sen enempää tykö. Jossain kommentissaan ap kertoi, ettei pääse keskusteluihin mukaan. Millä tavalla ei pääse? Kielletäänkö häntä puhumasta? Käsketään pitää turpa kiinni? Jokainen, joka haluaa, osallistuu keskusteluun. Ei tarvitse odottaa, että siihen erikseen päästetään. Jos vaikka suunnitellaan tiimin seuraavia pippaloita, voi jokainen keskusteluun osallistuva esittää ehdotuksia ja omia mielipiteitään. Tai jos joku kahvitauolla kertoo tekevänsä kesämökilleen kattoremonttia, uusi työntekijä, joka on just tehnyt tai tekemässä omalle mökillee kattoremonttia, varmasti pystyy osallistumaan keskusteluun. Ei vapaassa keskustelussa ole puheenjohtajaa, joka jakaa puheenvuoroja, vaan ne puheenvuorot otetaan itse, kun on jotain asiaan liittyvää sanottavaa. Joskus tottakai koko kahvitauon tai lounaan keskustelu voi pysytellä sellaisissa aiheissa, joista ei itsellä ole mitään sanottavaa. Silloin sitten vain kuunnellaan, mitä muut puhuvat.
Mistä sinä tiedät mitään mitä ap on tehnyt tai ei, ei kai tänne elämäntarinaa tarvitse vuodattaa?
Älä siis tee johtopäätöksiä, joihin sinulla ei ole kykyä.
Vapaa keskustelu on myös vastavuoroista, ja jos kukaan ei tartu siihen omaan kommenttiin ylipäätään, niin idioottikin tajuaa että ei kuulu joukkoon.
Ymmärtää jokainen joka haluaa, ja on tahallaan ymmärtämättä jos haluaa, mitä tässä yritetään sanoa.
Ottaa päähän, kun on itsekin katsellut tätä "neuvomme sinua, mutta emme halua sinulle mitään parempaa" -meiniki koko palstalla ja työpaikoilla myöskin.
Sinäkin nostat itsesi aloittajan ja ongelman yläpuolelle, tulkitset ja oletat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut jo yli vuoden (ap tässä). Korona-aika kuitenkin aiemmin esti ns. illanistujaiset, ja bile toisensa jälkeen olen uupuneempi asian suhteen; ei sitten, ei väkisin. Miehet eivät tule juttelemaan ollenkaan, toki sillä ei ole merkitystä keneen saisi kontaktin kun vaan saisi. Esimieheni on pettymys; on ilmeisesti ns. pakosta tekemisissä muutoin työasioissa, mutta sitten välttelee kun ei ole pakko jutella. Todella erikoista, koska on minut tehtävääni valinnut.
Känniörvellyksiä ei jaksa kohta, kun muut muodostavat niitä kuppikuntiaan ja siihen ei vaan loputtomiin voi jäädä seisomaan, jos ketään ei kiinnosta nimeäni pidemmälle jatkaa juttua. Yritän ajatella positiivisesti, mutta kohta tämä alkaa vaikuttaa minussa enemmänkin.
Sun kollegat haistaa, että olet ns. tylsä tyyppi. Ehkä olet myös jotenkin liian virallinen tai hyökkäävä/ epätoivoinen tutustumaan. Kannattaa kaikessa rauhassa seurata sivusta porukan meininkiä aluksi, ja sen jälkeen ottaa mallia porukan suosituimmista ja liittyä vähitellen esim nauramalla suosittujen jutuille yms. Näin minä toimin vaivihkaa ja olen aina uinut piireihin kuin piireihin
😂 Good for you then. Joko on virallinen, tai liian epävirallinen, liian passiivinen tai liian sitä ja tätä. Eiköhän tuossakin olla jo jonkun aikaa "ilmapiiriä" luettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo vuoden, ja silti tilanne on vielä tuo. Minä alkaisin sinun sijassasi katselemaan uutta työpaikkaa, kyllä työpaikalla pitää voida myös viihtyä. Työkaverisi harjoittavat työpaikkakiusaamista sulkemalla sinut pois seurastaan.
Vierailija kirjoitti:
Insinööritoimistossa oli omanlaistansa porukkaa. Todella hiljaisia ihmisiä, puhuivat vain kun kysyttiin. Sosiaaliset taidot eivät monellakaan olleet parhaimmasta päästä. Onneksi oli myös pari suulaampaa tyyppiä.
Mutta kuitenkin jokainen vain istui luurin päässä omalla työpisteellään. Kahvihuoneessa oli selkeät kuppikunnat eikä siinä oikein päässyt keskusteluihin mukaan. Osa ei edes tullut kahville. Vaihdoin pelastuslaitokselle ja täällä on eri meno. Pieni porukka ja kahvihuoneessa yleensä aina kokoonnutaan ja heitetään vitsiä. Paljon sosiaalisempaa porukka eikä sellaista tuppisuukulttuuria juuri ole.
Yli 30 vuotta DI työkavereita eri työpaikoissa, enkä kyllä ole törmännyt tuollaiseen porukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
Kommentoin tuolla jossain välissä, että ainoa tiimistäni tuossa esimerkin tilaisuudessa olin minä (esimiehen lisäksi), joten ei esimies jutellut siellä muille kuin tutuilleen ja meni jo aluksi istumaan toiselle puolelle salia. Jotain small talkia heitin hänelle kahvijonossa, mutta hän lähti siitä jonnekin muualle samantien. Eipä hän muissakaan yhteyksissä peruskonttorityön ulkopuolella juurikaan juttele minulle, jonkun verran tiimillemme, siinä on erityyppinen kuin muut esimiehet, jotka aina ovat oman koko tiiminsä kanssa joka paikassa.
Ihan sama toisaalta, pärjään yksinkin, mutta sellainen välttelykäytös herättää kysymyksiä.
No mutta tuo nyt oli vain yksi tapaus ja siinä tosiaan tilanne oli se, ettei mitään tiimiä ollut edes paikalla. Vain sinä ja pomosi. Ja hän nyt mitä ilmeisimmin on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, koska ei muulloinkaan hengaile oman tiiminsä kanssa. En nyt pistäisi kovin paljoa painoarvoa sille, että sun tiimilläsi on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä.
Mutta miten on sen sun oman tiimisi kesken? Jos teillä kerran on jatkuvasti tilaisuuksia, jossa olet tiimisi kanssa, eivätkö tiimiläisesi silloinkaan juttele sulle mitään? Se sun oma tiimisihän on se, johon sun pitäisi päästä sisään.
Yksi tapaus monista ja tiimistä kirjoitin jo aloituksessa. Eivät ole puhuneet tai pyytäneet lounaille minua tai muitakaan uusia koskaan ja aloitteet joutuu tekemään se uusi itse.
Minulla on hieman eri positio tiimissä kuin muilla, joten näissä "perjantai-illan työtilaisuuksissa" ym. kissanristiäisissä ja "nyt myydään!" -päivissä ei ole mukana kuin minä ja esimieheni. Muissa bileissä kyllä sitten koko tiimi, tai ketkä nyt kynnelle kykenevät.
Ihan samanlaista positiota ei ole koko konsernissakaan taiuda olla kuin mitä minulla on, siksi olisi tosi kiva verkostoitua muiden kanssa ja nimenomaan yli tiimirajojen. Jos se on tunkemista, niin olen väärässä paikassa ja ymmärtänyt myös vasavuoroisuuden ja peruskohteliaisuuden väärin, eikä siinä sitten mitään.
Mistä alkaen toisten keskuselun keskeyttäminen, toisten vapaa-aikaan tunkeutuminen ja toisten työnteon häiritseminen on olleet peruskohteliaisuutta?
Get over it, onko tämä joku fiksaatiosi?
-> onko sinulla yhtään kaveria itselläsi töiden kautta?
-> kenen seuraan piti tunkeutua lounaalla?
-> erehdyitkö puhumaan jollekulle, eli häiritsemään konemaista työntekoa?
-> nautitko itse kohteliasuudesta? Miten tutustut ihmisiin?
-> oletko tehtaassa töissä vai lainkaan työsuhteessa?
Avain todella hyvään ryhmätyöskentelyyn ja tulokseen on ihmisten välisessä yhteistyössä. Tutkimukset tukevat sitä, että työkaverin tunteminen tuottaa parempaa viihtyvyyttä ja sitä myöten tulosta ja vähemmän poissaoloja.
Olen työpaikalla, jossa tehdään töitä. Mahdolliset kaverisuhteet jne. muodostuvat työnteon kautta, eivät ap:n kertomalla tavalla. Työpaikalla ei tarjouduta lounasseuraksi kyselemättä, kuten ap kertoo tehneensä. Jossain työpaikkaruokalassa voi istua samaan pöytään, mutta aika ahdistava on ajatus siitä, että on sovittu pitkästä aikaa yhteinen lounas etätyöläisten kanssa ja sitten sinne muitta mutkitta tulee se talon uusin työntekijä, joka pitää töissä tärkeimpänä muilta kyselemistä. Siinä lässähtää aika lailla ehkä puoli vuotta odotettu yhteinen lounashetki!
Meillä on tiimissä 12 jäsentä, emme käy koko porukalla syömässä ja osa meistä menee lounaalle "naapuritiimiläisten" kanssa. Siksi mukaan kysymättä tunkevaa ei katsota mitenkään ilahtuneesti. Tosin mukaan kutsutaan, kun tunnetaan työn kautta tarpeeksi. Toistan: me olemme töissä, emme hakemassa kavereita.
Jos työkaveri selkeästi tekee töitä koulutuspäivän tauolla, niin minulla on sen verran pelisilmää, etten ryhdy häntä häiritsemään, vaikka miten olisi tarve näyttää, että en ole yksin. Ehkä ap:lta puuttuu tämä normaali kyky lukea tilanteita: hän ei ymmärrä, milloin on tervetullut ja milloin ei. Eräänlainen autismikirjon ongelma.
Avain yhteistyöhön on yhteinen työ eli työpaikalla se on fokuksessa. Työkaverin tunteminen tarkoittaa sitä, että tunnen hänet työkaverina, tiedän osaamisensa, erityisosaamisensa ja vaikka paineensietokykynsä. Minun ei tarvitse tietää, montako kissaa hänellä on, jos tiedän, että hän on excel-taituri. Vuosien myötä työkaveruudesta voi tulla muutakin kaveruutta, mutta yhteistyötä varten sitä ei tarvita.
Mikä on kaltaistesinä ratkaisuehdotus uusille työntekijöille? Oliko sinulla sellaista? 😂
Mun raikaisuehdotus on edelleenkin se, että uutena työntekijänä aluksi (ehkä aika kauankin) ensin seurataan tilannetta. Seurataan, miten muut työntekijät toimivat. Kun tehdään yhdessä töitä, ei koko ajan pidä päässä pyöriä "koska MINÄ pääsen ääneen" vaan pitää kuunnella, mitä muut sanovat. Pitää kuunnella ajatuksen kanssa, Huomioida myös äänensävyt ja jos ollaan lähitöissä, ilmeet ja eleet. Tällä tavalla oppii erottamaan oman työporukkansa "kuumakallet", "diplomaatit" ja "viilipytyt". Oppii tietämään, millä tavalla jokin työasia pitää esittää kenellekin. Oppii myös tietämään muiden erikoisosaamiset ja siten tietää, keneltä kannattaa kysyä neuvoa missäkin asiassa.
Olin aikoinaan eräässä isossa it-alan firmassa töissä. Menin sinne ihan noviisina, työkokemusta alalta 0 päivää. Tein alussa töitä parityöskentelynä kokeneemman työntekijän kanssa. Oli myös ihan luontevaa lähteä ensimmäisinä työpäivinä juuri hänen kanssaan kahville. Kahvihuoneessa sitten kuuntelin, mitä muut puhuivat. Sillä tavalla opin tietämään vähän niistä muistakin. Pian mulla oli oma työpiste avokonttorissa ja toinen kollega, vähäpuheinen mies, nousi aina noin klo 11 tuoliltaan ylös ja ilmoitti lähtevänsä syömään. Huomasin, että läheltä muutama muukin nousi ylös ja lähti lampsimaan tämän miehen perässä. Ja pian tein itsekin niin, koska mullakin oli klo 11 jo nälkä. Ei tämä mies pyytänyt ketään mukaansa syömään eikä pyytänyt kukaan niistä muistakaan, mutta kaikki tiesivät, että jos haluaa nyt syömään ja saada seuraa, nostaa peppunsa penkistä ja lähtee mukaan. On ehkä työpaikkoja, joissa joku kiertää erikseen pyytämässä porukkaa syömään, mutta en ole ollut koskaan sellaisessa työpaikassa. Ympäristöään havainnoimalla oppii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olettepa te avoimia ja ulospäinsuuntautuneita, eli varmaan otatte itsekin kaikki uudet henkilöt omalta osaltanne avosylin vastaan kaikkiin porukoihin heti ja osoitatte aktiivisesti huomiota joka päivä. Sitä jaksaa, mistä pitää.
Meillä ainakin ollaan ymmärretty, että tämä on työpaikka, ei mikään leikkikenttä. Ja jos tiimiin tulee uusi henkilö, niin kaikki ymmärtävät sen että tehdään yhdessä tätä työtä ja käyttäydytään sen mukaisesti. Kuppikuntia ja leikkikavereita kukin sitten harrastaa yksityiselämässään. Joten todellakin otetaan uusi henkilö aina porukoihin mukaan ja vähän holhotaankin alkuun, pyydetään syömään mukaan jne.
Tuosta ap:n kertomuksesta tuli sellainen mieleen, että tuolla työpaikalla on ehkä tosi huono henki ja onko työnkuvat sellaisia, että voi vain yksinään puuhailla, eli ei tarvitse juurikaan jutella työkaverien kanssa?
Kiitos, ap siis tässä ja viimeisen kerran "äänessä". Ihan kivoja pohdiskeleviakin kommentteja on tullut, ja toisaalta syyllistämistä ja oletuksiakin. En tosin muuta odottanutkaan, kunhan purin mieltäni.
Olen äärimmäisen sosiaalinen ja mielestäni (ja saamani palautteen mukaan) pidetty ja rento ihminen, joka on myös edennyt työurallaan ja tehnyt ihmisten kanssa onnistuneesti töitä. Vaikeuksia ei ole ollut lukea tilanteita, ja aina aiemmin työpaikoissani on päässyt helposti mukaan ja saanut ihan kavereita, jotka ovat edelleen matkassa. Minulle ei yksinkertaisesti sovi työ. jossa istutaan mykkinä koneella, koska sitä työnkuvanikaan ei edellytä. Jokainen tutustuu ihmisiin aivan kuten parhaaksi näkee, tai on tutustumatta. Yhden totuus ei ole koko totuus tai yleinen viisaus tietenkään.
Esimieheni kyseli tänään, mitä mieltä olin "viimeisestä", ja hän itse sanoi, että touhu voi vaikuttaa sisäänpäinkääntyneeltä, mutta että hän näkee minut ihmisenä, joka selviää siitäkin ja "pärjää kaikkien kanssa". En osannut siihen sanoa enää yhtäänmitään. Tunne on tunne, ja jossain vaiheessa on annettava periksi. Lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa, joka kokee tällaista ulkopuolisuutta uudessa työpaikassaan.
Mukavaa syksyä joka tapauksessa!
Meille tuli kaksi vuotta sitten uusi työntekijä, mutta etätöiden myötä en ole häntä vielä tavannut enkä edes tiedä miltä hän näyttää, kun hänellä ei ole koskaan kamera päällä Teams-kokouksissa. Me käydään nyt toimistolla kaksi päivää viikossa, mutta toistaiseksi ei olla vielä käyty samana päivänä. Saa nähdä, koska hänet eka kerran näen sitten. Hän vaikuttaa kyllä siltä, että ihan sama vaikka ei meihin tutustuisi. Että näinkinpäin voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Esimiehenikään ei juttele kanssani julkisissa tilaisuuksissa, vaikka muut tiimit istuvat yhdessä pomojensa kanssa." Jutteleeko muiden sinun tiimiisi kuuluvien kanssa? Ja eikö muut sinun tiimiisi kuuluvat juttele lainkaan sinun kanssasi? Isoilla työpaikoilla on ihan tavallista, että tiimit viettävät aikaansa keskenään ja toiseen tiimiin kuuluva on tavallaan ulkopuolella.
Kommentoin tuolla jossain välissä, että ainoa tiimistäni tuossa esimerkin tilaisuudessa olin minä (esimiehen lisäksi), joten ei esimies jutellut siellä muille kuin tutuilleen ja meni jo aluksi istumaan toiselle puolelle salia. Jotain small talkia heitin hänelle kahvijonossa, mutta hän lähti siitä jonnekin muualle samantien. Eipä hän muissakaan yhteyksissä peruskonttorityön ulkopuolella juurikaan juttele minulle, jonkun verran tiimillemme, siinä on erityyppinen kuin muut esimiehet, jotka aina ovat oman koko tiiminsä kanssa joka paikassa.
Ihan sama toisaalta, pärjään yksinkin, mutta sellainen välttelykäytös herättää kysymyksiä.
No mutta tuo nyt oli vain yksi tapaus ja siinä tosiaan tilanne oli se, ettei mitään tiimiä ollut edes paikalla. Vain sinä ja pomosi. Ja hän nyt mitä ilmeisimmin on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä, koska ei muulloinkaan hengaile oman tiiminsä kanssa. En nyt pistäisi kovin paljoa painoarvoa sille, että sun tiimilläsi on erilainen pomo kuin muilla tiimeillä.
Mutta miten on sen sun oman tiimisi kesken? Jos teillä kerran on jatkuvasti tilaisuuksia, jossa olet tiimisi kanssa, eivätkö tiimiläisesi silloinkaan juttele sulle mitään? Se sun oma tiimisihän on se, johon sun pitäisi päästä sisään.
Yksi tapaus monista ja tiimistä kirjoitin jo aloituksessa. Eivät ole puhuneet tai pyytäneet lounaille minua tai muitakaan uusia koskaan ja aloitteet joutuu tekemään se uusi itse.
Minulla on hieman eri positio tiimissä kuin muilla, joten näissä "perjantai-illan työtilaisuuksissa" ym. kissanristiäisissä ja "nyt myydään!" -päivissä ei ole mukana kuin minä ja esimieheni. Muissa bileissä kyllä sitten koko tiimi, tai ketkä nyt kynnelle kykenevät.
Ihan samanlaista positiota ei ole koko konsernissakaan taiuda olla kuin mitä minulla on, siksi olisi tosi kiva verkostoitua muiden kanssa ja nimenomaan yli tiimirajojen. Jos se on tunkemista, niin olen väärässä paikassa ja ymmärtänyt myös vasavuoroisuuden ja peruskohteliaisuuden väärin, eikä siinä sitten mitään.
Mistä alkaen toisten keskuselun keskeyttäminen, toisten vapaa-aikaan tunkeutuminen ja toisten työnteon häiritseminen on olleet peruskohteliaisuutta?
Get over it, onko tämä joku fiksaatiosi?
-> onko sinulla yhtään kaveria itselläsi töiden kautta?
-> kenen seuraan piti tunkeutua lounaalla?
-> erehdyitkö puhumaan jollekulle, eli häiritsemään konemaista työntekoa?
-> nautitko itse kohteliasuudesta? Miten tutustut ihmisiin?
-> oletko tehtaassa töissä vai lainkaan työsuhteessa?
Avain todella hyvään ryhmätyöskentelyyn ja tulokseen on ihmisten välisessä yhteistyössä. Tutkimukset tukevat sitä, että työkaverin tunteminen tuottaa parempaa viihtyvyyttä ja sitä myöten tulosta ja vähemmän poissaoloja.
Olen työpaikalla, jossa tehdään töitä. Mahdolliset kaverisuhteet jne. muodostuvat työnteon kautta, eivät ap:n kertomalla tavalla. Työpaikalla ei tarjouduta lounasseuraksi kyselemättä, kuten ap kertoo tehneensä. Jossain työpaikkaruokalassa voi istua samaan pöytään, mutta aika ahdistava on ajatus siitä, että on sovittu pitkästä aikaa yhteinen lounas etätyöläisten kanssa ja sitten sinne muitta mutkitta tulee se talon uusin työntekijä, joka pitää töissä tärkeimpänä muilta kyselemistä. Siinä lässähtää aika lailla ehkä puoli vuotta odotettu yhteinen lounashetki!
Meillä on tiimissä 12 jäsentä, emme käy koko porukalla syömässä ja osa meistä menee lounaalle "naapuritiimiläisten" kanssa. Siksi mukaan kysymättä tunkevaa ei katsota mitenkään ilahtuneesti. Tosin mukaan kutsutaan, kun tunnetaan työn kautta tarpeeksi. Toistan: me olemme töissä, emme hakemassa kavereita.
Jos työkaveri selkeästi tekee töitä koulutuspäivän tauolla, niin minulla on sen verran pelisilmää, etten ryhdy häntä häiritsemään, vaikka miten olisi tarve näyttää, että en ole yksin. Ehkä ap:lta puuttuu tämä normaali kyky lukea tilanteita: hän ei ymmärrä, milloin on tervetullut ja milloin ei. Eräänlainen autismikirjon ongelma.
Avain yhteistyöhön on yhteinen työ eli työpaikalla se on fokuksessa. Työkaverin tunteminen tarkoittaa sitä, että tunnen hänet työkaverina, tiedän osaamisensa, erityisosaamisensa ja vaikka paineensietokykynsä. Minun ei tarvitse tietää, montako kissaa hänellä on, jos tiedän, että hän on excel-taituri. Vuosien myötä työkaveruudesta voi tulla muutakin kaveruutta, mutta yhteistyötä varten sitä ei tarvita.
Mikä on kaltaistesinä ratkaisuehdotus uusille työntekijöille? Oliko sinulla sellaista? 😂
Mun raikaisuehdotus on edelleenkin se, että uutena työntekijänä aluksi (ehkä aika kauankin) ensin seurataan tilannetta. Seurataan, miten muut työntekijät toimivat. Kun tehdään yhdessä töitä, ei koko ajan pidä päässä pyöriä "koska MINÄ pääsen ääneen" vaan pitää kuunnella, mitä muut sanovat. Pitää kuunnella ajatuksen kanssa, Huomioida myös äänensävyt ja jos ollaan lähitöissä, ilmeet ja eleet. Tällä tavalla oppii erottamaan oman työporukkansa "kuumakallet", "diplomaatit" ja "viilipytyt". Oppii tietämään, millä tavalla jokin työasia pitää esittää kenellekin. Oppii myös tietämään muiden erikoisosaamiset ja siten tietää, keneltä kannattaa kysyä neuvoa missäkin asiassa.
Olin aikoinaan eräässä isossa it-alan firmassa töissä. Menin sinne ihan noviisina, työkokemusta alalta 0 päivää. Tein alussa töitä parityöskentelynä kokeneemman työntekijän kanssa. Oli myös ihan luontevaa lähteä ensimmäisinä työpäivinä juuri hänen kanssaan kahville. Kahvihuoneessa sitten kuuntelin, mitä muut puhuivat. Sillä tavalla opin tietämään vähän niistä muistakin. Pian mulla oli oma työpiste avokonttorissa ja toinen kollega, vähäpuheinen mies, nousi aina noin klo 11 tuoliltaan ylös ja ilmoitti lähtevänsä syömään. Huomasin, että läheltä muutama muukin nousi ylös ja lähti lampsimaan tämän miehen perässä. Ja pian tein itsekin niin, koska mullakin oli klo 11 jo nälkä. Ei tämä mies pyytänyt ketään mukaansa syömään eikä pyytänyt kukaan niistä muistakaan, mutta kaikki tiesivät, että jos haluaa nyt syömään ja saada seuraa, nostaa peppunsa penkistä ja lähtee mukaan. On ehkä työpaikkoja, joissa joku kiertää erikseen pyytämässä porukkaa syömään, mutta en ole ollut koskaan sellaisessa työpaikassa. Ympäristöään havainnoimalla oppii.
Voi hyvää päivää, miten alentuva kommentti. Nimim. samaa kokenut ja vuosien ajan vain yhdessä.työpaikassa, kuin monet tässä ketjussa. Älä please tule luennoimaan, kun et asioista mitåån tiedä. Et kenenkään havainnoimisista tai muustakaan. "Mukavaa"yleistystä ja paasaamista.
Niin eli odotat, että joku muu tulee juttelemaan sulle. Mä olen ollut useissa työpaikoissa (työuraa jo vuosikymmeniä) ja niin naisvaltaisissa töissä kuin miesvaltaisissakin. Ihan jokaisessa työpaikassa uutta työntekijää ei ole mitenkään alettu paapomaan vaan on luotettu siihen, että aikuinen ihminen osaa itsekin hakeutua siihen seuraan, jossa haluaa olla. Ja kuten sanoin, alussa menee vaan porukan mukana lounaalle tai kahvitauolle ja kuuntelee, mistä muut puhuvat (alussa ei ehkä tarvitse itse puhua yhtään mitään, ei ainakaan ensimmäiseen puoleen vuoteen). Havainnoi ympäristöään. Tarkkailee muiden ilmeitä ja eleitä. Opettelee muistamaan kaikkien nimet ja mistä nämä ovat kiinnostuneita. Kuuntelemalla ja havainnoimalla oppii myös tietämään, onko omalla työpaikalla tapana lounaalla puhua työasioista vai jostain ihan muusta. Ennenkuin pääsee mukaan porukkaan voi mennä todella kauan. Varsinkin, jos muilla porukassa ei ole juurikaan sellaisia puheenaiheita, mistä itse tietäisi riittävästi voidakseen osallistua keskusteluun. Uutena työntekijää sun tehtäväsi on sisäistää ja ymmärtää uutta työyhteisöäsi, jolloin myös pystyt päättelemään, miten tulet parhaiten toimeen juuri tämän työporukan kanssa. Keinot, joilla pääsit edellisessä työpaikassasi mukaan porukkaan, ei välttämättä toimikaan uudessa työpaikassasi.
Mitä tulee tuohon, ettei ole "kaivattu", niin tosiasiassa hyvin harva "kaipaa" työkavereitaan. Työyhteisössä on erilaisia ihmisiä ja joillain saattaa olla läheisemmät välit kuin toisilla (saattavat olla jopa ystäviä työpaikan ulkopuolellakin), mutta ei töissä ole tarkoituskaan tulla "kaivatuksi". Jos olet huumorintajuinen, tilannetajuinen ja sanavalmis, kyllä sua ajan myötä aletaan - varsinkin jossain tiimin pippaloissa - myös "kaivata".