Lue keskustelun säännöt.
Kun tapaatte uusia ihmisiä, miksi kysytte heti aluksi missä henkilö on töissä?
12.09.2022 |
Se on aika kiusallista, jos on poissa työelämästä syystä, jota ei vieraammalla haluaisi heti avata.
Kysykää ennemmin vaikka millä alalla henkilö on. Tällöin työtön, pitkäaikaissairas tms. voi kertoa aiemmasta työhistoriastaan, opiskeluistaan jne. eikä tule vaivaannuttavaa tilannetta.
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti ajatellaan, että mitä ihminen tekee
eikä sitä mitä ihminen on.Mistä opit tietämään, mitä ihminen on, kun mistään ei saa kysyä, jottei vain tule paha mieli?
Sitten ihmetellään, miksi meillä on yksinäisyyttä. No kai on, kun keskustelut pysyvät säätilan tasolla.
Miksi keskustelu sitten tyrehtyy, kun käy ilmi, etten ole työelämässä?
Kertooko se siitä, että en ole kiinnostava siksi, enkä minkään arvoinen?
Eikö silloin minun yksinäisyyteni ole muiden syy, koska en kelpaa heille ilman työpaikkaa?
Ei, vaan se kertoo vain siitä, ettei vastapuoli osaa kysyä mitään lisää.
Minä kysyisin, minkä alan ihminen olet, millaista työtä haluaisit tehdä tms.
Kysymysten ideana on löytää the yhteinen juttu. Yhteiset jutut synnyttävät ystävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuota ammattia ja työpaikkaa aina kysytään joka paikassa, sukujuhlissa sun muissa.
Minusta juuri se, mitä tekee vapaa-ajalla, kertoo ihmisestä pajon enemmän.
Moni ei voi sitä työtään tai työpaikkaansa valita ja moni on ihan eri alallakin, mihin on kouluttautunut, joten tämä voi olla hyvinkin harhaanjohtavaa tietoa.
Se, jos lähtee töiden jälkeen vaikka mikroautoradalla, uimahalliin, ratsastamaan, ei mihinkään, keräilemään postimerkkejä, pelaamaan pelejä, casinolle, lähibaariin tai vaikkapa sienestämään, niin tämä kertoo ihmisestä aika paljonkin.
Auts, minä inhoan näitä harrastuskysmyksiä, koska en harrasta mitään. Olen nytkin vain kotona ja padilla ja pesen pyykkiä.
Työasioista puhun mieluusti.
Minulle ihmiset, jotka eivät ole työelämässä eivät oikeastaan ole kiinnostavia lainkaan. Jos ajatellaan vaikka treffikumppaneina tai ystävinä tms. Opiskelu on ihan jees, mutta kaiken maailman kuntoutustuet, sairaseläkkeet, pitkäaikaistyöttömyydet karsivat kyllä ihmisen mielenkiintoisuuden täysin. Miksi ihmeessä haaskaisin aikaani esim. treffeillä tämankaltaisen ihmisen kanssa? Mitä ihmeen yhteistä meiltä voisi löytyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain on vedessä, ruoassa tai jossakin nykyaikana. Ihmiset ahdistuvat aivan tavattoman helposti ja loukkaantuvat ihan pikkuasioista.
Kansallinen rokotusohjelma! Ei 70-luvulla syntyneet ahdistuneet ja masentuneet siitä, kun joku sanoi kassajonossa, että voisitko väistää vähän. Nykyisin on normaalia päätyä terapiaan, koska kokee kokemista ja tuntuu pahalta.
Olen 60-luvulla syntynyt ja kyllä vaan olen juurikin tuosta missä olet töissä kysymyksestä ahdistunut.
Vaikka mulla on ammattikin, niin nykyään en enää sitä kirjoita mihinkään paperiin missä sitä muiden henkilötietojen ohella kysytään.
Small talkia. Et varmaan vastaa mitä kuuluu-kysymykseenkään luettelemalla kaikki vaivasi ja harmisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti ajatellaan, että mitä ihminen tekee
eikä sitä mitä ihminen on.Mistä opit tietämään, mitä ihminen on, kun mistään ei saa kysyä, jottei vain tule paha mieli?
Sitten ihmetellään, miksi meillä on yksinäisyyttä. No kai on, kun keskustelut pysyvät säätilan tasolla.
Miksi keskustelu sitten tyrehtyy, kun käy ilmi, etten ole työelämässä?
Kertooko se siitä, että en ole kiinnostava siksi, enkä minkään arvoinen?
Eikö silloin minun yksinäisyyteni ole muiden syy, koska en kelpaa heille ilman työpaikkaa?
Tilanne on kysyjälle sen verran harvinainen, että ei osaa luontevasti jatkaa. Jää arpomaan, onko kohteliaampaa kysyä syytä vai olla kysymättä ja hämmentyy. Ihmiset haluavat olla hienotunteisia.
Helpoimmalla pääset, kun itse mietit mihin suuntaan haluat jatkaa keskustelua ja lähdet aktiivisesti viemään siihen suuntaan. "Olen joutunut pois työelämästä, mutta onneksi päivät täyttyy hyvin neulomisella/postimerkkien keräämisellä/vapaaehtoistyöllä vanhusten parissa." Ja voit vielä jatkaa vastakysymyksellä "Meneekö sun aika töissä vai ehditkö myös tehdä jotain muuta mieleistä?" tms.
Juuri se että kun törmätään vanhoihin tuttuihin, niin on todella kiusallista jos heti aluksi kysytään mitä teet nykyisin?, eikä vaikka jutella muuta yleisluontoista.
Kaikki tietää että juhlissa ja kutsuilla se on todella hankalaa jos aihe on arka itselle.
Näin voi alkaa vältellä ihmisiä, koska kuka haluaa häpäistä itseään?
Kenelläkään ei ole sitäpaitsi velvollisuutta tilittää syitään ja elämäänsä toiselle, vaikka toinen olisi utelias.
Kuitenkin haluaa olla kohtelias eikä voi vain sanoa että ei kuulu sulle.
Joten kysyjä aiheuttaa tuon hankalan tilanteen ehkä tahallaan tai tajuamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä keskustelua edistää tietää henkilön toimiala, eli missä asiossa hänellä on asiantuntemusta, sillä hän saattaa olla kiinnostunut keskustelemaan juuri osaamisalueellaan olevista asioista.
Minä en ole työelämässä sairauksien vuoksi.
Olen tavannut lukemattoman määrän ihmisiä, joiden kanssa keskustelu tyrehtyy siihen, kun tulee ilmi että en ole työelämässä. Ilmeisesti ihmiset haluavat ajatella, että en osaa puhua mistään ja että olen huonoa seuraa muutenkin. Kurjuus tarttuu tms.
Sitten se toinen puoli, miten kulmakarvat nousee kun selviää joko se missä asun, tai että olen naimisissa. Jollekin myös se että minulla on lapsia, on ollut iso yllätys.
Sairauteni ei näy päälle päin (vielä ainakaan), ja liikun ihmisten ilmoilla hyvinä päivinä, jolloin näytän normaalilta, asialliselta naiselta. Minulla on päällä nätit vaatteet, olen siististi laittautunut.
Huomaan, että moni nainen ärsyyntyy minusta. En täytä stereotypistä kuvaa sairaasta ja työkyvyttömästä. Eli oman kokemukseni mukaan sillä on erittäin suuri merkitys ihmisille, mitä toinen päivisin tekee. Naurettavaa edes väittää, että yleisesti näin ei olisi.
Se on juuri noin. Jos minustakin saa tietää ensin että olen naimisissa, minulla on lapsia ja mitä harrastan ja missä asun, on kuva ihan toinen, kuin jos heti paljastuu työttömyys.
Kukaan ei halua kaverikseen työtöntä mutta sijoittamista ja käsitöitä harrastavan kotirouvan kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti ajatellaan, että mitä ihminen tekee
eikä sitä mitä ihminen on.Mistä opit tietämään, mitä ihminen on, kun mistään ei saa kysyä, jottei vain tule paha mieli?
Sitten ihmetellään, miksi meillä on yksinäisyyttä. No kai on, kun keskustelut pysyvät säätilan tasolla.
Miksi keskustelu sitten tyrehtyy, kun käy ilmi, etten ole työelämässä?
Kertooko se siitä, että en ole kiinnostava siksi, enkä minkään arvoinen?
Eikö silloin minun yksinäisyyteni ole muiden syy, koska en kelpaa heille ilman työpaikkaa?
Tilanne on kysyjälle sen verran harvinainen, että ei osaa luontevasti jatkaa. Jää arpomaan, onko kohteliaampaa kysyä syytä vai olla kysymättä ja hämmentyy. Ihmiset haluavat olla hienotunteisia.
Helpoimmalla pääset, kun itse mietit mihin suuntaan haluat jatkaa keskustelua ja lähdet aktiivisesti viemään siihen suuntaan. "Olen joutunut pois työelämästä, mutta onneksi päivät täyttyy hyvin neulomisella/postimerkkien keräämisellä/vapaaehtoistyöllä vanhusten parissa." Ja voit vielä jatkaa vastakysymyksellä "Meneekö sun aika töissä vai ehditkö myös tehdä jotain muuta mieleistä?" tms.
Kiitos, tämä oikeasti oli ihan hyvä neuvo.
Olen aika surullinen tilanteestani, ja yksinäinen elämässäni omasta perheestäni huolimatta.
Olen myös kohdannut niin kummallisia ihmisiä ja nähnyt sekä ivaa että inhoa, mutta myös pelkkää tylyyttä (mm. pankissa asioidessa), että nykyään pelkään ihmisiä.
T. Eräs työkyvytön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle ihmiset, jotka eivät ole työelämässä eivät oikeastaan ole kiinnostavia lainkaan. Jos ajatellaan vaikka treffikumppaneina tai ystävinä tms. Opiskelu on ihan jees, mutta kaiken maailman kuntoutustuet, sairaseläkkeet, pitkäaikaistyöttömyydet karsivat kyllä ihmisen mielenkiintoisuuden täysin. Miksi ihmeessä haaskaisin aikaani esim. treffeillä tämankaltaisen ihmisen kanssa? Mitä ihmeen yhteistä meiltä voisi löytyä?
Entäs jos se treffikumppani ei ole työelämässä koska on rikas? Purjehtii maailman merillä ja ottaisi sinut matkakumppaniksi?
Ja noin muuten, miten ihmeessä vaikka joku sairaus "karsii mielenkiinnon täysin", eli jos joku ystäväsi sairastuu niin lemppaat hänet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti ajatellaan, että mitä ihminen tekee
eikä sitä mitä ihminen on.Mistä opit tietämään, mitä ihminen on, kun mistään ei saa kysyä, jottei vain tule paha mieli?
Sitten ihmetellään, miksi meillä on yksinäisyyttä. No kai on, kun keskustelut pysyvät säätilan tasolla.
Miksi keskustelu sitten tyrehtyy, kun käy ilmi, etten ole työelämässä?
Kertooko se siitä, että en ole kiinnostava siksi, enkä minkään arvoinen?
Eikö silloin minun yksinäisyyteni ole muiden syy, koska en kelpaa heille ilman työpaikkaa?
Ei, vaan se kertoo vain siitä, ettei vastapuoli osaa kysyä mitään lisää.
Minä kysyisin, minkä alan ihminen olet, millaista työtä haluaisit tehdä tms.
Kysymysten ideana on löytää the yhteinen juttu. Yhteiset jutut synnyttävät ystävyyttä.
Miksi ihmeessä minä haluaisin ystävystyä jonkun kanssa vain siksi, että ollaan jossain samassa paikassa?
Small talk on aivan perseestä. Ulkomaalaiset sentään vaan juttelevat lämpimikseen, ei niihin edes saa vastata muuten kuin kuuluu. "How do you do?":hun vastauksena on aina "I'm fine, thank you" vaikka olisi avioero käynnissä, yt:t menossa, äiti sairastunut syöpään ja kissakin kuollut.
Työttömyys on tarpeeksi raskasta ilman sitäkin, että joku tulee kyselemään mitä haluaisit tehdä tai neuvomaan, että jos yhdyspankki potki sinut pihalle, säästöpankki varmaan voisi palkata sinut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ihmiset, jotka eivät ole työelämässä eivät oikeastaan ole kiinnostavia lainkaan. Jos ajatellaan vaikka treffikumppaneina tai ystävinä tms. Opiskelu on ihan jees, mutta kaiken maailman kuntoutustuet, sairaseläkkeet, pitkäaikaistyöttömyydet karsivat kyllä ihmisen mielenkiintoisuuden täysin. Miksi ihmeessä haaskaisin aikaani esim. treffeillä tämankaltaisen ihmisen kanssa? Mitä ihmeen yhteistä meiltä voisi löytyä?
Entäs jos se treffikumppani ei ole työelämässä koska on rikas? Purjehtii maailman merillä ja ottaisi sinut matkakumppaniksi?
Ja noin muuten, miten ihmeessä vaikka joku sairaus "karsii mielenkiinnon täysin", eli jos joku ystäväsi sairastuu niin lemppaat hänet?
Alkaisitko itse suin surmin esim. treffailemaan sairasta? Siis niin sairasta, että ei ole edes työkykyinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti ajatellaan, että mitä ihminen tekee
eikä sitä mitä ihminen on.Mistä opit tietämään, mitä ihminen on, kun mistään ei saa kysyä, jottei vain tule paha mieli?
Sitten ihmetellään, miksi meillä on yksinäisyyttä. No kai on, kun keskustelut pysyvät säätilan tasolla.
Miksi keskustelu sitten tyrehtyy, kun käy ilmi, etten ole työelämässä?
Kertooko se siitä, että en ole kiinnostava siksi, enkä minkään arvoinen?
Eikö silloin minun yksinäisyyteni ole muiden syy, koska en kelpaa heille ilman työpaikkaa?
Ei, vaan se kertoo vain siitä, ettei vastapuoli osaa kysyä mitään lisää.
Minä kysyisin, minkä alan ihminen olet, millaista työtä haluaisit tehdä tms.
Kysymysten ideana on löytää the yhteinen juttu. Yhteiset jutut synnyttävät ystävyyttä.
Miksi ihmeessä minä haluaisin ystävystyä jonkun kanssa vain siksi, että ollaan jossain samassa paikassa?
Small talk on aivan perseestä. Ulkomaalaiset sentään vaan juttelevat lämpimikseen, ei niihin edes saa vastata muuten kuin kuuluu. "How do you do?":hun vastauksena on aina "I'm fine, thank you" vaikka olisi avioero käynnissä, yt:t menossa, äiti sairastunut syöpään ja kissakin kuollut.
Työttömyys on tarpeeksi raskasta ilman sitäkin, että joku tulee kyselemään mitä haluaisit tehdä tai neuvomaan, että jos yhdyspankki potki sinut pihalle, säästöpankki varmaan voisi palkata sinut?
Vastasin noin, koska sinä olit vastannut viestiin, jossa pohditaan ystävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No suurin osa ihmisistä on kuitenkin työelämässä. Kyllähän se ihan hyvä keskustelunaloittaja on.
Enkä minä ihmettele jos joku on työtön tai vaikka opiskelija. Voidaan sitten puhua vaikka noista aiheista.
Ei ihmisen identiteetin pitäisi määrittyä työn kautta, mutta ei se mikään huono small talk aihe ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te sitten keskustelette ihmisten kanssa?
Eihän sitä uskalla kysyä, teetkö pihahommia näin syksyisin, jos toinen ahdistuu kerrostalostaan, tai ei uskalla kysyä ruoan hinnan noususta, kun toinen ahdistuu köyhyydestään.
Mitkä aiheet ovat teistä turvallisia? Ihan oikeesti kysyn.
Sää on oikein hyvä. Siksihän siitä niin paljon puhutaankin.
Entä mistä puhut, kun sää on käyty läpi?
Mistä sinä sen jälkeen puhut, kun olen vastannut olevani it-alalla?
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä keskustelua edistää tietää henkilön toimiala, eli missä asiossa hänellä on asiantuntemusta, sillä hän saattaa olla kiinnostunut keskustelemaan juuri osaamisalueellaan olevista asioista.
Minä en ole työelämässä sairauksien vuoksi.
Olen tavannut lukemattoman määrän ihmisiä, joiden kanssa keskustelu tyrehtyy siihen, kun tulee ilmi että en ole työelämässä. Ilmeisesti ihmiset haluavat ajatella, että en osaa puhua mistään ja että olen huonoa seuraa muutenkin. Kurjuus tarttuu tms.
Sitten se toinen puoli, miten kulmakarvat nousee kun selviää joko se missä asun, tai että olen naimisissa. Jollekin myös se että minulla on lapsia, on ollut iso yllätys.
Sairauteni ei näy päälle päin (vielä ainakaan), ja liikun ihmisten ilmoilla hyvinä päivinä, jolloin näytän normaalilta, asialliselta naiselta. Minulla on päällä nätit vaatteet, olen siististi laittautunut.
Huomaan, että moni nainen ärsyyntyy minusta. En täytä stereotypistä kuvaa sairaasta ja työkyvyttömästä. Eli oman kokemukseni mukaan sillä on erittäin suuri merkitys ihmisille, mitä toinen päivisin tekee. Naurettavaa edes väittää, että yleisesti näin ei olisi.
Se on juuri noin. Jos minustakin saa tietää ensin että olen naimisissa, minulla on lapsia ja mitä harrastan ja missä asun, on kuva ihan toinen, kuin jos heti paljastuu työttömyys.
Kukaan ei halua kaverikseen työtöntä mutta sijoittamista ja käsitöitä harrastavan kotirouvan kyllä.
Siksi varmaan sanotaan between jobs. Antaa paremman kuvan.
Ihmisen identiteetin ei pitäisi muodostua ainoastaan työn kautta.
Mutta kun se on ainoa asia, mitä kysytään! Ja jos ei ole työelämässä, se todellakin jää viimeiseksi mitä ketään kiinnostaa minulta kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te sitten keskustelette ihmisten kanssa?
Eihän sitä uskalla kysyä, teetkö pihahommia näin syksyisin, jos toinen ahdistuu kerrostalostaan, tai ei uskalla kysyä ruoan hinnan noususta, kun toinen ahdistuu köyhyydestään.
Mitkä aiheet ovat teistä turvallisia? Ihan oikeesti kysyn.
Sää on oikein hyvä. Siksihän siitä niin paljon puhutaankin.
Entä mistä puhut, kun sää on käyty läpi?
Mistä sinä sen jälkeen puhut, kun olen vastannut olevani it-alalla?
- eri
Kysyn erikoistumistasi. Ja sitten itse opettajan pääsen helposti mukaan it-alan opettamisen erityispiirteisiin ja siihen, onko opettajan ajan tasalla. Sen jälkeen keksin lukemattomia it-väittämiä kahdelta aikuiselta pojaltani, ja kysyn mielelläni mielipidettäsi niistä, onko pojat oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Small talkia. Et varmaan vastaa mitä kuuluu-kysymykseenkään luettelemalla kaikki vaivasi ja harmisi.
Kyllä vastaa. Mulla oli sellainen kaveri. Jotkut tosiaan ottavat sen ihan kirjaimellisena lupana kaataa kaikki paskansa kuulijan päälle.
Tuota ammattia ja työpaikkaa aina kysytään joka paikassa, sukujuhlissa sun muissa.
Minusta juuri se, mitä tekee vapaa-ajalla, kertoo ihmisestä pajon enemmän.
Moni ei voi sitä työtään tai työpaikkaansa valita ja moni on ihan eri alallakin, mihin on kouluttautunut, joten tämä voi olla hyvinkin harhaanjohtavaa tietoa.
Se, jos lähtee töiden jälkeen vaikka mikroautoradalla, uimahalliin, ratsastamaan, ei mihinkään, keräilemään postimerkkejä, pelaamaan pelejä, casinolle, lähibaariin tai vaikkapa sienestämään, niin tämä kertoo ihmisestä aika paljonkin.