Lue keskustelun säännöt.
Kun tapaatte uusia ihmisiä, miksi kysytte heti aluksi missä henkilö on töissä?
12.09.2022 |
Se on aika kiusallista, jos on poissa työelämästä syystä, jota ei vieraammalla haluaisi heti avata.
Kysykää ennemmin vaikka millä alalla henkilö on. Tällöin työtön, pitkäaikaissairas tms. voi kertoa aiemmasta työhistoriastaan, opiskeluistaan jne. eikä tule vaivaannuttavaa tilannetta.
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain on vedessä, ruoassa tai jossakin nykyaikana. Ihmiset ahdistuvat aivan tavattoman helposti ja loukkaantuvat ihan pikkuasioista.
Kansallinen rokotusohjelma! Ei 70-luvulla syntyneet ahdistuneet ja masentuneet siitä, kun joku sanoi kassajonossa, että voisitko väistää vähän. Nykyisin on normaalia päätyä terapiaan, koska kokee kokemista ja tuntuu pahalta.
Ei liity tähän mitenkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotain on vedessä, ruoassa tai jossakin nykyaikana. Ihmiset ahdistuvat aivan tavattoman helposti ja loukkaantuvat ihan pikkuasioista.
Tämä on lisääntynyt viime vuosina. Oikea mielensäpahoittajien valtakunta.
Johtuu eroperheiden lapsista
Siitä menee heikoksi
ei kestä enää mitään
En ole koskaan pitänyt toisten titteleitä jotenkin sellaisena, että se kertoo itse siitä ihmisestä. Jokainen kuitenkin on paikallaan täällä elämässä ja kaikenlaisia osaajia tarvitaan. Me emme voi olla ilman ketään toisten ammattia, joten arvostakaa sitä, mitä toinen tekee. Ja ihmisarvo ei ole sama kuin titteli, siis meillä kaikilla on kuitenkin ihmisarvo, ja jokaista pitää kohdella hyvin. Omata hyvät käytöstavat, moraali ja etiikka. Mutta me olemme kuitenkin myös kaikki "valuvikaisia," jos näin voisi sanoa ja niilläkin on tarkoituksensa. Meistä kukaan ei ole täydellinen, eikä näin pidä ollakaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäätään pitää tentata mitä toinen tekee työkseen tai mikä hänen koulutustaustansa on?
Yleensä semmoiset tiedot auttavat pitämään keskustelua käynnissä eikä tarvitse puhua vain säästä. Politiikka ja uskonto eivät ole myöskään kaikkein keveimpiä aiheita keskustella jos jotain ei lainkaan tunne entuudestaan. Saako kantasuomalainen kysyä toiselta kantasuomalaiselta mistä tämä on alunperin kotoisin ilman että toinen loukkaantua verisesti?
Jos ei ole työelämässä, niin silloin kannattaa varautua vastaamaan kysymykseen itselleen sopivalla tavalla ilman että tarvitsee valehdella tai vaieta. Jos tietää toisen koulutuksen, se auttaa viemään keskustelua eteenpäin aivan kuten tieto harrastuksista. On aika jäyhää keskustelua, jos siinä pitää tietoisesti varoa joitakin aiheita ja silloin se tutustuminen jää sille hyvänpäiväntuttuvuuden ja tervehtimisen tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kysy heti ensimmäiseksi, mutta kysyn jossain vaiheessa. Koska siitä saa hyvin jutunjuurta.
Jos joku kertoo olevansa kaupassa, niin keksin heti lisäkysmyksiä, miten tavaraa tilataan, kuinka moni maksaa käteisellä, miten toimitaan jos epäilee varkautta, saako vanhaa ruokaa ottaa vaikka osiin tiedän vastauksetkin, mutta juttu lähtee hyvin.
Jos joku kertoo olevansa työtön, niin kyseken, mitä hän haluaisi, mikä olisi unelmien työ, voisiko muuttaa muualle, mikä työnhaussa ottaa päähän
Eli oli vastaus mikä tahansa, niin juttua saa jatkettua mielenkiintoiseksi.
Mä oon ollut 5 vuotta sellaisessa hommassa jonka ylpeänä kehtaisi kertoa, mutta kukaan ei kysy 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te sitten keskustelette ihmisten kanssa?
Eihän sitä uskalla kysyä, teetkö pihahommia näin syksyisin, jos toinen ahdistuu kerrostalostaan, tai ei uskalla kysyä ruoan hinnan noususta, kun toinen ahdistuu köyhyydestään.
Mitkä aiheet ovat teistä turvallisia? Ihan oikeesti kysyn.
Sää on oikein hyvä. Siksihän siitä niin paljon puhutaankin.
Entä mistä puhut, kun sää on käyty läpi?
Yleensä heitän jonkun tyhmän läpän säästä tai hissistä tms ja siitå on hyvä toisen jatkaa jos haluaa.
Diplomaattista on välttää kysymistä tai ainakin suoria kysymyksiä. Jos toinen mainitsee työkiireet tai työmatkan en silti kysy työpaikkaa tai edes alaa vaan esimerkiksi: "onko työsi kausiluonteista" tai "pääsetkö matkustamaa paljon". Kyllä se ala sieltä selviää.
Toisaalta joskus ihmiset kysyä paukauttaa suoraan. On hirveen hyvä jos on fikassa jpku leikillinen sinnepäin- vastaus. Yksi duunikaveri kysyi uudelta työntekijältä poliittista kantaa ja pari biikkoa myöhemmin että monta neliötä nillä on. Muisti vielä hämmästellä kumpiakin.
Se ei ollut kovin tyylikästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te sitten keskustelette ihmisten kanssa?
Eihän sitä uskalla kysyä, teetkö pihahommia näin syksyisin, jos toinen ahdistuu kerrostalostaan, tai ei uskalla kysyä ruoan hinnan noususta, kun toinen ahdistuu köyhyydestään.
Mitkä aiheet ovat teistä turvallisia? Ihan oikeesti kysyn.
Sää on oikein hyvä. Siksihän siitä niin paljon puhutaankin.
Entä mistä puhut, kun sää on käyty läpi?
Harrastan small talkia lähinnä työkavereiden kanssa, joten sään käsittelyn jälkeen siirrytään palaverin aiheeseen.
Minulla ei ole mitään ongelmia olla hiljaa, joten jos vastapuoli tahtoo puhua niitä näitä, hän saa sen sään jälkeen jatkaa haluamastaan aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kysy, mutta jos kysyisin niin onhan ihmisen työ ja vapaa-ajanvietto niitä, jotka hänestä kertovat paljon. Minua ei kiinnostaisi onko ihminen juuri nyt sattumoisin työtön. Se millä alalla hän on, on kiinnostavaa ja kertoo henkilön tietämyksestä ja osaamisesta. Onhan se eri jutella vaikka biologin kanssa tai musiikinopettajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se on sama asia ja kertoo enemmän sinusta kuin kysyjästä jos tuo on ongelma.
Ei se ole sama asia. Mitä kohtaa et ymmärrä?
Missä olet töissä? - - - (en missään)
Millä alalla olet? Kaupan alalla/rakennusalalla/varhaiskasvatus yms... (=Ei tarvitse takertua nykyhetkeen ja työllisyyteen)
Voit myös vastata kysymyksen ohi.
- Missä olet töissä?
- Varhaiskasvatusalalla.
Keskustelu ei siitä jatku, että aijaa, minkä nimisessä päiväkodissa?
En minä ainakaan ikinä sano minkä nimisessä firman olen töissä, vaikka töissä olenkin. Eikä kukaan kysy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeksi kun tutustuin ihmiseen ihan tyhjältä pöydältä, enkä siis saman työpaikan palkkalistoilta, se työpaikan kysyminen ihan luonnollisesti avasi tilaisuuden kertoa kouluttautumisesta, ja kun se oli selvitetty, tulimme jo paremmin juttuun, koska koulutuksemme oli suurinpiirtein saman tasoista, eli alakohtaisista eroista huolimatta taustoissamme oli paljon samaakin.
Helposti ajatellaan, että mitä ihminen tekee
eikä sitä mitä ihminen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helposti ajatellaan, että mitä ihminen tekee
eikä sitä mitä ihminen on.
Mistä opit tietämään, mitä ihminen on, kun mistään ei saa kysyä, jottei vain tule paha mieli?
Sitten ihmetellään, miksi meillä on yksinäisyyttä. No kai on, kun keskustelut pysyvät säätilan tasolla.
Ei se kysymys haittaa, jos kyse on selkeästi small talkina heitetystä kysymyksestä. Sellaiseen on helppoa vastata jotain ylimalkaista. Sitten on näitä, jotka tekevät toisista analyysia työn tai koulutuksen perusteella ja haluavat TIETÄÄ. Heidän suhtautumisensa muuttuu sillä sekunnilla, kun kuulevat työttömyydestä, sairaseläkkeestä tms. On jopa huvittavaa seurata sitä ajatusprosessia, kun nämä takeltelevat keskustelua eteenpäin. Suomessa työ määrittää ihmistä ihan liikaa.
Olen ollut ennen avoin työkyvyttömyyseläkkeestäni, mutta koska sen mainitsemalla saa aikaan yleensä kiusallisia tilanteita ja keskustelun tyrehtymistä, sanon nykyään entisen ammattini ja mainitsen tarpeen tullen, etten ole tällä hetkellä työelämässä. Kuulun näihin, jotka liikkuvat ihmisten ilmoilla vain hyvinä päivinä, ja sairaus ei näy päälle. Sen hetken jaksan olla, mutta toipuminen näistä menoista on vaikeaa.
Teille "eikö mistään saa enää kysyä" -ihmisille vinkkinä: voi kysyä, miten kesä on mennyt, mitä tykkäät jostain asiasta, jonka takia ollaan samassa paikassa. Puhukaa säästä, luonnosta. Vaikka itsestänne. Idis on se, ettei small talkista tule haastattelutilannetta, jossa tuntematon skannataan ja arvostellaan tekemistensä mukaan. Olen sinut tilanteeni kanssa, eikä mua hetkauta suoratkaan kysymykset, mutta mussa herättää myötähäpeää seurata sen kyselijän konseptin sekoamista, kun en olekaan mitä hän oletti. Siinä sitten autan keskustelua eteenpäin, kunnes toinen keksii syyn liueta paikalta. Se ei ole ongelma, mutta ikävää molemmille.
Monelle työ on se juttu joka yksilöi meitä. Vapaa-ajalla kaikki laittaa ruokaa, siivoaa, kuskaa lapsia harrastuksiin ja käy lenkillä/kuntosalilla/joogassa. Siitäkin voi jutella, mutta työ on todennäköisesti mielenkiintoisempaa.
Sen lisäksi työelämä on monille henkilöbrändäystä. Kysäjälle on itselleen niin luontevaa kertoa omasta osaamisesta, että ei osaa kuvitella noin yksinkertaisen kysymyksen olevan ongelma.
Kyllä minuakin hävettää kertoa, että olen kuntoutustuella, mutta kerron sen silti. Se sattuu vaan olemaan totuus, niin mitä sitä kiertelemään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helposti ajatellaan, että mitä ihminen tekee
eikä sitä mitä ihminen on.Mistä opit tietämään, mitä ihminen on, kun mistään ei saa kysyä, jottei vain tule paha mieli?
Sitten ihmetellään, miksi meillä on yksinäisyyttä. No kai on, kun keskustelut pysyvät säätilan tasolla.
Miksi keskustelu sitten tyrehtyy, kun käy ilmi, etten ole työelämässä?
Kertooko se siitä, että en ole kiinnostava siksi, enkä minkään arvoinen?
Eikö silloin minun yksinäisyyteni ole muiden syy, koska en kelpaa heille ilman työpaikkaa?
Minustakin se on ollut hyvin kiusallista ja loukkaavaa. Kun juuri työttömyys on ollut elämäni ja minuuteni kipein haava, niin just siihen pitää vieraiden tökätä aina ensin.
Siksi kaikki ystävyyssuhteet ja muutkin ihmissuhteet on jääneet. En haluaisi valehdella mutta niin olen välillä tehnyt ja sekin on tuntunut ikävälle.
Kansallinen rokotusohjelma! Ei 70-luvulla syntyneet ahdistuneet ja masentuneet siitä, kun joku sanoi kassajonossa, että voisitko väistää vähän. Nykyisin on normaalia päätyä terapiaan, koska kokee kokemista ja tuntuu pahalta.