Lue keskustelun säännöt.
Aikuisten syntymäpäivät. Esitättekö puolisollenne ja lähiystäville lahjatoiveita?
11.09.2022 |
Saatteko aina kaiken mitä toivoitte lahjaksi? Onko tämä perinne kuinka yleinen? Uusi mies pyysi että esitän lahjatoiveen mutta en ole ikinä aiemmin toivonut mitään eikä syntymäpäiviäni ole juhlittu, ei edes lapsena. Mies oli tästä aivan järkyttynyt ja haluaa että esitän mieleisen toiveen.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti, oliko teillä jotenkin köyhä lapsuus vai miksi pitää aikuisenakin toivoa ja pyytää, että joku ostaisi jotain tiettyä lahjaksi? Mikä syntymäpäivälahja se sellainen on? Itselläni ei ole ollut koskaan aikuisiällä tarvetta odottaa, että joku toinen ostaa minulle jonkin asian minun puolestani pyytämällä. Jotenkin katson, että sellainen on ahneutta. Ette ole päässeet vielä lapsen ahneudestanne eroon?
No minkä takia meidän kaikkien pitäisi olla tuollaisia juroja kuin sinä olet? Ehkä et ole romanttinen ihminen tai saanut elämässäsi kokea sitä parisuhteen romantiikkaa johon kuuluu myös lahjojen antaminen. Meidän parisuhteessa lahjojen antaminen puolin ja toisin piristää, ja siitä tulee hyvä mieli kun toinen muistaa sellaisella lahjalla jota olen toivonut.
On ihana muistella vuosien jälkeen mitä toinen on hankkinut ja antaa lahjat mahdollisesti sitten lapselle perinnöksi.Mitä iloa on sellaisesta lahjasta, jonka on etukäteen toivonut? On siis sanonut toiselle, että mitä pitää ostaa.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta se ilo, että saan käyttää sitä lahjaa.
Mutta sen lahjan voi ostaa itsekin. Minä ainakin tykkään yllätyslahjoista, jos joku nyt lahjan haluaa ostaa, mutta ei missään nimessä etukäteen toivottua lahjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti, oliko teillä jotenkin köyhä lapsuus vai miksi pitää aikuisenakin toivoa ja pyytää, että joku ostaisi jotain tiettyä lahjaksi? Mikä syntymäpäivälahja se sellainen on? Itselläni ei ole ollut koskaan aikuisiällä tarvetta odottaa, että joku toinen ostaa minulle jonkin asian minun puolestani pyytämällä. Jotenkin katson, että sellainen on ahneutta. Ette ole päässeet vielä lapsen ahneudestanne eroon?
No minkä takia meidän kaikkien pitäisi olla tuollaisia juroja kuin sinä olet? Ehkä et ole romanttinen ihminen tai saanut elämässäsi kokea sitä parisuhteen romantiikkaa johon kuuluu myös lahjojen antaminen. Meidän parisuhteessa lahjojen antaminen puolin ja toisin piristää, ja siitä tulee hyvä mieli kun toinen muistaa sellaisella lahjalla jota olen toivonut.
On ihana muistella vuosien jälkeen mitä toinen on hankkinut ja antaa lahjat mahdollisesti sitten lapselle perinnöksi.Mitä iloa on sellaisesta lahjasta, jonka on etukäteen toivonut? On siis sanonut toiselle, että mitä pitää ostaa.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta se ilo, että saan käyttää sitä lahjaa.
Mutta sen lahjan voi ostaa itsekin. Minä ainakin tykkään yllätyslahjoista, jos joku nyt lahjan haluaa ostaa, mutta ei missään nimessä etukäteen toivottua lahjaa.
Niinhän sen voi, mutta usein ei tule ostettua (en jqksa nähdä vaivaa) tai jostain syystä en raatsi ostaa. Tai sitten pitäisi selvitellä jotkut ominaisuudet, eikä tule sellaista tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Eeei jumalauta.... Jotain synttärilahjoja aikuisille ihmisille.... :DDD
Juuri tällainen ajattelutapa minua häiritsee. Suomalaiset ovat todella tylyä ja ankeaa kansaa, jotka hampaat irvessä elävät vain työlle ja vapaa-aika sekä rahat menee ryypätessä nuhjuisessa lähikuppilassa. Seksin puutetta parisuhteessa valitetaan, mutta ei haluta tehdä mitään romanttista, koska eihän se kävisi suomalaisen tosimiehen/naisen luonteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti, oliko teillä jotenkin köyhä lapsuus vai miksi pitää aikuisenakin toivoa ja pyytää, että joku ostaisi jotain tiettyä lahjaksi? Mikä syntymäpäivälahja se sellainen on? Itselläni ei ole ollut koskaan aikuisiällä tarvetta odottaa, että joku toinen ostaa minulle jonkin asian minun puolestani pyytämällä. Jotenkin katson, että sellainen on ahneutta. Ette ole päässeet vielä lapsen ahneudestanne eroon?
No minkä takia meidän kaikkien pitäisi olla tuollaisia juroja kuin sinä olet? Ehkä et ole romanttinen ihminen tai saanut elämässäsi kokea sitä parisuhteen romantiikkaa johon kuuluu myös lahjojen antaminen. Meidän parisuhteessa lahjojen antaminen puolin ja toisin piristää, ja siitä tulee hyvä mieli kun toinen muistaa sellaisella lahjalla jota olen toivonut.
On ihana muistella vuosien jälkeen mitä toinen on hankkinut ja antaa lahjat mahdollisesti sitten lapselle perinnöksi.Mitä vähemmän roinaa perinnöksi, sen parempi.
Oletko varma että on roinaa? Meillä on aina panostettu lahjoihin. Ei mitään paistinpannua Ikeasta tai tarkan markan pussilakanasettiä. Ostamme toisillemme koruja ja aikaa kestävää designia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eeei jumalauta.... Jotain synttärilahjoja aikuisille ihmisille.... :DDD
Juuri tällainen ajattelutapa minua häiritsee. Suomalaiset ovat todella tylyä ja ankeaa kansaa, jotka hampaat irvessä elävät vain työlle ja vapaa-aika sekä rahat menee ryypätessä nuhjuisessa lähikuppilassa. Seksin puutetta parisuhteessa valitetaan, mutta ei haluta tehdä mitään romanttista, koska eihän se kävisi suomalaisen tosimiehen/naisen luonteelle.
Luojan kiitos on. En jaksaisi näitä romanttisia tyyppejä sillä niin rasittavia ne ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä soitan aikuisille lapsilleni ja he soittavat minulle syntymäpäivänäni, elleivät satu unohtamaan. Yleensä muistavat. Nämä puhelut lämmittävät oikeasti mieltäni, eikä kaivata mitään krääsää. Yhdellä lapsistani on tapana antaa kirjoja mutta hän voi antaa niitä ihan milloin vain. Poikkeuksen ovat muodostaneet viiskymppiset. Silloin hankitaan yhteisvoimin jotain isompaa.
Lähinnä sovitaan että ollaan edes yhdessä kotona eikä sovita mitään omia menoja. Omat synttärin usein juhannuksena, joten juhannusmenot mietitään muutenkin aina yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme kärjistämistä täällä, aikuiset ihmiset! Tapansa kullakin. Ei jostain synttäriperinteistä voi oikeesti vetää johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Monet asiat kumpuavat lapsuudesta. Olen suurperheeseen syntynyt, joten mitenkään isosti ei ollut varaa synttäreitä juhlia. Silti se päivä oli jokaiselle sankarille aina spesiaali. Kummivanhempien vierailu oli odotettu tapahtuma. Lahjat kuuluivat asiaan.
Aikuisena en siltikään ole edellyttänyt mitään lahjoin muistamista. Riittää kun onnitellaan. Jos joku haluaa poiketa kylään, keitän kahvit ja tarjoan kastettavaa. Ei mitään suureellista. En silti koe elämääni ankeana, enkä katso jääneeni mistään paitsi.
Mulla ei ole puolisoa, mutta vanhempani haluavat ostaa jotain ja kysyvät lahjatoiveita. He tuovat lahjan, vaikka sanoisin, etten tarvi mitään. Olen pian 40 v. Oikeasti riittäisi, että tulevat kakkukahville, mutta he haluavat silti tuoda jotain. Toivon sitten jotain pientä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vietä synttäreitä joten lahjatoiveitakaan ei ole.
Mieheni syntymäpäivänä panostan ruokaan, koska sitä hän arvostaa. Parempi aamupala, jotain lempiruokaa ja kakkua. Itse en välitä lainkaan kakuista tai muista omana päivänäni.
Lahjojen suhteen mennään rennolla otteella. Jos jommalla kummalla tulee mieleen joku toive, niin sitten ehkä ostetaan lahjoja. Usein käärin itseni pakettiin ;) ja mies taas vie minut johonkin rentoutumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En esitä toiveita ja minulle on ihan sama saanko lahjoja vai en. Mieheni kuitenkin aina ilahduttaa minua jollakin kuten esim. kirjalla <3 . Ja paras ystäväni aina myös ostaa minulle jotakin.
Ok. Kuulostaa ankealta. Ehkä on joku nuorempien juttu. Olen sinua vähän vanhempi ja tuttavapiirini on tavallista työssäkäyvää porukkaa, mutta ehkä vähän iloisempaa.