Hoidon tarpeessa olleet PLUSSANNEET pinoon

...värisevin sormin.



Miliko

Puolivälin yli jo ollaan, mutta kovasti olen odottanut että myös muita hoidokeita ilmaantuisi odottajiin.

Olisi ihana jakaa näitäkin odotuksen ihmeellisiä asioita teidän tutumpien nikkien kanssa.



Olen koittanut pinoutua odotuspuolellakin, mutta ei se silti ole sama asia kuin samassa tilanteessa olleiden kanssa.

Tuntuu että sitä on kuitenkin asioista paljon epävarmempi, kun kaikki tuntuu niin epätodellista pitkään enkä tiedä loppuuko tämä epätodellinen olo ikinä..

Uskooko sitä sittenkään, kun saa sen vauvan syliinsä?



Onnea siis tuhannesti Miliko ja Joalin vielä kerran.

Todella hienoa kyllä.

Toivottavasti pikkuiset nyt pysyvät tiukasti kyydissä mukana.

Teillä taitaa molemmilla olla laskettu-aika heinäkuussa?

Mitkä on ollu fiilikset ihan näin alkumetreillä?

Onko ollut oireita?



Toivottavasti myös Tuupalainen ja Varjokaskin löytäisi tänne.

Sittenhän meitä olisi jo ihan kiva pieni porukka, kun odotellaan lisää plussaajia tuolta alkuperäisestä pinosta.



Jaksuja kaikille.

Nyt tarttee mennä laittamaan pyykit kuivumaan ja viedä koira ulos.



-viivi ja onnimöttönen rv21+2

Täällä ollaan! :)



Hui, ku Viivi on jo pitkällä! Mites pitkällä Varjokas on?



Täällä kaikki ihan hyvin, menkkamaiset kivut jatkuu vielä välillä, mutta huomattavasti harvemmin ku vielä viikko sitten. Oksetusoloa on joka päivä ja tissejä kipristää ja jomottaa. Niin pikkunen Nakki, mutta niin paljon oireita... :D



Pähkäilin josko tää raskaus ois mahollisesti muuttanu mun ihon herkkyyttä jotenki, ku kutittaa ja arvelisin että se johtuu pyykin pesuaineesta, joten eiku huomenna mars ostaan hajusteetonta ainetta! Kutittaa lähinnä pohkeita ja mahaa, mutta vaihtelevasti myös käsiä ja korvanlehtiä...



Tuupa ja Nakki rv 5+5

Täällä sitä ollaan vastavierailulla! :)



Tosi kiva kun laitoitte oman pinon pystyyn, näin me perässä tulijatkin (huomioikaa optimistinen asenne! ;)) pysytään teidän kuulumisissa perillä! Ja voitte olla varma, että jos joskus niin onnellisesti käy, että tänne puolelle pääsen, niin tähän pinoon ilmoittaudun ensimmäiseksi! *halaa ja rutistaa*



Hyvää masun kasvatusta teille jokaiselle, olette tuon onnen varmasti ansainneet!



-Tuittu-

Taisin olla turhan toiveikas ja ajoissa, kun ilmoittauduin tälle palstalle... Leikkaan ja liimaan lapsettomuuspuolen viestin tännekin.



Tänään tein jälleen uuden raskaustestin, kun sellainen oli vielä jäljellä kaapissa. Onnellisena miehen kanssa sitä taas aamulla tulkittiin ja oltiin varmoja, että rasti oli vahvempi kuin lauantaina. Päivän suunnitelma oli soittaa Avalle ja varata ultra-aika. Niinpä niin... välitunnilla ennenkuin ehdin soittaa tunsin, että nyt jotakin valuu ja juoksin vessaan. Vertahan se oli ja paperiin jäi joku pieni hyytymä tai muu klöntti...ärvatkaa vaan ärsyttikö ja harmitti?!



Avan hoitaja sanoi, että hedelmöityshoitoihin liittyy enemmän kaikenlaisia vuotoja kuin normaaliin elämään ja veri ei välttämättä tarkoita keskenmenoa, etenkään jos ei ole kipuja. Se mun ruskea vuoto ei Avan hoitajan mielestä liity välttämättä lugesteroniin, vaikka Joalinin tieto Väestöliitosta oli erilainen. Ketä tässä pitää uskoa?! Ei muhun mitenkään hirveästi satu, välillä vähän pistää mahasta ja ehkä selässä tuntuu jotain. Mutta eipä tammikuisen keskenmenonkaan aikaan sattunut, eikä tullut verta, pelkkiä ruskeita pisaroita. Kaikki kirjat just rauhoitteli, että jos ei näy verta eikä ole kipuja, niin älä hätäännyt. Höpö höpö!



Hoitaja varasi meille ultra-ajan kahden viikon päähän 13.11. Silloin selviää tarkemmmin mitä tämä oikein tarkoittaa. Tietysti jos vuoto alkaa kunnolla, mitä ei ole tänään vielä tapahtunut, keskenmeno on ihan varma. Mutta jos tämä jää tähän, niin ehkä on toivoa. Arvatkaa vaan, onko voimia ajatella toiveikkaasti? No, ainakin silloin 13.11. voidaan tehdä suunnitelmat seuraavaa hoitoa varten. Se ajoittuu tammikuuhun, kun joulunpyhät sotkee meidän suunnitelmat.



Vaikka pää on täynnä pakokauhua ja ajatukset ihan sekaisin, luulen ettei työkavereista kukaan aavistanut yhtään mitään mun sisäisestä murheesta. Onneksi lähden tänään illalla ulos syömään yhden ystäväni kanssa, pakko päästä purkamaan oloa myös kasvokkain jonkun kanssa.



Eli tällaista tällä erää... :(



Miliko

Miliko älä nyt vielä heitä kirvestä kaivoon. Onko sitä verta tullut nyt muuten? Mulla tuli silloin ekan kerran kun testasin niin kans verta ja arvaa löikö sydän muutaman kerran tyhjää. Me oltiin kyllä silloin lemmiskelty ja lugepaketin mukaan erilaiset vuodot on normaalia, kunhan se ei ole runsasta. Ekstra paljon peukkuja nyt sinne päin, että kaikki olisi hyvin

Milikolle kovasti tsemppiä. Toivottavasti vuodot eivät jatku ja kaikki menisi hyvin. bdbd Mulla oli alussa ihan kirkasta vuotoa rakastelun jälkeen ja nyt on ollut perjantaista asti vähän tuhrua. Kuitenkin kaikki on ollut ainakin tähän asti hyvin. Toivon, että sullakin olisi vaan säikäytys kyseessä. *hali*



Meillä on toinen neuvola perjantaina, siellä yritetään kuunnella sydänääniä. :) Viime perjantaina käytiin np-ultrassa, en muista olenko käynyt tuolla varsinaisessa Hoidokkipinossa näitä kuulumisia kertomassa. Heppu oli 58mm päästä peppuun ja niskaturvotus 0,8mm. Saatiin mukaan kuva, jossa kaveri näyttää ihan isältään, tupsukorvaiselta peikolta. Näyttää myös voitonmerkkiä. :D



Nyt on menossa rv 13+4. Missään ei näy, mutta tuntuu kyllä. Vaikea löytää enää vaatteita, saa nähdä mistä saa edes talvitakin joka riittää yli ja ympäri. Kävin tänään työhaastattelussa, huomenna saan tietää sainko paikan. :) Olisi ihan unelmatyö, ja kyseessä on siis sijaisuus jonka ehdin hoitaa ennen äippälomaa.



-v-13+4

Milikolle tsemppiä vuodon kanssa.

Toivottavasti se lakkaisi ja kaikki jatkuisi kuitenkin hyvin, loppuun saakka. Tuolla maaliskuisissa on eräs, jolla on tuota vuotelua ollut aika pitkällekkin saakka ja hänellä kaikki taisi johtua istukasta, jos oikein muistan. Istukka oli kohdunsuulla tai siinä ihan liepeillä, niin se sitten aiheutti tuota vuotoa.

Ja tosiaan, myös rakastelun jälkeen voi tulla kirkasta vuotoa hetkellisesti.

Toivotaan, että vuoto loppuun, niin ei tarvitsi olla huolissaan.

Oliko niin, että menet vielä veritestiin vai kuin?

Vai varmistatko vain kotona?



Varjokaskin on kerännyt jo aika huimasti viikkoja, kun tuntuu että vasta luin sun plussauutisista. Ihanaa!

Pahin kausi alkaa nyt sitten olla teilläkin takana päin (tuo maaginen rv12) ja voi jo pikku hiljaa ruveta luottamaan siihen, että nyytti pysyy kyydissä mukana.

Onnittelut myös noista hyvistä ultrakuulumisista.

Eikös olekin mukava nähdä pikkuinen siellä ruudulla? =)

Millonkas teillä on rakenneultra?

Oletko muuten voinut hyvin? Vai onko ollut jotain vaivoja?

Tuossa alkuraskaudessa siis..



Tuupalaiselle vilkutukset.

Meinaatko mennä varhaisultraan ennen np-ultraa?

Tai mitä ultria teidän kunta ylipäätään tarjoaa, kun niissäkin on niin kirjava käytäntö.

Onko olo ollut hyvä?



Todella mukavaa kyllä, että täällä on viimein omaakin porukkaa. =)

Tulee kotoisampi olo. Hih..



Tuitulle myös heilutukset, jos satut täällä vielä kuikulemaan.

Tervetuloa pian tälle puolelle.

Toivottavasti tuo kilppariarvojen tasaaminen saisi aikaan luomuyllärin.



Mites Joalin ja aarre?

Kaikki hyvin?



Omassa navassa ei kummoisia.

Aika menee hurjaa vauhtia.

Möttönen liikkuu jo varsin ahkerasti (tai siis niin että minäkin jo tunnen), mutta on noita hiljaisiakin hetkiä vielä. Mieskin tunsi lauantaina ekan kerran masun päältä vauvan liikkeet, kun sattui olemaan sopivasti oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Muutoin olen kyllä itse ne tuntenut jo viikon tai pari. Masun päältä siis.

Viikonloppuna tuo nyytti olikin varsin vilkkaalla päällä, kun piti koko ajan potkutella. Hassua sinänsä, kun yleensä sanotaan, että illalla makuulle käydessä liikkeet tuntee parhaiten, mutta minä kyllä tunnen ne parhaiten istualtaan tai puoli makaavassa asennossa sohvalla.

Samoin olen pannut merkille, että meidän möttönen taitaa kyllä nukkua jo illalla ja on aktiivisimmillaan aamulla ja päivällä.

No, katsotaan nyt sitten miten jatkossa.

Onhan se vielä niin pieni, että sillä on tilaa tuolla möyrytä niinkin etten vielä tunne kaikkea.



Nyt lähden jatkamaan kuitenkin hommia ja tulen taas paremmalla ajalla tiirailemaan kuulumisia.



-viivi ja onnimöttönen rv21+4

Omassa päässä tilanne on jo ihan selvä, että keskenmenohan tämä on. Punaista vuotoa on ollut tänään hissukseen, ei mitään runsasta, mutta vuotoa kumminkin. Verikokeeseen ei mua pyydetty/käsketty, mutta hoitaja varasi ultra-ajan parin viikon päähän. Silloin selviää tilanne ihan kunnolla ja toivottavasti päästään suunnittelemaan uutta yritystä, joka ärsyttävien joulunpyhien vuoksi siirtyy tammikuulle. Siihen on niin piiiiiitkä aika! Tilasin kyllä netistä halpoja raskaustestejä, joilla aion toteuttaa empiirisen kokeen ja kokeilla kauanko plussa kestää testissä. Onkohan kenelläkään tietoa miten kaun plussa pysyy testissä keskenmenon jälkeen?



Onneksi tällä palstalla on mukana muutama ihan hetki sitten plussannut jo vähän pidemmällä olevien lisäksi, joten pysytte varmasti täällä, kunnes pääsen itse takaisin kevään aikana!



Miliko

Voi surkeus Miliko, jos nyt noin pääsee käymään. Onko sulla jotain kipuja tms.? Vielä kuitenkin peukutan, että tilanne kääntyisi oikeaan suuntaan.



Viivi kiitos kysymästä vointi on ihan hyvä, iltaisin tulee todella huono olo, rinnat arat ja välillä mahaa nippailee. Eka ultra on 16.11. eli sinnekin on vielä aikaa.



Voitteko neuvoa, mitä mun pitäis tehdä neuvolan suhteen (siis on aikaista vielä), mutta meillä on joulukuun alussa lähtö 2vkon matkalle, niin haluaisin ehtiä neuvolaan ennen sitä, jotta sitten matkan jälkeen olisi heti se toinen ultra. Mitä siellä ensimmäisellä neuvolakäynnillä oikein tapahtuu jne.? Kiitti jos joku viitsii vastailla.



t. Joalin + aarre rv5+0

Milikolle kovasti lohtuhaleja. Toivotaan kuitenkin parasta, vaikka pahalta näyttää.

=(



Joalinille tuosta neuvolasta, että voisit varmaan soitella neuvolaan tuon ekan ultran jälkeen? Niin minäkin muistaakseni tein. Ennen en uskaltanut. Samalla sain numeron äitiyspoliklinikalle, jotta sain varata saman tien myös tuon np-ultran. Tämä oli muistaakseni n. viikolla seitsemän. Espoon omilla sivuilla muistaakseni lukee, että neuvola-aikaa kannattaa varata tuossa kahdeksannen raskausviikon tietämissä, mutta monet soittavat jo heti plussattuaan, joten toki voit soitella sinne aiemminkin.

Näissä kaikissa neuvola- ja ultrakäynneissa on yllättävän paljon kunnallisia eroja, mitä nyt on lueskellut noita juttuja näiltä odotuspuolen sivuilta. Eli jotkut tuntuvat käyvän useammin kuin toiset ja toisille tarjotaan yksi ultra ja toisille kaksi tai peräti useampi. Nämä selviää sitten kyllä viimeistään siellä neuvolassa.

Ekassa neuvolassa ei mitään kovin kummallista tapahdu. Jutellaan alkaneesta raskaudesta ja miten homma etenee. Otetaan verikokeet (ainakin näin Espoossa), josta mm. katsotaan tarttuvat taudit (HIV ym.), veriryhmä...

Myös hemoglobiini mitataan.

Saat tietysti myös neuvolakortin, johon merkataan kaikki käynnit neuvolassa ja äippäpolilla, ja liudan lippusia ja lappusia vauvanhoitoon ja raskauteen liittyen.

Siinä kait tuo pääpiirteissään..



Mitäs muille hoidokeille kuuluu?

Tuupalaiselle ja Varjokkaalle..



Nyt kun pääsen taas töissä tänne vauvapalstalle, niin tulee useammin pyörittyä täällä taas. =)



-viivi ja onnimöttönen rv21+5

Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin!



Joalin kyseli neuvolasta, mun oli kans tarkotus soitella sinne sitte ens viikon ultran jälkeen, mutta soitinpa sitte jo eilen. Ihan vaan sen takia, ku mietitytti ja pelotti tuo kova kutina mikä mua vaivaa. Ei tarvi kuulemma huolestua. Ja löytyihän tuolta odotuspuolelta sitten eräs, joka oli samasta kärsinyt... Mutta tosi ärsyttävä vaiva kyllä!



Muuten täällä on kaikki ihan hyvin. Paha olokaan ei pääse yllättään, ku muistaa syödä. Makeaa ei tee vieläkään mieli, paitsi jogurttia.



Mukavaa keskiviikkoa Viivi, Varjokas, Joalin ja Miliko! :)



Tuupa ja Nakki rv 6+1

Minä täällä taas hei...



Ihan vaan muuten tänne tulin, kun tässä odottelen seuraavaa hommaa. Tulin vikuilee, että sattuisiko joku olla pyörähtänyt täällä ja olihan tuupalainen käynyt.

Taitaa tuo kutina johtua siitä, kun iho kuivuu nyt herkemmin ja tietty masu kasvaa... vai mitä neuvolan täti tuumasi?



Mulla on kyllä nyt selkeästi jonkinlainen makeanhimo yllättänyt, kun erityisesti ruoan jälkeen tekee mieli kaikenlaista hyvää. Tuossa käytiin tänään hampparilla työkaverin kanssa ja menin sitten stockan kautta, niin ai että siellä kahvilassa ne kaikki leivokset ja pullat näytti hyviltä. En todellakaan normaalisti ole ollut mitenkään erityisesti makean perään, vaikka toki tykkään karkista, suklaasta ym., vaan pikemminkin suolainen on mun herkkua (sipsit lähinnä), mutta liekö nyt sitten tämä raskaus saanut aikaan moisen halun.

Vaikka nyt en lähtöpainoltani ole ollutkaan mikään isokokoinen, niin pitää nyt kuitenkin koittaa pitää kohtuudessa tuo makean syöminen. =D



Nyt pitää mennä taas...



-viivi-

Viivi ja Tuupa mä soitin nyt tänään jo sinne neuvolaan, koska en uskaltanut jättää sitä soittoa sinne 2vkon päähän. Ja kun me tosiaan lähdetään sinne matkalle niin haluan tosiaan ehtiä käymään siellä neuvolassa ennen sitä. Se on nyt sitten 29.11. pari päivää ennen matkaa. Ja kun tavoite olisi saada sitten sen ultraaika heti sinne matkan jälkeen mikä osuukin sitten jouluviikolle. Ainakin täällä meilläpäin neuvolassa tuntui olevan kiirusta tai ainakin niin neuvolantäti sanoi. Nythän on kaikki sitten varattu eikä niitä tarvitse sitten enempää miettiä, odotella vaan milloin niihin pääsee. Mitäköhän satuja sitten töihin kertoisi missä milloinkin oikein käy??? Miten te ootte töissä hoitaneet nämä poissaolot, sittenhän ei niin väliä kun on raskaudesta kertonut, mutta nyt alkuunsa?

Milikolle kovasti voimia ultran odotteluun ja kaikkeen. :/ Tietty pieni toivo mielessä itää epätietoisuudessa, että asiat olisikin kunnossa, mutta kai on paras että varautuu pahimpaan vaihtoehtoon. Toivon kuitenkin totisesti että kaikki kääntyisi parhain päin. *hali*



Muille kovasti vilkutuksia, onko meitä plussanneita hoidokkeja vielä sellaisia jotka eivät ole eksyneet tänne pinoutumaan? Vaikka eihän tämä mikään velvollisuus ole... Katselin että möröttimellä ainakin oli tullut LA jo vastaan, ja moolikin näkyi odotuspuolella keikkumassa. Taidan käydä laittamassa vähän mainosta tuonne O-puolelle, jos saataisiin porukkaa kasaantumaan. Ja tietty kovasti toivon että tuolta yläkerrastakin väki saapuu rytinällä tänne. Ei sillä etten viihtyisi tälläkin joukolla, mutta on niin mukava kuulla kaikkien Hoidokkien kuulumisia.



Eilen oli toinen neuvolakäynti, ja oli melkoinen pettymys. Ensimmäinen käynti oli tosi mukava, nla-täti oli kiva ja kaikki oli hyvin. Eilen siellä sitten oli ' mukana' opiskelija/harjoittelija, joka päällepäsmäröi koko tilanteen, yritti siis olla meille neuvolantätinä. Ensi töikseen kun sai meidät huoneeseen alkoi ottamaan verenpainetta. Muutenkin jännitän noita neuvolakäyntejä, saati että taas jollekulle uppotuntemattomalle ihmiselle joutuu olotiloistaan kertomaan ja ruumiintoimintonsa mittauttamaan. Paineet olivat sitten tosi korkeat, ihan riskirajoilla - yllätys kun hetii aamulla suoraan jaloiltani nykäistiin siihen ja huoneen täysi ihmisiä tuijottaa mun suoriutumista. Puhkesin aika kovaan itkuun, kun olin varsinkin painoa&paineita jännittänyt jo monta päivää etukäteen. Harjoittelija ei osannut hoitaa koko tilannetta ollenkaan, onneksi ' oma' täti sitten rauhoitteli ja alkoi puhua asiaa pitkän, erittäin vaivautuneen hiljaisuuden jälkeen. Sain itkun loppumaan ja oma täti lupasi mulle verenpainemittarin kotiin lainaan, että saan mittailla rauhassa paineet. Jos vielä ovat koholla niin sitten mietitään mitä tehdään. (Eilen ja tänään kotimittauksissa n 125/70 paineet, se niistä riskirajoista.)



No, paineidenmittausfiaskon jälkeen harjoitteli määräsi mut vaa' alle. Ihan hirveä piina, sillä en missään tapauksessa halua kenellekään vieraalle kertoa painoani. Enkä myöskään halua mieheni sitä kuulevan. Kävin sitten punnaamassa itseni ja kirjoitin tuloksen paperille. (Tulos: - 400g viime kerrasta!) Sitten alkoi kuulustelu siitä, miten mulla kestää pää sekoamatta, kun lopetin koulussa käymjisen enkä ole saanut töitä. Siis että joku ihminen olisi kotona! päivät pitkät! Hulluksihan siitä pitää tulla! Ärsyttävää, kun en ole missään niin onnellinen ja tyytyväinen kuin kotona kun saan olla rauhassa ja puuhailla pieniä juttuja. Sitten kyseltiin että miten tulemme nyt sitten taloudellisesti toimeen (kun jäävät muhkeat 190¿/kk opintotuet saamatta...) :P



Sitten kuunneltiin sydänääniä, harjoitteli runnoi mahaani viitisen minuuttia eikä saanut kuulumaan mitään. Onneksi oma täti otti hommat haltuun, pyöräytti mikkiä mahan päällä ja saatiin kuuluviin se tsuhtsuhtsuhutus, n 150 lyöntiä/min.



Aion maanantaina soittaa neuvolaan ja jutella omatätiin kanssa, jos vaikka saisin uuden ajan missä pääsisi purkamaan tuon erittäin ikävän kokemuksen. Tai ainakin juteltaisiin puhelimessa se läpi. En pystynyut kyselemään tuolla käynnillä mitään asioita jotka ovat olleet mielen päällä, muunmuassa tuosta tuhruvuodosta joka jatkui liki viikon, omista tuntemuksista ja peloista tai mistään. Ainut hyvä juttu oli se, että saatiin kuulla nuo sydänäänet. Tämä oli miehen eka neuvolakäynti, enkä tiedä saanko häntä enää mukaani kun kokemus oli hänellekin kaikin puolin ahdistava ja vaivaannuttava.



Huh. Tulipa tilitys. :) Onneksi ei mieli ole niin pahentunut näistä etteikö tuo aivan ihanan ihana kevättalvinen keli piristäisi kummasti. Kävin tänään jopa hiihtämässä! Ekaa kertaa varmaan neljääntoista vuoteen. :)



Hyvää viikonloppua.



-v&pikkupeikko14+2-

Heips kaikki palstalaiset, tänään tein raskaustestin ja tulos oli ihan selkeä nega. Enää ei tarvitse jossitella ja kuvitella/elätellä toiveita ihmeestä, että raskaus olisikin jatkunut vuodosta huolimatta. Reilun viikon päästä on lääkäri ja silloin kyllä aion laittaa miehen ahtaalle tilanteen takia. Takana on nyt 6 tuloksetonta hoitoa ja 2 keskenmenoa. (Kaipa tämä viimeisin oli keskenmeno?) Tässä mielentilassa alkaa tuntua siltä, että meitä on vain hoidettu ja hoidettu, mutta onko oikeastaan tutkittu? Eli mistä tämä lapsettomuus lopulta johtuu ja miksi ei tämäkään raskaus kestänyt tämän vertaan. Eipä tiedä lääkäri meitä huoneeseen kutsuessaan, miten pitkä kysymyspaperi häntä oikein odottaakaan. ;)



Neuvolakäynnistä kommentoin vielä sen verran, että vuosi sitten joulukuussa ehdin käydä ekassa neuvolassa ennen keskenmenoa. Oikeastaan silloin en enää ollut edes raskaana, sillä sikiö oli jo kuollut, mutta koko keskenmeno selvisi vasta kuukauden päästä. (Anteeksi alakuloisuus, mutta nyt tuntuu siltä.) No, joka tapauksessa tuntui tosi hassulta, kun neuvolantäti " motkotti" liikunnan puutteesta ja siitä, että en juo riittävästi maitoa ja tuputti D-vitamiipitabletteja. Tuli ihan sellainen olo, että olisi ollut lapsi eikä lainkaan aikuinen, kun niin tarkkoja ohjeita sai. Luulenpa, että jokainen lapsettomuushoidoissa käynyt kyllä koittaisi elää mahdollisimman paljon ohjeiden mukaan ja mahdollisimman terveellisesti, koska raskautuminen on ollut vaikeaa. Eli vähän kummallinen kokemus, vaikkei kyllä niin ikävä kuin jollakin teistä oli ollut harjoittelijoineen päivineen. Nyt unohdin nimimerkinkin...anteeksi.



Mutta, onnea teille kaikille jatkoon ja vatsankasvatukseen. Tammikuussa on meidän seuraava hoito, joten pitäkäähän minulla paikkaa varattuna tässä porukassa. Tulen kyllä ihan varmasti perässä!



Miliko

Voi Miliko kuinka ikävää ensin annetaan onnea ja toivoa ja sitten otetaan kylmästi pois. Laita ihmeessä lääkäri koville, jotta saisitte selvyyden teidän tilanteeseen.



Varjokas olipas sulla ikävä neuvolakäynti kannattaa varmaan soittaa neuvolatädille asiasta. Ettet seuraavalla kerralla joudu kohtaamaan samaa harjoittelijaa uudestaan. Siis puututaanko neuvolassa ihmisten työssäkäyntiin? Ja sitten varallisuuteen? Musta olisi ihanaa, jos saisi vaan olla kotona, voi että kuinka paljon keksisinkään itselleni ohjelmaa, ellei töissä olisi pakko käydä. Mä ainakin täällä jo lasken milloin pääsen äippälomalle, oikein odotan sitä kotona oloa.



).( ei mitään ihmeellistä pientä turvotusta ajoittain. Välillä massuun sattuu sillai omituisesti, etten oikein tiedä onko se normaalia vai ei. Mun mielestä se ei ole menkkakipua ja menee yleensä nopeasti ohi. Ensi viikko pitäisi vielä jaksaa odottaa ja sitten seuraavalla on se eka ultra.



Musta ainakin olisi kiva, jos mahdollisimman moni entisistä hoidokeista löytäisi tiensä tänne, olisi kiva kuulla kuulumisia¿



t. joalin + aarre

Nyt kun palailen taas (?) palstailemaan, olen iloinen, että löysin teidät täältä! tai sainkin vihiä, kun masennuksestani marmatin tuolla o-puolella.



Ihanaa, että meitä on täällä jo läjä!



Olin tänään tapaamassa neuvolantätiä ekan kerran ja tosi mukavalta vaikutti. Kerroin tästä masentuneisuudesta ja hän otti heti ohjat käsiinsä. Sanoi, että haluaa tavata mut mahdollisimman usein, että kun käyn klinikalla usein ultrissa tsekkaamassa, että vauvalla on kaikki hyvin niin hoidetaan ta:lla sitten mua pelkästään:=) se tuntui kivalta! Kun jostain syystä sitä tuntee itsensä aika ulkopuoliseksi vielä (?), kun vauva ei itsestään ilmoittele...kuunneltiin sydänäänetkin ja mahtavasti se siellä jyskytti! Torstaina Tapio Kurjelle taas ultraan - sitten ajattelinkin kertoa pomolle ja samalla sanoa, että haluaisin nyt hieman keventää työtaakkaakin myös. Onhan se ihan hullua, että vuositolkulla painaa pelkästään 10-12 tuntisia toimistotöitä ja monesti viikonloput vielä päälle. Ei siis ainakaan uusia asiakkaita enää ja sitten voidaan pikkuhiljaa siirtää mun asiakkuuksia muille...*elättelee toiveita*



En tiedä, olenko muistanut Tuupaa onnitella, mutta tässä tulee nyt roppakaupalla onnea!!!



Miliko; kovasti jaksuja sulle - eniten väärin on se, että ensin annetaan ja sitten otetaan pois...*halit*



Yritän perehtyä teidän kuulumisiin vielä tuonnempana!



-mooli, 14. rv

Hei vaan kaikille!



Toivottavasti vielä muistatte minutkin. Jäin plussaamisen jälkeen aika pian kokonaan pois kaikilta palstoilta ehkä juuri siksi, etten kokenut kuuluvani minnekään. Nyt ensimmäisen kerran pariin kuukauteen päätin vilkaista koko keskustelupalstaa ja olin ihan riemuissani kun täällä olikin vanhojen tuttujen pino.Ihana nähdä teidän kaikkien nimimerkit plussanneiden joukossa.



Milikolle toivon koko sydämestäni, että säikähdit turhaan! Minäkin tunnen monta ihmistä kellä on ollut pitkään vuotoa alkuraskaudesta.



Itsellä on menossa vko 28.Vauva on jo viikosta 16 alkaen potkinut hurjasti. Vähitellen ajatukset alkaa kääntyä siihen suuntaan, että kai se vauva sieltä oikeasti joskus tulee. Välillä tuntuu siltä, että odottajan aika on todellakin pitkä...



Hyviävointeja kaikille!

Siellä se tyypin sydän sykki aivan vimmatusti! Aivan mahtava mieli tuli kyllä ja itku meinas päästä. Pituus oli 8mm. Niin pikkunen! :D