Lue keskustelun säännöt.
Millaisesta taiteesta et pidä?
11.09.2022 |
Itse en pidä hirveästi whimsical taiteesta. Liikaa värien sekamelskaa.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa, ihan hyvä on myös olla tietämättä jostain vähääkään. Säilyy mieli avoimena ja raikkaana.
Lapset ovat uskomattoman luovia, kun ei ole rakennettuja olettamuksia. Samaan kuvaan voi ilmaantua mitä vain nähtyjä objekteja: Laiva voi olla keskellä metsää, ei haittaa vaikka ei ole vettä.
Postmodernismia. Luovuutta ilman merkityksiä. Tärkeintä on representaatio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kädenlämpöisestä, turvallisuushakuisesta, pikkusievästä taiteesta en pidä.
Vierailija kirjoitti:
Se on mennyttä. Tekijä katuu sitä syvästi. Jokainen tekee virheitä. Annetaan anteeksi. On varmasti saanut vihapostin muodossa kymmenkertaisesti takaisin tekemänsä.
Mäen ongelma oli se, että oli liian älykäs liian isolla egolla.
Puhukoon Jumalansa kanssa.
Kissa ei ole enää antamassa anteeksi.
Jälleensyntymisoppia tekee mieli soveltaa tähän tapaukseen.
Sellaisesta jossa teipataan banaani seinään ja väitetään taiteeksi. En tiedä miksi sitä tyyliä kutsutaan.
Sellasesta minkä tekeminen ei ole vaatinut mitään piirustustaitoa. Eli kaikki mitä Kiasmassa on yms... roskakuskikin on arvokkaampi ammatti kuin tuollaisen taiteen tekijä. Tai vaikka työtön, joka osaa vähän piirtää. En pidä modernin taiteen tekijöitä juuri minään
Tollaisen taiteen arvo ja järjettömät hintalaput on pienen elitistisen sisäpiirin täysin mielivaltaisesti määrittämiä. Lontoo, New York, Pariisi jne... jos kuulut piireihin, joku järjetön sotku voidaan kohottaa satojen tuhansien arvoiseksi "teokseksi". Sitten joku yritysjohtajan planttu ostaa sen aulaansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kädenlämpöisestä, turvallisuushakuisesta, pikkusievästä taiteesta en pidä.
Hyvin kuvailtu.
Taide on energiaa, mitä voimallisempaa, sen parempaa taidetta?
En tykkää väkivallasta tai siitä, että katsojan rajojen yli mennään. Näytetään sairaita asioita nautiskellen inho- ja pelkoreaktioista. Asiat voi esittää niin monella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Sellasesta minkä tekeminen ei ole vaatinut mitään piirustustaitoa. Eli kaikki mitä Kiasmassa on yms... roskakuskikin on arvokkaampi ammatti kuin tuollaisen taiteen tekijä. Tai vaikka työtön, joka osaa vähän piirtää. En pidä modernin taiteen tekijöitä juuri minään
Tollaisen taiteen arvo ja järjettömät hintalaput on pienen elitistisen sisäpiirin täysin mielivaltaisesti määrittämiä. Lontoo, New York, Pariisi jne... jos kuulut piireihin, joku järjetön sotku voidaan kohottaa satojen tuhansien arvoiseksi "teokseksi". Sitten joku yritysjohtajan planttu ostaa sen aulaansa
Ei Kiasmassa ole maalaustaidetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellasesta minkä tekeminen ei ole vaatinut mitään piirustustaitoa. Eli kaikki mitä Kiasmassa on yms... roskakuskikin on arvokkaampi ammatti kuin tuollaisen taiteen tekijä. Tai vaikka työtön, joka osaa vähän piirtää. En pidä modernin taiteen tekijöitä juuri minään
Tollaisen taiteen arvo ja järjettömät hintalaput on pienen elitistisen sisäpiirin täysin mielivaltaisesti määrittämiä. Lontoo, New York, Pariisi jne... jos kuulut piireihin, joku järjetön sotku voidaan kohottaa satojen tuhansien arvoiseksi "teokseksi". Sitten joku yritysjohtajan planttu ostaa sen aulaansa
Ehkä tuo sijoittaja saa uusia ideoita maalauksesta ja tekee sitä kautta lisää rahaa. Rahoitusmaailma on kiinnostunut kuvataiteesta, koska ideoiden intuitiivisuus ja flow on yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esittävästä nykytaiteesta, varsinkaan valokuvamaiseen tarkkuutta tavoittelevista muotokuvista, asetelmista ja maisemista. Miksi? Kun kamerakin on jo keksitty. Pre-kamera-ajan vanhempi esittävä taide on eri asia. Minusta taiteen tehtävä ei ole yrittää kopioida ja jäljentää 3D maailmaa 2-ulotteiseen pintaan, eikä taiteen tarvitse olla kaunista, symmetristä, harmonista. Taide on näkökulma, tulkinta, kysymys tai kysymyksiä herättävä, haaste, oivallus, kommentti ajastaan, samalla tavalla kuin hyvä kirja tai elokuva. Diggaan siis modernia taidetta, abstraktia ei-esittävää ja käsitetaidetta. Saa olla rosoista, rujoa ja häiritsevääkin.
Viime vuoden nuori kuvataitelija Joel Slotte voisi kuulua tuohon kategoriaan, josta et pidä? Minä en tykännyt hänen töistään jostain syystä ollenkaan.
No kun nyt kysytään, niin vastaan. En ole erityisen vaikuttunut Slotten tyylistä ja tosiaan, esittävyys ja vähän naivistinenkin tyyli eivät ole minun juttujani, mutta ei Slotten tyyli kuitenkaan kuulu tuohon kopioidaan-pikkunätti-maisema-mahdollisimman-pikkutarkasti -sisustustaulutaidetyyliin, jota en arvosta. Sisällöltään Slotten teokset ovat ajatuksia herättäviä ja tulkinnoille kutsuvia. Ehkäpä jopa vähän Gallen-Kallela-maista sekä ihmis- että maisemakuvausta päivitettynä meidän aikaamme ja ajankuvaan. Huutolaispoika on vaan vaihtunut hupparipäiseen milleniaaliin, vähän hukassa molemmat silti.
Minulle jäi tuosta näyttelystä (Tampereen taidemuseossa viime vuonna) kumma olo, toisaalta kyllä pidin töitä hyvinkin taitavina, mutta en vain pitänyt niistä. Eikä minulle siis ole lainkaan välttämätöntä, että pitäisi näkemästäni taiteesta, jotta voisin arvostaa sitä, tai pitää sitä hienona. tai arvostettavana. Kuulostaa kyllä kieltämättä omituiselta.
No ei ollenkaan! Kyllähän taidetta voi arvostaa vaikkei siitä pidäkään. Aika moni teos on sellainen, että haluaisinko omaan kotiini - no en todellakaan haluaisi, mutta kutkuttaa silti nystyröitä, herättää ajatuksia ja assosiaatioita tai vain arvostaa tekniikkaa, taitavuutta, osaamista ja oivaltamista. ARS-näyttelyissä on usein todella inhottavia ja vastenmielisiäkin teoksia, mutta samalla ne myös jäävät vaivaamaan mieltä viikoiksi ja kuukausiksi. Ja siitä taiteessa on mielestäni kysymys.
ARS-taide on tarkoitettu museoille. Jättimäisille tyhjille valkoisille tiloille. Ei sellaisella tee mitään kotona. Pieni intiimi 30 cm x 30 cm maalaus näyttää liian vaatimattomalta isossa museotilassa. Tai sitten niitä pitää olla 30 kpl.
Ihmisillä on pieniä koteja keskinmäärin, siksi kannattaa tehdä pieniä teoksia. Jos aikoo joskus myydä jotain jollekin.
Taide ei ole yhtä kuin sisustusesine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esittävästä nykytaiteesta, varsinkaan valokuvamaiseen tarkkuutta tavoittelevista muotokuvista, asetelmista ja maisemista. Miksi? Kun kamerakin on jo keksitty. Pre-kamera-ajan vanhempi esittävä taide on eri asia. Minusta taiteen tehtävä ei ole yrittää kopioida ja jäljentää 3D maailmaa 2-ulotteiseen pintaan, eikä taiteen tarvitse olla kaunista, symmetristä, harmonista. Taide on näkökulma, tulkinta, kysymys tai kysymyksiä herättävä, haaste, oivallus, kommentti ajastaan, samalla tavalla kuin hyvä kirja tai elokuva. Diggaan siis modernia taidetta, abstraktia ei-esittävää ja käsitetaidetta. Saa olla rosoista, rujoa ja häiritsevääkin.
Viime vuoden nuori kuvataitelija Joel Slotte voisi kuulua tuohon kategoriaan, josta et pidä? Minä en tykännyt hänen töistään jostain syystä ollenkaan.
No kun nyt kysytään, niin vastaan. En ole erityisen vaikuttunut Slotten tyylistä ja tosiaan, esittävyys ja vähän naivistinenkin tyyli eivät ole minun juttujani, mutta ei Slotten tyyli kuitenkaan kuulu tuohon kopioidaan-pikkunätti-maisema-mahdollisimman-pikkutarkasti -sisustustaulutaidetyyliin, jota en arvosta. Sisällöltään Slotten teokset ovat ajatuksia herättäviä ja tulkinnoille kutsuvia. Ehkäpä jopa vähän Gallen-Kallela-maista sekä ihmis- että maisemakuvausta päivitettynä meidän aikaamme ja ajankuvaan. Huutolaispoika on vaan vaihtunut hupparipäiseen milleniaaliin, vähän hukassa molemmat silti.
Minulle jäi tuosta näyttelystä (Tampereen taidemuseossa viime vuonna) kumma olo, toisaalta kyllä pidin töitä hyvinkin taitavina, mutta en vain pitänyt niistä. Eikä minulle siis ole lainkaan välttämätöntä, että pitäisi näkemästäni taiteesta, jotta voisin arvostaa sitä, tai pitää sitä hienona. tai arvostettavana. Kuulostaa kyllä kieltämättä omituiselta.
No ei ollenkaan! Kyllähän taidetta voi arvostaa vaikkei siitä pidäkään. Aika moni teos on sellainen, että haluaisinko omaan kotiini - no en todellakaan haluaisi, mutta kutkuttaa silti nystyröitä, herättää ajatuksia ja assosiaatioita tai vain arvostaa tekniikkaa, taitavuutta, osaamista ja oivaltamista. ARS-näyttelyissä on usein todella inhottavia ja vastenmielisiäkin teoksia, mutta samalla ne myös jäävät vaivaamaan mieltä viikoiksi ja kuukausiksi. Ja siitä taiteessa on mielestäni kysymys.
ARS-taide on tarkoitettu museoille. Jättimäisille tyhjille valkoisille tiloille. Ei sellaisella tee mitään kotona. Pieni intiimi 30 cm x 30 cm maalaus näyttää liian vaatimattomalta isossa museotilassa. Tai sitten niitä pitää olla 30 kpl.
Ihmisillä on pieniä koteja keskinmäärin, siksi kannattaa tehdä pieniä teoksia. Jos aikoo joskus myydä jotain jollekin.
Taide ei ole yhtä kuin sisustusesine.
Jotkut ajattelevat sen noin. Minua ei haittaa, jos on maksava asiakas.
Sellaisesta jonka keskiössä on taiteilijan oma identiteettikokemus esim. joku muunsukupuolinen joka tekee taidetta omasta muunsukupuolisuudestaan. Mielestäni tosi narsistista ja epäkiinnostavaa. Valitettavasti viime vuosina suuri osa nykytaiteesta on ollut just tota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaisesta jonka keskiössä on taiteilijan oma identiteettikokemus esim. joku muunsukupuolinen joka tekee taidetta omasta muunsukupuolisuudestaan. Mielestäni tosi narsistista ja epäkiinnostavaa. Valitettavasti viime vuosina suuri osa nykytaiteesta on ollut just tota.
Se määrittää taiteilijan koko olemista, muunsukupuolisuus. Ymmärrän sen, että taiteilija tekee siitä taidetta. Mutta se ei välttämättä avaudu ihmiselle, joka ei ole kokenut sitä.
Aiheena esim. rakkaus on kaikille tuttua ja sen sata ilmenemismuotoa. Se kiinnostaa, koska ihmiset pystyvät samaistumaan siihen.
Heterorakkaus. Lapsi - Madonna- aihe. Klassisia, monia ihmisiä puhuttelevia aiheita.
Tämä oli hyvä avaus, koska nyt ymmärrän, että aiheita ei tarvitse hakea liian kaukaa.
Munchilla on hienoja töitä juuri rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisesta jonka keskiössä on taiteilijan oma identiteettikokemus esim. joku muunsukupuolinen joka tekee taidetta omasta muunsukupuolisuudestaan. Mielestäni tosi narsistista ja epäkiinnostavaa. Valitettavasti viime vuosina suuri osa nykytaiteesta on ollut just tota.
Se määrittää taiteilijan koko olemista, muunsukupuolisuus. Ymmärrän sen, että taiteilija tekee siitä taidetta. Mutta se ei välttämättä avaudu ihmiselle, joka ei ole kokenut sitä.
Aiheena esim. rakkaus on kaikille tuttua ja sen sata ilmenemismuotoa. Se kiinnostaa, koska ihmiset pystyvät samaistumaan siihen.
Heterorakkaus. Lapsi - Madonna- aihe. Klassisia, monia ihmisiä puhuttelevia aiheita.
Tämä oli hyvä avaus, koska nyt ymmärrän, että aiheita ei tarvitse hakea liian kaukaa.
Munchilla on hienoja töitä juuri rakkaudesta.
Aiheena rakkaus, ruoka ja sota ovat klassisia, ovat olleet kautta ihmiskunnan historian. Ei täällä taida olla mikään muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Postmodernismi on kaikilla mittareilla huonointa mitä ihmiskunta on keksinyt.
Sen alla voi olla melkein mitä vain. Se on meidän ajankuvaa. Ö
Siksipä,
- Kaikki voivat olla taiteilijoita, kunhan vain ilmoitat olevasi sellainen, se riittää
- Mitään ei tarvitse osata eikä mistään tarvitse tietää mitään
- Sivistyksen puute on hyve
- Osaamista ja ammattitaitoa vieroksutaan jopa halveksitaan
- Se voi olla mitä vain, kunhan se vaan on poliittistaEi kai se, että kutsuu itseään taiteilijaksi vaadi mitään koulutusta. Mitään todellista arvoa tuolla nimellä ei ole.
Ihan hyvä olisi tietää jostain jotain, jos aikoo tehdä taidetta. Ainakin kiinnostus pohtia asioita.
Jos on kyky ja halu tarkastella maailmaa ulkopuolelta, on sopiva taiteilijaksi. Näkee laajemmin asioita.
Poliittinen taide ei tee taiteesta yhtään parempaa tai huonompaa. Ongelma on siinä, että on usein liian kiinni ajassa, menettää kiinnostavuutensa ajan myötä.
Taiteessa saa olla politiikkaa, kunhan siinä on myös jotain inhimillisyyden pohdintaa. Elämän perusasiat ovat olleet samoja koko ihmiskunnan historian ajan: ruoka, turvallisuus, lämpö, sota ja lisääntyminen. Tilat, aika ja tavat ovat muuttuneet, mutta samojen ongelmien kanssa kamppailemme edelleen luolaihmisten kanssa.
Luolaihmisten taide onkin tuhat kertaa parempaa, kuin poliittinen nykytaide. Intersektionalismi tuhoaa kaiken taiteen, koska kaiesta on tullut poliittista ja kaikki katsotaan poliittisten silmälasien läpi. Tämä näkyy elokuvissa, käsikirjoituksissa ja roolituksissa. Tämä näkyy kirjallisuudessa. Vanhat taideteokset ja taiteilijat tuomitaan ja canceloidaan vääristä mielipiteistään. Länsimainen taide ei ole koskaan ollut näin alhaisessa tilassa ja itsesensuurissa. Shakespearea ei näytellä, koska tila ei ole enää turvallinen.
Tälleen vois äkkiseltään luulla. Vaan mietis miten paljon taidetta on yleisöltä piilossa, mutta silti olemassa
Vierailija kirjoitti:
Sellaisesta jonka keskiössä on taiteilijan oma identiteettikokemus esim. joku muunsukupuolinen joka tekee taidetta omasta muunsukupuolisuudestaan. Mielestäni tosi narsistista ja epäkiinnostavaa. Valitettavasti viime vuosina suuri osa nykytaiteesta on ollut just tota.
Se voi olla taiteilijalle tapa käsitellä aihetta ja ehkä saa siitä myös inspiraatiota
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellasesta minkä tekeminen ei ole vaatinut mitään piirustustaitoa. Eli kaikki mitä Kiasmassa on yms... roskakuskikin on arvokkaampi ammatti kuin tuollaisen taiteen tekijä. Tai vaikka työtön, joka osaa vähän piirtää. En pidä modernin taiteen tekijöitä juuri minään
Tollaisen taiteen arvo ja järjettömät hintalaput on pienen elitistisen sisäpiirin täysin mielivaltaisesti määrittämiä. Lontoo, New York, Pariisi jne... jos kuulut piireihin, joku järjetön sotku voidaan kohottaa satojen tuhansien arvoiseksi "teokseksi". Sitten joku yritysjohtajan planttu ostaa sen aulaansa
Ei Kiasmassa ole maalaustaidetta.
Ihan uteliaisuudesta pakko kysyä: jos Kalervo Palsan öljyvärimaalaukset eivät ole mielestäsi "maalaustaidetta," niin miten sitten määrittelisit esim juuri Palsan teoksia ja miten ne mielestäsi poikkeavat määritelmäsi "maalaustaide"? Ja tähän liittyen vielä lisäkysymys, että onko taide mielestäsi yhtä kuin maalaustaide vai onko mielestäsi taide laajempi käsitys kuin esim. piirustustaito?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esittävästä nykytaiteesta, varsinkaan valokuvamaiseen tarkkuutta tavoittelevista muotokuvista, asetelmista ja maisemista. Miksi? Kun kamerakin on jo keksitty. Pre-kamera-ajan vanhempi esittävä taide on eri asia. Minusta taiteen tehtävä ei ole yrittää kopioida ja jäljentää 3D maailmaa 2-ulotteiseen pintaan, eikä taiteen tarvitse olla kaunista, symmetristä, harmonista. Taide on näkökulma, tulkinta, kysymys tai kysymyksiä herättävä, haaste, oivallus, kommentti ajastaan, samalla tavalla kuin hyvä kirja tai elokuva. Diggaan siis modernia taidetta, abstraktia ei-esittävää ja käsitetaidetta. Saa olla rosoista, rujoa ja häiritsevääkin.
Viime vuoden nuori kuvataitelija Joel Slotte voisi kuulua tuohon kategoriaan, josta et pidä? Minä en tykännyt hänen töistään jostain syystä ollenkaan.
No kun nyt kysytään, niin vastaan. En ole erityisen vaikuttunut Slotten tyylistä ja tosiaan, esittävyys ja vähän naivistinenkin tyyli eivät ole minun juttujani, mutta ei Slotten tyyli kuitenkaan kuulu tuohon kopioidaan-pikkunätti-maisema-mahdollisimman-pikkutarkasti -sisustustaulutaidetyyliin, jota en arvosta. Sisällöltään Slotten teokset ovat ajatuksia herättäviä ja tulkinnoille kutsuvia. Ehkäpä jopa vähän Gallen-Kallela-maista sekä ihmis- että maisemakuvausta päivitettynä meidän aikaamme ja ajankuvaan. Huutolaispoika on vaan vaihtunut hupparipäiseen milleniaaliin, vähän hukassa molemmat silti.
Minulle jäi tuosta näyttelystä (Tampereen taidemuseossa viime vuonna) kumma olo, toisaalta kyllä pidin töitä hyvinkin taitavina, mutta en vain pitänyt niistä. Eikä minulle siis ole lainkaan välttämätöntä, että pitäisi näkemästäni taiteesta, jotta voisin arvostaa sitä, tai pitää sitä hienona. tai arvostettavana. Kuulostaa kyllä kieltämättä omituiselta.
No ei ollenkaan! Kyllähän taidetta voi arvostaa vaikkei siitä pidäkään. Aika moni teos on sellainen, että haluaisinko omaan kotiini - no en todellakaan haluaisi, mutta kutkuttaa silti nystyröitä, herättää ajatuksia ja assosiaatioita tai vain arvostaa tekniikkaa, taitavuutta, osaamista ja oivaltamista. ARS-näyttelyissä on usein todella inhottavia ja vastenmielisiäkin teoksia, mutta samalla ne myös jäävät vaivaamaan mieltä viikoiksi ja kuukausiksi. Ja siitä taiteessa on mielestäni kysymys.
ARS-taide on tarkoitettu museoille. Jättimäisille tyhjille valkoisille tiloille. Ei sellaisella tee mitään kotona. Pieni intiimi 30 cm x 30 cm maalaus näyttää liian vaatimattomalta isossa museotilassa. Tai sitten niitä pitää olla 30 kpl.
Ihmisillä on pieniä koteja keskinmäärin, siksi kannattaa tehdä pieniä teoksia. Jos aikoo joskus myydä jotain jollekin.
Taide ei ole yhtä kuin sisustusesine.
Jotkut ajattelevat sen noin. Minua ei haittaa, jos on maksava asiakas.
Englanninkielisiä Harlekiini-pokkareita kirjoittamalla kirjailijalla on suurin maksimaalinen lukijakunta ja markkinat maailmassa ja mahdollisuus tehdä tuotteliasta kirjailijanuraa, jolla elättää itse itsensä. Maailman kirjallisuus taitaisi kuitenkin köyhtyä ja yksipuolistua rutkasti, jos kaikki kirjoittaisivat vain sitä mikä myy massoille parhaiten, eikä kukaan enää kirjoittaisi vaikkapa runoja, koska runokokoelmien markkinat ja markkina-arvo on niin vähäinen.
Luolaihmisten taide onkin tuhat kertaa parempaa, kuin poliittinen nykytaide. Intersektionalismi tuhoaa kaiken taiteen, koska kaiesta on tullut poliittista ja kaikki katsotaan poliittisten silmälasien läpi. Tämä näkyy elokuvissa, käsikirjoituksissa ja roolituksissa. Tämä näkyy kirjallisuudessa. Vanhat taideteokset ja taiteilijat tuomitaan ja canceloidaan vääristä mielipiteistään. Länsimainen taide ei ole koskaan ollut näin alhaisessa tilassa ja itsesensuurissa. Shakespearea ei näytellä, koska tila ei ole enää turvallinen.