Lue keskustelun säännöt.
Millaisesta taiteesta et pidä?
11.09.2022 |
Itse en pidä hirveästi whimsical taiteesta. Liikaa värien sekamelskaa.
Kommentit (98)
61/98
|
12.09.2022 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Tää Kiasman kissanmurhaajatyyppi. Sairasta, että joku tuommoista edes taiteeksi kutsuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Absraktista mitäänsanomattomuudesta, jolle on annettu tunteisiin vetoava nimi hämäykseksi, että kauppa kävisi.
Abstraktissa taiteessa on usein pohjalla esittävä aihe. Siinä on joku tuttuus. Harmi, että sinä et ymmärrä sitä. Kaikki ei voi olla kaikille.
Valokuvantarkka maalaus ei ole sama kuin valokuva. Perspektiivi voi olla eri.
Pitkästä aikaa olen miettinyt, että olisi kiva maalata esittävääkin. Vaikka maisemia. Mutta valokuvasta en niitä ainakaan maalaa. Just istuin katsomassa merimaisemaa, edessä merta, vastarannalla laivoja ja rakennuksia. Mietin, miten saisin siitä sommiteltua mielenkiintoisen kuvan. Kyse on siitä, mikä näyttää hyvältä juuri siinä pohjalla, joka minulla on. Päätin piirtää laivan eri perspektiivistä, eli suoraan sivulta "museomaisesti" abstrahoiden. Laiva pienempi kuin muuten ja rakennukset taustalla eri mallisia. Sommitelma niin, että sopii minun paperilleni. Väreinä vain kolme väriä ja ihan muuta kuin ovat maisemassa.
Mietin, jos leikkaisin paperista maiseman, miltä se näyttäisi. Pakko yksinkertaistaa. Tämä ajatus piirustuksessa.
Maalauksessa / piirustuksessa on usein tärkeää, missä perspektiivissä kuvaa asioita. Mielenkiintoisuus tulee siitä, kun kuvaa asiat eri mittasuhteissa kuin ovat muuten. Hiukan vääristynyt todellisuus.
Eli kaukana ollaan esittävässäkin taiteessa valokuvamaisuudesta, yhden perspektiivin näkökulmasta.
Tarkoittaako, että katsoja on tyhmä, jos ei ymmärrä sinun taidettasi.
No ei. Olen maalannut kymmenen vuotta ja eilen rannalla istuessani tajusin, miten rakennan mielenkiintoisen maalauksen. Nimenomaan tuolla eri asioiden perspektiivien vääristymillä.
Se, miltä joku asia oikeasti näyttää, ei ole maalauksessa merkityksellistä. Se, miten minä koen sen, on. Sotalaiva voi olla minun maalauksessani vaaleanpunainen, hempeä rakkauden laiva. Koska minä koen sen niin. MInä olen AJATELLUT sen niin. Sotalaivan myös kuvaan suoraan museomaisesti (esim. miten kukka kuvataan kasviossa), irtaannun laivan todellisuudesta.
Ei whimsical ole mitään taidetta, se on sometyttöjen piirustusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Absraktista mitäänsanomattomuudesta, jolle on annettu tunteisiin vetoava nimi hämäykseksi, että kauppa kävisi.
Abstraktissa taiteessa on usein pohjalla esittävä aihe. Siinä on joku tuttuus. Harmi, että sinä et ymmärrä sitä. Kaikki ei voi olla kaikille.
Valokuvantarkka maalaus ei ole sama kuin valokuva. Perspektiivi voi olla eri.
Pitkästä aikaa olen miettinyt, että olisi kiva maalata esittävääkin. Vaikka maisemia. Mutta valokuvasta en niitä ainakaan maalaa. Just istuin katsomassa merimaisemaa, edessä merta, vastarannalla laivoja ja rakennuksia. Mietin, miten saisin siitä sommiteltua mielenkiintoisen kuvan. Kyse on siitä, mikä näyttää hyvältä juuri siinä pohjalla, joka minulla on. Päätin piirtää laivan eri perspektiivistä, eli suoraan sivulta "museomaisesti" abstrahoiden. Laiva pienempi kuin muuten ja rakennukset taustalla eri mallisia. Sommitelma niin, että sopii minun paperilleni. Väreinä vain kolme väriä ja ihan muuta kuin ovat maisemassa.
Mietin, jos leikkaisin paperista maiseman, miltä se näyttäisi. Pakko yksinkertaistaa. Tämä ajatus piirustuksessa.
Maalauksessa / piirustuksessa on usein tärkeää, missä perspektiivissä kuvaa asioita. Mielenkiintoisuus tulee siitä, kun kuvaa asiat eri mittasuhteissa kuin ovat muuten. Hiukan vääristynyt todellisuus.
Eli kaukana ollaan esittävässäkin taiteessa valokuvamaisuudesta, yhden perspektiivin näkökulmasta.
Tarkoittaako, että katsoja on tyhmä, jos ei ymmärrä sinun taidettasi.
No ei. Olen maalannut kymmenen vuotta ja eilen rannalla istuessani tajusin, miten rakennan mielenkiintoisen maalauksen. Nimenomaan tuolla eri asioiden perspektiivien vääristymillä.
Se, miltä joku asia oikeasti näyttää, ei ole maalauksessa merkityksellistä. Se, miten minä koen sen, on. Sotalaiva voi olla minun maalauksessani vaaleanpunainen, hempeä rakkauden laiva. Koska minä koen sen niin. MInä olen AJATELLUT sen niin. Sotalaivan myös kuvaan suoraan museomaisesti (esim. miten kukka kuvataan kasviossa), irtaannun laivan todellisuudesta.
Myös museomainen sivustapäin kuvaaminen on minun sivuhuomioni, siirrän kolmiulotteisesta maailmasta kuvan kaksiulotteiselle pohjalle. Haluan oikein korostaa tuota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää Kiasman kissanmurhaajatyyppi. Sairasta, että joku tuommoista edes taiteeksi kutsuu.
Vierailija kirjoitti:
Kansallisromantiikka ja fotorealismi.
Kommunistinen realismi, yleensä kaikki poliittinen taide on paskaa, koska se jää käytännössä aina vain politiikaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on mennyttä. Tekijä katuu sitä syvästi. Jokainen tekee virheitä. Annetaan anteeksi. On varmasti saanut vihapostin muodossa kymmenkertaisesti takaisin tekemänsä.
Mäen ongelma oli se, että oli liian älykäs liian isolla egolla.
Postmodernismi on kaikilla mittareilla huonointa mitä ihmiskunta on keksinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ooppera, musikaalit ja nykytanssi ovat luontaantyöntäviä taidemuotoja. Mieluummin vaikka kissantappoa.
Vierailija kirjoitti:
Postmodernismi on kaikilla mittareilla huonointa mitä ihmiskunta on keksinyt.
Sen alla voi olla melkein mitä vain. Se on meidän ajankuvaa. Ö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kansallisromantiikka ja fotorealismi.
Kommunistinen realismi, yleensä kaikki poliittinen taide on paskaa, koska se jää käytännössä aina vain politiikaksi.
Taiteilijat pakotettiin maalaamaan kommunistista realismia. Eipä siinä ollut paljoa sydän mukana, joten se näkyy kyllä taiteessa. Sielutonta kuvatulvaa.
Taide kun on parhaimmillaan täysin ohjailematonta, puskee jostakin läpi vaikkapa hennosti niinkuin leskenlehti asfaltin raosta.
Kuvataiteen puolella en pidä installaatioista, kun pitää pysähtyä 10-15 minuutiksi seuraamaan omituisia efektejä ja kuuntelemaan poliittista julistusta. Oma toiveeni on löytää taiteesta esteettinen elämys. Kovin musikaalinen en ole, joten musiikki ilman melodiaa ei kolahda. Oopperan rinnastan kävelykilpailuun eli luontevasta jutusta on tehty väkisin vaikeaa tyyliin kuka kuiskaa kovimmin. Teatteri- ja elokuvataiteen puolella kaipaan tarinalle hyvää juonenkulkua. Ilman sitä tarinat eivät toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen kaksi, naivismi ja toisena sellainen esittävä taide, jossa katsojat vedetään mukaan esitykseen ilman että siihen on etukäteen pyydetty lupaa. Jälkimmäiseen sisältyy kaikki standup-keikoista jumalan teatteriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Postmodernismi on kaikilla mittareilla huonointa mitä ihmiskunta on keksinyt.
Sen alla voi olla melkein mitä vain. Se on meidän ajankuvaa. Ö
Siksipä,
- Kaikki voivat olla taiteilijoita, kunhan vain ilmoitat olevasi sellainen, se riittää
- Mitään ei tarvitse osata eikä mistään tarvitse tietää mitään
- Sivistyksen puute on hyve
- Osaamista ja ammattitaitoa vieroksutaan jopa halveksitaan
- Se voi olla mitä vain, kunhan se vaan on poliittista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Postmodernismi on kaikilla mittareilla huonointa mitä ihmiskunta on keksinyt.
Sen alla voi olla melkein mitä vain. Se on meidän ajankuvaa. Ö
Siksipä,
- Kaikki voivat olla taiteilijoita, kunhan vain ilmoitat olevasi sellainen, se riittää
- Mitään ei tarvitse osata eikä mistään tarvitse tietää mitään
- Sivistyksen puute on hyve
- Osaamista ja ammattitaitoa vieroksutaan jopa halveksitaan
- Se voi olla mitä vain, kunhan se vaan on poliittista
Ei kai se, että kutsuu itseään taiteilijaksi vaadi mitään koulutusta. Mitään todellista arvoa tuolla nimellä ei ole.
Ihan hyvä olisi tietää jostain jotain, jos aikoo tehdä taidetta. Ainakin kiinnostus pohtia asioita.
Jos on kyky ja halu tarkastella maailmaa ulkopuolelta, on sopiva taiteilijaksi. Näkee laajemmin asioita.
Poliittinen taide ei tee taiteesta yhtään parempaa tai huonompaa. Ongelma on siinä, että on usein liian kiinni ajassa, menettää kiinnostavuutensa ajan myötä.
Taiteessa saa olla politiikkaa, kunhan siinä on myös jotain inhimillisyyden pohdintaa. Elämän perusasiat ovat olleet samoja koko ihmiskunnan historian ajan: ruoka, turvallisuus, lämpö, sota ja lisääntyminen. Tilat, aika ja tavat ovat muuttuneet, mutta samojen ongelmien kanssa kamppailemme edelleen luolaihmisten kanssa.
Kuvataide: oksennan kun näen Francis Baconin ällöhahmoja. Musa: "Wagnerin musiikki on parempaa kuin miltä se kuullostaa.", sanoi joku. Just niin. Ahdistuin lapsena kun kotona piti kuunnella Wienin filharmonikkojen joulukonserttia. Big Band jazz, yhh. Nykyinen Suomi-iskelmä – ei ei ei. Esittävä taide: ahdistunutta esittävä alaston tanssija revittelee lavalla kroppaansa, jota ei ole tarkoitettu ihailtavaksi. 99% performansseista on kökköä roskaa. Kaikki poliittinen taide on epätaidetta.
Itse asiassa, ihan hyvä on myös olla tietämättä jostain vähääkään. Säilyy mieli avoimena ja raikkaana.
Lapset ovat uskomattoman luovia, kun ei ole rakennettuja olettamuksia. Samaan kuvaan voi ilmaantua mitä vain nähtyjä objekteja: Laiva voi olla keskellä metsää, ei haittaa vaikka ei ole vettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valokuvataide. Kokenut varsinaisen inflaation Instagram- ja Pinterest-aikana. En voisi kuvitella meneväni valokuvanäyttelyyn, koska näen paljon kiinnostavampia otoksia ihan yhdellä klikkauksella.
Ymmärrän, mutta vähän eri asia katsoa otoksia jonku kännykän ruudulta kuin isoksi printattuna.
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi valokuva tai maalaus olisi automaattisesti parempi tai vaatisi tekijältä enemmän taitoa vain siksi että se on isokokoinen? -eri
Koska pieneltä ruudulta ei näe läheskään niin helposti virheitä.