Lue keskustelun säännöt.
Millaisesta taiteesta et pidä?
11.09.2022 |
Itse en pidä hirveästi whimsical taiteesta. Liikaa värien sekamelskaa.
Kommentit (98)
Epäaidosta taiteesta en pidä. Kaikki, mikä tulee aidoista tunteista ja on sydämellä tehty, on usein kiinnostavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä sellaista nykytanssitaidetta missä 15 tyyppiä kiemurtelee lavalla yhdessä kasassa puolialasti. Balettia ymmärrän kun se näyttää kauniilta ja yleensä heillä on hienot puvut ja musiikki on kaunista.
Vierailija kirjoitti:
Mikään abstrakti ei toimi. Haluan ymmärtää teoksen ilman, että tarvitsen ohjeet siihen miten tulkitsen jokaisen pisteen ja värin. Tai tanssiliikkeen tai temponvaihtelun tms.
Miksi sun tarvitsee tulkita mitään taideteosta? Etkö voi vain katsoa sitä? Kokea sen?
Ei suntarvitse abstraktista tykätä, en minäkään tykkää rap-musiikista, mutta haastan kyllä tuota toteamusta, että abstraktia taulua kuuluisi tulkita.
Lukitsen vastauksen rap.
Vierailija kirjoitti:
Esittävästä nykytaiteesta, varsinkaan valokuvamaiseen tarkkuutta tavoittelevista muotokuvista, asetelmista ja maisemista. Miksi? Kun kamerakin on jo keksitty. Pre-kamera-ajan vanhempi esittävä taide on eri asia. Minusta taiteen tehtävä ei ole yrittää kopioida ja jäljentää 3D maailmaa 2-ulotteiseen pintaan, eikä taiteen tarvitse olla kaunista, symmetristä, harmonista. Taide on näkökulma, tulkinta, kysymys tai kysymyksiä herättävä, haaste, oivallus, kommentti ajastaan, samalla tavalla kuin hyvä kirja tai elokuva. Diggaan siis modernia taidetta, abstraktia ei-esittävää ja käsitetaidetta. Saa olla rosoista, rujoa ja häiritsevääkin.
Hienosti sanottu. (Mitä ihmettä teet täällä av- palstalla😄)
Vierailija kirjoitti:
Esittävästä nykytaiteesta, varsinkaan valokuvamaiseen tarkkuutta tavoittelevista muotokuvista, asetelmista ja maisemista. Miksi? Kun kamerakin on jo keksitty. Pre-kamera-ajan vanhempi esittävä taide on eri asia. Minusta taiteen tehtävä ei ole yrittää kopioida ja jäljentää 3D maailmaa 2-ulotteiseen pintaan, eikä taiteen tarvitse olla kaunista, symmetristä, harmonista. Taide on näkökulma, tulkinta, kysymys tai kysymyksiä herättävä, haaste, oivallus, kommentti ajastaan, samalla tavalla kuin hyvä kirja tai elokuva. Diggaan siis modernia taidetta, abstraktia ei-esittävää ja käsitetaidetta. Saa olla rosoista, rujoa ja häiritsevääkin.
Viime vuoden nuori kuvataitelija Joel Slotte voisi kuulua tuohon kategoriaan, josta et pidä? Minä en tykännyt hänen töistään jostain syystä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän on vaikea vastata, koska en tiedä mitä tarkoitetaan taiteella tässä kohtaa? Onko jokainen Picasson luonnostelma taidetta? Tuskin, mutta se on katsottu galleriohin sopivaksi. Arvokas työ siis koska tekijä on Pablo Picasso.
Minusta luonnostelmakin voi olla hieno, eli taidetta. Galleriaan sopiva ei välttämättä oo se mikä määrittelee taiteen.
Itse näkisin niin että sitä Picasson luonnostelmaa ei kuulukaan katsoa yksittäisenä taideteoksena vaan asettaa se kontekstiinsa eli katsoa Picasson luonnostelmana ja siksi mielenkiintoisena, ei pelkästään sisältönsä vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esittävästä nykytaiteesta, varsinkaan valokuvamaiseen tarkkuutta tavoittelevista muotokuvista, asetelmista ja maisemista. Miksi? Kun kamerakin on jo keksitty. Pre-kamera-ajan vanhempi esittävä taide on eri asia. Minusta taiteen tehtävä ei ole yrittää kopioida ja jäljentää 3D maailmaa 2-ulotteiseen pintaan, eikä taiteen tarvitse olla kaunista, symmetristä, harmonista. Taide on näkökulma, tulkinta, kysymys tai kysymyksiä herättävä, haaste, oivallus, kommentti ajastaan, samalla tavalla kuin hyvä kirja tai elokuva. Diggaan siis modernia taidetta, abstraktia ei-esittävää ja käsitetaidetta. Saa olla rosoista, rujoa ja häiritsevääkin.
Viime vuoden nuori kuvataitelija Joel Slotte voisi kuulua tuohon kategoriaan, josta et pidä? Minä en tykännyt hänen töistään jostain syystä ollenkaan.
No kun nyt kysytään, niin vastaan. En ole erityisen vaikuttunut Slotten tyylistä ja tosiaan, esittävyys ja vähän naivistinenkin tyyli eivät ole minun juttujani, mutta ei Slotten tyyli kuitenkaan kuulu tuohon kopioidaan-pikkunätti-maisema-mahdollisimman-pikkutarkasti -sisustustaulutaidetyyliin, jota en arvosta. Sisällöltään Slotten teokset ovat ajatuksia herättäviä ja tulkinnoille kutsuvia. Ehkäpä jopa vähän Gallen-Kallela-maista sekä ihmis- että maisemakuvausta päivitettynä meidän aikaamme ja ajankuvaan. Huutolaispoika on vaan vaihtunut hupparipäiseen milleniaaliin, vähän hukassa molemmat silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esittävästä nykytaiteesta, varsinkaan valokuvamaiseen tarkkuutta tavoittelevista muotokuvista, asetelmista ja maisemista. Miksi? Kun kamerakin on jo keksitty. Pre-kamera-ajan vanhempi esittävä taide on eri asia. Minusta taiteen tehtävä ei ole yrittää kopioida ja jäljentää 3D maailmaa 2-ulotteiseen pintaan, eikä taiteen tarvitse olla kaunista, symmetristä, harmonista. Taide on näkökulma, tulkinta, kysymys tai kysymyksiä herättävä, haaste, oivallus, kommentti ajastaan, samalla tavalla kuin hyvä kirja tai elokuva. Diggaan siis modernia taidetta, abstraktia ei-esittävää ja käsitetaidetta. Saa olla rosoista, rujoa ja häiritsevääkin.
Viime vuoden nuori kuvataitelija Joel Slotte voisi kuulua tuohon kategoriaan, josta et pidä? Minä en tykännyt hänen töistään jostain syystä ollenkaan.
No kun nyt kysytään, niin vastaan. En ole erityisen vaikuttunut Slotten tyylistä ja tosiaan, esittävyys ja vähän naivistinenkin tyyli eivät ole minun juttujani, mutta ei Slotten tyyli kuitenkaan kuulu tuohon kopioidaan-pikkunätti-maisema-mahdollisimman-pikkutarkasti -sisustustaulutaidetyyliin, jota en arvosta. Sisällöltään Slotten teokset ovat ajatuksia herättäviä ja tulkinnoille kutsuvia. Ehkäpä jopa vähän Gallen-Kallela-maista sekä ihmis- että maisemakuvausta päivitettynä meidän aikaamme ja ajankuvaan. Huutolaispoika on vaan vaihtunut hupparipäiseen milleniaaliin, vähän hukassa molemmat silti.
Itelle välittyy todella vahva tunnelma noista Slotten tauluista. Semmonen vinksahtanut tunnelma jonka tuntee melkein fyysisenä. Ja se poikkeaa jännästi siitä mitä taulu esittää. Todella erikoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esittävästä nykytaiteesta, varsinkaan valokuvamaiseen tarkkuutta tavoittelevista muotokuvista, asetelmista ja maisemista. Miksi? Kun kamerakin on jo keksitty. Pre-kamera-ajan vanhempi esittävä taide on eri asia. Minusta taiteen tehtävä ei ole yrittää kopioida ja jäljentää 3D maailmaa 2-ulotteiseen pintaan, eikä taiteen tarvitse olla kaunista, symmetristä, harmonista. Taide on näkökulma, tulkinta, kysymys tai kysymyksiä herättävä, haaste, oivallus, kommentti ajastaan, samalla tavalla kuin hyvä kirja tai elokuva. Diggaan siis modernia taidetta, abstraktia ei-esittävää ja käsitetaidetta. Saa olla rosoista, rujoa ja häiritsevääkin.
Viime vuoden nuori kuvataitelija Joel Slotte voisi kuulua tuohon kategoriaan, josta et pidä? Minä en tykännyt hänen töistään jostain syystä ollenkaan.
No kun nyt kysytään, niin vastaan. En ole erityisen vaikuttunut Slotten tyylistä ja tosiaan, esittävyys ja vähän naivistinenkin tyyli eivät ole minun juttujani, mutta ei Slotten tyyli kuitenkaan kuulu tuohon kopioidaan-pikkunätti-maisema-mahdollisimman-pikkutarkasti -sisustustaulutaidetyyliin, jota en arvosta. Sisällöltään Slotten teokset ovat ajatuksia herättäviä ja tulkinnoille kutsuvia. Ehkäpä jopa vähän Gallen-Kallela-maista sekä ihmis- että maisemakuvausta päivitettynä meidän aikaamme ja ajankuvaan. Huutolaispoika on vaan vaihtunut hupparipäiseen milleniaaliin, vähän hukassa molemmat silti.
Minulle jäi tuosta näyttelystä (Tampereen taidemuseossa viime vuonna) kumma olo, toisaalta kyllä pidin töitä hyvinkin taitavina, mutta en vain pitänyt niistä. Eikä minulle siis ole lainkaan välttämätöntä, että pitäisi näkemästäni taiteesta, jotta voisin arvostaa sitä, tai pitää sitä hienona. tai arvostettavana. Kuulostaa kyllä kieltämättä omituiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Absraktista mitäänsanomattomuudesta, jolle on annettu tunteisiin vetoava nimi hämäykseksi, että kauppa kävisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esittävästä nykytaiteesta, varsinkaan valokuvamaiseen tarkkuutta tavoittelevista muotokuvista, asetelmista ja maisemista. Miksi? Kun kamerakin on jo keksitty. Pre-kamera-ajan vanhempi esittävä taide on eri asia. Minusta taiteen tehtävä ei ole yrittää kopioida ja jäljentää 3D maailmaa 2-ulotteiseen pintaan, eikä taiteen tarvitse olla kaunista, symmetristä, harmonista. Taide on näkökulma, tulkinta, kysymys tai kysymyksiä herättävä, haaste, oivallus, kommentti ajastaan, samalla tavalla kuin hyvä kirja tai elokuva. Diggaan siis modernia taidetta, abstraktia ei-esittävää ja käsitetaidetta. Saa olla rosoista, rujoa ja häiritsevääkin.
Viime vuoden nuori kuvataitelija Joel Slotte voisi kuulua tuohon kategoriaan, josta et pidä? Minä en tykännyt hänen töistään jostain syystä ollenkaan.
No kun nyt kysytään, niin vastaan. En ole erityisen vaikuttunut Slotten tyylistä ja tosiaan, esittävyys ja vähän naivistinenkin tyyli eivät ole minun juttujani, mutta ei Slotten tyyli kuitenkaan kuulu tuohon kopioidaan-pikkunätti-maisema-mahdollisimman-pikkutarkasti -sisustustaulutaidetyyliin, jota en arvosta. Sisällöltään Slotten teokset ovat ajatuksia herättäviä ja tulkinnoille kutsuvia. Ehkäpä jopa vähän Gallen-Kallela-maista sekä ihmis- että maisemakuvausta päivitettynä meidän aikaamme ja ajankuvaan. Huutolaispoika on vaan vaihtunut hupparipäiseen milleniaaliin, vähän hukassa molemmat silti.
Minulle jäi tuosta näyttelystä (Tampereen taidemuseossa viime vuonna) kumma olo, toisaalta kyllä pidin töitä hyvinkin taitavina, mutta en vain pitänyt niistä. Eikä minulle siis ole lainkaan välttämätöntä, että pitäisi näkemästäni taiteesta, jotta voisin arvostaa sitä, tai pitää sitä hienona. tai arvostettavana. Kuulostaa kyllä kieltämättä omituiselta.
No ei ollenkaan! Kyllähän taidetta voi arvostaa vaikkei siitä pidäkään. Aika moni teos on sellainen, että haluaisinko omaan kotiini - no en todellakaan haluaisi, mutta kutkuttaa silti nystyröitä, herättää ajatuksia ja assosiaatioita tai vain arvostaa tekniikkaa, taitavuutta, osaamista ja oivaltamista. ARS-näyttelyissä on usein todella inhottavia ja vastenmielisiäkin teoksia, mutta samalla ne myös jäävät vaivaamaan mieltä viikoiksi ja kuukausiksi. Ja siitä taiteessa on mielestäni kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Absraktista mitäänsanomattomuudesta, jolle on annettu tunteisiin vetoava nimi hämäykseksi, että kauppa kävisi.
Abstraktissa taiteessa on usein pohjalla esittävä aihe. Siinä on joku tuttuus. Harmi, että sinä et ymmärrä sitä. Kaikki ei voi olla kaikille.
Valokuvantarkka maalaus ei ole sama kuin valokuva. Perspektiivi voi olla eri.
Pitkästä aikaa olen miettinyt, että olisi kiva maalata esittävääkin. Vaikka maisemia. Mutta valokuvasta en niitä ainakaan maalaa. Just istuin katsomassa merimaisemaa, edessä merta, vastarannalla laivoja ja rakennuksia. Mietin, miten saisin siitä sommiteltua mielenkiintoisen kuvan. Kyse on siitä, mikä näyttää hyvältä juuri siinä pohjalla, joka minulla on. Päätin piirtää laivan eri perspektiivistä, eli suoraan sivulta "museomaisesti" abstrahoiden. Laiva pienempi kuin muuten ja rakennukset taustalla eri mallisia. Sommitelma niin, että sopii minun paperilleni. Väreinä vain kolme väriä ja ihan muuta kuin ovat maisemassa.
Mietin, jos leikkaisin paperista maiseman, miltä se näyttäisi. Pakko yksinkertaistaa. Tämä ajatus piirustuksessa.
Maalauksessa / piirustuksessa on usein tärkeää, missä perspektiivissä kuvaa asioita. Mielenkiintoisuus tulee siitä, kun kuvaa asiat eri mittasuhteissa kuin ovat muuten. Hiukan vääristynyt todellisuus.
Eli kaukana ollaan esittävässäkin taiteessa valokuvamaisuudesta, yhden perspektiivin näkökulmasta.
Kun taulussa on alaston nainen tai mies, joista tulee lähinnä mieleen juuri se mitä näkyy, mutta yllättäen teoksen nimi on "Sielun herääminen" tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esittävästä nykytaiteesta, varsinkaan valokuvamaiseen tarkkuutta tavoittelevista muotokuvista, asetelmista ja maisemista. Miksi? Kun kamerakin on jo keksitty. Pre-kamera-ajan vanhempi esittävä taide on eri asia. Minusta taiteen tehtävä ei ole yrittää kopioida ja jäljentää 3D maailmaa 2-ulotteiseen pintaan, eikä taiteen tarvitse olla kaunista, symmetristä, harmonista. Taide on näkökulma, tulkinta, kysymys tai kysymyksiä herättävä, haaste, oivallus, kommentti ajastaan, samalla tavalla kuin hyvä kirja tai elokuva. Diggaan siis modernia taidetta, abstraktia ei-esittävää ja käsitetaidetta. Saa olla rosoista, rujoa ja häiritsevääkin.
Viime vuoden nuori kuvataitelija Joel Slotte voisi kuulua tuohon kategoriaan, josta et pidä? Minä en tykännyt hänen töistään jostain syystä ollenkaan.
No kun nyt kysytään, niin vastaan. En ole erityisen vaikuttunut Slotten tyylistä ja tosiaan, esittävyys ja vähän naivistinenkin tyyli eivät ole minun juttujani, mutta ei Slotten tyyli kuitenkaan kuulu tuohon kopioidaan-pikkunätti-maisema-mahdollisimman-pikkutarkasti -sisustustaulutaidetyyliin, jota en arvosta. Sisällöltään Slotten teokset ovat ajatuksia herättäviä ja tulkinnoille kutsuvia. Ehkäpä jopa vähän Gallen-Kallela-maista sekä ihmis- että maisemakuvausta päivitettynä meidän aikaamme ja ajankuvaan. Huutolaispoika on vaan vaihtunut hupparipäiseen milleniaaliin, vähän hukassa molemmat silti.
Minulle jäi tuosta näyttelystä (Tampereen taidemuseossa viime vuonna) kumma olo, toisaalta kyllä pidin töitä hyvinkin taitavina, mutta en vain pitänyt niistä. Eikä minulle siis ole lainkaan välttämätöntä, että pitäisi näkemästäni taiteesta, jotta voisin arvostaa sitä, tai pitää sitä hienona. tai arvostettavana. Kuulostaa kyllä kieltämättä omituiselta.
No ei ollenkaan! Kyllähän taidetta voi arvostaa vaikkei siitä pidäkään. Aika moni teos on sellainen, että haluaisinko omaan kotiini - no en todellakaan haluaisi, mutta kutkuttaa silti nystyröitä, herättää ajatuksia ja assosiaatioita tai vain arvostaa tekniikkaa, taitavuutta, osaamista ja oivaltamista. ARS-näyttelyissä on usein todella inhottavia ja vastenmielisiäkin teoksia, mutta samalla ne myös jäävät vaivaamaan mieltä viikoiksi ja kuukausiksi. Ja siitä taiteessa on mielestäni kysymys.
ARS-taide on tarkoitettu museoille. Jättimäisille tyhjille valkoisille tiloille. Ei sellaisella tee mitään kotona. Pieni intiimi 30 cm x 30 cm maalaus näyttää liian vaatimattomalta isossa museotilassa. Tai sitten niitä pitää olla 30 kpl.
Ihmisillä on pieniä koteja keskinmäärin, siksi kannattaa tehdä pieniä teoksia. Jos aikoo joskus myydä jotain jollekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Absraktista mitäänsanomattomuudesta, jolle on annettu tunteisiin vetoava nimi hämäykseksi, että kauppa kävisi.
Abstraktissa taiteessa on usein pohjalla esittävä aihe. Siinä on joku tuttuus. Harmi, että sinä et ymmärrä sitä. Kaikki ei voi olla kaikille.
Valokuvantarkka maalaus ei ole sama kuin valokuva. Perspektiivi voi olla eri.
Pitkästä aikaa olen miettinyt, että olisi kiva maalata esittävääkin. Vaikka maisemia. Mutta valokuvasta en niitä ainakaan maalaa. Just istuin katsomassa merimaisemaa, edessä merta, vastarannalla laivoja ja rakennuksia. Mietin, miten saisin siitä sommiteltua mielenkiintoisen kuvan. Kyse on siitä, mikä näyttää hyvältä juuri siinä pohjalla, joka minulla on. Päätin piirtää laivan eri perspektiivistä, eli suoraan sivulta "museomaisesti" abstrahoiden. Laiva pienempi kuin muuten ja rakennukset taustalla eri mallisia. Sommitelma niin, että sopii minun paperilleni. Väreinä vain kolme väriä ja ihan muuta kuin ovat maisemassa.
Mietin, jos leikkaisin paperista maiseman, miltä se näyttäisi. Pakko yksinkertaistaa. Tämä ajatus piirustuksessa.
Maalauksessa / piirustuksessa on usein tärkeää, missä perspektiivissä kuvaa asioita. Mielenkiintoisuus tulee siitä, kun kuvaa asiat eri mittasuhteissa kuin ovat muuten. Hiukan vääristynyt todellisuus.
Eli kaukana ollaan esittävässäkin taiteessa valokuvamaisuudesta, yhden perspektiivin näkökulmasta.
Tarkoittaako, että katsoja on tyhmä, jos ei ymmärrä sinun taidettasi.
Vierailija kirjoitti:
Kun taulussa on alaston nainen tai mies, joista tulee lähinnä mieleen juuri se mitä näkyy, mutta yllättäen teoksen nimi on "Sielun herääminen" tms.
Niin. MIelenkiintoisen teoksesta tekee, että nainen on kuvattu alhaalta perspektiivistä ja mies ylhäältä. Vaikka ovat ikäänkuin samassa tilassa.
Picasso toteutti taiteessaan perspektiivin rikkomista, tosin vei sen äärimmilleen. Ihmisen kasvot oli kuvattu vaikka 180 astetta.
Kai tuo liittyi ajankuvaan, natsismiin ja sotaan. Jotain vääristynyttä ja kammottavaa oli nousemassa uhkana. Myös ydinpommi oli kehitteillä.
Vierailija kirjoitti:
Hakukonetin tuon apn mainitseman suuntauksen, ja ite kyllä tykkäsin. Että kiitos siittä :D
Mäkin googletin ja tykkäsin! En ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta whimsicalista. Joku tässä jo mainitsikin ettei pidä tauluista, jotka näyttävät lapsen tekemiltä ja olen samaa mieltä. Kummalliset värituherrukset, jotka ei esitä yhtään mitään, eikä näytä sisältävän mitään muutakaan pointtia, eivät säväytä.
Kata Kärkkäisen ja muiden sometyrkkyjen paskat suttaukset.
Väriä kuluu enemmän, isot siveltimet ovat kalliita. Materiaalien kalleus pakottaa miettimään tarkemmin tekemistä. Tämä vaatii osaamista.