Olen menossa huomenna elämäni ensimmäistä kertaa AA-ryhmään. Ahdistaa mutta minun on mentävä.
En tiedä saanko siitä uutta puhtia elämääni, en tiedä viekö se tie mihinkään mutta ainakin se olisi askel toipumisen tiellä, että edes kohtaan asian.
En tiedä millainen minun tulisi siellä olla, mitä jos minua alkaa ahdistamaan ja saan pakokauhun. Mitä jos jännityn niin, että lamaannun. Pelottava askel eteenpäin.
On kuitenkin otettava vastuu ja haluan toipua. Haluan elää elämääni ilman alkoholia.
Haluaisiko joku kertoa kokemuksia AA:sta, mielellään toipumiskokemuksia ja rohkaisevia?
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopiva ryhmä löytyy etsimällä. Ei kannata luovuttaa heti jos ensimmäinen ei tunnu omalta. Päihdehoidossakin on periaatteena se, että hoito otetaan vastaan sellaisena kuin se annetaan, ei sellaisena kuin sä sen haluat. Itse olen raitistunut minnesotahoidossa. Olin porukan ainoa nainen ja nuorin. Ei valittamista lainkaan.
Minnesotahoidossa on jo ihan eri meininkiä kuin jossain vanhojen miesten ryhmässä. Minnesotahoidossa harrastetaan porukalla paranemista, kun pahimmillaan joku vanhojen miesten ryhmä harrastaa sairastamista, eli niitten vanhojen juttujensa retostelemista. Niihin ryhmiin en enää menekään.
Kyllä sinne kuule niitäkin mahtuu, jotka ei toivu ja parane. Paljon myös "retostellaan" ja nauretaan vanhoille jutuille.
Vierailija kirjoitti:
Ja niitä AA ryhmiä on naisillekin. Kannattaa olla hiukan varovainen, niissä liikkuu myös outoja saalistajia jotka etsivät heikkoja yksilöitä valtansa alle.
Kummiksi tarjoutuvista kannattaa pysytellä erossa, vaan pyytää itse jotakuta mikäli kummia haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä päin on hyvin tympeä AA-ryhmä. Se koostuu n. 10 miehestä, iältään 60-80 v. Olen itsekin mies, mutta muutaman kuukauden käytyäni ymmärrän hyvin, miksei siellä käy naisia. Suunnilleen kaikki ukot ovat entisiä rakennus- tai remonttialan yrittäjiä ja työntekijöitä, ja kavereita jo vuosikymmenten ajalta. Niinpä sitten jutut liikkuvat raksahommissa. Välillä muistellaan kaiholla niitä juopotteluvuosia 1970-80-luvuilta, kun kuuluttiin alamaailmaan, tehtiin murtokeikkoja, myytiin viinaa ja huumeita, hakattiin polvilumpioita romuksi ja lyötiin hampaita kurkkuun velallisilta. Nyt ovat sitten olleet raittiina 20-40 vuotta, mutta edelleen rehvastellaan menneellä elämällä. Ei kovin positiivista sakkia.
Ai kamala..
Tämä on juuri pahin skenaario, että minä menen sinne nuorena naisena ja sitten siellä istuukin joukko vanhoja miehiä. Mitä hittoa minä siellä tekisin? Ei ei, mielellään menisin pelkästään naisten ryhmään mutta sellaista en löytänyt.
Minulla on nyt kovasti alkanut epäilykset nousemaan, että kannattaakohan edes mennä koko ryhmään. Jos menisinkin vain sinne A-klinikalle..tai yritän pärjätä itsekseni. Olisi ollut tosi kiva jos täällä olisi Al-anon ryhmä, alkoholistien aikuisille lapsille mutta ei ole kuin kerran kuukaudessa valitettavasti.
Luen muuten tuon kirjan Allen carr:in - korkki kiinni. Kiitos suosittelusta.
Ap
Niin no onhan siinä tosiaan aika kova riski, voi mennä elämästä n. 1-2h hukkaan jos meno-ja tulomatkat sinne ryhmään lasketaan. Tuollaisesta toivu ihminen koskaan
AapoKuningasAapo kirjoitti:
ota rohkaisuryyppy
Ei ollut käsikirjoittaja käynyt yhdessäkään AA-kokouksessa, joku ohjattu ryhmäterapiakeskustelu kyllä voi näyttää tuolta. Kieltämättä rupes tekemään mieli siirtyä sosiaaliseen kuvioon ottamaan sopivasti.
Itte olen saanut tuea siitä etttä antabus valvonnanalaiisena. Ei ole sen jälkeen tullut enää otettua. ALkaa hahmotttamaan asioiden kokonaisuudetkin kokoaiika paremmiin ja nopeammin.
Vierailija kirjoitti:
Itte olen saanut tuea siitä etttä antabus valvonnanalaiisena. Ei ole sen jälkeen tullut enää otettua. ALkaa hahmotttamaan asioiden kokonaisuudetkin kokoaiika paremmiin ja nopeammin.
Ei ollut kuin 8 vuoden putkii lääkkeenä ahdistusoiireisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä päin on hyvin tympeä AA-ryhmä. Se koostuu n. 10 miehestä, iältään 60-80 v. Olen itsekin mies, mutta muutaman kuukauden käytyäni ymmärrän hyvin, miksei siellä käy naisia. Suunnilleen kaikki ukot ovat entisiä rakennus- tai remonttialan yrittäjiä ja työntekijöitä, ja kavereita jo vuosikymmenten ajalta. Niinpä sitten jutut liikkuvat raksahommissa. Välillä muistellaan kaiholla niitä juopotteluvuosia 1970-80-luvuilta, kun kuuluttiin alamaailmaan, tehtiin murtokeikkoja, myytiin viinaa ja huumeita, hakattiin polvilumpioita romuksi ja lyötiin hampaita kurkkuun velallisilta. Nyt ovat sitten olleet raittiina 20-40 vuotta, mutta edelleen rehvastellaan menneellä elämällä. Ei kovin positiivista sakkia.
Ai kamala..
Tämä on juuri pahin skenaario, että minä menen sinne nuorena naisena ja sitten siellä istuukin joukko vanhoja miehiä. Mitä hittoa minä siellä tekisin? Ei ei, mielellään menisin pelkästään naisten ryhmään mutta sellaista en löytänyt.
Minulla on nyt kovasti alkanut epäilykset nousemaan, että kannattaakohan edes mennä koko ryhmään. Jos menisinkin vain sinne A-klinikalle..tai yritän pärjätä itsekseni. Olisi ollut tosi kiva jos täällä olisi Al-anon ryhmä, alkoholistien aikuisille lapsille mutta ei ole kuin kerran kuukaudessa valitettavasti.
Luen muuten tuon kirjan Allen carr:in - korkki kiinni. Kiitos suosittelusta.
Ap
Niin no onhan siinä tosiaan aika kova riski, voi mennä elämästä n. 1-2h hukkaan jos meno-ja tulomatkat sinne ryhmään lasketaan. Tuollaisesta toivu ihminen koskaan
Suurin riski on kyllä että menee liian aikaisin AA-ryhmään ja kehittää antipatian. Mihin sitten tiukan paikan tullessa mennään?
Ah, kylmä huurteinen lasissa vaahtohatulla, nam!
Vierailija kirjoitti:
Ja niitä AA ryhmiä on naisillekin. Kannattaa olla hiukan varovainen, niissä liikkuu myös outoja saalistajia jotka etsivät heikkoja yksilöitä valtansa alle.
AA:ssa on todellakin porukkaa ihan joka lähtöön, ihan kuten elämässä muutenkin. Nykyään pyörii useita ryhmiä myös netissä (löytyvät AA:n nettisivuilta) eli valinnanvaraa on ja paljon tänä päivänä. Myös englanninkielisiä ryhmiä pyörii ja löytyy ACA-ryhmää myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä päin on hyvin tympeä AA-ryhmä. Se koostuu n. 10 miehestä, iältään 60-80 v. Olen itsekin mies, mutta muutaman kuukauden käytyäni ymmärrän hyvin, miksei siellä käy naisia. Suunnilleen kaikki ukot ovat entisiä rakennus- tai remonttialan yrittäjiä ja työntekijöitä, ja kavereita jo vuosikymmenten ajalta. Niinpä sitten jutut liikkuvat raksahommissa. Välillä muistellaan kaiholla niitä juopotteluvuosia 1970-80-luvuilta, kun kuuluttiin alamaailmaan, tehtiin murtokeikkoja, myytiin viinaa ja huumeita, hakattiin polvilumpioita romuksi ja lyötiin hampaita kurkkuun velallisilta. Nyt ovat sitten olleet raittiina 20-40 vuotta, mutta edelleen rehvastellaan menneellä elämällä. Ei kovin positiivista sakkia.
Ai kamala..
Tämä on juuri pahin skenaario, että minä menen sinne nuorena naisena ja sitten siellä istuukin joukko vanhoja miehiä. Mitä hittoa minä siellä tekisin? Ei ei, mielellään menisin pelkästään naisten ryhmään mutta sellaista en löytänyt.
Minulla on nyt kovasti alkanut epäilykset nousemaan, että kannattaakohan edes mennä koko ryhmään. Jos menisinkin vain sinne A-klinikalle..tai yritän pärjätä itsekseni. Olisi ollut tosi kiva jos täällä olisi Al-anon ryhmä, alkoholistien aikuisille lapsille mutta ei ole kuin kerran kuukaudessa valitettavasti.
Luen muuten tuon kirjan Allen carr:in - korkki kiinni. Kiitos suosittelusta.
Ap
Tuossa porukassa josta kerroin, on vielä sellainenkin herrasmies, joka halusi välttämättä puhelinnumeroni. Annoin sen hänelle, ja nyt aina kun hän sortuu juopottelemaan, hän soittaa iltaisin minulle ja itku kurkussa selittää kovaa elämäänsä. Epäselvää sönkötystä jota ei jaksa kauan kuunnella. Taidan laittaa numeron estolistalle ja lopettaa koko AA:ssa käymisen.
Vierailija kirjoitti:
Itte olen saanut tuea siitä etttä antabus valvonnanalaiisena. Ei ole sen jälkeen tullut enää otettua. ALkaa hahmotttamaan asioiden kokonaisuudetkin kokoaiika paremmiin ja nopeammin.
Eli pelko sinulla on syy olla ottamatta alkoholia? Antabus on sama asia kun joka aamu klo 8 ovella olisi iso mies pesäpallo mailan kanssa. Minusta raittius tarvitsee tukea yhteisöä. AA ei tarjoa sitä.
Ei alkkis kirjoitti:
Ah, kylmä huurteinen lasissa vaahtohatulla, nam!
Amatööri, kahdella pitkällä aloitetaan. Ensimmäinen heitetään suuhun limakalvojen kosteuttamiseen, siitä ei juuri nielun pohjalle edes riitä nielaistavaksi. Vaahtohattu sopii kaakaojuomaan, aikuisten juomista se vaan hidastaa, kuten hiilihappo muutenkin. Toisen pitkän voi jo juodakin siemaillen siinä ensimmäisen viisiminuuttisen lopuilla. Kolmannen pitkän alkaessa voi jo ehkä tervehtiä pöytäseuruetta tai deittiä, jos on puhelias extrovertti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä päin on hyvin tympeä AA-ryhmä. Se koostuu n. 10 miehestä, iältään 60-80 v. Olen itsekin mies, mutta muutaman kuukauden käytyäni ymmärrän hyvin, miksei siellä käy naisia. Suunnilleen kaikki ukot ovat entisiä rakennus- tai remonttialan yrittäjiä ja työntekijöitä, ja kavereita jo vuosikymmenten ajalta. Niinpä sitten jutut liikkuvat raksahommissa. Välillä muistellaan kaiholla niitä juopotteluvuosia 1970-80-luvuilta, kun kuuluttiin alamaailmaan, tehtiin murtokeikkoja, myytiin viinaa ja huumeita, hakattiin polvilumpioita romuksi ja lyötiin hampaita kurkkuun velallisilta. Nyt ovat sitten olleet raittiina 20-40 vuotta, mutta edelleen rehvastellaan menneellä elämällä. Ei kovin positiivista sakkia.
Ai kamala..
Tämä on juuri pahin skenaario, että minä menen sinne nuorena naisena ja sitten siellä istuukin joukko vanhoja miehiä. Mitä hittoa minä siellä tekisin? Ei ei, mielellään menisin pelkästään naisten ryhmään mutta sellaista en löytänyt.
Minulla on nyt kovasti alkanut epäilykset nousemaan, että kannattaakohan edes mennä koko ryhmään. Jos menisinkin vain sinne A-klinikalle..tai yritän pärjätä itsekseni. Olisi ollut tosi kiva jos täällä olisi Al-anon ryhmä, alkoholistien aikuisille lapsille mutta ei ole kuin kerran kuukaudessa valitettavasti.
Luen muuten tuon kirjan Allen carr:in - korkki kiinni. Kiitos suosittelusta.
Ap
Tuossa porukassa josta kerroin, on vielä sellainenkin herrasmies, joka halusi välttämättä puhelinnumeroni. Annoin sen hänelle, ja nyt aina kun hän sortuu juopottelemaan, hän soittaa iltaisin minulle ja itku kurkussa selittää kovaa elämäänsä. Epäselvää sönkötystä jota ei jaksa kauan kuunnella. Taidan laittaa numeron estolistalle ja lopettaa koko AA:ssa käymisen.
Oikeata nimeään saati sitten puhelinnumeroa ei AA:ssa tietenkään kenellekään anneta ainakaan vuoteen tai pariin, jos sittenkään.
Olen ollut raittiina vuosikausia ja olin todella surkea. Tervetuloa mutta käy ainakin muutamia kertoja mielelään eri ryhmissäkin niin saat hyvän kuvan. AInahan pois pääsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä päin on hyvin tympeä AA-ryhmä. Se koostuu n. 10 miehestä, iältään 60-80 v. Olen itsekin mies, mutta muutaman kuukauden käytyäni ymmärrän hyvin, miksei siellä käy naisia. Suunnilleen kaikki ukot ovat entisiä rakennus- tai remonttialan yrittäjiä ja työntekijöitä, ja kavereita jo vuosikymmenten ajalta. Niinpä sitten jutut liikkuvat raksahommissa. Välillä muistellaan kaiholla niitä juopotteluvuosia 1970-80-luvuilta, kun kuuluttiin alamaailmaan, tehtiin murtokeikkoja, myytiin viinaa ja huumeita, hakattiin polvilumpioita romuksi ja lyötiin hampaita kurkkuun velallisilta. Nyt ovat sitten olleet raittiina 20-40 vuotta, mutta edelleen rehvastellaan menneellä elämällä. Ei kovin positiivista sakkia.
Ai kamala..
Tämä on juuri pahin skenaario, että minä menen sinne nuorena naisena ja sitten siellä istuukin joukko vanhoja miehiä. Mitä hittoa minä siellä tekisin? Ei ei, mielellään menisin pelkästään naisten ryhmään mutta sellaista en löytänyt.
Minulla on nyt kovasti alkanut epäilykset nousemaan, että kannattaakohan edes mennä koko ryhmään. Jos menisinkin vain sinne A-klinikalle..tai yritän pärjätä itsekseni. Olisi ollut tosi kiva jos täällä olisi Al-anon ryhmä, alkoholistien aikuisille lapsille mutta ei ole kuin kerran kuukaudessa valitettavasti.
Luen muuten tuon kirjan Allen carr:in - korkki kiinni. Kiitos suosittelusta.
Ap
Tuossa porukassa josta kerroin, on vielä sellainenkin herrasmies, joka halusi välttämättä puhelinnumeroni. Annoin sen hänelle, ja nyt aina kun hän sortuu juopottelemaan, hän soittaa iltaisin minulle ja itku kurkussa selittää kovaa elämäänsä. Epäselvää sönkötystä jota ei jaksa kauan kuunnella. Taidan laittaa numeron estolistalle ja lopettaa koko AA:ssa käymisen.
Tuossa ryhmässä voi ehkä ihan hyvin lopettaa, ja puhelinnumero estoon tietty. Tuo tyyppi hyväksikäyttää sinua likasankona, ryhmäkaverinsa iskevät luurin korvaan. Tuolla perusteella ei kumminkaan pidä AA:sta tehdä johtopäätöksiä, jokainen ryhmä on itsenäinen.
Kerran olen käynyt 19-vuotiaana AA-kerhossa testaamassa ja ei ollut ihan mun paikka.
Tuli sillon lukion jälkeisellä välivuodella vedettyä kännit joka toinen päivä ja alkoi vähän käydä muun elämän ja raha-asioiden päälle tuo juominen.
Ei ollut kyllä mun paikka: olin selkeästi nuorin ryhmässä (suurin osa yli 50-vuotiaita) enkä oikein kokenut kuuluvani sinne, kun kaikki muut oli ryypännyt keskimäärin kymmeniä vuosia ja asunnot ja puolisot kuvioista pois yms.
Lisäksi ryhmässä oli muutenkin melko kummallinen tunnelma: raittiutta ihannoitiin, aivan kuin se olisi ollut joku jumala, suorastaan palvottiin. Tunnelma oli hengellinen, ja siellä yhteen ääneen toistettiin rukousmaisia pätkiä siitä, miten raittius on maailman valo, ja jotka kaikki aktiiviset kävijät selkeästi muistivat ulkoa.
Käytiin piirissä läpi kaikkien raitistumistarinat aivan kuin suoraan jostain tv-sarjasta, ja olihan siellä surullisia tarinoita miten alkoholi oli vienyt elämästä kaiken. Itse siinä sitten höpöttelin että tuota juu, tulee joka toinen päivä suurin piirtein kännit vedettyä, eilen viimeksi, pitäis varmaan vähentää tai lopettaa.
Nyt olen aloittanut opiskelut ja juominen on ihan senkin puolesta vähän vähentynyt, kun on muutakin tekemistä :D
Mukaan tarttui AA-kerhosta siis ihan mielenkiintoinen kokemus ja 24h juomatta -pinssi :D
Etkä muka saa alkoholi riippuvuutta korvattua kahviriippuvuudella?
Se on erittäin riiputtava aine.
Mikäs siinä juodessa, jos vaan vielä pystyy juomaan ja on juomatonta viinaa.