Lue keskustelun säännöt.
Olen menossa huomenna elämäni ensimmäistä kertaa AA-ryhmään. Ahdistaa mutta minun on mentävä.
11.09.2022 |
En tiedä saanko siitä uutta puhtia elämääni, en tiedä viekö se tie mihinkään mutta ainakin se olisi askel toipumisen tiellä, että edes kohtaan asian.
En tiedä millainen minun tulisi siellä olla, mitä jos minua alkaa ahdistamaan ja saan pakokauhun. Mitä jos jännityn niin, että lamaannun. Pelottava askel eteenpäin.
On kuitenkin otettava vastuu ja haluan toipua. Haluan elää elämääni ilman alkoholia.
Haluaisiko joku kertoa kokemuksia AA:sta, mielellään toipumiskokemuksia ja rohkaisevia?
Kommentit (98)
No on tuossa se hyvä puoli, että et ainakaan ryyppää sinä iltana kun olet tuonne menossa, joten kannattaa käydä niin usein kuin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti saat avun sieltä. Oman kokemuksen mukaan ihan paska paikka enkä jaksanut kuunnella niitä lätinöitä. Teki mieli juoda istunnon jälkeen.
Samaa kokemusta, ei ollut kivaa ja rasitti. Mun teki kyllä mieli juoda koko ajan ennen palaveria ja palaverin aikana kunnes palaverin jälkeen vihdoin pääsin juomaan. Sitä meni aikansa noin kunnes sain sen silloisen putken (ainakin yli vuoden ihan joka päivä) poikki. Oli siinä viinanhimoa ja vitutusta pitkään, mutta en lopettanut juomista kun sen yhden kerran, siitä alkaa nyt olla kohtapuoleen 18 vuotta kun juomiseni loppui. Nykyään käyn palavereissa äärimmäisen harvoin, en todellakaan jaksa kuunnella niitä lätinöitä. Vaan niillä minun juomiseni kumminkin loppui ja muut keinot olin jo kokeillut. Pahaan tautiin pahanmakuinen lääke, sanoi eräs ryhmäkollega-vainaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskonnollista scheissea ameriikan malliin. Ainoa ilo on kun siellä tapaa muita ihmisiä.
Se hengellisyys kyllä häiritsi enkä tykännyt kun luettiin vuoronperään niitä tekstejä.
Vähän samaa luokkaa kuin paksusuolen tähystys tai hampaan juurihoito, ei siitä oikein kukaan tykkää. Kuuluu kumminkin hoitoon, ja pikkuhiljaa haittaa vähemmän. Ja sanan "hengellisyys" tilalle voi tulla "henkisyys". Tavallaan eräänlaista uushenkisyyttä, ettei tarvitse olla hengellistä eikä tieteellistä. Millään tieteellä ei alkoholismia oikein olla onnistuttu hoitamaan. Fyysistä alkoholin himoa pystytään kyllä vähentämään, ja jos joku semmoinen toimii, niin mitäpä siitä AA:sta. Uskoon kun olis tullut niin olis voinut sekin olla helpompaa, vaan kun ei paatuneelle ateistille vaan natsannut niin piti käydä tuota hoitoa.
Sitä ajatellessa huvittaa nämä AA:n jumalajorinoita pelkääjät, itse olisin hyvinkin mieluummin istunut jonkin seurakunnan kokouksissa kuuntelemassa muuta kuin juoppojen lätinöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä saat sieltä toivottavasti työkaluja itsesi hoitamiseen ja parantamiseen. Sinulla pitää itseltäsi löytyä motivaatio tehdä töitä sen eteen, että opit ajattelemaan asioista niin, että pärjäät ilman päihteitä.
Tuo ei ole AA-ohjelman mukainen ajatustapa. AA:ssa ajatellaan nimenomaan niin, että ihminen itse on voimaton alkoholismia vastaan (1. askel), hänen opittava uskomaan korkeampaan voimaan (2. askel) ja luovutettava elämänsä tälle (3. askel). Eli vain luovuttaminen ja Korkeampi voima voivat auttaa, ei se että oppii ajattelemaan eri tavalla, toimimaan eri tavalla tilanteissa, joissa yleensä on juonut jne.
Loput askeleet koostuvat siitä, että "siivotaan menneisyys" ja hyvitetään niille joita on loukattu (4.-9. askel), jatketaan sellaista elämää ja kehitetään tietoista yhteyttä jumalaan (10.-11. askel) ja levitetään samaa sanomaa muille (12. askel).
Eli AA on oikea paikka, jos ajattelee, ettei itse voi tehdä alkoholismilleen mitään ja ainoa vaihtoehto on luovuttaa kaikki jumalalle (AA-ryhmissä kerrotaan kyllä, ettei tarvitse uskoa Jumalaan vaan jumalana voi pitää vaikka lämpöpatteria tai pöydänjalkaa, mutta se se vasta järkevää onkin, luovuttaa tahtonsa ja elämänsä pöydänjalalle...)
Jaa ei sulta onnistunut AA, kun et sen vertaa ymmärtänyt että nuo askeleet on lähinnä sen illan ryhmäkokouksen teema, jonka kukin tulkitsee miten haluaa tai on kokonaan tulkitsematta ja puhuu puheenvuorollaan ihan mitä haluaa, niinkuin muutkin, paitsi se ärsyttävä jeesustelija tai hörhö joka haluaa saarnata.
Luulenpa tietäväni AA:sta enemmän kuin moni muu, on sen verran aikoinaan niitä penkkejä kulutettu Suomessa ja ulkomailla. Suomessa se kieltämättä poikkeaa muista maista siinä, että täällä käydään ryhmissä kun taas muualla ollaan ohjelmassa.
Voihan sitä käyttää elämänsä kuuntelemalla kuinka pomo on paska ja vaimo pihtari, mutta ei se kyllä eväitä toipumiseen anna. Mutta mene ap ja kokeile, sillähän se selviää, saatko sinä sieltä apua.
Tulikohan sinusta jonkin sortin AA-varoittelijasaarnaaja? No, mahtuuhan maailmaan tuollaistakin puhetta, mikäs siinä. Ei kai se AA kaikille toimi. Mistä suosittelet toipumisen eväät hankittavaksi? Mistä itse olet avun löytänyt?
Samasta kuin aiemmin tupakoinnin lopettamisessa: hankin tietoa siitä, mistä riippuvuussairaudessa on kysymys (nykyisin sitä on enemmän kuin silloin) ja nimenomaan ottamalla itse vastuun omasta käyttäytymisestäni.
AA:n hassu, ja samalla mahdollisesti kohtalokas, puoli on se, ap, että kun myönnät siellä olevasi alkoholisti niin sinulle annetaan pahaenteinen ennuste, että jos vielä juot, niin juot entistä kiihtyvämmällä tahdilla ja juot itsesi hautaan. Se on minusta kaikkein vastuuttominta, koska jos ihminen uskoo sen, hänelle todennäköisesti käy niin.
Minäkin sain sen ennusteen, olinhan ihan oikeaoppinen alkoholisti; oli käytynä katko ja päihdekuntoutus, herättyä selviämisasemalla, yritettyä pari kertaa itsaria, juotua töissä, saatua potkut töistä sen takia. Elämä ja ihmissuhteet olivat päreinä. Minulle kerrottiin vakaumuksen syvällä rintaäänellä, että jos juon vielä pisarankin alkoholia niin juon itseni hautaan.
5-6 vuotta kulutin AA:n penkkejä, siis muuallakin kuin Suomessa. Olin ensin kummitettavana ja sitten myös kummina muille. Luin AA-kirjallisuutta, keitin kahvia, pidin avauspuheenvuoroja - ja turhauduin lukemattomia kertoja. Tällä hetkellä kadun ihan erityisesti sitä, että lemmikkini, joka joutui olemaan yksin työpäivieni ajat, joutui vielä elämänsä viimeisinä vuosina olemaan yksin myös iltaisin ja viikonloppuisin.
Olin ohjelmassa. Olin ottanut askeleet kummini kanssa, olin siivonnut elämäni, saatoin sanomaa.
Kunnes sain tarpeekseni ja jäin pois ryhmistä. Olin aivan kypsä kuulemaan ihmisten jaaritteluja arkisista asioista, ne eivät hyödyttäneet minua millään tavalla. Puhumattakaan poliittisista puheenvuoroista. En halua edes kuvitella, millaisia puheenvuoroja on käytetty sen jälkeen kun eräs tietty puolue sai ek-vaaleissa "jytkyn". Olin vielä itsekseni ohjelmassa pari vuotta. Sitten oli pakko myöntää, etten usko Korkeampaan voimaan. En ole ateistikaan, mutta en vain pysty uskomaan mihinkään sellaiseen voimaan, jolla olisi tahto ja jota voisi rukoilla.
Sitten päätin ostaa kesäisen illan kunniaksi pullon skumppaa. Siitä tuli tänä kesänä laskujeni mukaan 13 vuotta. En ole juonut kiihtyvällä tahdilla, en ole juonut itseäni hautaan tai edes katuojaan, päinvastoin, olen tiukasti kiinni työelämässä, minulla on lemmikki jonka kanssa palasin äsken iltalenkiltä, minulla on avopuoliso joka pari tuntia sitten kysyi haluaisinko gin&tonicin ja jolle vastasin kieltävästi, koska ei tehnyt mieli. Silloin, kun tekee mieli ja sellaiset juodaan, niin niitä juodaan yhdet. Tai jaetaan skumppapullo.
Joku tuolla edellä kirjoitti, että AA:sta on se hyöty, että ainakin tulee oltua selvinpäin se ilta, kun käy ryhmässä. Ei se ihan niinkään mennyt. Kyllä minulla oli alussa lukuisia iltoja, kun olin jo etukäteen varannut kotiin tiukkaa viinaa "varmuuden vuoksi" ja kotiin päästyäni korkkasin heti.
Älä ota itseesi, jos AA ei tunnu oikealta. Se ei ole kaikkia varten. Monelle henkilölle AA:han liittyy vääränlaisia periaatteita. Osa saa siitä apua. Riippuu myös paljon siitä, mihin vaiheeseen alkoholismi on päässyt.
A-klinikkaan kannattaa olla yhteydessä, jos et ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä saat sieltä toivottavasti työkaluja itsesi hoitamiseen ja parantamiseen. Sinulla pitää itseltäsi löytyä motivaatio tehdä töitä sen eteen, että opit ajattelemaan asioista niin, että pärjäät ilman päihteitä.
Tuo ei ole AA-ohjelman mukainen ajatustapa. AA:ssa ajatellaan nimenomaan niin, että ihminen itse on voimaton alkoholismia vastaan (1. askel), hänen opittava uskomaan korkeampaan voimaan (2. askel) ja luovutettava elämänsä tälle (3. askel). Eli vain luovuttaminen ja Korkeampi voima voivat auttaa, ei se että oppii ajattelemaan eri tavalla, toimimaan eri tavalla tilanteissa, joissa yleensä on juonut jne.
Loput askeleet koostuvat siitä, että "siivotaan menneisyys" ja hyvitetään niille joita on loukattu (4.-9. askel), jatketaan sellaista elämää ja kehitetään tietoista yhteyttä jumalaan (10.-11. askel) ja levitetään samaa sanomaa muille (12. askel).
Eli AA on oikea paikka, jos ajattelee, ettei itse voi tehdä alkoholismilleen mitään ja ainoa vaihtoehto on luovuttaa kaikki jumalalle (AA-ryhmissä kerrotaan kyllä, ettei tarvitse uskoa Jumalaan vaan jumalana voi pitää vaikka lämpöpatteria tai pöydänjalkaa, mutta se se vasta järkevää onkin, luovuttaa tahtonsa ja elämänsä pöydänjalalle...)
Jaa ei sulta onnistunut AA, kun et sen vertaa ymmärtänyt että nuo askeleet on lähinnä sen illan ryhmäkokouksen teema, jonka kukin tulkitsee miten haluaa tai on kokonaan tulkitsematta ja puhuu puheenvuorollaan ihan mitä haluaa, niinkuin muutkin, paitsi se ärsyttävä jeesustelija tai hörhö joka haluaa saarnata.
Luulenpa tietäväni AA:sta enemmän kuin moni muu, on sen verran aikoinaan niitä penkkejä kulutettu Suomessa ja ulkomailla. Suomessa se kieltämättä poikkeaa muista maista siinä, että täällä käydään ryhmissä kun taas muualla ollaan ohjelmassa.
Voihan sitä käyttää elämänsä kuuntelemalla kuinka pomo on paska ja vaimo pihtari, mutta ei se kyllä eväitä toipumiseen anna. Mutta mene ap ja kokeile, sillähän se selviää, saatko sinä sieltä apua.
Tulikohan sinusta jonkin sortin AA-varoittelijasaarnaaja? No, mahtuuhan maailmaan tuollaistakin puhetta, mikäs siinä. Ei kai se AA kaikille toimi. Mistä suosittelet toipumisen eväät hankittavaksi? Mistä itse olet avun löytänyt?
Samasta kuin aiemmin tupakoinnin lopettamisessa: hankin tietoa siitä, mistä riippuvuussairaudessa on kysymys (nykyisin sitä on enemmän kuin silloin) ja nimenomaan ottamalla itse vastuun omasta käyttäytymisestäni.
AA:n hassu, ja samalla mahdollisesti kohtalokas, puoli on se, ap, että kun myönnät siellä olevasi alkoholisti niin sinulle annetaan pahaenteinen ennuste, että jos vielä juot, niin juot entistä kiihtyvämmällä tahdilla ja juot itsesi hautaan. Se on minusta kaikkein vastuuttominta, koska jos ihminen uskoo sen, hänelle todennäköisesti käy niin.
Minäkin sain sen ennusteen, olinhan ihan oikeaoppinen alkoholisti; oli käytynä katko ja päihdekuntoutus, herättyä selviämisasemalla, yritettyä pari kertaa itsaria, juotua töissä, saatua potkut töistä sen takia. Elämä ja ihmissuhteet olivat päreinä. Minulle kerrottiin vakaumuksen syvällä rintaäänellä, että jos juon vielä pisarankin alkoholia niin juon itseni hautaan.
5-6 vuotta kulutin AA:n penkkejä, siis muuallakin kuin Suomessa. Olin ensin kummitettavana ja sitten myös kummina muille. Luin AA-kirjallisuutta, keitin kahvia, pidin avauspuheenvuoroja - ja turhauduin lukemattomia kertoja. Tällä hetkellä kadun ihan erityisesti sitä, että lemmikkini, joka joutui olemaan yksin työpäivieni ajat, joutui vielä elämänsä viimeisinä vuosina olemaan yksin myös iltaisin ja viikonloppuisin.
Olin ohjelmassa. Olin ottanut askeleet kummini kanssa, olin siivonnut elämäni, saatoin sanomaa.
Kunnes sain tarpeekseni ja jäin pois ryhmistä. Olin aivan kypsä kuulemaan ihmisten jaaritteluja arkisista asioista, ne eivät hyödyttäneet minua millään tavalla. Puhumattakaan poliittisista puheenvuoroista. En halua edes kuvitella, millaisia puheenvuoroja on käytetty sen jälkeen kun eräs tietty puolue sai ek-vaaleissa "jytkyn". Olin vielä itsekseni ohjelmassa pari vuotta. Sitten oli pakko myöntää, etten usko Korkeampaan voimaan. En ole ateistikaan, mutta en vain pysty uskomaan mihinkään sellaiseen voimaan, jolla olisi tahto ja jota voisi rukoilla.
Sitten päätin ostaa kesäisen illan kunniaksi pullon skumppaa. Siitä tuli tänä kesänä laskujeni mukaan 13 vuotta. En ole juonut kiihtyvällä tahdilla, en ole juonut itseäni hautaan tai edes katuojaan, päinvastoin, olen tiukasti kiinni työelämässä, minulla on lemmikki jonka kanssa palasin äsken iltalenkiltä, minulla on avopuoliso joka pari tuntia sitten kysyi haluaisinko gin&tonicin ja jolle vastasin kieltävästi, koska ei tehnyt mieli. Silloin, kun tekee mieli ja sellaiset juodaan, niin niitä juodaan yhdet. Tai jaetaan skumppapullo.
Joku tuolla edellä kirjoitti, että AA:sta on se hyöty, että ainakin tulee oltua selvinpäin se ilta, kun käy ryhmässä. Ei se ihan niinkään mennyt. Kyllä minulla oli alussa lukuisia iltoja, kun olin jo etukäteen varannut kotiin tiukkaa viinaa "varmuuden vuoksi" ja kotiin päästyäni korkkasin heti.
Selvä, kiitoksia tästä. Hurjan matkan olet kuitenkin käynyt ja onneksi löytänyt tasapainon. Siitä varmaan toipumisessa on lopulta kysymys.
Olet varmasti myös jonkinlaisia oivaltamisia saanut kun noin kauan viihdyit kuitenkin mukana ryhmissä. Minäkin kieltämättä mietin, että jos vain kyynistyn enemmän kun käyn kerhoissa ja kuuntelen ihmisiä. Jos erakoidun enemmän.
Toivottavasti en, yritän olla avoin ja luottaa, että elämälle olisi joku muukin suunta. Että minä selviän ja pystyn kyllä.
Ap
Harkitse myös Antabusta avuksi. Tosin mulla ne eivät auttaneet vaan naama vähän punoitti ja kuumotti juodessa, enkä ymmärrä miten en saanut sydäriä siitä. Kävin myös AA-kerhossa vain pari kertaa, mutta lopulta tuli tunne, että haluan nyt lopettaa juomisen enkä tarvinnut siihen enää avuksi antabusta enkä AA-kerhoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuret onnen toivotukset matkallesi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä saat sieltä toivottavasti työkaluja itsesi hoitamiseen ja parantamiseen. Sinulla pitää itseltäsi löytyä motivaatio tehdä töitä sen eteen, että opit ajattelemaan asioista niin, että pärjäät ilman päihteitä.
Tuo ei ole AA-ohjelman mukainen ajatustapa. AA:ssa ajatellaan nimenomaan niin, että ihminen itse on voimaton alkoholismia vastaan (1. askel), hänen opittava uskomaan korkeampaan voimaan (2. askel) ja luovutettava elämänsä tälle (3. askel). Eli vain luovuttaminen ja Korkeampi voima voivat auttaa, ei se että oppii ajattelemaan eri tavalla, toimimaan eri tavalla tilanteissa, joissa yleensä on juonut jne.
Loput askeleet koostuvat siitä, että "siivotaan menneisyys" ja hyvitetään niille joita on loukattu (4.-9. askel), jatketaan sellaista elämää ja kehitetään tietoista yhteyttä jumalaan (10.-11. askel) ja levitetään samaa sanomaa muille (12. askel).
Eli AA on oikea paikka, jos ajattelee, ettei itse voi tehdä alkoholismilleen mitään ja ainoa vaihtoehto on luovuttaa kaikki jumalalle (AA-ryhmissä kerrotaan kyllä, ettei tarvitse uskoa Jumalaan vaan jumalana voi pitää vaikka lämpöpatteria tai pöydänjalkaa, mutta se se vasta järkevää onkin, luovuttaa tahtonsa ja elämänsä pöydänjalalle...)
Jaa ei sulta onnistunut AA, kun et sen vertaa ymmärtänyt että nuo askeleet on lähinnä sen illan ryhmäkokouksen teema, jonka kukin tulkitsee miten haluaa tai on kokonaan tulkitsematta ja puhuu puheenvuorollaan ihan mitä haluaa, niinkuin muutkin, paitsi se ärsyttävä jeesustelija tai hörhö joka haluaa saarnata.
Luulenpa tietäväni AA:sta enemmän kuin moni muu, on sen verran aikoinaan niitä penkkejä kulutettu Suomessa ja ulkomailla. Suomessa se kieltämättä poikkeaa muista maista siinä, että täällä käydään ryhmissä kun taas muualla ollaan ohjelmassa.
Voihan sitä käyttää elämänsä kuuntelemalla kuinka pomo on paska ja vaimo pihtari, mutta ei se kyllä eväitä toipumiseen anna. Mutta mene ap ja kokeile, sillähän se selviää, saatko sinä sieltä apua.
Tulikohan sinusta jonkin sortin AA-varoittelijasaarnaaja? No, mahtuuhan maailmaan tuollaistakin puhetta, mikäs siinä. Ei kai se AA kaikille toimi. Mistä suosittelet toipumisen eväät hankittavaksi? Mistä itse olet avun löytänyt?
Samasta kuin aiemmin tupakoinnin lopettamisessa: hankin tietoa siitä, mistä riippuvuussairaudessa on kysymys (nykyisin sitä on enemmän kuin silloin) ja nimenomaan ottamalla itse vastuun omasta käyttäytymisestäni.
AA:n hassu, ja samalla mahdollisesti kohtalokas, puoli on se, ap, että kun myönnät siellä olevasi alkoholisti niin sinulle annetaan pahaenteinen ennuste, että jos vielä juot, niin juot entistä kiihtyvämmällä tahdilla ja juot itsesi hautaan. Se on minusta kaikkein vastuuttominta, koska jos ihminen uskoo sen, hänelle todennäköisesti käy niin.
Minäkin sain sen ennusteen, olinhan ihan oikeaoppinen alkoholisti; oli käytynä katko ja päihdekuntoutus, herättyä selviämisasemalla, yritettyä pari kertaa itsaria, juotua töissä, saatua potkut töistä sen takia. Elämä ja ihmissuhteet olivat päreinä. Minulle kerrottiin vakaumuksen syvällä rintaäänellä, että jos juon vielä pisarankin alkoholia niin juon itseni hautaan.
5-6 vuotta kulutin AA:n penkkejä, siis muuallakin kuin Suomessa. Olin ensin kummitettavana ja sitten myös kummina muille. Luin AA-kirjallisuutta, keitin kahvia, pidin avauspuheenvuoroja - ja turhauduin lukemattomia kertoja. Tällä hetkellä kadun ihan erityisesti sitä, että lemmikkini, joka joutui olemaan yksin työpäivieni ajat, joutui vielä elämänsä viimeisinä vuosina olemaan yksin myös iltaisin ja viikonloppuisin.
Olin ohjelmassa. Olin ottanut askeleet kummini kanssa, olin siivonnut elämäni, saatoin sanomaa.
Kunnes sain tarpeekseni ja jäin pois ryhmistä. Olin aivan kypsä kuulemaan ihmisten jaaritteluja arkisista asioista, ne eivät hyödyttäneet minua millään tavalla. Puhumattakaan poliittisista puheenvuoroista. En halua edes kuvitella, millaisia puheenvuoroja on käytetty sen jälkeen kun eräs tietty puolue sai ek-vaaleissa "jytkyn". Olin vielä itsekseni ohjelmassa pari vuotta. Sitten oli pakko myöntää, etten usko Korkeampaan voimaan. En ole ateistikaan, mutta en vain pysty uskomaan mihinkään sellaiseen voimaan, jolla olisi tahto ja jota voisi rukoilla.
Sitten päätin ostaa kesäisen illan kunniaksi pullon skumppaa. Siitä tuli tänä kesänä laskujeni mukaan 13 vuotta. En ole juonut kiihtyvällä tahdilla, en ole juonut itseäni hautaan tai edes katuojaan, päinvastoin, olen tiukasti kiinni työelämässä, minulla on lemmikki jonka kanssa palasin äsken iltalenkiltä, minulla on avopuoliso joka pari tuntia sitten kysyi haluaisinko gin&tonicin ja jolle vastasin kieltävästi, koska ei tehnyt mieli. Silloin, kun tekee mieli ja sellaiset juodaan, niin niitä juodaan yhdet. Tai jaetaan skumppapullo.
Joku tuolla edellä kirjoitti, että AA:sta on se hyöty, että ainakin tulee oltua selvinpäin se ilta, kun käy ryhmässä. Ei se ihan niinkään mennyt. Kyllä minulla oli alussa lukuisia iltoja, kun olin jo etukäteen varannut kotiin tiukkaa viinaa "varmuuden vuoksi" ja kotiin päästyäni korkkasin heti.
Selvä, kiitoksia tästä. Hurjan matkan olet kuitenkin käynyt ja onneksi löytänyt tasapainon. Siitä varmaan toipumisessa on lopulta kysymys.
Olet varmasti myös jonkinlaisia oivaltamisia saanut kun noin kauan viihdyit kuitenkin mukana ryhmissä. Minäkin kieltämättä mietin, että jos vain kyynistyn enemmän kun käyn kerhoissa ja kuuntelen ihmisiä. Jos erakoidun enemmän.
Toivottavasti en, yritän olla avoin ja luottaa, että elämälle olisi joku muukin suunta. Että minä selviän ja pystyn kyllä.
Ap
Löydä oma tiesi, onhan se fakta, että edetessään alkoholismi on hitaasti ja kivuliaasti tappava sairaus, josta kärsivät suunnattomasti myös läheiset. Mutta älä koskaan anna aivopestä itseäsi uskomaan, että kohtalosi on sinetöity, jos retkahdat. Päinvastoin, silloin nimenomaan ei pidä luovuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä saat sieltä toivottavasti työkaluja itsesi hoitamiseen ja parantamiseen. Sinulla pitää itseltäsi löytyä motivaatio tehdä töitä sen eteen, että opit ajattelemaan asioista niin, että pärjäät ilman päihteitä.
Tuo ei ole AA-ohjelman mukainen ajatustapa. AA:ssa ajatellaan nimenomaan niin, että ihminen itse on voimaton alkoholismia vastaan (1. askel), hänen opittava uskomaan korkeampaan voimaan (2. askel) ja luovutettava elämänsä tälle (3. askel). Eli vain luovuttaminen ja Korkeampi voima voivat auttaa, ei se että oppii ajattelemaan eri tavalla, toimimaan eri tavalla tilanteissa, joissa yleensä on juonut jne.
Loput askeleet koostuvat siitä, että "siivotaan menneisyys" ja hyvitetään niille joita on loukattu (4.-9. askel), jatketaan sellaista elämää ja kehitetään tietoista yhteyttä jumalaan (10.-11. askel) ja levitetään samaa sanomaa muille (12. askel).
Eli AA on oikea paikka, jos ajattelee, ettei itse voi tehdä alkoholismilleen mitään ja ainoa vaihtoehto on luovuttaa kaikki jumalalle (AA-ryhmissä kerrotaan kyllä, ettei tarvitse uskoa Jumalaan vaan jumalana voi pitää vaikka lämpöpatteria tai pöydänjalkaa, mutta se se vasta järkevää onkin, luovuttaa tahtonsa ja elämänsä pöydänjalalle...)
Jaa ei sulta onnistunut AA, kun et sen vertaa ymmärtänyt että nuo askeleet on lähinnä sen illan ryhmäkokouksen teema, jonka kukin tulkitsee miten haluaa tai on kokonaan tulkitsematta ja puhuu puheenvuorollaan ihan mitä haluaa, niinkuin muutkin, paitsi se ärsyttävä jeesustelija tai hörhö joka haluaa saarnata.
Luulenpa tietäväni AA:sta enemmän kuin moni muu, on sen verran aikoinaan niitä penkkejä kulutettu Suomessa ja ulkomailla. Suomessa se kieltämättä poikkeaa muista maista siinä, että täällä käydään ryhmissä kun taas muualla ollaan ohjelmassa.
Voihan sitä käyttää elämänsä kuuntelemalla kuinka pomo on paska ja vaimo pihtari, mutta ei se kyllä eväitä toipumiseen anna. Mutta mene ap ja kokeile, sillähän se selviää, saatko sinä sieltä apua.
Tulikohan sinusta jonkin sortin AA-varoittelijasaarnaaja? No, mahtuuhan maailmaan tuollaistakin puhetta, mikäs siinä. Ei kai se AA kaikille toimi. Mistä suosittelet toipumisen eväät hankittavaksi? Mistä itse olet avun löytänyt?
Samasta kuin aiemmin tupakoinnin lopettamisessa: hankin tietoa siitä, mistä riippuvuussairaudessa on kysymys (nykyisin sitä on enemmän kuin silloin) ja nimenomaan ottamalla itse vastuun omasta käyttäytymisestäni.
AA:n hassu, ja samalla mahdollisesti kohtalokas, puoli on se, ap, että kun myönnät siellä olevasi alkoholisti niin sinulle annetaan pahaenteinen ennuste, että jos vielä juot, niin juot entistä kiihtyvämmällä tahdilla ja juot itsesi hautaan. Se on minusta kaikkein vastuuttominta, koska jos ihminen uskoo sen, hänelle todennäköisesti käy niin.
Minäkin sain sen ennusteen, olinhan ihan oikeaoppinen alkoholisti; oli käytynä katko ja päihdekuntoutus, herättyä selviämisasemalla, yritettyä pari kertaa itsaria, juotua töissä, saatua potkut töistä sen takia. Elämä ja ihmissuhteet olivat päreinä. Minulle kerrottiin vakaumuksen syvällä rintaäänellä, että jos juon vielä pisarankin alkoholia niin juon itseni hautaan.
5-6 vuotta kulutin AA:n penkkejä, siis muuallakin kuin Suomessa. Olin ensin kummitettavana ja sitten myös kummina muille. Luin AA-kirjallisuutta, keitin kahvia, pidin avauspuheenvuoroja - ja turhauduin lukemattomia kertoja. Tällä hetkellä kadun ihan erityisesti sitä, että lemmikkini, joka joutui olemaan yksin työpäivieni ajat, joutui vielä elämänsä viimeisinä vuosina olemaan yksin myös iltaisin ja viikonloppuisin.
Olin ohjelmassa. Olin ottanut askeleet kummini kanssa, olin siivonnut elämäni, saatoin sanomaa.
Kunnes sain tarpeekseni ja jäin pois ryhmistä. Olin aivan kypsä kuulemaan ihmisten jaaritteluja arkisista asioista, ne eivät hyödyttäneet minua millään tavalla. Puhumattakaan poliittisista puheenvuoroista. En halua edes kuvitella, millaisia puheenvuoroja on käytetty sen jälkeen kun eräs tietty puolue sai ek-vaaleissa "jytkyn". Olin vielä itsekseni ohjelmassa pari vuotta. Sitten oli pakko myöntää, etten usko Korkeampaan voimaan. En ole ateistikaan, mutta en vain pysty uskomaan mihinkään sellaiseen voimaan, jolla olisi tahto ja jota voisi rukoilla.
Sitten päätin ostaa kesäisen illan kunniaksi pullon skumppaa. Siitä tuli tänä kesänä laskujeni mukaan 13 vuotta. En ole juonut kiihtyvällä tahdilla, en ole juonut itseäni hautaan tai edes katuojaan, päinvastoin, olen tiukasti kiinni työelämässä, minulla on lemmikki jonka kanssa palasin äsken iltalenkiltä, minulla on avopuoliso joka pari tuntia sitten kysyi haluaisinko gin&tonicin ja jolle vastasin kieltävästi, koska ei tehnyt mieli. Silloin, kun tekee mieli ja sellaiset juodaan, niin niitä juodaan yhdet. Tai jaetaan skumppapullo.
Joku tuolla edellä kirjoitti, että AA:sta on se hyöty, että ainakin tulee oltua selvinpäin se ilta, kun käy ryhmässä. Ei se ihan niinkään mennyt. Kyllä minulla oli alussa lukuisia iltoja, kun olin jo etukäteen varannut kotiin tiukkaa viinaa "varmuuden vuoksi" ja kotiin päästyäni korkkasin heti.
Kiitos.
Tuohon kummitouhuun ja läheisempiin sosiaalisiin kuvioihin en muuten itse mennyt ollenkaan. Kokemuksesi viittaisi että se saattoi olla viisasta. Noista innokkaista kummiehdokkaista voisi muuten ihan varoittaakin, olen muutaman AA-kirjoituksesi ehkä nähnyt täällä. Ja tuon sanoman viemisen voi tosiaan jättää pois, jollei tunne siihen paloa, saarnaajia on kyllä liikaa. Samoin jäin pois jaaritteluja kuulemasta muutaman vuoden jälkeen.
Ei teitä kyllä kovin montaa taida olla, jotka olette löytäneet toimivan alkoholin käytön. Kyllä minä sen ymmärrän että AA:ssa siitä maalataan mörkö. Itse en kyllä oikein uskaltaisi, siitä on lievää sosiaalista haittaa.
Mitä suosittelisit AA:n sijasta, näyttäisi siltä että AA olisi ollut osa akuuttijuomisestasi eroon pääsyä?
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Kuulostaa siltä että olet oikealla tiellä! Vielä Jeesusta tyrkytän lisäksi, sit on täydellistä, kuoleman jälkeenkin =)
jättäisit nyt vaan ne jeesuksesi tyrkyttämättä - etkö tajua mitä paskamuuria sillä rakennat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskonnollista scheissea ameriikan malliin. Ainoa ilo on kun siellä tapaa muita ihmisiä.
Se hengellisyys kyllä häiritsi enkä tykännyt kun luettiin vuoronperään niitä tekstejä.
Mitä tekstejä te luitte vuoronperään? Ihan vierasta minulle vaikka olen käynyt monissa kerhoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskonnollista scheissea ameriikan malliin. Ainoa ilo on kun siellä tapaa muita ihmisiä.
Se hengellisyys kyllä häiritsi enkä tykännyt kun luettiin vuoronperään niitä tekstejä.
Mitä tekstejä te luitte vuoronperään? Ihan vierasta minulle vaikka olen käynyt monissa kerhoissa.
Suoraan sanottuna minä en edes muista mitä siinä luettiin, mutta kappale kerrallaan mentiin vuoron perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin alkoperheen lapsi. Join 15-33-vuotiaana lähes tauotta. Loppukirin otin 2v.ennen, kuin menin hoitoon. Pää ei enää kestänyt juomista. Sen koommin olen ollut raittiina. Nyt 29v. Eli ikääkin on jo. AA-ryhmiä on monenlaisia. Jos yksi ei toimi, on muita ryhmiä. Älä jää yksin. Älä usko kaikkea. Esim. retkahduksesta puhutaan tyyliin "kun retkahdat". En ole retkahtanut kertaakaan. Tämä on elämäntapa. Kuten kuntoilu, terveellinen ruoka tms. Olet yksilö ja teet asian, kuten koet sen toimivan. Yhtä ainoaa totuutta ei ole. Olen hengessä mukanasi ja kannustan uuteen eläntapaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskonnollista scheissea ameriikan malliin. Ainoa ilo on kun siellä tapaa muita ihmisiä.
Se hengellisyys kyllä häiritsi enkä tykännyt kun luettiin vuoronperään niitä tekstejä.
Mitä tekstejä te luitte vuoronperään? Ihan vierasta minulle vaikka olen käynyt monissa kerhoissa.
Suoraan sanottuna minä en edes muista mitä siinä luettiin, mutta kappale kerrallaan mentiin vuoron perään.
Taisi liittyä niihin hengellisiin juttuihin. Ei mennyt AA-kerho ihan putkeen, kun en edes muista mitä siellä puhuttiin. No omalta osaltani tunsin oloni hyvin epämukavaksi siellä ja sen takia jätin käymättä siellä.
Ensin luettin sitä kirjaa ja sitten jokainen höpisee jotain.
Itselläni ei kokemusta, läheiselläni on. Pelasti hänen elämänsä. Ihailen ja nostan hattua, te kaikki rohkeat. Vaatii todella paljon ja olette vahvoja, muistakaa se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskonnollista scheissea ameriikan malliin. Ainoa ilo on kun siellä tapaa muita ihmisiä.
Se hengellisyys kyllä häiritsi enkä tykännyt kun luettiin vuoronperään niitä tekstejä.
Mitä tekstejä te luitte vuoronperään? Ihan vierasta minulle vaikka olen käynyt monissa kerhoissa.
Suoraan sanottuna minä en edes muista mitä siinä luettiin, mutta kappale kerrallaan mentiin vuoron perään.
Taisi liittyä niihin hengellisiin juttuihin. Ei mennyt AA-kerho ihan putkeen, kun en edes muista mitä siellä puhuttiin. No omalta osaltani tunsin oloni hyvin epämukavaksi siellä ja sen takia jätin käymättä siellä.
Ensin luettin sitä kirjaa ja sitten jokainen höpisee jotain.
Yleensä luetaan jostain AA-kirjasta pätkä. Jokus useampi lukija,useimmiten yksi. Se mitä muistan oli AA:n ihan peruskirjoista, samaa tyyliä on kuin askeleet, aika tylsää, mutta tarkoitus on myös saada rauhoittunut tilanne ennenkuin puheenvuorot alkaa kiertää. ADHD:tä kun on porukalla yleisesti. Ryhmästä riippuen lukemista on pidempään tai lyhyempään. Ryyppyilta vie koko illan ja puoli yötä jos ei kaumpaa. AA-kokous pari tuntia, eikä sitä henkilökohtaista länkytystäkään voi ikuisesti pitää. Usein pienemmät palaverit on vähän yli tunnin. Jotkut jatkaa sosiaalisilla kahvitteluilla ym jossain kahvilassa tms.
Jos tuntee olonsa epämukavaksi niin voi lähteä vaikka kesken ilman mitään selittelyitä. Mitään ei vastaisuuden käymisistä kannata eikä tarvitse tietenkään sanoa. Eri ryhmissä on hyvinkin erilaista porukkaa, usein on vanhoja äijiä ja siellä ei nuoremmat eikä naiset kovin helposti tunne oloaan kotoisaksi. Helsingissä ryhmiä on eri lähtöön paremmin, kovin nurkkakuntaisia tosin monet.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei kokemusta, läheiselläni on. Pelasti hänen elämänsä. Ihailen ja nostan hattua, te kaikki rohkeat. Vaatii todella paljon ja olette vahvoja, muistakaa se.
**ttu älä taivastele.
Vierailija kirjoitti:
Älä ota itseesi, jos AA ei tunnu oikealta. Se ei ole kaikkia varten. Monelle henkilölle AA:han liittyy vääränlaisia periaatteita. Osa saa siitä apua. Riippuu myös paljon siitä, mihin vaiheeseen alkoholismi on päässyt.
A-klinikkaan kannattaa olla yhteydessä, jos et ole ollut.
Totta, AA ei tosiaankaan ole se ensimmäinen paikka. A-klinikka, antabukset, rakastuminen, psykologit, uskoontulo ym kannattaa kokeilla ensin. AA:n uushenkisyys käy paremmin pirtaan kun ei uskoontulo tai pelastuminen vai mitä niitä onkaan, ole onnistunut.
Jossain vähän ennen hengenlähtöä on sopiva vaihe, vaikka kyllä moni kuolee ensin ja omissakin palaveriporukoissa kuolleisuus oli kohtalaisen korkea, tosin ei suoranaisesti juomiseen. Aika helpolla moni nykyään AA:ta yrittää.
Se hengellisyys kyllä häiritsi enkä tykännyt kun luettiin vuoronperään niitä tekstejä.