Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tää lasten kirkuminen on? Ei tuollaista ennen ollut. Lapset huutaa/kirkuu suoraa huutoa julkisella paikalla, eikä vanhemmat sano mitään...
Kommentit (405)
Naapurissa myös käy mummullaan 2 lasten lasta pitävät omituista kiljumista ja kiljahtelua keskenään.Eikö voi puhua normaalisti .Kai sekin on kasvatuksesta kiinni kun mummonsa hokee heille etteivät tottele mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma 4v lapsenlapseni juoksee, riehuu, kikattaa ja kiljuu ihan hysteerisenä ja aina se päättyy itkuun ja huutoon, kun lopulta satuttaa itsensä. Tyttäreni ei kiellä, eikä hillitse, lapsen riekkumista ja itse en voi, koska joskus jos olen yrittänyt, niin tyttäreni loukkaantuu verisesti. En ymmärrä 🤷
Meitä lapsena "kiltiksi" hiljennettyjä ja oman persoonan ja tunteet tukahdutettuja on niin paljon. Ei haluta sitä enää omille lapsille. Saavat ilmaista tunteitaan, olla omia itsekään. Uskaltavat sitten avata suun, olla pelkäämättä koulussa joutuessaan esiintymään, ovat itsevarmempia.
Ei minua kiltiksi hiljennetty ja kiljuakin saatiin, mutta opetettiin käyttäytymään ja kiljunnalla oli paikkansa, se ei ollut kauppa tai kirjasto. Tunteita sai ilmaista, ei miten tahansa ja missä tahansa. Omanikin olen kasvattanut samoin, juosta ja kirkua on saanut, ei kuitenkaan siellä minne se ei kuulu.
Herraisä! Ei meidän lapsuudessa kiljua saanut juoda! :O
Vierailija kirjoitti:
Kun minulla oli pieniä lapsia heitä kasvatettiin. Ihme juttu kun nyt ovat itse vanhempia eivätkä osaa kasvattaa omiaan?
Anna mä arvaan . Sun lapsesi on nykytrendin mukaan laittaneet omat lapsensa jo noin 1-vuotiaana päiväkotiin, missä ovat ma-pe klo 07-17. Isoissa ryhmissä, jossa ihan tutkitusti lasten aggressiivinen käytös ja levottomuus, stressi ja häiriökäytökset lisääntyy. Päiväkodin henkilökunta on niin ylityöllistetty, ettei päiväkodit ole enää vuosiin olleet mitään kehittäviä, kodinomaisia varhaiskasvatushautomoita, vaan ihan pelkkiä laitoksia. Lapset viettävät siis valtaosan elämästään Menussa, vaikka huomiota ja opastusta, eli kasvatusta.
Se kasvatustyö mitä sun lapsille jää, on se pari hassua tuntia arki-iltoina ja viikonloput. Alle 3v lapset kun tarttee ihan kunnolla yöunta, jotta ehtivät nukkua ja herätä virkeänä päiväkotiaamuun klo 6-7, heidän pitää olla jo noin klo 19 sängyssä. Eli aika vähälle jää se vanhempien kasvatustyö!
Ennen lapset kasvatettiin pääosin kotona edes 3vuotiaiksi ennen tarhaan menoa. Nykyään ne pienet lapset, joilla on kunnon käytöstavat eivätkä esim kilju päättömästi Joka paikassa, ovat saaneet kasvaa kotona vähintään 2-vuotiaiksi!
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla huolia, kuormitusta ja stressiä, ja lapset aistivat sen. Monta vuotta eletty koronan varjossa, sitten tuli Eurooppaan sota, ja nyt tuoreimpana sähkökriisi ja ruuan hinta nousee. Lapset aistivat tämän ja ahdistuvat.
Ei mitään aistimisia, ihan puppua. Huutavat kun annetaan huutaa. Selvät säännöt lapsille käskyineen ja kieltoineen olisi lääke tähänkin pulmaan. Mutta mikä estää vanhempia?
Mitä eroa on perunalla ja nykypäivän lapsella? Peruna on kasvatettu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se ihmetyttää, etteivätkö äänijänteet y.m. vaurioidu jatkuvasta kirkumisesta. Sen ymmärrän, että lokit kirkuvat kommunikoidessaan keskenään, mutta lasten päivästä toiseen kuuluvaa kilpakiljuntaa en. Nytkin pihalla on vauhti päällä. Pitäisi kysyä, mikä on hätänä, mutta eihän sitä niin vain voi mennä. Katsotaan häiriköksi.
Kyllä voi mennä ja nimenomaan pitäisi mennä. Tuo asenne ei päde, asioihin pitää puuttua, silläkin uhalla, että saa muutaman ikävän kommentin takaisin. Lapsille rajat.
Lasten huutamisen jotenkin ymmärtää, mutta huutavat teinit ovat outoja. Jos omassa nuoruudessani joku olisi huutanut vastaavalla tavalla, niin häntä olisi pidetty ihan hulluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäkin ketju on aika täynnä kommentteja joissa peräänkuulutetaan rajoja. Mitä se tarkoittaa kirkuvan lapsen kohdalla? Miksi nämä lapset edes kirkuvat? Tuleeko vanhempien sanoa heille että lopettakaa kirkuminen? Ja mitä tekevät lapset sitten? Lakkaavat kirkumasta ja alkavat mitä? Rasittaa, kun kaikkeen heitetään että rajat, rajat, ilman että edes mietitään mitä se käytännössä tarkoittaa. Uskooko kukaan, että lapset,jotka käyttäytyvät huonosti, tarvitsevat jonkun huutamaan ei? Miettikää nyt ihan oikeasti mitä ne lapset tarvitsisivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä muuta sano! Kirjastossakaan ei saa enää olla rauhassa, kun muksut huutaa.
Joo, muistelen lämmöllä omaa lapsuutta, kun kirjastossa käytiin ja jos uskalsi jutella kaverin kanssa (normaalilla äänellä), niin heti oli virhainen kirjastotäti sanomassa, että pitää olla hiljaa!
Näin minäkin muistan lapsuudestani. En ole varma, missä kohtaa muutos tarkalleen tapahtui, mutta 10 vuotta sitten olin kirjastossa (pienehkö kaupunki) lukemassa pääsykokeisiin ja siellä oli joka kerta jotain typeriä teinityttöjä "lukemassa" kokeisiin, mutta eivät muuta tehneet kuin juttelivat keskenään ihan normaalilla äänellä ja kikattivat. En tajua, mikä pointti heillä oli raahautua kirjastoon asti juoruilemaan viikonlopun kännireissuista. Ensin ihmettelin, että missä ovat kaikki kirjastotädit ja miksi he eivät tule komentamaan tyttöjä olemaan hiljaa. Pian huomasin, että samalla tavalla ne täditkin puhuivat ja naureskelivat keskenään lukusalin liepeillä, mitenkään ääntään säästämättä.
Jätin tuosta kirjaston tiskillä palautetta, mutta mitään muutosta ei tapahtunut. Ei siinä älämölössä pystynyt Erkkikään keskittymään, joten tyydyin lukemaan kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tehokkain tapa ehkäistä huutamista olisi se, että hankitaan lapselle sellaisia kavereita jotka eivät huuda. Lapsi yleensä pyrkii käyttäytymään samalla tavalla kuin kaverinsa, eikä niinkään välitä siitä mitä mieltä aikuiset ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minulla oli pieniä lapsia heitä kasvatettiin. Ihme juttu kun nyt ovat itse vanhempia eivätkä osaa kasvattaa omiaan?
Anna mä arvaan . Sun lapsesi on nykytrendin mukaan laittaneet omat lapsensa jo noin 1-vuotiaana päiväkotiin, missä ovat ma-pe klo 07-17. Isoissa ryhmissä, jossa ihan tutkitusti lasten aggressiivinen käytös ja levottomuus, stressi ja häiriökäytökset lisääntyy. Päiväkodin henkilökunta on niin ylityöllistetty, ettei päiväkodit ole enää vuosiin olleet mitään kehittäviä, kodinomaisia varhaiskasvatushautomoita, vaan ihan pelkkiä laitoksia. Lapset viettävät siis valtaosan elämästään Menussa, vaikka huomiota ja opastusta, eli kasvatusta.
Se kasvatustyö mitä sun lapsille jää, on se pari hassua tuntia arki-iltoina ja viikonloput. Alle 3v lapset kun tarttee ihan kunnolla yöunta, jotta ehtivät nukkua ja herätä virkeänä päiväkotiaamuun klo 6-7, heidän pitää olla jo noin klo 19 sängyssä. Eli aika vähälle jää se vanhempien kasvatustyö!Ennen lapset kasvatettiin pääosin kotona edes 3vuotiaiksi ennen tarhaan menoa. Nykyään ne pienet lapset, joilla on kunnon käytöstavat eivätkä esim kilju päättömästi Joka paikassa, ovat saaneet kasvaa kotona vähintään 2-vuotiaiksi!
Tää on muuten oikeesti totta! Juujuu, olihan ennenkin niitä perheitä, joissa ei ollut varaa äidin jäädä kotiin, vaan lapset laitettiin myös 1veenä hoitoon. Mutta tällöin hoitaja oli yleensä joko mummo, pph tai kotiin palkattu yksi ja sama lastenhoitaja. Lapsilla oli tuttu ja turvallinen ympäristö, tuttu aikuinen...
Kehityspsykologiset tutkimukset toki puoltavat sitä, että lapselle paras paikka kasvaa olisi omien vanhempien huomassa kotona 2-3-vuotiaaksi. Siis olettaen, ettei vanhemmilla ole mt-ongelmia tai päihdeongelmia. Nykypäivänä tuo on vain kovin harvinaista, että vanhemmat kasvattavat lapsensa pikkulapsiajan itse kotona. Perhepäivähoidonkin suosio tippunut, miksi? Onko nuo varhaiskasvatuslaitokset markkinoitu nykyvanhemmille ainoana oikeana vaihtoehtona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin naapurin lapset (kaksi n. 5-vuotiasta tyttöä) kiljuvat kaiken aikaa. Jos eivät kilju, niin soittavat nokkahuiluilla jotain älämölöä. Suurimman osan ajasta kuitenkin hyppivät trampoliinilla tai juoksevat ajotietä edes takaisin kiljuen kurkku suorana. Kyllä minäkin lapsena huusin kavereideni kanssa, mutta se sentään liittyi jotenkin leikkeihimme, näillä taas kirkuminen tuntuu olevan se pääasia.
Mulla on kaksi lapsiperhettä seinänaapureina. Kummassakin perheessä on omituinen tapa käsitellä lapsia. Kun lapsi huutaa niin äiti huutaa takaisin. Kun lapsi kiukuttelee niin äiti alentaa itsensä lapsen tasolle ja käyttäytyy samoin. Kun lapsella on paha mieli niin lasta ei lohduteta vaan lapselle tiuskitaan. Kun lapsi on ollut tuhma niin lapselle huudetaan niin kauan että lapsi alkaa itkeä. Nämä äidit eivät näytä kasvaneen itsekään aikuisiksi. Selittää kyllä lasten käytöksen, huutamisen ja meluamisen. Omat lapseni ovat nuoria aikuisia ja heidät kasvatettiin aikanaan ihan eri tavalla. Kuten ystävä- ja sukulaisperheidenkin lapset silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei olosuhteiden pakosta ole lapsia mutta pidän lapsista kyllä.
Ainoa mikä minua ärsyttää niin juurikin tämä nykylapsien korvia huumaava kirkuminen ja kiljunta ilman järkevää syytä, esimerkiksi kaupassa.... näitä on, valitettavasti...itse kun olet väsynyt töiden jälkeen ja yrität keskittyä ruokaostoksiin ja pää ei toimi tai kärsit päänsärystä ja kaikki ärsyttää niin sitten kun joku äidin pikkupiltti siinä kirkuu kärryssä pää punaisena niin itsellä alkaa verenpaine kohota ja hermot kiristyä,puret hammasta niin kovaa yhteen että leukaperiin alkaa sattua,vitutuskäyrä nousee ja tekisi mieli karjasta:
-VAIMENNA SE PENTUSI, PERKELE! JA OPETA KÄYTÖSTAVAT ENNEN KUIN VIET IHMISTEN ILMOILLE!!!,,🤯😤🤬🤬🤬Ei minun lapsuudessa todellakaan käyttäydytty noin!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin ketju on aika täynnä kommentteja joissa peräänkuulutetaan rajoja. Mitä se tarkoittaa kirkuvan lapsen kohdalla? Miksi nämä lapset edes kirkuvat? Tuleeko vanhempien sanoa heille että lopettakaa kirkuminen? Ja mitä tekevät lapset sitten? Lakkaavat kirkumasta ja alkavat mitä? Rasittaa, kun kaikkeen heitetään että rajat, rajat, ilman että edes mietitään mitä se käytännössä tarkoittaa. Uskooko kukaan, että lapset,jotka käyttäytyvät huonosti, tarvitsevat jonkun huutamaan ei? Miettikää nyt ihan oikeasti mitä ne lapset tarvitsisivat.
No ei tuo nyt mitään rakettitiedettä ole. Näin minä näen asian: Vanhempien pitäisi mennä lasten luo ja kysyä, miksi nämä kirkuvat. Kuunnella, ja selittää, että kirkuminen ei ole oikein kivaa. Ja jos lapsella on joku hätä, olla tukena.
Jos tämä jonkun mielestä on ihan mahdoton ratkaisu, kuulisin mielelläni, miksi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi lapsiperhettä seinänaapureina. Kummassakin perheessä on omituinen tapa käsitellä lapsia. Kun lapsi huutaa niin äiti huutaa takaisin. Kun lapsi kiukuttelee niin äiti alentaa itsensä lapsen tasolle ja käyttäytyy samoin. Kun lapsella on paha mieli niin lasta ei lohduteta vaan lapselle tiuskitaan. Kun lapsi on ollut tuhma niin lapselle huudetaan niin kauan että lapsi alkaa itkeä. Nämä äidit eivät näytä kasvaneen itsekään aikuisiksi. Selittää kyllä lasten käytöksen, huutamisen ja meluamisen. Omat lapseni ovat nuoria aikuisia ja heidät kasvatettiin aikanaan ihan eri tavalla. Kuten ystävä- ja sukulaisperheidenkin lapset silloin.
Kyllä minunkin lapsuudessani kotona riideltiin vanhempien kanssa ja huudettiin ja paiskottiin ovia puolin ja toisin, mutta emme me lapset silti metelöineet ja huutaneet julkisilla paikoilla. Sehän on aivan eri tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin ketju on aika täynnä kommentteja joissa peräänkuulutetaan rajoja. Mitä se tarkoittaa kirkuvan lapsen kohdalla? Miksi nämä lapset edes kirkuvat? Tuleeko vanhempien sanoa heille että lopettakaa kirkuminen? Ja mitä tekevät lapset sitten? Lakkaavat kirkumasta ja alkavat mitä? Rasittaa, kun kaikkeen heitetään että rajat, rajat, ilman että edes mietitään mitä se käytännössä tarkoittaa. Uskooko kukaan, että lapset,jotka käyttäytyvät huonosti, tarvitsevat jonkun huutamaan ei? Miettikää nyt ihan oikeasti mitä ne lapset tarvitsisivat.
No ei tuo nyt mitään rakettitiedettä ole. Näin minä näen asian: Vanhempien pitäisi mennä lasten luo ja kysyä, miksi nämä kirkuvat. Kuunnella, ja selittää, että kirkuminen ei ole oikein kivaa. Ja jos lapsella on joku hätä, olla tukena.
Jos tämä jonkun mielestä on ihan mahdoton ratkaisu, kuulisin mielelläni, miksi.
Ihan näin, terveen järjen käyttö vieläkin sallittu.
Ja aikuinen on se joka määrää, ei lapsi. Siinäpä sitä mietittävää monelle onkin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei olosuhteiden pakosta ole lapsia mutta pidän lapsista kyllä.
Ainoa mikä minua ärsyttää niin juurikin tämä nykylapsien korvia huumaava kirkuminen ja kiljunta ilman järkevää syytä, esimerkiksi kaupassa.... näitä on, valitettavasti...itse kun olet väsynyt töiden jälkeen ja yrität keskittyä ruokaostoksiin ja pää ei toimi tai kärsit päänsärystä ja kaikki ärsyttää niin sitten kun joku äidin pikkupiltti siinä kirkuu kärryssä pää punaisena niin itsellä alkaa verenpaine kohota ja hermot kiristyä,puret hammasta niin kovaa yhteen että leukaperiin alkaa sattua,vitutuskäyrä nousee ja tekisi mieli karjasta:
-VAIMENNA SE PENTUSI, PERKELE! JA OPETA KÄYTÖSTAVAT ENNEN KUIN VIET IHMISTEN ILMOILLE!!!,,🤯😤🤬🤬🤬Ei minun lapsuudessa todellakaan käyttäydytty noin!!!!!
Voin sanoa, että kyllä siinä on minullakin hermot kireällä ja verenpaine korkealla, kun joudun pakon edessä koukkaamaan kaupan kautta vaippapaketin takia ja se 1,5v huutaa pääpunaisena siinä kärryssä, koska minä en anna hänen juosta ympäri kauppaa.
Otan kyllä mielelläni vastaan vinkkejä, miten tässä tilanteessa se taaperoikäinen vaimennetaan nykyaikana hyväksyttävin keinoin. Ja uskallan väittää, että tietyn temperamentin omaavat lapset ovat kautta aikojen käyttäytyneet näin tilanteissa, joissa eivät saa tahtoaan läpi. Kunnes se vanhempi on riittävän monta kertaa pitänyt pintansa ja viesti on mennyt vihdoin perille. Toisille se tietysti on vaikeaa ymmärtää, ei minunkaan toinen lapseni ole koskaan eläissään käyttäytynyt noin, ollut aina helpompi tapaus ja kun sanotaan ei niin uskotaan heti eikä kolmen tahtojen taistelun jälkeen.
Alue: Aihe vapaa
Se ihmetyttää, etteivätkö äänijänteet y.m. vaurioidu jatkuvasta kirkumisesta. Sen ymmärrän, että lokit kirkuvat kommunikoidessaan keskenään, mutta lasten päivästä toiseen kuuluvaa kilpakiljuntaa en. Nytkin pihalla on vauhti päällä. Pitäisi kysyä, mikä on hätänä, mutta eihän sitä niin vain voi mennä. Katsotaan häiriköksi.