Mitä tää lasten kirkuminen on? Ei tuollaista ennen ollut. Lapset huutaa/kirkuu suoraa huutoa julkisella paikalla, eikä vanhemmat sano mitään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei olosuhteiden pakosta ole lapsia mutta pidän lapsista kyllä.

Ainoa mikä minua ärsyttää niin juurikin tämä nykylapsien korvia huumaava kirkuminen ja kiljunta ilman järkevää syytä, esimerkiksi kaupassa.... näitä on, valitettavasti...itse kun olet väsynyt töiden jälkeen ja yrität keskittyä ruokaostoksiin ja pää ei toimi tai kärsit päänsärystä ja kaikki ärsyttää niin sitten kun joku äidin pikkupiltti siinä kirkuu kärryssä pää punaisena niin itsellä alkaa verenpaine kohota ja hermot kiristyä,puret hammasta niin kovaa yhteen että leukaperiin alkaa sattua,vitutuskäyrä nousee ja tekisi mieli karjasta:

-VAIMENNA SE PENTUSI, PERKELE! JA OPETA KÄYTÖSTAVAT ENNEN KUIN VIET IHMISTEN ILMOILLE!!!,,🤯😤🤬🤬🤬Ei minun lapsuudessa todellakaan käyttäydytty noin!!!!!

Voin sanoa, että kyllä siinä on minullakin hermot kireällä ja verenpaine korkealla, kun joudun pakon edessä koukkaamaan kaupan kautta vaippapaketin takia ja se 1,5v huutaa pääpunaisena siinä kärryssä, koska minä en anna hänen juosta ympäri kauppaa.

Otan kyllä mielelläni vastaan vinkkejä, miten tässä tilanteessa se taaperoikäinen vaimennetaan nykyaikana hyväksyttävin keinoin. Ja uskallan väittää, että tietyn temperamentin omaavat lapset ovat kautta aikojen käyttäytyneet näin tilanteissa, joissa eivät saa tahtoaan läpi. Kunnes se vanhempi on riittävän monta kertaa pitänyt pintansa ja viesti on mennyt vihdoin perille. Toisille se tietysti on vaikeaa ymmärtää, ei minunkaan toinen lapseni ole koskaan eläissään käyttäytynyt noin, ollut aina helpompi tapaus ja kun sanotaan ei niin uskotaan heti eikä kolmen tahtojen taistelun jälkeen.

Kyllä mä sanoisin, että 1,5v on ihan eri asia kuin vaikka 4v. Puolitoistavuotiaalla lapsella kun ei ole minkäänlaista impulssikontrollia, ja kuten itse totesit, toiset on temperamentiltaan sellaisia kovaäänisiä, että tarvitsevat monia, useita kymmeniä , kertoja toistoja jotta oppivat. Minulla on omia lapsia 6, lastenlapsia 13, ja vuosien varrella ollut noin 40 hoiti lasta (olin pph). Useiden vuosikymmenien ajan. Kyllä niitä pää punaisena kaupassa huutavia pikkulapsia OLI ennenkin!

Esittelisin tässä kirkumisilmiössä nyt ihan ensin ne vauvat ja taaperot eri kastiin, kuin leikki- ja kouluikäiset! Kuusivuotiaalta sopii jo odottaa käytöstapoja, kun taas 1,5v ei vielä kykene hahmottamaan syy-seuraussuhteita, tuossa kuvailemissa tapauksessa esim. Se valmispaketti on vaan pakko hakea, eikä lasta voi päästää päättömästi juoksentelemaan kaupassa, mutta lapsi on niin pieni ettei osaa käsitellä tuota varmistamisen tunnetta muutoin kuin huutamalla...

Olet aivan oikeassa. Mutta tässä oli kyse kärryissä istuvasta lapsesta, eli alle 15kg painavasta, eli pääsääntöisesti max 4v. Ja kuten itsekin totesit, jotkut lapset tarvitsevat useampia toistoja. Toisilla voi mennä pitkälle kouluikään, ennen kuin oppi menee perille. Ei se aina kieli huonosta kasvatuksesta, se voi olla jopa päinvastoin, vanhempi asettaa ne rajat ja se lapsi kapinoi kiljumalla.

Huono käytös on varmasti lisääntynyt, ihan jo pelkästään siksi, ettei sitä enään suvaita, että se lapsi piestään pelkäämään vanhempaansa, muitakin ei niin hyviä syitä varmasti jossain määrin on. Mutta niin on lisääntynyt myös aikuisten närkästyminen lasten tavallisesta käyttäytymisestä, joka ei ole aina -vielä- esimerkillistä.

4 v on pahin uhmaikä. Meillä jokainen lapsi on ollut silloin aivan hirveä, mutta eskariin mennessä ovat rauhoittuneet.

T. Kolmen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin lapset kirkuu ja lisäksi nuo naapuruston muksut rakentaa meidän kerrostalon pihan täyteen lauta- ja kivikasoja.

Mä olisin positiivisesti yllättynyt, jos meidän naapurustossa lapset leikkisi ulkona, ja rakentaisivat vaikka noita kivikasoja! Ihanaa!

Täällä vaan naapuruston Muksut 3-18v räplää kännykkää päivät pitkät istuen. Tai kökkii omassa huoneessaan(tietokoneella?)

Mutta kun tajuisivat pysyä omalla pihallaan, eikä tulla kasaamaan roinaa naapuripihaan. Meidän talon piha on kuin kaatopaikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei olosuhteiden pakosta ole lapsia mutta pidän lapsista kyllä.

Ainoa mikä minua ärsyttää niin juurikin tämä nykylapsien korvia huumaava kirkuminen ja kiljunta ilman järkevää syytä, esimerkiksi kaupassa.... näitä on, valitettavasti...itse kun olet väsynyt töiden jälkeen ja yrität keskittyä ruokaostoksiin ja pää ei toimi tai kärsit päänsärystä ja kaikki ärsyttää niin sitten kun joku äidin pikkupiltti siinä kirkuu kärryssä pää punaisena niin itsellä alkaa verenpaine kohota ja hermot kiristyä,puret hammasta niin kovaa yhteen että leukaperiin alkaa sattua,vitutuskäyrä nousee ja tekisi mieli karjasta:

-VAIMENNA SE PENTUSI, PERKELE! JA OPETA KÄYTÖSTAVAT ENNEN KUIN VIET IHMISTEN ILMOILLE!!!,,🤯😤🤬🤬🤬Ei minun lapsuudessa todellakaan käyttäydytty noin!!!!!

Voin sanoa, että kyllä siinä on minullakin hermot kireällä ja verenpaine korkealla, kun joudun pakon edessä koukkaamaan kaupan kautta vaippapaketin takia ja se 1,5v huutaa pääpunaisena siinä kärryssä, koska minä en anna hänen juosta ympäri kauppaa.

Otan kyllä mielelläni vastaan vinkkejä, miten tässä tilanteessa se taaperoikäinen vaimennetaan nykyaikana hyväksyttävin keinoin. Ja uskallan väittää, että tietyn temperamentin omaavat lapset ovat kautta aikojen käyttäytyneet näin tilanteissa, joissa eivät saa tahtoaan läpi. Kunnes se vanhempi on riittävän monta kertaa pitänyt pintansa ja viesti on mennyt vihdoin perille. Toisille se tietysti on vaikeaa ymmärtää, ei minunkaan toinen lapseni ole koskaan eläissään käyttäytynyt noin, ollut aina helpompi tapaus ja kun sanotaan ei niin uskotaan heti eikä kolmen tahtojen taistelun jälkeen.

Kyllä mä sanoisin, että 1,5v on ihan eri asia kuin vaikka 4v. Puolitoistavuotiaalla lapsella kun ei ole minkäänlaista impulssikontrollia, ja kuten itse totesit, toiset on temperamentiltaan sellaisia kovaäänisiä, että tarvitsevat monia, useita kymmeniä , kertoja toistoja jotta oppivat. Minulla on omia lapsia 6, lastenlapsia 13, ja vuosien varrella ollut noin 40 hoiti lasta (olin pph). Useiden vuosikymmenien ajan. Kyllä niitä pää punaisena kaupassa huutavia pikkulapsia OLI ennenkin!

Esittelisin tässä kirkumisilmiössä nyt ihan ensin ne vauvat ja taaperot eri kastiin, kuin leikki- ja kouluikäiset! Kuusivuotiaalta sopii jo odottaa käytöstapoja, kun taas 1,5v ei vielä kykene hahmottamaan syy-seuraussuhteita, tuossa kuvailemissa tapauksessa esim. Se valmispaketti on vaan pakko hakea, eikä lasta voi päästää päättömästi juoksentelemaan kaupassa, mutta lapsi on niin pieni ettei osaa käsitellä tuota varmistamisen tunnetta muutoin kuin huutamalla...

Olet aivan oikeassa. Mutta tässä oli kyse kärryissä istuvasta lapsesta, eli alle 15kg painavasta, eli pääsääntöisesti max 4v. Ja kuten itsekin totesit, jotkut lapset tarvitsevat useampia toistoja. Toisilla voi mennä pitkälle kouluikään, ennen kuin oppi menee perille. Ei se aina kieli huonosta kasvatuksesta, se voi olla jopa päinvastoin, vanhempi asettaa ne rajat ja se lapsi kapinoi kiljumalla.

Huono käytös on varmasti lisääntynyt, ihan jo pelkästään siksi, ettei sitä enään suvaita, että se lapsi piestään pelkäämään vanhempaansa, muitakin ei niin hyviä syitä varmasti jossain määrin on. Mutta niin on lisääntynyt myös aikuisten närkästyminen lasten tavallisesta käyttäytymisestä, joka ei ole aina -vielä- esimerkillistä.

4 v on pahin uhmaikä. Meillä jokainen lapsi on ollut silloin aivan hirveä, mutta eskariin mennessä ovat rauhoittuneet.

T. Kolmen äiti

Wau, toden totta, tässäkin on eroja! Mullakin kolme lasta, mutta kaikilla pahin uhmis oli 2-3,5v aikavälillä! :)

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, etteivät lapset kilju yhtään sen enempää kuin ennenkään. Ihmiset eivät vain ole tottuneet lapsiin. Perheissä on 1-2 lasta pienillä ikäeroilla. Suvut ovat pienempiä ja asuvat etäänpänä toisistaan. Kun meille syntyi esikoinen, suurin yllätys oli miten paljon sellainen pieni pitää ääntä, vaikka hänellä on kaikki hyvin, mutta varsinkin silloin, kun hän on kipeä. Osaltaan lisääntyneestä äänisaasteesta voi syyttää poliitikkoja ja tätä suomalaista päivähoitojärjestelmää, jossa kaikki kodinomaiset pienet hoitopaikat on järjestäen lopetettu. Lapset joutuvat suuriin 150 paikkaisiin päiväkoteihin ja sairastavat paljon. Sairasteleva lapsi tietää paljon valvottuja öitä vanhemmille ja naapureille.

No ei omassa lapsuudenkodissani eikä kavereilla kukaan kiljunut suoraa huutoa niin kuin nykyään esim. naapurin kakarat. Eivät voi kovin kipeitäkään olla, kun jaksavat noin rääkyä ja samalla ryskätä ympäri kämppäänsä kuin norsulauma. Ala-asteikäisiä. Ei vain pysty käsittämään, mikä tuon riehumisen tarkoitus on. Rakastavat niin paljon omaa ääntään?

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin ketju on aika täynnä kommentteja joissa peräänkuulutetaan rajoja. Mitä se tarkoittaa kirkuvan lapsen kohdalla? Miksi nämä lapset edes kirkuvat? Tuleeko vanhempien sanoa heille että lopettakaa kirkuminen? Ja mitä tekevät lapset sitten? Lakkaavat kirkumasta ja alkavat mitä? Rasittaa, kun kaikkeen heitetään että rajat, rajat, ilman että edes mietitään mitä se käytännössä tarkoittaa. Uskooko kukaan, että lapset,jotka käyttäytyvät huonosti, tarvitsevat jonkun huutamaan ei? Miettikää nyt ihan oikeasti mitä ne lapset tarvitsisivat.

Mitäkö tarkoittaa? Esim sitä että vanhempi sanoo että nyt mennään sit kotiin jos et osaa käyttäytyä ja toteuttaa uhkauksen myös, tai sanoo tiukasti että tuollainen ei sovi ja lopetat sen nyt. Tai parkuvan lapsen tyynnyttely esimerkiksi.

Ei anna heti periksi sille kiljujalle vaan pitää kantansa ja ei vaikka osta sitä jäätelöä sille edes jos rääkyy. Voisi opettaa että ei ole ok riekkua kerrostalon pihalla kuin olisi joku hätänä jos ei ole..nukkumaan hyvissä ajoin ja tiukka komento että ei saa valvoa liikaa. Ei karkkia ja limsaa tms herkkuja päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla huolia, kuormitusta ja stressiä, ja lapset aistivat sen. Monta vuotta eletty koronan varjossa, sitten tuli Eurooppaan sota, ja nyt tuoreimpana sähkökriisi ja ruuan hinta nousee. Lapset aistivat tämän ja ahdistuvat.

Joo, toisen maailmansodan aikaan ne vasta kiljuikin. Kotimaassakin sota, ei ruokaa, jatkuvaa pelkoa että isä kaatuu rintamalla, toiset vietiin sotalapsiksi Ruotsiin. On mahtanut olla hirveet desibelit yötä päivää kun tenavat on kirkuneet. Eiku...

Eivät kirkuneet, koska junassa konnari kasvatti, pihassa talonmies kasvatti, koulussa opettaja kasvatti, kirkossa pappi, kirjastossa kirjastonhoitajia ja työpaikalla pomo. Kaikialla otettiin vastuuta, miten siellä tilassa käyttäydytään ja opetettiin jokaiselle miten kuuluu olla.

Totta. Nykyään kun vanhempana sanoo lapselle tietyissä tilanteissa ja paikoissa, ettei saa huutaa tai kiljua, saa melko paljon oudoksuvia katseita muilta aikuisilta. Sitä(kään) ei pidetä hyvänä, rajoittamista, kieltämistä, hyssyttelyä, opastamista käytöstapoihin. Ehkä niin moni on päivät päiväkodissa, että aikuisten vanhemmuus ei pääse kehittymään? Vain ammattikasvattajien hyssyttelyt, opastukset ja jopa huutamisen hyväksytään. Muilta, edes lasten omilta vanhemmilta, sitä ei pidetä normaalina?

Onpas jännä homma. Itse ajattelen ainakin vain pelkkää hyvä jos kuulen, että vanhempi tuolla tavalla ohjaa tai komentaa lastaan. Pahasti saatan katsoa niitä vanhempia, jotka antavat lastensa huutaa ja kirmata kuin päättömät kanat.

Jos lapsia hommaa, niin kyllä niitä pitää sitten jaksaa kasvattaa  vaikka kuinka väsyttäisi.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsia hommaa, niin kyllä niitä pitää sitten jaksaa kasvattaa  vaikka kuinka väsyttäisi.

Ei pidä paikkansa. Riittää kun syöttää ja tarjoaa kodin. Lapset kasvaa itsestään automaatiolla. Tämä perinne tarjottiin minulle ja esiesiesivanhemmille tuhansien vuosien taakse. Sinä et äänelle tätä perintöä. Lapset syö, leikkii ja lepää. Siten ne kasvaa itsestään. Kaikki muu on kommunismia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ihmetyttää, etteivätkö äänijänteet y.m. vaurioidu jatkuvasta kirkumisesta. Sen ymmärrän, että lokit kirkuvat kommunikoidessaan keskenään, mutta lasten päivästä toiseen kuuluvaa kilpakiljuntaa en. Nytkin pihalla on vauhti päällä. Pitäisi kysyä, mikä on hätänä, mutta eihän sitä niin vain voi mennä. Katsotaan häiriköksi.

Kyllä voi mennä ja nimenomaan pitäisi mennä. Tuo asenne ei päde, asioihin pitää puuttua, silläkin uhalla, että saa muutaman ikävän kommentin takaisin. Lapsille rajat.

Tiedän, että pitäisi, mutta asia ei ole niin yksinkertainen. Ei ole mukavaa vanhan ihmisen leimautua kerrostalokyttääjäksi, joksi helposti nimitetään, jos alkaa neuvoa vaikka kuinka ystävällisesti.

Ne kerrat kun olen kaupassa nähnyt kiljuvia ja riehuvia lapsia, ei niiden vanhemmat ole millään tavalla puuttuneet siihen lasten toimintaan, antavat vain lisää huomiota lapsille. Yksikin vain toisti lapsensa nimeä sellaisella hyvällä äänensävyllä kun halutaan kehua lasta, kun lapsi huusi ja potki kaupan tuotteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin ketju on aika täynnä kommentteja joissa peräänkuulutetaan rajoja. Mitä se tarkoittaa kirkuvan lapsen kohdalla? Miksi nämä lapset edes kirkuvat? Tuleeko vanhempien sanoa heille että lopettakaa kirkuminen? Ja mitä tekevät lapset sitten? Lakkaavat kirkumasta ja alkavat mitä? Rasittaa, kun kaikkeen heitetään että rajat, rajat, ilman että edes mietitään mitä se käytännössä tarkoittaa. Uskooko kukaan, että lapset,jotka käyttäytyvät huonosti, tarvitsevat jonkun huutamaan ei? Miettikää nyt ihan oikeasti mitä ne lapset tarvitsisivat.

Mitäkö tarkoittaa? Esim sitä että vanhempi sanoo että nyt mennään sit kotiin jos et osaa käyttäytyä ja toteuttaa uhkauksen myös, tai sanoo tiukasti että tuollainen ei sovi ja lopetat sen nyt. Tai parkuvan lapsen tyynnyttely esimerkiksi.

Ei anna heti periksi sille kiljujalle vaan pitää kantansa ja ei vaikka osta sitä jäätelöä sille edes jos rääkyy. Voisi opettaa että ei ole ok riekkua kerrostalon pihalla kuin olisi joku hätänä jos ei ole..nukkumaan hyvissä ajoin ja tiukka komento että ei saa valvoa liikaa. Ei karkkia ja limsaa tms herkkuja päivittäin.

Mun miniäni on kasvattanut pienen poikansa aivan upeasti. Rajat on laitettu. Ja jo vauvasta lähtien jos lapsi alkoi meluta tai itkeä esim ravintolassa niin miniä (tai poikani) vei lapsen pois paikalta kunnes lapsi rauhoittui. Näin lapsi oppii huomaamaan pienestä pitäen että meluamisella on seurauksena. Ja tietysti huomaavaista ravintolan / kahvilan muita asiakkaita kohtaan mikä oli tarkoituskin. Siis lapselle voi alkaa opettaa rajoja jo ennen kun lapsi varsinaisesti ymmärtää käsitettä rajat tai säännöt. Pojasta on tullut oikein kivasti käyttäytyvä ja yhteistyöhaluinen lapsi

Muistetaan nyt että on eri asia kun taapero itkee kärryssä harmiaan, kuin että 5v. tai isompikin kiljuu, ei itke, ei leiki, on ehkä rauhallinen tai juoksee mutta kiljuu ilman mitään järkellistä syytä. Ei tuon ikäinen enää ole innoissaan keksimistään uusista äänistä niinkuin vauva.

Minä tein niin, että puhuin lapsille vauvaiästä lähtien etukäteen, eli jotenkin ennakoin, että mitä on tulossa. Siis kerroin ajomatkalla kauppaan, että koetetaan vielä jaksaa tämä ostoskierros ja luetaan kotona sen jälkeen se lempisatu. Kehuin sitten lapsia kotimatkalla, kuinka hienosti olivat jaksaneet ärsyttävän kauppareissun. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta se toimi melkein aina. Lisäksi suunnittelin logistiikkaa niin, että lapsia piti harvemmin raahata mukana. Tai 'palkinnoksi' otin vain yhden mukaan, jos sattui olemaan isä kotona apuna (ei niin usein). Puhukaa lapsille hyvät ihmiset etukäteen jo ennen 'tilannetta', ettei lapsen tarvitse kiljua huomiota saadakseen. Se on sitä läsnäoloa.

Vierailija kirjoitti:

Aletaan me aikuisetkin huutaa aina silloin, kun lapset huutavat. Miksikäs ei, jos se kerran ei haittaa. Samaten voimme riehua ja juosta ympäriinsä esimerkiksi kaupassa.

Tulipa mieleen tästä, että aikoinaan kun omat lapset alkoivat huutaa ja käyttäytyä tyhmästi, niin aloin mieheni kanssa matkia heitä. Lapset hiljenivät ja katsoivat suut auki meitä ja isompi kysyi, että mikä teitä vaivaa?

Toki vain kotona tehtiin tätä.

Huomasivat aika pian, kuinka tyhmää se kiljuminen oli.

T.mummeli

Mielestäni käytöstavat ihan hukassa, sekä lapsilla että aikuisilla. Lapsi on nykyään teini, kun hän oli vauva niin kävin ihan mielellään vaunujen kanssa ostoksilla ja kahvittelemassa. Nykyään ei kestä puoltakaan tuntia olla ostoskeskuksessa kun sekä isot että pienet huutaa ja määkii kovaan ääneen. Vanhemmat naama kiinni luurissa ja muksut yrittää siinä sivussa syödä jätskiä, onpa tosi kivaa yhteistä aikaa! Kesällä oltiin Virossa niin suomalaiset lapset ei edes viihtyneet hienolla rannalla vaan jatkuva vinkuna, koska mä saan kattoo puhelinta, koska me mennään sinne syömään, vali vali, nari nari. Kun koko ajan on sitä instaelämää niin ihan perustaidot jää oppimatta ja opettamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Joo ei sanota mitään. Uskomatonta.

Tai sitten sanotaan sellaisella inisevällä lässytysäänellä muodon vuoksi "nyt pitäisi olla vähän hiljempaa" "nyt ei pitäis enää riehua", mutta sitten ei tehdä mitään, vaikka tuon ininän jälkeen se päätön kirkuminen ja riehuminen vain yltyy. Mikä siinä oikeasti on, että osa nykyvanhemmista ei osaa sanoa lapsille tiukasti asiasta, eikä ymmärrä, että jos lapsi ei tottele sanomisesta, pitää sillä tottelemattomuudella olla joku seuraamus - vaikka se, että lähdetään kotiin, eikä seuraavana päivänä mennä kavereiden kanssa leikkimään.

Meidän tienoolla huutaa ja kirkuu vain tietyt kakarat, ei suinkaan kaikki. Todella ikävää kun tällainen kirkupilli kurvaa naapuriyhtiöstä meidän pihaan leikkimään. Varmaan vanhemmat mielellään lähettää toisten pihoihin ettei tarvitse itse kuunnella. 

Vierailija kirjoitti:

Muistetaan nyt että on eri asia kun taapero itkee kärryssä harmiaan, kuin että 5v. tai isompikin kiljuu, ei itke, ei leiki, on ehkä rauhallinen tai juoksee mutta kiljuu ilman mitään järkellistä syytä. Ei tuon ikäinen enää ole innoissaan keksimistään uusista äänistä niinkuin vauva.

No näin. Varmaan jokainen normaali ihminen ymmärtää että vauvoista ja uhmaikäisistä lähtee ääntä. Nää isommat, jopa kouluikäiset, voisi kyllä opettaa olemaan hiljempaa. Ainakin omassa lapsuudessa siihen meteliin puututtiin ja jos ei mennyt sanominen perille, niin sitten lähdettiin kotiin rauhoittumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kirkuvat myös kotonaan kerrostaloissa, jotkut pennut eivät tunnu poistuvan koskaan kotoaan vaan huutavat ja kirkuvat aamusta iltaan.

Jep! ihan sama onko kesä vai talvi, arkipäivä vai viikonloppu, leikki-ikäiset lapset on sisällä kirkumassa! Miksi?

Laiskat vanhemmat.

Annetaan lasten kirkua, kiusata/ärsyttää omia ja muiden koiria ja eläimiä. Kun ei itse jakseta kirkuvia lapsia laitetaan okt leikkipaikat mahdollisimman kauas omalta terassilta, trampat naapurin rajalle.

Järkyttävä meteli joillakin asuinalueilla, jos useampi vastaava perhe asuu lähekkäin.