Laita tähän pinoon kaunein ja koskettavin runo, jonka tiedät! Aihe vapaa!

Oman lapsen, pienen linnun

kannoit alla sydämen.

Nyt on onni täydellinen,

syliisi saat ottaa sen.

Tunnet käden, pienen, hennon,

tunnet posken pehmeän.

Voisko olla kauniimpaa

kuin alku uuden elämän.

Ja minäkin aina itken, joka kerta, kun luen tuon laittamani runon...

Terv. 12

Vierailija:

Oman lapsen, pienen linnun

kannoit alla sydämen.

Nyt on onni täydellinen,

syliisi saat ottaa sen.

Tunnet käden, pienen, hennon,

tunnet posken pehmeän.

Voisko olla kauniimpaa

kuin alku uuden elämän.

mut " minä" muodossa.

Eli

Oman lapsen pienen linnun

kannoin alla sydämmen

Nyt on onni täydellinen

syliini saan ottaa sen jne...



Toi on kyl aivan ihana runo!

Kun olin hyvin pieni,

niin järvi oli sininen

ja rannan kivet lämpöiset.



Kun olin hyvin pieni,

äidin käsivarsi tuoksui aamulta.



Kun olin hyvin pieni,

unesta uneen kävelin

nelijalkainen.





Olen aina tykännyt, mutta omien lasten myötä tullut entistä rakkaammaksi.

se meni jotenkin näin:



Voi, sanoi siili,

olen tunteellinen siili,

olen hyvä kiltti hellä

ja kennelläpä kellä

on vastaansanomista,

se vain on surullista,

että piikkikuoren alla

siilin hellyys piili.

Oi sanoi siili,

olen surullinen siili,

niin yksinäinen jotta

ja se on aivan totta.

Se yksinään eli

ja piikein piikitteli

ja piikkikuoren alla

sitten itkeskeli.

t:32

Voi, äkkiä meidät saavuttaa ilta

yksinäiset sydämet yhden leiviskän majatalossa



eleanor rigby eevaliisa epäröivä

iltaisin polvistuu kapean hetekkansa viereen

jääkylmälle lattialle

kysyy Jumalalta:

milloin

ja kohtu, pian ruohottuva muisto

itkee tuulta joka tanssittaisi siemenen

Tämän runon opin päiväkodissa; johtajatar itse opetti sen minulle henkilökohtaisesti, ja paljon muutakin... jussi

Heitäthän varovasti arkulle multaa

siellä on mummi, siellä on kultaa.

Ja Jumala sanoi: " Toisille annan toiset askareet,

vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.

Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävää päällä maan,

ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan.

Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,

joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee."



Minä sanoin: " He tulevat raskain saappain, multa-anturoin -

miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,

sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?"



Ja Jumala sanoi: " Verellä ja kyynelillä vain.

Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan -

pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.

Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,

he antavat kyllä anteeksi, jos sillan rakennat.

Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,

joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.

Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:

ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet

Näin kun itse kirjoittaa, se on tullut läheiseksi...

Kaikki taivaan enkelit kutsun luoksesi

odottava äiti jonka silmissä onni ja huoli asuvat



Kaikki taivaan enkelit kutsun suojaksesi

varjelemaan sinua ja lasta jonka elämän alku

monella tavalla on ollut vaarassa



Kaikki taivaan enkelit kutsun tukemaan sinua äiti

jotta jaksaisit pahoinvoinnin ja masennuksen

malttaisit maata tarvittaessa paikallasi

kestäisit tutkimukset ja lääkärissä käynnit



Kaikki taivaan enkelit kutsun paikalle auttamaan

kun kohdun on aika aueta

ja lapsen syntyä syliisi

kunnes rinnoillesi lasketaan kaivattu lapsonen

vielä märkä ja hämmästynyt

ja taivaan enkeleillä on aihetta tanssia ilosta

ja ylistää kanssasi elämän Antajaa.



-Anja Porio-

Joukossa Jumalan lasten,

elosi matka kulje.

Armon alttarille,

sydämen painot sulje.

Älä maailman viedä anna,

omatuntosi rauhaa pois.

Älä syntiä tunnolla kanna,

ne veri Jeesuksen pestä voi.

Kun ristin kaitaa tietä

sinä jaksat kilvoitella,

on edessä taivas vielä,

osa parahin lapsosella.

Tänä päivänä kosketti maata

siipi enkelin taivaallisen.

En onnestain puhua saata,

vaan vierivät kyyneleet.



Vaikka äitinä olen heikko,

niin paha ja syntinen

yhä kuitenkin Jumala luottaa

sain uuden pienoisen.



Laski enkeli helmaani lapsen,

pojan/tytön pienen ja suloisen.

Näin vieläkin äidiksi minut

taas uudelleen siunaten.



Tästä kiittää en kylliksi saata

Pyhän Jumalan rakkautta

Taas kalleinta olen saanut

aivan keskeltä taivasta.

Kukaan ei voi mitenkään tietää,

mitä elämä tarkoittaa,

mitä mikään tarkoittaa,

ennen kuin saa lapsen,

jota rakastaa.

Silloin koko maailmankaikkeus muuttuu,

eikä mikään enää ikinä

näytä aivan samanlaiselta kuin ennen.

Vielä tänään

sinä painat varovasti jalkasi lattialle

ja tunnustelet

kestääkö se askeliesi painon

Vielä tänään

tarraat kiinni käteeni

ja liikut hitaasti samaan tahtiin kanssani.

Mutta riemastuneessa ilmeessäsi on

jo lupaus huomisesta:

Minä menen, minä juoksen,

minä lennän eteenpäin!

Pysy perässä äiti,

olen matkalla seikkailuun!





Alkuperäistä kirjoittajaa en valitettavasti tiedä =(

Perhonen:



" Eilenhän vasta

katselin lasta...

haurasta kasvavaa.

Näin siivet hennot,näin ensilennot.

Odotti kaunis maa.



Taivaaseen lensit

valoa päin,

huoneeseen yksin pimeään jäin.

Siivin haavoittunein

sinä lensit

luo Jumalan.



Mureni taika,mitä on aika.

Missä on perhonen?

Tiedämme täällä

levon sait päällä

Jumalan kämmenen.



Taivaaseen lensit

valoa päin,

huoneeseen yksin pimeään jäin.

Siivin haavoittunein

sinä lensit

luo Jumalan.



Perhonen pieni

valaisit tieni,

aina jäät sydämeen.

Päivämme kiitää

aika pois liitää.

Kohtaamme uudelleen.



Valossa kylpee Jumalan maa.

Jokainen siivet eheät saa.

Sinä Taivaaseen lensit.

Jo siellä odotetaan..."

Paha ei ole kenkään ihminen,

vaan toinen on heikompi toista.

On hyvää rinnassa jokaisen,

vaik aina ei esille loista.

Kas hymy jo puoli on hyvettä

ja itkeä ei voi ilkeä.

Mis ihmiset tuntevat tuntehin,

liki liikkuvi jumalakin.



En ole varma menikö kirjaimilleen oikein, mutta ainakin melkein. Isäni opettama runo, joka sisältää suuren viisauden ja opettaa ymmärtämään ja suvaitsemaan muita, erilaisiakin ihmisiä.

On toukokuun toinen sunnuntai

ja liput ne saloissa liehuu,

äitejä tänään juhlitaan

ja juhlakahvit jo kiehuu.

Puheita kauniita kuunnellaan,

tulee kehuja tullen mennen,

niitä äidit yhä vain kuulla saa

kuten kuulla sai äidit ennen.



Äiti tuo hellä ja lämpöinen

uhrautuvainen ja jalo,

ahkera, pullantuoksuinen

kiiltää puhtauttaan koko talo.

Ei lie äidin sydäntä hellempää

kunnon äiti ei helposti suutu,

äiti aina jaksaa vain ymmärtää

ei viisautta äideiltä puutu.



Minä istun, mietin ja käsitän

en mittoja noita täytä,

ja jos oikein asian ymmärrän

en kai äidiltä edes näytä.

Vajoan penkissä alaspäin

hymyn yritän esiin kaivaa,

en tunnista kehuista itseäin

yhä enemmän tilanne vaivaa.



Kai äitinä inhimillinen

on otteeni elämään tähän

minä aina jaksa rakastaa en

vaan vihaankin joskus vähän

Minä suutun joskus niin tosissaan,

että ihan ravistaa tekisi mieli

ja suuria tulia aikaan saa

tää liukas ja terävä kieli



Huono omatunto ja syyllisyys

meitä äitejä usein vaivaa

kehut silloin tuntuvat pahalle

ne arpia auki vain kaivaa



Jospa kehujen ylitsevuotavien

sijaan sanoa vaikka voisi

jotain armollista ja pehmeää

se kuin musiikki korvissa soisi

Jos kuulisi hetkenä sellaisena

kun mieli ei taivaisiin yllä

että selviät ihan kivasti

ja äitinä riität kyllä



tekijä:Tuulikki Jääskeläinen

Jos saisin teidät vielä takaisin,

nutut narulle, vaipat tuuleen,

kaiken muun siirtäisin sivuun,

teidät syliini nostaisin, pitelisin pitkään.



Eeva Heilala