Laita tähän pinoon kaunein ja koskettavin runo, jonka tiedät! Aihe vapaa!

Eli merenpohjassa meritähti,

tuhat tonnia vettä yllä.

-Minä kestän kyllä,

sanoi meritähti.

-On terävät sakarat,

kiinteät pakarat ja

paineenkestävät kakarat.



-Kirsi Kunnas-

" Kuolema ei merkitse mitään . . .

olen vain hiljaa siirtynyt seuraavaan paikkaan.

Minä olen minä ja sinä olet sinä.

Mikään välillämme ei ole muuttunut.

Kutsu minua entisellä tutulla nimelläni, puhu minulle yhtä luontevasti kuin ennenkin.

Älä muuta äänenpainoasi, älä käytä teennäisen kunnioittavaa tai murheellistä sävyä.

Naura niin kuin me aina nauroimme yhdessä huvittaville pikku jutuille.

Rukoile, hymyile, ajattele minua - anna nimeni olla mukana kaikessa niin kuin se aina oli,

luonnollisena osana elämää, vailla varjon häivää.

Elämä on yhtä tärkeää kuin ennenkin.

Se on alati sama, se jatkuu keskeytyksettä

Miksi unohtaisit minut, vaikka et näe minua ?

Odotan sinua kunnes tulet, jossakin hyvin lähellä, aivan nurkan takana.

Kaikki on hyvin."

kun iloiset nauravat kasvosi nään

mä usein pysähdyn miettimään

mua mistä palkitaan näin

kun saan sun nähdä kasvavan vierelläin

jos suinkin osaan niin lahjoitan sen

tuon lapsuuden kauniin ja onnellisen

ei lapsi voi ennalta toivoa,

hän syntyykö länteen vai itään.

ei vanhempiaan voi hän valita,

ei syntymäperää ei mitään.

Ilman aikuista lapsi ei selvitä voi,

kuin vuosia myöhemmin vasta.

siks huutomme aikuinen sinulle soi.

sinä varjele, suojele lasta.

Kun kilpailun kiireessä aikuinen

pian ystävän tuskaan jo turtuu

satumaailma pienten lapsien

vähän kerrassaan särkyy ja murtuu.

Väkivaltaa on maailma tulvillaa,

pelko pienellä on ihmisellä.

Vaikka aikuisen hylkivät toisiaan,

muista lapselle olla vain hellä.

Älä itke minun tähteni



Älä seiso haudallani itkemässä;

en minä ole siellä; En minä nuku.

Minä olen tuhat puhaltavaa tuulta;

Minä olen lumessa kimalteleva timantti.

Minä olen auringonvalo kypsyneessä

viljassa; Minä olen syksy pehmeä sade.



Kun heräät aamun hiljaisuuteen,

minä olen hiljaisten lintujen nopea

pyrähdys kaartavaan lentoon.

Minä olen yössä loistava lempeä tähti.

Älä seiso haudallani itkemässä.

En minä ole siellä; En minä ole kuollut.

Tällä Tiellä

Aamu, sänky on vieras,

kylmät seinät huokuvat tuskaa

eilinen hyökkää kuin vihainen tuuli,

se repii, raastaa ja kiduttaa

eilen omistin tuskan,

nukahdin pelkoon ja uneen ahdistavaan

eikä tuska unohda mua,

se ei jätä minua yksin



ja mä kävelen tätä tyhjää tietä

taloon jota kodiksi kutsutaan

vaikka siellä ei ole minulle ketään

olen yksin tällä tyhjällä tiellä

olen yksin tällä tyhjällä tiellä

tällä tiellä, tällä tiellä



ilta, pöytä on tuttu,

vieraat kasvot aukovat suita

tyhjyys ympäröi meitä ja tuska,

eikä kukaan uskalla kerätä luitaan

yö tulee ja heittää

meidät tyhjille kaduille taas

synkät kadut kuin tuhannet sillat

vievät pimeydestä pimeyteen



ja mä kävelen tätä tyhjää tietä

taloon jota kodiksi kutsutaan

vaikka siellä ei ole minulle ketään

olen yksin tällä tyhjällä tiellä

olen yksin tällä tyhjällä tiellä

tällä tiellä, tällä tiellä



ja mä kävelen tätä tyhjää tietä

taloon jota kodiksi kutsutaan

vaikka siellä ei ole minulle ketään

olen yksin tällä tyhjällä tiellä

olen yksin tällä tyhjällä tiellä

tällä tiellä, tällä tiellä

ja aina - yksin

Vierailija:

Vielä tänään

sinä painat varovasti jalkasi lattialle

ja tunnustelet

kestääkö se askeliesi painon

Vielä tänään

tarraat kiinni käteeni

ja liikut hitaasti samaan tahtiin kanssani.

Mutta riemastuneessa ilmeessäsi on

jo lupaus huomisesta:

Minä menen, minä juoksen,

minä lennän eteenpäin!

Pysy perässä äiti,

olen matkalla seikkailuun!

Alkuperäistä kirjoittajaa en valitettavasti tiedä =(

Mitä minä sanon tyttärelle

kun hän on kahdeksantoista

ja lähdössä kotoa



Sanonko

äiti piilotti sisimpänsä

että sinulla olisi oikea koti

äidin ajatukset lepattivat levottomina

äidin posket hehkuivat ja veri kiersi

vielä kun olit kuuden ja seitsemän

mutta äiti kätki sen

hautasi sen

unohti sen

että sinulla olisi

ehjä perhe

esikuva

elämän malli

ole kiitollinen ja tee samoin.



Satu Hassi

Sydän tuntee enkelin.

Sydän rakastaa.



Sydän uskoo enkeliin.

Sydän uskaltaa.



Vaikeinakin päivinä

kovinakin aikoina

kipeinäkin hetkinä



Sydän löytää enkelin.

Sydän lohdun saa.

HIEKKAAN KIRJOITETTU, KIVEEN KAIVERRETTU





Kaksi ystävystä vaelsi autiomaan halki. Kesken matkaa ystävykset joutuivat sanaharkkaan ja alkoivat riidellä. Riita johti siihen, että toinen

läimäytti toista. Ystävä, jota toinen oli lyönyt, Tuli pahalle mielelle.



Hiljaisena hän kirjoitti hiekkaan:



" TÄNÄÄN PARAS YSTÄVÄNI LÖI MINUA"



Toinenkin oli kovin pahoillaan. Ystävykset sopivat riidan ja jatkoivat

matkaa, kunnes tulivat keitaalle. Siellä oli lähde ja he päättivät kylpeä.

Läimäyksen aikaisemmin saanut luiskahti kiveltä ja oli hukkua lähteeseen, mutta ystävä ehti pelastaa hänet.



Pelastuttuaan ja kokemustaan elvyttyään hän kaiversi kiveen:



" TÄNÄÄN PARAS YSTÄVÄNI PELASTI HENKENI"



Ystävä, joka oli häntä ensin lyönyt ja sitten pelastanut, kysyi: " Kun löin sinua, kirjoitit siitä hiekkaan, ja nyt hakkasit sanat kiveen.

Miksi?"



Toinen vastasi: " Kun joku tekee meille jotain pahaa, se pitäisi kirjoittaa

hiekkaan, jotta anteeksiannon tuulet voivat viedä kirjoituksen mukanaan.



Mutta kun joku tekee meille jotain hyvää meidän tulisi kaivertaa se kiveen, jottei kukaan voisi pyyhkiä sitä pois ja unohtaa" ...



Opettele kirjoittamaan surusi hiekkaan ja kaivertamaan onnesi kiveen.

Taivaan Isän kaikkein pienin enkeli

kerran maailmaan se matkasi.

Kauan kiersi kunnes vihdoin löysi sen;

kahden nuoren herkän rakkauden.

Ihmislapset alttarilla vierekkäin

mies ja vaimo ovat tästä eteenpäin.

Heitä katsellessaan pieni enkeli

nöyrän rukouksen kotiin lähetti.



Oi, Isä anna heille voimaa välittää,

tahtoa ymmärtää, tukea omaa ystävää.

Suo heille koti, jossa toinen kannattaa,

kun toinen uuvahtaa,

niin että rakkaus siellä aina elää saa.



Taivaan Isän kaikkein pienin enkeli

nuorenparin ajatukset aavisti;

Jakaa haluaisivat he vanhuuden

kanssa onnellisten lastenlapsien.

Nuoret hiljaa mielessään nyt lupaavat,

että toinen toisiaan he tukevat.

Tyytyväinen taivaan pieni enkeli

lähtiessään hymyili ja kuiskasi;



Oi, Isä anna heille voimaa välittää,

tahtoa ymmärtää, tukea omaa ystävää.

Suo heille koti, jossa toinen kannattaa,

kun toinen uuvahtaa,

niin että rakkaus siellä aina elää saa.

Tuonen lehto,

öinen lehto,

siell' on hieno hietakehto,

sinnepä lapseni saatan



Aleksis Kivi



(Kuulin juuri pienen tytön kuolemasta ja tämä soi mielssäni)

Kuka väittää, että lapsi muka olisi heikko?

Pähkinän kokoisena

se jo nostaa aikuisen

maan pinnasta viikoksi irti,

heittää sitten harteille

kymmenien vuosien

raskaat huolet.

Ja vaikka kuinka kuuntelisin,

ei se edes huohota.

(Tommy Tabermann)

Satakieli- laulamasta laatessaan-

on se harmaa lintu vain





Joskus teininä joku sen minulle lausui, ja jäi mieleen :) olen kuitebkin lukenut sykähdyttävämpiäkin..

Ennen kuin minusta tuli äiti,

Tein ja söin lämpimiä aterioita.

Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.

Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

Nukuin niin myöhään, kuin halusin enkä kantanut huolta siitä,

kuinka myöhään menin nukkumaan.

Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

Siivosin kotini joka päivä.

En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

En tullut ajatelleeksi olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.

En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

Minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu

kakattu

syljetty

pureskeltu

pissitty

eikä nipistelty pienillä sormilla



Ennen kuin minusta tuli äiti,

Minulla oli täydellinen mielenhallinta,

- ajatuksieni

ja vartaloni hallinta.

Nukuin koko yön.

En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit

voisisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.

En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.

En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.

En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.

En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi,

etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.

En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi

palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.

En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi

vaikuttaa elämääni niin paljon.

En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.

En koskaan tiennyt, että rakaistaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

En tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.

En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.

En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.

En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan

itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti,

En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein

tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.

En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä

iloa

rakkautta

sydänsärkyä

ihmetystä

tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.

En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli äiti.

NUORUUSTANGO

(Anu Kaipainen)



Lämpöni lempeni annan

kaunis on nuoruutein

Näät suven ruusut kannan

itseni yksin tein



Ei ole muuta antaa

kuin tämä nuoruutein

Sulle sen tahdon kantaa

en ota itsellein



Muuta en koskaan tahdo

kuin sinun olla vaan

Elämä ympärilläin

kaikkoaa kokonaan



Huominen päivä ei meitä

vaaranna varjollaan

kun sinun saan vain olla

täysin ja kokonaan

Vierailija:

Sunnuntaiaamuna

käveli rakkaus

minua eteisessä vastaan.

Sillä oli pylly paljaana.

Se tahtoi syliini.

Painoi posken omaani vasten

ja sanoi " äiti" .

Itken aina, kun luen tuon. Nytkin. Siinä tiivistyy äitiys ja rakkaus omaan lapseen niin täydellisesti ja arkisen kauniisti.

Se on lämmintä maitoa pullollaan

Sill' on äidin suukkonen otsallaan

Se on kurkkua myöten kylläinen

peto pikkuinen



(ote Aaro Hellaakosken runosta)

Sunnuntaiaamuna

käveli rakkaus

minua eteisessä vastaan.

Sillä oli pylly paljaana.

Se tahtoi syliini.

Painoi posken omaani vasten

ja sanoi " äiti" .





Itken aina, kun luen tuon. Nytkin. Siinä tiivistyy äitiys ja rakkaus omaan lapseen niin täydellisesti ja arkisen kauniisti.

Tämä saa kyyneliin edelleen. Ystävä laittoi tekstiviestillä vauvaonnittelut sairaalaan samana iltana kun kuopuksemme (10kk) oli syntynyt pienten komplikaatioiden kautta -elävänä ja hyvinvoivana.



" Pieni nenä kipristää, mikä onkaan paikka tää?

Äiti, isä, kaksi veikkaa -kaikki heitää kuperkeikkaa!

Sattuipa vauvalle hyvä tuuri, kun syntyi ___lle juuri!

Siks onnea toivotan kaikille teille: äidille, isälle, vesseleille!!"



Kun olimme vauvan kanssa kaikista selvitty, en voinut kuin itkeä :)



ps. toinen minun itkettäjä on tuo Iltalaulu Riikalle. Luin sitä miljoona kertaa kun esikoisemme oli syntynyt.