Hoitajien nöyryytys vain jatkuu: Nyt Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri poisti hoitajilta oikeuden pitää sairaslomaa omalla ilmoituksella.

Vierailija kirjoitti:

Aika härskejä hoitajia jos ovat tosiaan uhanneet olevansa sairaslomalla jos suojelutöihin joutuu. Tuolla hoitotyön etiikalla kannattaisi vaihtaa alaa eikä vain uhkailla sillä.

Tuollaiset viiden päivän saikuttajat ovat väärällä alalla.

Siitä vaan irtisanoutumaan niin on kaikilla mukavampaa 

Samalla työpaikalla ei saisi olla yli 70% osuutta naisia. Saavat kaikki asiat vain sekaisin ja syyttömät kärsimään.

lh ja sh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa tuo muutamien uhoaminen siitä, että käyttävät ansaittuja etuuksia työnantajaa vastaan olisi syy?

OSALLE hoitajista kuuluisi palkankorotus, koska työssä todella tarvitaan erityistä osaamista ja huolellisuutta jne. Ongelma on siinä, että älyttömiä korotuksia halutaan KAIKILLE.

Eri työtehtävissä on erilainen palkkausperuste. Sitä hoiturit ei nyt halua tajuta ja kusee hyvän jutun kaikilta. Perseen pyyhkiminen nyt ei suurta osaamista vaadi. Perseeseen tehdyn leikkaushaavan hoitaminen jo kylläkin jne. Jälkimmäiselle palkankorotus on ok. Ensimmäiselle ei. Siihen hommaan ei tarvita erityistä osaamista tai edes AMK-tutkintoa - ellei nyt sillä halua sitä työtään hoitaa.

Sama henkilö ne perseet pesee ja perseen haavat hoitaa. Vai mitä tarkoitat? Yleensä lähihoitajat tekevät, sairaalassa se voi olla myös sh. Mutta heille kuuluu myös kaikki muutkin työt.

Sellaista ammattia ei toistaiseksi ole kuin "perseenpesijä". Ne perseet pesee samat henkilöt jotka hoitaa haavoja, laittaa katetreja, antaa lääkkeitä, laittaa tippoja jne. Eli kenelle ne palkankorotukset kuuluu ja kenelle ei, sun mielestä?

Niinpä. Meillä lähärit ja sh:t tekee samoja hommia. Toki sh:lle kuuluu sitten tietyt joita lähäri ei saa tehdä, ja hän saa isompaa palkkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä ihan tutkittu, että omalla ilmoituksella ollaan pois lyhyempi aika kuin lääkärin kirjoittamalla lomalla. Tästä lähin jokaiselle paukkuu lääkäriltä siis se 5pv kun muuten olisi oltu se 2-3pv... No sujuuhan se näinkin.

Jatkossa aion kirjoittaa sen 5-7pv aina kun se yhtään sopii pirtaan. Työhön ei saa mennä sairaana vanhuksia ja syöpäpotilaita tartuttamaan.

T. Lääkäri (Ihan solidaarisuudesta)

Siinähän kirjoitat. Ei firmat tyhjästä maksa työterveysasemille, aina voi vaihtaa työterveyspalvelun tuottajaa, jos ehdot eivät täyty maksajan mukaan.

 Minä olen ollut sairauslomalla  töistä saadun koronainfektion takia, töistä saadun noroinfektion takia ja koska potilas ajoi sähköpyörätuolilla jalkapöydän yli (tahallaan).

 Hyvin moni kollega ihan vastaavista syistä on ollut sairauslomalla. Marssimurtumat jalassa tai niveltulehdukset ranteissa ja olkapäissä on hoitajilla ihan ammattitauteja ja infektiot tarttuvat kun joudutaan olemaan lähietäisyydellä sairaisiin potilaisiin.  Eikä ennen koronapendemiaa kyllä mitään maskeja edes taloissa ollut että niitä olisi voinut käyttää esimerkiksi silloin kun koko osasto on norossa tai influenssassa.

Minä olen ammatiltani hoitaja ja minä taasen olen huomannut, ettei esimies ole kiinnostunut siitä, kuinka usein työntekijöillä on sairaspoissaoloja. Minunkin työpaikoilla ne määräaikaiset sijaiset, joilla on vähän väliä sairaslomia, saavat jatkoa työsoppariin ja sitten ne, joilla on harvoin saikkua, eivät saa jatkaa samassa työpaikassa.

Eikö sairaanhoitaja ole aika tyypillinen duunarihomma? Rutiinin omaista hommaa enimmäkseen. Kokeita, mittauksia, kirjanpitoa jne.

Äitini oli sairaanhoitaja. Meillä on aina ollut huonot välit ja hän on kohdellut minua viileän etäisesti, koittanut pysuä aina loitolla, etten näkisi sitä inhoa, mitä hän kokee minua kohtaan. Isä sitten kasvatti minut.

Haaveilin koko lapsuuden ja nuoruuden sairaanhoitajan ammatista. Se oli ainoa älä, mitä pystyin kuvittelemaan tekeväni ja intohimoni. Sitten, kun tuli lukion jälkeen hakemisen aika ja täytin innolla papereita huoneessani, äiti tuli sisään ja seisoi siinä hiljaa tuijottaen. Sitten otti kiinni käsivarresta ja sanoi "Älä ikinä hae sairaanhoitajaksi, se on kamalin ammatti, mitä voit ajatella. Älä tee sitä, tee mitä vain muuta." Sitten hän käveli pois, eikä koskaan puhunut asiasta. Niin kuin ei oikeastaan muutenkaan puhunut minulle.

En hakenut sairaanhoitajaksi. Se tilanne oli niin aito. Ainoa kerta, että hän puhui minulle. Muulloin oli ivallinen, kylmä, julma tai välinpitämätön.

Olen kiitollinen. En ole sairaanhoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas no entäs sitten lapsen sairastelun takia loma? Näitä saattaa kertyä paljon, jos pieniä lapsia. Itse en ollut paljon koskaan sairaana, mutta lapsen takia usein joutui olemaan. Yksi työnantaja ei vaatinut edes lapsen sairastelusta todistusta kolmeen päivään, toinen vaati heti ensimmäisestä päivästä. Riippuu tuossakin työnantajasta.

Muistan kun lapseni oli vielä päiväkodissa, ja minä töissä jossa eka päivä oli "omavastuupäivä".

Kun lapsi sairastui, enkä saanut hänelle siinä aamulaa sairauden huomatessani hoitajaa, ja jouduin tuon päivän olla omaan piikkiini pois, niin en sitten viitsinyt hommata lasta hoitamaan ketään, vaan olin suosiolla itse lapseni kanssa niin kauan kuin hän sairasti. Jos olisin saanut tuolta ekalta päivältäkin palkan, niin olisin hommannut mummin lasta hoitamaan. Meillä siis ta kusi ihan omiin muroihinsa tuolla palkattomalla ekalla päivällä, ja ne jotka olisivat olleet lapsen sairauden takia vain yhden päivän pois, olivatkin sitten 3-5 päivää pois. 

Miten voi olla omavastuupäiviä? Työaikalain mukaan palkka on maksettava, eikä työsopimuslain mukaan TESissä voida huonontaa lain takaamia oikeuksia eikä vastaavasti työsopimuksessa TESin takaamia oikeuksia

11 § (18.5.2018/377)

Sairausajan palkka

Työntekijällä, joka on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtään, on oikeus sairausajan palkkaan. Jos työsuhde on jatkunut vähintään kuukauden, työntekijällä on oikeus saada esteen ajalta täysi palkkansa sairastumispäivää seuranneen yhdeksännen arkipäivän loppuun, enintään kuitenkin siihen saakka, kun hänen oikeutensa sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaiseen päivärahaan alkaa. Alle kuukauden jatkuneissa työsuhteissa työntekijällä on vastaavasti oikeus saada 50 prosenttia palkastaan.

Näköjään voi. Karenssi/omavastuupäivä on alan tes.n mukainen ja mahdollinen.

-Sairausajan palkan maksaminen kiinteistöpalveluala:

Sairausajan palkka maksetaan toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka olisi ollut työntekijän työpäivä.

Tätä karenssipäivää ei kuitenkaan ole,

kun työntekijän työsuhde on ennen sairauden alkamista jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään 2 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

 

 Minä olen ollut sairauslomalla  töistä saadun koronainfektion takia, töistä saadun noroinfektion takia ja koska potilas ajoi sähköpyörätuolilla jalkapöydän yli (tahallaan).

 Hyvin moni kollega ihan vastaavista syistä on ollut sairauslomalla. Marssimurtumat jalassa tai niveltulehdukset ranteissa ja olkapäissä on hoitajilla ihan ammattitauteja ja infektiot tarttuvat kun joudutaan olemaan lähietäisyydellä sairaisiin potilaisiin.  Eikä ennen koronapendemiaa kyllä mitään maskeja edes taloissa ollut että niitä olisi voinut käyttää esimerkiksi silloin kun koko osasto on norossa tai influenssassa.

Miksi teillä ei ole tilattu maskeja aikoinaan? Vuonna 2015 olin muutaman päivän maski päässä töissä, koska kotona oli influenssapotilas. Kun sitten itse sairastuin, niin työpaikallani ei kukaan, ei edes huonokuntoiset hoidettavat, saanut influenssaa. Jos minulla ei olisi ollut maskia, olisi varmasti sairastunut lähes koko osasto.

Viikon saikkuvapaat ilman lääkärintodistusta menee jo absurdin puolelle.

Että oikein marssimurtumia. Oikein sääliksi käy raukka parkoja.

Onhan siitä viikko saikkua saatava jos pomo käskyttää tekeen töitä.

Maz kirjoitti:

Mitensää saat haettuu todistukse jos makaat puolikuolleena sängyssäs ?

Moni muu saa haettuna"puolikuolleena"mutta hoitajat ei saa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käsittänyt, että juuri tuo ahkera saikuttaminen on eräs näiden hoitoalan työpaikkojen kärkiongelma. Ihmiset jäävät usein pois työstä lyhyellä varoitusajalla, eikä sijaisia saada. Tuollainen omin luvin saikuttelu olisi pitänyt poistaa jo aikapäiviä sitten. Itsekin olen jokaisesta sairaspäivästä joutunut hakemaan todistuksen, enkä näe asiassa mitään ongelmaa. Nimim. Keskimäärin 2 sairauspäivää vuodessa

Ai ei ole iso ongelma? Kun ne ajatt

Eli mielestäsi hoitajavaje johtuu omin luvin saikuttelusta?

Kuten sanoin, alalla ilmeisesti saikutellaan paljon. Tämä on tullut esiin hoitajapulaa koskevassa keskustelussa. Kyllä se varmasti jossakin määrin vaikuttaa esimerkiksi työpaikan henkilöstön pysyvyyteen, jos pitäisi aina olla paikkaamassa toisten poissaoloja.

Ohis, mutta alalla saikutellaan paljon mm. koska ollaan jatkuvasti tekemisissä sairaiden ihmisten kanssa. En tiedä mistä se myytti on tullut, että kaikilla hoitajilla on ihan super vastustuskyky johon mikään ei tartu. Jos on noroa, niin moni hoitaja saa noron. Jos on influenssaa, niin moni sairastuu siihenkin vaikka olisi rokotus, koska saattaa joutua hoitamaan ihan jatkuvasti influenssaisia ihmisiä ja se suojaus ei ole mikään 100%. Flunssa voi tulla meistä kelle hyvänsä ja aika moni potilas käy flunssassa joko terveyskeskuksessa tai sairaalassa. Harva joka ei ole hoitoalalla kohtaa niin paljon eri taudinaiheuttajia päivän aikana kuin hoitajat. Oon tehnyt töitä aikoinaan myös päiväkodissa ja siellä ihan sama ilmiö, kun tautikausi alkaa niin henkilöstö käy sen myös läpi.

- Sairaanhoitaja

Varmasti jossain määrin näin, mutta kyllä työyhteisössä aina jännästi erottuvat ne, jotka ovat koko ajan saikulla. Jos voi ottaa saikkua noin vain, niin taatusti jäädään helpommin myös turhaan kotiin, kun on vähän kipeä olo jne.

Totta kai ne saikuttajat erottuvat, mutta ei se tarkoita sitä, ettei sille poissaololle ole todellista syytä. Meillä töissä yksinhuoltajalla 3 kouluikäistä lasta. Jokainen lapsi vuorollaan kipeänä, ja sen jälkeen viimeisenä äiti. Oli 4 viikkoa putkeen poissa, tai saattoi siellä välissä olla 1-2 työpäivää jossain. Toinen työntekijä myös jatkuvasti sairaslomilla. On ihan oikeasti sairas, lääkärinsä yrittää saada sairaseläkettä hoidettua, mutta ei tahdo onnistua. Yritä siinä nyt tehdä tietokoneella töitä kun sormet ovat kipeät, lenkkimakkaroiksi turvonneet ja vaatteitakaan ei saa puettua ilman avustajaa kun kädet on niin huonona.

Mä myös jään kotiin heti jos on vähän kipeä olo. Syynä siihen on se, että levätessä tauti ei yleensä iske kunnolla, ja parin päivän saikku riittää. Sitten jos tauti pääsee iskemään, on perussairauden takia heti kyseessä ainakin kahden viikon sairasloma. Parempi sekä minulle että työnantajalle että jään heti pienestäkin kotiin.

Nythän erona on vain se, että käydään lääkärin tai hoitajan luona toteamassa se tarve sairauslomalle. Ei tämä nyt maailmanloppu ole.

Ai ei ole ongelma? Ajat ovat jo nyt kortilla, ei tämmönen turha saikkulappujen kirjoittaminen ainakaan jonoja lyhennä.

Christiiina kirjoitti:

Minä olen ammatiltani hoitaja ja minä taasen olen huomannut, ettei esimies ole kiinnostunut siitä, kuinka usein työntekijöillä on sairaspoissaoloja. Minunkin työpaikoilla ne määräaikaiset sijaiset, joilla on vähän väliä sairaslomia, saavat jatkoa työsoppariin ja sitten ne, joilla on harvoin saikkua, eivät saa jatkaa samassa työpaikassa.

Julkinen sektori...

Pärstäkerroin ratkaisee kun veronmaksajat ovat palkanmaksajia ja työpanoksen hyödynsaajia.

Silloin kun esimies on esim. yrittäjä joka saa suoraan palkanmaksun lisäarvon tehdystä työstä, katsotaan kuka on tehokas ja kenellä on vähän poissaoloja.

Koulumaailma, sote-ala jne. ovat aivan käsittämättömiä työympäristöä sellaiselle joka on ikänsä tehnyt töitä PK-yrityksissä.

Itse olin 20 vuotta metalliallalla parissa pienessä perheyrityksessä, mutta minulle tuli pahoja työstä johtuvia allergisia oireita ja pääsin uudelleenkoulutukseen.

Nykyään olen teknisenä opettajana ja opiskelen samaan aikaan.

Minulle on ollut järkytys millainen asenne-ero työyhteisöissä voi olla? Edellisessä työelämässä kaiken keskiössä oli yrityksen tulos. Se oli asia joka määritti lopullisen tulotason myös työntekijälle ja pidemmällä tähtäimellä se oli yrityksen olemassaolon takuu, joka toi kaikille turvallisuudentunnetta.

Nykyään tuntuu siltä, että keskiössä on se kuinka paljon yksilö voi repiä henkilökohtaista hyötyä ja kuinka vähällä vaivalla se on saavutettu?

AP käyttää vääriä sanoja, puhuu vääristä asioista. Ei tuo mitenkään liity nöyryytykseen, epäluottamukseen, tai tiesmihin vastaavaan. Miksi alunperinkään on olemassa mitään ihmeen sairaslomia? Ihan turha keksintö!

Työntekijä menee töihin jos itse hyötyy siitä. Jos ei hyödy niin ei mene. Niin yksinkertaista.

Jos joku ihminen ei koe töihin menosta itse hyötyvänsä niin hän ei töihin mene. Ei sillä ole siinä vaiheessa mitään merkitystä onko hän sairas vai terve. Sairaus tai terveys ei liity asiaan millään lailla.

Ei pitäisi olla olemassa mitään ihmeen "sairaslomia" koska ne ovat töiden tekemisen kannalta täysin turha keksintö.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikein noille jatkuvasti saikuttaville että enää ei saa niin helposti saikkua valheiden perusteella. Liikaa on saanut kuulla naisten valehtelua, haetaan vähän salkkua kun Iskee shoppailu himo ja töistä ei saa vapaata tai sitte haetaan saikkua kun tulee niin paha mieli kun rakennekynsi katkesi

Puhutko nyt äidistäsi vai vaimostasi?

Toinen ääripää on sairaana töihin tulevat.

Meilläkin yksi laitosmies tuli töihin vaikka itse ja koko perhe ns. p.askataudissa ja juoksi koko ajan vessassa, siinä sitten kiva työkavereiden kanssa odottaa milloin tarttuu itselle sama...

Toiset taitavat sitten olla niin korvaamattomia työnantajalle.

Christiiina kirjoitti:

Minä olen ammatiltani hoitaja ja minä taasen olen huomannut, ettei esimies ole kiinnostunut siitä, kuinka usein työntekijöillä on sairaspoissaoloja. Minunkin työpaikoilla ne määräaikaiset sijaiset, joilla on vähän väliä sairaslomia, saavat jatkoa työsoppariin ja sitten ne, joilla on harvoin saikkua, eivät saa jatkaa samassa työpaikassa.

Kuka tahansa esimies on kiinnostunut alaisten sairauspoissaoloista, hänhän niitä työvuoroja joutuu jatkuvasti sumplimaan, jos poissaoloja on jatkuvasti. Tässä tapauksessa esimies lienee itse pääsaikuttaja?

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli sairaanhoitaja. Meillä on aina ollut huonot välit ja hän on kohdellut minua viileän etäisesti, koittanut pysuä aina loitolla, etten näkisi sitä inhoa, mitä hän kokee minua kohtaan. Isä sitten kasvatti minut.

Haaveilin koko lapsuuden ja nuoruuden sairaanhoitajan ammatista. Se oli ainoa älä, mitä pystyin kuvittelemaan tekeväni ja intohimoni. Sitten, kun tuli lukion jälkeen hakemisen aika ja täytin innolla papereita huoneessani, äiti tuli sisään ja seisoi siinä hiljaa tuijottaen. Sitten otti kiinni käsivarresta ja sanoi "Älä ikinä hae sairaanhoitajaksi, se on kamalin ammatti, mitä voit ajatella. Älä tee sitä, tee mitä vain muuta." Sitten hän käveli pois, eikä koskaan puhunut asiasta. Niin kuin ei oikeastaan muutenkaan puhunut minulle.

En hakenut sairaanhoitajaksi. Se tilanne oli niin aito. Ainoa kerta, että hän puhui minulle. Muulloin oli ivallinen, kylmä, julma tai välinpitämätön.

Olen kiitollinen. En ole sairaanhoitaja.

Ehkä tuo kertoo enemmän äidistäni ja kyynisyydestä kaikkea kohtaan, myös ammattiaan.

Oma äitini oli myös hoitaja. Lämmin ja ymmärtäväinen ihminen, joka aidosti välitti potilaista ja se työ antoi ja merkitsi hänelle paljon.

Itse olen luonteeltani eri tyyppinen, siksi en ole hoitaja ja hyvä niin.

Hoitajat itse sanovat, ettei se ole nykyään mikään kutsumusammatti, vaan rahan vuoksi sitä tehdään.

Siinä on menty metsään. Tuskin monikaan ryhtyy esim. poliisiksi, palomiehiksi/pelastajiksi, ensihoitajiksi pelkän toimeentulon vuoksi, rahaa saa helpommallakin.

Kyllä tietyille aloille tarvitaan jonkinlainen kutsumus, turha muuta väittää.