Ellaa, 29, odotettiin työpaikalle aamupalaveriin, mutta hän ei tullut nuoret työntekijät kertovat, että vaatimus lähitöistä stressaa

Vierailija kirjoitti:

Pitkään etätyötä tehneenä pidän outona myös ajatusta siitä, että etätyöläinen ei koskaan poistuisi kotoaan eikä tapaisi ketään. Näin ehkä kuvittelee vain sellainen ihminen, joilla ei ole muita sosiaalisia kontakteja kuin työkaverit.

Naulan kantaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihan, jos joku haluaa tehdä etätöitä. Yksi asia kuitenkin nuorissa (alle 30v) on se, että heillä tuntuu olevan nykyisin pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia.

Pienestäkin asiasta jäädään sairaslomalle eikä välitetä pätkääkään niistä työkavereista, jotka joutuvat tekemään ne sairaslomalaisen työt. Muutenkin mennään sieltä missä rima on matalimmalla.

Miksi sairastuneen ihmisen pitäisi välittää mistään muusta kuin omasta tervehtymisestään? Ja kyllä, se kulttuuri että sinnitellään töissä vaikka pienessä kuumeessakin on mennyttä, sen asian vei korona-aika, nyt ei olla enää totuttu sinnittelyyn ja hyvä niin.

Luulen, että tässä tarkoitettiin niitä "mukasairaita". Tosin niitä löytyy kaikista ikäluokista ja nykyisin todella paljon. Liian paljon. Varsinkin, jos on jotain menoa kuten vaikka tyttöjen-ilta, niin kummasti sairastuu, jos ei muuten saa vapaata.

Jep, tiedän hyvin, miten työntekijät aina tietävät toisten "mukasairaudet", ihan kuin toisten sairastelut edes kuuluisi muille töyntekijöille pätkääkään. Mistä te tuollaista tiedätte, ellei se ihminen ole itse myöntänyt "mukasairastavansa"?

Ja jos ihmiset mukasairastaa niin jossain lienee silloinkin vika: Eikö työnantaja jousta esim. siinä jos työntekijä tarvitsee joskus palkatonta vapaata tai joustoa työaikaansa? Työnantajan tinkimättömyys asioista aiheuttaa työntekijöissä sitten sellaisen, että haetaan jokin muu keino, että päästään vaikka viemään lemmikki eläinlääkäriin tai hoitamaan pankkiasioita: Jos työnantaja kerta toisensa jälkeen osoittaa ettei piittaa työntekijöidensä omasta elämästä, niin ihan oikein jos työntekijät alkaa "mukasairastamaan", työnantaja itse ajaa työntekijänsä toimimaan niin.

Toi on mun työpaikasta. Vaikka olisi plussaldoja, niitä ei saa käyttää, ei siis edes niihin hammaslääkäreihin ja eläinlääkäriin. Työ ei ole aika-tai paikkariippuvaista, mutta on kiva kieltää. No porukka vaihtuu tiuhaan, näin vanhana itse ei enää jaksa eikä pysty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihan, jos joku haluaa tehdä etätöitä. Yksi asia kuitenkin nuorissa (alle 30v) on se, että heillä tuntuu olevan nykyisin pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia.

Pienestäkin asiasta jäädään sairaslomalle eikä välitetä pätkääkään niistä työkavereista, jotka joutuvat tekemään ne sairaslomalaisen työt. Muutenkin mennään sieltä missä rima on matalimmalla.

Miksi sairastuneen ihmisen pitäisi välittää mistään muusta kuin omasta tervehtymisestään? Ja kyllä, se kulttuuri että sinnitellään töissä vaikka pienessä kuumeessakin on mennyttä, sen asian vei korona-aika, nyt ei olla enää totuttu sinnittelyyn ja hyvä niin.

Hyvä niin? Riippuu siitä, kenelle. Itse ainakin teem työt pienessä flunssassakin, ja olen pärjännyt työelämässä. Ne, jotka saikuttavat heti kun on vähän nuha tai on vähän rasittavaa kun töissä ei ole kivaa, eivät tule pidemmän päälle menestymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihan, jos joku haluaa tehdä etätöitä. Yksi asia kuitenkin nuorissa (alle 30v) on se, että heillä tuntuu olevan nykyisin pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia.

Pienestäkin asiasta jäädään sairaslomalle eikä välitetä pätkääkään niistä työkavereista, jotka joutuvat tekemään ne sairaslomalaisen työt. Muutenkin mennään sieltä missä rima on matalimmalla.

Miksi sairastuneen ihmisen pitäisi välittää mistään muusta kuin omasta tervehtymisestään? Ja kyllä, se kulttuuri että sinnitellään töissä vaikka pienessä kuumeessakin on mennyttä, sen asian vei korona-aika, nyt ei olla enää totuttu sinnittelyyn ja hyvä niin.

Luulen, että tässä tarkoitettiin niitä "mukasairaita". Tosin niitä löytyy kaikista ikäluokista ja nykyisin todella paljon. Liian paljon. Varsinkin, jos on jotain menoa kuten vaikka tyttöjen-ilta, niin kummasti sairastuu, jos ei muuten saa vapaata.

Jep, tiedän hyvin, miten työntekijät aina tietävät toisten "mukasairaudet", ihan kuin toisten sairastelut edes kuuluisi muille töyntekijöille pätkääkään. Mistä te tuollaista tiedätte, ellei se ihminen ole itse myöntänyt "mukasairastavansa"?

Ja jos ihmiset mukasairastaa niin jossain lienee silloinkin vika: Eikö työnantaja jousta esim. siinä jos työntekijä tarvitsee joskus palkatonta vapaata tai joustoa työaikaansa? Työnantajan tinkimättömyys asioista aiheuttaa työntekijöissä sitten sellaisen, että haetaan jokin muu keino, että päästään vaikka viemään lemmikki eläinlääkäriin tai hoitamaan pankkiasioita: Jos työnantaja kerta toisensa jälkeen osoittaa ettei piittaa työntekijöidensä omasta elämästä, niin ihan oikein jos työntekijät alkaa "mukasairastamaan", työnantaja itse ajaa työntekijänsä toimimaan niin.

Toi on mun työpaikasta. Vaikka olisi plussaldoja, niitä ei saa käyttää, ei siis edes niihin hammaslääkäreihin ja eläinlääkäriin. Työ ei ole aika-tai paikkariippuvaista, mutta on kiva kieltää. No porukka vaihtuu tiuhaan, näin vanhana itse ei enää jaksa eikä pysty.

Olen ollut tällaisessa paikassa. En ole enää, kun pystyin lähtemään pois.

Ymmärrän täysin Ellaa...

Koko hybridimalli missä täytyy käydä työpaikallakin vaikka voisi tehdä kaiken etänä on mikromanageri / narsistijohtajien keksintöä jotta saadaan olla alaisen selän takana ja päästä pätemään niin paljon kuin ehtii... etätyöhän on ollut aivan kauhea ratkaisu em. johtamismallille ja sitä edustaville henkilöille...

Nyt kun ollaan etenkin avokonttoreissa niin se ei ainakaan työtehokkuutta paranna eikä keskittymiskykyä eikä luovuutta...

Todella vanhanaikainen malli tämä edellä mainittu johtamismalli minkä vuoksia työntekijöitä pakotetaan työpaikalle...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihan, jos joku haluaa tehdä etätöitä. Yksi asia kuitenkin nuorissa (alle 30v) on se, että heillä tuntuu olevan nykyisin pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia.

Pienestäkin asiasta jäädään sairaslomalle eikä välitetä pätkääkään niistä työkavereista, jotka joutuvat tekemään ne sairaslomalaisen työt. Muutenkin mennään sieltä missä rima on matalimmalla.

Miksi sairastuneen ihmisen pitäisi välittää mistään muusta kuin omasta tervehtymisestään? Ja kyllä, se kulttuuri että sinnitellään töissä vaikka pienessä kuumeessakin on mennyttä, sen asian vei korona-aika, nyt ei olla enää totuttu sinnittelyyn ja hyvä niin.

Luulen, että tässä tarkoitettiin niitä "mukasairaita". Tosin niitä löytyy kaikista ikäluokista ja nykyisin todella paljon. Liian paljon. Varsinkin, jos on jotain menoa kuten vaikka tyttöjen-ilta, niin kummasti sairastuu, jos ei muuten saa vapaata.

Jep, tiedän hyvin, miten työntekijät aina tietävät toisten "mukasairaudet", ihan kuin toisten sairastelut edes kuuluisi muille töyntekijöille pätkääkään. Mistä te tuollaista tiedätte, ellei se ihminen ole itse myöntänyt "mukasairastavansa"?

Ja jos ihmiset mukasairastaa niin jossain lienee silloinkin vika: Eikö työnantaja jousta esim. siinä jos työntekijä tarvitsee joskus palkatonta vapaata tai joustoa työaikaansa? Työnantajan tinkimättömyys asioista aiheuttaa työntekijöissä sitten sellaisen, että haetaan jokin muu keino, että päästään vaikka viemään lemmikki eläinlääkäriin tai hoitamaan pankkiasioita: Jos työnantaja kerta toisensa jälkeen osoittaa ettei piittaa työntekijöidensä omasta elämästä, niin ihan oikein jos työntekijät alkaa "mukasairastamaan", työnantaja itse ajaa työntekijänsä toimimaan niin.

Toi on mun työpaikasta. Vaikka olisi plussaldoja, niitä ei saa käyttää, ei siis edes niihin hammaslääkäreihin ja eläinlääkäriin. Työ ei ole aika-tai paikkariippuvaista, mutta on kiva kieltää. No porukka vaihtuu tiuhaan, näin vanhana itse ei enää jaksa eikä pysty.

Olen ollut tällaisessa paikassa. En ole enää, kun pystyin lähtemään pois.

Iässä 50 + ei pysty enää lähtemään pois. No on meillä italialaista lakkoa, ja ihan taatusti saikulle jäädään pienimmästäkin nuhasta. Työnantaja saa mitä kylvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihan, jos joku haluaa tehdä etätöitä. Yksi asia kuitenkin nuorissa (alle 30v) on se, että heillä tuntuu olevan nykyisin pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia.

Pienestäkin asiasta jäädään sairaslomalle eikä välitetä pätkääkään niistä työkavereista, jotka joutuvat tekemään ne sairaslomalaisen työt. Muutenkin mennään sieltä missä rima on matalimmalla.

Olen jo 39v mutta minusta on ollut liikkeellä näitä juoruja, että olen joka pikkuasiasta saikulla. Koska kyllä, saikkuja tuli vuoden aikana monta. Kumma juttu mutta en halunnut avata sairauslomien syytä juuri näille juoruaville työkavereille.

Syy oli endometrioosi ja myooma, ja se että kun saikkua tarvitsin, alakertani syöksi verta ulos jatkuvalla syötöllä sekä samalla tuntui siltä kun joku vääntäisi rautaisella kouralla sisuskalujani ulos alaselän kautta. Pyörryin kivusta ja jouduin useasti päivystykseen. Mutta koska naistenvaivoja ei lasketa, tämähän oli pikkuvaiva, eikö?

Etätöissä en saikkua tarvitse jokaisesta huonosta päivästä sillä kotona voin esim. kääriytyä lämpöpeittoon ja käyttää aikuisten vaippaa. Koska _tämänhän_ minä haluan kertoa työpaikan juorukelloille! Kuvailla oikein mitä eritettä lentää mistäkin ja kuinka paljon. Pitäisikö lähettää ihan tiedote koko fiman postituslistalle?

Meillä muutama vuosi sitten eräs nuori tyttö alkoi saikuttaa useasti. Yhtä, kahta päivää. "Ei vaikuttanut kipeältä", sanottiin. Ihmeteltiin, miten sillä taas on sopivasti maanantaina "lääkäriaika" johon menee monta tuntia.

Kolmisen kuukautta myöhemmin hän jäi kokonaan sairauslomalle, ja siitä alle kuukauden päästä hän kuoli. Juorukellot varmaan pahastuivat tästäkin, ettäs kehtasikin kuolla käymättä ensin toimistolla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihan, jos joku haluaa tehdä etätöitä. Yksi asia kuitenkin nuorissa (alle 30v) on se, että heillä tuntuu olevan nykyisin pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia.

Pienestäkin asiasta jäädään sairaslomalle eikä välitetä pätkääkään niistä työkavereista, jotka joutuvat tekemään ne sairaslomalaisen työt. Muutenkin mennään sieltä missä rima on matalimmalla.

Miksi sairastuneen ihmisen pitäisi välittää mistään muusta kuin omasta tervehtymisestään? Ja kyllä, se kulttuuri että sinnitellään töissä vaikka pienessä kuumeessakin on mennyttä, sen asian vei korona-aika, nyt ei olla enää totuttu sinnittelyyn ja hyvä niin.

Luulen, että tässä tarkoitettiin niitä "mukasairaita". Tosin niitä löytyy kaikista ikäluokista ja nykyisin todella paljon. Liian paljon. Varsinkin, jos on jotain menoa kuten vaikka tyttöjen-ilta, niin kummasti sairastuu, jos ei muuten saa vapaata.

Jep, tiedän hyvin, miten työntekijät aina tietävät toisten "mukasairaudet", ihan kuin toisten sairastelut edes kuuluisi muille töyntekijöille pätkääkään. Mistä te tuollaista tiedätte, ellei se ihminen ole itse myöntänyt "mukasairastavansa"?

Ja jos ihmiset mukasairastaa niin jossain lienee silloinkin vika: Eikö työnantaja jousta esim. siinä jos työntekijä tarvitsee joskus palkatonta vapaata tai joustoa työaikaansa? Työnantajan tinkimättömyys asioista aiheuttaa työntekijöissä sitten sellaisen, että haetaan jokin muu keino, että päästään vaikka viemään lemmikki eläinlääkäriin tai hoitamaan pankkiasioita: Jos työnantaja kerta toisensa jälkeen osoittaa ettei piittaa työntekijöidensä omasta elämästä, niin ihan oikein jos työntekijät alkaa "mukasairastamaan", työnantaja itse ajaa työntekijänsä toimimaan niin.

Tyypillinen kommentti nykyajan nuorelta. Uhriudutaan ja syytetään muita. Jospa edes kerran ottaisitte hieman vastuuta ja ajattelisitte muitakin kuin itseänne. 

Tyypillistö vanhan ämmän kitinää. Syytellään muita ja uhriudutaan. Jospa vaikka kerrankin pitäisit pääsi kiinni ja hoitaisit ihan omat asiasi.

Olet todennäköisesti yksi syy miksi muut joutuu hakemaan uupumuksen, masennuksen ja ahdistuksen vuoksi saikkua.

Olipas rumasti kirjoitettu viesti. Sinä varmaan olet työpaikallasi se hyvän yhteishengen luoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihan, jos joku haluaa tehdä etätöitä. Yksi asia kuitenkin nuorissa (alle 30v) on se, että heillä tuntuu olevan nykyisin pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia.

Pienestäkin asiasta jäädään sairaslomalle eikä välitetä pätkääkään niistä työkavereista, jotka joutuvat tekemään ne sairaslomalaisen työt. Muutenkin mennään sieltä missä rima on matalimmalla.

Miksi sairastuneen ihmisen pitäisi välittää mistään muusta kuin omasta tervehtymisestään? Ja kyllä, se kulttuuri että sinnitellään töissä vaikka pienessä kuumeessakin on mennyttä, sen asian vei korona-aika, nyt ei olla enää totuttu sinnittelyyn ja hyvä niin.

Luulen, että tässä tarkoitettiin niitä "mukasairaita". Tosin niitä löytyy kaikista ikäluokista ja nykyisin todella paljon. Liian paljon. Varsinkin, jos on jotain menoa kuten vaikka tyttöjen-ilta, niin kummasti sairastuu, jos ei muuten saa vapaata.

Jep, tiedän hyvin, miten työntekijät aina tietävät toisten "mukasairaudet", ihan kuin toisten sairastelut edes kuuluisi muille töyntekijöille pätkääkään. Mistä te tuollaista tiedätte, ellei se ihminen ole itse myöntänyt "mukasairastavansa"?

Ja jos ihmiset mukasairastaa niin jossain lienee silloinkin vika: Eikö työnantaja jousta esim. siinä jos työntekijä tarvitsee joskus palkatonta vapaata tai joustoa työaikaansa? Työnantajan tinkimättömyys asioista aiheuttaa työntekijöissä sitten sellaisen, että haetaan jokin muu keino, että päästään vaikka viemään lemmikki eläinlääkäriin tai hoitamaan pankkiasioita: Jos työnantaja kerta toisensa jälkeen osoittaa ettei piittaa työntekijöidensä omasta elämästä, niin ihan oikein jos työntekijät alkaa "mukasairastamaan", työnantaja itse ajaa työntekijänsä toimimaan niin.

Tyypillinen kommentti nykyajan nuorelta. Uhriudutaan ja syytetään muita. Jospa edes kerran ottaisitte hieman vastuuta ja ajattelisitte muitakin kuin itseänne. 

Aika outo kommentti, jos toinen kirjoittaa eläinlääkärikäynnistä (pakko tehdä virka-aikaan) tai pankkiasioinnista (pakko tehdä virka-aikaan), niin miten tuosta voi päätellä, ettei ihminen _koskaan_ jousta, eli puhua siitä, että "kerrankin pitäisi joustaa". Eikö tuo mene ennemmin niin, että työnantajan pitäisi kerrankin joustaa, niin ettei pakottaisi työntekijöitä hakemaan joustoa kepulikonstein?

Vierailija kirjoitti:

Minusta asiaa pitää lähestyä siltä kantilta että miksi toimistolle ei haluta mennä? Pitääkö toimistolle vääntäytyä vain siksi, että lähipäivä vai onko siihen joku järkevä (=motivoiva) syy? Korona-aikaan huomattiin, että todella monet hommat hoituvat etänä. Siksi toimistolle ei ole usein mitään järkeä mennä.

Itse tykkään käydä toimistolla vähintään kerran-pari viikossa sosiaalisista syistä. Työkaverien kanssa aamukahvit ja lounas jossain hyvässä ravintolassa. Paskanpuhuntaa ja sosiaalista toimintaa. Olen huomannut että minulle tekee henkisesti hyvää käydä välillä ns. ihmisten ilmoilla. Muut tiimini jäsenet ovat toisella paikkakunnalla, joten työtehtävien kannalta toimistolla käynnistä ei ole mitään hyötyä. Omat motiivini ovat siis puhtaasti sosiaalisella puolella.

Jos tulisi joku ääliömäinen pakkotoimistopäivä, kokisin sen erittäin epämotivoivaksi. Jos sen sijaan muutkin tiimini jäsenet olisivat samalla paikkakunnalla ja tekisimme jotain yhteistä, jossa voisi vaikka ideoida, workshopata, pohdiskella tms. yhdessä, toimistopäivä olisi tosi hyvä juttu!

Mä ymmärrän sosiaalisten kontaktien tarpeen, mutta mä käyn mieluummin kahvilla tai ravintolassa syömässä ystävieni kanssa kuin työkavereiden kanssa. Varsinkin, jos työkavereiden kanssa kahvittelu ja syöminen edellyttää 2 tuntia matkustamista julkisilla ja työntekoa toimistolla, jossa ei ole edes kunnollista työpistettä. 

Minä ainakin haluan pysyä turvassa kotona, missä ei tarvitse peseytyä tai pukeutua muuhun kuin pyjamaan, eikä tarvitse kohdata ihmisiä. Ruuanlaitto ja kotityöt onnistuu työpäivän aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihan, jos joku haluaa tehdä etätöitä. Yksi asia kuitenkin nuorissa (alle 30v) on se, että heillä tuntuu olevan nykyisin pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia.

Pienestäkin asiasta jäädään sairaslomalle eikä välitetä pätkääkään niistä työkavereista, jotka joutuvat tekemään ne sairaslomalaisen työt. Muutenkin mennään sieltä missä rima on matalimmalla.

Miksi sairastuneen ihmisen pitäisi välittää mistään muusta kuin omasta tervehtymisestään? Ja kyllä, se kulttuuri että sinnitellään töissä vaikka pienessä kuumeessakin on mennyttä, sen asian vei korona-aika, nyt ei olla enää totuttu sinnittelyyn ja hyvä niin.

Hyvä niin? Riippuu siitä, kenelle. Itse ainakin teem työt pienessä flunssassakin, ja olen pärjännyt työelämässä. Ne, jotka saikuttavat heti kun on vähän nuha tai on vähän rasittavaa kun töissä ei ole kivaa, eivät tule pidemmän päälle menestymään.

Olen menestynyt työelämässä erinomaisesti, vaikka en koskaan tee sairaana töitä. Merkillistä.

Työpaikalle tuloon pitää mielestäni olla joku järkevä syy. Esimerkiksi sellaiset ideointi- ja workshop tyyliset palaverit on hyvä syy. Tapahtumat, yhteiset työlounaat, tiimipäivät ja muut vastaavat sosiaaliset syyt ovat myös hyviä motivoimaan ihmisiä paikalle.

Se, että toimistolla pitää olla, on masentava ja epämotivoiva syy. Useimmat meistä eivät kuitenkaan toimistolla saa nykyään tehtyä samalla tavalla töitä kuin ennen, koska sosialisointi ja avokonttori. Tai jos saa, on omat huoneet, joissa möllötetään, niin mikä ero on kotitoimistoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta asiaa pitää lähestyä siltä kantilta että miksi toimistolle ei haluta mennä? Pitääkö toimistolle vääntäytyä vain siksi, että lähipäivä vai onko siihen joku järkevä (=motivoiva) syy? Korona-aikaan huomattiin, että todella monet hommat hoituvat etänä. Siksi toimistolle ei ole usein mitään järkeä mennä.

Itse tykkään käydä toimistolla vähintään kerran-pari viikossa sosiaalisista syistä. Työkaverien kanssa aamukahvit ja lounas jossain hyvässä ravintolassa. Paskanpuhuntaa ja sosiaalista toimintaa. Olen huomannut että minulle tekee henkisesti hyvää käydä välillä ns. ihmisten ilmoilla. Muut tiimini jäsenet ovat toisella paikkakunnalla, joten työtehtävien kannalta toimistolla käynnistä ei ole mitään hyötyä. Omat motiivini ovat siis puhtaasti sosiaalisella puolella.

Jos tulisi joku ääliömäinen pakkotoimistopäivä, kokisin sen erittäin epämotivoivaksi. Jos sen sijaan muutkin tiimini jäsenet olisivat samalla paikkakunnalla ja tekisimme jotain yhteistä, jossa voisi vaikka ideoida, workshopata, pohdiskella tms. yhdessä, toimistopäivä olisi tosi hyvä juttu!

Mä ymmärrän sosiaalisten kontaktien tarpeen, mutta mä käyn mieluummin kahvilla tai ravintolassa syömässä ystävieni kanssa kuin työkavereiden kanssa. Varsinkin, jos työkavereiden kanssa kahvittelu ja syöminen edellyttää 2 tuntia matkustamista julkisilla ja työntekoa toimistolla, jossa ei ole edes kunnollista työpistettä. 

Joo. Vaikka usein työpaikoille kertyy samanhenkistä seuraa, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista, ei se mikään automaatio ole. Esim. iso ikäero tai erilainen koulutus tai tehtävänkuva voi jo tehdä sen eron, että työkavereihin ei ole tarvetta muodostaa muuta kuin kohtelias jutteluväli.

Ei se pakollinen lounastauko parin tunnin matkojen kanssa silloin hyvinvointia tai kanssakäymistä lisää. Moni vaan loukkaantuu siitä, jos heidän kanssaan ei haluta vielä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä muutama vuosi sitten eräs nuori tyttö alkoi saikuttaa useasti. Yhtä, kahta päivää. "Ei vaikuttanut kipeältä", sanottiin. Ihmeteltiin, miten sillä taas on sopivasti maanantaina "lääkäriaika" johon menee monta tuntia.

Kolmisen kuukautta myöhemmin hän jäi kokonaan sairauslomalle, ja siitä alle kuukauden päästä hän kuoli. Juorukellot varmaan pahastuivat tästäkin, ettäs kehtasikin kuolla käymättä ensin toimistolla...

Juorukellot olisivat halunneet tietää sairaudesta, jotta olisivat päässeet jauhamaan paskaa siitäkin kahvihuoneessa ja toistensa työhuoneissa roikkuen. Tämä on sitä toimistolla olon tiimihenkeä ja yhdessäoloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihan, jos joku haluaa tehdä etätöitä. Yksi asia kuitenkin nuorissa (alle 30v) on se, että heillä tuntuu olevan nykyisin pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia.

Pienestäkin asiasta jäädään sairaslomalle eikä välitetä pätkääkään niistä työkavereista, jotka joutuvat tekemään ne sairaslomalaisen työt. Muutenkin mennään sieltä missä rima on matalimmalla.

Miksi sairastuneen ihmisen pitäisi välittää mistään muusta kuin omasta tervehtymisestään? Ja kyllä, se kulttuuri että sinnitellään töissä vaikka pienessä kuumeessakin on mennyttä, sen asian vei korona-aika, nyt ei olla enää totuttu sinnittelyyn ja hyvä niin.

Hyvä niin? Riippuu siitä, kenelle. Itse ainakin teem työt pienessä flunssassakin, ja olen pärjännyt työelämässä. Ne, jotka saikuttavat heti kun on vähän nuha tai on vähän rasittavaa kun töissä ei ole kivaa, eivät tule pidemmän päälle menestymään.

Tiedätkö miksi olin viimeksi kolme viikkoa pois töistä, vaikka näitte minut täysin terveenä ja hyvävointisena edellisenä perjantaina?

Sain keuhkokuumeen joko työmatkalta tai töistä. Että kiitos vaan sille, joka on "pienessä nuhassa" lähtenyt töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en jaksa kuunnella sitä boomereiden flexausta, kuinka kävivät sähköautolla ranskassa ja vuokrasivat sieltä huvijahdin ja asuntoauton, jolla kiertelivät viinitiloja lentokoneella kolme viikkoa. Loput 4 viikkoa olivat Suomessa mökillä johon asensivat ilmalämpöpumpun ja aurinkopaneelit.

Sustakin tulee joskus buumeri ja nuoret muljauttelevat silmiään sun buumerielämälle.

Ei tule buumeri enää kenestäkän eli suurta ahnetta ikäluokkaa. Ainutkertainen suomen historiassa. Toki itsekkyys ja narsismi on muissakin ikäluokissa havaittavissa. Mutta ilmiömäistä suuren ikäluokan kesken.

Etenkin työpaikkakiusaajia ja toisten alistajia harmittaa kun kiusattavat tekevät etänä työt... siksi kovasti vastustetaan etätöitä jotka ovat monelle todella helpottava ratkaisu kun miettii työympäristöjen monesti  tulehtunutta ilmapiiriä...

Jos ei työpaikalle ilmaannu ei silloin tee tehtäviään, joista yksi on tarvittaessa ilmaantua sinne työpaikalle. Ei ole työntekijän vastuulla tai oikeus arvioida työpaikalle saapumisen tarpeellisuutta. Viimekädessä tulee kyseeseen irtisanominen. 

Buumeriuden monet ajattelevat tietynlaiseksi asenteeksi eikä iäksi.