Ellaa, 29, odotettiin työpaikalle aamupalaveriin, mutta hän ei tullut nuoret työntekijät kertovat, että vaatimus lähitöistä stressaa

Vierailija kirjoitti:

"Mikä ihmisiä, etenkin nuorempia, vaivaa? En tee koska en tahdo? En minäkään, mutta työ on työ ja kunnioitan työtäni, enkä kiukuttele."

Ja kas millaiseen hyvinvointiin tämä teidän vanhojen asenne onkaan työmarkkinoilla johtanut: Työntekijöitä riittää ja jokainen hyppii iloisesti töihin innolla aloittamaan uuden työpäivän, mikään ei stressaa ja työnantajat ymmärtävät kunnioittaa myös työntekijöiden henkilökohtaista elämääkin.

Eikun..oliko sittenkään ihan niin? Pirun hyvä ettei nykyään työntekijät ole mitään aivottomia zombeja ja anna kohdella itseään kuin jotain orjaa, esim. niin että antaa pompotella paikasta toiseen täysin ilman perusteita.

Meillä ollaan töissä ja tehdään tulosta. Jos tekee etänä vain sen, mitä kehityskeskustelussa sovitaan eikä ota vastaan "nakitettuja" hommia, niin sitten on turha pyydellä palkankorotusta tai kysellä etenemismahdollisuuksista. Osaaminen, tekeminen ja ihmissuhdetaidot välittyvät paremmin lähi- kuin etätyössä, joten vain etänä töitä tekevä jämähtää siihen omaan pestiinsä, halusi tai ei.

Mitä teen mielelläni vain etänä, ei ole tarvetta edestä uralla, mutta moni nuorempi pitää epäreiluna sitä, että lähitöissä (ja lähellä pomoa) olevat etenevät etätyöläisiä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Jos minä menen konttorille 1-2 päivää kuukaudessa, niin narsistit häiritsee avokonttorissa kun kertovat kaikki omat asiansa perheitä myöten, huutavat ja kikattavat. Lisäksi monet käy koputtamassa olkapäälle että "hei voitko auttaa tai saako kysyä", ja kun mennään lounaalle niin kaikki viivyttelee. Kahvitunnit menee muutamien yksinpuheluihin ja lesoamiseen ja jos et osallistu niin puhuvat niistä p-kaa jotka eivät siellä ole ja menee savustamiseksi ja kiusaamiseksi.

Nuo on sellaisia päiviä kun en saa mitään aikaiseksi häiriöiden vuoksi, ja kestää monta päivää rauhoittua kun hermot kireällä ja toimistopäivän työt jää työkuormaksi seuraavaan päivään, joka venyy sitten kotosalla etänä. kun pakotetaan olemaan suorastaan supersosiaalinen nuo pakolliset päivät.

Täysin samaa mieltä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mikä ihmisiä, etenkin nuorempia, vaivaa? En tee koska en tahdo? En minäkään, mutta työ on työ ja kunnioitan työtäni, enkä kiukuttele."

Ja kas millaiseen hyvinvointiin tämä teidän vanhojen asenne onkaan työmarkkinoilla johtanut: Työntekijöitä riittää ja jokainen hyppii iloisesti töihin innolla aloittamaan uuden työpäivän, mikään ei stressaa ja työnantajat ymmärtävät kunnioittaa myös työntekijöiden henkilökohtaista elämääkin.

Eikun..oliko sittenkään ihan niin? Pirun hyvä ettei nykyään työntekijät ole mitään aivottomia zombeja ja anna kohdella itseään kuin jotain orjaa, esim. niin että antaa pompotella paikasta toiseen täysin ilman perusteita.

Meillä ollaan töissä ja tehdään tulosta. Jos tekee etänä vain sen, mitä kehityskeskustelussa sovitaan eikä ota vastaan "nakitettuja" hommia, niin sitten on turha pyydellä palkankorotusta tai kysellä etenemismahdollisuuksista. Osaaminen, tekeminen ja ihmissuhdetaidot välittyvät paremmin lähi- kuin etätyössä, joten vain etänä töitä tekevä jämähtää siihen omaan pestiinsä, halusi tai ei.

Mitä teen mielelläni vain etänä, ei ole tarvetta edestä uralla, mutta moni nuorempi pitää epäreiluna sitä, että lähitöissä (ja lähellä pomoa) olevat etenevät etätyöläisiä paremmin.

Minä en ole koskaan onnistunut lähitöistä käsinkään etenemään. Se, sekä palkankorotus, onnistuu parhaiten vaihtamalla työpaikkaa.

Osaamisen näytän tekemällä töitä, mutta perseennuolija en ole. Sellaista se.

Minulle ihan, jos joku haluaa tehdä etätöitä. Yksi asia kuitenkin nuorissa (alle 30v) on se, että heillä tuntuu olevan nykyisin pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia.

Pienestäkin asiasta jäädään sairaslomalle eikä välitetä pätkääkään niistä työkavereista, jotka joutuvat tekemään ne sairaslomalaisen työt. Muutenkin mennään sieltä missä rima on matalimmalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin uskoa, että hybridimalli olisi miltei paras; muutama etätyöpäivä kuukaudessa. Enemmän vapaa-aikaa, lisää hyvinvointia ja tyytyväisyyttä. Mutta pelkkä etätyö on karhunpalvelus, kyllä töitä pitää voida tehdä työpaikalla. Onpahan paha paikka jos työ syystä tai toisesta vaihtuu ja ahdistaakin niin hitosti mennä uusiin töihin paikanpäälle, siinä kärsii eniten oma pää. 

Meillä kuten niin monessa muussa työpaikassa on toimistot muutettu "monitilatoimistoiksi", mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että kenelläkään ei ole omaa työpöytää avotilassa ja paikat on ylibuukattu. Omassa työpaikassani ylibuukkaus on sellainen, että työpöytiä on 40 ja porukkaa 67. Eli tuo, että kyllä töitä pitää voida tehdä työpaikalla, ei vaan kaikissa paikoissa enää ole mahdollista.

Typerintä on, että nekin, jotka haluavat olla toimistolla 5 pv viikossa, joutuvat tyhjentämään pöytänsä päivän päätteeksi ja seuraavana aamuna taas kantavat samat kamat takaisin, koska kenelläkään ei saa olla omaa työpöytää.

Luulen, että joidenkin vanhanaikaisten konttoreiden ihmiset eivät tätä tajua, kun ovat ikänsä istuneet työpaikoissa, joissa kaikilla on oma työpiste - mahdollisesti jopa oma huone - ja siellä kaikki omat tavarat ja valokuvat leviteltynä.

Esimerkiksi minä en tajua sitä, miten työteho nousee, kun työpaikalla istun kahvihuoneessa työskennellen läppärillä, kun kaikki työpisteet on varattu. Ergonomia ei ole huipussaan, kun edelleen osa työtäni on fyysisten kuittien tarkastusta.

Minulla se laskee jo avokonttorin vuoksi kun ei ole omia paikkoja ja vierellä on ties mitä pienpalaveria, parin tyypin neuvottelua tai muuten vaan aina puolituntemattomia tyyppejä touhuamassa omia duunejaan. Sitten pitäisi keskittyä johonkin siinä vieressä kun tuoli on päin /c:ttä ja muutenkin näytöt ja muu ergonomia on mitä sattuu. Usein joku johtokin puuttuu eikö jaksa lähteä sitä metsästämään joten vain puolet näytöistä on käytössä tai jotain.

Ärsyttävimpiä on nää pöytäjumppaajat jotka tuntuu vaihtelevan seisontatyöstä istumatyöhon ja päinvastoin monta kertaa päivässä. Ylös, alas, ylös, alas, ylös... vähän kuin hidasta voimistelua siinä vierellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin uskoa, että hybridimalli olisi miltei paras; muutama etätyöpäivä kuukaudessa. Enemmän vapaa-aikaa, lisää hyvinvointia ja tyytyväisyyttä. Mutta pelkkä etätyö on karhunpalvelus, kyllä töitä pitää voida tehdä työpaikalla. Onpahan paha paikka jos työ syystä tai toisesta vaihtuu ja ahdistaakin niin hitosti mennä uusiin töihin paikanpäälle, siinä kärsii eniten oma pää. 

Meillä kuten niin monessa muussa työpaikassa on toimistot muutettu "monitilatoimistoiksi", mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että kenelläkään ei ole omaa työpöytää avotilassa ja paikat on ylibuukattu. Omassa työpaikassani ylibuukkaus on sellainen, että työpöytiä on 40 ja porukkaa 67. Eli tuo, että kyllä töitä pitää voida tehdä työpaikalla, ei vaan kaikissa paikoissa enää ole mahdollista.

Typerintä on, että nekin, jotka haluavat olla toimistolla 5 pv viikossa, joutuvat tyhjentämään pöytänsä päivän päätteeksi ja seuraavana aamuna taas kantavat samat kamat takaisin, koska kenelläkään ei saa olla omaa työpöytää.

Tämä.

Esim valtiolla on toimitilahanke jolla tungetaan kaikki virkamiehet halleihin taistelemaan parista työpöydästä. Ihme että kaikki haluu etätöihin sen jälkeen.

Idea onkin säästää pari miltsiä valtion kassaan. Työhyvinvoinnista ja tehokkuuden laskusta viis.

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihan, jos joku haluaa tehdä etätöitä. Yksi asia kuitenkin nuorissa (alle 30v) on se, että heillä tuntuu olevan nykyisin pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia.

Pienestäkin asiasta jäädään sairaslomalle eikä välitetä pätkääkään niistä työkavereista, jotka joutuvat tekemään ne sairaslomalaisen työt. Muutenkin mennään sieltä missä rima on matalimmalla.

Miksi sairastuneen ihmisen pitäisi välittää mistään muusta kuin omasta tervehtymisestään? Ja kyllä, se kulttuuri että sinnitellään töissä vaikka pienessä kuumeessakin on mennyttä, sen asian vei korona-aika, nyt ei olla enää totuttu sinnittelyyn ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihan, jos joku haluaa tehdä etätöitä. Yksi asia kuitenkin nuorissa (alle 30v) on se, että heillä tuntuu olevan nykyisin pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia.

Pienestäkin asiasta jäädään sairaslomalle eikä välitetä pätkääkään niistä työkavereista, jotka joutuvat tekemään ne sairaslomalaisen työt. Muutenkin mennään sieltä missä rima on matalimmalla.

Ei ole minkäänlaista velvollisuutta tehdä töitä sairaana. Syyttävän sormen voi kollegan sijaan kääntää sinne minne se kuuluu eli työnantajan suuntaan.

Ennenvanhaan oli ihmisillä vain velvollisuuksia, ei oikeuksia. On loistavaa, että nuorempi polvi on paljon fiksumpaa ja pitää itsestään ja oikeuksistaan huolta.

Olenko ainut jolla ei kotona onnistu keskittyminen yhtään? Opiskelen etänä työn ohella ja yleensä menen kirjastoon tekemään koulujuttuja. Kotona ei vaan saa mitään aikaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin uskoa, että hybridimalli olisi miltei paras; muutama etätyöpäivä kuukaudessa. Enemmän vapaa-aikaa, lisää hyvinvointia ja tyytyväisyyttä. Mutta pelkkä etätyö on karhunpalvelus, kyllä töitä pitää voida tehdä työpaikalla. Onpahan paha paikka jos työ syystä tai toisesta vaihtuu ja ahdistaakin niin hitosti mennä uusiin töihin paikanpäälle, siinä kärsii eniten oma pää. 

Meillä kuten niin monessa muussa työpaikassa on toimistot muutettu "monitilatoimistoiksi", mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että kenelläkään ei ole omaa työpöytää avotilassa ja paikat on ylibuukattu. Omassa työpaikassani ylibuukkaus on sellainen, että työpöytiä on 40 ja porukkaa 67. Eli tuo, että kyllä töitä pitää voida tehdä työpaikalla, ei vaan kaikissa paikoissa enää ole mahdollista.

Typerintä on, että nekin, jotka haluavat olla toimistolla 5 pv viikossa, joutuvat tyhjentämään pöytänsä päivän päätteeksi ja seuraavana aamuna taas kantavat samat kamat takaisin, koska kenelläkään ei saa olla omaa työpöytää.

Tämä.

Esim valtiolla on toimitilahanke jolla tungetaan kaikki virkamiehet halleihin taistelemaan parista työpöydästä. Ihme että kaikki haluu etätöihin sen jälkeen.

Idea onkin säästää pari miltsiä valtion kassaan. Työhyvinvoinnista ja tehokkuuden laskusta viis.

Minä jäin koronaa pakoon yksityiseltä sellaisesta valtavasta hallista. Meillä oli isot pöydät ilman sermejä. Naapuripöytään päin oli matala sermi.

Se oli aivan painajaismainen paikka. Nauramiset ja riitelyt kuuluivat jopa 5 pöydän päästä. Koko ajan päässä surisi, kun viereiset pöydät tekivät töitä. Yleensä puolet heistä oli samassa etäpaltsussa keskenään.

Nykyään olen eri työnantajalla. En suostu tuollaiseen enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihan, jos joku haluaa tehdä etätöitä. Yksi asia kuitenkin nuorissa (alle 30v) on se, että heillä tuntuu olevan nykyisin pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia.

Pienestäkin asiasta jäädään sairaslomalle eikä välitetä pätkääkään niistä työkavereista, jotka joutuvat tekemään ne sairaslomalaisen työt. Muutenkin mennään sieltä missä rima on matalimmalla.

Miksi sairastuneen ihmisen pitäisi välittää mistään muusta kuin omasta tervehtymisestään? Ja kyllä, se kulttuuri että sinnitellään töissä vaikka pienessä kuumeessakin on mennyttä, sen asian vei korona-aika, nyt ei olla enää totuttu sinnittelyyn ja hyvä niin.

Luulen, että tässä tarkoitettiin niitä "mukasairaita". Tosin niitä löytyy kaikista ikäluokista ja nykyisin todella paljon. Liian paljon. Varsinkin, jos on jotain menoa kuten vaikka tyttöjen-ilta, niin kummasti sairastuu, jos ei muuten saa vapaata.

Vierailija kirjoitti:

Näin eläköityneenä minulle herää kysymys: Mitä ihmeen työtä/töitä kaikki tähänkin keskusteluun osallistuvat oikein tekevät, kun näyttää siltä, ettei kenenkään tarvitse mennä työpaikalle, vaan kaikkien työt hoituvat paremmin kotona kuin työpaikalla ja suhteet työtovereihin ja muihinkin tuntuvat olevan pelkkä rasite?

Minä teen liiketoiminnan kehittämistä ja suuren osan päivästä olen tekemisissä asiakkaiden, potent. asiakkaiden tai yhteistyökumppanien kanssa puhelimitse tai Teamsin välityksellä. Firman yhteiset palaverit hoituvat myös Teamsillä.

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainut jolla ei kotona onnistu keskittyminen yhtään? Opiskelen etänä työn ohella ja yleensä menen kirjastoon tekemään koulujuttuja. Kotona ei vaan saa mitään aikaan

Työnteko ihmisiltä yleensä onnistuu silti, sillä tekeminen on rajatumpaa ja ylhäältä saneltua.

Jos ei tykkää etätöistä, maailmassa on tarjolla valtavasti työpaikkoja, joissa etä ei ole pakollista tai edes mahdollista.

Sen sijaan nyt halutaan kaventaa heidän mahdollisuuksiaan, joille etätyöt sopivat erinomaisesti ja työnjälki on priimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihan, jos joku haluaa tehdä etätöitä. Yksi asia kuitenkin nuorissa (alle 30v) on se, että heillä tuntuu olevan nykyisin pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia.

Pienestäkin asiasta jäädään sairaslomalle eikä välitetä pätkääkään niistä työkavereista, jotka joutuvat tekemään ne sairaslomalaisen työt. Muutenkin mennään sieltä missä rima on matalimmalla.

Miksi sairastuneen ihmisen pitäisi välittää mistään muusta kuin omasta tervehtymisestään? Ja kyllä, se kulttuuri että sinnitellään töissä vaikka pienessä kuumeessakin on mennyttä, sen asian vei korona-aika, nyt ei olla enää totuttu sinnittelyyn ja hyvä niin.

Luulen, että tässä tarkoitettiin niitä "mukasairaita". Tosin niitä löytyy kaikista ikäluokista ja nykyisin todella paljon. Liian paljon. Varsinkin, jos on jotain menoa kuten vaikka tyttöjen-ilta, niin kummasti sairastuu, jos ei muuten saa vapaata.

Jep, tiedän hyvin, miten työntekijät aina tietävät toisten "mukasairaudet", ihan kuin toisten sairastelut edes kuuluisi muille töyntekijöille pätkääkään. Mistä te tuollaista tiedätte, ellei se ihminen ole itse myöntänyt "mukasairastavansa"?

Ja jos ihmiset mukasairastaa niin jossain lienee silloinkin vika: Eikö työnantaja jousta esim. siinä jos työntekijä tarvitsee joskus palkatonta vapaata tai joustoa työaikaansa? Työnantajan tinkimättömyys asioista aiheuttaa työntekijöissä sitten sellaisen, että haetaan jokin muu keino, että päästään vaikka viemään lemmikki eläinlääkäriin tai hoitamaan pankkiasioita: Jos työnantaja kerta toisensa jälkeen osoittaa ettei piittaa työntekijöidensä omasta elämästä, niin ihan oikein jos työntekijät alkaa "mukasairastamaan", työnantaja itse ajaa työntekijänsä toimimaan niin.

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainut jolla ei kotona onnistu keskittyminen yhtään? Opiskelen etänä työn ohella ja yleensä menen kirjastoon tekemään koulujuttuja. Kotona ei vaan saa mitään aikaan

Mulla ei onnistuisi etätyöt. Ajatus etätöistä tuntuisi ihanalta, mutta luulen, että se ei onnistu sen enempää kuin opiskeluaikoina opiskelukaan kotona. Kun kukaan ei vahdi ja kotona on paljon muitakin asioita mitä voi tehdä kuin töitä. No itse olen kyllä myöskin alalla, missä ei etätyöt muutenkaan ole mahdollisia, mutta joskus olen "kateellisena" tätä asiaa pohtinut, että vaikka olisikin mahdollista, niin todennäköisesti ei luonnistuisi minulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihan, jos joku haluaa tehdä etätöitä. Yksi asia kuitenkin nuorissa (alle 30v) on se, että heillä tuntuu olevan nykyisin pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia.

Pienestäkin asiasta jäädään sairaslomalle eikä välitetä pätkääkään niistä työkavereista, jotka joutuvat tekemään ne sairaslomalaisen työt. Muutenkin mennään sieltä missä rima on matalimmalla.

Miksi sairastuneen ihmisen pitäisi välittää mistään muusta kuin omasta tervehtymisestään? Ja kyllä, se kulttuuri että sinnitellään töissä vaikka pienessä kuumeessakin on mennyttä, sen asian vei korona-aika, nyt ei olla enää totuttu sinnittelyyn ja hyvä niin.

Luulen, että tässä tarkoitettiin niitä "mukasairaita". Tosin niitä löytyy kaikista ikäluokista ja nykyisin todella paljon. Liian paljon. Varsinkin, jos on jotain menoa kuten vaikka tyttöjen-ilta, niin kummasti sairastuu, jos ei muuten saa vapaata.

Jep, tiedän hyvin, miten työntekijät aina tietävät toisten "mukasairaudet", ihan kuin toisten sairastelut edes kuuluisi muille töyntekijöille pätkääkään. Mistä te tuollaista tiedätte, ellei se ihminen ole itse myöntänyt "mukasairastavansa"?

Ja jos ihmiset mukasairastaa niin jossain lienee silloinkin vika: Eikö työnantaja jousta esim. siinä jos työntekijä tarvitsee joskus palkatonta vapaata tai joustoa työaikaansa? Työnantajan tinkimättömyys asioista aiheuttaa työntekijöissä sitten sellaisen, että haetaan jokin muu keino, että päästään vaikka viemään lemmikki eläinlääkäriin tai hoitamaan pankkiasioita: Jos työnantaja kerta toisensa jälkeen osoittaa ettei piittaa työntekijöidensä omasta elämästä, niin ihan oikein jos työntekijät alkaa "mukasairastamaan", työnantaja itse ajaa työntekijänsä toimimaan niin.

Tyypillinen kommentti nykyajan nuorelta. Uhriudutaan ja syytetään muita. Jospa edes kerran ottaisitte hieman vastuuta ja ajattelisitte muitakin kuin itseänne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihan, jos joku haluaa tehdä etätöitä. Yksi asia kuitenkin nuorissa (alle 30v) on se, että heillä tuntuu olevan nykyisin pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia.

Pienestäkin asiasta jäädään sairaslomalle eikä välitetä pätkääkään niistä työkavereista, jotka joutuvat tekemään ne sairaslomalaisen työt. Muutenkin mennään sieltä missä rima on matalimmalla.

Miksi sairastuneen ihmisen pitäisi välittää mistään muusta kuin omasta tervehtymisestään? Ja kyllä, se kulttuuri että sinnitellään töissä vaikka pienessä kuumeessakin on mennyttä, sen asian vei korona-aika, nyt ei olla enää totuttu sinnittelyyn ja hyvä niin.

Luulen, että tässä tarkoitettiin niitä "mukasairaita". Tosin niitä löytyy kaikista ikäluokista ja nykyisin todella paljon. Liian paljon. Varsinkin, jos on jotain menoa kuten vaikka tyttöjen-ilta, niin kummasti sairastuu, jos ei muuten saa vapaata.

Oletko lääkäri jolla on oikeus antaa diagnoosena? Tuskinpa. Joten kyse on vain kuvottavasta vähättelystä ja törkeästä asenteesta toisia kohtaan.

Kannattaa hoitaa sitä omaa katkeruutta sen sijaan että huutelee toisten sairastumisista mielipiteitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihan, jos joku haluaa tehdä etätöitä. Yksi asia kuitenkin nuorissa (alle 30v) on se, että heillä tuntuu olevan nykyisin pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia.

Pienestäkin asiasta jäädään sairaslomalle eikä välitetä pätkääkään niistä työkavereista, jotka joutuvat tekemään ne sairaslomalaisen työt. Muutenkin mennään sieltä missä rima on matalimmalla.

Miksi sairastuneen ihmisen pitäisi välittää mistään muusta kuin omasta tervehtymisestään? Ja kyllä, se kulttuuri että sinnitellään töissä vaikka pienessä kuumeessakin on mennyttä, sen asian vei korona-aika, nyt ei olla enää totuttu sinnittelyyn ja hyvä niin.

Luulen, että tässä tarkoitettiin niitä "mukasairaita". Tosin niitä löytyy kaikista ikäluokista ja nykyisin todella paljon. Liian paljon. Varsinkin, jos on jotain menoa kuten vaikka tyttöjen-ilta, niin kummasti sairastuu, jos ei muuten saa vapaata.

Jep, tiedän hyvin, miten työntekijät aina tietävät toisten "mukasairaudet", ihan kuin toisten sairastelut edes kuuluisi muille töyntekijöille pätkääkään. Mistä te tuollaista tiedätte, ellei se ihminen ole itse myöntänyt "mukasairastavansa"?

Ja jos ihmiset mukasairastaa niin jossain lienee silloinkin vika: Eikö työnantaja jousta esim. siinä jos työntekijä tarvitsee joskus palkatonta vapaata tai joustoa työaikaansa? Työnantajan tinkimättömyys asioista aiheuttaa työntekijöissä sitten sellaisen, että haetaan jokin muu keino, että päästään vaikka viemään lemmikki eläinlääkäriin tai hoitamaan pankkiasioita: Jos työnantaja kerta toisensa jälkeen osoittaa ettei piittaa työntekijöidensä omasta elämästä, niin ihan oikein jos työntekijät alkaa "mukasairastamaan", työnantaja itse ajaa työntekijänsä toimimaan niin.

Tyypillinen kommentti nykyajan nuorelta. Uhriudutaan ja syytetään muita. Jospa edes kerran ottaisitte hieman vastuuta ja ajattelisitte muitakin kuin itseänne. 

Heh, nyt meni metsään, en ole nuori vaan keski-ikäinen, mutta aina on ärsyttänyt työntekijöiden ihan uskomaton nöyryys työnantajia kohtaan. Pystyn vallan hyvin näkemään sen, miten työelämä on kurjistunut nimenomaan siksi, että työntekijät eivät ole vaatineet yhtään mitään ja on vain nöyrästi toteltu kaikkea mitä työnantajat vain keksii haluta, jopa työntekijöiden oman elämän kustannuksellakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihan, jos joku haluaa tehdä etätöitä. Yksi asia kuitenkin nuorissa (alle 30v) on se, että heillä tuntuu olevan nykyisin pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia.

Pienestäkin asiasta jäädään sairaslomalle eikä välitetä pätkääkään niistä työkavereista, jotka joutuvat tekemään ne sairaslomalaisen työt. Muutenkin mennään sieltä missä rima on matalimmalla.

Miksi sairastuneen ihmisen pitäisi välittää mistään muusta kuin omasta tervehtymisestään? Ja kyllä, se kulttuuri että sinnitellään töissä vaikka pienessä kuumeessakin on mennyttä, sen asian vei korona-aika, nyt ei olla enää totuttu sinnittelyyn ja hyvä niin.

Luulen, että tässä tarkoitettiin niitä "mukasairaita". Tosin niitä löytyy kaikista ikäluokista ja nykyisin todella paljon. Liian paljon. Varsinkin, jos on jotain menoa kuten vaikka tyttöjen-ilta, niin kummasti sairastuu, jos ei muuten saa vapaata.

Jep, tiedän hyvin, miten työntekijät aina tietävät toisten "mukasairaudet", ihan kuin toisten sairastelut edes kuuluisi muille töyntekijöille pätkääkään. Mistä te tuollaista tiedätte, ellei se ihminen ole itse myöntänyt "mukasairastavansa"?

Ja jos ihmiset mukasairastaa niin jossain lienee silloinkin vika: Eikö työnantaja jousta esim. siinä jos työntekijä tarvitsee joskus palkatonta vapaata tai joustoa työaikaansa? Työnantajan tinkimättömyys asioista aiheuttaa työntekijöissä sitten sellaisen, että haetaan jokin muu keino, että päästään vaikka viemään lemmikki eläinlääkäriin tai hoitamaan pankkiasioita: Jos työnantaja kerta toisensa jälkeen osoittaa ettei piittaa työntekijöidensä omasta elämästä, niin ihan oikein jos työntekijät alkaa "mukasairastamaan", työnantaja itse ajaa työntekijänsä toimimaan niin.

Tyypillinen kommentti nykyajan nuorelta. Uhriudutaan ja syytetään muita. Jospa edes kerran ottaisitte hieman vastuuta ja ajattelisitte muitakin kuin itseänne. 

Tyypillistö vanhan ämmän kitinää. Syytellään muita ja uhriudutaan. Jospa vaikka kerrankin pitäisit pääsi kiinni ja hoitaisit ihan omat asiasi.

Olet todennäköisesti yksi syy miksi muut joutuu hakemaan uupumuksen, masennuksen ja ahdistuksen vuoksi saikkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihan, jos joku haluaa tehdä etätöitä. Yksi asia kuitenkin nuorissa (alle 30v) on se, että heillä tuntuu olevan nykyisin pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia.

Pienestäkin asiasta jäädään sairaslomalle eikä välitetä pätkääkään niistä työkavereista, jotka joutuvat tekemään ne sairaslomalaisen työt. Muutenkin mennään sieltä missä rima on matalimmalla.

Miksi sairastuneen ihmisen pitäisi välittää mistään muusta kuin omasta tervehtymisestään? Ja kyllä, se kulttuuri että sinnitellään töissä vaikka pienessä kuumeessakin on mennyttä, sen asian vei korona-aika, nyt ei olla enää totuttu sinnittelyyn ja hyvä niin.

Luulen, että tässä tarkoitettiin niitä "mukasairaita". Tosin niitä löytyy kaikista ikäluokista ja nykyisin todella paljon. Liian paljon. Varsinkin, jos on jotain menoa kuten vaikka tyttöjen-ilta, niin kummasti sairastuu, jos ei muuten saa vapaata.

Jep, tiedän hyvin, miten työntekijät aina tietävät toisten "mukasairaudet", ihan kuin toisten sairastelut edes kuuluisi muille töyntekijöille pätkääkään. Mistä te tuollaista tiedätte, ellei se ihminen ole itse myöntänyt "mukasairastavansa"?

Ja jos ihmiset mukasairastaa niin jossain lienee silloinkin vika: Eikö työnantaja jousta esim. siinä jos työntekijä tarvitsee joskus palkatonta vapaata tai joustoa työaikaansa? Työnantajan tinkimättömyys asioista aiheuttaa työntekijöissä sitten sellaisen, että haetaan jokin muu keino, että päästään vaikka viemään lemmikki eläinlääkäriin tai hoitamaan pankkiasioita: Jos työnantaja kerta toisensa jälkeen osoittaa ettei piittaa työntekijöidensä omasta elämästä, niin ihan oikein jos työntekijät alkaa "mukasairastamaan", työnantaja itse ajaa työntekijänsä toimimaan niin.

Tyypillinen kommentti nykyajan nuorelta. Uhriudutaan ja syytetään muita. Jospa edes kerran ottaisitte hieman vastuuta ja ajattelisitte muitakin kuin itseänne. 

Joskus elämässä on pakko ajatella myös itseäkin, eikä aina vain muita.