Ellaa, 29, odotettiin työpaikalle aamupalaveriin, mutta hän ei tullut nuoret työntekijät kertovat, että vaatimus lähitöistä stressaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihan, jos joku haluaa tehdä etätöitä. Yksi asia kuitenkin nuorissa (alle 30v) on se, että heillä tuntuu olevan nykyisin pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia.

Pienestäkin asiasta jäädään sairaslomalle eikä välitetä pätkääkään niistä työkavereista, jotka joutuvat tekemään ne sairaslomalaisen työt. Muutenkin mennään sieltä missä rima on matalimmalla.

Miksi sairastuneen ihmisen pitäisi välittää mistään muusta kuin omasta tervehtymisestään? Ja kyllä, se kulttuuri että sinnitellään töissä vaikka pienessä kuumeessakin on mennyttä, sen asian vei korona-aika, nyt ei olla enää totuttu sinnittelyyn ja hyvä niin.

Luulen, että tässä tarkoitettiin niitä "mukasairaita". Tosin niitä löytyy kaikista ikäluokista ja nykyisin todella paljon. Liian paljon. Varsinkin, jos on jotain menoa kuten vaikka tyttöjen-ilta, niin kummasti sairastuu, jos ei muuten saa vapaata.

Oletko lääkäri jolla on oikeus antaa diagnoosena? Tuskinpa. Joten kyse on vain kuvottavasta vähättelystä ja törkeästä asenteesta toisia kohtaan.

Kannattaa hoitaa sitä omaa katkeruutta sen sijaan että huutelee toisten sairastumisista mielipiteitään.

Meillä boomerit huutelevat saikuista "sillä ei pää kestänyt"-tyyppisiä juttuja pitkin käytäviä.

Työnantajan mukaan tällainen käytös ei ole työpaikkakiusaamista. 🤬

Epäilen omien kokemusteni perusteella, että korona-aika kasvatti uuden etätyöntekijäluokan, jota ei enää toimistolle saa. Huomattavan usein, kun puhelimella tavoittelee etätyöntekijää, vastaus ei kuulosta yhtään työpaikan puhelimessa totutulta tyyliltä, jossa on tietynlaista valveillaolon tuntua. Pikemminkin tulee mieleen, että siellä ollaan vielä peiton alla tai muuten pötköllään. Ääni ja puhe paljastaa paljon, mikä tilanne on.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen omien kokemusteni perusteella, että korona-aika kasvatti uuden etätyöntekijäluokan, jota ei enää toimistolle saa. Huomattavan usein, kun puhelimella tavoittelee etätyöntekijää, vastaus ei kuulosta yhtään työpaikan puhelimessa totutulta tyyliltä, jossa on tietynlaista valveillaolon tuntua. Pikemminkin tulee mieleen, että siellä ollaan vielä peiton alla tai muuten pötköllään. Ääni ja puhe paljastaa paljon, mikä tilanne on.

Minulla on ääni painuksissa ennen kuin olen avannut ja käyttänyt sitä.

Jos olen istunut kotona 2 tuntia hiljaa koneella, kuulostan puhelimessa vastaheränneeltä.

Vierailija kirjoitti:

Huomattavan usein, kun puhelimella tavoittelee etätyöntekijää, vastaus ei kuulosta yhtään työpaikan puhelimessa totutulta tyyliltä, jossa on tietynlaista valveillaolon tuntua. Pikemminkin tulee mieleen, että siellä ollaan vielä peiton alla tai muuten pötköllään. Ääni ja puhe paljastaa paljon, mikä tilanne on.

Sullahan erikoinen tiimi on.

Ensin ollaan suostuttu työskentelemään surkeissa työoloissa, mutta koronan myötä ollaan voimaannuttu sellaisiksi superosaajiksi, että voidaan vaihtaa työpaikkaa tosta vaan?

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainut jolla ei kotona onnistu keskittyminen yhtään? Opiskelen etänä työn ohella ja yleensä menen kirjastoon tekemään koulujuttuja. Kotona ei vaan saa mitään aikaan

Mä taas en saanut opiskeluaikana kirjastossa yhtään mitään aikaiseksi. Aina joku yskii, mussuttaa eväitä, rapistelee, siirtelee tuoleja, kuiskuttelee, kännykkä piippaa... Tein kaikki hommani parhaiten kotona, gradunkin kirjoitin oman pöydän ääressä aina klo 21-03. Se on edelleen mun parasta työskentelyaikaa :).

Vierailija kirjoitti:

En epäile, etteikö joissain tapauksissa etätyö olisi toimivin ratkaisu, mutta jos katsoo kokonaiskuvaa ja etenkin kehityksen näkökulmasta, näen, että 100% etätyö kaikilla haittaa jossain määrin yrityksen kehitystä pidemmällä tähtäimellä. Etätyö johtaa herkästi siihen, että asiat hoidetaan ihan yksin ilman kontaktia kollegoihin. Tiimityöskentely taidot heikkenevät ja ideointi yhdessä vähenee. Tällöin uusia toimintamalleja ei juuri synny. Yritys jämähtää paikoilleen, kenties jopa taantuu. Tässä Ellankin tapauksessa, hän kokee, että hänen oikeuksiaan suorastaan poljetaan, kun hänen täytyy tulla muiden luo. Hän ihan loukkaantuu, kun työpaikalla saa työtehtäviä, hänestä se on töiden "nakittamista" hänelle. Todellisuudessa hän taitaa vain olla vieraantunut tiimityöskentelystä, eikä osaa toimia ryhmän jäsenenä. On vain hän ja hänen tehtävät ja vain ne merkitsevät hänelle. Harmi vain, että harva yritys hyötyy tuollaisesta toimintatavasta.

Juuri näin, aivan loistava kommentti! Tiimityö ja kehitys ovat myös tärkeitä asioita, ei vain se oman ruudun kapea hoitaminen silmälaput silmillä.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen omien kokemusteni perusteella, että korona-aika kasvatti uuden etätyöntekijäluokan, jota ei enää toimistolle saa. Huomattavan usein, kun puhelimella tavoittelee etätyöntekijää, vastaus ei kuulosta yhtään työpaikan puhelimessa totutulta tyyliltä, jossa on tietynlaista valveillaolon tuntua. Pikemminkin tulee mieleen, että siellä ollaan vielä peiton alla tai muuten pötköllään. Ääni ja puhe paljastaa paljon, mikä tilanne on.

Mä en etätyöpäivänä puhu välttämättä kenenkään kanssa koko päivänä eli kuulostanen vastaheränneeltä vielä iltapäivälläkin.

Mutta meilläpä kaikki tekevät työnsä riippumatta siitä mihin aikaan kömpivät peiton alta tai mikä on äänen laatu tänään. Meillä on deadline joka keskiviikko klo 13. Kuinka kauan luulet että työntekijä on meillä, jos hän makaa vain sängyssä eikä tee mitään?

Vierailija kirjoitti:

Ensin ollaan suostuttu työskentelemään surkeissa työoloissa, mutta koronan myötä ollaan voimaannuttu sellaisiksi superosaajiksi, että voidaan vaihtaa työpaikkaa tosta vaan?

Se liittyy mm. siihen, että on jo kertaalleen tai jopa kahteen kertaan vaihtanut korona-aikana työpaikkaa, monihan menetti koronan aikana työnsä. Sekä siihen, että etätyö on lisännyt voimavaroja ihan valtavasti. Ehtii nukkua ja palautua sekä hakea töitä.

Kyllä. Minä saan vuonna 2022 tai 2023 helpommalla töitä kuin sain vuonna 2019.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En epäile, etteikö joissain tapauksissa etätyö olisi toimivin ratkaisu, mutta jos katsoo kokonaiskuvaa ja etenkin kehityksen näkökulmasta, näen, että 100% etätyö kaikilla haittaa jossain määrin yrityksen kehitystä pidemmällä tähtäimellä. Etätyö johtaa herkästi siihen, että asiat hoidetaan ihan yksin ilman kontaktia kollegoihin. Tiimityöskentely taidot heikkenevät ja ideointi yhdessä vähenee. Tällöin uusia toimintamalleja ei juuri synny. Yritys jämähtää paikoilleen, kenties jopa taantuu. Tässä Ellankin tapauksessa, hän kokee, että hänen oikeuksiaan suorastaan poljetaan, kun hänen täytyy tulla muiden luo. Hän ihan loukkaantuu, kun työpaikalla saa työtehtäviä, hänestä se on töiden "nakittamista" hänelle. Todellisuudessa hän taitaa vain olla vieraantunut tiimityöskentelystä, eikä osaa toimia ryhmän jäsenenä. On vain hän ja hänen tehtävät ja vain ne merkitsevät hänelle. Harmi vain, että harva yritys hyötyy tuollaisesta toimintatavasta.

Juuri näin, aivan loistava kommentti! Tiimityö ja kehitys ovat myös tärkeitä asioita, ei vain se oman ruudun kapea hoitaminen silmälaput silmillä.

Lisään tähän, että rakastan etätyötä, mutta en näe 100% etätyötä järkeväksi useimmissa tapauksissa. Emmehän halua omissa kopperoissamme yksin puurtaviksi zombeiksi. OK, hieman kärjistin, mutta tiimi ja tiimityö ovat todella tärkeitä kehitykselle, ja se epävirallinen vuorovaikutus virallisten kokousten tms. ulkopuolella on isossa roolissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En epäile, etteikö joissain tapauksissa etätyö olisi toimivin ratkaisu, mutta jos katsoo kokonaiskuvaa ja etenkin kehityksen näkökulmasta, näen, että 100% etätyö kaikilla haittaa jossain määrin yrityksen kehitystä pidemmällä tähtäimellä. Etätyö johtaa herkästi siihen, että asiat hoidetaan ihan yksin ilman kontaktia kollegoihin. Tiimityöskentely taidot heikkenevät ja ideointi yhdessä vähenee. Tällöin uusia toimintamalleja ei juuri synny. Yritys jämähtää paikoilleen, kenties jopa taantuu. Tässä Ellankin tapauksessa, hän kokee, että hänen oikeuksiaan suorastaan poljetaan, kun hänen täytyy tulla muiden luo. Hän ihan loukkaantuu, kun työpaikalla saa työtehtäviä, hänestä se on töiden "nakittamista" hänelle. Todellisuudessa hän taitaa vain olla vieraantunut tiimityöskentelystä, eikä osaa toimia ryhmän jäsenenä. On vain hän ja hänen tehtävät ja vain ne merkitsevät hänelle. Harmi vain, että harva yritys hyötyy tuollaisesta toimintatavasta.

Juuri näin, aivan loistava kommentti! Tiimityö ja kehitys ovat myös tärkeitä asioita, ei vain se oman ruudun kapea hoitaminen silmälaput silmillä.

Lisään tähän, että rakastan etätyötä, mutta en näe 100% etätyötä järkeväksi useimmissa tapauksissa. Emmehän halua omissa kopperoissamme yksin puurtaviksi zombeiksi. OK, hieman kärjistin, mutta tiimi ja tiimityö ovat todella tärkeitä kehitykselle, ja se epävirallinen vuorovaikutus virallisten kokousten tms. ulkopuolella on isossa roolissa.

Epävirallinen vuorovaikutus onnistuu vallan mainiosti chatissa. Se oli muuten se tapa siellä avokonttorissakin hoitaa asioita, sillä omien asioiden pälättäminen muiden kuullen on TODELLA epäkohteliasta käytöstä muita kohtaan.

Tutkimusten mukaan avokonttorit eivät lisää tiedonvaihtoa. Ne lisäävät sähköpostien lähettämistä.

Työskentelen tiimissä, jossa olen ainut suomalainen, minulla on kyllä työpiste suomen toimistolla ja saan sinne halutessa mennä. Mutta miksi menisin vain koska lähipäivä. En näkisi esimiestäni, enkä ketään kenen kanssa teen millään tavoin yhteistyötä. Kyllä niillä lähipäivillä täytyy joku tarkoitus olla.

Minun mielestä aamupalaveri ei ole sellainen, sen voi aivan hyvin hoitaa esim. zoomin tai teamsin kautta. 

Varsinkin jos pitää matkustaa Tampereelta Helsinkiin sitä varten, miettikäähän nyt hieman, 

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihan, jos joku haluaa tehdä etätöitä. Yksi asia kuitenkin nuorissa (alle 30v) on se, että heillä tuntuu olevan nykyisin pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia.

Pienestäkin asiasta jäädään sairaslomalle eikä välitetä pätkääkään niistä työkavereista, jotka joutuvat tekemään ne sairaslomalaisen työt. Muutenkin mennään sieltä missä rima on matalimmalla.

Olen jo 39v mutta minusta on ollut liikkeellä näitä juoruja, että olen joka pikkuasiasta saikulla. Koska kyllä, saikkuja tuli vuoden aikana monta. Kumma juttu mutta en halunnut avata sairauslomien syytä juuri näille juoruaville työkavereille.

Syy oli endometrioosi ja myooma, ja se että kun saikkua tarvitsin, alakertani syöksi verta ulos jatkuvalla syötöllä sekä samalla tuntui siltä kun joku vääntäisi rautaisella kouralla sisuskalujani ulos alaselän kautta. Pyörryin kivusta ja jouduin useasti päivystykseen. Mutta koska naistenvaivoja ei lasketa, tämähän oli pikkuvaiva, eikö?

Etätöissä en saikkua tarvitse jokaisesta huonosta päivästä sillä kotona voin esim. kääriytyä lämpöpeittoon ja käyttää aikuisten vaippaa. Koska _tämänhän_ minä haluan kertoa työpaikan juorukelloille! Kuvailla oikein mitä eritettä lentää mistäkin ja kuinka paljon. Pitäisikö lähettää ihan tiedote koko fiman postituslistalle?

En tajua miten ideoinnilla ja kehittämisellä aina perustellaan konttorilla oloa. Onkohan meillä poikkeuksellinen tiimi, kun tuo onnistuu etänäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen omien kokemusteni perusteella, että korona-aika kasvatti uuden etätyöntekijäluokan, jota ei enää toimistolle saa. Huomattavan usein, kun puhelimella tavoittelee etätyöntekijää, vastaus ei kuulosta yhtään työpaikan puhelimessa totutulta tyyliltä, jossa on tietynlaista valveillaolon tuntua. Pikemminkin tulee mieleen, että siellä ollaan vielä peiton alla tai muuten pötköllään. Ääni ja puhe paljastaa paljon, mikä tilanne on.

Mä en etätyöpäivänä puhu välttämättä kenenkään kanssa koko päivänä eli kuulostanen vastaheränneeltä vielä iltapäivälläkin.

Mutta meilläpä kaikki tekevät työnsä riippumatta siitä mihin aikaan kömpivät peiton alta tai mikä on äänen laatu tänään. Meillä on deadline joka keskiviikko klo 13. Kuinka kauan luulet että työntekijä on meillä, jos hän makaa vain sängyssä eikä tee mitään?

Näin juuri! Kuka vieläkin jaksaa kuvitella että etätyötä tekevät voivat vaan laiskotella siellä kotona ja jättää työt tekemättä?! Kukas ne työt sitten hoitaa? Täytyyhän ne työt tulla tehdyksi, kyllä se nopeasti huomataan jos joku ei tee mitään! Hyvänen aika näitä aivoituksia...peiton alla vaan maataan juu....

Pitkälti asennekysymys, miten hyvin etätyö sopii tai ei sovi. Mä ole tehnyt etätöitä jo yli 10 vuotta kuten useampi työkavereistanikin. Toimistolla mulla ei ole enää vuosiin ollut edes työpistettä. Tiimityö onnistuu omassa työssäni it-alalla ihan hyvin etänäkin. Ei meillä muutenkaan kaikki tiimiin kuuluvat ole samassa kaupungissa eikä aina edes samassa maassa. Pari tyyppiä kun asuu talvet Espanjassa. Asiakaspalaveriktin hoituu etänä. Aika, jolloin tarjouksiin leivottiin n kpl lentolippujen hintoja erilaisissa suunnittelu- ja projektipalavereissa käymiseen, on ohi. Ei enää haluta maksaa sellaisesta. Myyntipuolen tyypit käyvät jonkin verran livetapaamisissa, mutta se onkin aika keskeinen osa heidän työtään. 

Mitä tulee työporukan yhteishenkeen etänä, niin se riippuu ihan ihmisistä. Musta tuntuu oudolta ajatus, että ujo ja arka työntekijä olisi yhtään suulaampi, jos kaikki istuisivat samassa huoneessa toistensa pällisteltävänä. Vähän veikkaan, että nimenomaan etätyössä tällainen ihminen voi olla aktiivisempi osallistumaan keskusteluun, koska ei ole kaikkien tuijotuksen kohteena. Pitkään etätyötä tehneenä pidän outona myös ajatusta siitä, että etätyöläinen ei koskaan poistuisi kotoaan eikä tapaisi ketään. Näin ehkä kuvittelee vain sellainen ihminen, joilla ei ole muita sosiaalisia kontakteja kuin työkaverit. Minusta etätyön yksi hyvä puoli on juuri se, että työmatkoihin ei mene aikaa eikä myöskään saa "ihmissuhdekiintiötään" täyteen työpäivän aikana. Ja tästä seuraa, että etätyöpäivän jälkeen jaksaa paremmin pitää yhteyttä ystäviinsä, kavereihinsa ja läheisiinsä. 

Perehdytyksestä sen verran, että meille palkattiin uusi tyyppi pandemian alussa ja ihan hyvin saatiin perehdytettyä hänet etänäkin. Etuna toki se, että ollaan kaikki it-alan ihmisiä ja sen vuoksi tietokoneen ja erilaisten softien käyttö ei ole kenellekään vierasta. 

Etätyö on aivan paras.

Se rauha ja tehokkuus.

Avokonttori on täysi kaaos joka ajaa hulluksi.

Haen ensisijaisesti tätyötä.

Lanseeraankin tässä nyt uuden ammatin / tittelin ja SE ON ETÄNOMI 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihan, jos joku haluaa tehdä etätöitä. Yksi asia kuitenkin nuorissa (alle 30v) on se, että heillä tuntuu olevan nykyisin pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia.

Pienestäkin asiasta jäädään sairaslomalle eikä välitetä pätkääkään niistä työkavereista, jotka joutuvat tekemään ne sairaslomalaisen työt. Muutenkin mennään sieltä missä rima on matalimmalla.

Olen jo 39v mutta minusta on ollut liikkeellä näitä juoruja, että olen joka pikkuasiasta saikulla. Koska kyllä, saikkuja tuli vuoden aikana monta. Kumma juttu mutta en halunnut avata sairauslomien syytä juuri näille juoruaville työkavereille.

Syy oli endometrioosi ja myooma, ja se että kun saikkua tarvitsin, alakertani syöksi verta ulos jatkuvalla syötöllä sekä samalla tuntui siltä kun joku vääntäisi rautaisella kouralla sisuskalujani ulos alaselän kautta. Pyörryin kivusta ja jouduin useasti päivystykseen. Mutta koska naistenvaivoja ei lasketa, tämähän oli pikkuvaiva, eikö?

Etätöissä en saikkua tarvitse jokaisesta huonosta päivästä sillä kotona voin esim. kääriytyä lämpöpeittoon ja käyttää aikuisten vaippaa. Koska _tämänhän_ minä haluan kertoa työpaikan juorukelloille! Kuvailla oikein mitä eritettä lentää mistäkin ja kuinka paljon. Pitäisikö lähettää ihan tiedote koko fiman postituslistalle?

Lähityöänkyröiden mielestä sinun kuuluu vain purra hammasta ja vyöttää kupeesi. Raahaudu toimistolle äläkä "pikkuasioista" saikuttele itsekkäästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihan, jos joku haluaa tehdä etätöitä. Yksi asia kuitenkin nuorissa (alle 30v) on se, että heillä tuntuu olevan nykyisin pelkkiä oikeuksia eikä mitään velvollisuuksia.

Pienestäkin asiasta jäädään sairaslomalle eikä välitetä pätkääkään niistä työkavereista, jotka joutuvat tekemään ne sairaslomalaisen työt. Muutenkin mennään sieltä missä rima on matalimmalla.

Olen jo 39v mutta minusta on ollut liikkeellä näitä juoruja, että olen joka pikkuasiasta saikulla. Koska kyllä, saikkuja tuli vuoden aikana monta. Kumma juttu mutta en halunnut avata sairauslomien syytä juuri näille juoruaville työkavereille.

Syy oli endometrioosi ja myooma, ja se että kun saikkua tarvitsin, alakertani syöksi verta ulos jatkuvalla syötöllä sekä samalla tuntui siltä kun joku vääntäisi rautaisella kouralla sisuskalujani ulos alaselän kautta. Pyörryin kivusta ja jouduin useasti päivystykseen. Mutta koska naistenvaivoja ei lasketa, tämähän oli pikkuvaiva, eikö?

Etätöissä en saikkua tarvitse jokaisesta huonosta päivästä sillä kotona voin esim. kääriytyä lämpöpeittoon ja käyttää aikuisten vaippaa. Koska _tämänhän_ minä haluan kertoa työpaikan juorukelloille! Kuvailla oikein mitä eritettä lentää mistäkin ja kuinka paljon. Pitäisikö lähettää ihan tiedote koko fiman postituslistalle?

Lähityöänkyröiden mielestä sinun kuuluu vain purra hammasta ja vyöttää kupeesi. Raahaudu toimistolle äläkä "pikkuasioista" saikuttele itsekkäästi.

Jep. Koska kärsi, kärsi, niin kirkkaamman kruunut saat :D.

Minusta asiaa pitää lähestyä siltä kantilta että miksi toimistolle ei haluta mennä? Pitääkö toimistolle vääntäytyä vain siksi, että lähipäivä vai onko siihen joku järkevä (=motivoiva) syy? Korona-aikaan huomattiin, että todella monet hommat hoituvat etänä. Siksi toimistolle ei ole usein mitään järkeä mennä.

Itse tykkään käydä toimistolla vähintään kerran-pari viikossa sosiaalisista syistä. Työkaverien kanssa aamukahvit ja lounas jossain hyvässä ravintolassa. Paskanpuhuntaa ja sosiaalista toimintaa. Olen huomannut että minulle tekee henkisesti hyvää käydä välillä ns. ihmisten ilmoilla. Muut tiimini jäsenet ovat toisella paikkakunnalla, joten työtehtävien kannalta toimistolla käynnistä ei ole mitään hyötyä. Omat motiivini ovat siis puhtaasti sosiaalisella puolella.

Jos tulisi joku ääliömäinen pakkotoimistopäivä, kokisin sen erittäin epämotivoivaksi. Jos sen sijaan muutkin tiimini jäsenet olisivat samalla paikkakunnalla ja tekisimme jotain yhteistä, jossa voisi vaikka ideoida, workshopata, pohdiskella tms. yhdessä, toimistopäivä olisi tosi hyvä juttu!