Ellaa, 29, odotettiin työpaikalle aamupalaveriin, mutta hän ei tullut nuoret työntekijät kertovat, että vaatimus lähitöistä stressaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kuullut kenenkään etätöistä pitävän yrittävän pakottaa kaikkia etätöihin.

Sen sijaan lähes kaikki lähitöitä hehkuttavat ovat pakottamassa kaikki muutkin toimistolle.

Mikähän tässä on takana? Boomer-logiikka jossa nähdään vain se oma pylly, ja kun itse ei kykene etätöihin niin ei ymmärretä ettei se koskekaan kaikkia muitakin?

Lisäksi näiden perustelut ovat aina sellaisia että ne vain paljastavat oman osaamattomuuden, kuten kykenemättömyyden käyttää etätyökaluja tai puhua palaverissa (!!), tai sen ettei ihmissuhdetta koeta oikeaksi jos se ei ole fyysisesti lähietäisyydeltä tapahtuva (kuinka 80-lukulaista tämä onkaan, kun vuonna 2022 valtaosa monien ystävyyssuhteistakin on pääosin virtuaalisia, ilman mitään ongelmaa).

Olen kolmikymppinen ja näen kyllä erittäin suurena ongelmana sen, että moni ystävyys ei ole enää aito vaan tapahtuu somen tms. kautta. Työyhteisö ei tarvi samanlaista läheisyyttä, mutta väittäisin että olet väärässä kun puhutaan ystävyydestä. Ihmiset ovat nykyään hyvin yksinäisiä, riippuvaisia älylaitteistaan.

Minä olen nelikymppinen ja töistä alkavista ystävyyssuhteista olen huomannut, että ne eivät ole kantaneet enää työpaikan vaihdon jälkeen. Ei sitten lopultakaan ollut muuta yhteistä kuin työ ja työhön liittyvät henkilöt.

Lähityö ei ole vaikuttanut asiaan mitenkään, olenhan minä ollut parikymmentä vuotta lähinä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän on tullut poissaoloja kun on tehnyt etätöitä. Kotona kukaan ei ole levittelemässä pöpöjä ja työmatkaan ei mene 2 tuntia. Se 2 tuntia menee nyt liikuntaa jota en jaksanut harrastaa ennen.

Juuri näin, tämä on positiivinen kehä. Koska aamuinen työmatka jää pois, voin nukkua pitempään - jopa 8.45 asti, sen sijaan että heräisin 6.30. Olen luonnostani aamuntorkku joten jo tämä on poistanut valtavan stressitekijän elämästäni.

Lounastunnilla voin kokata kotona jotain terveellistä, sen sijaan että haukkaan nopeasti leipää tai käyn ravintolassa. Halutessani voin käyttää lounastunnin myös liikuntaan - tai jos en, niin klo 17 kun kone sulkeutuu, voin välittömästi lähteä omasta ovestani lenkille sen sijaan että istuisin hikisessä metrossa tunnin. Ja illalla on taas energiaa terveellisen ruoan laittoon ja unikin maistuu hyvin.

Olen laihtunut etätyöaikana yli 10 kiloa ihan vain sillä että saan elää itselleni luontaisessa rytmissä, mistä johtuen olen energisempi ja jaksan liikkua, ja kun liikun tulee himo terveelliseen ruokaan. Ja mitä työnantajani tästä hyötyy? Kaikki tämä säteilee kokonaisvaltaisesti myös töihini, olen onnellisena huomattavasti tehokkaampi ja mukavampi työntekijä. Tämä on siis todellinen win-win tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etätyö on työnantajalle silloin hyvinkin mieluinen ja sopiva vaihtoehto, kun työntekijä on sairas tai lapsensa sairastaa. Entisaikaan olisi jääyt kotiin ja pois töistä. Nyt töitä tehdään pikku sairauksista huolimatta etänä.

Ei sovi etätyökään monille, jos vaikka hieman nuhaa tulee. Ollaan ihan poikki ja pois pelistä. Sairaslomaan kannustavat kaikki kuorossa. Samoin, jos iso lapsi on hieman kipeänä kotona, kyllä siihen koko aika kuluu.

Siinä vasta kunnon lusmuri. Yritetään kaikin keinoin päästä tekemästä töitä.

Tämän kolmekymppisen Ellan luulisi ymmärtävän, ettei aina voi tehdä oman mielensä mukaan. Jos kaikki tekisivät niin, jokainen ymmärtää, mitä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mikä ihmisiä, etenkin nuorempia, vaivaa? En tee koska en tahdo? En minäkään, mutta työ on työ ja kunnioitan työtäni, enkä kiukuttele."

Ja kas millaiseen hyvinvointiin tämä teidän vanhojen asenne onkaan työmarkkinoilla johtanut: Työntekijöitä riittää ja jokainen hyppii iloisesti töihin innolla aloittamaan uuden työpäivän, mikään ei stressaa ja työnantajat ymmärtävät kunnioittaa myös työntekijöiden henkilökohtaista elämääkin.

Eikun..oliko sittenkään ihan niin? Pirun hyvä ettei nykyään työntekijät ole mitään aivottomia zombeja ja anna kohdella itseään kuin jotain orjaa, esim. niin että antaa pompotella paikasta toiseen täysin ilman perusteita.

Meillä ollaan töissä ja tehdään tulosta. Jos tekee etänä vain sen, mitä kehityskeskustelussa sovitaan eikä ota vastaan "nakitettuja" hommia, niin sitten on turha pyydellä palkankorotusta tai kysellä etenemismahdollisuuksista. Osaaminen, tekeminen ja ihmissuhdetaidot välittyvät paremmin lähi- kuin etätyössä, joten vain etänä töitä tekevä jämähtää siihen omaan pestiinsä, halusi tai ei.

Mitä teen mielelläni vain etänä, ei ole tarvetta edestä uralla, mutta moni nuorempi pitää epäreiluna sitä, että lähitöissä (ja lähellä pomoa) olevat etenevät etätyöläisiä paremmin.

Jaa, sain muutama kuukausi sitten erillisen palkkion erityisen hyvästä työstä ja tämän järjesti eri maassa oleva isompi pomo, jonka olen fyysisesti tavannut kerran. Ilmeisesti osaaminen välittyi kuitenkin etänä.

Kansainvälisessä työssä on väistämättä osa porukasta etäyhteydellä kokouksissa eikä kukaan luonnollisestikaan odota, että kokoonnuttaisiin yhteen eri mantereilta monta kertaa viikossa. Silti tulosta tulee ja yhteydenpito on tiivistä kun on tarvetta.

Eivät nämä änkyrät ymmärrä, että eri maissa oleminen on ihan arkipäivää jo. Koko maailmankuva perustuu siihen vanhaan malliin, kun vanhanaikaisella konttorilla ovat Lasse, Sirkka, Pena ja Maija kokoustamassa.

Jep, mulla on mielestäni ihan tavallinen työ, ja olen päivittäin tekemisissä kollegojen kanssa, joiden fyysinen sijainti on Iso-Britannia, Irlanti, Ranska, Saksa, Portugali, Espanja, Ruotsi, Tanska, Norja, Puola, Tsekki, Itävalta, Sveitsi, Italia, Arabiemiraatit, Meksiko ja Kanada. Arkipäivää nykyään.

Tulin uteliaaksi. Mitä työtä teet?

Yli 10v etätöitä tehneenä koen konttoripäivät täysin turhina. Onneksi niitä on todella harvoin. Yleensä nämä höpinät lähityön tärkeydestä tulee niiltä kalkkiksilta, jotka itse haluaa sykkiä toimistolle joka päivä ja joiden mielestä pitää nähdä toisen naama. Firma menisi kyllä vaihtoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta asiaa pitää lähestyä siltä kantilta että miksi toimistolle ei haluta mennä? Pitääkö toimistolle vääntäytyä vain siksi, että lähipäivä vai onko siihen joku järkevä (=motivoiva) syy? Korona-aikaan huomattiin, että todella monet hommat hoituvat etänä. Siksi toimistolle ei ole usein mitään järkeä mennä.

Itse tykkään käydä toimistolla vähintään kerran-pari viikossa sosiaalisista syistä. Työkaverien kanssa aamukahvit ja lounas jossain hyvässä ravintolassa. Paskanpuhuntaa ja sosiaalista toimintaa. Olen huomannut että minulle tekee henkisesti hyvää käydä välillä ns. ihmisten ilmoilla. Muut tiimini jäsenet ovat toisella paikkakunnalla, joten työtehtävien kannalta toimistolla käynnistä ei ole mitään hyötyä. Omat motiivini ovat siis puhtaasti sosiaalisella puolella.

Jos tulisi joku ääliömäinen pakkotoimistopäivä, kokisin sen erittäin epämotivoivaksi. Jos sen sijaan muutkin tiimini jäsenet olisivat samalla paikkakunnalla ja tekisimme jotain yhteistä, jossa voisi vaikka ideoida, workshopata, pohdiskella tms. yhdessä, toimistopäivä olisi tosi hyvä juttu!

Mä ymmärrän sosiaalisten kontaktien tarpeen, mutta mä käyn mieluummin kahvilla tai ravintolassa syömässä ystävieni kanssa kuin työkavereiden kanssa. Varsinkin, jos työkavereiden kanssa kahvittelu ja syöminen edellyttää 2 tuntia matkustamista julkisilla ja työntekoa toimistolla, jossa ei ole edes kunnollista työpistettä. 

Joo. Vaikka usein työpaikoille kertyy samanhenkistä seuraa, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista, ei se mikään automaatio ole. Esim. iso ikäero tai erilainen koulutus tai tehtävänkuva voi jo tehdä sen eron, että työkavereihin ei ole tarvetta muodostaa muuta kuin kohtelias jutteluväli.

Ei se pakollinen lounastauko parin tunnin matkojen kanssa silloin hyvinvointia tai kanssakäymistä lisää. Moni vaan loukkaantuu siitä, jos heidän kanssaan ei haluta vielä aikaa.

Miten iso ikäero tai erilainen koulutus muka muodostaa jonkin muurin työntekijöiden välille? Tuollaisessa työpaikassa en ainakaan haluaisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mikä ihmisiä, etenkin nuorempia, vaivaa? En tee koska en tahdo? En minäkään, mutta työ on työ ja kunnioitan työtäni, enkä kiukuttele."

Ja kas millaiseen hyvinvointiin tämä teidän vanhojen asenne onkaan työmarkkinoilla johtanut: Työntekijöitä riittää ja jokainen hyppii iloisesti töihin innolla aloittamaan uuden työpäivän, mikään ei stressaa ja työnantajat ymmärtävät kunnioittaa myös työntekijöiden henkilökohtaista elämääkin.

Eikun..oliko sittenkään ihan niin? Pirun hyvä ettei nykyään työntekijät ole mitään aivottomia zombeja ja anna kohdella itseään kuin jotain orjaa, esim. niin että antaa pompotella paikasta toiseen täysin ilman perusteita.

Meillä ollaan töissä ja tehdään tulosta. Jos tekee etänä vain sen, mitä kehityskeskustelussa sovitaan eikä ota vastaan "nakitettuja" hommia, niin sitten on turha pyydellä palkankorotusta tai kysellä etenemismahdollisuuksista. Osaaminen, tekeminen ja ihmissuhdetaidot välittyvät paremmin lähi- kuin etätyössä, joten vain etänä töitä tekevä jämähtää siihen omaan pestiinsä, halusi tai ei.

Mitä teen mielelläni vain etänä, ei ole tarvetta edestä uralla, mutta moni nuorempi pitää epäreiluna sitä, että lähitöissä (ja lähellä pomoa) olevat etenevät etätyöläisiä paremmin.

Jaa, sain muutama kuukausi sitten erillisen palkkion erityisen hyvästä työstä ja tämän järjesti eri maassa oleva isompi pomo, jonka olen fyysisesti tavannut kerran. Ilmeisesti osaaminen välittyi kuitenkin etänä.

Kansainvälisessä työssä on väistämättä osa porukasta etäyhteydellä kokouksissa eikä kukaan luonnollisestikaan odota, että kokoonnuttaisiin yhteen eri mantereilta monta kertaa viikossa. Silti tulosta tulee ja yhteydenpito on tiivistä kun on tarvetta.

Eivät nämä änkyrät ymmärrä, että eri maissa oleminen on ihan arkipäivää jo. Koko maailmankuva perustuu siihen vanhaan malliin, kun vanhanaikaisella konttorilla ovat Lasse, Sirkka, Pena ja Maija kokoustamassa.

Jep, mulla on mielestäni ihan tavallinen työ, ja olen päivittäin tekemisissä kollegojen kanssa, joiden fyysinen sijainti on Iso-Britannia, Irlanti, Ranska, Saksa, Portugali, Espanja, Ruotsi, Tanska, Norja, Puola, Tsekki, Itävalta, Sveitsi, Italia, Arabiemiraatit, Meksiko ja Kanada. Arkipäivää nykyään.

Tulin uteliaaksi. Mitä työtä teet?

Maksan laskuja ja korvauksia :).

Ilmeisesti joku nyrkkipaja, jossa ei etätöistä oikeasti takuta mitään. Itse olen tehnyt etähommia yli 10v ja mulla on osa kollegoista aina ollut muualla kuin Suomessa ja hyvin on hommat hoitunut. Olen itselin tehnyt etänä ulkomailta. Vanhanaikaista vaatia konttorille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta asiaa pitää lähestyä siltä kantilta että miksi toimistolle ei haluta mennä? Pitääkö toimistolle vääntäytyä vain siksi, että lähipäivä vai onko siihen joku järkevä (=motivoiva) syy? Korona-aikaan huomattiin, että todella monet hommat hoituvat etänä. Siksi toimistolle ei ole usein mitään järkeä mennä.

Itse tykkään käydä toimistolla vähintään kerran-pari viikossa sosiaalisista syistä. Työkaverien kanssa aamukahvit ja lounas jossain hyvässä ravintolassa. Paskanpuhuntaa ja sosiaalista toimintaa. Olen huomannut että minulle tekee henkisesti hyvää käydä välillä ns. ihmisten ilmoilla. Muut tiimini jäsenet ovat toisella paikkakunnalla, joten työtehtävien kannalta toimistolla käynnistä ei ole mitään hyötyä. Omat motiivini ovat siis puhtaasti sosiaalisella puolella.

Jos tulisi joku ääliömäinen pakkotoimistopäivä, kokisin sen erittäin epämotivoivaksi. Jos sen sijaan muutkin tiimini jäsenet olisivat samalla paikkakunnalla ja tekisimme jotain yhteistä, jossa voisi vaikka ideoida, workshopata, pohdiskella tms. yhdessä, toimistopäivä olisi tosi hyvä juttu!

Mä ymmärrän sosiaalisten kontaktien tarpeen, mutta mä käyn mieluummin kahvilla tai ravintolassa syömässä ystävieni kanssa kuin työkavereiden kanssa. Varsinkin, jos työkavereiden kanssa kahvittelu ja syöminen edellyttää 2 tuntia matkustamista julkisilla ja työntekoa toimistolla, jossa ei ole edes kunnollista työpistettä. 

Joo. Vaikka usein työpaikoille kertyy samanhenkistä seuraa, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista, ei se mikään automaatio ole. Esim. iso ikäero tai erilainen koulutus tai tehtävänkuva voi jo tehdä sen eron, että työkavereihin ei ole tarvetta muodostaa muuta kuin kohtelias jutteluväli.

Ei se pakollinen lounastauko parin tunnin matkojen kanssa silloin hyvinvointia tai kanssakäymistä lisää. Moni vaan loukkaantuu siitä, jos heidän kanssaan ei haluta vielä aikaa.

Miten iso ikäero tai erilainen koulutus muka muodostaa jonkin muurin työntekijöiden välille? Tuollaisessa työpaikassa en ainakaan haluaisi olla.

Ohis...mun työpaikallani kolmekymppisillä on ihan erilaiset kiinnostuksenkohteet kuin kuuskymppisillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta asiaa pitää lähestyä siltä kantilta että miksi toimistolle ei haluta mennä? Pitääkö toimistolle vääntäytyä vain siksi, että lähipäivä vai onko siihen joku järkevä (=motivoiva) syy? Korona-aikaan huomattiin, että todella monet hommat hoituvat etänä. Siksi toimistolle ei ole usein mitään järkeä mennä.

Itse tykkään käydä toimistolla vähintään kerran-pari viikossa sosiaalisista syistä. Työkaverien kanssa aamukahvit ja lounas jossain hyvässä ravintolassa. Paskanpuhuntaa ja sosiaalista toimintaa. Olen huomannut että minulle tekee henkisesti hyvää käydä välillä ns. ihmisten ilmoilla. Muut tiimini jäsenet ovat toisella paikkakunnalla, joten työtehtävien kannalta toimistolla käynnistä ei ole mitään hyötyä. Omat motiivini ovat siis puhtaasti sosiaalisella puolella.

Jos tulisi joku ääliömäinen pakkotoimistopäivä, kokisin sen erittäin epämotivoivaksi. Jos sen sijaan muutkin tiimini jäsenet olisivat samalla paikkakunnalla ja tekisimme jotain yhteistä, jossa voisi vaikka ideoida, workshopata, pohdiskella tms. yhdessä, toimistopäivä olisi tosi hyvä juttu!

Mä ymmärrän sosiaalisten kontaktien tarpeen, mutta mä käyn mieluummin kahvilla tai ravintolassa syömässä ystävieni kanssa kuin työkavereiden kanssa. Varsinkin, jos työkavereiden kanssa kahvittelu ja syöminen edellyttää 2 tuntia matkustamista julkisilla ja työntekoa toimistolla, jossa ei ole edes kunnollista työpistettä. 

Joo. Vaikka usein työpaikoille kertyy samanhenkistä seuraa, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista, ei se mikään automaatio ole. Esim. iso ikäero tai erilainen koulutus tai tehtävänkuva voi jo tehdä sen eron, että työkavereihin ei ole tarvetta muodostaa muuta kuin kohtelias jutteluväli.

Ei se pakollinen lounastauko parin tunnin matkojen kanssa silloin hyvinvointia tai kanssakäymistä lisää. Moni vaan loukkaantuu siitä, jos heidän kanssaan ei haluta vielä aikaa.

Miten iso ikäero tai erilainen koulutus muka muodostaa jonkin muurin työntekijöiden välille? Tuollaisessa työpaikassa en ainakaan haluaisi olla.

Ei se muodosta muuria, mutta niitä yhteisiä kiinnostuksen kohteita ei sitten vaan niin helpolla löydy. Kolmekymppinen sinkku kertoo Tinderistä, viikonlopun baarireissuista ja koiransa eläinlääkäreistä. Ei häntä kiinnosta kuulla minun neljävitosen kirjanlukemisista ja mummolassa vierailuista. Lapseni ovat jo teini-ikäisiä, enkä kerro heidän asioitaan töissä, mitään. Ne ovat heidän yksityisasioitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin Ellaa...

Koko hybridimalli missä täytyy käydä työpaikallakin vaikka voisi tehdä kaiken etänä on mikromanageri / narsistijohtajien keksintöä jotta saadaan olla alaisen selän takana ja päästä pätemään niin paljon kuin ehtii... etätyöhän on ollut aivan kauhea ratkaisu em. johtamismallille ja sitä edustaville henkilöille...

Nyt kun ollaan etenkin avokonttoreissa niin se ei ainakaan työtehokkuutta paranna eikä keskittymiskykyä eikä luovuutta...

Todella vanhanaikainen malli tämä edellä mainittu johtamismalli minkä vuoksia työntekijöitä pakotetaan työpaikalle...

Vanhanaikaisena ihmisenä olen ihan samaa mieltä! Meille on tullut korona-aikana puolisen tusinaa uutta työkaveria, joiden työteho ja osaaminen ovat olemattomia, koska kukaan ei ole heitä perehdyttänyt. perehdytystä varten on olemassa itseopiskelumateriaali, mutta ei ole ketään, kenen kanssa siitä keskustella. Me vanhat työntekijät olemme täyttäneet kalenterimme töillä, ei siihen mahdu väliin mitään 15 minuutin juttutuokiota, joka toimistolla lähitöissä järjestyisi. Näin olemme varmistaneet sen, että uudet eivät opi työtä yhtä syvällisesti kuin me jäärät, jotka emme etätöistä toimistolle lähde jonkun toisen töitä opettamaan.

Siksi pidän uudesta työnteon tavasta. Jokainen vastatkoon itse itsestään, opiskelkoon intran webinaareista osaamista ja meille vanhoille työntekijöille annetaan työrauha ja mahdollisuus pitää näpeissämme ne asiat, jotka ovat yritykselle elintärkeintä. Tähän kun lisätään pelkkään johtamiseen keskittynyt esimieskunta, jolla ei ole mitään käsitystä substanssista, niin saadaan kahden kerroksen työntekijät eli osaajat ja hengailijat.

Kertoo vain huonosta johtamisesta, jos kenelläkään ei ole aikaa perehdyttää. 

Sekä kyvyttömistä työntekijöistä. Minä rakastan perehdyttämistä ja olen siinä tosi hyvä. Kirjoitan ohjeet, käyn läpi ne suullisesti ja kerron samalla miksi joku asia tehdään tyhmästi. Sille on yleensä joku hyvä syy (järjestelmä on huono, joku muu taho tarvitsee tietoa juuri näin, laki tms.).

Joku toinen taas kokee, että perehdyttämiseen riittää sanoa "kysy jos on jotain kysyttävää, vastaan mielelläni!" ja "kyllä sä nyt ite keksit miten nää hommat tehdään, niin mekin ollaan keksitty". Sitten ihmetellään, kun uusi tekee ne väärin. Saadaanpahan nauraa päin naamaa ja etenkin selän takana.

Minä olen myös mestariperehdyttäjä ja opetan nykyään kaikkia meidän uusia tulokkaita. Etänä. Se nimittäin antaa mahdollisuuden sellaiseen jännään tekniseen ihmeeseen kuin session tallentamiseen. Miten kätevää, kun yhden asian perusteet tarvii opettaa vain kerran, tallenne jää tulokkaan käyttöön ja sitten he kysyvät poikkeuksista ja virheviesteistä. Mutta ei tarvitse kymmentä kertaa näyttää, mitä nappia ensin painetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin Ellaa...

Koko hybridimalli missä täytyy käydä työpaikallakin vaikka voisi tehdä kaiken etänä on mikromanageri / narsistijohtajien keksintöä jotta saadaan olla alaisen selän takana ja päästä pätemään niin paljon kuin ehtii... etätyöhän on ollut aivan kauhea ratkaisu em. johtamismallille ja sitä edustaville henkilöille...

Nyt kun ollaan etenkin avokonttoreissa niin se ei ainakaan työtehokkuutta paranna eikä keskittymiskykyä eikä luovuutta...

Todella vanhanaikainen malli tämä edellä mainittu johtamismalli minkä vuoksia työntekijöitä pakotetaan työpaikalle...

Vanhanaikaisena ihmisenä olen ihan samaa mieltä! Meille on tullut korona-aikana puolisen tusinaa uutta työkaveria, joiden työteho ja osaaminen ovat olemattomia, koska kukaan ei ole heitä perehdyttänyt. perehdytystä varten on olemassa itseopiskelumateriaali, mutta ei ole ketään, kenen kanssa siitä keskustella. Me vanhat työntekijät olemme täyttäneet kalenterimme töillä, ei siihen mahdu väliin mitään 15 minuutin juttutuokiota, joka toimistolla lähitöissä järjestyisi. Näin olemme varmistaneet sen, että uudet eivät opi työtä yhtä syvällisesti kuin me jäärät, jotka emme etätöistä toimistolle lähde jonkun toisen töitä opettamaan.

Siksi pidän uudesta työnteon tavasta. Jokainen vastatkoon itse itsestään, opiskelkoon intran webinaareista osaamista ja meille vanhoille työntekijöille annetaan työrauha ja mahdollisuus pitää näpeissämme ne asiat, jotka ovat yritykselle elintärkeintä. Tähän kun lisätään pelkkään johtamiseen keskittynyt esimieskunta, jolla ei ole mitään käsitystä substanssista, niin saadaan kahden kerroksen työntekijät eli osaajat ja hengailijat.

Kertoo vain huonosta johtamisesta, jos kenelläkään ei ole aikaa perehdyttää. 

Sekä kyvyttömistä työntekijöistä. Minä rakastan perehdyttämistä ja olen siinä tosi hyvä. Kirjoitan ohjeet, käyn läpi ne suullisesti ja kerron samalla miksi joku asia tehdään tyhmästi. Sille on yleensä joku hyvä syy (järjestelmä on huono, joku muu taho tarvitsee tietoa juuri näin, laki tms.).

Joku toinen taas kokee, että perehdyttämiseen riittää sanoa "kysy jos on jotain kysyttävää, vastaan mielelläni!" ja "kyllä sä nyt ite keksit miten nää hommat tehdään, niin mekin ollaan keksitty". Sitten ihmetellään, kun uusi tekee ne väärin. Saadaanpahan nauraa päin naamaa ja etenkin selän takana.

Minä olen myös mestariperehdyttäjä ja opetan nykyään kaikkia meidän uusia tulokkaita. Etänä. Se nimittäin antaa mahdollisuuden sellaiseen jännään tekniseen ihmeeseen kuin session tallentamiseen. Miten kätevää, kun yhden asian perusteet tarvii opettaa vain kerran, tallenne jää tulokkaan käyttöön ja sitten he kysyvät poikkeuksista ja virheviesteistä. Mutta ei tarvitse kymmentä kertaa näyttää, mitä nappia ensin painetaan.

Mäkin olen huomannut, että etänä perehdyttäminen ja neuvominen on todella näppärää. Ihmettelen näitä jotain kommentteja, kun sanotaan ettei heillä edes perehdytetä (kunnolla), koska ei olla lähityössä. Wtf.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta asiaa pitää lähestyä siltä kantilta että miksi toimistolle ei haluta mennä? Pitääkö toimistolle vääntäytyä vain siksi, että lähipäivä vai onko siihen joku järkevä (=motivoiva) syy? Korona-aikaan huomattiin, että todella monet hommat hoituvat etänä. Siksi toimistolle ei ole usein mitään järkeä mennä.

Itse tykkään käydä toimistolla vähintään kerran-pari viikossa sosiaalisista syistä. Työkaverien kanssa aamukahvit ja lounas jossain hyvässä ravintolassa. Paskanpuhuntaa ja sosiaalista toimintaa. Olen huomannut että minulle tekee henkisesti hyvää käydä välillä ns. ihmisten ilmoilla. Muut tiimini jäsenet ovat toisella paikkakunnalla, joten työtehtävien kannalta toimistolla käynnistä ei ole mitään hyötyä. Omat motiivini ovat siis puhtaasti sosiaalisella puolella.

Jos tulisi joku ääliömäinen pakkotoimistopäivä, kokisin sen erittäin epämotivoivaksi. Jos sen sijaan muutkin tiimini jäsenet olisivat samalla paikkakunnalla ja tekisimme jotain yhteistä, jossa voisi vaikka ideoida, workshopata, pohdiskella tms. yhdessä, toimistopäivä olisi tosi hyvä juttu!

Mä ymmärrän sosiaalisten kontaktien tarpeen, mutta mä käyn mieluummin kahvilla tai ravintolassa syömässä ystävieni kanssa kuin työkavereiden kanssa. Varsinkin, jos työkavereiden kanssa kahvittelu ja syöminen edellyttää 2 tuntia matkustamista julkisilla ja työntekoa toimistolla, jossa ei ole edes kunnollista työpistettä. 

Joo. Vaikka usein työpaikoille kertyy samanhenkistä seuraa, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista, ei se mikään automaatio ole. Esim. iso ikäero tai erilainen koulutus tai tehtävänkuva voi jo tehdä sen eron, että työkavereihin ei ole tarvetta muodostaa muuta kuin kohtelias jutteluväli.

Ei se pakollinen lounastauko parin tunnin matkojen kanssa silloin hyvinvointia tai kanssakäymistä lisää. Moni vaan loukkaantuu siitä, jos heidän kanssaan ei haluta vielä aikaa.

Miten iso ikäero tai erilainen koulutus muka muodostaa jonkin muurin työntekijöiden välille? Tuollaisessa työpaikassa en ainakaan haluaisi olla.

Ei se muodosta muuria, mutta niitä yhteisiä kiinnostuksen kohteita ei sitten vaan niin helpolla löydy. Kolmekymppinen sinkku kertoo Tinderistä, viikonlopun baarireissuista ja koiransa eläinlääkäreistä. Ei häntä kiinnosta kuulla minun neljävitosen kirjanlukemisista ja mummolassa vierailuista. Lapseni ovat jo teini-ikäisiä, enkä kerro heidän asioitaan töissä, mitään. Ne ovat heidän yksityisasioitaan.

Minä taas olen hyvissä väleissä ihmisten kanssa, joiden ikäero on paljon suurempi kuin mainitsemasi. Mukavaa on ja yhteisiä puheenaiheita löytyy paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta asiaa pitää lähestyä siltä kantilta että miksi toimistolle ei haluta mennä? Pitääkö toimistolle vääntäytyä vain siksi, että lähipäivä vai onko siihen joku järkevä (=motivoiva) syy? Korona-aikaan huomattiin, että todella monet hommat hoituvat etänä. Siksi toimistolle ei ole usein mitään järkeä mennä.

Itse tykkään käydä toimistolla vähintään kerran-pari viikossa sosiaalisista syistä. Työkaverien kanssa aamukahvit ja lounas jossain hyvässä ravintolassa. Paskanpuhuntaa ja sosiaalista toimintaa. Olen huomannut että minulle tekee henkisesti hyvää käydä välillä ns. ihmisten ilmoilla. Muut tiimini jäsenet ovat toisella paikkakunnalla, joten työtehtävien kannalta toimistolla käynnistä ei ole mitään hyötyä. Omat motiivini ovat siis puhtaasti sosiaalisella puolella.

Jos tulisi joku ääliömäinen pakkotoimistopäivä, kokisin sen erittäin epämotivoivaksi. Jos sen sijaan muutkin tiimini jäsenet olisivat samalla paikkakunnalla ja tekisimme jotain yhteistä, jossa voisi vaikka ideoida, workshopata, pohdiskella tms. yhdessä, toimistopäivä olisi tosi hyvä juttu!

Mä ymmärrän sosiaalisten kontaktien tarpeen, mutta mä käyn mieluummin kahvilla tai ravintolassa syömässä ystävieni kanssa kuin työkavereiden kanssa. Varsinkin, jos työkavereiden kanssa kahvittelu ja syöminen edellyttää 2 tuntia matkustamista julkisilla ja työntekoa toimistolla, jossa ei ole edes kunnollista työpistettä. 

Joo. Vaikka usein työpaikoille kertyy samanhenkistä seuraa, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista, ei se mikään automaatio ole. Esim. iso ikäero tai erilainen koulutus tai tehtävänkuva voi jo tehdä sen eron, että työkavereihin ei ole tarvetta muodostaa muuta kuin kohtelias jutteluväli.

Ei se pakollinen lounastauko parin tunnin matkojen kanssa silloin hyvinvointia tai kanssakäymistä lisää. Moni vaan loukkaantuu siitä, jos heidän kanssaan ei haluta vielä aikaa.

Miten iso ikäero tai erilainen koulutus muka muodostaa jonkin muurin työntekijöiden välille? Tuollaisessa työpaikassa en ainakaan haluaisi olla.

Ohis...mun työpaikallani kolmekymppisillä on ihan erilaiset kiinnostuksenkohteet kuin kuuskymppisillä. 

Sun työpaikassa ehkä on niin, muttei onneksi kaikissa.

Itse en palkkaisi tätä Ellaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta asiaa pitää lähestyä siltä kantilta että miksi toimistolle ei haluta mennä? Pitääkö toimistolle vääntäytyä vain siksi, että lähipäivä vai onko siihen joku järkevä (=motivoiva) syy? Korona-aikaan huomattiin, että todella monet hommat hoituvat etänä. Siksi toimistolle ei ole usein mitään järkeä mennä.

Itse tykkään käydä toimistolla vähintään kerran-pari viikossa sosiaalisista syistä. Työkaverien kanssa aamukahvit ja lounas jossain hyvässä ravintolassa. Paskanpuhuntaa ja sosiaalista toimintaa. Olen huomannut että minulle tekee henkisesti hyvää käydä välillä ns. ihmisten ilmoilla. Muut tiimini jäsenet ovat toisella paikkakunnalla, joten työtehtävien kannalta toimistolla käynnistä ei ole mitään hyötyä. Omat motiivini ovat siis puhtaasti sosiaalisella puolella.

Jos tulisi joku ääliömäinen pakkotoimistopäivä, kokisin sen erittäin epämotivoivaksi. Jos sen sijaan muutkin tiimini jäsenet olisivat samalla paikkakunnalla ja tekisimme jotain yhteistä, jossa voisi vaikka ideoida, workshopata, pohdiskella tms. yhdessä, toimistopäivä olisi tosi hyvä juttu!

Mä ymmärrän sosiaalisten kontaktien tarpeen, mutta mä käyn mieluummin kahvilla tai ravintolassa syömässä ystävieni kanssa kuin työkavereiden kanssa. Varsinkin, jos työkavereiden kanssa kahvittelu ja syöminen edellyttää 2 tuntia matkustamista julkisilla ja työntekoa toimistolla, jossa ei ole edes kunnollista työpistettä. 

Joo. Vaikka usein työpaikoille kertyy samanhenkistä seuraa, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista, ei se mikään automaatio ole. Esim. iso ikäero tai erilainen koulutus tai tehtävänkuva voi jo tehdä sen eron, että työkavereihin ei ole tarvetta muodostaa muuta kuin kohtelias jutteluväli.

Ei se pakollinen lounastauko parin tunnin matkojen kanssa silloin hyvinvointia tai kanssakäymistä lisää. Moni vaan loukkaantuu siitä, jos heidän kanssaan ei haluta vielä aikaa.

Miten iso ikäero tai erilainen koulutus muka muodostaa jonkin muurin työntekijöiden välille? Tuollaisessa työpaikassa en ainakaan haluaisi olla.

Hypoteettisesti jos koko muu tiimi elää nuorten lapsiperheiden arkea ja sitten palkataan uusi jolla ei ehkä ole lapsia tai lapset on jo ajat sitten itsenäistyneet ja muuttaneet omilleen ja välttämättä puolisoakaan ei ole (enää) niin aika ulkopuolinenhan tuo on noiden jutuissa. Voi myös veikata että tää uusi joustaa joka lomatoiveissaan kun noilla muilla on ne lapset jotka määrää lomat siihen parhaaseen loma-aikaan. Ja jos tarvitaan joku päivystämään juhlapyhien ajaksi niin taas on henkilö selvä koska lapset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta asiaa pitää lähestyä siltä kantilta että miksi toimistolle ei haluta mennä? Pitääkö toimistolle vääntäytyä vain siksi, että lähipäivä vai onko siihen joku järkevä (=motivoiva) syy? Korona-aikaan huomattiin, että todella monet hommat hoituvat etänä. Siksi toimistolle ei ole usein mitään järkeä mennä.

Itse tykkään käydä toimistolla vähintään kerran-pari viikossa sosiaalisista syistä. Työkaverien kanssa aamukahvit ja lounas jossain hyvässä ravintolassa. Paskanpuhuntaa ja sosiaalista toimintaa. Olen huomannut että minulle tekee henkisesti hyvää käydä välillä ns. ihmisten ilmoilla. Muut tiimini jäsenet ovat toisella paikkakunnalla, joten työtehtävien kannalta toimistolla käynnistä ei ole mitään hyötyä. Omat motiivini ovat siis puhtaasti sosiaalisella puolella.

Jos tulisi joku ääliömäinen pakkotoimistopäivä, kokisin sen erittäin epämotivoivaksi. Jos sen sijaan muutkin tiimini jäsenet olisivat samalla paikkakunnalla ja tekisimme jotain yhteistä, jossa voisi vaikka ideoida, workshopata, pohdiskella tms. yhdessä, toimistopäivä olisi tosi hyvä juttu!

Mä ymmärrän sosiaalisten kontaktien tarpeen, mutta mä käyn mieluummin kahvilla tai ravintolassa syömässä ystävieni kanssa kuin työkavereiden kanssa. Varsinkin, jos työkavereiden kanssa kahvittelu ja syöminen edellyttää 2 tuntia matkustamista julkisilla ja työntekoa toimistolla, jossa ei ole edes kunnollista työpistettä. 

Joo. Vaikka usein työpaikoille kertyy samanhenkistä seuraa, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista, ei se mikään automaatio ole. Esim. iso ikäero tai erilainen koulutus tai tehtävänkuva voi jo tehdä sen eron, että työkavereihin ei ole tarvetta muodostaa muuta kuin kohtelias jutteluväli.

Ei se pakollinen lounastauko parin tunnin matkojen kanssa silloin hyvinvointia tai kanssakäymistä lisää. Moni vaan loukkaantuu siitä, jos heidän kanssaan ei haluta vielä aikaa.

Miten iso ikäero tai erilainen koulutus muka muodostaa jonkin muurin työntekijöiden välille? Tuollaisessa työpaikassa en ainakaan haluaisi olla.

Hypoteettisesti jos koko muu tiimi elää nuorten lapsiperheiden arkea ja sitten palkataan uusi jolla ei ehkä ole lapsia tai lapset on jo ajat sitten itsenäistyneet ja muuttaneet omilleen ja välttämättä puolisoakaan ei ole (enää) niin aika ulkopuolinenhan tuo on noiden jutuissa. Voi myös veikata että tää uusi joustaa joka lomatoiveissaan kun noilla muilla on ne lapset jotka määrää lomat siihen parhaaseen loma-aikaan. Ja jos tarvitaan joku päivystämään juhlapyhien ajaksi niin taas on henkilö selvä koska lapset. 

Koska lapset mitä?

Meinaatko, ettei lapsellinen ihminen pysty puhumaan mistään muusta kuin lapsistaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kuullut kenenkään etätöistä pitävän yrittävän pakottaa kaikkia etätöihin.

Sen sijaan lähes kaikki lähitöitä hehkuttavat ovat pakottamassa kaikki muutkin toimistolle.

Mikähän tässä on takana? Boomer-logiikka jossa nähdään vain se oma pylly, ja kun itse ei kykene etätöihin niin ei ymmärretä ettei se koskekaan kaikkia muitakin?

Lisäksi näiden perustelut ovat aina sellaisia että ne vain paljastavat oman osaamattomuuden, kuten kykenemättömyyden käyttää etätyökaluja tai puhua palaverissa (!!), tai sen ettei ihmissuhdetta koeta oikeaksi jos se ei ole fyysisesti lähietäisyydeltä tapahtuva (kuinka 80-lukulaista tämä onkaan, kun vuonna 2022 valtaosa monien ystävyyssuhteistakin on pääosin virtuaalisia, ilman mitään ongelmaa).

Olen kolmikymppinen ja näen kyllä erittäin suurena ongelmana sen, että moni ystävyys ei ole enää aito vaan tapahtuu somen tms. kautta. Työyhteisö ei tarvi samanlaista läheisyyttä, mutta väittäisin että olet väärässä kun puhutaan ystävyydestä. Ihmiset ovat nykyään hyvin yksinäisiä, riippuvaisia älylaitteistaan.

Mä taas olen jo kuuskymppinen ja mun mielestä älylaitteet ja some mahdollistavat ystävyyssuhteiden ylläpitämisen silloinkin, kun livetapaamiset eivät syystä tai toisesta ole mahdollisia. Kasarilla tällaiset ystävyyssuhteet kuivuivat kasaan itsestään, mutta nyt on helppoa pitää yhteyttä vaikka joka ainoa päivä maapallon toisella puolella asuviinkin ystäviinsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin Ellaa...

Koko hybridimalli missä täytyy käydä työpaikallakin vaikka voisi tehdä kaiken etänä on mikromanageri / narsistijohtajien keksintöä jotta saadaan olla alaisen selän takana ja päästä pätemään niin paljon kuin ehtii... etätyöhän on ollut aivan kauhea ratkaisu em. johtamismallille ja sitä edustaville henkilöille...

Nyt kun ollaan etenkin avokonttoreissa niin se ei ainakaan työtehokkuutta paranna eikä keskittymiskykyä eikä luovuutta...

Todella vanhanaikainen malli tämä edellä mainittu johtamismalli minkä vuoksia työntekijöitä pakotetaan työpaikalle...

Vanhanaikaisena ihmisenä olen ihan samaa mieltä! Meille on tullut korona-aikana puolisen tusinaa uutta työkaveria, joiden työteho ja osaaminen ovat olemattomia, koska kukaan ei ole heitä perehdyttänyt. perehdytystä varten on olemassa itseopiskelumateriaali, mutta ei ole ketään, kenen kanssa siitä keskustella. Me vanhat työntekijät olemme täyttäneet kalenterimme töillä, ei siihen mahdu väliin mitään 15 minuutin juttutuokiota, joka toimistolla lähitöissä järjestyisi. Näin olemme varmistaneet sen, että uudet eivät opi työtä yhtä syvällisesti kuin me jäärät, jotka emme etätöistä toimistolle lähde jonkun toisen töitä opettamaan.

Siksi pidän uudesta työnteon tavasta. Jokainen vastatkoon itse itsestään, opiskelkoon intran webinaareista osaamista ja meille vanhoille työntekijöille annetaan työrauha ja mahdollisuus pitää näpeissämme ne asiat, jotka ovat yritykselle elintärkeintä. Tähän kun lisätään pelkkään johtamiseen keskittynyt esimieskunta, jolla ei ole mitään käsitystä substanssista, niin saadaan kahden kerroksen työntekijät eli osaajat ja hengailijat.

Kertoo vain huonosta johtamisesta, jos kenelläkään ei ole aikaa perehdyttää. 

Sekä kyvyttömistä työntekijöistä. Minä rakastan perehdyttämistä ja olen siinä tosi hyvä. Kirjoitan ohjeet, käyn läpi ne suullisesti ja kerron samalla miksi joku asia tehdään tyhmästi. Sille on yleensä joku hyvä syy (järjestelmä on huono, joku muu taho tarvitsee tietoa juuri näin, laki tms.).

Joku toinen taas kokee, että perehdyttämiseen riittää sanoa "kysy jos on jotain kysyttävää, vastaan mielelläni!" ja "kyllä sä nyt ite keksit miten nää hommat tehdään, niin mekin ollaan keksitty". Sitten ihmetellään, kun uusi tekee ne väärin. Saadaanpahan nauraa päin naamaa ja etenkin selän takana.

Minä olen myös mestariperehdyttäjä ja opetan nykyään kaikkia meidän uusia tulokkaita. Etänä. Se nimittäin antaa mahdollisuuden sellaiseen jännään tekniseen ihmeeseen kuin session tallentamiseen. Miten kätevää, kun yhden asian perusteet tarvii opettaa vain kerran, tallenne jää tulokkaan käyttöön ja sitten he kysyvät poikkeuksista ja virheviesteistä. Mutta ei tarvitse kymmentä kertaa näyttää, mitä nappia ensin painetaan.

Mäkin olen huomannut, että etänä perehdyttäminen ja neuvominen on todella näppärää. Ihmettelen näitä jotain kommentteja, kun sanotaan ettei heillä edes perehdytetä (kunnolla), koska ei olla lähityössä. Wtf.

Ei niillä perehdytetä lähinäkään. Se kun on sitä iloista hymyilyä "kysy, jos on jotain kysyttävää 😊".

Entäpä jos ei tiedä, että tästä asiasta pitäisi kysyä joltain?