Kuuluuko adoptoituja lapsia merkitä sukupuihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla vakavailmeistä ja ahdistavaa niiden tyyppien sukupuiden tekeminen, keiden mielestä vain biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Mitenköhän nämä ajatteli varmistaa, että ne kaikki ihmiset todella on olleet heidän biologisia sukulaisiaan? Ei tainnut testejä siihen olla käytössä isomummon tai edes mummon nuoruudessa.

Biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Adoptiolapset merkitään adoptio_perheen_ lapsiksi ja heistä on tehtävä merkintä erikseen.

Historiaa ei saa vääristellä. Se on valhe sekä loukkaus myös adoptiolasta kohtaan.

Tämä voi joillekin olla liian vaikeaa hahmottaa, mutta onhan näitä söheltäjiä jo nähty ihan tarpeeksi.

Mutta miten varmistat sen, että siellä sukupuussa se isoisän isä on tosiaankin ollut sen oletetun isänsä lapsi, ettei vaikka naapurin?

Niin. Et mitenkään.

Taas tullaan siihen, että on itse oltava aktiivinen. Dokumentit.

Näin omin silmin valokuvan isoisoisästäni ja hämmästyin suuresti.

Oman veljeni ulkonäkö oli lähes identtinen kuin hänen isoisoisällään. Joka kuoli yli 10 vuotta aiemmin kuin veljeni edes syntyi.

Nyt tiedän senkin, että ulkonäkö voi periytyä, ei omalta vanhemmalta, ei isovanhemmalta, vaan isovanhemman vanhemmalta. Aika uskomatonta. Sinullakin voi olla kaksoisolento sukusi menneisyydessä, esivanhemmassasi.

Jaa niin että ihan ulkonäön perusteella ajattelit selvittää?

Joopa joo. Tiedoksesi, että pelkän ulkonäön perusteella ei välttämättä voi päätellä mitään. Esimerkiksi minulla on samanväriset silmät ja hiukset kuin isälläni, vaikkei hän olekaan biologinen isäni. Meillä on myös samanlaisia kasvonpiirteitä, esimerkiksi samantyylinen kasvojen ja silmien muoto, sekä samankaltaiset korvat. Minun ihan biologiset lapseni taas eivät ole lainkaan minun näköisiäni. Eivät oikein biologisen isänsäkään näköisiä. Joten siitä vaan joku sukututkija päättelemään, takuulla menee väärin.

Entäs sitten, kun tullaan aikaan mistä ei ole mm. niitä valokuvia? Siinä ei paljon aktiivisuus auta, jos niitä dokumentteja todisteeksi biologisesta vanhemmuudesta ei ole olemassa.

Epäilen kohta kykyäsi ymmärtää asioita. Sukuhaara on tutkittu virallisen sukututkijan toimesta, kirkonkirjat on haalittu, sukulaiset olemme vaihtaneet tietoa, valokuvia on kaivettu esiin. Tulin huomanneeksi sen, että ulkonäkö voi periytyä identtisesti isovanhemman isovanhemmalta. Mistä minä tiedän vaikka kauempaakin.

Se, että on samanväriset silmät tai hiukset, ei todellakaan merkitse samanlaista, jopa identtistä ulkonäköä. En tiedä osaatko hahmottaa tätä asiaa. Yritän parhaani mukaan kirkastaa asiaa.

Minulla on myös omat epäilykseni erään toisen asian suhteen.

Kertoisitko vielä, mistä tämä "virallinen sukututkija" on tutkinut sen sukuhaaran ja miten hän on varmistanut, että nämä sukuhaaraan kuuluvat ihmiset on tosiaan biologisia sukulaisia keskenään?

Ihan vaan tiedoksi, että kirkonkirjat on ihmisen kirjoittamia toisten ihmisten sanomisten perusteella. Niihin on siis voitu kirjoittaa mitä tahansa, ilman mitään biologisia perusteita. Ja kuten jo aikaisemmin kerrottu, ennen oli enemmän kuin yleistä, että naimattoman raskaana olevan lapsen isäksi merkittiin joku muu, koska aviottoman lapsen saaminen oli suurimpia syntejä. Näistähän taas ei ole voinut tietää kukaan ulkopuolinen, muut kuin asianomaiset itse.

Pelkät suusanalliset tiedot tai valokuvat ei edelleenkään todista kenenkään biologista sukulaisuutta myöskään.

Suurin osa ihmisistä myöskään eivät ole sukulaistensa kanssa identtisesti tai edes auttavasti samannäköisiä, vaikka kuinka olisivatkin biologisesti sukua toisilleen. Sama juttu toisin päin, eli ulkonäkö voi joskus olla hyvinkin samanlainen, vaikkei edes olisi biologisesti mitään sukua.

Soita Suomen vanhimpaan sukututkimustoimistoon ja kysy heiltä. Pyydä tapaamista ja ota selvää, osaavatko he asiansa. Varaudu siihen, että voit myös joutua maksamaan aika paljon, koska se on kallista lystiä. Kyseessä on Suomen vanhin sukututkumustoimisto.

Miksi ihmeessä soittaisin humpuukipuljuihin saati että maksaisin siitä?

Miten ne selvittää vaikka sen, että oliko 1850-luvulla syntynyt isomummoni isä todellakin 1870- tai 1880-luvulla syntyneen isomummoni biologinen isä? Ei valokuvia, kirkonkirjat Belgiassa tai Ranskassa.

Onko niillä ehkä aikakone, millä ne matkustaa 1870- ja 1880-lukujen vaiheeseen, tekevät siellä nykyaikaisen isyystestin, ja sitten analysoivat tulokset taas nykyajassa?

Ihan parasta jos pysyt kaukana tällaisista asioista. Syvenny niihin asioihin joita osaat.

Teet pelkkää vanhinkoa ihmisille ja koko kansalle ja historiankirjoitukselle ja sivistystasolle, jos tahallasi vääristelet tietoja. Toivottavasti et ole tehnyt sellaista.

Höpönpöpön.

Ennemminkin se on tietojen vääristelyä, jos väittää että adoptoidut lapset ei kuulu sukuun. Sukupuu kun ei ole koskaan ollut mikään biologisuustodistus. Adoptoituja lapsia ja omiin nimiin merkittyjä lapsia löytyy takuulla ihan jokaisen sukupuusta.

Kertausta:

Biologiset lapset merkitään sukupuuhuun. Adoptiolapset myös, mutta heistä on oltava merkintä, että ovat adoptiolapsia. Kaikkien oikeudet täytyy varmistaa.

Sukututkimuksesta löytyy laki. Siinäkin on rikottu paljon Suomen lakia.

Kun rikotaan lakia, kyseessä on rikos.

Ei pitäisi olla liian vaikeaa ymmärtää tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla vakavailmeistä ja ahdistavaa niiden tyyppien sukupuiden tekeminen, keiden mielestä vain biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Mitenköhän nämä ajatteli varmistaa, että ne kaikki ihmiset todella on olleet heidän biologisia sukulaisiaan? Ei tainnut testejä siihen olla käytössä isomummon tai edes mummon nuoruudessa.

Biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Adoptiolapset merkitään adoptio_perheen_ lapsiksi ja heistä on tehtävä merkintä erikseen.

Historiaa ei saa vääristellä. Se on valhe sekä loukkaus myös adoptiolasta kohtaan.

Tämä voi joillekin olla liian vaikeaa hahmottaa, mutta onhan näitä söheltäjiä jo nähty ihan tarpeeksi.

Mutta miten varmistat sen, että siellä sukupuussa se isoisän isä on tosiaankin ollut sen oletetun isänsä lapsi, ettei vaikka naapurin?

Niin. Et mitenkään.

Taas tullaan siihen, että on itse oltava aktiivinen. Dokumentit.

Näin omin silmin valokuvan isoisoisästäni ja hämmästyin suuresti.

Oman veljeni ulkonäkö oli lähes identtinen kuin hänen isoisoisällään. Joka kuoli yli 10 vuotta aiemmin kuin veljeni edes syntyi.

Nyt tiedän senkin, että ulkonäkö voi periytyä, ei omalta vanhemmalta, ei isovanhemmalta, vaan isovanhemman vanhemmalta. Aika uskomatonta. Sinullakin voi olla kaksoisolento sukusi menneisyydessä, esivanhemmassasi.

Jaa niin että ihan ulkonäön perusteella ajattelit selvittää?

Joopa joo. Tiedoksesi, että pelkän ulkonäön perusteella ei välttämättä voi päätellä mitään. Esimerkiksi minulla on samanväriset silmät ja hiukset kuin isälläni, vaikkei hän olekaan biologinen isäni. Meillä on myös samanlaisia kasvonpiirteitä, esimerkiksi samantyylinen kasvojen ja silmien muoto, sekä samankaltaiset korvat. Minun ihan biologiset lapseni taas eivät ole lainkaan minun näköisiäni. Eivät oikein biologisen isänsäkään näköisiä. Joten siitä vaan joku sukututkija päättelemään, takuulla menee väärin.

Entäs sitten, kun tullaan aikaan mistä ei ole mm. niitä valokuvia? Siinä ei paljon aktiivisuus auta, jos niitä dokumentteja todisteeksi biologisesta vanhemmuudesta ei ole olemassa.

Epäilen kohta kykyäsi ymmärtää asioita. Sukuhaara on tutkittu virallisen sukututkijan toimesta, kirkonkirjat on haalittu, sukulaiset olemme vaihtaneet tietoa, valokuvia on kaivettu esiin. Tulin huomanneeksi sen, että ulkonäkö voi periytyä identtisesti isovanhemman isovanhemmalta. Mistä minä tiedän vaikka kauempaakin.

Se, että on samanväriset silmät tai hiukset, ei todellakaan merkitse samanlaista, jopa identtistä ulkonäköä. En tiedä osaatko hahmottaa tätä asiaa. Yritän parhaani mukaan kirkastaa asiaa.

Minulla on myös omat epäilykseni erään toisen asian suhteen.

Kertoisitko vielä, mistä tämä "virallinen sukututkija" on tutkinut sen sukuhaaran ja miten hän on varmistanut, että nämä sukuhaaraan kuuluvat ihmiset on tosiaan biologisia sukulaisia keskenään?

Ihan vaan tiedoksi, että kirkonkirjat on ihmisen kirjoittamia toisten ihmisten sanomisten perusteella. Niihin on siis voitu kirjoittaa mitä tahansa, ilman mitään biologisia perusteita. Ja kuten jo aikaisemmin kerrottu, ennen oli enemmän kuin yleistä, että naimattoman raskaana olevan lapsen isäksi merkittiin joku muu, koska aviottoman lapsen saaminen oli suurimpia syntejä. Näistähän taas ei ole voinut tietää kukaan ulkopuolinen, muut kuin asianomaiset itse.

Pelkät suusanalliset tiedot tai valokuvat ei edelleenkään todista kenenkään biologista sukulaisuutta myöskään.

Suurin osa ihmisistä myöskään eivät ole sukulaistensa kanssa identtisesti tai edes auttavasti samannäköisiä, vaikka kuinka olisivatkin biologisesti sukua toisilleen. Sama juttu toisin päin, eli ulkonäkö voi joskus olla hyvinkin samanlainen, vaikkei edes olisi biologisesti mitään sukua.

Soita Suomen vanhimpaan sukututkimustoimistoon ja kysy heiltä. Pyydä tapaamista ja ota selvää, osaavatko he asiansa. Varaudu siihen, että voit myös joutua maksamaan aika paljon, koska se on kallista lystiä. Kyseessä on Suomen vanhin sukututkumustoimisto.

Miksi ihmeessä soittaisin humpuukipuljuihin saati että maksaisin siitä?

Miten ne selvittää vaikka sen, että oliko 1850-luvulla syntynyt isomummoni isä todellakin 1870- tai 1880-luvulla syntyneen isomummoni biologinen isä? Ei valokuvia, kirkonkirjat Belgiassa tai Ranskassa.

Onko niillä ehkä aikakone, millä ne matkustaa 1870- ja 1880-lukujen vaiheeseen, tekevät siellä nykyaikaisen isyystestin, ja sitten analysoivat tulokset taas nykyajassa?

Ihan parasta jos pysyt kaukana tällaisista asioista. Syvenny niihin asioihin joita osaat.

Teet pelkkää vanhinkoa ihmisille ja koko kansalle ja historiankirjoitukselle ja sivistystasolle, jos tahallasi vääristelet tietoja. Toivottavasti et ole tehnyt sellaista.

Höpönpöpön.

Ennemminkin se on tietojen vääristelyä, jos väittää että adoptoidut lapset ei kuulu sukuun. Sukupuu kun ei ole koskaan ollut mikään biologisuustodistus. Adoptoituja lapsia ja omiin nimiin merkittyjä lapsia löytyy takuulla ihan jokaisen sukupuusta.

Kertausta:

Biologiset lapset merkitään sukupuuhuun. Adoptiolapset myös, mutta heistä on oltava merkintä, että ovat adoptiolapsia. Kaikkien oikeudet täytyy varmistaa.

Sukututkimuksesta löytyy laki. Siinäkin on rikottu paljon Suomen lakia.

Kun rikotaan lakia, kyseessä on rikos.

Ei pitäisi olla liian vaikeaa ymmärtää tätä.

Kerros vielä, miten varmistat sen sukupuun isovaarin ja vaarin välisen biologisen sukulaisuussuhteen? Entä isovaarin ja isosedän? Niin. Et edelleenkään mitenkään.

Varmuudella täysin biologiaan perustuvan sukupuun saa, kun tekee sukupuunsa vain niistä henkilöistä keistä saat varmistettua biologisuuden mm. isyystestillä. Tai no, lähes varma. Ihan satavarmojahan ei nekään testit ole. Toki ei niihinkään testeihin luota ja jos haluaa pelata varmaan päälle, niin voi kai tehdä sukupuun ainoastaan itsestään, missä on yksin ainoana henkilönä. Taitaa vaan tulla aika pieni sukupuu.

Hei vinkki niille, kenen mielestä vaan biologisuudella on merkitystä: Suvussa kannattaa aina naida vain keskenään, esim. oma serkkunsa. Sukupolvesta toiseen. Näin ne oma geenit pysyy takuulla suvussa!

Hmm eikö sukututkimuksern pitäisi pyytää aina asianomaisten lupa, varsinkin jos ja kun aletaan merkitä jotain nettiin tai tai sukukirjoihin? Esim. itsestäni löytyi kuva netistä liittyen johonkin sukulitaniaan. Omg, ei oltu kysytty multa mitään ja en tiedä mistä kuva on otettu. Jäi kysymättä sukulaiselta. Täytyykin kysellä perään. Kyseisellä sivustolla kysytään selvästi kysythän luvan asianomaisilta. Olisi aika tärkeää näin somen aikana kaikkien tiedostaa tuo.

Vierailija kirjoitti:

Hmm eikö sukututkimuksern pitäisi pyytää aina asianomaisten lupa, varsinkin jos ja kun aletaan merkitä jotain nettiin tai tai sukukirjoihin? Esim. itsestäni löytyi kuva netistä liittyen johonkin sukulitaniaan. Omg, ei oltu kysytty multa mitään ja en tiedä mistä kuva on otettu. Jäi kysymättä sukulaiselta. Täytyykin kysellä perään. Kyseisellä sivustolla kysytään selvästi kysythän luvan asianomaisilta. Olisi aika tärkeää näin somen aikana kaikkien tiedostaa tuo.

En ymmärrä miten jollekin tulisi mieleen lätätä jonlun kuva nettiin kysymättä lupaa. Ei välttämättä kamalaa jos ei alastonkuvista kysymys, mutta noin niinku asiallisuuden puolesta ei hyvää toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Hei vinkki niille, kenen mielestä vaan biologisuudella on merkitystä: Suvussa kannattaa aina naida vain keskenään, esim. oma serkkunsa. Sukupolvesta toiseen. Näin ne oma geenit pysyy takuulla suvussa!

Typerä kommentti kun juuri tuollaisissa tapauksissa geenipooli heikentyy. Jokainen varmaan valitsee ne geenit siinä vaiheessa, kun on tutustunut henkilöön ja aletaan hankkimaan lapsia. Sherlock geenit on osaksi nähtävissä ja jos jotain vakavempaa piilossaa niin siitä tietenkin kerrotaan tai testataan. Lähinnä tulee mieleen vakavat perinnölliset sairaudet.

Vierailija kirjoitti:

näin adoptoituna ihan sairaan ahdistava ajatus, että joku sukututkimukseen hurahtanut ja biologisen vanhemmuuden ainoana oikeana näkevä sukulainen pitäisi minua sukuun kuulumattomana.

Tuosta minäkin loukkaantuisin

Sukupuu ei ole lista esi-isistä

Kirkon kirjat vuosisatoja sitten oli suurimmaksi osaksi perintö ja omaisuus rekisteri

Jos joku uskoo niihin sokeasti niin sellaisissa on aivan varmasti valheita

Se miten sukuun kuuluva perhe muodostui perheeksi ei ole olennaista

Vierailija kirjoitti:

Hmm eikö sukututkimuksern pitäisi pyytää aina asianomaisten lupa, varsinkin jos ja kun aletaan merkitä jotain nettiin tai tai sukukirjoihin? Esim. itsestäni löytyi kuva netistä liittyen johonkin sukulitaniaan. Omg, ei oltu kysytty multa mitään ja en tiedä mistä kuva on otettu. Jäi kysymättä sukulaiselta. Täytyykin kysellä perään. Kyseisellä sivustolla kysytään selvästi kysythän luvan asianomaisilta. Olisi aika tärkeää näin somen aikana kaikkien tiedostaa tuo.

Ja varsinkin kun en itse ole somessa olkenkaan en oikein tykkää että joku toinen laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla vakavailmeistä ja ahdistavaa niiden tyyppien sukupuiden tekeminen, keiden mielestä vain biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Mitenköhän nämä ajatteli varmistaa, että ne kaikki ihmiset todella on olleet heidän biologisia sukulaisiaan? Ei tainnut testejä siihen olla käytössä isomummon tai edes mummon nuoruudessa.

Biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Adoptiolapset merkitään adoptio_perheen_ lapsiksi ja heistä on tehtävä merkintä erikseen.

Historiaa ei saa vääristellä. Se on valhe sekä loukkaus myös adoptiolasta kohtaan.

Tämä voi joillekin olla liian vaikeaa hahmottaa, mutta onhan näitä söheltäjiä jo nähty ihan tarpeeksi.

Mutta miten varmistat sen, että siellä sukupuussa se isoisän isä on tosiaankin ollut sen oletetun isänsä lapsi, ettei vaikka naapurin?

Niin. Et mitenkään.

Taas tullaan siihen, että on itse oltava aktiivinen. Dokumentit.

Näin omin silmin valokuvan isoisoisästäni ja hämmästyin suuresti.

Oman veljeni ulkonäkö oli lähes identtinen kuin hänen isoisoisällään. Joka kuoli yli 10 vuotta aiemmin kuin veljeni edes syntyi.

Nyt tiedän senkin, että ulkonäkö voi periytyä, ei omalta vanhemmalta, ei isovanhemmalta, vaan isovanhemman vanhemmalta. Aika uskomatonta. Sinullakin voi olla kaksoisolento sukusi menneisyydessä, esivanhemmassasi.

Jaa niin että ihan ulkonäön perusteella ajattelit selvittää?

Joopa joo. Tiedoksesi, että pelkän ulkonäön perusteella ei välttämättä voi päätellä mitään. Esimerkiksi minulla on samanväriset silmät ja hiukset kuin isälläni, vaikkei hän olekaan biologinen isäni. Meillä on myös samanlaisia kasvonpiirteitä, esimerkiksi samantyylinen kasvojen ja silmien muoto, sekä samankaltaiset korvat. Minun ihan biologiset lapseni taas eivät ole lainkaan minun näköisiäni. Eivät oikein biologisen isänsäkään näköisiä. Joten siitä vaan joku sukututkija päättelemään, takuulla menee väärin.

Entäs sitten, kun tullaan aikaan mistä ei ole mm. niitä valokuvia? Siinä ei paljon aktiivisuus auta, jos niitä dokumentteja todisteeksi biologisesta vanhemmuudesta ei ole olemassa.

Epäilen kohta kykyäsi ymmärtää asioita. Sukuhaara on tutkittu virallisen sukututkijan toimesta, kirkonkirjat on haalittu, sukulaiset olemme vaihtaneet tietoa, valokuvia on kaivettu esiin. Tulin huomanneeksi sen, että ulkonäkö voi periytyä identtisesti isovanhemman isovanhemmalta. Mistä minä tiedän vaikka kauempaakin.

Se, että on samanväriset silmät tai hiukset, ei todellakaan merkitse samanlaista, jopa identtistä ulkonäköä. En tiedä osaatko hahmottaa tätä asiaa. Yritän parhaani mukaan kirkastaa asiaa.

Minulla on myös omat epäilykseni erään toisen asian suhteen.

Kertoisitko vielä, mistä tämä "virallinen sukututkija" on tutkinut sen sukuhaaran ja miten hän on varmistanut, että nämä sukuhaaraan kuuluvat ihmiset on tosiaan biologisia sukulaisia keskenään?

Ihan vaan tiedoksi, että kirkonkirjat on ihmisen kirjoittamia toisten ihmisten sanomisten perusteella. Niihin on siis voitu kirjoittaa mitä tahansa, ilman mitään biologisia perusteita. Ja kuten jo aikaisemmin kerrottu, ennen oli enemmän kuin yleistä, että naimattoman raskaana olevan lapsen isäksi merkittiin joku muu, koska aviottoman lapsen saaminen oli suurimpia syntejä. Näistähän taas ei ole voinut tietää kukaan ulkopuolinen, muut kuin asianomaiset itse.

Pelkät suusanalliset tiedot tai valokuvat ei edelleenkään todista kenenkään biologista sukulaisuutta myöskään.

Suurin osa ihmisistä myöskään eivät ole sukulaistensa kanssa identtisesti tai edes auttavasti samannäköisiä, vaikka kuinka olisivatkin biologisesti sukua toisilleen. Sama juttu toisin päin, eli ulkonäkö voi joskus olla hyvinkin samanlainen, vaikkei edes olisi biologisesti mitään sukua.

Soita Suomen vanhimpaan sukututkimustoimistoon ja kysy heiltä. Pyydä tapaamista ja ota selvää, osaavatko he asiansa. Varaudu siihen, että voit myös joutua maksamaan aika paljon, koska se on kallista lystiä. Kyseessä on Suomen vanhin sukututkumustoimisto.

Miksi ihmeessä soittaisin humpuukipuljuihin saati että maksaisin siitä?

Miten ne selvittää vaikka sen, että oliko 1850-luvulla syntynyt isomummoni isä todellakin 1870- tai 1880-luvulla syntyneen isomummoni biologinen isä? Ei valokuvia, kirkonkirjat Belgiassa tai Ranskassa.

Onko niillä ehkä aikakone, millä ne matkustaa 1870- ja 1880-lukujen vaiheeseen, tekevät siellä nykyaikaisen isyystestin, ja sitten analysoivat tulokset taas nykyajassa?

Ihan parasta jos pysyt kaukana tällaisista asioista. Syvenny niihin asioihin joita osaat.

Teet pelkkää vanhinkoa ihmisille ja koko kansalle ja historiankirjoitukselle ja sivistystasolle, jos tahallasi vääristelet tietoja. Toivottavasti et ole tehnyt sellaista.

Höpönpöpön.

Ennemminkin se on tietojen vääristelyä, jos väittää että adoptoidut lapset ei kuulu sukuun. Sukupuu kun ei ole koskaan ollut mikään biologisuustodistus. Adoptoituja lapsia ja omiin nimiin merkittyjä lapsia löytyy takuulla ihan jokaisen sukupuusta.

Kertausta:

Biologiset lapset merkitään sukupuuhuun. Adoptiolapset myös, mutta heistä on oltava merkintä, että ovat adoptiolapsia. Kaikkien oikeudet täytyy varmistaa.

Sukututkimuksesta löytyy laki. Siinäkin on rikottu paljon Suomen lakia.

Kun rikotaan lakia, kyseessä on rikos.

Ei pitäisi olla liian vaikeaa ymmärtää tätä.

Esitä toki se lainkohta, missä velvoitetaan erottelemaan sukupuussa adoptoidut ja biologiset lapset sekä sellaiset lapset kenen vanhemmaksi on merkitty joku muu kuin biologinen vanhempi. Esitä mieluusti myös sellainen rangaistus, mikä seuraa jo näitä ei tee.

Niin, niitä ei ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla vakavailmeistä ja ahdistavaa niiden tyyppien sukupuiden tekeminen, keiden mielestä vain biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Mitenköhän nämä ajatteli varmistaa, että ne kaikki ihmiset todella on olleet heidän biologisia sukulaisiaan? Ei tainnut testejä siihen olla käytössä isomummon tai edes mummon nuoruudessa.

Biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Adoptiolapset merkitään adoptio_perheen_ lapsiksi ja heistä on tehtävä merkintä erikseen.

Historiaa ei saa vääristellä. Se on valhe sekä loukkaus myös adoptiolasta kohtaan.

Tämä voi joillekin olla liian vaikeaa hahmottaa, mutta onhan näitä söheltäjiä jo nähty ihan tarpeeksi.

Mutta miten varmistat sen, että siellä sukupuussa se isoisän isä on tosiaankin ollut sen oletetun isänsä lapsi, ettei vaikka naapurin?

Niin. Et mitenkään.

Taas tullaan siihen, että on itse oltava aktiivinen. Dokumentit.

Näin omin silmin valokuvan isoisoisästäni ja hämmästyin suuresti.

Oman veljeni ulkonäkö oli lähes identtinen kuin hänen isoisoisällään. Joka kuoli yli 10 vuotta aiemmin kuin veljeni edes syntyi.

Nyt tiedän senkin, että ulkonäkö voi periytyä, ei omalta vanhemmalta, ei isovanhemmalta, vaan isovanhemman vanhemmalta. Aika uskomatonta. Sinullakin voi olla kaksoisolento sukusi menneisyydessä, esivanhemmassasi.

Jaa niin että ihan ulkonäön perusteella ajattelit selvittää?

Joopa joo. Tiedoksesi, että pelkän ulkonäön perusteella ei välttämättä voi päätellä mitään. Esimerkiksi minulla on samanväriset silmät ja hiukset kuin isälläni, vaikkei hän olekaan biologinen isäni. Meillä on myös samanlaisia kasvonpiirteitä, esimerkiksi samantyylinen kasvojen ja silmien muoto, sekä samankaltaiset korvat. Minun ihan biologiset lapseni taas eivät ole lainkaan minun näköisiäni. Eivät oikein biologisen isänsäkään näköisiä. Joten siitä vaan joku sukututkija päättelemään, takuulla menee väärin.

Entäs sitten, kun tullaan aikaan mistä ei ole mm. niitä valokuvia? Siinä ei paljon aktiivisuus auta, jos niitä dokumentteja todisteeksi biologisesta vanhemmuudesta ei ole olemassa.

Epäilen kohta kykyäsi ymmärtää asioita. Sukuhaara on tutkittu virallisen sukututkijan toimesta, kirkonkirjat on haalittu, sukulaiset olemme vaihtaneet tietoa, valokuvia on kaivettu esiin. Tulin huomanneeksi sen, että ulkonäkö voi periytyä identtisesti isovanhemman isovanhemmalta. Mistä minä tiedän vaikka kauempaakin.

Se, että on samanväriset silmät tai hiukset, ei todellakaan merkitse samanlaista, jopa identtistä ulkonäköä. En tiedä osaatko hahmottaa tätä asiaa. Yritän parhaani mukaan kirkastaa asiaa.

Minulla on myös omat epäilykseni erään toisen asian suhteen.

Kertoisitko vielä, mistä tämä "virallinen sukututkija" on tutkinut sen sukuhaaran ja miten hän on varmistanut, että nämä sukuhaaraan kuuluvat ihmiset on tosiaan biologisia sukulaisia keskenään?

Ihan vaan tiedoksi, että kirkonkirjat on ihmisen kirjoittamia toisten ihmisten sanomisten perusteella. Niihin on siis voitu kirjoittaa mitä tahansa, ilman mitään biologisia perusteita. Ja kuten jo aikaisemmin kerrottu, ennen oli enemmän kuin yleistä, että naimattoman raskaana olevan lapsen isäksi merkittiin joku muu, koska aviottoman lapsen saaminen oli suurimpia syntejä. Näistähän taas ei ole voinut tietää kukaan ulkopuolinen, muut kuin asianomaiset itse.

Pelkät suusanalliset tiedot tai valokuvat ei edelleenkään todista kenenkään biologista sukulaisuutta myöskään.

Suurin osa ihmisistä myöskään eivät ole sukulaistensa kanssa identtisesti tai edes auttavasti samannäköisiä, vaikka kuinka olisivatkin biologisesti sukua toisilleen. Sama juttu toisin päin, eli ulkonäkö voi joskus olla hyvinkin samanlainen, vaikkei edes olisi biologisesti mitään sukua.

Soita Suomen vanhimpaan sukututkimustoimistoon ja kysy heiltä. Pyydä tapaamista ja ota selvää, osaavatko he asiansa. Varaudu siihen, että voit myös joutua maksamaan aika paljon, koska se on kallista lystiä. Kyseessä on Suomen vanhin sukututkumustoimisto.

Miksi ihmeessä soittaisin humpuukipuljuihin saati että maksaisin siitä?

Miten ne selvittää vaikka sen, että oliko 1850-luvulla syntynyt isomummoni isä todellakin 1870- tai 1880-luvulla syntyneen isomummoni biologinen isä? Ei valokuvia, kirkonkirjat Belgiassa tai Ranskassa.

Onko niillä ehkä aikakone, millä ne matkustaa 1870- ja 1880-lukujen vaiheeseen, tekevät siellä nykyaikaisen isyystestin, ja sitten analysoivat tulokset taas nykyajassa?

Ihan parasta jos pysyt kaukana tällaisista asioista. Syvenny niihin asioihin joita osaat.

Teet pelkkää vanhinkoa ihmisille ja koko kansalle ja historiankirjoitukselle ja sivistystasolle, jos tahallasi vääristelet tietoja. Toivottavasti et ole tehnyt sellaista.

Höpönpöpön.

Ennemminkin se on tietojen vääristelyä, jos väittää että adoptoidut lapset ei kuulu sukuun. Sukupuu kun ei ole koskaan ollut mikään biologisuustodistus. Adoptoituja lapsia ja omiin nimiin merkittyjä lapsia löytyy takuulla ihan jokaisen sukupuusta.

Kertausta:

Biologiset lapset merkitään sukupuuhuun. Adoptiolapset myös, mutta heistä on oltava merkintä, että ovat adoptiolapsia. Kaikkien oikeudet täytyy varmistaa.

Sukututkimuksesta löytyy laki. Siinäkin on rikottu paljon Suomen lakia.

Kun rikotaan lakia, kyseessä on rikos.

Ei pitäisi olla liian vaikeaa ymmärtää tätä.

O-ou. Biologinen isäni on muu kuin oikea isäni. Minut on merkitty sukupuuhun tämän isäni lapsena, ei biologisen. Samoin isän adoptoima sisarukseni on merkitty sukupuuhun ilman mitään merkintää adoptiosta.

Joudutaanko vankilaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

näin adoptoituna ihan sairaan ahdistava ajatus, että joku sukututkimukseen hurahtanut ja biologisen vanhemmuuden ainoana oikeana näkevä sukulainen pitäisi minua sukuun kuulumattomana.

Tuosta minäkin loukkaantuisin

Sukupuu ei ole lista esi-isistä

Kirkon kirjat vuosisatoja sitten oli suurimmaksi osaksi perintö ja omaisuus rekisteri

Jos joku uskoo niihin sokeasti niin sellaisissa on aivan varmasti valheita

Se miten sukuun kuuluva perhe muodostui perheeksi ei ole olennaista

Tietenkin kannattaa ottaa sekin huomioon että joissain tapauksissa voi olla päinvastoin ja kirkonkirjoilla voudaan todistaa juorut valheiksi. Eli juoruillaan, että joku on adoptoitu tai valehdellaan jonkun biologisesta vanhemmuudesta. Sairastahan tuo olisi ja asianomaiset tietävät kyllä totuuden, lukekoon paperissa mitä tahansa tirsk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei vinkki niille, kenen mielestä vaan biologisuudella on merkitystä: Suvussa kannattaa aina naida vain keskenään, esim. oma serkkunsa. Sukupolvesta toiseen. Näin ne oma geenit pysyy takuulla suvussa!

Typerä kommentti kun juuri tuollaisissa tapauksissa geenipooli heikentyy. Jokainen varmaan valitsee ne geenit siinä vaiheessa, kun on tutustunut henkilöön ja aletaan hankkimaan lapsia. Sherlock geenit on osaksi nähtävissä ja jos jotain vakavempaa piilossaa niin siitä tietenkin kerrotaan tai testataan. Lähinnä tulee mieleen vakavat perinnölliset sairaudet.

Noin saa biologisesti puhtaan sukupuun, missä kaikki on takuulla biologisesti sukua keskenään. Sehän kun tässä oli tärkeintä.

Huhuuuhuh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

näin adoptoituna ihan sairaan ahdistava ajatus, että joku sukututkimukseen hurahtanut ja biologisen vanhemmuuden ainoana oikeana näkevä sukulainen pitäisi minua sukuun kuulumattomana.

Tuosta minäkin loukkaantuisin

Sukupuu ei ole lista esi-isistä

Kirkon kirjat vuosisatoja sitten oli suurimmaksi osaksi perintö ja omaisuus rekisteri

Jos joku uskoo niihin sokeasti niin sellaisissa on aivan varmasti valheita

Se miten sukuun kuuluva perhe muodostui perheeksi ei ole olennaista

Tietenkin kannattaa ottaa sekin huomioon että joissain tapauksissa voi olla päinvastoin ja kirkonkirjoilla voudaan todistaa juorut valheiksi. Eli juoruillaan, että joku on adoptoitu tai valehdellaan jonkun biologisesta vanhemmuudesta. Sairastahan tuo olisi ja asianomaiset tietävät kyllä totuuden, lukekoon paperissa mitä tahansa tirsk.

Eihän se kirkonkirja mitään siitä kerro, onko joku adoptoitu tai biologinen lapsi.

Ei se kirkonkirja mikään isyystesti ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla vakavailmeistä ja ahdistavaa niiden tyyppien sukupuiden tekeminen, keiden mielestä vain biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Mitenköhän nämä ajatteli varmistaa, että ne kaikki ihmiset todella on olleet heidän biologisia sukulaisiaan? Ei tainnut testejä siihen olla käytössä isomummon tai edes mummon nuoruudessa.

Biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Adoptiolapset merkitään adoptio_perheen_ lapsiksi ja heistä on tehtävä merkintä erikseen.

Historiaa ei saa vääristellä. Se on valhe sekä loukkaus myös adoptiolasta kohtaan.

Tämä voi joillekin olla liian vaikeaa hahmottaa, mutta onhan näitä söheltäjiä jo nähty ihan tarpeeksi.

Mutta miten varmistat sen, että siellä sukupuussa se isoisän isä on tosiaankin ollut sen oletetun isänsä lapsi, ettei vaikka naapurin?

Niin. Et mitenkään.

Taas tullaan siihen, että on itse oltava aktiivinen. Dokumentit.

Näin omin silmin valokuvan isoisoisästäni ja hämmästyin suuresti.

Oman veljeni ulkonäkö oli lähes identtinen kuin hänen isoisoisällään. Joka kuoli yli 10 vuotta aiemmin kuin veljeni edes syntyi.

Nyt tiedän senkin, että ulkonäkö voi periytyä, ei omalta vanhemmalta, ei isovanhemmalta, vaan isovanhemman vanhemmalta. Aika uskomatonta. Sinullakin voi olla kaksoisolento sukusi menneisyydessä, esivanhemmassasi.

Jaa niin että ihan ulkonäön perusteella ajattelit selvittää?

Joopa joo. Tiedoksesi, että pelkän ulkonäön perusteella ei välttämättä voi päätellä mitään. Esimerkiksi minulla on samanväriset silmät ja hiukset kuin isälläni, vaikkei hän olekaan biologinen isäni. Meillä on myös samanlaisia kasvonpiirteitä, esimerkiksi samantyylinen kasvojen ja silmien muoto, sekä samankaltaiset korvat. Minun ihan biologiset lapseni taas eivät ole lainkaan minun näköisiäni. Eivät oikein biologisen isänsäkään näköisiä. Joten siitä vaan joku sukututkija päättelemään, takuulla menee väärin.

Entäs sitten, kun tullaan aikaan mistä ei ole mm. niitä valokuvia? Siinä ei paljon aktiivisuus auta, jos niitä dokumentteja todisteeksi biologisesta vanhemmuudesta ei ole olemassa.

Epäilen kohta kykyäsi ymmärtää asioita. Sukuhaara on tutkittu virallisen sukututkijan toimesta, kirkonkirjat on haalittu, sukulaiset olemme vaihtaneet tietoa, valokuvia on kaivettu esiin. Tulin huomanneeksi sen, että ulkonäkö voi periytyä identtisesti isovanhemman isovanhemmalta. Mistä minä tiedän vaikka kauempaakin.

Se, että on samanväriset silmät tai hiukset, ei todellakaan merkitse samanlaista, jopa identtistä ulkonäköä. En tiedä osaatko hahmottaa tätä asiaa. Yritän parhaani mukaan kirkastaa asiaa.

Minulla on myös omat epäilykseni erään toisen asian suhteen.

Kertoisitko vielä, mistä tämä "virallinen sukututkija" on tutkinut sen sukuhaaran ja miten hän on varmistanut, että nämä sukuhaaraan kuuluvat ihmiset on tosiaan biologisia sukulaisia keskenään?

Ihan vaan tiedoksi, että kirkonkirjat on ihmisen kirjoittamia toisten ihmisten sanomisten perusteella. Niihin on siis voitu kirjoittaa mitä tahansa, ilman mitään biologisia perusteita. Ja kuten jo aikaisemmin kerrottu, ennen oli enemmän kuin yleistä, että naimattoman raskaana olevan lapsen isäksi merkittiin joku muu, koska aviottoman lapsen saaminen oli suurimpia syntejä. Näistähän taas ei ole voinut tietää kukaan ulkopuolinen, muut kuin asianomaiset itse.

Pelkät suusanalliset tiedot tai valokuvat ei edelleenkään todista kenenkään biologista sukulaisuutta myöskään.

Suurin osa ihmisistä myöskään eivät ole sukulaistensa kanssa identtisesti tai edes auttavasti samannäköisiä, vaikka kuinka olisivatkin biologisesti sukua toisilleen. Sama juttu toisin päin, eli ulkonäkö voi joskus olla hyvinkin samanlainen, vaikkei edes olisi biologisesti mitään sukua.

Soita Suomen vanhimpaan sukututkimustoimistoon ja kysy heiltä. Pyydä tapaamista ja ota selvää, osaavatko he asiansa. Varaudu siihen, että voit myös joutua maksamaan aika paljon, koska se on kallista lystiä. Kyseessä on Suomen vanhin sukututkumustoimisto.

Miksi ihmeessä soittaisin humpuukipuljuihin saati että maksaisin siitä?

Miten ne selvittää vaikka sen, että oliko 1850-luvulla syntynyt isomummoni isä todellakin 1870- tai 1880-luvulla syntyneen isomummoni biologinen isä? Ei valokuvia, kirkonkirjat Belgiassa tai Ranskassa.

Onko niillä ehkä aikakone, millä ne matkustaa 1870- ja 1880-lukujen vaiheeseen, tekevät siellä nykyaikaisen isyystestin, ja sitten analysoivat tulokset taas nykyajassa?

Ihan parasta jos pysyt kaukana tällaisista asioista. Syvenny niihin asioihin joita osaat.

Teet pelkkää vanhinkoa ihmisille ja koko kansalle ja historiankirjoitukselle ja sivistystasolle, jos tahallasi vääristelet tietoja. Toivottavasti et ole tehnyt sellaista.

Höpönpöpön.

Ennemminkin se on tietojen vääristelyä, jos väittää että adoptoidut lapset ei kuulu sukuun. Sukupuu kun ei ole koskaan ollut mikään biologisuustodistus. Adoptoituja lapsia ja omiin nimiin merkittyjä lapsia löytyy takuulla ihan jokaisen sukupuusta.

Kertausta:

Biologiset lapset merkitään sukupuuhuun. Adoptiolapset myös, mutta heistä on oltava merkintä, että ovat adoptiolapsia. Kaikkien oikeudet täytyy varmistaa.

Sukututkimuksesta löytyy laki. Siinäkin on rikottu paljon Suomen lakia.

Kun rikotaan lakia, kyseessä on rikos.

Ei pitäisi olla liian vaikeaa ymmärtää tätä.

O-ou. Biologinen isäni on muu kuin oikea isäni. Minut on merkitty sukupuuhun tämän isäni lapsena, ei biologisen. Samoin isän adoptoima sisarukseni on merkitty sukupuuhun ilman mitään merkintää adoptiosta.

Joudutaanko vankilaan?

Blaah merkitty mihin. Lain toteutumisesta olisin enemmän huolissaan siitä, että kyseessä on aika henkilökohtaisia asioita, kun puhutaan henkilöiden sukulaisista, vanhemmista ja lapsista täydellisten nimien kera ja tämän takia pitää aina olla asianomaisten lupa, jos lähdetään jotain levittelemään julkisesti, siis nettiin tai tehdään kirjoja suvusta tms.

Vierailija kirjoitti:

Hmm eikö sukututkimuksern pitäisi pyytää aina asianomaisten lupa, varsinkin jos ja kun aletaan merkitä jotain nettiin tai tai sukukirjoihin? Esim. itsestäni löytyi kuva netistä liittyen johonkin sukulitaniaan. Omg, ei oltu kysytty multa mitään ja en tiedä mistä kuva on otettu. Jäi kysymättä sukulaiselta. Täytyykin kysellä perään. Kyseisellä sivustolla kysytään selvästi kysythän luvan asianomaisilta. Olisi aika tärkeää näin somen aikana kaikkien tiedostaa tuo.

Pitää. Se on laissa säädetty. Ketään ei saa laittaa sukututkimukseen ilman asianomaisen lupaa, koska siinä rikotaan lakia. Eli se on rikos.

Kannattaa perehtyä hyvin tarkasti lakiin tässä asiassa. Mitä, jos joku suku tai useampi suku saa tarpeekseen ja haastaa tällaisen rikollisen oikeuteen?

Voipi joutua aika pitkän pennin maksamaan asianomistajille. Lisäksi menettää maineensa lopullisesti. Kukaan ei koskaan enää luota kyseiseen ihmiseen jne.

Mistäpä tuon tietää, vaikka saisi vankilatuomionkin.

Vierailija kirjoitti:

Huhuuuhuh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

näin adoptoituna ihan sairaan ahdistava ajatus, että joku sukututkimukseen hurahtanut ja biologisen vanhemmuuden ainoana oikeana näkevä sukulainen pitäisi minua sukuun kuulumattomana.

Tuosta minäkin loukkaantuisin

Sukupuu ei ole lista esi-isistä

Kirkon kirjat vuosisatoja sitten oli suurimmaksi osaksi perintö ja omaisuus rekisteri

Jos joku uskoo niihin sokeasti niin sellaisissa on aivan varmasti valheita

Se miten sukuun kuuluva perhe muodostui perheeksi ei ole olennaista

Tietenkin kannattaa ottaa sekin huomioon että joissain tapauksissa voi olla päinvastoin ja kirkonkirjoilla voudaan todistaa juorut valheiksi. Eli juoruillaan, että joku on adoptoitu tai valehdellaan jonkun biologisesta vanhemmuudesta. Sairastahan tuo olisi ja asianomaiset tietävät kyllä totuuden, lukekoon paperissa mitä tahansa tirsk.

Eihän se kirkonkirja mitään siitä kerro, onko joku adoptoitu tai biologinen lapsi.

Ei se kirkonkirja mikään isyystesti ole.

Niin mutta kyllähän nuo adoptioasiat on yleensä jossain papereilla tiedossa. Se on sitten eri asia, jos kirkonkirjoihin on merkitty väärin. Voihan noin olla, vaikka ei olisi mistään adoptiosta kyse.

Isyystutkimus on ihan eri asia sitten, tai jos haluttaisiin tietää onko äiti biologinen äiti. Labrajuttuja nuo. Ehkä joku tarkoitti, että kirkonkirjoista pitäisi selvitä biologiset vanhemmat aina. Väärennykset sitten eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhuuuhuh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

näin adoptoituna ihan sairaan ahdistava ajatus, että joku sukututkimukseen hurahtanut ja biologisen vanhemmuuden ainoana oikeana näkevä sukulainen pitäisi minua sukuun kuulumattomana.

Tuosta minäkin loukkaantuisin

Sukupuu ei ole lista esi-isistä

Kirkon kirjat vuosisatoja sitten oli suurimmaksi osaksi perintö ja omaisuus rekisteri

Jos joku uskoo niihin sokeasti niin sellaisissa on aivan varmasti valheita

Se miten sukuun kuuluva perhe muodostui perheeksi ei ole olennaista

Tietenkin kannattaa ottaa sekin huomioon että joissain tapauksissa voi olla päinvastoin ja kirkonkirjoilla voudaan todistaa juorut valheiksi. Eli juoruillaan, että joku on adoptoitu tai valehdellaan jonkun biologisesta vanhemmuudesta. Sairastahan tuo olisi ja asianomaiset tietävät kyllä totuuden, lukekoon paperissa mitä tahansa tirsk.

Eihän se kirkonkirja mitään siitä kerro, onko joku adoptoitu tai biologinen lapsi.

Ei se kirkonkirja mikään isyystesti ole.

Niin mutta kyllähän nuo adoptioasiat on yleensä jossain papereilla tiedossa. Se on sitten eri asia, jos kirkonkirjoihin on merkitty väärin. Voihan noin olla, vaikka ei olisi mistään adoptiosta kyse.

Isyystutkimus on ihan eri asia sitten, tai jos haluttaisiin tietää onko äiti biologinen äiti. Labrajuttuja nuo. Ehkä joku tarkoitti, että kirkonkirjoista pitäisi selvitä biologiset vanhemmat aina. Väärennykset sitten eri asia.

Nykyaikana on paperilla tai tiedostoissa, koska on mm. adoptiolaki.

Sen sijaan ei tarvitse mennä kovinkaan paljoa ajassa taaksepäin, kun adoptiosta ei ollut välttämättä mitään dokumentteja. Jos oli joskus ollut, ne oli saattaneet tuhoutua tai kadota. Jälkeenpäin on siis täysin mahdotonta todistaa koko adoptiota.

Varmasti vielä enemmän tehtiin juurikin sitä, että merkittiin kirkonkirjoihin isäksi joku joka ei ollut biologinen isä. Esimerkiksi jos vaikka lapsen biologinen isä kuoli ennen lapsen syntymää tai lapsi oli saanut alkunsa vahingossa, eikä biologinen isä ollut kuvioissa. Noitakaan ei voi jälkeenpäin vuosikymmenten tai vuosisatojen päästä todistaa yhtään mitenkään.

Sukupuita on monenlaisia ja moniin tarkoituksiin. Sen takia tähänkään kysymykseen ei ole yleispätevää vastausta.

Jos kysymys on jostakin eurooppalaisesta monarkiasta ja sen myötä siitäkin, kuka perii kruunun, adoptoituja lapsia ei merkitä sukupuuhun.

Kun kysymys oli sukupuusta, joka tehtiin omalle isoisälleni merkkipäivälahjaksi, siihen tuli mukaan adoptiosisarus sekä lapsenlapsen puolison kautta tulleet ns. bonuslapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhuuuhuh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

näin adoptoituna ihan sairaan ahdistava ajatus, että joku sukututkimukseen hurahtanut ja biologisen vanhemmuuden ainoana oikeana näkevä sukulainen pitäisi minua sukuun kuulumattomana.

Tuosta minäkin loukkaantuisin

Sukupuu ei ole lista esi-isistä

Kirkon kirjat vuosisatoja sitten oli suurimmaksi osaksi perintö ja omaisuus rekisteri

Jos joku uskoo niihin sokeasti niin sellaisissa on aivan varmasti valheita

Se miten sukuun kuuluva perhe muodostui perheeksi ei ole olennaista

Tietenkin kannattaa ottaa sekin huomioon että joissain tapauksissa voi olla päinvastoin ja kirkonkirjoilla voudaan todistaa juorut valheiksi. Eli juoruillaan, että joku on adoptoitu tai valehdellaan jonkun biologisesta vanhemmuudesta. Sairastahan tuo olisi ja asianomaiset tietävät kyllä totuuden, lukekoon paperissa mitä tahansa tirsk.

Eihän se kirkonkirja mitään siitä kerro, onko joku adoptoitu tai biologinen lapsi.

Ei se kirkonkirja mikään isyystesti ole.

Niin mutta kyllähän nuo adoptioasiat on yleensä jossain papereilla tiedossa. Se on sitten eri asia, jos kirkonkirjoihin on merkitty väärin. Voihan noin olla, vaikka ei olisi mistään adoptiosta kyse.

Isyystutkimus on ihan eri asia sitten, tai jos haluttaisiin tietää onko äiti biologinen äiti. Labrajuttuja nuo. Ehkä joku tarkoitti, että kirkonkirjoista pitäisi selvitä biologiset vanhemmat aina. Väärennykset sitten eri asia.

Nykyaikana on paperilla tai tiedostoissa, koska on mm. adoptiolaki.

Sen sijaan ei tarvitse mennä kovinkaan paljoa ajassa taaksepäin, kun adoptiosta ei ollut välttämättä mitään dokumentteja. Jos oli joskus ollut, ne oli saattaneet tuhoutua tai kadota. Jälkeenpäin on siis täysin mahdotonta todistaa koko adoptiota.

Varmasti vielä enemmän tehtiin juurikin sitä, että merkittiin kirkonkirjoihin isäksi joku joka ei ollut biologinen isä. Esimerkiksi jos vaikka lapsen biologinen isä kuoli ennen lapsen syntymää tai lapsi oli saanut alkunsa vahingossa, eikä biologinen isä ollut kuvioissa. Noitakaan ei voi jälkeenpäin vuosikymmenten tai vuosisatojen päästä todistaa yhtään mitenkään.

Eikä kaikkia kirkonkirjoihin ole merkitty koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla vakavailmeistä ja ahdistavaa niiden tyyppien sukupuiden tekeminen, keiden mielestä vain biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Mitenköhän nämä ajatteli varmistaa, että ne kaikki ihmiset todella on olleet heidän biologisia sukulaisiaan? Ei tainnut testejä siihen olla käytössä isomummon tai edes mummon nuoruudessa.

Biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Adoptiolapset merkitään adoptio_perheen_ lapsiksi ja heistä on tehtävä merkintä erikseen.

Historiaa ei saa vääristellä. Se on valhe sekä loukkaus myös adoptiolasta kohtaan.

Tämä voi joillekin olla liian vaikeaa hahmottaa, mutta onhan näitä söheltäjiä jo nähty ihan tarpeeksi.

Mutta miten varmistat sen, että siellä sukupuussa se isoisän isä on tosiaankin ollut sen oletetun isänsä lapsi, ettei vaikka naapurin?

Niin. Et mitenkään.

Taas tullaan siihen, että on itse oltava aktiivinen. Dokumentit.

Näin omin silmin valokuvan isoisoisästäni ja hämmästyin suuresti.

Oman veljeni ulkonäkö oli lähes identtinen kuin hänen isoisoisällään. Joka kuoli yli 10 vuotta aiemmin kuin veljeni edes syntyi.

Nyt tiedän senkin, että ulkonäkö voi periytyä, ei omalta vanhemmalta, ei isovanhemmalta, vaan isovanhemman vanhemmalta. Aika uskomatonta. Sinullakin voi olla kaksoisolento sukusi menneisyydessä, esivanhemmassasi.

Jaa niin että ihan ulkonäön perusteella ajattelit selvittää?

Joopa joo. Tiedoksesi, että pelkän ulkonäön perusteella ei välttämättä voi päätellä mitään. Esimerkiksi minulla on samanväriset silmät ja hiukset kuin isälläni, vaikkei hän olekaan biologinen isäni. Meillä on myös samanlaisia kasvonpiirteitä, esimerkiksi samantyylinen kasvojen ja silmien muoto, sekä samankaltaiset korvat. Minun ihan biologiset lapseni taas eivät ole lainkaan minun näköisiäni. Eivät oikein biologisen isänsäkään näköisiä. Joten siitä vaan joku sukututkija päättelemään, takuulla menee väärin.

Entäs sitten, kun tullaan aikaan mistä ei ole mm. niitä valokuvia? Siinä ei paljon aktiivisuus auta, jos niitä dokumentteja todisteeksi biologisesta vanhemmuudesta ei ole olemassa.

Epäilen kohta kykyäsi ymmärtää asioita. Sukuhaara on tutkittu virallisen sukututkijan toimesta, kirkonkirjat on haalittu, sukulaiset olemme vaihtaneet tietoa, valokuvia on kaivettu esiin. Tulin huomanneeksi sen, että ulkonäkö voi periytyä identtisesti isovanhemman isovanhemmalta. Mistä minä tiedän vaikka kauempaakin.

Se, että on samanväriset silmät tai hiukset, ei todellakaan merkitse samanlaista, jopa identtistä ulkonäköä. En tiedä osaatko hahmottaa tätä asiaa. Yritän parhaani mukaan kirkastaa asiaa.

Minulla on myös omat epäilykseni erään toisen asian suhteen.

Kertoisitko vielä, mistä tämä "virallinen sukututkija" on tutkinut sen sukuhaaran ja miten hän on varmistanut, että nämä sukuhaaraan kuuluvat ihmiset on tosiaan biologisia sukulaisia keskenään?

Ihan vaan tiedoksi, että kirkonkirjat on ihmisen kirjoittamia toisten ihmisten sanomisten perusteella. Niihin on siis voitu kirjoittaa mitä tahansa, ilman mitään biologisia perusteita. Ja kuten jo aikaisemmin kerrottu, ennen oli enemmän kuin yleistä, että naimattoman raskaana olevan lapsen isäksi merkittiin joku muu, koska aviottoman lapsen saaminen oli suurimpia syntejä. Näistähän taas ei ole voinut tietää kukaan ulkopuolinen, muut kuin asianomaiset itse.

Pelkät suusanalliset tiedot tai valokuvat ei edelleenkään todista kenenkään biologista sukulaisuutta myöskään.

Suurin osa ihmisistä myöskään eivät ole sukulaistensa kanssa identtisesti tai edes auttavasti samannäköisiä, vaikka kuinka olisivatkin biologisesti sukua toisilleen. Sama juttu toisin päin, eli ulkonäkö voi joskus olla hyvinkin samanlainen, vaikkei edes olisi biologisesti mitään sukua.

Soita Suomen vanhimpaan sukututkimustoimistoon ja kysy heiltä. Pyydä tapaamista ja ota selvää, osaavatko he asiansa. Varaudu siihen, että voit myös joutua maksamaan aika paljon, koska se on kallista lystiä. Kyseessä on Suomen vanhin sukututkumustoimisto.

Miksi ihmeessä soittaisin humpuukipuljuihin saati että maksaisin siitä?

Miten ne selvittää vaikka sen, että oliko 1850-luvulla syntynyt isomummoni isä todellakin 1870- tai 1880-luvulla syntyneen isomummoni biologinen isä? Ei valokuvia, kirkonkirjat Belgiassa tai Ranskassa.

Onko niillä ehkä aikakone, millä ne matkustaa 1870- ja 1880-lukujen vaiheeseen, tekevät siellä nykyaikaisen isyystestin, ja sitten analysoivat tulokset taas nykyajassa?

Ihan parasta jos pysyt kaukana tällaisista asioista. Syvenny niihin asioihin joita osaat.

Teet pelkkää vanhinkoa ihmisille ja koko kansalle ja historiankirjoitukselle ja sivistystasolle, jos tahallasi vääristelet tietoja. Toivottavasti et ole tehnyt sellaista.

Höpönpöpön.

Ennemminkin se on tietojen vääristelyä, jos väittää että adoptoidut lapset ei kuulu sukuun. Sukupuu kun ei ole koskaan ollut mikään biologisuustodistus. Adoptoituja lapsia ja omiin nimiin merkittyjä lapsia löytyy takuulla ihan jokaisen sukupuusta.

Kertausta:

Biologiset lapset merkitään sukupuuhuun. Adoptiolapset myös, mutta heistä on oltava merkintä, että ovat adoptiolapsia. Kaikkien oikeudet täytyy varmistaa.

Sukututkimuksesta löytyy laki. Siinäkin on rikottu paljon Suomen lakia.

Kun rikotaan lakia, kyseessä on rikos.

Ei pitäisi olla liian vaikeaa ymmärtää tätä.

O-ou. Biologinen isäni on muu kuin oikea isäni. Minut on merkitty sukupuuhun tämän isäni lapsena, ei biologisen. Samoin isän adoptoima sisarukseni on merkitty sukupuuhun ilman mitään merkintää adoptiosta.

Joudutaanko vankilaan?

Kuule, ota itse selvää lakikirjasta. Jos olet joutunut rikoksen uhriksi, tai joku muu on joutunut, tee rikosilmoitus. Rikosasiat ratkaistaan oikeudessa.

Kannattaa muistaa, että rikollisen suojeleminen on myös rikos.