Kuuluuko adoptoituja lapsia merkitä sukupuihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla vakavailmeistä ja ahdistavaa niiden tyyppien sukupuiden tekeminen, keiden mielestä vain biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Mitenköhän nämä ajatteli varmistaa, että ne kaikki ihmiset todella on olleet heidän biologisia sukulaisiaan? Ei tainnut testejä siihen olla käytössä isomummon tai edes mummon nuoruudessa.

Biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Adoptiolapset merkitään adoptio_perheen_ lapsiksi ja heistä on tehtävä merkintä erikseen.

Historiaa ei saa vääristellä. Se on valhe sekä loukkaus myös adoptiolasta kohtaan.

Tämä voi joillekin olla liian vaikeaa hahmottaa, mutta onhan näitä söheltäjiä jo nähty ihan tarpeeksi.

Mutta miten varmistat sen, että siellä sukupuussa se isoisän isä on tosiaankin ollut sen oletetun isänsä lapsi, ettei vaikka naapurin?

Niin. Et mitenkään.

Taas tullaan siihen, että on itse oltava aktiivinen. Dokumentit.

Näin omin silmin valokuvan isoisoisästäni ja hämmästyin suuresti.

Oman veljeni ulkonäkö oli lähes identtinen kuin hänen isoisoisällään. Joka kuoli yli 10 vuotta aiemmin kuin veljeni edes syntyi.

Nyt tiedän senkin, että ulkonäkö voi periytyä, ei omalta vanhemmalta, ei isovanhemmalta, vaan isovanhemman vanhemmalta. Aika uskomatonta. Sinullakin voi olla kaksoisolento sukusi menneisyydessä, esivanhemmassasi.

Jaa niin että ihan ulkonäön perusteella ajattelit selvittää?

Joopa joo. Tiedoksesi, että pelkän ulkonäön perusteella ei välttämättä voi päätellä mitään. Esimerkiksi minulla on samanväriset silmät ja hiukset kuin isälläni, vaikkei hän olekaan biologinen isäni. Meillä on myös samanlaisia kasvonpiirteitä, esimerkiksi samantyylinen kasvojen ja silmien muoto, sekä samankaltaiset korvat. Minun ihan biologiset lapseni taas eivät ole lainkaan minun näköisiäni. Eivät oikein biologisen isänsäkään näköisiä. Joten siitä vaan joku sukututkija päättelemään, takuulla menee väärin.

Entäs sitten, kun tullaan aikaan mistä ei ole mm. niitä valokuvia? Siinä ei paljon aktiivisuus auta, jos niitä dokumentteja todisteeksi biologisesta vanhemmuudesta ei ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä muuttuisi sukututkimus mielenkiintoiseksi, jos luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneitakaan ei merkattaisi sukupuuhun. Luovutetuilla sukusoluille se lapsi on kuitenkin saanut alkunsa periaatteessa ihan samalla tavalla kuin omista sukusoluista tuotettu biologinen lapsikin. Siis lasta on toivottu, suunniteltu, yritetty ja odotettu, on myös käyty läpi se raskausaika ja synnytys.

Ihan mielenkiinnosta, mihin sukupuuhun nämä luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneet sitten pitäisi merkitä? Muistutuksena vielä, että sukusolujen luovuttaminen nimettömänä on ollut mahdollista vielä pitkälle 2000-luvulla. Tämä siis tarkoittaa, että on olemassa edelleen paljon ihmisiä, kenen kohdalla sukusolujen luovuttajaa ei ole edes mahdollista selvittää.

Niin. Tai mitäs sitten tehdään, jos vaikka se veljen tai serkun perhe kärsii lapsettomuudesta ja kaikkien sukulaistensa tietämättä hankkii lapsen luovutetuilla sukusoluilla?

Ei kaikki anna mitään raporttia perheelleen ja suvulleen siitä, miten se lapsi on saanut alkunsa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä muuttuisi sukututkimus mielenkiintoiseksi, jos luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneitakaan ei merkattaisi sukupuuhun. Luovutetuilla sukusoluille se lapsi on kuitenkin saanut alkunsa periaatteessa ihan samalla tavalla kuin omista sukusoluista tuotettu biologinen lapsikin. Siis lasta on toivottu, suunniteltu, yritetty ja odotettu, on myös käyty läpi se raskausaika ja synnytys.

Ihan mielenkiinnosta, mihin sukupuuhun nämä luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneet sitten pitäisi merkitä? Muistutuksena vielä, että sukusolujen luovuttaminen nimettömänä on ollut mahdollista vielä pitkälle 2000-luvulla. Tämä siis tarkoittaa, että on olemassa edelleen paljon ihmisiä, kenen kohdalla sukusolujen luovuttajaa ei ole edes mahdollista selvittää.

Joskus itsekin olen miettinyt tuota. Ei ole kovin kivaa lapsen näkökulmasta, jos lapsi haluaa aikuistuttuaan tietää asian.

Jos tekisin kyseisessä perheessä sukututkimusta, kysyisin sekä vanhemmalta ja lapselta heidän mielipidettään.

Valehtelemaan en kuitenkaan alkaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla vakavailmeistä ja ahdistavaa niiden tyyppien sukupuiden tekeminen, keiden mielestä vain biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Mitenköhän nämä ajatteli varmistaa, että ne kaikki ihmiset todella on olleet heidän biologisia sukulaisiaan? Ei tainnut testejä siihen olla käytössä isomummon tai edes mummon nuoruudessa.

Biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Adoptiolapset merkitään adoptio_perheen_ lapsiksi ja heistä on tehtävä merkintä erikseen.

Historiaa ei saa vääristellä. Se on valhe sekä loukkaus myös adoptiolasta kohtaan.

Tämä voi joillekin olla liian vaikeaa hahmottaa, mutta onhan näitä söheltäjiä jo nähty ihan tarpeeksi.

Mutta miten varmistat sen, että siellä sukupuussa se isoisän isä on tosiaankin ollut sen oletetun isänsä lapsi, ettei vaikka naapurin?

Niin. Et mitenkään.

Taas tullaan siihen, että on itse oltava aktiivinen. Dokumentit.

Näin omin silmin valokuvan isoisoisästäni ja hämmästyin suuresti.

Oman veljeni ulkonäkö oli lähes identtinen kuin hänen isoisoisällään. Joka kuoli yli 10 vuotta aiemmin kuin veljeni edes syntyi.

Nyt tiedän senkin, että ulkonäkö voi periytyä, ei omalta vanhemmalta, ei isovanhemmalta, vaan isovanhemman vanhemmalta. Aika uskomatonta. Sinullakin voi olla kaksoisolento sukusi menneisyydessä, esivanhemmassasi.

Jaa niin että ihan ulkonäön perusteella ajattelit selvittää?

Joopa joo. Tiedoksesi, että pelkän ulkonäön perusteella ei välttämättä voi päätellä mitään. Esimerkiksi minulla on samanväriset silmät ja hiukset kuin isälläni, vaikkei hän olekaan biologinen isäni. Meillä on myös samanlaisia kasvonpiirteitä, esimerkiksi samantyylinen kasvojen ja silmien muoto, sekä samankaltaiset korvat. Minun ihan biologiset lapseni taas eivät ole lainkaan minun näköisiäni. Eivät oikein biologisen isänsäkään näköisiä. Joten siitä vaan joku sukututkija päättelemään, takuulla menee väärin.

Entäs sitten, kun tullaan aikaan mistä ei ole mm. niitä valokuvia? Siinä ei paljon aktiivisuus auta, jos niitä dokumentteja todisteeksi biologisesta vanhemmuudesta ei ole olemassa.

Epäilen kohta kykyäsi ymmärtää asioita. Sukuhaara on tutkittu virallisen sukututkijan toimesta, kirkonkirjat on haalittu, sukulaiset olemme vaihtaneet tietoa, valokuvia on kaivettu esiin. Tulin huomanneeksi sen, että ulkonäkö voi periytyä identtisesti isovanhemman isovanhemmalta. Mistä minä tiedän vaikka kauempaakin.

Se, että on samanväriset silmät tai hiukset, ei todellakaan merkitse samanlaista, jopa identtistä ulkonäköä. En tiedä osaatko hahmottaa tätä asiaa. Yritän parhaani mukaan kirkastaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla vakavailmeistä ja ahdistavaa niiden tyyppien sukupuiden tekeminen, keiden mielestä vain biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Mitenköhän nämä ajatteli varmistaa, että ne kaikki ihmiset todella on olleet heidän biologisia sukulaisiaan? Ei tainnut testejä siihen olla käytössä isomummon tai edes mummon nuoruudessa.

Biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Adoptiolapset merkitään adoptio_perheen_ lapsiksi ja heistä on tehtävä merkintä erikseen.

Historiaa ei saa vääristellä. Se on valhe sekä loukkaus myös adoptiolasta kohtaan.

Tämä voi joillekin olla liian vaikeaa hahmottaa, mutta onhan näitä söheltäjiä jo nähty ihan tarpeeksi.

Mutta miten varmistat sen, että siellä sukupuussa se isoisän isä on tosiaankin ollut sen oletetun isänsä lapsi, ettei vaikka naapurin?

Niin. Et mitenkään.

Taas tullaan siihen, että on itse oltava aktiivinen. Dokumentit.

Näin omin silmin valokuvan isoisoisästäni ja hämmästyin suuresti.

Oman veljeni ulkonäkö oli lähes identtinen kuin hänen isoisoisällään. Joka kuoli yli 10 vuotta aiemmin kuin veljeni edes syntyi.

Nyt tiedän senkin, että ulkonäkö voi periytyä, ei omalta vanhemmalta, ei isovanhemmalta, vaan isovanhemman vanhemmalta. Aika uskomatonta. Sinullakin voi olla kaksoisolento sukusi menneisyydessä, esivanhemmassasi.

Höpöhöpö.

Ulkonäkö ei ole mitenkään kelvollinen todistamaan biologista sukulaisuutta. Varsinkaan nyt mistään vanhoista valokuvista, missä kuvanlaatu on samaa luokka kuin perunalla otettu kuva pimeästä metsästä. Ja mitäs sitten, kun ne valokuvatkin loppuu? Etsitään yhdennäköisyyksiä maalauksista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla vakavailmeistä ja ahdistavaa niiden tyyppien sukupuiden tekeminen, keiden mielestä vain biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Mitenköhän nämä ajatteli varmistaa, että ne kaikki ihmiset todella on olleet heidän biologisia sukulaisiaan? Ei tainnut testejä siihen olla käytössä isomummon tai edes mummon nuoruudessa.

Biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Adoptiolapset merkitään adoptio_perheen_ lapsiksi ja heistä on tehtävä merkintä erikseen.

Historiaa ei saa vääristellä. Se on valhe sekä loukkaus myös adoptiolasta kohtaan.

Tämä voi joillekin olla liian vaikeaa hahmottaa, mutta onhan näitä söheltäjiä jo nähty ihan tarpeeksi.

Mutta miten varmistat sen, että siellä sukupuussa se isoisän isä on tosiaankin ollut sen oletetun isänsä lapsi, ettei vaikka naapurin?

Niin. Et mitenkään.

Taas tullaan siihen, että on itse oltava aktiivinen. Dokumentit.

Näin omin silmin valokuvan isoisoisästäni ja hämmästyin suuresti.

Oman veljeni ulkonäkö oli lähes identtinen kuin hänen isoisoisällään. Joka kuoli yli 10 vuotta aiemmin kuin veljeni edes syntyi.

Nyt tiedän senkin, että ulkonäkö voi periytyä, ei omalta vanhemmalta, ei isovanhemmalta, vaan isovanhemman vanhemmalta. Aika uskomatonta. Sinullakin voi olla kaksoisolento sukusi menneisyydessä, esivanhemmassasi.

Jaa niin että ihan ulkonäön perusteella ajattelit selvittää?

Joopa joo. Tiedoksesi, että pelkän ulkonäön perusteella ei välttämättä voi päätellä mitään. Esimerkiksi minulla on samanväriset silmät ja hiukset kuin isälläni, vaikkei hän olekaan biologinen isäni. Meillä on myös samanlaisia kasvonpiirteitä, esimerkiksi samantyylinen kasvojen ja silmien muoto, sekä samankaltaiset korvat. Minun ihan biologiset lapseni taas eivät ole lainkaan minun näköisiäni. Eivät oikein biologisen isänsäkään näköisiä. Joten siitä vaan joku sukututkija päättelemään, takuulla menee väärin.

Entäs sitten, kun tullaan aikaan mistä ei ole mm. niitä valokuvia? Siinä ei paljon aktiivisuus auta, jos niitä dokumentteja todisteeksi biologisesta vanhemmuudesta ei ole olemassa.

Epäilen kohta kykyäsi ymmärtää asioita. Sukuhaara on tutkittu virallisen sukututkijan toimesta, kirkonkirjat on haalittu, sukulaiset olemme vaihtaneet tietoa, valokuvia on kaivettu esiin. Tulin huomanneeksi sen, että ulkonäkö voi periytyä identtisesti isovanhemman isovanhemmalta. Mistä minä tiedän vaikka kauempaakin.

Se, että on samanväriset silmät tai hiukset, ei todellakaan merkitse samanlaista, jopa identtistä ulkonäköä. En tiedä osaatko hahmottaa tätä asiaa. Yritän parhaani mukaan kirkastaa asiaa.

Minulla on myös omat epäilykseni erään toisen asian suhteen.

Kertoisitko vielä, mistä tämä "virallinen sukututkija" on tutkinut sen sukuhaaran ja miten hän on varmistanut, että nämä sukuhaaraan kuuluvat ihmiset on tosiaan biologisia sukulaisia keskenään?

Ihan vaan tiedoksi, että kirkonkirjat on ihmisen kirjoittamia toisten ihmisten sanomisten perusteella. Niihin on siis voitu kirjoittaa mitä tahansa, ilman mitään biologisia perusteita. Ja kuten jo aikaisemmin kerrottu, ennen oli enemmän kuin yleistä, että naimattoman raskaana olevan lapsen isäksi merkittiin joku muu, koska aviottoman lapsen saaminen oli suurimpia syntejä. Näistähän taas ei ole voinut tietää kukaan ulkopuolinen, muut kuin asianomaiset itse.

Pelkät suusanalliset tiedot tai valokuvat ei edelleenkään todista kenenkään biologista sukulaisuutta myöskään.

Suurin osa ihmisistä myöskään eivät ole sukulaistensa kanssa identtisesti tai edes auttavasti samannäköisiä, vaikka kuinka olisivatkin biologisesti sukua toisilleen. Sama juttu toisin päin, eli ulkonäkö voi joskus olla hyvinkin samanlainen, vaikkei edes olisi biologisesti mitään sukua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä muuttuisi sukututkimus mielenkiintoiseksi, jos luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneitakaan ei merkattaisi sukupuuhun. Luovutetuilla sukusoluille se lapsi on kuitenkin saanut alkunsa periaatteessa ihan samalla tavalla kuin omista sukusoluista tuotettu biologinen lapsikin. Siis lasta on toivottu, suunniteltu, yritetty ja odotettu, on myös käyty läpi se raskausaika ja synnytys.

Ihan mielenkiinnosta, mihin sukupuuhun nämä luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneet sitten pitäisi merkitä? Muistutuksena vielä, että sukusolujen luovuttaminen nimettömänä on ollut mahdollista vielä pitkälle 2000-luvulla. Tämä siis tarkoittaa, että on olemassa edelleen paljon ihmisiä, kenen kohdalla sukusolujen luovuttajaa ei ole edes mahdollista selvittää.

Joskus itsekin olen miettinyt tuota. Ei ole kovin kivaa lapsen näkökulmasta, jos lapsi haluaa aikuistuttuaan tietää asian.

Jos tekisin kyseisessä perheessä sukututkimusta, kysyisin sekä vanhemmalta ja lapselta heidän mielipidettään.

Valehtelemaan en kuitenkaan alkaisi.

Itseasiassahan koko asia liittyen lapsen syntymään ei edes kuulu sinulle pätkääkään. Ei perheellä ole mitään velvollisuutta kertoa sinulle sitä, miten heidän lapsensa on saaneet alkunsa. Monessa perheessä ne lapset myös itse tietää asian alusta alkaen, vaikkei kukaan ulkopuolinen tietäisikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla vakavailmeistä ja ahdistavaa niiden tyyppien sukupuiden tekeminen, keiden mielestä vain biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Mitenköhän nämä ajatteli varmistaa, että ne kaikki ihmiset todella on olleet heidän biologisia sukulaisiaan? Ei tainnut testejä siihen olla käytössä isomummon tai edes mummon nuoruudessa.

Biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Adoptiolapset merkitään adoptio_perheen_ lapsiksi ja heistä on tehtävä merkintä erikseen.

Historiaa ei saa vääristellä. Se on valhe sekä loukkaus myös adoptiolasta kohtaan.

Tämä voi joillekin olla liian vaikeaa hahmottaa, mutta onhan näitä söheltäjiä jo nähty ihan tarpeeksi.

Mutta miten varmistat sen, että siellä sukupuussa se isoisän isä on tosiaankin ollut sen oletetun isänsä lapsi, ettei vaikka naapurin?

Niin. Et mitenkään.

Taas tullaan siihen, että on itse oltava aktiivinen. Dokumentit.

Näin omin silmin valokuvan isoisoisästäni ja hämmästyin suuresti.

Oman veljeni ulkonäkö oli lähes identtinen kuin hänen isoisoisällään. Joka kuoli yli 10 vuotta aiemmin kuin veljeni edes syntyi.

Nyt tiedän senkin, että ulkonäkö voi periytyä, ei omalta vanhemmalta, ei isovanhemmalta, vaan isovanhemman vanhemmalta. Aika uskomatonta. Sinullakin voi olla kaksoisolento sukusi menneisyydessä, esivanhemmassasi.

Jaa niin että ihan ulkonäön perusteella ajattelit selvittää?

Joopa joo. Tiedoksesi, että pelkän ulkonäön perusteella ei välttämättä voi päätellä mitään. Esimerkiksi minulla on samanväriset silmät ja hiukset kuin isälläni, vaikkei hän olekaan biologinen isäni. Meillä on myös samanlaisia kasvonpiirteitä, esimerkiksi samantyylinen kasvojen ja silmien muoto, sekä samankaltaiset korvat. Minun ihan biologiset lapseni taas eivät ole lainkaan minun näköisiäni. Eivät oikein biologisen isänsäkään näköisiä. Joten siitä vaan joku sukututkija päättelemään, takuulla menee väärin.

Entäs sitten, kun tullaan aikaan mistä ei ole mm. niitä valokuvia? Siinä ei paljon aktiivisuus auta, jos niitä dokumentteja todisteeksi biologisesta vanhemmuudesta ei ole olemassa.

Epäilen kohta kykyäsi ymmärtää asioita. Sukuhaara on tutkittu virallisen sukututkijan toimesta, kirkonkirjat on haalittu, sukulaiset olemme vaihtaneet tietoa, valokuvia on kaivettu esiin. Tulin huomanneeksi sen, että ulkonäkö voi periytyä identtisesti isovanhemman isovanhemmalta. Mistä minä tiedän vaikka kauempaakin.

Se, että on samanväriset silmät tai hiukset, ei todellakaan merkitse samanlaista, jopa identtistä ulkonäköä. En tiedä osaatko hahmottaa tätä asiaa. Yritän parhaani mukaan kirkastaa asiaa.

Minulla on myös omat epäilykseni erään toisen asian suhteen.

Kertoisitko vielä, mistä tämä "virallinen sukututkija" on tutkinut sen sukuhaaran ja miten hän on varmistanut, että nämä sukuhaaraan kuuluvat ihmiset on tosiaan biologisia sukulaisia keskenään?

Ihan vaan tiedoksi, että kirkonkirjat on ihmisen kirjoittamia toisten ihmisten sanomisten perusteella. Niihin on siis voitu kirjoittaa mitä tahansa, ilman mitään biologisia perusteita. Ja kuten jo aikaisemmin kerrottu, ennen oli enemmän kuin yleistä, että naimattoman raskaana olevan lapsen isäksi merkittiin joku muu, koska aviottoman lapsen saaminen oli suurimpia syntejä. Näistähän taas ei ole voinut tietää kukaan ulkopuolinen, muut kuin asianomaiset itse.

Pelkät suusanalliset tiedot tai valokuvat ei edelleenkään todista kenenkään biologista sukulaisuutta myöskään.

Suurin osa ihmisistä myöskään eivät ole sukulaistensa kanssa identtisesti tai edes auttavasti samannäköisiä, vaikka kuinka olisivatkin biologisesti sukua toisilleen. Sama juttu toisin päin, eli ulkonäkö voi joskus olla hyvinkin samanlainen, vaikkei edes olisi biologisesti mitään sukua.

Soita Suomen vanhimpaan sukututkimustoimistoon ja kysy heiltä. Pyydä tapaamista ja ota selvää, osaavatko he asiansa. Varaudu siihen, että voit myös joutua maksamaan aika paljon, koska se on kallista lystiä. Kyseessä on Suomen vanhin sukututkumustoimisto.

Adoptiolapsi ei ole samaa sukupuuta kuin oma lapsi.

Adoptiolapsella on sukupuu, sitä ei ehkä aina pysty selvittää,, mutta jos lapsi ns. liitetään omaan sukuun tulee käydä ilmi, että kysessä on ottolapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä muuttuisi sukututkimus mielenkiintoiseksi, jos luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneitakaan ei merkattaisi sukupuuhun. Luovutetuilla sukusoluille se lapsi on kuitenkin saanut alkunsa periaatteessa ihan samalla tavalla kuin omista sukusoluista tuotettu biologinen lapsikin. Siis lasta on toivottu, suunniteltu, yritetty ja odotettu, on myös käyty läpi se raskausaika ja synnytys.

Ihan mielenkiinnosta, mihin sukupuuhun nämä luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneet sitten pitäisi merkitä? Muistutuksena vielä, että sukusolujen luovuttaminen nimettömänä on ollut mahdollista vielä pitkälle 2000-luvulla. Tämä siis tarkoittaa, että on olemassa edelleen paljon ihmisiä, kenen kohdalla sukusolujen luovuttajaa ei ole edes mahdollista selvittää.

Joskus itsekin olen miettinyt tuota. Ei ole kovin kivaa lapsen näkökulmasta, jos lapsi haluaa aikuistuttuaan tietää asian.

Jos tekisin kyseisessä perheessä sukututkimusta, kysyisin sekä vanhemmalta ja lapselta heidän mielipidettään.

Valehtelemaan en kuitenkaan alkaisi.

Itseasiassahan koko asia liittyen lapsen syntymään ei edes kuulu sinulle pätkääkään. Ei perheellä ole mitään velvollisuutta kertoa sinulle sitä, miten heidän lapsensa on saaneet alkunsa. Monessa perheessä ne lapset myös itse tietää asian alusta alkaen, vaikkei kukaan ulkopuolinen tietäisikään.

Se ei ole minun päänsärkyni.

Minä en kysele keneltäkään miten heidän lapsensa ovat saaneet alkunsa.

Jos olisin adoptiovanhempi, haalisin kaikki tiedot ja kertoisin lapselle, jos hän itse haluaa joskus tietää tietää. Se on oikein lasta kohtaan.

Minä en ole saanut mistään valtaa polkea kenenkään ihmisoikeuksia. Siihen ei ole kenelläkään lupaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla vakavailmeistä ja ahdistavaa niiden tyyppien sukupuiden tekeminen, keiden mielestä vain biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Mitenköhän nämä ajatteli varmistaa, että ne kaikki ihmiset todella on olleet heidän biologisia sukulaisiaan? Ei tainnut testejä siihen olla käytössä isomummon tai edes mummon nuoruudessa.

Biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Adoptiolapset merkitään adoptio_perheen_ lapsiksi ja heistä on tehtävä merkintä erikseen.

Historiaa ei saa vääristellä. Se on valhe sekä loukkaus myös adoptiolasta kohtaan.

Tämä voi joillekin olla liian vaikeaa hahmottaa, mutta onhan näitä söheltäjiä jo nähty ihan tarpeeksi.

Mutta miten varmistat sen, että siellä sukupuussa se isoisän isä on tosiaankin ollut sen oletetun isänsä lapsi, ettei vaikka naapurin?

Niin. Et mitenkään.

Taas tullaan siihen, että on itse oltava aktiivinen. Dokumentit.

Näin omin silmin valokuvan isoisoisästäni ja hämmästyin suuresti.

Oman veljeni ulkonäkö oli lähes identtinen kuin hänen isoisoisällään. Joka kuoli yli 10 vuotta aiemmin kuin veljeni edes syntyi.

Nyt tiedän senkin, että ulkonäkö voi periytyä, ei omalta vanhemmalta, ei isovanhemmalta, vaan isovanhemman vanhemmalta. Aika uskomatonta. Sinullakin voi olla kaksoisolento sukusi menneisyydessä, esivanhemmassasi.

Jaa niin että ihan ulkonäön perusteella ajattelit selvittää?

Joopa joo. Tiedoksesi, että pelkän ulkonäön perusteella ei välttämättä voi päätellä mitään. Esimerkiksi minulla on samanväriset silmät ja hiukset kuin isälläni, vaikkei hän olekaan biologinen isäni. Meillä on myös samanlaisia kasvonpiirteitä, esimerkiksi samantyylinen kasvojen ja silmien muoto, sekä samankaltaiset korvat. Minun ihan biologiset lapseni taas eivät ole lainkaan minun näköisiäni. Eivät oikein biologisen isänsäkään näköisiä. Joten siitä vaan joku sukututkija päättelemään, takuulla menee väärin.

Entäs sitten, kun tullaan aikaan mistä ei ole mm. niitä valokuvia? Siinä ei paljon aktiivisuus auta, jos niitä dokumentteja todisteeksi biologisesta vanhemmuudesta ei ole olemassa.

Epäilen kohta kykyäsi ymmärtää asioita. Sukuhaara on tutkittu virallisen sukututkijan toimesta, kirkonkirjat on haalittu, sukulaiset olemme vaihtaneet tietoa, valokuvia on kaivettu esiin. Tulin huomanneeksi sen, että ulkonäkö voi periytyä identtisesti isovanhemman isovanhemmalta. Mistä minä tiedän vaikka kauempaakin.

Se, että on samanväriset silmät tai hiukset, ei todellakaan merkitse samanlaista, jopa identtistä ulkonäköä. En tiedä osaatko hahmottaa tätä asiaa. Yritän parhaani mukaan kirkastaa asiaa.

Minulla on myös omat epäilykseni erään toisen asian suhteen.

Kertoisitko vielä, mistä tämä "virallinen sukututkija" on tutkinut sen sukuhaaran ja miten hän on varmistanut, että nämä sukuhaaraan kuuluvat ihmiset on tosiaan biologisia sukulaisia keskenään?

Ihan vaan tiedoksi, että kirkonkirjat on ihmisen kirjoittamia toisten ihmisten sanomisten perusteella. Niihin on siis voitu kirjoittaa mitä tahansa, ilman mitään biologisia perusteita. Ja kuten jo aikaisemmin kerrottu, ennen oli enemmän kuin yleistä, että naimattoman raskaana olevan lapsen isäksi merkittiin joku muu, koska aviottoman lapsen saaminen oli suurimpia syntejä. Näistähän taas ei ole voinut tietää kukaan ulkopuolinen, muut kuin asianomaiset itse.

Pelkät suusanalliset tiedot tai valokuvat ei edelleenkään todista kenenkään biologista sukulaisuutta myöskään.

Suurin osa ihmisistä myöskään eivät ole sukulaistensa kanssa identtisesti tai edes auttavasti samannäköisiä, vaikka kuinka olisivatkin biologisesti sukua toisilleen. Sama juttu toisin päin, eli ulkonäkö voi joskus olla hyvinkin samanlainen, vaikkei edes olisi biologisesti mitään sukua.

Soita Suomen vanhimpaan sukututkimustoimistoon ja kysy heiltä. Pyydä tapaamista ja ota selvää, osaavatko he asiansa. Varaudu siihen, että voit myös joutua maksamaan aika paljon, koska se on kallista lystiä. Kyseessä on Suomen vanhin sukututkumustoimisto.

Miksi ihmeessä soittaisin humpuukipuljuihin saati että maksaisin siitä?

Miten ne selvittää vaikka sen, että oliko 1850-luvulla syntynyt isomummoni isä todellakin 1870- tai 1880-luvulla syntyneen isomummoni biologinen isä? Ei valokuvia, kirkonkirjat Belgiassa tai Ranskassa.

Onko niillä ehkä aikakone, millä ne matkustaa 1870- ja 1880-lukujen vaiheeseen, tekevät siellä nykyaikaisen isyystestin, ja sitten analysoivat tulokset taas nykyajassa?

Eihän noilla sukututkimuksilla muutenkaan ole mitään tekemistä biologisuuden kanssa, koska sitä ei tosiaan pystytä enää mitenkään todentamaan, että kuka oli kenenkin biologinen isä tai äiti. Sukututkimuksen ideana on kerätä tietoa suvun erilaisista vaiheista ja tekemisistä.

Olen adoptoitu ja löydyn sukupuusta.

Pitääkö nyt olla iloinen vai ilmiantaa sukupuun tekijä sukupuun väärentämisestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla vakavailmeistä ja ahdistavaa niiden tyyppien sukupuiden tekeminen, keiden mielestä vain biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Mitenköhän nämä ajatteli varmistaa, että ne kaikki ihmiset todella on olleet heidän biologisia sukulaisiaan? Ei tainnut testejä siihen olla käytössä isomummon tai edes mummon nuoruudessa.

Biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Adoptiolapset merkitään adoptio_perheen_ lapsiksi ja heistä on tehtävä merkintä erikseen.

Historiaa ei saa vääristellä. Se on valhe sekä loukkaus myös adoptiolasta kohtaan.

Tämä voi joillekin olla liian vaikeaa hahmottaa, mutta onhan näitä söheltäjiä jo nähty ihan tarpeeksi.

Mutta miten varmistat sen, että siellä sukupuussa se isoisän isä on tosiaankin ollut sen oletetun isänsä lapsi, ettei vaikka naapurin?

Niin. Et mitenkään.

Taas tullaan siihen, että on itse oltava aktiivinen. Dokumentit.

Näin omin silmin valokuvan isoisoisästäni ja hämmästyin suuresti.

Oman veljeni ulkonäkö oli lähes identtinen kuin hänen isoisoisällään. Joka kuoli yli 10 vuotta aiemmin kuin veljeni edes syntyi.

Nyt tiedän senkin, että ulkonäkö voi periytyä, ei omalta vanhemmalta, ei isovanhemmalta, vaan isovanhemman vanhemmalta. Aika uskomatonta. Sinullakin voi olla kaksoisolento sukusi menneisyydessä, esivanhemmassasi.

Jaa niin että ihan ulkonäön perusteella ajattelit selvittää?

Joopa joo. Tiedoksesi, että pelkän ulkonäön perusteella ei välttämättä voi päätellä mitään. Esimerkiksi minulla on samanväriset silmät ja hiukset kuin isälläni, vaikkei hän olekaan biologinen isäni. Meillä on myös samanlaisia kasvonpiirteitä, esimerkiksi samantyylinen kasvojen ja silmien muoto, sekä samankaltaiset korvat. Minun ihan biologiset lapseni taas eivät ole lainkaan minun näköisiäni. Eivät oikein biologisen isänsäkään näköisiä. Joten siitä vaan joku sukututkija päättelemään, takuulla menee väärin.

Entäs sitten, kun tullaan aikaan mistä ei ole mm. niitä valokuvia? Siinä ei paljon aktiivisuus auta, jos niitä dokumentteja todisteeksi biologisesta vanhemmuudesta ei ole olemassa.

Epäilen kohta kykyäsi ymmärtää asioita. Sukuhaara on tutkittu virallisen sukututkijan toimesta, kirkonkirjat on haalittu, sukulaiset olemme vaihtaneet tietoa, valokuvia on kaivettu esiin. Tulin huomanneeksi sen, että ulkonäkö voi periytyä identtisesti isovanhemman isovanhemmalta. Mistä minä tiedän vaikka kauempaakin.

Se, että on samanväriset silmät tai hiukset, ei todellakaan merkitse samanlaista, jopa identtistä ulkonäköä. En tiedä osaatko hahmottaa tätä asiaa. Yritän parhaani mukaan kirkastaa asiaa.

Minulla on myös omat epäilykseni erään toisen asian suhteen.

Kertoisitko vielä, mistä tämä "virallinen sukututkija" on tutkinut sen sukuhaaran ja miten hän on varmistanut, että nämä sukuhaaraan kuuluvat ihmiset on tosiaan biologisia sukulaisia keskenään?

Ihan vaan tiedoksi, että kirkonkirjat on ihmisen kirjoittamia toisten ihmisten sanomisten perusteella. Niihin on siis voitu kirjoittaa mitä tahansa, ilman mitään biologisia perusteita. Ja kuten jo aikaisemmin kerrottu, ennen oli enemmän kuin yleistä, että naimattoman raskaana olevan lapsen isäksi merkittiin joku muu, koska aviottoman lapsen saaminen oli suurimpia syntejä. Näistähän taas ei ole voinut tietää kukaan ulkopuolinen, muut kuin asianomaiset itse.

Pelkät suusanalliset tiedot tai valokuvat ei edelleenkään todista kenenkään biologista sukulaisuutta myöskään.

Suurin osa ihmisistä myöskään eivät ole sukulaistensa kanssa identtisesti tai edes auttavasti samannäköisiä, vaikka kuinka olisivatkin biologisesti sukua toisilleen. Sama juttu toisin päin, eli ulkonäkö voi joskus olla hyvinkin samanlainen, vaikkei edes olisi biologisesti mitään sukua.

Soita Suomen vanhimpaan sukututkimustoimistoon ja kysy heiltä. Pyydä tapaamista ja ota selvää, osaavatko he asiansa. Varaudu siihen, että voit myös joutua maksamaan aika paljon, koska se on kallista lystiä. Kyseessä on Suomen vanhin sukututkumustoimisto.

Miksi ihmeessä soittaisin humpuukipuljuihin saati että maksaisin siitä?

Miten ne selvittää vaikka sen, että oliko 1850-luvulla syntynyt isomummoni isä todellakin 1870- tai 1880-luvulla syntyneen isomummoni biologinen isä? Ei valokuvia, kirkonkirjat Belgiassa tai Ranskassa.

Onko niillä ehkä aikakone, millä ne matkustaa 1870- ja 1880-lukujen vaiheeseen, tekevät siellä nykyaikaisen isyystestin, ja sitten analysoivat tulokset taas nykyajassa?

Ihan parasta jos pysyt kaukana tällaisista asioista. Syvenny niihin asioihin joita osaat.

Teet pelkkää vanhinkoa ihmisille ja koko kansalle ja historiankirjoitukselle ja sivistystasolle, jos tahallasi vääristelet tietoja. Toivottavasti et ole tehnyt sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Adoptiolapsi ei ole samaa sukupuuta kuin oma lapsi.

Adoptiolapsella on sukupuu, sitä ei ehkä aina pysty selvittää,, mutta jos lapsi ns. liitetään omaan sukuun tulee käydä ilmi, että kysessä on ottolapsi.

Kun teen sukupuuta niin pitääkö biologisista lapsista käydä ilmi siittämisajankohta päivämäärineen ja kellonaikoineen? Tarviiko merkitä tietoja siitä, että monennellako työnnöllä roiskahti ja että oliko tarkoituksellista vai unohtuiko vaan vetää ajoissa ulos?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla vakavailmeistä ja ahdistavaa niiden tyyppien sukupuiden tekeminen, keiden mielestä vain biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Mitenköhän nämä ajatteli varmistaa, että ne kaikki ihmiset todella on olleet heidän biologisia sukulaisiaan? Ei tainnut testejä siihen olla käytössä isomummon tai edes mummon nuoruudessa.

Biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Adoptiolapset merkitään adoptio_perheen_ lapsiksi ja heistä on tehtävä merkintä erikseen.

Historiaa ei saa vääristellä. Se on valhe sekä loukkaus myös adoptiolasta kohtaan.

Tämä voi joillekin olla liian vaikeaa hahmottaa, mutta onhan näitä söheltäjiä jo nähty ihan tarpeeksi.

Mutta miten varmistat sen, että siellä sukupuussa se isoisän isä on tosiaankin ollut sen oletetun isänsä lapsi, ettei vaikka naapurin?

Niin. Et mitenkään.

Taas tullaan siihen, että on itse oltava aktiivinen. Dokumentit.

Näin omin silmin valokuvan isoisoisästäni ja hämmästyin suuresti.

Oman veljeni ulkonäkö oli lähes identtinen kuin hänen isoisoisällään. Joka kuoli yli 10 vuotta aiemmin kuin veljeni edes syntyi.

Nyt tiedän senkin, että ulkonäkö voi periytyä, ei omalta vanhemmalta, ei isovanhemmalta, vaan isovanhemman vanhemmalta. Aika uskomatonta. Sinullakin voi olla kaksoisolento sukusi menneisyydessä, esivanhemmassasi.

Jaa niin että ihan ulkonäön perusteella ajattelit selvittää?

Joopa joo. Tiedoksesi, että pelkän ulkonäön perusteella ei välttämättä voi päätellä mitään. Esimerkiksi minulla on samanväriset silmät ja hiukset kuin isälläni, vaikkei hän olekaan biologinen isäni. Meillä on myös samanlaisia kasvonpiirteitä, esimerkiksi samantyylinen kasvojen ja silmien muoto, sekä samankaltaiset korvat. Minun ihan biologiset lapseni taas eivät ole lainkaan minun näköisiäni. Eivät oikein biologisen isänsäkään näköisiä. Joten siitä vaan joku sukututkija päättelemään, takuulla menee väärin.

Entäs sitten, kun tullaan aikaan mistä ei ole mm. niitä valokuvia? Siinä ei paljon aktiivisuus auta, jos niitä dokumentteja todisteeksi biologisesta vanhemmuudesta ei ole olemassa.

Epäilen kohta kykyäsi ymmärtää asioita. Sukuhaara on tutkittu virallisen sukututkijan toimesta, kirkonkirjat on haalittu, sukulaiset olemme vaihtaneet tietoa, valokuvia on kaivettu esiin. Tulin huomanneeksi sen, että ulkonäkö voi periytyä identtisesti isovanhemman isovanhemmalta. Mistä minä tiedän vaikka kauempaakin.

Se, että on samanväriset silmät tai hiukset, ei todellakaan merkitse samanlaista, jopa identtistä ulkonäköä. En tiedä osaatko hahmottaa tätä asiaa. Yritän parhaani mukaan kirkastaa asiaa.

Minulla on myös omat epäilykseni erään toisen asian suhteen.

Kertoisitko vielä, mistä tämä "virallinen sukututkija" on tutkinut sen sukuhaaran ja miten hän on varmistanut, että nämä sukuhaaraan kuuluvat ihmiset on tosiaan biologisia sukulaisia keskenään?

Ihan vaan tiedoksi, että kirkonkirjat on ihmisen kirjoittamia toisten ihmisten sanomisten perusteella. Niihin on siis voitu kirjoittaa mitä tahansa, ilman mitään biologisia perusteita. Ja kuten jo aikaisemmin kerrottu, ennen oli enemmän kuin yleistä, että naimattoman raskaana olevan lapsen isäksi merkittiin joku muu, koska aviottoman lapsen saaminen oli suurimpia syntejä. Näistähän taas ei ole voinut tietää kukaan ulkopuolinen, muut kuin asianomaiset itse.

Pelkät suusanalliset tiedot tai valokuvat ei edelleenkään todista kenenkään biologista sukulaisuutta myöskään.

Suurin osa ihmisistä myöskään eivät ole sukulaistensa kanssa identtisesti tai edes auttavasti samannäköisiä, vaikka kuinka olisivatkin biologisesti sukua toisilleen. Sama juttu toisin päin, eli ulkonäkö voi joskus olla hyvinkin samanlainen, vaikkei edes olisi biologisesti mitään sukua.

Soita Suomen vanhimpaan sukututkimustoimistoon ja kysy heiltä. Pyydä tapaamista ja ota selvää, osaavatko he asiansa. Varaudu siihen, että voit myös joutua maksamaan aika paljon, koska se on kallista lystiä. Kyseessä on Suomen vanhin sukututkumustoimisto.

Miksi ihmeessä soittaisin humpuukipuljuihin saati että maksaisin siitä?

Miten ne selvittää vaikka sen, että oliko 1850-luvulla syntynyt isomummoni isä todellakin 1870- tai 1880-luvulla syntyneen isomummoni biologinen isä? Ei valokuvia, kirkonkirjat Belgiassa tai Ranskassa.

Onko niillä ehkä aikakone, millä ne matkustaa 1870- ja 1880-lukujen vaiheeseen, tekevät siellä nykyaikaisen isyystestin, ja sitten analysoivat tulokset taas nykyajassa?

Ihan parasta jos pysyt kaukana tällaisista asioista. Syvenny niihin asioihin joita osaat.

Teet pelkkää vanhinkoa ihmisille ja koko kansalle ja historiankirjoitukselle ja sivistystasolle, jos tahallasi vääristelet tietoja. Toivottavasti et ole tehnyt sellaista.

Höpönpöpön.

Ennemminkin se on tietojen vääristelyä, jos väittää että adoptoidut lapset ei kuulu sukuun. Sukupuu kun ei ole koskaan ollut mikään biologisuustodistus. Adoptoituja lapsia ja omiin nimiin merkittyjä lapsia löytyy takuulla ihan jokaisen sukupuusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adoptiolapsi ei ole samaa sukupuuta kuin oma lapsi.

Adoptiolapsella on sukupuu, sitä ei ehkä aina pysty selvittää,, mutta jos lapsi ns. liitetään omaan sukuun tulee käydä ilmi, että kysessä on ottolapsi.

Kun teen sukupuuta niin pitääkö biologisista lapsista käydä ilmi siittämisajankohta päivämäärineen ja kellonaikoineen? Tarviiko merkitä tietoja siitä, että monennellako työnnöllä roiskahti ja että oliko tarkoituksellista vai unohtuiko vaan vetää ajoissa ulos?

Pysy kaukana sukututkimuksesta.

näin adoptoituna ihan sairaan ahdistava ajatus, että joku sukututkimukseen hurahtanut ja biologisen vanhemmuuden ainoana oikeana näkevä sukulainen pitäisi minua sukuun kuulumattomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adoptiolapsi ei ole samaa sukupuuta kuin oma lapsi.

Adoptiolapsella on sukupuu, sitä ei ehkä aina pysty selvittää,, mutta jos lapsi ns. liitetään omaan sukuun tulee käydä ilmi, että kysessä on ottolapsi.

Kun teen sukupuuta niin pitääkö biologisista lapsista käydä ilmi siittämisajankohta päivämäärineen ja kellonaikoineen? Tarviiko merkitä tietoja siitä, että monennellako työnnöllä roiskahti ja että oliko tarkoituksellista vai unohtuiko vaan vetää ajoissa ulos?

Pysy kaukana sukututkimuksesta.

Pysy sinä vaan, kun et selkeästi sen ideaakaan ymmärrä.

Tietysti ja merkitään että adoptoitu ja jos on tietoa mihin niin myös se. Nää on sukututkimuksessa tärkeitä tietoja.