Kuuluuko adoptoituja lapsia merkitä sukupuihin?
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Miksi joidenkin perseenreikää kirvelee niin paljon se, että joku ei erottele adoptoituja ja biologisia lapsia?
Se voi loukata jonkun oikeuksia, esim. juuri sen adoptiolapsen. Joka on muutenkin kieltämättä vähän oikeudettomassa asemassa jo ihan pienenä.
Kyse ei ole _sinun_oikeuksistasi, vaan niiden joiden elämään ja historiaan joku puuttuu kenties ilman lupaa-joka on rikos. Sitten ei ole ongelmaa, jos olet kysynyt asianosaiselta luvan. Varsin yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Itse mietin joskus onko sopivaa merkitä taaperona adoptoitu lapsi biologisten vanhempiensa tietoihin ja sitten kirjata tieto adoptioon antamisesta. Entä kenen kohdalle lapsi merkitään jos adoptio tapahtuu suvun sisällä esim. täti adoptoi sisaruksensa lapsen
Varmaan kannattaa kysyä, mitä mieltä he itse on.
Itse en ehkä merkitsisi biologisten vanhempien kohdalle adoptioon annettua lasta, koska niillä biologisilla vanhemmilla on varmaan ollut joku syy antaa lapsi adoptoitavaksi. Adoption tarkoitus on myös olla pysyvä, adoption myötä oikeudellinen ja usein myös sosiaalinen sukulaisuussuhde biologiseen perheeseen katkeaa. Adoption ei ole tarkoitus olla mikään väliaikainen hoitopaikka lapselle, vaan adoptiossa lapsi otetaan omaksi.
Tietenkin ja adoptiolapsen jälkeläiset jne. myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joidenkin perseenreikää kirvelee niin paljon se, että joku ei erottele adoptoituja ja biologisia lapsia?
Se voi loukata jonkun oikeuksia, esim. juuri sen adoptiolapsen. Joka on muutenkin kieltämättä vähän oikeudettomassa asemassa jo ihan pienenä.
Kyse ei ole _sinun_oikeuksistasi, vaan niiden joiden elämään ja historiaan joku puuttuu kenties ilman lupaa-joka on rikos. Sitten ei ole ongelmaa, jos olet kysynyt asianosaiselta luvan. Varsin yksinkertaista.
Kysyin miksi joitain harmittaa se, että joku ei erottele adoptoituja ja biologisia lapsia.
En kysynyt sitä, mitä tuossa nyt sepustat. Totta kai jokainen kysyy luvan kaikilta asianosaisilta. Miten joku voi edes kuvitella jotain muuta?
Btw, adoptoiduilla lapsilla on adoption myötä täysin samat oikeudet kuin perheen biologisilla lapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhuuuhuh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näin adoptoituna ihan sairaan ahdistava ajatus, että joku sukututkimukseen hurahtanut ja biologisen vanhemmuuden ainoana oikeana näkevä sukulainen pitäisi minua sukuun kuulumattomana.
Tuosta minäkin loukkaantuisin
Sukupuu ei ole lista esi-isistä
Kirkon kirjat vuosisatoja sitten oli suurimmaksi osaksi perintö ja omaisuus rekisteri
Jos joku uskoo niihin sokeasti niin sellaisissa on aivan varmasti valheita
Se miten sukuun kuuluva perhe muodostui perheeksi ei ole olennaistaTietenkin kannattaa ottaa sekin huomioon että joissain tapauksissa voi olla päinvastoin ja kirkonkirjoilla voudaan todistaa juorut valheiksi. Eli juoruillaan, että joku on adoptoitu tai valehdellaan jonkun biologisesta vanhemmuudesta. Sairastahan tuo olisi ja asianomaiset tietävät kyllä totuuden, lukekoon paperissa mitä tahansa tirsk.
Eihän se kirkonkirja mitään siitä kerro, onko joku adoptoitu tai biologinen lapsi.
Ei se kirkonkirja mikään isyystesti ole.
Niin mutta kyllähän nuo adoptioasiat on yleensä jossain papereilla tiedossa. Se on sitten eri asia, jos kirkonkirjoihin on merkitty väärin. Voihan noin olla, vaikka ei olisi mistään adoptiosta kyse.
Isyystutkimus on ihan eri asia sitten, tai jos haluttaisiin tietää onko äiti biologinen äiti. Labrajuttuja nuo. Ehkä joku tarkoitti, että kirkonkirjoista pitäisi selvitä biologiset vanhemmat aina. Väärennykset sitten eri asia.Nykyaikana on paperilla tai tiedostoissa, koska on mm. adoptiolaki.
Sen sijaan ei tarvitse mennä kovinkaan paljoa ajassa taaksepäin, kun adoptiosta ei ollut välttämättä mitään dokumentteja. Jos oli joskus ollut, ne oli saattaneet tuhoutua tai kadota. Jälkeenpäin on siis täysin mahdotonta todistaa koko adoptiota.
Varmasti vielä enemmän tehtiin juurikin sitä, että merkittiin kirkonkirjoihin isäksi joku joka ei ollut biologinen isä. Esimerkiksi jos vaikka lapsen biologinen isä kuoli ennen lapsen syntymää tai lapsi oli saanut alkunsa vahingossa, eikä biologinen isä ollut kuvioissa. Noitakaan ei voi jälkeenpäin vuosikymmenten tai vuosisatojen päästä todistaa yhtään mitenkään.
Eikä kaikkia kirkonkirjoihin ole merkitty koskaan.
No ottolapsilaki on vuodelta 1925, joten onhan tuolloin pitänyt tehdä virallinen paperi (käräjäoikeus )ihan jo perimisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhuuuhuh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näin adoptoituna ihan sairaan ahdistava ajatus, että joku sukututkimukseen hurahtanut ja biologisen vanhemmuuden ainoana oikeana näkevä sukulainen pitäisi minua sukuun kuulumattomana.
Tuosta minäkin loukkaantuisin
Sukupuu ei ole lista esi-isistä
Kirkon kirjat vuosisatoja sitten oli suurimmaksi osaksi perintö ja omaisuus rekisteri
Jos joku uskoo niihin sokeasti niin sellaisissa on aivan varmasti valheita
Se miten sukuun kuuluva perhe muodostui perheeksi ei ole olennaistaTietenkin kannattaa ottaa sekin huomioon että joissain tapauksissa voi olla päinvastoin ja kirkonkirjoilla voudaan todistaa juorut valheiksi. Eli juoruillaan, että joku on adoptoitu tai valehdellaan jonkun biologisesta vanhemmuudesta. Sairastahan tuo olisi ja asianomaiset tietävät kyllä totuuden, lukekoon paperissa mitä tahansa tirsk.
Eihän se kirkonkirja mitään siitä kerro, onko joku adoptoitu tai biologinen lapsi.
Ei se kirkonkirja mikään isyystesti ole.
Niin mutta kyllähän nuo adoptioasiat on yleensä jossain papereilla tiedossa. Se on sitten eri asia, jos kirkonkirjoihin on merkitty väärin. Voihan noin olla, vaikka ei olisi mistään adoptiosta kyse.
Isyystutkimus on ihan eri asia sitten, tai jos haluttaisiin tietää onko äiti biologinen äiti. Labrajuttuja nuo. Ehkä joku tarkoitti, että kirkonkirjoista pitäisi selvitä biologiset vanhemmat aina. Väärennykset sitten eri asia.Nykyaikana on paperilla tai tiedostoissa, koska on mm. adoptiolaki.
Sen sijaan ei tarvitse mennä kovinkaan paljoa ajassa taaksepäin, kun adoptiosta ei ollut välttämättä mitään dokumentteja. Jos oli joskus ollut, ne oli saattaneet tuhoutua tai kadota. Jälkeenpäin on siis täysin mahdotonta todistaa koko adoptiota.
Varmasti vielä enemmän tehtiin juurikin sitä, että merkittiin kirkonkirjoihin isäksi joku joka ei ollut biologinen isä. Esimerkiksi jos vaikka lapsen biologinen isä kuoli ennen lapsen syntymää tai lapsi oli saanut alkunsa vahingossa, eikä biologinen isä ollut kuvioissa. Noitakaan ei voi jälkeenpäin vuosikymmenten tai vuosisatojen päästä todistaa yhtään mitenkään.
Eikä kaikkia kirkonkirjoihin ole merkitty koskaan.
No ottolapsilaki on vuodelta 1925, joten onhan tuolloin pitänyt tehdä virallinen paperi (käräjäoikeus )ihan jo perimisen takia.
Eli melko tuore laki siinä mielessä, että tuo kattaa vain 3-4 sukupolvea taaksepäin.
Sitä ennen oli adoptiohomma vähän villimpää. Voitiin vaikka ilmoittaa, että perheeseen oli syntynyt lapsi, vaikka oli sovittu että adoptoidaan naapurin naimattoman nuoren naisen lapsi. Ennen ei ollut samanlaista raskaudenaikaista seurantaa kuin nykyään, joten kukapa sitä jälkikäteen tiesi, kuka on todellisuudessa ollut raskaana. Ennen ei myöskään varsinkaan jostain saaristosta ihan noin vaan lähdetty ilmoittamaan syntynyttä lasta mihinkään lähimpään keskustaan kymmenien kilometrien päähän, vaan lapsi voitiin ilmoittaa hyvinkin paljon viiveellä. Varsinkin, jos jouduttiin olemaan esimerkiksi kelirikon takia eritystyksissä viikkoja tai kuukausia. Mitenpä jostain saaresta pois pääsee kun jää ei enää kanna, mutta veneellä ei vielä pääse. Ja varsinkaan vastasynnyttäneenä tai vastasyntyneen kanssa.
Puhumattakaan niistä, joiden isäksi on tietoisesti merkattu eri henkilö kuin kuka se on biologisesti, mitä käytettiin mm. tilanteissa jossa lapsen biologinen isä oli kuollut ennen lapsen syntymää tai lapsi oli saanut alkunsa raiskauksen tuloksena. Käytännössähän tämä on mahdollista ihan vielä nykypäivänäkin, kun on vielä käytössä avioliitto-olettama ja isyydentunnustus.
Niin ja kato joskus ei ole isää merkitty herre guden.