Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko adoptoituja lapsia merkitä sukupuihin?
Kommentit (187)
Miksi nyt kirkonkirjoista höpistään. Ei sinne ole merkitty kirkkoon kuulumattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukututkimuksesta löytyy laki. Siinäkin on rikottu paljon Suomen lakia.
Ohoh. Pistäpä tänne, missä se on. Varmaan osaat Finlexiä käyttää, joten sinne linkki kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtaa olla vakavailmeistä ja ahdistavaa niiden tyyppien sukupuiden tekeminen, keiden mielestä vain biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Mitenköhän nämä ajatteli varmistaa, että ne kaikki ihmiset todella on olleet heidän biologisia sukulaisiaan? Ei tainnut testejä siihen olla käytössä isomummon tai edes mummon nuoruudessa.
Biologiset lapset merkitään sukupuuhun. Adoptiolapset merkitään adoptio_perheen_ lapsiksi ja heistä on tehtävä merkintä erikseen.
Historiaa ei saa vääristellä. Se on valhe sekä loukkaus myös adoptiolasta kohtaan.
Tämä voi joillekin olla liian vaikeaa hahmottaa, mutta onhan näitä söheltäjiä jo nähty ihan tarpeeksi.
Mutta miten varmistat sen, että siellä sukupuussa se isoisän isä on tosiaankin ollut sen oletetun isänsä lapsi, ettei vaikka naapurin?
Niin. Et mitenkään.
Taas tullaan siihen, että on itse oltava aktiivinen. Dokumentit.
Näin omin silmin valokuvan isoisoisästäni ja hämmästyin suuresti.
Oman veljeni ulkonäkö oli lähes identtinen kuin hänen isoisoisällään. Joka kuoli yli 10 vuotta aiemmin kuin veljeni edes syntyi.
Nyt tiedän senkin, että ulkonäkö voi periytyä, ei omalta vanhemmalta, ei isovanhemmalta, vaan isovanhemman vanhemmalta. Aika uskomatonta. Sinullakin voi olla kaksoisolento sukusi menneisyydessä, esivanhemmassasi.
Jaa niin että ihan ulkonäön perusteella ajattelit selvittää?
Joopa joo. Tiedoksesi, että pelkän ulkonäön perusteella ei välttämättä voi päätellä mitään. Esimerkiksi minulla on samanväriset silmät ja hiukset kuin isälläni, vaikkei hän olekaan biologinen isäni. Meillä on myös samanlaisia kasvonpiirteitä, esimerkiksi samantyylinen kasvojen ja silmien muoto, sekä samankaltaiset korvat. Minun ihan biologiset lapseni taas eivät ole lainkaan minun näköisiäni. Eivät oikein biologisen isänsäkään näköisiä. Joten siitä vaan joku sukututkija päättelemään, takuulla menee väärin.
Entäs sitten, kun tullaan aikaan mistä ei ole mm. niitä valokuvia? Siinä ei paljon aktiivisuus auta, jos niitä dokumentteja todisteeksi biologisesta vanhemmuudesta ei ole olemassa.
Epäilen kohta kykyäsi ymmärtää asioita. Sukuhaara on tutkittu virallisen sukututkijan toimesta, kirkonkirjat on haalittu, sukulaiset olemme vaihtaneet tietoa, valokuvia on kaivettu esiin. Tulin huomanneeksi sen, että ulkonäkö voi periytyä identtisesti isovanhemman isovanhemmalta. Mistä minä tiedän vaikka kauempaakin.
Se, että on samanväriset silmät tai hiukset, ei todellakaan merkitse samanlaista, jopa identtistä ulkonäköä. En tiedä osaatko hahmottaa tätä asiaa. Yritän parhaani mukaan kirkastaa asiaa.
Minulla on myös omat epäilykseni erään toisen asian suhteen.
Kertoisitko vielä, mistä tämä "virallinen sukututkija" on tutkinut sen sukuhaaran ja miten hän on varmistanut, että nämä sukuhaaraan kuuluvat ihmiset on tosiaan biologisia sukulaisia keskenään?
Ihan vaan tiedoksi, että kirkonkirjat on ihmisen kirjoittamia toisten ihmisten sanomisten perusteella. Niihin on siis voitu kirjoittaa mitä tahansa, ilman mitään biologisia perusteita. Ja kuten jo aikaisemmin kerrottu, ennen oli enemmän kuin yleistä, että naimattoman raskaana olevan lapsen isäksi merkittiin joku muu, koska aviottoman lapsen saaminen oli suurimpia syntejä. Näistähän taas ei ole voinut tietää kukaan ulkopuolinen, muut kuin asianomaiset itse.
Pelkät suusanalliset tiedot tai valokuvat ei edelleenkään todista kenenkään biologista sukulaisuutta myöskään.
Suurin osa ihmisistä myöskään eivät ole sukulaistensa kanssa identtisesti tai edes auttavasti samannäköisiä, vaikka kuinka olisivatkin biologisesti sukua toisilleen. Sama juttu toisin päin, eli ulkonäkö voi joskus olla hyvinkin samanlainen, vaikkei edes olisi biologisesti mitään sukua.
Soita Suomen vanhimpaan sukututkimustoimistoon ja kysy heiltä. Pyydä tapaamista ja ota selvää, osaavatko he asiansa. Varaudu siihen, että voit myös joutua maksamaan aika paljon, koska se on kallista lystiä. Kyseessä on Suomen vanhin sukututkumustoimisto.
Miksi ihmeessä soittaisin humpuukipuljuihin saati että maksaisin siitä?
Miten ne selvittää vaikka sen, että oliko 1850-luvulla syntynyt isomummoni isä todellakin 1870- tai 1880-luvulla syntyneen isomummoni biologinen isä? Ei valokuvia, kirkonkirjat Belgiassa tai Ranskassa.
Onko niillä ehkä aikakone, millä ne matkustaa 1870- ja 1880-lukujen vaiheeseen, tekevät siellä nykyaikaisen isyystestin, ja sitten analysoivat tulokset taas nykyajassa?
Ihan parasta jos pysyt kaukana tällaisista asioista. Syvenny niihin asioihin joita osaat.
Teet pelkkää vanhinkoa ihmisille ja koko kansalle ja historiankirjoitukselle ja sivistystasolle, jos tahallasi vääristelet tietoja. Toivottavasti et ole tehnyt sellaista.
Höpönpöpön.
Ennemminkin se on tietojen vääristelyä, jos väittää että adoptoidut lapset ei kuulu sukuun. Sukupuu kun ei ole koskaan ollut mikään biologisuustodistus. Adoptoituja lapsia ja omiin nimiin merkittyjä lapsia löytyy takuulla ihan jokaisen sukupuusta.
Kertausta:
Biologiset lapset merkitään sukupuuhuun. Adoptiolapset myös, mutta heistä on oltava merkintä, että ovat adoptiolapsia. Kaikkien oikeudet täytyy varmistaa.
Sukututkimuksesta löytyy laki. Siinäkin on rikottu paljon Suomen lakia.
Kun rikotaan lakia, kyseessä on rikos.
Ei pitäisi olla liian vaikeaa ymmärtää tätä.
Näytäpä se lainkohta, missä sanotaan että adoptoidun lapsen merkitseminen, tämän luvalla toki, sukupuuhun ilman merkintää että on kyse adoptiosta on rikos.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nyt kirkonkirjoista höpistään. Ei sinne ole merkitty kirkkoon kuulumattomia.
Kirkkoon kuuluminen oli pakollista vuosina 1634 - 1889. Senkin jälkeen pystyi eroamaan vain niin, että liittyi johonkin muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan. Uskonnonvapaus toteutui niinkin myöhään kuin 1923 vasta.
Kirkko hoiti aikoinaan paljon siviiliviranomisten tehtäviä, mm. juuri väestökirjanpidon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus luin juttua vauvana ulkomailta Suomeen adoptoidusta naisesta. Hänen molemmat adoptiovanhempansa olivat jo kuolleet, kun hän oli vasta reilu parikymppinen. Tässä vaiheessa koko suomailainen suku hylkäsi hänet ja lopetti yhteydenpidon - ei kuulu sukuun.
Aika kamala suku.
No, ehkä tuossa ei ollut mitään menetettävääkään. Miksiköhän jotkut kehtaa kohdella ihmisiä noin?
Miksi eivät kehtaisi? Eihän se nainen ole sukua muulle suvulle lainkaan, ainoastaan adoptiovanhempiensa lapsi. Käytännössä täysin tuntematon ihminen. Ei suku ole adoptoinut ketään.
Tällä logiikalla kaikki avioliiton myötä sukuun tulevat ihmiset ovat tuntemattomia eikä niihin tartte pitää yhteyttä. Täytyypä heivata tyttären mies pois elämää pilaamasta kun se ei ole sukua, ihan ulkopuolelta tullu :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs nk. syrjähypyt,se vanha totuushan on että äiti on varma, isästä ei tietoa? Tämä tiedoksi kaikille "puhdas" verisille, sukuaan tutkiville.
Tulipahan mieleen juttu lehdistöstä,jossa mies oikeudenpäätöksellä, joutuu maksamaan elatusmaksut, koska on ollut lapsen syntyessä avioliitossa äidin kanssa. DNA-testi kertoi toista, eikä hän voinut olla isä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertausta:
Biologiset lapset merkitään sukupuuhuun. Adoptiolapset myös, mutta heistä on oltava merkintä, että ovat adoptiolapsia. Kaikkien oikeudet täytyy varmistaa.
Sukututkimuksesta löytyy laki. Siinäkin on rikottu paljon Suomen lakia.
Kun rikotaan lakia, kyseessä on rikos.
Ei pitäisi olla liian vaikeaa ymmärtää tätä.
Hömppääsi on vaikea ymmärtää. Sukututkimuksesta ei ole olemassa mitään omaa lakiaan.
Millään ei voida menneistä sukupolvista varmasti selvittää, kuka on kenenkin biologinen lapsi.
Suomessa isyyslain mukaan avioliitossa syntyneet lapset ovat aina aviomiehen lapsia, jollei varta vasten testein muuta osoiteta. Monella suomalaisella tästä syystä on ilman mitään adoptiotakin juridisena isänään joku muu kuin biologinen isänsä.
Sukututkimuksen perustaminen vain biologiaan on höhlää ja turhaa siinä mielessä, että mitä todennäköisimmin siellä suvussa on aina ollut yksi tai useampi sellainen kenen biologinen vanhempi ei ole se kuka tiedoissa lukee. Syyt vaihtelee paljon.
Isänpuoleinen isoisäni ei ollut perheensä biologinen lapsi, vaan alunperin saksalaiseen juutalaisperheeseen syntynyt lapsi. Hän oli biologisen perheensä ainoa joka välttyi niiltä leireiltä, mihin hänen biologiset vanhempansa ja sisaruksensa kuten myös monet muut juutalaisperheet joutuivat. Biologiset vanhempansa onnistuivat antamaan tuolloin alle 5-vuotiaan nuorimman lapsensa naapuriperheelleen, jotka ei olleet juutalaisia. He hankkivat isoisälle väärennetyn syntymätodistuksen, minkä mukaan isoisä oli heidän lapsensa. Ottivat hänet siis täysin omakseen, koska ensinnäkin biologinen totuus olisi ollut isoisälle vaarallista ja lisäksi vaarallista heille itselleen, koska juutalaisperheiden auttamista ei katsottu hyvällä. Totta kai isoisälle kerrottiin aikamaan biologisista vanhemmista ja tapahtumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs nk. syrjähypyt,se vanha totuushan on että äiti on varma, isästä ei tietoa? Tämä tiedoksi kaikille "puhdas" verisille, sukuaan tutkiville.
On kokemusta tuostakin. Henkilö oli aikuistuttuaan halunnut tietää oikean isänsä. Äitinsä oli ihan reilusti kertonut kyseisen kumppanin nimen ja jopa ammatin.
Yllätys: tiedot pitivät paikkansa, ne löytyivät nimittäin kirkonkirjoista :D
Suvut löysivät toisensa ja halusivat tavata sekä ystävystyivät. Näinkin onnellisesti voi käydä. Jälkeläisille asia ei ollut mikään ongelma, vaan pelkkä ilonaihe, että löysivät toisensa.
Muutamia vuosikymmeniä sitten oli häpeä monille, jos lapsi oli syntynyt avion ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertausta:
Biologiset lapset merkitään sukupuuhuun. Adoptiolapset myös, mutta heistä on oltava merkintä, että ovat adoptiolapsia. Kaikkien oikeudet täytyy varmistaa.
Sukututkimuksesta löytyy laki. Siinäkin on rikottu paljon Suomen lakia.
Kun rikotaan lakia, kyseessä on rikos.
Ei pitäisi olla liian vaikeaa ymmärtää tätä.
Hömppääsi on vaikea ymmärtää. Sukututkimuksesta ei ole olemassa mitään omaa lakiaan.
Millään ei voida menneistä sukupolvista varmasti selvittää, kuka on kenenkin biologinen lapsi.
Suomessa isyyslain mukaan avioliitossa syntyneet lapset ovat aina aviomiehen lapsia, jollei varta vasten testein muuta osoiteta. Monella suomalaisella tästä syystä on ilman mitään adoptiotakin juridisena isänään joku muu kuin biologinen isänsä.
On olemassa tarkka laki. Laputa jo viimeinkin ottamaan selville mitä laki sanoo asiasta. Et varmaan halua löytää itseäsi lakituvasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään pettäminen on niin yleistä, että varmaankin voi tulla ongelmia, jos haluaa päästä perille biologisesta suvustaan. Moraalinen romahdus oli lopullinen joskus ehkä 80-luvun lopulla ja siitä eteenpäin.
Ennen vanhaan olivat kristilliset arvot kunniassaan ja pettäminen ei ollut ihan jokapäiväistä.
Sitten on uusperheet yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertausta:
Biologiset lapset merkitään sukupuuhuun. Adoptiolapset myös, mutta heistä on oltava merkintä, että ovat adoptiolapsia. Kaikkien oikeudet täytyy varmistaa.
Sukututkimuksesta löytyy laki. Siinäkin on rikottu paljon Suomen lakia.
Kun rikotaan lakia, kyseessä on rikos.
Ei pitäisi olla liian vaikeaa ymmärtää tätä.
Hömppääsi on vaikea ymmärtää. Sukututkimuksesta ei ole olemassa mitään omaa lakiaan.
Millään ei voida menneistä sukupolvista varmasti selvittää, kuka on kenenkin biologinen lapsi.
Suomessa isyyslain mukaan avioliitossa syntyneet lapset ovat aina aviomiehen lapsia, jollei varta vasten testein muuta osoiteta. Monella suomalaisella tästä syystä on ilman mitään adoptiotakin juridisena isänään joku muu kuin biologinen isänsä.
On olemassa tarkka laki. Laputa jo viimeinkin ottamaan selville mitä laki sanoo asiasta. Et varmaan halua löytää itseäsi lakituvasta?
Melkeinpä haluaisin, jotta saisin lopultakin tietää, missä se hehkuttamasi tarkka laki muka on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertausta:
Biologiset lapset merkitään sukupuuhuun. Adoptiolapset myös, mutta heistä on oltava merkintä, että ovat adoptiolapsia. Kaikkien oikeudet täytyy varmistaa.
Sukututkimuksesta löytyy laki. Siinäkin on rikottu paljon Suomen lakia.
Kun rikotaan lakia, kyseessä on rikos.
Ei pitäisi olla liian vaikeaa ymmärtää tätä.
Hömppääsi on vaikea ymmärtää. Sukututkimuksesta ei ole olemassa mitään omaa lakiaan.
Millään ei voida menneistä sukupolvista varmasti selvittää, kuka on kenenkin biologinen lapsi.
Suomessa isyyslain mukaan avioliitossa syntyneet lapset ovat aina aviomiehen lapsia, jollei varta vasten testein muuta osoiteta. Monella suomalaisella tästä syystä on ilman mitään adoptiotakin juridisena isänään joku muu kuin biologinen isänsä.
On olemassa tarkka laki. Laputa jo viimeinkin ottamaan selville mitä laki sanoo asiasta. Et varmaan halua löytää itseäsi lakituvasta?
Sinä väität jotain höpöä, joten todistustaakka on sinulla.
Tässä on jo monta kertaa kyselty sitä lakia ja kohtia niistä laeista mistä höpötät. Et silti ole niitä laittanut. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Nykyään pettäminen on niin yleistä, että varmaankin voi tulla ongelmia, jos haluaa päästä perille biologisesta suvustaan. Moraalinen romahdus oli lopullinen joskus ehkä 80-luvun lopulla ja siitä eteenpäin.
Maailman sivu on petetty. Nykyään sentään on ehkäisyvälineitä; aiemmin niistä suhteista syntyi lapsia.
Sitten on ollut tilanteita, joissa miehelle on ollut tärkeää saada perillinen keinolla millä hyvänsä, jopa niin että käskee rouvansa käydä vieraissa, jotta ei saa tuhkamunan mainetta. Tämä ei nykyään liene enää niin yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus luin juttua vauvana ulkomailta Suomeen adoptoidusta naisesta. Hänen molemmat adoptiovanhempansa olivat jo kuolleet, kun hän oli vasta reilu parikymppinen. Tässä vaiheessa koko suomailainen suku hylkäsi hänet ja lopetti yhteydenpidon - ei kuulu sukuun.
Aika kamala suku.
No, ehkä tuossa ei ollut mitään menetettävääkään. Miksiköhän jotkut kehtaa kohdella ihmisiä noin?
Miksi eivät kehtaisi? Eihän se nainen ole sukua muulle suvulle lainkaan, ainoastaan adoptiovanhempiensa lapsi. Käytännössä täysin tuntematon ihminen. Ei suku ole adoptoinut ketään.
Miten niin ei ole sukua? Oikeuden näkökulmasta on. Tuntemattomuushan riippuu ihan sukulaisten väleistä tai tutustumisenhalusta. Minusta aika ikävää, jos joku hylkii jonkun perheen lasta. Ei se lapsi varsinkaan ole mitenkään syyllinen tilanteeseen. Mitä ne suvun vanhemmat ihmiset saa tuosta toiminnastaan? Hyvän mielen? Tai miksi he edes tekevät moista? Määritteleekö suku muutenkin, ketkä hyväksyvät sukuun ja ketä ei?
Niin no, ehkä se adoptio on joillekin ihan täysin käsittämätön asia. Mutta ikävää, jos sitä omaa asennetta pitää purkaa muihin. Itsehän voi toki naida vaikka oman serkkunsa sukupolvi toisensa jälkeen, jos haluaa.
Oikeuden näkökulmasta on vanhempiensa lapsi ja perimysjärjestyksessä rinnastetaan rintaperilliseen, mutta ei hän biologisesti ole sukua. Miksi serkkujen tai enojen tulisi olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, jonka ei koeta kuuluvan sukuun etenkin kun ne vanhemmat (eli sukulaiset) on jo kuolleet. Adoptiopäätös oli niiden vanhempien, ei koko suvun ja adoptiovanhemmat saavat sen päätöksensä seuraukset kantaa.
Ei hitto mikä logiikka. Toivottavasti ei olla sukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertausta:
Biologiset lapset merkitään sukupuuhuun. Adoptiolapset myös, mutta heistä on oltava merkintä, että ovat adoptiolapsia. Kaikkien oikeudet täytyy varmistaa.
Sukututkimuksesta löytyy laki. Siinäkin on rikottu paljon Suomen lakia.
Kun rikotaan lakia, kyseessä on rikos.
Ei pitäisi olla liian vaikeaa ymmärtää tätä.
Hömppääsi on vaikea ymmärtää. Sukututkimuksesta ei ole olemassa mitään omaa lakiaan.
Millään ei voida menneistä sukupolvista varmasti selvittää, kuka on kenenkin biologinen lapsi.
Suomessa isyyslain mukaan avioliitossa syntyneet lapset ovat aina aviomiehen lapsia, jollei varta vasten testein muuta osoiteta. Monella suomalaisella tästä syystä on ilman mitään adoptiotakin juridisena isänään joku muu kuin biologinen isänsä.
On olemassa tarkka laki. Laputa jo viimeinkin ottamaan selville mitä laki sanoo asiasta. Et varmaan halua löytää itseäsi lakituvasta?
2 alapeukkua.
Olen aika hämmästynyt miten tietämättömiä ihmiset ovat Suomen laista, eikä omissa aivoissa raksuta enää ollenkaan, millä asioilla liikkuu. No, ei ainakaan omilla asioilla. Turhaan ei ole lakeja kirjoitettu ihmisten suojelemiseksi ja niissä on jokainen asia otettu pikkutarkasti huomioon.
Jos haluaa elää rikollista elämää, kannattaa muuttaa Venäjälle.
Siellä pärjäävät epärehelliset ja rikolliset ihmiset.
Koko yhteiskunta perustuu valheeseen, varastamiseen ja väkivaltaan.
Lahjonnalla pääsee pitkälle.
Suomessa rikoksista sentään joutuu vastuuseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään pettäminen on niin yleistä, että varmaankin voi tulla ongelmia, jos haluaa päästä perille biologisesta suvustaan. Moraalinen romahdus oli lopullinen joskus ehkä 80-luvun lopulla ja siitä eteenpäin.
Maailman sivu on petetty. Nykyään sentään on ehkäisyvälineitä; aiemmin niistä suhteista syntyi lapsia.
Sitten on ollut tilanteita, joissa miehelle on ollut tärkeää saada perillinen keinolla millä hyvänsä, jopa niin että käskee rouvansa käydä vieraissa, jotta ei saa tuhkamunan mainetta. Tämä ei nykyään liene enää niin yleistä.
Äidit myös kuolivat synnytykseen
Silloin mummo merkattiin äidiksi, joskus kaikki lapset oli isoisän niin kauan kunnes heidän isä peri.
Aina sukutila ei mennyt vanhimmalle pojalle
Uusperheet oli silloin paljon eleisimpiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertausta:
Biologiset lapset merkitään sukupuuhuun. Adoptiolapset myös, mutta heistä on oltava merkintä, että ovat adoptiolapsia. Kaikkien oikeudet täytyy varmistaa.
Sukututkimuksesta löytyy laki. Siinäkin on rikottu paljon Suomen lakia.
Kun rikotaan lakia, kyseessä on rikos.
Ei pitäisi olla liian vaikeaa ymmärtää tätä.
Hömppääsi on vaikea ymmärtää. Sukututkimuksesta ei ole olemassa mitään omaa lakiaan.
Millään ei voida menneistä sukupolvista varmasti selvittää, kuka on kenenkin biologinen lapsi.
Suomessa isyyslain mukaan avioliitossa syntyneet lapset ovat aina aviomiehen lapsia, jollei varta vasten testein muuta osoiteta. Monella suomalaisella tästä syystä on ilman mitään adoptiotakin juridisena isänään joku muu kuin biologinen isänsä.
On olemassa tarkka laki. Laputa jo viimeinkin ottamaan selville mitä laki sanoo asiasta. Et varmaan halua löytää itseäsi lakituvasta?
Sinä väität jotain höpöä, joten todistustaakka on sinulla.
Tässä on jo monta kertaa kyselty sitä lakia ja kohtia niistä laeista mistä höpötät. Et silti ole niitä laittanut. Miksi?
Oletko venäläinen?
Venäläiset vaativat aina syyttömiltä osapuolilta todistustaakkaa.
Mene tarkistamaan mitä laki sanoo, kun kyseessä on sukututkimus. Jos et ole syyllistynyt rikokseen, eihän sinulla pitäisi sitten olla mitään pelättävää.
Tosi hyvä, että kirkko hoiti väestökirjanpidon jo ihan tulevaisuuttakin (mm. nettirikolliset) ajatellen.
Laitetaan penis kirjan väliin ja jos mustetta tarttuu penikseen, niin on todistetusti isä. Jos ei ole tartu, niin ei ole biologinen isä.