Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko adoptoituja lapsia merkitä sukupuihin?
Kommentit (187)
On sairauksia , onneksi harvinaisia, joissa pitää selvittää biologisien vanhempien perimää, ei adoptiovanhempien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Pitää merkitä adoptiosta tieto. Sukututkimus on historian tutkimuksen haara jossa yhdistyy paikallishistoria, henkilöhistoria ja sukuhistoria. Vaatii kontekstin. Olen nähnyt joitain tutkimuksia joissa on vain biologia, tehty tautiperimää ajatellen, ovat täynnä virheitä koska ilman kontekstia edes henkilöllisyyttä koskevia virheitä ei voi tarkistaa. Yksi virhe syntymäajassa ja kaikki menee päin peetä.
Suvustani on tehty tuollainen ja olen valittanut tutkijalle mutta hän väittää minun perinteiseen tapaan tehtyä tutkimusta (vahvistettu geenitestein) höpöksi.
Akateemisuus ei näköjään tuo mukanaan sivistystä.
Kun jostain tulee suosittua, 90 % siitä muuttuu pas**kaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus luin juttua vauvana ulkomailta Suomeen adoptoidusta naisesta. Hänen molemmat adoptiovanhempansa olivat jo kuolleet, kun hän oli vasta reilu parikymppinen. Tässä vaiheessa koko suomailainen suku hylkäsi hänet ja lopetti yhteydenpidon - ei kuulu sukuun.
Aika kamala suku.
No, ehkä tuossa ei ollut mitään menetettävääkään. Miksiköhän jotkut kehtaa kohdella ihmisiä noin?
Miksi eivät kehtaisi? Eihän se nainen ole sukua muulle suvulle lainkaan, ainoastaan adoptiovanhempiensa lapsi. Käytännössä täysin tuntematon ihminen. Ei suku ole adoptoinut ketään.
Mitä tarkoitat tuolla, että käytännössä tuntematon ihminen? Kyllä minä ainakin tätinä tunnen sisaruksieni kaikki lapset, myös sen adoptoidun.
Suku ei ole sama asia kuin sukulaisuus. Sukulaisuudella ei ole mitään juridista merkitystä perheen perimysjärjestystä lukuunottamatta. Joku sanoo olevansa minulle sukua sanomalla kuulun häneen sukuunsa.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus luin juttua vauvana ulkomailta Suomeen adoptoidusta naisesta. Hänen molemmat adoptiovanhempansa olivat jo kuolleet, kun hän oli vasta reilu parikymppinen. Tässä vaiheessa koko suomailainen suku hylkäsi hänet ja lopetti yhteydenpidon - ei kuulu sukuun.
Aika kamala suku.
No, ehkä tuossa ei ollut mitään menetettävääkään. Miksiköhän jotkut kehtaa kohdella ihmisiä noin?
Miksi eivät kehtaisi? Eihän se nainen ole sukua muulle suvulle lainkaan, ainoastaan adoptiovanhempiensa lapsi. Käytännössä täysin tuntematon ihminen. Ei suku ole adoptoinut ketään.
Mutta, jos vauvana adoptoitu, onhan siitä suvusta jo tullut lapselle turvaverkko. Ei kai noin voi yhtäkkiä hyljätä, varsinkaan kun ihminen on kokenut juuri suuren menetyksen ts menettänyt vanhempansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus luin juttua vauvana ulkomailta Suomeen adoptoidusta naisesta. Hänen molemmat adoptiovanhempansa olivat jo kuolleet, kun hän oli vasta reilu parikymppinen. Tässä vaiheessa koko suomailainen suku hylkäsi hänet ja lopetti yhteydenpidon - ei kuulu sukuun.
Aika kamala suku.
No, ehkä tuossa ei ollut mitään menetettävääkään. Miksiköhän jotkut kehtaa kohdella ihmisiä noin?
Miksi eivät kehtaisi? Eihän se nainen ole sukua muulle suvulle lainkaan, ainoastaan adoptiovanhempiensa lapsi. Käytännössä täysin tuntematon ihminen. Ei suku ole adoptoinut ketään.
Miten niin ei ole sukua? Oikeuden näkökulmasta on. Tuntemattomuushan riippuu ihan sukulaisten väleistä tai tutustumisenhalusta. Minusta aika ikävää, jos joku hylkii jonkun perheen lasta. Ei se lapsi varsinkaan ole mitenkään syyllinen tilanteeseen. Mitä ne suvun vanhemmat ihmiset saa tuosta toiminnastaan? Hyvän mielen? Tai miksi he edes tekevät moista? Määritteleekö suku muutenkin, ketkä hyväksyvät sukuun ja ketä ei?
Niin no, ehkä se adoptio on joillekin ihan täysin käsittämätön asia. Mutta ikävää, jos sitä omaa asennetta pitää purkaa muihin. Itsehän voi toki naida vaikka oman serkkunsa sukupolvi toisensa jälkeen, jos haluaa.
Oikeuden näkökulmasta on vanhempiensa lapsi ja perimysjärjestyksessä rinnastetaan rintaperilliseen, mutta ei hän biologisesti ole sukua. Miksi serkkujen tai enojen tulisi olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, jonka ei koeta kuuluvan sukuun etenkin kun ne vanhemmat (eli sukulaiset) on jo kuolleet. Adoptiopäätös oli niiden vanhempien, ei koko suvun ja adoptiovanhemmat saavat sen päätöksensä seuraukset kantaa.
Riippuu niin suvusta, parhaimmillaan tietysti suku on tukena ja käsittääkseni näitä suhteita sukuun myös käsitellään ja tuetaan adoptioneuvonnassa. Jos esim isovanhempana, on seurannut adoptiolapsen kasvua vauvasta aikuisuuteen, niin kyllä hän omalta tuntuu ja tuntuisi mahdottomalta katkaista suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kulttuurierot kirjoitti:
Kai se on joku rahan takia juttu ottaa adoptioon mutta sitten koetaan sille lapselle kokoajan ettei se ole oma lapsi vaan kasvatti...vaikka on oikeasti adoptoitu silti haetaan olet adoptoitu eikä ne lapset pidä heitä oikeina vanhempina koskaan.Sitten kun niitä adoptoituja on monta ne lapset ei tunne toisiaan läheiseksi. Sama perhe on voinut adoptoida myös raiskattujen adoptoitujen ala ikäisenä synnyttämät nekin adoptoituja. Jotkut ei saa lapsia toisia raiskataan ja saa.No toiset haluaa adoptoida taas rahasta saa etuja rahaa lisät tuet.Aika turhaa leikkiä lasten elämällä mutta jos adoptoituja on samassa perheessä 6-7 niin talosta ei paljon jaettavaa jää.Ulkomaan uskonnolla voi olla monen kanssa monta lasta.Naisellakin voi olla eri miesten kanssa monta.
Suomessa adoptiovanhemmaksi pääsemisessä on erittäin tiukat kriteerit. Adoptiovanhemmiksi haluavia on moninkertainen määrä adoptoitaviin lapsiin nähden.
Onpa mukava näin adoptoituna lukea näitä ketjuja (tämä kun ei ole ainoa johon olen viimeisten kuukausien aikana törmännyt).
Ensinnäkin, olen HÄN. En mikään rescue-koiraan verrattavissa oleva "se".
Toiseksi, minulla ja meillä kaikilla adoptoiduilla ihmisillä on ihan tunteet ja ajatuksia siinä missä muillakin. Moni meistä on törmännyt varsinkin ns. suvun vanhimpien asenteisiin ja kyllä ne joskus loukkaa. Niitä on hankala välillä olla ottamatta henkilökohtaisesti, kun oman taustan vuoksi haluaisi ihan tosissaan olla osa sukua ja kuulua johonkin. Monella adoptoidulla on vielä sellainen surullinen osa elämässä, että biologinen suku on joko mahdotonta jäljittää, tai ei halua olla tekemisissä.
Kenenkään ei tietenkään ole pakko hyväksyä adoptoituja yhtään miksikään, mutta mikään pakko sitä ei ole meille näyttää ja kertoa. Varsinkin lapselle ilkeästi puhuminen ja sen tuominen ilmi että ei hyväksy tätä, on ala-arvoista. Lapsi on aina 100% syytön siihen, mihin on sattunut syntymään.
Ja kaikki adoptoidut eivät ole ulkomailla syntyneitä. On meitä ihan kotimaisiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä! Eivät kuulu sukuun biologisesti!
Aha, eli poistamme aviopuolisot sukupuista kokonaan, eivät hekään ole biologisesti sukua puolisoilleen (toivottavasti). Mitens tää uusi systeemi nyt sitten toimii, vain puolisoiden lapset merkitään, koska heillä on kyseisen suvun geeniperimää?
No olen minä ukkini isäpuoleksi sukupuuhun laittanut hänen kasvatusisänsä ja tutkinut hänen sukunsa. . Oikeasta ei ole mitään tietoa, pitäisi teettää DNA-testi mutta en aio tehdä sitä. Siinäkin on riskinsä, jos antaa DNAnsa julkiseksi, jos vaikka oma jälkikasvu syyllistyisi johonkin typeryyteen ja DNA netistä löydettävissä........no, tosi teoreettinen kuvio mutta onhan noita ollut.
En tajua mitä vaikeaa sen adoption merkitsemisessä nyt on....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni sukupuuhun voi merkitä vain ne, jotka ovat samaa sukua pelkästään biologisesti.
Vierailija kirjoitti:
Onpa mukava näin adoptoituna lukea näitä ketjuja (tämä kun ei ole ainoa johon olen viimeisten kuukausien aikana törmännyt).
Ensinnäkin, olen HÄN. En mikään rescue-koiraan verrattavissa oleva "se".
Toiseksi, minulla ja meillä kaikilla adoptoiduilla ihmisillä on ihan tunteet ja ajatuksia siinä missä muillakin. Moni meistä on törmännyt varsinkin ns. suvun vanhimpien asenteisiin ja kyllä ne joskus loukkaa. Niitä on hankala välillä olla ottamatta henkilökohtaisesti, kun oman taustan vuoksi haluaisi ihan tosissaan olla osa sukua ja kuulua johonkin. Monella adoptoidulla on vielä sellainen surullinen osa elämässä, että biologinen suku on joko mahdotonta jäljittää, tai ei halua olla tekemisissä.
Kenenkään ei tietenkään ole pakko hyväksyä adoptoituja yhtään miksikään, mutta mikään pakko sitä ei ole meille näyttää ja kertoa. Varsinkin lapselle ilkeästi puhuminen ja sen tuominen ilmi että ei hyväksy tätä, on ala-arvoista. Lapsi on aina 100% syytön siihen, mihin on sattunut syntymään.
Ja kaikki adoptoidut eivät ole ulkomailla syntyneitä. On meitä ihan kotimaisiakin.
Ehkä ei kannata lukea tällaisia ketjuja, hyppää yli. En usko, että kukaan haluaa loukata? Mutta sukututkimus on oma lajinsa ja tunteet ei siihen kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni sukupuuhun voi merkitä vain ne, jotka ovat samaa sukua pelkästään biologisesti.
Eli kumpikin aviopuoliso tekee oman sukupuunsa ilman että oma puoliso on siihen listattu? :D :D :D Mut onneksi se on vain sun mielipide/aatos :D :D
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurierot kirjoitti:
Kai se on joku rahan takia juttu ottaa adoptioon mutta sitten koetaan sille lapselle kokoajan ettei se ole oma lapsi vaan kasvatti...vaikka on oikeasti adoptoitu silti haetaan olet adoptoitu eikä ne lapset pidä heitä oikeina vanhempina koskaan.Sitten kun niitä adoptoituja on monta ne lapset ei tunne toisiaan läheiseksi. Sama perhe on voinut adoptoida myös raiskattujen adoptoitujen ala ikäisenä synnyttämät nekin adoptoituja. Jotkut ei saa lapsia toisia raiskataan ja saa.No toiset haluaa adoptoida taas rahasta saa etuja rahaa lisät tuet.Aika turhaa leikkiä lasten elämällä mutta jos adoptoituja on samassa perheessä 6-7 niin talosta ei paljon jaettavaa jää.Ulkomaan uskonnolla voi olla monen kanssa monta lasta.Naisellakin voi olla eri miesten kanssa monta.
Suomessa adoptiovanhemmaksi pääsemisessä on erittäin tiukat kriteerit. Adoptiovanhemmiksi haluavia on moninkertainen määrä adoptoitaviin lapsiin nähden.
Minut adoptoitiin väkivaltaiseen paikkaan. Tiukat kriteerit in my ass.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkyttävän kylmäävä ketju monelta osin. Meillä ei ole edes adoptiolapsia, vaan sijoitettuja lapsia. Eivät ole siis juridisesti eivätkä biologisesti omia. Mutta mietin miten julmalta ja pahalta tuntuisi heistä, jos heitä ei luettaisi tähän meidänkin sukuun kuuluvaksi.
Ovat käyneet sukujuhlissa ja synttäreillä siinä kuten me aikuisetkin.- ja osalla meidän sukulaisista on tällainen tunne kyllä, etteivät ole oikeasti samaa porukkaa, ovat rivien välissä sanoneet. Minun vaan on vaikea saada ajatukseni ymmärtämään, miten ihminen voi olla niin nurkkakuntainen / pikkumainen, ettei hyväksy avosylin pientä lasta omaan sukuunsa. Mutta kyllä vaan sellaisia on. Tässäkin ketjussa pari, joiden mielestä lapsi on vain adoptiovanhempien lapsi, ei suvun.
Adoptiolapsella juttu on selvä, hänet otetaan perheen ja suvun lapseksi ja siteet omaan sukuun yleisimmin katkeaa (ellei ole avoin adoptio, mikä on aika uusi juttu).
Sijoitetuilla lapsilla juttu on laajempi, heille kerrotaan pienillekin että on kahden perheen lapsi, kahdet vanhemmat, kaksi sukua. Heillä on biologiset/syntymävanhemmat ja me, hoito/arki/sijaisvanhemmat.
Sijoitetuissakin on paljon niitä lapsia, joilla ei käytännössä ole kontaktia syntymäsukuun, koska sen puolen sukua ei paljon kiinnosta.
Jotenkin aivan järkyttävää kylmyyttä, ettei edes se uusi perhe ja suku ottaisi omakseen.
Ihmisen täytyy saada kuulua johonkin.
Sylvi Kekkonen on sanonut, että pieni on sen äidin syli, johon mahtuu vain omat lapset.
Hämmästyn kerta toisensa jälkeen, miten paljon tällaisia ihmisiä on. Ei tarvitsisi edes konkreettisesti ottaa omaan kotiinsa, mutta kun ei oteta edes omaan sukuun.
Ei kaikkia geneettisesti sukuun kuuluviakaan hyväksytä sukuun. Jos vetäisee kokonaan toiseen vanhempaansa, toinen suku ei välttämättä koskaan tule hyväksymään tällaista ihmistä. Vaaditaan samanlaisuutta ja samaa ulkonäköä.
Itselläni on näin. Äiti pohjoisesta, isä etelästä. Pohjoisessa mulle on sanottu, että minun pitäisi muuttua. Että sun pitää muuttua, vasta sen jälkeen suku voi ottaa suhun kontaktii.
Pohjoisessa tuntemattomat tulevat möläyttelemään, että sinä et ole täältä kotoisin.
Olet juutalainen, olet Israelista yms. Isän suku onkin tullut aikoinaan Ruotsista ja Espanjasta Suomeen.
Onhan tuo ihan valtavan loukkaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni sukupuuhun voi merkitä vain ne, jotka ovat samaa sukua pelkästään biologisesti.
Eli kumpikin aviopuoliso tekee oman sukupuunsa ilman että oma puoliso on siihen listattu? :D :D :D Mut onneksi se on vain sun mielipide/aatos :D :D
Ei tietenkään, oletko typerys?
Sukupuun idea on, että molemmat vanhemmat ovat siellä. Ja heistä molemmista tehdään omat sukupuut. Et nyt taida ollenkaan ymmärtää edes, mikä on sukupuu.
Sukupuun teossa täytyy pysyä totuudessa. Adoptiolapset täytyy merkitä adoptiolapsiksi ja heistä tulee tehdä omat biologisest sukupuut, jos suinkinj biologinen suku on löydettävissä.
Sukupuuta ei tehdä vain pelkästään verisiteiden vuoksi. Sukupuut ovat tärkeä osa maiden kulttuurihistoriaa, mutta sivistymätön ihminen ei anna tällaisille asioille arvoa.
Historiaa ei saa vääristellä. Venäjällä kirjoitetaan koko historia aina uudelleen, kun tulee uusi rikollinen hallitsijaksi. Meillä on länsimaissa kunnioittava suhde sivistykseen ja kulttuuriin. Meille on kunnia-asia olla rehellisiä näissä asioissa.
Hän ei osaa eikä halua katsoa asiaa kokonaisuutena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai merkitään. Kyllä niistä muinaisista esivanhemmistakin on merkitty kaikki ne, joiden isä on oikeasti ollut joku muu kuin se virallinen.
1800-luvun kirkonkirjoissa, jos isästä ei ollut tietoa, sillä kohdalla luki ruotsiksi "ökändä" (tuntematon). Jos ei ollut vakiintunutta itäsuomalaista sukunimiä, niin länsisuomalaisittain viitattiin silloin äitiin. Jos Juhanin isä oli tuntematon, niin silloin poika tunnettiin esimerkiksi nimellä Juhanin Marianpoika (Johan Mariasson) äitinsä Marian nimen mukaisesti. Sukututkimuksen kannalta turhauttavinta on se että silloin sitä tietty sukuhaaraa ei voi tutkia pidemmälle taaksepäin isän puolelta.
Korjaan vain kirjoitusvirheesi. Tuntematon on ruotsiksi okänd eikä ökändä.
Sitten nämä huitelijat muuttelevat kirkonkirjoja keksimällä suomalaisia nimiä ruotsiksi kirjoitettujen tilalle. Vaikka ruotsalaisissa nimisiä on myös oikeasti Ruotsista tulleita ihmisiä, nämä amatöörit vääntävät sen suomalaiseksi.. Eräs ammattilainen hämmästeli sitä kerran minulle :D
Mutta Suomessa aika harvat sukua tutkivat ovat sivistyneitä ihmisiä. Eivät käytännöllisesti katsoen tiedä mitään oman maansa kulttuurista, saati muun maailman. Kiinnostuksen kohteet ovat kapeat, jos tuskin niitä on ollenkaan. Opettajat ovat saaneet hyvää tulosta aikaan sukututkijoina, sen olen kuitenkin huomannut.
Kunnioitus pitää ansaita. Söheltäjät jättävät itsestään ruman jäljen Suomen kulttuurihistoriaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni sukupuuhun voi merkitä vain ne, jotka ovat samaa sukua pelkästään biologisesti.
Eli kumpikin aviopuoliso tekee oman sukupuunsa ilman että oma puoliso on siihen listattu? :D :D :D Mut onneksi se on vain sun mielipide/aatos :D :D
Ei tietenkään, oletko typerys?
Sukupuun idea on, että molemmat vanhemmat ovat siellä. Ja heistä molemmista tehdään omat sukupuut. Et nyt taida ollenkaan ymmärtää edes, mikä on sukupuu.
Sukupuun teossa täytyy pysyä totuudessa. Adoptiolapset täytyy merkitä adoptiolapsiksi ja heistä tulee tehdä omat biologisest sukupuut, jos suinkinj biologinen suku on löydettävissä.
Sukupuuta ei tehdä vain pelkästään verisiteiden vuoksi. Sukupuut ovat tärkeä osa maiden kulttuurihistoriaa, mutta sivistymätön ihminen ei anna tällaisille asioille arvoa.
Historiaa ei saa vääristellä. Venäjällä kirjoitetaan koko historia aina uudelleen, kun tulee uusi rikollinen hallitsijaksi. Meillä on länsimaissa kunnioittava suhde sivistykseen ja kulttuuriin. Meille on kunnia-asia olla rehellisiä näissä asioissa.
Hän ei osaa eikä halua katsoa asiaa kokonaisuutena.
Eikö adoptoidusta lapsesta oman sukupuun värkkääminen nimenomaa ole vääristelyä?
Se lapsi on niiden omien vanhempiensa lapsi sosiaalisesti ja juridisesti, ei biologisten vanhempien.
Joku ilmeisesti meidän sukulainen ketä en tunne, oli tehnyt nettiin meidän suvusta sukupuun. Siellä oli merkitty meistä sisaruksista kaikkien nimet ja kahden syntymäajat väärin. Lisäksi meidän adoptoitu sisarus oli jätetty kokonaan muun perheen ulkopuolelle ja hänestä oli tehty oma sukuhaara, myös hänen nimensä oli täysin väärin.
Tämäkö sitten on sitä totuutta?
Minusta tuo sukupuu ei kyllä kerro yhtään mitään totuutta meidän perheestä tai suvusta. Lähinnä sen, että siihen kuuluu joku joka ei taida tietää meidän perheestä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
No olen minä ukkini isäpuoleksi sukupuuhun laittanut hänen kasvatusisänsä ja tutkinut hänen sukunsa. . Oikeasta ei ole mitään tietoa, pitäisi teettää DNA-testi mutta en aio tehdä sitä. Siinäkin on riskinsä, jos antaa DNAnsa julkiseksi, jos vaikka oma jälkikasvu syyllistyisi johonkin typeryyteen ja DNA netistä löydettävissä........no, tosi teoreettinen kuvio mutta onhan noita ollut.
En tajua mitä vaikeaa sen adoption merkitsemisessä nyt on....
Ei sitä testiä ole pakko omalla nimellä tehdä. Voit tekaista jonkun uuden sähköpostiosoitteen itsellesi tyyliin "XXX1234" ja saat tulokset sitten siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurierot kirjoitti:
Kai se on joku rahan takia juttu ottaa adoptioon mutta sitten koetaan sille lapselle kokoajan ettei se ole oma lapsi vaan kasvatti...vaikka on oikeasti adoptoitu silti haetaan olet adoptoitu eikä ne lapset pidä heitä oikeina vanhempina koskaan.Sitten kun niitä adoptoituja on monta ne lapset ei tunne toisiaan läheiseksi. Sama perhe on voinut adoptoida myös raiskattujen adoptoitujen ala ikäisenä synnyttämät nekin adoptoituja. Jotkut ei saa lapsia toisia raiskataan ja saa.No toiset haluaa adoptoida taas rahasta saa etuja rahaa lisät tuet.Aika turhaa leikkiä lasten elämällä mutta jos adoptoituja on samassa perheessä 6-7 niin talosta ei paljon jaettavaa jää.Ulkomaan uskonnolla voi olla monen kanssa monta lasta.Naisellakin voi olla eri miesten kanssa monta.
Suomessa adoptiovanhemmaksi pääsemisessä on erittäin tiukat kriteerit. Adoptiovanhemmiksi haluavia on moninkertainen määrä adoptoitaviin lapsiin nähden.
Minut adoptoitiin väkivaltaiseen paikkaan. Tiukat kriteerit in my ass.
Kriteerit on, mutta ei niihin pääse välttämättä käsiksi.
Tiedän kaksi perhettä, joissa on adoptiolapsi ja äideillä narsistisia tai yli-itsekkäitä ja kontrolloivia piirteitä. Tiedän myös monta adoptioperhettä, joiden vanhemmat vaikuttavat tasapainoisilta ja mukavilta.
Tulevathan adoptoidut koirat ja kissatkin sukuun ihan samalla tavalla kuin omatkin lapset ja koiran- sekä kissanpennut.