Hyi h***o, pitäkää säälinne!!!

otat toisten mielipiteet henkilökohtaisesti, ehkä tämä on väärä palsta sinulle. Tämähän kuitenkin on Aihe Vapaa-palsta, joka on juuri keskustelun herättämistä varten=D

Sinähän se et itse hyväksy minun mielipidettäni.

Mä sentään kykenen kasvattamaan myös pojastani henkisestivahvan aikuisen ja itsenäisen sellaisen. Meillä on poika ja tyttö ihan yhtä arvokkaita.

puolisonsa. Nimenomaan sellaisesta perheestä, jossa on opetettu kunnioittamaan ja arvostamaan ihmisiä ja että perheessä on ollut paljon rakkautta. Rahalla ei ole suurta merkitystä, meillä on sitä riittävästi muutenkin.

Tämä oli taas hyvä muistutus asiasta.

Olen ylpeä tyttäristäni ja olen opettanut heitä, ettei tarvitse värjötellä nurkissa ja hävetä naiseuttaan. Heille on kaikki ovet avoinna!

Mitä tulee poikien kasvatukseen, niin mielestäni olen pärjännyt kummipoikani kasvatuksessa oikein mainiosti. Oikein hyvätapainen, toiset huomioonottava, rakastava ja fiksu nuorimies on hänestä 10 meillä asutun vuoden aikana kasvanut. Ja olen vilpittömästi onnellinen, että tämänkin mahdollisuuden olen elämässäni saanut. Toivoin saavani monta lasta, joista yksi olisi tyttö. Sain monta tyttöä ja kasvattipojan ja rakastan heitä kaikkia sen vuoksi, mitä he ovat.

aikuinen poika ja hänen perheensä jäisi äidille etäiseksi. Asiahan on juuri päinvastoin. Äidillä on kuitenkin poikansa ikäinen suhde poikaansa. Sen lisäksi miniän kanssa äidin on helppo ystävystyä ja tulla läheiseksi siksi että ovat samaa sukupuolta. Eli aikanaan äiti saa poikansa lisäksi " tyttären" miniästään, JOS NIIN HALUAA. Tyttärensä miehen kanssa harva kai on kuin paita ja peppu. Mutta anoppi-miniä -suhde mahdollistaa läheisen suhteen, jos äidin ja pojan suhde on terve, eikä riippuvuussuhde. Eli ei se miniä sitä poikaa " varasta" . Sitäpaitsi harva mies kai on niin aivoton, että menee kuin pässi narussa. Ja isovanhempi on itse vastuussa suhteestaan lapsenlapsiin.

on siis todella huolestuttavaa =/



Onko pojan saaminen aivan siis oikeasti huonompi suoritus?!?!?!?!?!?!



Tää ON pakko olla joittenkin tyttöjen äitien katkeraa tilitystä.



Mua ainakin säälittää tyttölasten isät. Aika monen äidin olen kuullut kertovan, kuinka isät odottaa poikaa ja suostuvat lapsiluvun kasvattamiseenkin vain siksi, et jos se poika sieltä sillä seuraavalla kertaa tulisi.



Odotan esikoista, enkä tiedä kumpaa sorttia tulee. Mutta alan nyt tosissaan toivomaan poikalasta, ihan vaan siksi että sympatiani ovat poikien äitien puolella tässä asiassa.

on poikansa kasvattanut. Ja miksei olisi, oma vaimo???

tyttö tai poika - ihan sama, kamalia taakkoja vanhemmilleen kuitenkin.

Vierailija:

Odotan esikoista, enkä tiedä kumpaa sorttia tulee. Mutta alan nyt tosissaan toivomaan poikalasta, ihan vaan siksi että sympatiani ovat poikien äitien puolella tässä asiassa.

Niissä äiti ja tytöt on yhtä ja isä jää avustajaksi vain.

Isä ei osaa tehdä mitään ja äiti haluaa hallita ja huolehtia kaikesta. Pikkuhiljaa isät lakaistaan oven ulkopuolelle tarpeettomina kun akkavalta jyrää.

Moni mies, kenellä on vain tyttöjä, kokee ettei enää kuulu perheeseen. Olen kuullut tässä viime aikoina parin miehen kaverin sanovan, että kadehtivat kun meillä on poikia.

Niin ja meillä on kumpaakin sukupuolta noita lapsia.

toki ajattelen siinä siis itseäni, eli mitä itse ajattelisin jos mulla olisi vaan poikia (inhoan poikalapsia, ei voi mitään). En siis sääli henkilökohtaisesti näitä ihmisiä, vaan peilaan sitä itseeni miten itse asian kokisin.

Tais kolahtaa ja pahasti kun pitää jo henkilökohtaisuuksiin mennä?

Pidätkö muuten kummipoikaasi äitiinsä ripustautuvana mammanpoikana? sähän kirjoitit että pojat ovat sellaisia.

Ihan turha itkeä siellä sen jälkeen kun olet kirjoittanut poikalapsia täysin dissaavan tekstin!

Vierailija:

Olen helsinkiläinen

a. Oma mies ei koskaan pysty niin pyyteettömään rakkauteen, kuin oma pieni poika pystyy. Minulle, entiselle miesvihaajalle, on ainakin ollut todella tervehdyttävää nähdä miten suloisia, ajattelevia, helliä, herkkiä, empaattisia ja rakastavia pienet pojat voivat olla. EI näistä meidän pojista varmaan kamalan pahoja miehiäkään kasva.



En sääli todellakaan ketään mistään syystä, koska sääli on täysin turha tunne, jossa vaan yritetään nostaa itseä toisen yläpuolelle. Mutta ehkäpä tässä on ajattelemista pelkkien tyttöjen äideille, jotka niin katkerasti vihaavat poikalapsia.



PS. Itse toivoisin saavani näiden kahden suloisen pojan lisäksi myös tyttäriä, koska olisi hienoa kokea myös tyttöjen äitiys.

Silloin äiti on kaikkea muuta kuin se kaikkein ihanin ja rakastettavin nainen. Puhumattakaan siitä, miten miniän käytös vaikuttaa äiti-poika-suhteeseen. Ei kiitos minullekaan.

Jospas siltä kiihkoltasi lukisit kirjoituksen uudelleen. Osoita mulle yksikin mies, joka on läheinen anoppinsa kanssa. Minä esittelen sulle kymmenen naista, joilla on läheinen suhde anoppiinsa.

Vierailija:

on poikansa kasvattanut. Ja miksei olisi, oma vaimo???

Tavataan usein ja lapsenlapsetkin on rakkaampia kuin pojan lapset. Vaikuttaa aikamoiselta ripustautumiselta sekin.

Mulla on tyttö ja poika.

Totuushan on se, että jokainen mies haluaa pojan. Jos miehesi on väittänyt että ei halua, niin valehtelee.

Nainen voi tuntea itsensä naiseksi myös ilman tytärtä, naisen hoivavietti on niin kova, että hän hoitaa ilolla myös poikalapset.

pihamme poikia, siis oikeasti inhoaa heitä ja lähes päivittäin kiittää Luojaa siitä, ettei meille ole tullut sellaista rasitetta. Omasta pienestä prinsessasta sen sijaan puhui jo ensitreffeillä=D