Hyi h***o, pitäkää säälinne!!!

Minäkin säälin suuresti pelkkien poikien äitejä. Voi sitä kaikkea, mistä jäävät paitsi=( Huomaan poikavastaisuuden siitäkin itsessäni, että joka kerta, kun ystäväni tai tuttavani saa vauvan, nousee ensin pieni vauvakuume ja jopa pieni kateus vauvasta, mutta välittömästi, kun saan tietää vauvan olevan poika, tunne häviää heti. Tyttövauvoista vauvakuume kohoaa ja se pieni kateus pysyy yllä jonkin aikaa. En vain tykkää poikalapsista.

Missäs vaiheessa tai mikä on se ikä, et alat tykkäämään miessukupuolen edustajista?

Musta aika jännää et eka ei tykkää ja sit yhtäkkiä tykkääkin kun tietty ikä saapuu?



Vai etkö tykkää pojista/miehistä vieläkään? Oli ikä mikä tahansa..

Mulla on 2 tyttöä ja 1 poika, ja voi herra varjele miten rakastan jokaista älyttömästi. Ja voi tuota pientä omaa ukkoa miten suloinen se on.. Ja naapurissakin asuu aivan ihastuttava pieni mies. Kyllä v..tuttaa tollaset dorkat kommentit! Niitä voi kirjottaa vaan äidit joilla ei ole poikia!!!

hänen ollessaan lapsi. Rakastin häntä, koska hän oli veljeni, mutten pitänyt hänestä tuolloin. Nyt aikuisina viihdymme jo todella hyvin yhdessä.

Sullehan pian vois syntyä POIKA!

Mikä on se muutos mikä pojissa tapahtuu kun aikuistuvat, että alat vasta sitten heistä pitää?

Sun tytöt varmaan tulee olemaan lesboja, kun kasvavat noin poikalapsia inhoavassa ympäristössä. Ajattele sitten , kun susta tulee mummo... Se lapsenlapsikin voi olla POIKA!

Tosi huono vastaus. Et tiedä itsekkään syytä mielipiteisiisi. Taidat olla provo. Parempi kyllä ollakkin provo kuin olla oikeasti tota mieltä. Hyvä että selvis. Hyvän kyl keksit, aika moni tullut mukaan.



Nyt voisit jo välillä keksiä uuden aiheen..

Poikien kanssa on reilumpaa ja paljon helpompaa. Olen aina itse inhonnut hörselöitä ja prinsessaleikkejä ja onneksi niitä ei tarvitse nyt aikuisenakaan opetella.

Tuttavieni tytöt ovat juuri sellaisia, jotka alkaa jo 5 vuotiaina aivottomina haaveilemaan satuhäistä ja poikaystävistä. Ei kiitos minulle sellaista.

että ihmiset luulevat tietävänsä mitä muut haluaa. Luullaan, että jokainen haluaa kaksi lasta, jotka ovat erisukupuolta.

Ja jos joku on vaikka siivooja, niin sitäkin säälitään, koska luullaan ettei kukaan halua siivota vapaaehtoisesti toisten jälkiä...

Samoin säälitään rupusen auton omistajia, kuka nyt sellaista vanhaa autoa haluaa pitää.

Samalla kun säälitään, ollaan tyytyväisiä, että itsellä on asiat paremmin, mutta auta armias jos jollain muulla on vielä paremmin, niin eihän se niin kuulu olla, sitten ollaan ilkeitä.

tästä aiheesta kirjoitettua keskustelua. En voi todellakaan ymmärtää, kuinka joku ÄITI voi kirjoittaa tuollaisia, että en halua poikaa/tyttöä ja että ne ja ne vinkuu jne... Aargh, en voi edes sanoiksi kunnolla ajatuksiani pukea, niin tymistynyt olen. Itsekin voin myöntää toivoneeni tyttöä ja tytön sain. Sain myös vallan mahdottoman ihanan pojan, enkä varmasti olisi ollut pettynyt, jos tyttöä/poikaa ei olisi tullut tai jos kummatkin lapset olisi samaa sukupuolta. Toki on mahtava saada seurata molempien kehitystä ja mahd. eroavaisuuksia, mutta mahtavaa olisi varmasti seurata kahden veljeksen tai siskoksen suhdetta.

Jos on pakkomielle saada vain tyttö tai poika, kannattaa jättää kokonaan se lapsi tekemättä.



Kummankin sukupuolen kanssa voi tehdä monenlaisia asioita, jos ei ole niin älyttömän kaavoihin kangistunut ja ajattele, että tytöt SAA tehdä vain tyttöjen juttuja ja pojat SAA tehdä vain poikien juttuja.



Voiko jollekkin oikeasti merkitä lapsen sukupuoli näin paljon? Vaikea uskoa, että on oikeasti näin tyhmiä ihmisiä.

jotta voi olla kokonainen nainen.

Vierailija:

poika olikin hellempi ja rakastavampi, paljon tunteellisempi kuin tyttö. Olen päässyt pojan kanssa läheisempiin suhteisiin kuin tytön kanssa. Suhteemme on jotenkin avoimempi kuin tytön kanssa ja tunteiden näyttäminen avoimempaa. Ja se ei johdu minusta vaan lapsesta.

Mutta ehkä näin ei sit aina ole, ehkä joillekkin tyttö läheisempi.

Jos kirjoitat 85:lle, niin tiedoksi vaan, että olen kahden tytön äiti. Lapseni ovat aivan ihania, mutta ne olisivat varmasti yhtä ihania ja rakkaita, vaikka olisivat kaksi poikaa tai yksi poika ja yksi tyttö.



t: 85

ihmiseksi. Älä turhaan ole surullinen, vaan puhu rohkeasti asiasta. Tsemppiä!



' ' Anteeksi, että tunnen sääliä teidät nähdessäni, mutta tulen vain niin hirvittävän surulliseksi, kun ajattelen itseni sinun tilanteeseesi. Kyllä naisella täytyy yksi tyttö olla,

jotta voi olla kokonainen nainen.' '

Molempia rakastan ja kunnioitan samalla tavalla, sukupuolesta riippumatta.

Eipä tarvitse täällä väitellä kummat on " parempia" , kun tiedän molempien sukupuolien olevan ihania.

Ketään en sääli, mulle on ihan sama mitä sukupuolta te siellä kotonanne kasvatatte.

Itse lapsettomuudesta kärsineenä voin sanoa että olen todella onnellinen että olen saanut 2 LASTA. Kun yrittää raskaaksituloa vuosikaudet ei siinä kyllä sukupuolen perään kysellä jos onnistuu vauvan saamaan. Olkaa kaikki onnellisia niistä lapsistanne mitä olette saaneet!

Ehkä helposti raskautuvilla on sitten " varaa" toivoa sitä sukupuoltakin kun tarvitse miettiä saako lasta ollenkaan.

Yritystä yrityksen jälkeen ja aina vaan pelkkiä tyttöjä syntyy. On varmaan stressaavaa sitten siihen päälle vielä näytellä ja valehdella että, " ihania ovat nämä kaikki tytöt, en minä poikaa huolisi"



T: Pojan ja tytön äiti

155

Tottakai sun on pakko ja mieheski olla tyttöfaneja koska ei poikaa ole, hölmö. Mutta ootas, jos poika tulis ja eka jalkapallo ku ostetaan ni jo ukolla silmät loistaa ja hän pääsee näyttämään miehen mallia lapselleen. Ei hän sitä tyttärelleen näytä.



Mutten minusta tämä keskustelu on käsittämättömän lapsellista.

Mä en oikeesti ymmärrä tajuaako nää tyttö -kiihkoilijat edes hävetä kommenttejaan.



Mitäpä jos teille joskus syntyy poika? Kerrotteko avoimesti tai epäsuorasti hänelle, että sori, mutta ei paljon kiinnosta sun juttus. Tää on tää tyttö mikä on jotain?????!!



Mun mielestä täällä tääkin " ei- biologinen äiti pojille" antoi kyllä itsestään varsin naiivin kuvan. Jos ei lapsi ole oma oikeasti siis veriside ei yhdistä on se tyttö tai poika niin pohjimmiltaan kiintymys jää vajaaksi. Veri on vettä sakeampaa. Molempiin suuntiin.



Ja ennen kuin lauotte lisää totuuksia tyhjistä päistänne te tyttö-fanaatikot sanoisin, että keskittykää omaan elämäänne. Oikeesti.

Tai hankkikaa sellainen. JOs ei suurempia murheita oo kuin tällanen paskan jauhanta niin ei voi ihan kaikki olla kohdallaan. Näin on.



Tai jos jossain mielenne sopukassa tätä ajatusta vaalitte pitäkää ainakin asiasta suunne kiinni. Ette tiedä mihin elämä voi teidätkin heittää. (Hieman toivonkin että heittäisi)



On nimittäin aika rohkeeta mennä laukomaan pienistä lapsista näin negatiivissävytteistä kommenttia. Tää ei rakenna ketään eikä mitään.

Itse en koskaan ole voinut ajatella, että omat poikani olisivat jollain tavalla eri asemassa kuin tyttäreni. Kaikki selitykset ovat turhia tai vääriä.

Itse en ole koskaan ollut äitiini niin kiintynyt etten olisi kokenut puolisoani tärkeämmäksi. Eikä se tarkoita sitä että äitini olisi juoppo alkoholisti tms.

Mielestäni kypsään parisuhteeseen kuuluu se, että molemmat irrottautuvat vanhemmistaan ja alkavat elää omaa yhteistä elämää. Jos siinä on anoppi kiintymyssuhteineen tyttären ja vävyn välissä niin liitto ei tule koskaan toimimaan. Tämä on fakta, valitan.

T. Äiti, jolla sekä poikia että tyttöjä(kaikkia biologisesti omia)