Minkä ammatin nykyään valitsisit, jos saisit alottaa puhtaalta pöydältä?

Opettajan ammatin, vaihdoin siihen vasta yli nelikymppisena, joen urani jai lyhyeksi. Olisi pitanyt heti alkuun suunnata unelma ammattiini mista jo lapsena haaveilin!

Elämään mahtuu monenlaisia töitä. Jos saisin kelata elämässä taaksepäin haluaisin:

-Opiskella maisteritutkinnon kauppatieteistä ja tehdä siinä sivussa rahaa mallihommissa (aikoinaan kieltäydyin, kun pidin niitä bimboiluna) ja mainoksissa. Panostaisin edelleen täydelliseen englannin osaamiseen, mutta lisäksi opettelisin kunnolla ranskan. Ehkäpä vuosi Pariisissa?

- Harrastuksen jalostaminen "vara-ammatiksi" omien kiinnostusten mukaan; esim. valokuvaus tai taide

-Nuorena ja nättinä pari vuotta lentomäntänä katsellen maailmaa. Tai vain valokuvaten ja kirjoittaen. Ehkäpä saisi julkaistua pari matkakirjaa? Tai saisi edes myytyä juttuja lehtiin? Matkusta ennenkuin jämähdät tai sairastut.

- Sitten siistiä sisätyötä kansainvälisessä firmassa hyvällä palkalla niin kauan kuin jaksaa. Pitää tajuta lopettaa ennen lopullista burn-outia.

- Loppu työelämä stressivapaata ja max 8h/pv duunia. Tässä kohtaa voi panostaa enemmän mukavaan työhön kuin rahaan. 

Julkkarilta käsienheiluttelu virka, jäisi paukkuja kotihommiinkin.

Biologi olisi varmaan paras vaihtoehto. 

Vierailija kirjoitti:

Juristin urasta:suurin juristeista päätyy kuivaan paperinpyöritys ja asiakirjan hinkkaushelvettiin ja sekin on parempi kuin pelottavat ja uhkailevat asiakkaat asianajajan hommissa. Ei kaikki voi pelastaa maailmaa ympäristö- ja ihmisoikeusjuristeina. Helpompaa on päästä sinne öljyfirman puolelle tuhoamaan luontoa. Onko sitten voittajaolo?

Kuiva paperinpyöritys ja asiakirjan hinkkaus kuulostaa kyllä unelmalta... Pitäisköhän vielä kokeilla neljääkymppiä lähennellessä...

Klassisten kielten opettaja, siinä sivussa arabiaa ja hindin.

Ehkä valitsisin nyt lääkärin koulutuksen. Koulutuksesta saa selkeän ammattitutkinnon, valmistuneena on varmasti töitä kaikkialla Suomessa, olisi erilaisia erikoistumisvaihtoehtoja ja palkkakin on todella hyvä. Voisin tehdä osa-aikaisesti töitä ja saisin silti vähintään palkansaajien keskipalkkaa. Lääkäreitä myös arvostetaan, mikä on hyvä plussa. Jos lopulta kliininen työ ja potilaat eivät kiinnostaisikaan, voisihan sitä aina siirtyä toimistotöihin hallintotehtäviin tai vaikka opettajaksi tai tutkijaksi. Joten vaihtoehtoja on.

Toisaalta en haluaisi luopua näistä nykyisistä koulutuksistani. Toivon vain, että olisin päässyt niihin nopeammin ja olisin tehnyt vähän erilaisia töitä niiden aikana ja jälkeen.

Eli voisin nyt hakeutua lääkikseen, mutta enää ei jaksa aloittaa ihan tyhjästä pääsykokeisiin lukemista töiden ohella. Lisäksi olisi vaikea elättää itseään ja perhettään samalla kun opiskelee toista korkeakoulututkintoa, sillä tukea ei saa enää kuin muutamaksi kuukaudeksi ja veikkaan, että töissäkäynti samaan aikaan olisi aika vaikea järjestää. Etenkin kun enää en tekisi mitään kaupankassaa opintojen ohella. 

Joko puheterapeutiksi --> hommia riittäisi tai voisi perustaa oman yrityksen eikä tarvisi sietää pahan puhuvia työkavereita.

Kirjailijaksi--> saisi tehdä töitä itsekseen paljon

Tutkijaksi--> Toki sellaiseksi jolla olisi vakituinen tutkijan virka jossain instituutiossa. Apurahojen vonkaaminen ei kiinnostaisi. Tutkijana saisi työskennellä itseään oikeasti kiinnostavien asioiden parissa. Saisi myös olla itseohjautuva.

Kirjastovirkailija--> Rakastan kirjoja. 

Olen siis varhaiskasvatuksen ope ja haluaisin pois melusta, kiireestä, negatiivisesta ilmapiiristä. Haluaisin työn, jossa saisi olla mahdollisimman paljon itsekseen ja olla itseohjautuva tai ainakin rauhallisessa ympäristössä. 

Merikapteeni

Olisin hevoskuiskaaja.

T.Skäbä

Kaikki luonnontieteet käy, myös meteorologi

Puutarhuri, nyt opettaja.

Ihan sama mitä,  kunhan pääsisin tekemään alan hommia heti 19-vuotiaasta, enkä olisi ensimmäistä 20 vuotta työiästäni työelämän ulkopuolella (ensin korkeakouluopiskelijana alalla, mille en työllistynyt,  sitten kotivanhempana, sitten työttömänä, ja lopuksi uudelleen aikuisopiskelijana). Vituttaa tälleen yli nelikymppisena olla samassa asemassa kuin itseäni puolta nuoremmat. Jatkuvasti stressata työn jatkuvuudesta, ja kokea huonommuutta käytännön kokemuksen puutteesta. 

Hävettää joka välissä pyydellä anteeksi kokemattomuuutta ja jatkuvaa opettelemista, kun pärstäkertoimen puolesta oletetaan osaavaksi ammattilaiseksi.

Lääkis se olis minulla(kin). 

Vierailija kirjoitti:

Julkkarilta käsienheiluttelu virka, jäisi paukkuja kotihommiinkin.

Kerropa joku sellainen virka.

Hammaslääkäri. En olisi mistään vastuussa. Voisin pilata potilaideni hymyn jos siltä tuntuisi. Mitään sanktioita tästä ei kuitenkaan seuraisi vaikka poistaisin turhaan hampaita.

Leipuri, saa joka päivä aloittaa puhtaalta pöydältä.

Leivon naisia

Hammaslääkäri. Nyt olen rivi-insinöörinä isossa konsernissa, deadlinea deadlinen perään. ei jaksaisi enää.

Lääkäri ja joku siisti erikoisala. Olisi ollut rahkeita, mutta en ymmärtänyt nuorena kaikkia koulutuksen tarjoamia mahdollisuuksia. Olisi varma työ ja hyvä palkka.

Tuntuu että nykynuoret ymmärtävät liiankin hyvin lääkärin ammatin tuomat mahdollisuudet, kun harva heistä haluaa enää varsinaista potilastyötä tehdä, paitsi tietysti jos vuokrafirman tai oman firman kautta ja moninkertaisella palkalla, osa-aikaisesti tietenkin. Olisi mielenkiintoista lukea yhteenveto kuinka moni lääkäriksi koulutettu oikeasti enää hoitaa ihmisiä.