Minkä ammatin nykyään valitsisit, jos saisit alottaa puhtaalta pöydältä?
Elikkä minkä ammatin valitsisit nykyelämän kokemuksellasi, jos olisit joku 17v ja opiskelut olisi vielä edessä? Perustelut olisi kiva kuulla (:
Kommentit (710)
Valitsisin saman kuin silloin. Ei nuoresta minusta olisi ollut siihen ammattiin, johon opiskelen nyt.
Vierailija kirjoitti:
Kriminologi, rikostutkija... Ei käynyt tällaiset alat silloin nuorena mielessäkään. No, enää en ehdi. Tyydyn opettamaan erityisoppilaita koulumaailmassa. On sielläkin samaa tematiikkaa liikenteessä välillä.
Jaksaisitko tutkia että mistäsyystä suolenpätkät on lentänyt juuri tuohon seinään ja miksi. Ite en
Olisin lukion jälkeen mennyt opiskelemaan suoraan sairaanhoitajaksi enkä lähihoitajaksi. Nyt 20v myöhemmin perheellisenä on paljon vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Inhoan ammattiani, olen inhonnut 30 vuotta, mutta en kyllä keksisi vieläkään parempaa, jos otetaan huomioon kykyjeni ja persoonallisuuteni asettamat rajoitteet. Jos niitä ei olisi, haluaisin olla vaikka kirjailija tai joku taiteilija.
Naulan kantaan.
Floristi ja tai puutarhuri. Kadun tuota eniten maailmassa, että en niin tehnyt. Nyt liian vanha. Sairaanhoitohommat ei nappaa enää yhtään enkä edelleenkään tajua mitä mun päässä 30 v sitten liikkui. En ikinä ole tykännyt siitä, vaikka siedettäviä työpaikkoja on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärin ammatti vie kyllä sielun. Henkisesti rasittava paskaduuni, yliedustettu itsemurhatilastoissa. Sopii kyllä narsistille, jotka saattavat viihtyäkin.
Oon niin sanaa mieltä. T lääkäri. Silti valitsisin tämän varmaan uudelleenkin. Tappaa sielun, vie kaiken vapaa-ajan ja on silti todella mielenkiintoista ja välillä aina mukavaakin. Tykkään ihmisistä.
Olen sosiaalityöntekijä, ja tuo "tappaa sielun" kuvaa minunkin työtäni täydellisesti. Silti varmaan valitsisin edelleen tämän ammatin myös uudelleen.
Nautin työssäni asioiden organisoimisesta, ongelmanratkaisusta, laajojen kokonaisuuksien hallinnasta ja työn itsenäisyydestä. Lisäksi olen loputtoman kiinnostunut niin ihmisten käyttäytymisestä kuin yhteiskunnallisista ilmiöistä ja sosiaalipolitiikastakin.
On vaikea keksiä toista ammattia, joka tarjoaisi samanlaisen aitiopaikan yhteiskunnan varjopuoliin(kin) kuin sosiaalityö - paitsi ehkä juuri lääkäri, mutta luonnontieteet taas eivät ole minun juttuni, enkä varmasti kestäisi myöskään eritteitä/ihmiskehoja niin läheisessä kosketuksessa kuin lääkärin pitää.
Olipas itse asiassa ensialkuun vaikealta tuntuva ja sitten lopulta kuitenkin helppo kysymys, kun rauhassa hetkisen mietin.
Itse työskentelen myynnin puolella asiantuntijatehtävissä, jossa työpäivät eivät onneksi ole vain yhtä ja samaa rutiinien toistoa. Olen voinut isosti vaikuttaa siihen miten työni teen ja samalla nähnyt myös maailmaa varsin laajalti.
Kaikille tällainen työ ei sopine, kun tekemisten mittarina on aika usein vain yritykseen tuomasi raha, mutta itse olen työssäni viihtynyt. Ilman sopivia haasteita olisin päätynyt lopulta vain omalle mukavuusalueelleni, jota en onnekseni taida ihan tarkalleen vielä tietää.
Nautin ongelmien ratkaisemisesta yhdessä asiakkaideni kanssa ja etenkin siitä, kun saan heiltä palautetta myöhemmin.
Minun työssäni merkittävä työsuhde-etu ei siis ole vaikkapa työsuhdeasunto, -auto tai -pyörä, vaan se että saan kokea työssäni onnistumisen hetkiä, ajoittaisia pieniä pettymyksiäkin ja olla mukana asiakkaidemme (ihmisten) matkalla heidän päämääriinsä luotettuna kumppanina ja ajan mittaan ehkä jopa ystävänkin muodossa.
Tästä tulikin ajattelevani napakan vastauksen sijasta hieman pidempi tarina, mutta kiitos sinulle kun sen jaksoit lukea.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt voisin valita, haluaisin olla joko patologi tai veturinkuljettaja. Ehkä mielummin veturinkuljettaja. Viihdyn itsenäisessä työssä ja kestän tylsyyttä aika hyvin.
N55
Patologi olis minunki ammatti joten moro "kolleega" 😃
Lääkäri. Olen aina ollut hyvä koulussa, mutta alisuoriutunut lukion jälkeen mm. huonon itsetunnon takia.
Mä halusin rakennus insinööriksi, aloitin juuri opinnot korkeakoulussa. Oon 10v pätkätöitä tehnyt ja nyt saa riittää.
Saman. Olen opettaja ja rakastan lapsia ja työtäni <3
Jarrumies, jarruttaisin vaan naapureiden iloa kuten hekin minun. Vaihdoin auton ylläri hekin vaihtoivat. Ostin veneen he ostivat tietysti isomman.
Panokset kovenee, vuokraan kalliin auton ja kun ostavat paremman otan ladan liikennekäyttöön.
Olen puheterapeutti ja en keksi mitään muuta alaa, mitä opiskelisin. Mielenkiintoinen, monipuolinen työ. Suurin osa asiakkaista ihania. Itseään voi kehittää jatkuvasti, koska tutkimustiedon lisääntyessä ikinä ei ole valmis.
Puheterapeuttipulan vuoksi työpaikan voi valita ja palkkakin on kohdallaan.
Lisäyksenä vielä: Te kaikki aikaisemmat kirjoittajat, jotka puheterapeutin työstä haaveilitte, niin rohkeasti hakemaan opiskelupaikkaa. Omalla vuosikurssilla oli 45-vuotias alanvaihtaja. Ikinä ei ole liian myöhäistä.
239
Toimittaja/valokuvaaja. Jos tuottaisi,taidemaalari.
Jotain kirjoihin liittyvää. Kirjakauppias, kustannustoimittaja, kirjastonhoitaja tms. Ei sillä alalla rikastu, mutta kirjat on suurin intohimoni; ollut siitä lähtien kun opin lukemaan.
Kriminologi, rikostutkija... Ei käynyt tällaiset alat silloin nuorena mielessäkään. No, enää en ehdi. Tyydyn opettamaan erityisoppilaita koulumaailmassa. On sielläkin samaa tematiikkaa liikenteessä välillä.