Lue keskustelun säännöt.
Autistinen Sakari ei saa tukea opiskeluun
06.09.2022 |
https://www.is.fi/perhe/art-2000009019990.html
Miksi tälläinen lapsi pakotetaan kouluun jos se aiheuttaa lapselle suurta kärsimystä ja vain lisää mielenterveysongelmia? Eikö tälläiselle lapselle kotikoulu tai nettiperuskoulu olisi hyvä ratkaisu? Peruskoulun jälkeen vaikka nettilukioon tai muuhun etäopiskelun mahdollistavaan kouluun.
Tällöin lapsi pääsisi opiskelemaan mielekkäässä turvallisessa ympäristössä ja saisi niitä tärkeitä onnistumisen kokemuksia. Jos lapsesta saakka pakotetaan johonkin missä väistämättä tulee epäonnistumaan, ei siitä seuraa mitään muuta kuin lisää ongelmia. Ties vaikka tämäkin lapsi päätyisi jonain päivänä itselleen mielekkääseen etätyöhön, niitä kun enenevässä määrin on tarjolla nykyään.
Kommentit (474)
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin heti muutama kiusaaja lyttäämässä ja latistamassa.
Vaasa ja Ilmajoki aktivoituneet. Henkilöitäkään ei ole vaikea arvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sakarille vain omaa kiinnostusta vastaavat hommat, ja kaikki sujuu leikiten. Tässä jamassahan ollaan siksi että ollaan tekevinään hopseja ja mopseja, mutta tosiasiassa se on vain normaalien lasten papereiden pyörittelyä. Ihmetellä voi miksi tasapäistämoisen varjolla pitää pilata jo ihan pientenkin lasten elämät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mä en ymmärrä, miksi häntä yritetään väkisin sinne koulun penkille, kun ilmiselvästi ei tule muiden ihmisten kanssa toimeen ollenkaan. Haluaa olla siis yksin. Ja silti edelleen äiti on sitä mieltä että ammattikouluun vaan.
Meidän nepsyjen elämän laatu ja arvo mitataan tässä yhteiskunnassa sillä, pystyykö töihin eli nettoveronmaksajaksi vai ei. Täällä jengi jo haukkunut pystyyn alaikäsen lapsen, kun on synnynnäisen ominaisuutensa johdosta Heidän varorahojaan kuluttanut eikä vaan hiljaa piilossa kuollut pois kuten olisi edullisinta.
t. toinen yhteiskunnan hyödyttömäksi loiseksi toteama autisti
Sinä olet hyödyllinen ja tarpeellinen, ihmiset puhuvat paljon roskaa kun eivät jotain oikein ymmärrä tai itse voivat huonosti, mutta ikävät kommentit eivät ole totta.
Millä tavalla hyödyllinen ja tarpeellinen?
Millä tavalla ikävät kommentit eivät ole totta?
Voisitko hieman selventää näitä väittämiäsi?
Eri
Kysyisin sinulta, miksi ei? Miksi ihmisten ilmoille heittämät ikävyydet olisivat totta?
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, hänellä on annettavaa maailmalle olemisellaan. Hänellä on ainutkertainen kombinaatio lahjoja, mutta jo pelkästään olemassaolo on jollekulle lahja. Hymy, kyky innostua, taito, jokaisessa on jotakin joka tekee maailmamme rikkaaksi. Kenenkään ei tarvitse olla jokaiselle jotakin, mutta jokainen on omalla paikallaan erityisen tärkeä. Kysymys on niin laaja, siihen on miljardeja vastauksia, jokaisen ihmisen sisältä voi ammentaa aarteita esiin. Ikävät kommentit ympäriltä pyrkivät pysäyttämään kasvun kohti kukoistusta. Elämä kulkee omia ratojaan, toinen löytää elämäntehtävänsä varhain, toinen myöhemmin. Merkityksellisyys ei useinkaan ole mitattavissa yhteiskunnallisin keinoin. Enkä puhu vain nepsyistä. Raha, on kaikkein huonoin mittari ihmisen elämän arvolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako, lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.
Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.
Se apu, mitä tällainen autisminkirjon lapsi tarvitsee on etäkoulu, kotikoulu (jos mahdollinen) tai jos edes pienryhmä, jossa jaksaisi olla. Näin kongnitiivisesti kyvykäs lapsi voisi varttua, opiskella vaikkapa tohtoriksi asti ja lopulta päästä myös töhin - sellaisiin, missä saa olla omassa rauhassa (näitäkin onneksi on). Yhteiskunta ei auta lasta jos tarjoaa tukea, mitä lapsi ei vammansa vuoksi tarvitse. Väärä tuki on yhteiskunnan resurssien tuhlausta (aika ja raha), lapsen ja perheen resurssien tuhlausta. Oikea tuki toisi yhteiskunnalle säästöjä ja auttaisi lasta eteenpäin elämässä.
Kyseinen lapsi ei pärjää lainkaan vieraassa ympäristössä ja on lähes lopettanut puhumisen. En osaa kuvitella millaista työtä hänelle löytyisi. -eri
Kannattaa katsoa ympärille. Lukuisia menestyneitä ihmisiä kuten keksijöitä, yritysjohtajia, säveltäjiä, fyysikkoja jne on autisminkirjolla ja usein heille koulusika on voinut olla tuskaa. Jos vaikka oma lapsesi pelkää jotain asiaa, niin lyttäätkö siihen hänen koko elämänsä. Etkö usko, että lapsesi voisi kehittyä. Autisteilla tämä tottuminen vie paljon enemmän aikaa. Voi olla, että 20-vuotiaana kykenee sietämään hieman sosiaalisia tilanteita vieraiden ihmisten kassa,jos oma motivaatio tukee sitä tarpeeksi ja asiat on ennakoitu.
Kuinka moni keksijä tai yritysjohtaja on ollut 17-vuotiaana samassa tilanteessa kuin jutun poika?
Mistäpä tiedät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummalle mallille on Suomi mennyt. Autismeja, nipsuja, asburgereita, yliherkkiä lumihiutaleita. Väestörakenne väärinpäin ja nuorista joka viides joku bäykäbäy. Kuka helvetti tätä yhteiskuntaa enää pitää pystyssä? Paras varmaan, että viimeinen sammuttaa valot!
Pitäisiköhän tätä asiaa sitten tutkia hieman tarkemmin, olisko ideaa?
Vaikuttaisi siltä, että on jokin ympäristötekijä joka altistaa kasvun ja kehityksen sekä neurologisille häiriöille.
No ei ole. Ihan on geneettistä ja perinnöllistä.
Okei, I C, kerro ihmeessä lisää! Eli perinnöllinen, geneettinen häiriö, joka on yleistynyt räjähdysmäisesti, kiehtovaa! Oletan, että autistit sitten parittelee kuin kanit, vai miten olit tämän ajatellut?
Itse nepsy -nuoren äitinä uskallan kyllä ihan ammentaa tutkimustiedosta, että noin 60% diagnooseista sisältää viitteitä perinnöllisyydestä, toisin sanottuna 40% ei sisällä.
Sivusta, mutta mitä merkitystä sillä on? Itse olen huomannut, että vahvasti periytyy, mutta myös varmasti muita tekijöitä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nykyinen diagnosointi on mennyt mallille, jossa etenkin lapsien kohdalla laitetaan selkeästi käytöshäiriöisiä ja psyykkisesti oireilevia lapsia autismin alle. Ja nyt en puhu Sakarista - hän vaikuttaa aika klassiselta autistilta.
Ei periydy vahvasti.
* Autismikirjon häiriöiden periytyvyys
Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että perimällä on keskeinen vaikutus autismikirjon syntyyn. Viimeisten arvioiden mukaan autismikirjon periytyvyys on 64-91 % (3,4). Sisarusten riski häiriön kehittymiseen on noin 17,4-kertainen kuin väestössä keskimäärin, jos vanhemmalla sisaruksella on lapsuusiän autismi ja 8,4-kertainen, jos kyseessä on laajempi autismikirjo (2).*
Jep, periytyy kyllä vahvasti. Itse olen harkinnut, että uskallanko lähteä lastentekoon lievästi autistisen mieheni kanssa... Olen läheltä nähnyt, että autististen lasten kasvattaminen on aika rankkaa.
Autismin ja adhd:n vahva periytyminen on varmasti myös syy siihen, että nämä ovat yleistyneet näin paljon. Tuossakin perheessä myös toisella lapsella oli diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mä en ymmärrä, miksi häntä yritetään väkisin sinne koulun penkille, kun ilmiselvästi ei tule muiden ihmisten kanssa toimeen ollenkaan. Haluaa olla siis yksin. Ja silti edelleen äiti on sitä mieltä että ammattikouluun vaan.
Meidän nepsyjen elämän laatu ja arvo mitataan tässä yhteiskunnassa sillä, pystyykö töihin eli nettoveronmaksajaksi vai ei. Täällä jengi jo haukkunut pystyyn alaikäsen lapsen, kun on synnynnäisen ominaisuutensa johdosta Heidän varorahojaan kuluttanut eikä vaan hiljaa piilossa kuollut pois kuten olisi edullisinta.
t. toinen yhteiskunnan hyödyttömäksi loiseksi toteama autisti
Sinä olet hyödyllinen ja tarpeellinen, ihmiset puhuvat paljon roskaa kun eivät jotain oikein ymmärrä tai itse voivat huonosti, mutta ikävät kommentit eivät ole totta.
Millä tavalla hyödyllinen ja tarpeellinen?
Millä tavalla ikävät kommentit eivät ole totta?
Voisitko hieman selventää näitä väittämiäsi?
Eri
Taidat olla kiusaajaluonne?
t. tuo toinen loinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mä en ymmärrä, miksi häntä yritetään väkisin sinne koulun penkille, kun ilmiselvästi ei tule muiden ihmisten kanssa toimeen ollenkaan. Haluaa olla siis yksin. Ja silti edelleen äiti on sitä mieltä että ammattikouluun vaan.
Meidän nepsyjen elämän laatu ja arvo mitataan tässä yhteiskunnassa sillä, pystyykö töihin eli nettoveronmaksajaksi vai ei. Täällä jengi jo haukkunut pystyyn alaikäsen lapsen, kun on synnynnäisen ominaisuutensa johdosta Heidän varorahojaan kuluttanut eikä vaan hiljaa piilossa kuollut pois kuten olisi edullisinta.
t. toinen yhteiskunnan hyödyttömäksi loiseksi toteama autisti
Sinä olet hyödyllinen ja tarpeellinen, ihmiset puhuvat paljon roskaa kun eivät jotain oikein ymmärrä tai itse voivat huonosti, mutta ikävät kommentit eivät ole totta.
Millä tavalla hyödyllinen ja tarpeellinen?
Millä tavalla ikävät kommentit eivät ole totta?
Voisitko hieman selventää näitä väittämiäsi?
EriKysyisin sinulta, miksi ei? Miksi ihmisten ilmoille heittämät ikävyydet olisivat totta?
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, hänellä on annettavaa maailmalle olemisellaan. Hänellä on ainutkertainen kombinaatio lahjoja, mutta jo pelkästään olemassaolo on jollekulle lahja. Hymy, kyky innostua, taito, jokaisessa on jotakin joka tekee maailmamme rikkaaksi. Kenenkään ei tarvitse olla jokaiselle jotakin, mutta jokainen on omalla paikallaan erityisen tärkeä. Kysymys on niin laaja, siihen on miljardeja vastauksia, jokaisen ihmisen sisältä voi ammentaa aarteita esiin. Ikävät kommentit ympäriltä pyrkivät pysäyttämään kasvun kohti kukoistusta. Elämä kulkee omia ratojaan, toinen löytää elämäntehtävänsä varhain, toinen myöhemmin. Merkityksellisyys ei useinkaan ole mitattavissa yhteiskunnallisin keinoin. Enkä puhu vain nepsyistä. Raha, on kaikkein huonoin mittari ihmisen elämän arvolle.
"Miksi ihmisten ilmoille heittämät ikävyydet olisivat totta?"
Miksi eivät olisi totta? Vastasit kierrellen ja kaarrellen, kautta rantain ja vetten. Mielikuvamaailma on mielikuvamaailmaa. Asiat, niin kuin ne ovat ja tapahtuvat, ovat todellisuutta tässä maailmassa. Mielikuvat sen sijaan ovat mielikuvitusta pään sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummalle mallille on Suomi mennyt. Autismeja, nipsuja, asburgereita, yliherkkiä lumihiutaleita. Väestörakenne väärinpäin ja nuorista joka viides joku bäykäbäy. Kuka helvetti tätä yhteiskuntaa enää pitää pystyssä? Paras varmaan, että viimeinen sammuttaa valot!
Pitäisiköhän tätä asiaa sitten tutkia hieman tarkemmin, olisko ideaa?
Vaikuttaisi siltä, että on jokin ympäristötekijä joka altistaa kasvun ja kehityksen sekä neurologisille häiriöille.
No ei ole. Ihan on geneettistä ja perinnöllistä.
Okei, I C, kerro ihmeessä lisää! Eli perinnöllinen, geneettinen häiriö, joka on yleistynyt räjähdysmäisesti, kiehtovaa! Oletan, että autistit sitten parittelee kuin kanit, vai miten olit tämän ajatellut?
Itse nepsy -nuoren äitinä uskallan kyllä ihan ammentaa tutkimustiedosta, että noin 60% diagnooseista sisältää viitteitä perinnöllisyydestä, toisin sanottuna 40% ei sisällä.
Sivusta, mutta mitä merkitystä sillä on? Itse olen huomannut, että vahvasti periytyy, mutta myös varmasti muita tekijöitä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nykyinen diagnosointi on mennyt mallille, jossa etenkin lapsien kohdalla laitetaan selkeästi käytöshäiriöisiä ja psyykkisesti oireilevia lapsia autismin alle. Ja nyt en puhu Sakarista - hän vaikuttaa aika klassiselta autistilta.
Ei periydy vahvasti.
* Autismikirjon häiriöiden periytyvyys
Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että perimällä on keskeinen vaikutus autismikirjon syntyyn. Viimeisten arvioiden mukaan autismikirjon periytyvyys on 64-91 % (3,4). Sisarusten riski häiriön kehittymiseen on noin 17,4-kertainen kuin väestössä keskimäärin, jos vanhemmalla sisaruksella on lapsuusiän autismi ja 8,4-kertainen, jos kyseessä on laajempi autismikirjo (2).*
Jep, periytyy kyllä vahvasti. Itse olen harkinnut, että uskallanko lähteä lastentekoon lievästi autistisen mieheni kanssa... Olen läheltä nähnyt, että autististen lasten kasvattaminen on aika rankkaa.
Autismin ja adhd:n vahva periytyminen on varmasti myös syy siihen, että nämä ovat yleistyneet näin paljon. Tuossakin perheessä myös toisella lapsella oli diagnoosi.
Adhd ei ole kyllä mitenkään vahvasti periytyvä. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00353
Kotikoulussa puuttuu just kaikki turha sählinki, kiusaamiset ja turhautumiset. Jos on vaan mahdollista, niin helposti kuormittuvat ja herkät lapset, ei siis tarvitse olla ees mitään nepsydiagnoosia, voivat parhaiten kotikoulussa. Jatko-opintoihin ihan samat mahdollisuudet kuin muillakin. Ei se kouluympäristö ole se tärkein juttu. Peruskoulun päättötodistuksen saa ilman mielenterveyshäiriöitä, kiusatuksi tulemista ja alisuoriutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotikoulussa puuttuu just kaikki turha sählinki, kiusaamiset ja turhautumiset. Jos on vaan mahdollista, niin helposti kuormittuvat ja herkät lapset, ei siis tarvitse olla ees mitään nepsydiagnoosia, voivat parhaiten kotikoulussa. Jatko-opintoihin ihan samat mahdollisuudet kuin muillakin. Ei se kouluympäristö ole se tärkein juttu. Peruskoulun päättötodistuksen saa ilman mielenterveyshäiriöitä, kiusatuksi tulemista ja alisuoriutumista.
Todellakin. Sosiaalisuuden pakkomielteestä olisi hyvä päästää irti ihan yhteiskunnallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mä en ymmärrä, miksi häntä yritetään väkisin sinne koulun penkille, kun ilmiselvästi ei tule muiden ihmisten kanssa toimeen ollenkaan. Haluaa olla siis yksin. Ja silti edelleen äiti on sitä mieltä että ammattikouluun vaan.
Meidän nepsyjen elämän laatu ja arvo mitataan tässä yhteiskunnassa sillä, pystyykö töihin eli nettoveronmaksajaksi vai ei. Täällä jengi jo haukkunut pystyyn alaikäsen lapsen, kun on synnynnäisen ominaisuutensa johdosta Heidän varorahojaan kuluttanut eikä vaan hiljaa piilossa kuollut pois kuten olisi edullisinta.
t. toinen yhteiskunnan hyödyttömäksi loiseksi toteama autisti
Sinä olet hyödyllinen ja tarpeellinen, ihmiset puhuvat paljon roskaa kun eivät jotain oikein ymmärrä tai itse voivat huonosti, mutta ikävät kommentit eivät ole totta.
Millä tavalla hyödyllinen ja tarpeellinen?
Millä tavalla ikävät kommentit eivät ole totta?
Voisitko hieman selventää näitä väittämiäsi?
EriKysyisin sinulta, miksi ei? Miksi ihmisten ilmoille heittämät ikävyydet olisivat totta?
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, hänellä on annettavaa maailmalle olemisellaan. Hänellä on ainutkertainen kombinaatio lahjoja, mutta jo pelkästään olemassaolo on jollekulle lahja. Hymy, kyky innostua, taito, jokaisessa on jotakin joka tekee maailmamme rikkaaksi. Kenenkään ei tarvitse olla jokaiselle jotakin, mutta jokainen on omalla paikallaan erityisen tärkeä. Kysymys on niin laaja, siihen on miljardeja vastauksia, jokaisen ihmisen sisältä voi ammentaa aarteita esiin. Ikävät kommentit ympäriltä pyrkivät pysäyttämään kasvun kohti kukoistusta. Elämä kulkee omia ratojaan, toinen löytää elämäntehtävänsä varhain, toinen myöhemmin. Merkityksellisyys ei useinkaan ole mitattavissa yhteiskunnallisin keinoin. Enkä puhu vain nepsyistä. Raha, on kaikkein huonoin mittari ihmisen elämän arvolle."Miksi ihmisten ilmoille heittämät ikävyydet olisivat totta?"
Miksi eivät olisi totta? Vastasit kierrellen ja kaarrellen, kautta rantain ja vetten. Mielikuvamaailma on mielikuvamaailmaa. Asiat, niin kuin ne ovat ja tapahtuvat, ovat todellisuutta tässä maailmassa. Mielikuvat sen sijaan ovat mielikuvitusta pään sisällä.
Vaikkapa siksi, että kommentit edustavat subjektiivisia näkemyksiä, eivät siis totuutta. Osaatko sinä vuorostasi kertoa yhden ikävän kommentin, joita autismista kärsivät saavat kuulla toisilta, joka olisi totta?
-kolmas, ei autisti, mutta ärsyyntynyt tästä jankkaajasta yhtä kaikki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako, lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.
Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.
Se apu, mitä tällainen autisminkirjon lapsi tarvitsee on etäkoulu, kotikoulu (jos mahdollinen) tai jos edes pienryhmä, jossa jaksaisi olla. Näin kongnitiivisesti kyvykäs lapsi voisi varttua, opiskella vaikkapa tohtoriksi asti ja lopulta päästä myös töhin - sellaisiin, missä saa olla omassa rauhassa (näitäkin onneksi on). Yhteiskunta ei auta lasta jos tarjoaa tukea, mitä lapsi ei vammansa vuoksi tarvitse. Väärä tuki on yhteiskunnan resurssien tuhlausta (aika ja raha), lapsen ja perheen resurssien tuhlausta. Oikea tuki toisi yhteiskunnalle säästöjä ja auttaisi lasta eteenpäin elämässä.
Kyseinen lapsi ei pärjää lainkaan vieraassa ympäristössä ja on lähes lopettanut puhumisen. En osaa kuvitella millaista työtä hänelle löytyisi. -eri
Kannattaa katsoa ympärille. Lukuisia menestyneitä ihmisiä kuten keksijöitä, yritysjohtajia, säveltäjiä, fyysikkoja jne on autisminkirjolla ja usein heille koulusika on voinut olla tuskaa. Jos vaikka oma lapsesi pelkää jotain asiaa, niin lyttäätkö siihen hänen koko elämänsä. Etkö usko, että lapsesi voisi kehittyä. Autisteilla tämä tottuminen vie paljon enemmän aikaa. Voi olla, että 20-vuotiaana kykenee sietämään hieman sosiaalisia tilanteita vieraiden ihmisten kassa,jos oma motivaatio tukee sitä tarpeeksi ja asiat on ennakoitu.
Kuinka moni keksijä tai yritysjohtaja on ollut 17-vuotiaana samassa tilanteessa kuin jutun poika?
Mistäpä tiedät?
Kysyin edelliseltä kirjoittajalta, kuinka moni lähes täysi-ikäisenä on käytännössä lopettanut puhumisen ja vetäytyy huoneeseensa peiton alle vieraiden ääniä kuullessaan - ja silti johtaa menestyksekkäästi yritystä tai tekee merkittäviä keksintöjä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juippihan on tyhmä, kuin saapas.
Ei muuta kun kova kuri, ja kundi kouluun
(Hyysäys hevon kuuseen!)
Selvästi saa ja osaa pelata tietokoneella. Ruutuaika nollaan kokeeksi - ja ei, se ei vahingoita lasta.
Monet normaaliin kasvatukseen itsestäänselvyytenä kuuluvat asiat vahingoittavat autisteja. Heillä aivot toimivat eri tavalla kuin tavallisilla lapsilla. Siksi he hyötyvät erilaisesta kasvatuksesta kuin tavalliset lapset.
Monella autistilla koko elämä on siellä ruudussa. Sieltä löytyvät ne kanavat, joilla pystyy olemaan yhteydessä muihin ihmisiin.
Monelle myös tieto ja oppiminen ovat tärkeitä ja helpoiten saavutettavissa ruudun avulla.
Pelaaminen voi olla myös erityinen mielenkiinnon kohde. Silloin kyse ei ole addiktiosta vaan pelien ja pelaamisen tutkimisesta.
Oma autistinen lapsi löysi pelien kautta tilastomatematiikan ja data-analytiikan, joita opiskelee vapaa-ajallaan. On vielä peruskoulussa ja siksi opiskelee vapaa-ajallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mä en ymmärrä, miksi häntä yritetään väkisin sinne koulun penkille, kun ilmiselvästi ei tule muiden ihmisten kanssa toimeen ollenkaan. Haluaa olla siis yksin. Ja silti edelleen äiti on sitä mieltä että ammattikouluun vaan.
Meidän nepsyjen elämän laatu ja arvo mitataan tässä yhteiskunnassa sillä, pystyykö töihin eli nettoveronmaksajaksi vai ei. Täällä jengi jo haukkunut pystyyn alaikäsen lapsen, kun on synnynnäisen ominaisuutensa johdosta Heidän varorahojaan kuluttanut eikä vaan hiljaa piilossa kuollut pois kuten olisi edullisinta.
t. toinen yhteiskunnan hyödyttömäksi loiseksi toteama autisti
Sinä olet hyödyllinen ja tarpeellinen, ihmiset puhuvat paljon roskaa kun eivät jotain oikein ymmärrä tai itse voivat huonosti, mutta ikävät kommentit eivät ole totta.
Millä tavalla hyödyllinen ja tarpeellinen?
Millä tavalla ikävät kommentit eivät ole totta?
Voisitko hieman selventää näitä väittämiäsi?
EriKysyisin sinulta, miksi ei? Miksi ihmisten ilmoille heittämät ikävyydet olisivat totta?
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, hänellä on annettavaa maailmalle olemisellaan. Hänellä on ainutkertainen kombinaatio lahjoja, mutta jo pelkästään olemassaolo on jollekulle lahja. Hymy, kyky innostua, taito, jokaisessa on jotakin joka tekee maailmamme rikkaaksi. Kenenkään ei tarvitse olla jokaiselle jotakin, mutta jokainen on omalla paikallaan erityisen tärkeä. Kysymys on niin laaja, siihen on miljardeja vastauksia, jokaisen ihmisen sisältä voi ammentaa aarteita esiin. Ikävät kommentit ympäriltä pyrkivät pysäyttämään kasvun kohti kukoistusta. Elämä kulkee omia ratojaan, toinen löytää elämäntehtävänsä varhain, toinen myöhemmin. Merkityksellisyys ei useinkaan ole mitattavissa yhteiskunnallisin keinoin. Enkä puhu vain nepsyistä. Raha, on kaikkein huonoin mittari ihmisen elämän arvolle."Miksi ihmisten ilmoille heittämät ikävyydet olisivat totta?"
Miksi eivät olisi totta? Vastasit kierrellen ja kaarrellen, kautta rantain ja vetten. Mielikuvamaailma on mielikuvamaailmaa. Asiat, niin kuin ne ovat ja tapahtuvat, ovat todellisuutta tässä maailmassa. Mielikuvat sen sijaan ovat mielikuvitusta pään sisällä.Vaikkapa siksi, että kommentit edustavat subjektiivisia näkemyksiä, eivät siis totuutta. Osaatko sinä vuorostasi kertoa yhden ikävän kommentin, joita autismista kärsivät saavat kuulla toisilta, joka olisi totta?
-kolmas, ei autisti, mutta ärsyyntynyt tästä jankkaajasta yhtä kaikki
Yksi ikävä kommentti on ärsyttäväksi jankkaajaksi haukkuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummalle mallille on Suomi mennyt. Autismeja, nipsuja, asburgereita, yliherkkiä lumihiutaleita. Väestörakenne väärinpäin ja nuorista joka viides joku bäykäbäy. Kuka helvetti tätä yhteiskuntaa enää pitää pystyssä? Paras varmaan, että viimeinen sammuttaa valot!
Pitäisiköhän tätä asiaa sitten tutkia hieman tarkemmin, olisko ideaa?
Vaikuttaisi siltä, että on jokin ympäristötekijä joka altistaa kasvun ja kehityksen sekä neurologisille häiriöille.
No ei ole. Ihan on geneettistä ja perinnöllistä.
Okei, I C, kerro ihmeessä lisää! Eli perinnöllinen, geneettinen häiriö, joka on yleistynyt räjähdysmäisesti, kiehtovaa! Oletan, että autistit sitten parittelee kuin kanit, vai miten olit tämän ajatellut?
Itse nepsy -nuoren äitinä uskallan kyllä ihan ammentaa tutkimustiedosta, että noin 60% diagnooseista sisältää viitteitä perinnöllisyydestä, toisin sanottuna 40% ei sisällä.
Sivusta, mutta mitä merkitystä sillä on? Itse olen huomannut, että vahvasti periytyy, mutta myös varmasti muita tekijöitä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nykyinen diagnosointi on mennyt mallille, jossa etenkin lapsien kohdalla laitetaan selkeästi käytöshäiriöisiä ja psyykkisesti oireilevia lapsia autismin alle. Ja nyt en puhu Sakarista - hän vaikuttaa aika klassiselta autistilta.
Ei periydy vahvasti.
* Autismikirjon häiriöiden periytyvyys
Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että perimällä on keskeinen vaikutus autismikirjon syntyyn. Viimeisten arvioiden mukaan autismikirjon periytyvyys on 64-91 % (3,4). Sisarusten riski häiriön kehittymiseen on noin 17,4-kertainen kuin väestössä keskimäärin, jos vanhemmalla sisaruksella on lapsuusiän autismi ja 8,4-kertainen, jos kyseessä on laajempi autismikirjo (2).*
Jep, periytyy kyllä vahvasti. Itse olen harkinnut, että uskallanko lähteä lastentekoon lievästi autistisen mieheni kanssa... Olen läheltä nähnyt, että autististen lasten kasvattaminen on aika rankkaa.
Autismin ja adhd:n vahva periytyminen on varmasti myös syy siihen, että nämä ovat yleistyneet näin paljon. Tuossakin perheessä myös toisella lapsella oli diagnoosi.
Molemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko autismi joku kehitysvamma? Ei siis koskaan työllisty ja tuota euroakaan valtionkassaan? Mistä johtuu ettei 20 vuotta sitten jääty kotiin makaamaan?
Silloin oltiin enemmän laitoksissa.
Elinajanodotekaan ei tämmöisillä ollut kovin kummoinen entisaikaan, joko itse tai joku muu piti siitä huolen. Tosin vielä ysärilläkin saattoi jonkun mummon peräkammarista löytyä kehitysvammainen aikuinen lapsi, sitä on vaan pidetty sitten kotona ja piilossa (ja tää on ihan tositarina).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mä en ymmärrä, miksi häntä yritetään väkisin sinne koulun penkille, kun ilmiselvästi ei tule muiden ihmisten kanssa toimeen ollenkaan. Haluaa olla siis yksin. Ja silti edelleen äiti on sitä mieltä että ammattikouluun vaan.
Meidän nepsyjen elämän laatu ja arvo mitataan tässä yhteiskunnassa sillä, pystyykö töihin eli nettoveronmaksajaksi vai ei. Täällä jengi jo haukkunut pystyyn alaikäsen lapsen, kun on synnynnäisen ominaisuutensa johdosta Heidän varorahojaan kuluttanut eikä vaan hiljaa piilossa kuollut pois kuten olisi edullisinta.
t. toinen yhteiskunnan hyödyttömäksi loiseksi toteama autisti
Sinä olet hyödyllinen ja tarpeellinen, ihmiset puhuvat paljon roskaa kun eivät jotain oikein ymmärrä tai itse voivat huonosti, mutta ikävät kommentit eivät ole totta.
Millä tavalla hyödyllinen ja tarpeellinen?
Millä tavalla ikävät kommentit eivät ole totta?
Voisitko hieman selventää näitä väittämiäsi?
EriKysyisin sinulta, miksi ei? Miksi ihmisten ilmoille heittämät ikävyydet olisivat totta?
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, hänellä on annettavaa maailmalle olemisellaan. Hänellä on ainutkertainen kombinaatio lahjoja, mutta jo pelkästään olemassaolo on jollekulle lahja. Hymy, kyky innostua, taito, jokaisessa on jotakin joka tekee maailmamme rikkaaksi. Kenenkään ei tarvitse olla jokaiselle jotakin, mutta jokainen on omalla paikallaan erityisen tärkeä. Kysymys on niin laaja, siihen on miljardeja vastauksia, jokaisen ihmisen sisältä voi ammentaa aarteita esiin. Ikävät kommentit ympäriltä pyrkivät pysäyttämään kasvun kohti kukoistusta. Elämä kulkee omia ratojaan, toinen löytää elämäntehtävänsä varhain, toinen myöhemmin. Merkityksellisyys ei useinkaan ole mitattavissa yhteiskunnallisin keinoin. Enkä puhu vain nepsyistä. Raha, on kaikkein huonoin mittari ihmisen elämän arvolle."Miksi ihmisten ilmoille heittämät ikävyydet olisivat totta?"
Miksi eivät olisi totta? Vastasit kierrellen ja kaarrellen, kautta rantain ja vetten. Mielikuvamaailma on mielikuvamaailmaa. Asiat, niin kuin ne ovat ja tapahtuvat, ovat todellisuutta tässä maailmassa. Mielikuvat sen sijaan ovat mielikuvitusta pään sisällä.Vaikkapa siksi, että kommentit edustavat subjektiivisia näkemyksiä, eivät siis totuutta. Osaatko sinä vuorostasi kertoa yhden ikävän kommentin, joita autismista kärsivät saavat kuulla toisilta, joka olisi totta?
-kolmas, ei autisti, mutta ärsyyntynyt tästä jankkaajasta yhtä kaikki
Yksi ikävä kommentti on ärsyttäväksi jankkaajaksi haukkuminen.
Aivan! Sehän olikin subjektiivinen näkemykseni ja todeksi sen tekisi vain se jos ärsyttävä jankkaaja itsekin kokisi olevansa sellainen. Ei ehkä edes se. Yhtä minun kommenttiani vasten voi olla kolmen henkilön paremmin tuntevan vastakkaista luonnehdintaa, oliko siis silloin juuri minun ikävä kommenttini totta vai juuri tuota mielikuvamaailmaa oman pääni sisällä?
Toisen ihmisen näkemystä itsestäsi et koskaan pysty täysin hallitsemaan ja toiselle ärsyttävä jankkaaja on toiselle kiinnostava väittelijä. Siksi tässä ketjussa mukana olevien, ikäviä kommentteja kuulleiden, ei kannata jäädä niitä murehtimaan. Ne eivät ole totta, ne ovat vain niitä esittävän henkilön mielipide, harvoin edes kovin harkittu tai perusteltu sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juippihan on tyhmä, kuin saapas.
Ei muuta kun kova kuri, ja kundi kouluun
(Hyysäys hevon kuuseen!)
Selvästi saa ja osaa pelata tietokoneella. Ruutuaika nollaan kokeeksi - ja ei, se ei vahingoita lasta.
Monet normaaliin kasvatukseen itsestäänselvyytenä kuuluvat asiat vahingoittavat autisteja. Heillä aivot toimivat eri tavalla kuin tavallisilla lapsilla. Siksi he hyötyvät erilaisesta kasvatuksesta kuin tavalliset lapset.
Monella autistilla koko elämä on siellä ruudussa. Sieltä löytyvät ne kanavat, joilla pystyy olemaan yhteydessä muihin ihmisiin.
Monelle myös tieto ja oppiminen ovat tärkeitä ja helpoiten saavutettavissa ruudun avulla.Pelaaminen voi olla myös erityinen mielenkiinnon kohde. Silloin kyse ei ole addiktiosta vaan pelien ja pelaamisen tutkimisesta.
Oma autistinen lapsi löysi pelien kautta tilastomatematiikan ja data-analytiikan, joita opiskelee vapaa-ajallaan. On vielä peruskoulussa ja siksi opiskelee vapaa-ajallaan.
Myös ahdist7neelle, masentuneelle tai vaikka koulukiusatulle nuorelle pelimaailma voi olla se paikka missä,pääsee pahaa maailmaa ja ankeaa arkeaan pakoon. Nettitutuille ei tarvitse kertoa olevansa kaveriton hylkiö, vaan saa kokemuksen sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta. En tiedä miten olisin itse selvinnyt koulukiusattuna yläasteen, jos vanhemmat olisivat kieltäneet kokonaan ruutuajan, joka oli parasta pakoa todellisuudesta. Nykyään olen töissäkäyvä akateemisesti koulutettu ihminen, minulla on lievä ADD.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mä en ymmärrä, miksi häntä yritetään väkisin sinne koulun penkille, kun ilmiselvästi ei tule muiden ihmisten kanssa toimeen ollenkaan. Haluaa olla siis yksin. Ja silti edelleen äiti on sitä mieltä että ammattikouluun vaan.
Meidän nepsyjen elämän laatu ja arvo mitataan tässä yhteiskunnassa sillä, pystyykö töihin eli nettoveronmaksajaksi vai ei. Täällä jengi jo haukkunut pystyyn alaikäsen lapsen, kun on synnynnäisen ominaisuutensa johdosta Heidän varorahojaan kuluttanut eikä vaan hiljaa piilossa kuollut pois kuten olisi edullisinta.
t. toinen yhteiskunnan hyödyttömäksi loiseksi toteama autisti
Minut on myös kiusattu lähes hengiltä ihan aikuisten, työssäkäyvien ihmisten toimesta autismini vuoksi. Meitä on paljon. Ei tulisi mieleenkään antaa anteeksi.
Antamalla anteeksi et oikeuta heidän tekojaan, vaan nouset niiden yläpuolelle. Ajattele niin, että lähes säälit ihmisiä, jotka purkavat oman pahan olonsa toisiin.
Antamalla anteeksi minä _sallin_ alentamisen ja kiusaamisen sekä itselleni että muille kaltaisilleni. En tunne sekuntiakaan sääliä ihmistä kohtaan, joka ylentää itsensä alentamalla muita heitä erilaisuudellaan/sairaudellaan. Siinä kohtaa sääli olisi sairautta.
Ei, vaan pointti anteeksiantamisessa on sinun oma hyvinvointisi. Eivät kiusaajat välitä annatko heille anteeksi vai et. Anteeksianto on yhtä kuin irti päästämistä. Päästät irti siitä huonosta ja kuluttavasta energiasta, jota kaunan kantaminen aiheuttaa sinulle itsellesi.
Ihminen tulee ikään kuin riippuvaiseksi siitä kaunasta. Tiedän omasta kokemuksesta; surumielisyydestä ja vihasta luopuminen on ollut kuin joutuisi luopumaan pitkä aikaisesta ystävästä. Olen paljon miettinyt miksi se tuntuu sellaiselta. Olen tulossa siihen tulokseen, että viha ja asioiden vatvominen peitti itseltäni sen faktan, että olin tilanteessa huonon kohtelun kohde. En pystynyt estämään sitä, päinvastoin, monella tapaa olin jopa asettanut itseni siihen tilanteeseen. En koskaan saanut anteeksipyyntöä, päin vastoin. Kai ajattelin, että niin kauan kun pidän kiinni siitä, että toinen henkilö toimi väärin ja oli ilkeä, koin että ikään kuin pidän kiinni jälkikäteen oikeuksistani ja toisenkin on tunnustettava ajan mittaan väärät tekonsa. Eli yritin kirjoittaa historiaa uudelleen niin, että en enää olisikaan voimaton ja keinoton uhri. Hirveän kuluttava ja persoonaa muuttava valinta pitää kiinni siitä kiukusta. Annoin anteeksi ihan omassa mielessäni. Totesin, että toinen oli pelokas ja heikko, eikä osannut toimia tilanteessa toisin. En kohtaa häntä enää koskaan; en enää välitä oppiiko hän mitään tapahtuneesta.
Näin juuri! Näin olen myös itse tehnyt. Siitä painolastista irti päästäminen on ollut vapauttavaa ja on itse asiassa kasvattanut itsevarmuuttani. Kiusaajia löytyy aina. On itsestä kiinni miten antaa niiden vaikuttaa itseesi. Kiusaajan mielipide ihmisestä ei ole totuus. Se on vain ongelmallisen ihmisen huonoa käytöstä.
Itse otin autistisen lapsen kotikouluun. Se oli hänen kohdallaan paras ratkaisu, vaikka monet lasut meistä sen takia tehtiinkin. Lastensuojelusta saatiin onneksi ymmärrystä.
Aluksi meni joitakin kuukausia lähikoulusta toipumiseen, mutta voinnin kohennuttua opiskelu alkoi sujumaan. Parhaimpina päivinä autismi ei oireile millään tavalla kun turha kuormitus on saatu pois. Mutta sitten jos kuormitusta tulee liikaa (esim jos pitää käydä koulussa tentissä), reagoi hän siihen kuten Sakari.
Se tietenkin huolettaa, että miten opinnot saa onnistumaan peruskoulun jälkeen. Etäopinnot olisivat varmasti paras ratkaisu.
Eipä tässä voi kuin edetä hetki kerrallaan ja toivoa parasta.