Lue keskustelun säännöt.
Autistinen Sakari ei saa tukea opiskeluun
06.09.2022 |
https://www.is.fi/perhe/art-2000009019990.html
Miksi tälläinen lapsi pakotetaan kouluun jos se aiheuttaa lapselle suurta kärsimystä ja vain lisää mielenterveysongelmia? Eikö tälläiselle lapselle kotikoulu tai nettiperuskoulu olisi hyvä ratkaisu? Peruskoulun jälkeen vaikka nettilukioon tai muuhun etäopiskelun mahdollistavaan kouluun.
Tällöin lapsi pääsisi opiskelemaan mielekkäässä turvallisessa ympäristössä ja saisi niitä tärkeitä onnistumisen kokemuksia. Jos lapsesta saakka pakotetaan johonkin missä väistämättä tulee epäonnistumaan, ei siitä seuraa mitään muuta kuin lisää ongelmia. Ties vaikka tämäkin lapsi päätyisi jonain päivänä itselleen mielekkääseen etätyöhön, niitä kun enenevässä määrin on tarjolla nykyään.
Kommentit (474)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko autismi joku kehitysvamma? Ei siis koskaan työllisty ja tuota euroakaan valtionkassaan? Mistä johtuu ettei 20 vuotta sitten jääty kotiin makaamaan?
Silloin oltiin enemmän laitoksissa.
Elinajanodotekaan ei tämmöisillä ollut kovin kummoinen entisaikaan, joko itse tai joku muu piti siitä huolen. Tosin vielä ysärilläkin saattoi jonkun mummon peräkammarista löytyä kehitysvammainen aikuinen lapsi, sitä on vaan pidetty sitten kotona ja piilossa (ja tää on ihan tositarina).
Tätä Etelä-Pohjanmaalla ja Vaasassa toivotaan toteutettavan yhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako, lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.
Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.
Se apu, mitä tällainen autisminkirjon lapsi tarvitsee on etäkoulu, kotikoulu (jos mahdollinen) tai jos edes pienryhmä, jossa jaksaisi olla. Näin kongnitiivisesti kyvykäs lapsi voisi varttua, opiskella vaikkapa tohtoriksi asti ja lopulta päästä myös töhin - sellaisiin, missä saa olla omassa rauhassa (näitäkin onneksi on). Yhteiskunta ei auta lasta jos tarjoaa tukea, mitä lapsi ei vammansa vuoksi tarvitse. Väärä tuki on yhteiskunnan resurssien tuhlausta (aika ja raha), lapsen ja perheen resurssien tuhlausta. Oikea tuki toisi yhteiskunnalle säästöjä ja auttaisi lasta eteenpäin elämässä.
Kyseinen lapsi ei pärjää lainkaan vieraassa ympäristössä ja on lähes lopettanut puhumisen. En osaa kuvitella millaista työtä hänelle löytyisi. -eri
Kun olisi saanut ajoissa oikeanlaista tukea ja terapiaa, ei oltaisi nyt tuossa pisteessä. Säästö lähtee ihan väärästä päästä kun pihistellään lasten terapioista ja tukitoimista, niistä tinkiminen aiheuttaa isommat kustannukset tulevaisuudessa, kun oireet pääsee vaan pahenemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako, lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.
Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.
Se apu, mitä tällainen autisminkirjon lapsi tarvitsee on etäkoulu, kotikoulu (jos mahdollinen) tai jos edes pienryhmä, jossa jaksaisi olla. Näin kongnitiivisesti kyvykäs lapsi voisi varttua, opiskella vaikkapa tohtoriksi asti ja lopulta päästä myös töhin - sellaisiin, missä saa olla omassa rauhassa (näitäkin onneksi on). Yhteiskunta ei auta lasta jos tarjoaa tukea, mitä lapsi ei vammansa vuoksi tarvitse. Väärä tuki on yhteiskunnan resurssien tuhlausta (aika ja raha), lapsen ja perheen resurssien tuhlausta. Oikea tuki toisi yhteiskunnalle säästöjä ja auttaisi lasta eteenpäin elämässä.
Kyseinen lapsi ei pärjää lainkaan vieraassa ympäristössä ja on lähes lopettanut puhumisen. En osaa kuvitella millaista työtä hänelle löytyisi. -eri
Lapsi on pienen elämänsä aikana mennyt ihan lukkoon, kun yritetty ja yritetty ja yritetty istua koulun penkillä vaikka se on mahdotonta. Lisäksi rampattu lääkäreissä ja ties missä.
Koulu kun alkaa ensin sujumaan tutussa ja turvallisessa ympäristössä (kotona/netissä), voi siitä asteittain kokeilla lisätä haasteita. Ei kukaan parane sillä että tiputetaan suoraan sinne painajaismaiseen ympäristöön, missä mennään ihan lukkoon ja ahdistutaan entisestään ja koetaan pelkkiä epäonnistumisia.
Maailma on täynnä erilaisia töitä missä ei tarvitse käydä kokoajan vieraissa paikoissa tai tavata vieraita ihmisiä. Tämä voi vaikka alkaa piirtämään ankkoja ja myymään niitä netissä jos siltä tuntuu. Olisi sekin parempi kuin se että istuu lopulta jossain mielisairaalassa tai vankilassa tai makaa haudassa kun lopulta kaikki on vaan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Todella vahvasti autistiselta vaikuttaa.
Autistinen lapsi tarvitsee arjen suoriutumista tukevaa toimintaterapiaa 5-vuotiaasta alkaen. Autistiset ei pärjää yleisopetuksessa. On järkyttävää, että monissa kunnissa on lopetettu autismiluokat kokonaan. Autismiluokalla saisi olla maks. 6-8 oppilasta, tilojen toimivuudesta riippuen.
Jutun perusteella Sakarilla ei ole kehitysvammaa.
Autistinen henkilö voi vaikka väitellä tohtoriksi, ja löytää itselleen sopivan ammatin. Tämän vuoksi juuri näitä ei-kehitysvammaisia autisteja pitäisi tukea riittävästi. Se on yhteiskunnalle edullisinta.
Toimintaterapia 5-12 vuotiaana, esiopetus ja peruskoulu autismiluokalla. Tämän jälkeen moni kykenee menemään lukioon, esim. etänä. Jos lasta ei ole ajoissa tuettu, ja saatu riittävää ohjausta, lopputulos on IS jutun kaltainen.
Minä kyllä olen ollu yleisopetuksessa käytännössä koko peruskoulun plus lukion. T. yliopisto-opiskelija, jolla on autisminkirjon diagnoosi. Mutta siihen oli tuota mainitsemaasi tukea
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako, lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.
Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.
Se apu, mitä tällainen autisminkirjon lapsi tarvitsee on etäkoulu, kotikoulu (jos mahdollinen) tai jos edes pienryhmä, jossa jaksaisi olla. Näin kongnitiivisesti kyvykäs lapsi voisi varttua, opiskella vaikkapa tohtoriksi asti ja lopulta päästä myös töhin - sellaisiin, missä saa olla omassa rauhassa (näitäkin onneksi on). Yhteiskunta ei auta lasta jos tarjoaa tukea, mitä lapsi ei vammansa vuoksi tarvitse. Väärä tuki on yhteiskunnan resurssien tuhlausta (aika ja raha), lapsen ja perheen resurssien tuhlausta. Oikea tuki toisi yhteiskunnalle säästöjä ja auttaisi lasta eteenpäin elämässä.
Kyseinen lapsi ei pärjää lainkaan vieraassa ympäristössä ja on lähes lopettanut puhumisen. En osaa kuvitella millaista työtä hänelle löytyisi. -eri
Kannattaa katsoa ympärille. Lukuisia menestyneitä ihmisiä kuten keksijöitä, yritysjohtajia, säveltäjiä, fyysikkoja jne on autisminkirjolla ja usein heille koulusika on voinut olla tuskaa. Jos vaikka oma lapsesi pelkää jotain asiaa, niin lyttäätkö siihen hänen koko elämänsä. Etkö usko, että lapsesi voisi kehittyä. Autisteilla tämä tottuminen vie paljon enemmän aikaa. Voi olla, että 20-vuotiaana kykenee sietämään hieman sosiaalisia tilanteita vieraiden ihmisten kassa,jos oma motivaatio tukee sitä tarpeeksi ja asiat on ennakoitu.
Kuinka moni keksijä tai yritysjohtaja on ollut 17-vuotiaana samassa tilanteessa kuin jutun poika?
Mistäpä tiedät?
Kysyin edelliseltä kirjoittajalta, kuinka moni lähes täysi-ikäisenä on käytännössä lopettanut puhumisen ja vetäytyy huoneeseensa peiton alle vieraiden ääniä kuullessaan - ja silti johtaa menestyksekkäästi yritystä tai tekee merkittäviä keksintöjä?
Luulen että tässä ketjussa aika moni puhuu autismista yleisellä tasolla eikä pelkästään Sakarin suhteen. Minä olen ainakin kommentoinut sillä perusteella, että jos autismiin suhtauduttaisiin oikealla tavalla heti nuoresta pitäen, saattaisi ne kasvukivut olla huomattavasti helpompia kestää. Selviäähän se tuosta uutisestakin kuinka pahaksi tilanne voi eskaloitua jos ongelmiin ei puututa hyvissä ajoin. Oliko 3 luokkalainen kun oli jo puhunut itsemurhasta? Siinäkin olisi jo pari vuotta sitten voitu päätyä kotikouluratkaisuun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako, lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.
Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.
Se apu, mitä tällainen autisminkirjon lapsi tarvitsee on etäkoulu, kotikoulu (jos mahdollinen) tai jos edes pienryhmä, jossa jaksaisi olla. Näin kongnitiivisesti kyvykäs lapsi voisi varttua, opiskella vaikkapa tohtoriksi asti ja lopulta päästä myös töhin - sellaisiin, missä saa olla omassa rauhassa (näitäkin onneksi on). Yhteiskunta ei auta lasta jos tarjoaa tukea, mitä lapsi ei vammansa vuoksi tarvitse. Väärä tuki on yhteiskunnan resurssien tuhlausta (aika ja raha), lapsen ja perheen resurssien tuhlausta. Oikea tuki toisi yhteiskunnalle säästöjä ja auttaisi lasta eteenpäin elämässä.
Kyseinen lapsi ei pärjää lainkaan vieraassa ympäristössä ja on lähes lopettanut puhumisen. En osaa kuvitella millaista työtä hänelle löytyisi. -eri
Kun olisi saanut ajoissa oikeanlaista tukea ja terapiaa, ei oltaisi nyt tuossa pisteessä. Säästö lähtee ihan väärästä päästä kun pihistellään lasten terapioista ja tukitoimista, niistä tinkiminen aiheuttaa isommat kustannukset tulevaisuudessa, kun oireet pääsee vaan pahenemaan.
Ongelma on se, ettei nenttiyhteiskunta halua/osaa kuntouttaa autistin kannalta toimivasti. Pusketaan kohti sitä normaalia, jota ei koskaan tulla tavoittamaan. Tai sietämistä. Tai ylipäätään jotakin täysin absurdia, autistin kannalta toimimatonta scheissea. Emme me integroidu koskaan sillä tavoin kun nentit olettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako, lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.
Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.
Se apu, mitä tällainen autisminkirjon lapsi tarvitsee on etäkoulu, kotikoulu (jos mahdollinen) tai jos edes pienryhmä, jossa jaksaisi olla. Näin kongnitiivisesti kyvykäs lapsi voisi varttua, opiskella vaikkapa tohtoriksi asti ja lopulta päästä myös töhin - sellaisiin, missä saa olla omassa rauhassa (näitäkin onneksi on). Yhteiskunta ei auta lasta jos tarjoaa tukea, mitä lapsi ei vammansa vuoksi tarvitse. Väärä tuki on yhteiskunnan resurssien tuhlausta (aika ja raha), lapsen ja perheen resurssien tuhlausta. Oikea tuki toisi yhteiskunnalle säästöjä ja auttaisi lasta eteenpäin elämässä.
Kyseinen lapsi ei pärjää lainkaan vieraassa ympäristössä ja on lähes lopettanut puhumisen. En osaa kuvitella millaista työtä hänelle löytyisi. -eri
Kun olisi saanut ajoissa oikeanlaista tukea ja terapiaa, ei oltaisi nyt tuossa pisteessä. Säästö lähtee ihan väärästä päästä kun pihistellään lasten terapioista ja tukitoimista, niistä tinkiminen aiheuttaa isommat kustannukset tulevaisuudessa, kun oireet pääsee vaan pahenemaan.
Ongelma on se, ettei nenttiyhteiskunta halua/osaa kuntouttaa autistin kannalta toimivasti. Pusketaan kohti sitä normaalia, jota ei koskaan tulla tavoittamaan. Tai sietämistä. Tai ylipäätään jotakin täysin absurdia, autistin kannalta toimimatonta scheissea. Emme me integroidu koskaan sillä tavoin kun nentit olettaa.
Tämä.
Autisti menee vaikka työkkäriin ja sanoo että haluaa työskennellä itsenäisesti autisminsa takia. Autistille ei suinkaan yritetä etsiä työtä mitä hän voisi tehdä yksin, vaan sanotaan että autisti pitää kuntouttaa eroon sosiaalisista peloistaan ja sosiaalisesta kömpelöydestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako, lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.
Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.
Se apu, mitä tällainen autisminkirjon lapsi tarvitsee on etäkoulu, kotikoulu (jos mahdollinen) tai jos edes pienryhmä, jossa jaksaisi olla. Näin kongnitiivisesti kyvykäs lapsi voisi varttua, opiskella vaikkapa tohtoriksi asti ja lopulta päästä myös töhin - sellaisiin, missä saa olla omassa rauhassa (näitäkin onneksi on). Yhteiskunta ei auta lasta jos tarjoaa tukea, mitä lapsi ei vammansa vuoksi tarvitse. Väärä tuki on yhteiskunnan resurssien tuhlausta (aika ja raha), lapsen ja perheen resurssien tuhlausta. Oikea tuki toisi yhteiskunnalle säästöjä ja auttaisi lasta eteenpäin elämässä.
Kyseinen lapsi ei pärjää lainkaan vieraassa ympäristössä ja on lähes lopettanut puhumisen. En osaa kuvitella millaista työtä hänelle löytyisi. -eri
Kun olisi saanut ajoissa oikeanlaista tukea ja terapiaa, ei oltaisi nyt tuossa pisteessä. Säästö lähtee ihan väärästä päästä kun pihistellään lasten terapioista ja tukitoimista, niistä tinkiminen aiheuttaa isommat kustannukset tulevaisuudessa, kun oireet pääsee vaan pahenemaan.
Ongelma on se, ettei nenttiyhteiskunta halua/osaa kuntouttaa autistin kannalta toimivasti. Pusketaan kohti sitä normaalia, jota ei koskaan tulla tavoittamaan. Tai sietämistä. Tai ylipäätään jotakin täysin absurdia, autistin kannalta toimimatonta scheissea. Emme me integroidu koskaan sillä tavoin kun nentit olettaa.
Tämä.
Autisti menee vaikka työkkäriin ja sanoo että haluaa työskennellä itsenäisesti autisminsa takia. Autistille ei suinkaan yritetä etsiä työtä mitä hän voisi tehdä yksin, vaan sanotaan että autisti pitää kuntouttaa eroon sosiaalisista peloistaan ja sosiaalisesta kömpelöydestään.
Tästä kuntoutuksesta sitten aiheutuu seuraavaa: autisti ylikuormittuu ja stressaantuu lopullisesti, ja se pienikin työkyky menetetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako, lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.
Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.
Se apu, mitä tällainen autisminkirjon lapsi tarvitsee on etäkoulu, kotikoulu (jos mahdollinen) tai jos edes pienryhmä, jossa jaksaisi olla. Näin kongnitiivisesti kyvykäs lapsi voisi varttua, opiskella vaikkapa tohtoriksi asti ja lopulta päästä myös töhin - sellaisiin, missä saa olla omassa rauhassa (näitäkin onneksi on). Yhteiskunta ei auta lasta jos tarjoaa tukea, mitä lapsi ei vammansa vuoksi tarvitse. Väärä tuki on yhteiskunnan resurssien tuhlausta (aika ja raha), lapsen ja perheen resurssien tuhlausta. Oikea tuki toisi yhteiskunnalle säästöjä ja auttaisi lasta eteenpäin elämässä.
Kyseinen lapsi ei pärjää lainkaan vieraassa ympäristössä ja on lähes lopettanut puhumisen. En osaa kuvitella millaista työtä hänelle löytyisi. -eri
Kun olisi saanut ajoissa oikeanlaista tukea ja terapiaa, ei oltaisi nyt tuossa pisteessä. Säästö lähtee ihan väärästä päästä kun pihistellään lasten terapioista ja tukitoimista, niistä tinkiminen aiheuttaa isommat kustannukset tulevaisuudessa, kun oireet pääsee vaan pahenemaan.
Ongelma on se, ettei nenttiyhteiskunta halua/osaa kuntouttaa autistin kannalta toimivasti. Pusketaan kohti sitä normaalia, jota ei koskaan tulla tavoittamaan. Tai sietämistä. Tai ylipäätään jotakin täysin absurdia, autistin kannalta toimimatonta scheissea. Emme me integroidu koskaan sillä tavoin kun nentit olettaa.
Kunnioitan kyllä mielipidettäsi, mutta minusta tuntuu todella ikävältä että yleistät oman kokemukseksi koskemaan meitä kaikkia, joilla on erilainen elämä ja luonne mutta sama diagnoosi. Minä itse haluan kyllä elää samassa maailmassa muiden kanssa. Ei se minun miekestäni oli "scheissea" tai sitten en ole sellaista kohdannut. Tai se ettei kykenisi saavuttamaan normaalia, aiheuttaa mielikuvan että jos jollain on autismi, asperger tms häb ei mitenkään kykenisi vaikka toimimaan niin ettei loukkaa toista. Autismiin voi kuulua myös se, että ottaa tämän tapaiset mielipiteet turhan tosissaan. Me olemme erilaisia. Älä puhu niin kuin emme olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako, lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.
Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.
Se apu, mitä tällainen autisminkirjon lapsi tarvitsee on etäkoulu, kotikoulu (jos mahdollinen) tai jos edes pienryhmä, jossa jaksaisi olla. Näin kongnitiivisesti kyvykäs lapsi voisi varttua, opiskella vaikkapa tohtoriksi asti ja lopulta päästä myös töhin - sellaisiin, missä saa olla omassa rauhassa (näitäkin onneksi on). Yhteiskunta ei auta lasta jos tarjoaa tukea, mitä lapsi ei vammansa vuoksi tarvitse. Väärä tuki on yhteiskunnan resurssien tuhlausta (aika ja raha), lapsen ja perheen resurssien tuhlausta. Oikea tuki toisi yhteiskunnalle säästöjä ja auttaisi lasta eteenpäin elämässä.
Kyseinen lapsi ei pärjää lainkaan vieraassa ympäristössä ja on lähes lopettanut puhumisen. En osaa kuvitella millaista työtä hänelle löytyisi. -eri
Kun olisi saanut ajoissa oikeanlaista tukea ja terapiaa, ei oltaisi nyt tuossa pisteessä. Säästö lähtee ihan väärästä päästä kun pihistellään lasten terapioista ja tukitoimista, niistä tinkiminen aiheuttaa isommat kustannukset tulevaisuudessa, kun oireet pääsee vaan pahenemaan.
Ongelma on se, ettei nenttiyhteiskunta halua/osaa kuntouttaa autistin kannalta toimivasti. Pusketaan kohti sitä normaalia, jota ei koskaan tulla tavoittamaan. Tai sietämistä. Tai ylipäätään jotakin täysin absurdia, autistin kannalta toimimatonta scheissea. Emme me integroidu koskaan sillä tavoin kun nentit olettaa.
Tämä.
Autisti menee vaikka työkkäriin ja sanoo että haluaa työskennellä itsenäisesti autisminsa takia. Autistille ei suinkaan yritetä etsiä työtä mitä hän voisi tehdä yksin, vaan sanotaan että autisti pitää kuntouttaa eroon sosiaalisista peloistaan ja sosiaalisesta kömpelöydestään.
Tästä kuntoutuksesta sitten aiheutuu seuraavaa: autisti ylikuormittuu ja stressaantuu lopullisesti, ja se pienikin työkyky menetetään.
Riippuu kyllä ihan kuntoutuksesta. Tarkoittaako tuo kaikkea kuntoutusta vai jotain tiettyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako, lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.
Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.
Se apu, mitä tällainen autisminkirjon lapsi tarvitsee on etäkoulu, kotikoulu (jos mahdollinen) tai jos edes pienryhmä, jossa jaksaisi olla. Näin kongnitiivisesti kyvykäs lapsi voisi varttua, opiskella vaikkapa tohtoriksi asti ja lopulta päästä myös töhin - sellaisiin, missä saa olla omassa rauhassa (näitäkin onneksi on). Yhteiskunta ei auta lasta jos tarjoaa tukea, mitä lapsi ei vammansa vuoksi tarvitse. Väärä tuki on yhteiskunnan resurssien tuhlausta (aika ja raha), lapsen ja perheen resurssien tuhlausta. Oikea tuki toisi yhteiskunnalle säästöjä ja auttaisi lasta eteenpäin elämässä.
Kyseinen lapsi ei pärjää lainkaan vieraassa ympäristössä ja on lähes lopettanut puhumisen. En osaa kuvitella millaista työtä hänelle löytyisi. -eri
Kun olisi saanut ajoissa oikeanlaista tukea ja terapiaa, ei oltaisi nyt tuossa pisteessä. Säästö lähtee ihan väärästä päästä kun pihistellään lasten terapioista ja tukitoimista, niistä tinkiminen aiheuttaa isommat kustannukset tulevaisuudessa, kun oireet pääsee vaan pahenemaan.
Ongelma on se, ettei nenttiyhteiskunta halua/osaa kuntouttaa autistin kannalta toimivasti. Pusketaan kohti sitä normaalia, jota ei koskaan tulla tavoittamaan. Tai sietämistä. Tai ylipäätään jotakin täysin absurdia, autistin kannalta toimimatonta scheissea. Emme me integroidu koskaan sillä tavoin kun nentit olettaa.
Tämä.
Autisti menee vaikka työkkäriin ja sanoo että haluaa työskennellä itsenäisesti autisminsa takia. Autistille ei suinkaan yritetä etsiä työtä mitä hän voisi tehdä yksin, vaan sanotaan että autisti pitää kuntouttaa eroon sosiaalisista peloistaan ja sosiaalisesta kömpelöydestään.
Tästä kuntoutuksesta sitten aiheutuu seuraavaa: autisti ylikuormittuu ja stressaantuu lopullisesti, ja se pienikin työkyky menetetään.
Riippuu kyllä ihan kuntoutuksesta. Tarkoittaako tuo kaikkea kuntoutusta vai jotain tiettyä?
Lapsille suunnatusta esimerkiksi ABA, joka on myös homoihin käytetty eheytyshoito. Autismikuntoutus on aika kuvottava ja moraaliton genre kun sitä lähtee kaivelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä autismikuntoutuksessa edes tapahtuu? Onko jollain kokemusta?
Vierailija kirjoitti:
Mitä autismikuntoutuksessa edes tapahtuu? Onko jollain kokemusta?
Voin kertoa vain oman kokemukseni, joka on kolmivuotinen neuropsykiatrinen, terapialuonteinen kuntoutus neuropsykologin vastaanotolla. Tätä tukee Kela.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä autismikuntoutuksessa edes tapahtuu? Onko jollain kokemusta?
Voin kertoa vain oman kokemukseni, joka on kolmivuotinen neuropsykiatrinen, terapialuonteinen kuntoutus neuropsykologin vastaanotolla. Tätä tukee Kela.
No oliko apua? Vai aloitko voimaan vaan huonommin? En ole varma kuka tässä ketjussa on kukakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä autismikuntoutuksessa edes tapahtuu? Onko jollain kokemusta?
Voin kertoa vain oman kokemukseni, joka on kolmivuotinen neuropsykiatrinen, terapialuonteinen kuntoutus neuropsykologin vastaanotolla. Tätä tukee Kela.
No oliko apua? Vai aloitko voimaan vaan huonommin? En ole varma kuka tässä ketjussa on kukakin.
Oli huomattavaa apua. Tilanteeni tosin aivan toinen kuin Sakarilla, mutta kuormittava ja täysin lukossa. En tiedä mitä kaikkea ihmiset kuvittelevat *avuksi*, mutta minut se piti muutaman vuoden hengissä - kirjaimellisesti. Samoin toimintakykyni edes jonkinlaisena. Nuo vuodet olivat muutamastakin syystä elämässäni kriittisiä, joten kaipasin ehdottomasti tukea.
PalstaTrolli kirjoitti:
Mutta Sakaria ei voi laittaa pienluokkaan tai erityiskouluun, koska ihmisoikeudet.
Hienosti autettu!
Kyse ei ole ihmisoikeuksista vaan rahan säästämisestä. Täällä Helsingissä on erityisluokat lakkautettu lähes kaikki. Vielä 20 v. sitten niitä oli. Nyt on inkluusio ja lässytetään että ei saa eristää muista ja kaikki on samalla viivalla jne. Paskapuhetta. Kaikki tietävät, että kyse on vain rahasta.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummalle mallille on Suomi mennyt. Autismeja, nipsuja, asburgereita, yliherkkiä lumihiutaleita. Väestörakenne väärinpäin ja nuorista joka viides joku bäykäbäy. Kuka helvetti tätä yhteiskuntaa enää pitää pystyssä? Paras varmaan, että viimeinen sammuttaa valot!
Pitäisiköhän tätä asiaa sitten tutkia hieman tarkemmin, olisko ideaa?
Vaikuttaisi siltä, että on jokin ympäristötekijä joka altistaa kasvun ja kehityksen sekä neurologisille häiriöille.
No ei ole. Ihan on geneettistä ja perinnöllistä.
Okei, I C, kerro ihmeessä lisää! Eli perinnöllinen, geneettinen häiriö, joka on yleistynyt räjähdysmäisesti, kiehtovaa! Oletan, että autistit sitten parittelee kuin kanit, vai miten olit tämän ajatellut?
Itse nepsy -nuoren äitinä uskallan kyllä ihan ammentaa tutkimustiedosta, että noin 60% diagnooseista sisältää viitteitä perinnöllisyydestä, toisin sanottuna 40% ei sisällä.
Sivusta, mutta mitä merkitystä sillä on? Itse olen huomannut, että vahvasti periytyy, mutta myös varmasti muita tekijöitä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nykyinen diagnosointi on mennyt mallille, jossa etenkin lapsien kohdalla laitetaan selkeästi käytöshäiriöisiä ja psyykkisesti oireilevia lapsia autismin alle. Ja nyt en puhu Sakarista - hän vaikuttaa aika klassiselta autistilta.
Ei periydy vahvasti.
* Autismikirjon häiriöiden periytyvyys
Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että perimällä on keskeinen vaikutus autismikirjon syntyyn. Viimeisten arvioiden mukaan autismikirjon periytyvyys on 64-91 % (3,4). Sisarusten riski häiriön kehittymiseen on noin 17,4-kertainen kuin väestössä keskimäärin, jos vanhemmalla sisaruksella on lapsuusiän autismi ja 8,4-kertainen, jos kyseessä on laajempi autismikirjo (2).*
Miten muka autismi voi periytynyt yli 50 %.
Eihän mikään dominoiva tauti voi periytyä sen enempää kuin puolelle, kun toinen geeni tulee toiselta vanhemmalta.
Dominoivat ominaisuudet periytyvät enemmän kuin 50%. Siksi ne ovat dominoivia.
Dominoiva periytyminen vaatii virhegeenin toiselta vanhemmalta. Silloin jokaisella lapsella on 50% mahdollisuus saada sama geeni. Voi olla myös 100% mahdollisuus jonkun geenin kohdalla, silloin tietenkin sama sairaus tai oireyhtymä on aina vanhemmalla. Peittyvä periytyminen vaatii tietyn geenin kummaltakin vanhemmalta ja tällöin on 25% mahdollisuus lapsella samaan, 25% virhegeenin joka ei anna oireita ja 50 % täysin ilman tuota geenivirhettä.
Autismi ei periydy millään edellämainitulla tavalla. Suvussa voi periytyä taipumus, mutta ei autismi sinänsä periydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä autismikuntoutuksessa edes tapahtuu? Onko jollain kokemusta?
Voin kertoa vain oman kokemukseni, joka on kolmivuotinen neuropsykiatrinen, terapialuonteinen kuntoutus neuropsykologin vastaanotolla. Tätä tukee Kela.
No oliko apua? Vai aloitko voimaan vaan huonommin? En ole varma kuka tässä ketjussa on kukakin.
Oli huomattavaa apua. Tilanteeni tosin aivan toinen kuin Sakarilla, mutta kuormittava ja täysin lukossa. En tiedä mitä kaikkea ihmiset kuvittelevat *avuksi*, mutta minut se piti muutaman vuoden hengissä - kirjaimellisesti. Samoin toimintakykyni edes jonkinlaisena. Nuo vuodet olivat muutamastakin syystä elämässäni kriittisiä, joten kaipasin ehdottomasti tukea.
Mitä se kuntoutus piti sisällään? T. Nepsy jota kiinnostaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä autismikuntoutuksessa edes tapahtuu? Onko jollain kokemusta?
Voin kertoa vain oman kokemukseni, joka on kolmivuotinen neuropsykiatrinen, terapialuonteinen kuntoutus neuropsykologin vastaanotolla. Tätä tukee Kela.
No oliko apua? Vai aloitko voimaan vaan huonommin? En ole varma kuka tässä ketjussa on kukakin.
Oli huomattavaa apua. Tilanteeni tosin aivan toinen kuin Sakarilla, mutta kuormittava ja täysin lukossa. En tiedä mitä kaikkea ihmiset kuvittelevat *avuksi*, mutta minut se piti muutaman vuoden hengissä - kirjaimellisesti. Samoin toimintakykyni edes jonkinlaisena. Nuo vuodet olivat muutamastakin syystä elämässäni kriittisiä, joten kaipasin ehdottomasti tukea.
Mitä se kuntoutus piti sisällään? T. Nepsy jota kiinnostaa
https://www.kela.fi/neuropsykologinen-kuntoutus
Kuntoutus laaditaan jokaisen tarpeisiin sopivaksi.
Tämähän se. Minulla on autismin lisäksi vaikea fyysinen sairaus. Ihan työssäkäyvän, keski-ikäisen ihmisen toimesta on pilkattu pienistä piireistä ja rajoittuneesta sosiaalisesta elämästä. Uskomatonta, vaan niin totta! Onneksi on nettiystävät.