Lue keskustelun säännöt.
Autistinen Sakari ei saa tukea opiskeluun
06.09.2022 |
https://www.is.fi/perhe/art-2000009019990.html
Miksi tälläinen lapsi pakotetaan kouluun jos se aiheuttaa lapselle suurta kärsimystä ja vain lisää mielenterveysongelmia? Eikö tälläiselle lapselle kotikoulu tai nettiperuskoulu olisi hyvä ratkaisu? Peruskoulun jälkeen vaikka nettilukioon tai muuhun etäopiskelun mahdollistavaan kouluun.
Tällöin lapsi pääsisi opiskelemaan mielekkäässä turvallisessa ympäristössä ja saisi niitä tärkeitä onnistumisen kokemuksia. Jos lapsesta saakka pakotetaan johonkin missä väistämättä tulee epäonnistumaan, ei siitä seuraa mitään muuta kuin lisää ongelmia. Ties vaikka tämäkin lapsi päätyisi jonain päivänä itselleen mielekkääseen etätyöhön, niitä kun enenevässä määrin on tarjolla nykyään.
Kommentit (474)
Vierailija kirjoitti:
Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako, lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.
Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.
Samaa mietin. Pojan ongelmat olivat todella pahoja ja apua on tullut vaikka mitä. Ymmärrän toki että turhautumista pitää purkaa johonkin, onhan tuo kamala tilanne. Mutta ei yhteiskunta ihmeisiin pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mä en ymmärrä, miksi häntä yritetään väkisin sinne koulun penkille, kun ilmiselvästi ei tule muiden ihmisten kanssa toimeen ollenkaan. Haluaa olla siis yksin. Ja silti edelleen äiti on sitä mieltä että ammattikouluun vaan.
Meidän nepsyjen elämän laatu ja arvo mitataan tässä yhteiskunnassa sillä, pystyykö töihin eli nettoveronmaksajaksi vai ei. Täällä jengi jo haukkunut pystyyn alaikäsen lapsen, kun on synnynnäisen ominaisuutensa johdosta Heidän varorahojaan kuluttanut eikä vaan hiljaa piilossa kuollut pois kuten olisi edullisinta.
t. toinen yhteiskunnan hyödyttömäksi loiseksi toteama autisti
Minut on myös kiusattu lähes hengiltä ihan aikuisten, työssäkäyvien ihmisten toimesta autismini vuoksi. Meitä on paljon. Ei tulisi mieleenkään antaa anteeksi.
Antamalla anteeksi et oikeuta heidän tekojaan, vaan nouset niiden yläpuolelle. Ajattele niin, että lähes säälit ihmisiä, jotka purkavat oman pahan olonsa toisiin.
Antamalla anteeksi minä _sallin_ alentamisen ja kiusaamisen sekä itselleni että muille kaltaisilleni. En tunne sekuntiakaan sääliä ihmistä kohtaan, joka ylentää itsensä alentamalla muita heitä erilaisuudellaan/sairaudellaan. Siinä kohtaa sääli olisi sairautta.
Ei, vaan pointti anteeksiantamisessa on sinun oma hyvinvointisi. Eivät kiusaajat välitä annatko heille anteeksi vai et. Anteeksianto on yhtä kuin irti päästämistä. Päästät irti siitä huonosta ja kuluttavasta energiasta, jota kaunan kantaminen aiheuttaa sinulle itsellesi.
Tää on ihan täysi myytti, että pitäisi antaa anteeksi rääkkääjälleen voidakseen eheytyä rääkkäämisestä. Toistelemalla sitä rääkätyille ajat vain rääkkääjien etua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mä en ymmärrä, miksi häntä yritetään väkisin sinne koulun penkille, kun ilmiselvästi ei tule muiden ihmisten kanssa toimeen ollenkaan. Haluaa olla siis yksin. Ja silti edelleen äiti on sitä mieltä että ammattikouluun vaan.
Meidän nepsyjen elämän laatu ja arvo mitataan tässä yhteiskunnassa sillä, pystyykö töihin eli nettoveronmaksajaksi vai ei. Täällä jengi jo haukkunut pystyyn alaikäsen lapsen, kun on synnynnäisen ominaisuutensa johdosta Heidän varorahojaan kuluttanut eikä vaan hiljaa piilossa kuollut pois kuten olisi edullisinta.
t. toinen yhteiskunnan hyödyttömäksi loiseksi toteama autisti
Minut on myös kiusattu lähes hengiltä ihan aikuisten, työssäkäyvien ihmisten toimesta autismini vuoksi. Meitä on paljon. Ei tulisi mieleenkään antaa anteeksi.
Antamalla anteeksi et oikeuta heidän tekojaan, vaan nouset niiden yläpuolelle. Ajattele niin, että lähes säälit ihmisiä, jotka purkavat oman pahan olonsa toisiin.
Antamalla anteeksi minä _sallin_ alentamisen ja kiusaamisen sekä itselleni että muille kaltaisilleni. En tunne sekuntiakaan sääliä ihmistä kohtaan, joka ylentää itsensä alentamalla muita heitä erilaisuudellaan/sairaudellaan. Siinä kohtaa sääli olisi sairautta.
Ei, vaan pointti anteeksiantamisessa on sinun oma hyvinvointisi. Eivät kiusaajat välitä annatko heille anteeksi vai et. Anteeksianto on yhtä kuin irti päästämistä. Päästät irti siitä huonosta ja kuluttavasta energiasta, jota kaunan kantaminen aiheuttaa sinulle itsellesi.
Tää on ihan täysi myytti, että pitäisi antaa anteeksi rääkkääjälleen voidakseen eheytyä rääkkäämisestä. Toistelemalla sitä rääkätyille ajat vain rääkkääjien etua.
Tuo on uskomatonta soopaa. Ja ettei *kiusaaja välitä*. Ihan varmasti välittää kun _laitetaan_ _välittämään_. Kaikkeen löytyy konstit. Pahinta on antaa olla ja yrittää unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako, lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.
Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.
Se apu, mitä tällainen autisminkirjon lapsi tarvitsee on etäkoulu, kotikoulu (jos mahdollinen) tai jos edes pienryhmä, jossa jaksaisi olla. Näin kongnitiivisesti kyvykäs lapsi voisi varttua, opiskella vaikkapa tohtoriksi asti ja lopulta päästä myös töhin - sellaisiin, missä saa olla omassa rauhassa (näitäkin onneksi on). Yhteiskunta ei auta lasta jos tarjoaa tukea, mitä lapsi ei vammansa vuoksi tarvitse. Väärä tuki on yhteiskunnan resurssien tuhlausta (aika ja raha), lapsen ja perheen resurssien tuhlausta. Oikea tuki toisi yhteiskunnalle säästöjä ja auttaisi lasta eteenpäin elämässä.
Kyseinen lapsi ei pärjää lainkaan vieraassa ympäristössä ja on lähes lopettanut puhumisen. En osaa kuvitella millaista työtä hänelle löytyisi. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako, lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.
Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.
Se apu, mitä tällainen autisminkirjon lapsi tarvitsee on etäkoulu, kotikoulu (jos mahdollinen) tai jos edes pienryhmä, jossa jaksaisi olla. Näin kongnitiivisesti kyvykäs lapsi voisi varttua, opiskella vaikkapa tohtoriksi asti ja lopulta päästä myös töhin - sellaisiin, missä saa olla omassa rauhassa (näitäkin onneksi on). Yhteiskunta ei auta lasta jos tarjoaa tukea, mitä lapsi ei vammansa vuoksi tarvitse. Väärä tuki on yhteiskunnan resurssien tuhlausta (aika ja raha), lapsen ja perheen resurssien tuhlausta. Oikea tuki toisi yhteiskunnalle säästöjä ja auttaisi lasta eteenpäin elämässä.
Kyseinen lapsi ei pärjää lainkaan vieraassa ympäristössä ja on lähes lopettanut puhumisen. En osaa kuvitella millaista työtä hänelle löytyisi. -eri
Ei siihen sinun mielikuvituksettomuuttasi tarvitakaan. Vain tukitoimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummalle mallille on Suomi mennyt. Autismeja, nipsuja, asburgereita, yliherkkiä lumihiutaleita. Väestörakenne väärinpäin ja nuorista joka viides joku bäykäbäy. Kuka helvetti tätä yhteiskuntaa enää pitää pystyssä? Paras varmaan, että viimeinen sammuttaa valot!
Pitäisiköhän tätä asiaa sitten tutkia hieman tarkemmin, olisko ideaa?
Vaikuttaisi siltä, että on jokin ympäristötekijä joka altistaa kasvun ja kehityksen sekä neurologisille häiriöille.
No ei ole. Ihan on geneettistä ja perinnöllistä.
Okei, I C, kerro ihmeessä lisää! Eli perinnöllinen, geneettinen häiriö, joka on yleistynyt räjähdysmäisesti, kiehtovaa! Oletan, että autistit sitten parittelee kuin kanit, vai miten olit tämän ajatellut?
Itse nepsy -nuoren äitinä uskallan kyllä ihan ammentaa tutkimustiedosta, että noin 60% diagnooseista sisältää viitteitä perinnöllisyydestä, toisin sanottuna 40% ei sisällä.
Sivusta, mutta mitä merkitystä sillä on? Itse olen huomannut, että vahvasti periytyy, mutta myös varmasti muita tekijöitä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nykyinen diagnosointi on mennyt mallille, jossa etenkin lapsien kohdalla laitetaan selkeästi käytöshäiriöisiä ja psyykkisesti oireilevia lapsia autismin alle. Ja nyt en puhu Sakarista - hän vaikuttaa aika klassiselta autistilta.
Ei periydy vahvasti.
* Autismikirjon häiriöiden periytyvyys
Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että perimällä on keskeinen vaikutus autismikirjon syntyyn. Viimeisten arvioiden mukaan autismikirjon periytyvyys on 64-91 % (3,4). Sisarusten riski häiriön kehittymiseen on noin 17,4-kertainen kuin väestössä keskimäärin, jos vanhemmalla sisaruksella on lapsuusiän autismi ja 8,4-kertainen, jos kyseessä on laajempi autismikirjo (2).*
Miten muka autismi voi periytynyt yli 50 %.
Eihän mikään dominoiva tauti voi periytyä sen enempää kuin puolelle, kun toinen geeni tulee toiselta vanhemmalta.
Käsittääkseni myös kotiolosuhteet vaikuttaa. Ex-miehelläni oli vaikea asberger ja niin oli isälläänkin. Kummatkin ovat myös jätehoardaajia ja täysin itsereflektioon kykenemättömiä.
Ero tuli meille niin, että yhteiset lapset eivät ole isänsä kasvattamia. Kummallakaan lapsella ei ole assipiirteitä.
En tiedä onko siitä tutkimusta mikä osa on genetiikkaa ja mikä traumaa omasta vanhemmasta, joka ei pysty empatiaan ja on poissaoleva.
On vanha harhaluulo, että aspiet tai autistit ylipäätään ei pystyis empatiaan. Kyse on siitä, että autisteilla on vaikeuksia tunnistaa toisten emotionaalisia tiloja, mutta tunnistaessaan empatia toimii ihan ns. normaalisti. Autisteilla on yleensä hyvin vahva oikeudentaju, joten tietystä vinkkelistä viodaan sanoa, että autistin empatia on jopa tavallista voimakkaampaa.
Vierailija kirjoitti:
Todella vahvasti autistiselta vaikuttaa.
Autistinen lapsi tarvitsee arjen suoriutumista tukevaa toimintaterapiaa 5-vuotiaasta alkaen. Autistiset ei pärjää yleisopetuksessa. On järkyttävää, että monissa kunnissa on lopetettu autismiluokat kokonaan. Autismiluokalla saisi olla maks. 6-8 oppilasta, tilojen toimivuudesta riippuen.
Jutun perusteella Sakarilla ei ole kehitysvammaa.
Autistinen henkilö voi vaikka väitellä tohtoriksi, ja löytää itselleen sopivan ammatin. Tämän vuoksi juuri näitä ei-kehitysvammaisia autisteja pitäisi tukea riittävästi. Se on yhteiskunnalle edullisinta.
Toimintaterapia 5-12 vuotiaana, esiopetus ja peruskoulu autismiluokalla. Tämän jälkeen moni kykenee menemään lukioon, esim. etänä. Jos lasta ei ole ajoissa tuettu, ja saatu riittävää ohjausta, lopputulos on IS jutun kaltainen.
Täysin samaa mieltä, mutta tähän pitää lisätä, että myös se on yhteiskunnalle edulisinta, että tuetaan myös autistisia lapsia, joilla on muita kehitykellisiä, oppimisikyvyn häiriöitä tai kehitysvammaa, sillä ilman tukea ja kuntoutusta ongelmat pahenevat ja kasautuvat eikä niitä voida enää myöhemmin ratkoa. Tämä tulee yhteiskunnalla kalliiksi, sillä tarvitsevat sitä enemmän myöhemmin kriisiytyessään enemmän resursseja, hoitoa ja rahaa. Lisäksi vaikka olisikin muita haasteita, niin silti oikealla tuella mahdollistetaan myös heille elämä, että voivat kouluttuatua ja tehdä sellaista työtä, mitä jaksavat ja kykenevät tekemään.
Kukaan meistä ei tiedä etuktäeen saako tulevaisuudessa itse tai vaikkapa oma lapsi autistisen lapsen. Nämä asiat voivat tulla lähemmäksi kuin itse osaa arvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mä en ymmärrä, miksi häntä yritetään väkisin sinne koulun penkille, kun ilmiselvästi ei tule muiden ihmisten kanssa toimeen ollenkaan. Haluaa olla siis yksin. Ja silti edelleen äiti on sitä mieltä että ammattikouluun vaan.
Meidän nepsyjen elämän laatu ja arvo mitataan tässä yhteiskunnassa sillä, pystyykö töihin eli nettoveronmaksajaksi vai ei. Täällä jengi jo haukkunut pystyyn alaikäsen lapsen, kun on synnynnäisen ominaisuutensa johdosta Heidän varorahojaan kuluttanut eikä vaan hiljaa piilossa kuollut pois kuten olisi edullisinta.
t. toinen yhteiskunnan hyödyttömäksi loiseksi toteama autisti
Sinä olet hyödyllinen ja tarpeellinen, ihmiset puhuvat paljon roskaa kun eivät jotain oikein ymmärrä tai itse voivat huonosti, mutta ikävät kommentit eivät ole totta.
Kiitos. En tunne sinua etkä sinä minua, mutta sait minut hymyilemään ja ehkä vähän tipankin linssiin.
t. tuo toinen
Oi, ihanasti vastattu, nyt on täälläkin roska silmässä paljon iloa sinulle elämääsi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako, lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.
Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.
Se apu, mitä tällainen autisminkirjon lapsi tarvitsee on etäkoulu, kotikoulu (jos mahdollinen) tai jos edes pienryhmä, jossa jaksaisi olla. Näin kongnitiivisesti kyvykäs lapsi voisi varttua, opiskella vaikkapa tohtoriksi asti ja lopulta päästä myös töhin - sellaisiin, missä saa olla omassa rauhassa (näitäkin onneksi on). Yhteiskunta ei auta lasta jos tarjoaa tukea, mitä lapsi ei vammansa vuoksi tarvitse. Väärä tuki on yhteiskunnan resurssien tuhlausta (aika ja raha), lapsen ja perheen resurssien tuhlausta. Oikea tuki toisi yhteiskunnalle säästöjä ja auttaisi lasta eteenpäin elämässä.
Kyseinen lapsi ei pärjää lainkaan vieraassa ympäristössä ja on lähes lopettanut puhumisen. En osaa kuvitella millaista työtä hänelle löytyisi. -eri
Ei siihen sinun mielikuvituksettomuuttasi tarvitakaan. Vain tukitoimia.
Tukitoimet eivät tosiaan riitä, vaan olisi pakko luoda keksitty työpaikka täysin noilla ehdoilla. Eikä se sitten olisi enää työpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mä en ymmärrä, miksi häntä yritetään väkisin sinne koulun penkille, kun ilmiselvästi ei tule muiden ihmisten kanssa toimeen ollenkaan. Haluaa olla siis yksin. Ja silti edelleen äiti on sitä mieltä että ammattikouluun vaan.
Meidän nepsyjen elämän laatu ja arvo mitataan tässä yhteiskunnassa sillä, pystyykö töihin eli nettoveronmaksajaksi vai ei. Täällä jengi jo haukkunut pystyyn alaikäsen lapsen, kun on synnynnäisen ominaisuutensa johdosta Heidän varorahojaan kuluttanut eikä vaan hiljaa piilossa kuollut pois kuten olisi edullisinta.
t. toinen yhteiskunnan hyödyttömäksi loiseksi toteama autisti
Minut on myös kiusattu lähes hengiltä ihan aikuisten, työssäkäyvien ihmisten toimesta autismini vuoksi. Meitä on paljon. Ei tulisi mieleenkään antaa anteeksi.
Antamalla anteeksi et oikeuta heidän tekojaan, vaan nouset niiden yläpuolelle. Ajattele niin, että lähes säälit ihmisiä, jotka purkavat oman pahan olonsa toisiin.
Antamalla anteeksi minä _sallin_ alentamisen ja kiusaamisen sekä itselleni että muille kaltaisilleni. En tunne sekuntiakaan sääliä ihmistä kohtaan, joka ylentää itsensä alentamalla muita heitä erilaisuudellaan/sairaudellaan. Siinä kohtaa sääli olisi sairautta.
Ei, vaan pointti anteeksiantamisessa on sinun oma hyvinvointisi. Eivät kiusaajat välitä annatko heille anteeksi vai et. Anteeksianto on yhtä kuin irti päästämistä. Päästät irti siitä huonosta ja kuluttavasta energiasta, jota kaunan kantaminen aiheuttaa sinulle itsellesi.
Tää on ihan täysi myytti, että pitäisi antaa anteeksi rääkkääjälleen voidakseen eheytyä rääkkäämisestä. Toistelemalla sitä rääkätyille ajat vain rääkkääjien etua.
eihän sitä anteeksiantoaan tarvitse kiusaajalleen paljastaa. Vaan se palvelee itseä, ikään kuin voit pyyhkäistä hartialtasi pois roskan ja todeta, että 'noh, se oli sitä aikaa, onneksi se on takanapäin'. Anteeksiantaminen auttaa myös ymmärtämään sen, että vika ei ole itsessä millään muotoa, vaan itse on nimenomaan asemassa, jossa voi todeta toisen tehneen väärin ja itse olevan valmis jättämään sen väärin kohdelluksi tulemisen -ja kohtelijan -taakseen.
Kyse on unohtamisesta ja pahasta mielestä luopumisesta, muuttumisesta objektista aktiiviseksi toimijaksi.
-sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako, lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.
Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.
Se apu, mitä tällainen autisminkirjon lapsi tarvitsee on etäkoulu, kotikoulu (jos mahdollinen) tai jos edes pienryhmä, jossa jaksaisi olla. Näin kongnitiivisesti kyvykäs lapsi voisi varttua, opiskella vaikkapa tohtoriksi asti ja lopulta päästä myös töhin - sellaisiin, missä saa olla omassa rauhassa (näitäkin onneksi on). Yhteiskunta ei auta lasta jos tarjoaa tukea, mitä lapsi ei vammansa vuoksi tarvitse. Väärä tuki on yhteiskunnan resurssien tuhlausta (aika ja raha), lapsen ja perheen resurssien tuhlausta. Oikea tuki toisi yhteiskunnalle säästöjä ja auttaisi lasta eteenpäin elämässä.
Kyseinen lapsi ei pärjää lainkaan vieraassa ympäristössä ja on lähes lopettanut puhumisen. En osaa kuvitella millaista työtä hänelle löytyisi. -eri
Ei siihen sinun mielikuvituksettomuuttasi tarvitakaan. Vain tukitoimia.
Tukitoimet eivät tosiaan riitä, vaan olisi pakko luoda keksitty työpaikka täysin noilla ehdoilla. Eikä se sitten olisi enää työpaikka.
Käsittääkseni Piilaaksossa heitä on paljon, esimerkiksi. Työhän voi olla myös niin hupia, ettei se ole enää vain työpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juippihan on tyhmä, kuin saapas.
Ei muuta kun kova kuri, ja kundi kouluun
(Hyysäys hevon kuuseen!)
Selvästi saa ja osaa pelata tietokoneella. Ruutuaika nollaan kokeeksi - ja ei, se ei vahingoita lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako, lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.
Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.
Se apu, mitä tällainen autisminkirjon lapsi tarvitsee on etäkoulu, kotikoulu (jos mahdollinen) tai jos edes pienryhmä, jossa jaksaisi olla. Näin kongnitiivisesti kyvykäs lapsi voisi varttua, opiskella vaikkapa tohtoriksi asti ja lopulta päästä myös töhin - sellaisiin, missä saa olla omassa rauhassa (näitäkin onneksi on). Yhteiskunta ei auta lasta jos tarjoaa tukea, mitä lapsi ei vammansa vuoksi tarvitse. Väärä tuki on yhteiskunnan resurssien tuhlausta (aika ja raha), lapsen ja perheen resurssien tuhlausta. Oikea tuki toisi yhteiskunnalle säästöjä ja auttaisi lasta eteenpäin elämässä.
Kyseinen lapsi ei pärjää lainkaan vieraassa ympäristössä ja on lähes lopettanut puhumisen. En osaa kuvitella millaista työtä hänelle löytyisi. -eri
Ei siihen sinun mielikuvituksettomuuttasi tarvitakaan. Vain tukitoimia.
Tukitoimet eivät tosiaan riitä, vaan olisi pakko luoda keksitty työpaikka täysin noilla ehdoilla. Eikä se sitten olisi enää työpaikka.
Käsittääkseni Piilaaksossa heitä on paljon, esimerkiksi. Työhän voi olla myös niin hupia, ettei se ole enää vain työpaikka.
Minun käsittääkseni Piilaaksossa työskentely vaatii sitä että puhuu eikä piiloudu peiton alle vieraita ihmisiä nähdessään. Näin tekee tämä poika, joka oli keskustelun aiheena. Millaiseen työhön sinä palkkaisit hänet? Pojan äitikin puhui pojan eläkkeelle jäämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako, lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.
Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.
Se apu, mitä tällainen autisminkirjon lapsi tarvitsee on etäkoulu, kotikoulu (jos mahdollinen) tai jos edes pienryhmä, jossa jaksaisi olla. Näin kongnitiivisesti kyvykäs lapsi voisi varttua, opiskella vaikkapa tohtoriksi asti ja lopulta päästä myös töhin - sellaisiin, missä saa olla omassa rauhassa (näitäkin onneksi on). Yhteiskunta ei auta lasta jos tarjoaa tukea, mitä lapsi ei vammansa vuoksi tarvitse. Väärä tuki on yhteiskunnan resurssien tuhlausta (aika ja raha), lapsen ja perheen resurssien tuhlausta. Oikea tuki toisi yhteiskunnalle säästöjä ja auttaisi lasta eteenpäin elämässä.
Kyseinen lapsi ei pärjää lainkaan vieraassa ympäristössä ja on lähes lopettanut puhumisen. En osaa kuvitella millaista työtä hänelle löytyisi. -eri
Kannattaa katsoa ympärille. Lukuisia menestyneitä ihmisiä kuten keksijöitä, yritysjohtajia, säveltäjiä, fyysikkoja jne on autisminkirjolla ja usein heille koulusika on voinut olla tuskaa. Jos vaikka oma lapsesi pelkää jotain asiaa, niin lyttäätkö siihen hänen koko elämänsä. Etkö usko, että lapsesi voisi kehittyä. Autisteilla tämä tottuminen vie paljon enemmän aikaa. Voi olla, että 20-vuotiaana kykenee sietämään hieman sosiaalisia tilanteita vieraiden ihmisten kassa,jos oma motivaatio tukee sitä tarpeeksi ja asiat on ennakoitu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mä en ymmärrä, miksi häntä yritetään väkisin sinne koulun penkille, kun ilmiselvästi ei tule muiden ihmisten kanssa toimeen ollenkaan. Haluaa olla siis yksin. Ja silti edelleen äiti on sitä mieltä että ammattikouluun vaan.
Meidän nepsyjen elämän laatu ja arvo mitataan tässä yhteiskunnassa sillä, pystyykö töihin eli nettoveronmaksajaksi vai ei. Täällä jengi jo haukkunut pystyyn alaikäsen lapsen, kun on synnynnäisen ominaisuutensa johdosta Heidän varorahojaan kuluttanut eikä vaan hiljaa piilossa kuollut pois kuten olisi edullisinta.
t. toinen yhteiskunnan hyödyttömäksi loiseksi toteama autisti
Minut on myös kiusattu lähes hengiltä ihan aikuisten, työssäkäyvien ihmisten toimesta autismini vuoksi. Meitä on paljon. Ei tulisi mieleenkään antaa anteeksi.
Antamalla anteeksi et oikeuta heidän tekojaan, vaan nouset niiden yläpuolelle. Ajattele niin, että lähes säälit ihmisiä, jotka purkavat oman pahan olonsa toisiin.
Antamalla anteeksi minä _sallin_ alentamisen ja kiusaamisen sekä itselleni että muille kaltaisilleni. En tunne sekuntiakaan sääliä ihmistä kohtaan, joka ylentää itsensä alentamalla muita heitä erilaisuudellaan/sairaudellaan. Siinä kohtaa sääli olisi sairautta.
Ei, vaan pointti anteeksiantamisessa on sinun oma hyvinvointisi. Eivät kiusaajat välitä annatko heille anteeksi vai et. Anteeksianto on yhtä kuin irti päästämistä. Päästät irti siitä huonosta ja kuluttavasta energiasta, jota kaunan kantaminen aiheuttaa sinulle itsellesi.
Ihminen tulee ikään kuin riippuvaiseksi siitä kaunasta. Tiedän omasta kokemuksesta; surumielisyydestä ja vihasta luopuminen on ollut kuin joutuisi luopumaan pitkä aikaisesta ystävästä. Olen paljon miettinyt miksi se tuntuu sellaiselta. Olen tulossa siihen tulokseen, että viha ja asioiden vatvominen peitti itseltäni sen faktan, että olin tilanteessa huonon kohtelun kohde. En pystynyt estämään sitä, päinvastoin, monella tapaa olin jopa asettanut itseni siihen tilanteeseen. En koskaan saanut anteeksipyyntöä, päin vastoin. Kai ajattelin, että niin kauan kun pidän kiinni siitä, että toinen henkilö toimi väärin ja oli ilkeä, koin että ikään kuin pidän kiinni jälkikäteen oikeuksistani ja toisenkin on tunnustettava ajan mittaan väärät tekonsa. Eli yritin kirjoittaa historiaa uudelleen niin, että en enää olisikaan voimaton ja keinoton uhri. Hirveän kuluttava ja persoonaa muuttava valinta pitää kiinni siitä kiukusta. Annoin anteeksi ihan omassa mielessäni. Totesin, että toinen oli pelokas ja heikko, eikä osannut toimia tilanteessa toisin. En kohtaa häntä enää koskaan; en enää välitä oppiiko hän mitään tapahtuneesta.
Täälläkin heti muutama kiusaaja lyttäämässä ja latistamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mä en ymmärrä, miksi häntä yritetään väkisin sinne koulun penkille, kun ilmiselvästi ei tule muiden ihmisten kanssa toimeen ollenkaan. Haluaa olla siis yksin. Ja silti edelleen äiti on sitä mieltä että ammattikouluun vaan.
Meidän nepsyjen elämän laatu ja arvo mitataan tässä yhteiskunnassa sillä, pystyykö töihin eli nettoveronmaksajaksi vai ei. Täällä jengi jo haukkunut pystyyn alaikäsen lapsen, kun on synnynnäisen ominaisuutensa johdosta Heidän varorahojaan kuluttanut eikä vaan hiljaa piilossa kuollut pois kuten olisi edullisinta.
t. toinen yhteiskunnan hyödyttömäksi loiseksi toteama autisti
Minut on myös kiusattu lähes hengiltä ihan aikuisten, työssäkäyvien ihmisten toimesta autismini vuoksi. Meitä on paljon. Ei tulisi mieleenkään antaa anteeksi.
Antamalla anteeksi et oikeuta heidän tekojaan, vaan nouset niiden yläpuolelle. Ajattele niin, että lähes säälit ihmisiä, jotka purkavat oman pahan olonsa toisiin.
Antamalla anteeksi minä _sallin_ alentamisen ja kiusaamisen sekä itselleni että muille kaltaisilleni. En tunne sekuntiakaan sääliä ihmistä kohtaan, joka ylentää itsensä alentamalla muita heitä erilaisuudellaan/sairaudellaan. Siinä kohtaa sääli olisi sairautta.
Ei, vaan pointti anteeksiantamisessa on sinun oma hyvinvointisi. Eivät kiusaajat välitä annatko heille anteeksi vai et. Anteeksianto on yhtä kuin irti päästämistä. Päästät irti siitä huonosta ja kuluttavasta energiasta, jota kaunan kantaminen aiheuttaa sinulle itsellesi.
Ime nyt tavaraa. Ihan oikeasti. Usko itse tuollaisiin kliseisiin jos haluat. Meitä autisteja on kiusattu niin kauan, että emme enää usko. Tilaisuuden koittaessa hieromme niitä kuluttavia ja huonoja energioita kiusaajien taikinanaamoihin.
Ok, eli olet hieman yksinkertainen ja katkera typerys.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mä en ymmärrä, miksi häntä yritetään väkisin sinne koulun penkille, kun ilmiselvästi ei tule muiden ihmisten kanssa toimeen ollenkaan. Haluaa olla siis yksin. Ja silti edelleen äiti on sitä mieltä että ammattikouluun vaan.
Meidän nepsyjen elämän laatu ja arvo mitataan tässä yhteiskunnassa sillä, pystyykö töihin eli nettoveronmaksajaksi vai ei. Täällä jengi jo haukkunut pystyyn alaikäsen lapsen, kun on synnynnäisen ominaisuutensa johdosta Heidän varorahojaan kuluttanut eikä vaan hiljaa piilossa kuollut pois kuten olisi edullisinta.
t. toinen yhteiskunnan hyödyttömäksi loiseksi toteama autisti
Minut on myös kiusattu lähes hengiltä ihan aikuisten, työssäkäyvien ihmisten toimesta autismini vuoksi. Meitä on paljon. Ei tulisi mieleenkään antaa anteeksi.
Antamalla anteeksi et oikeuta heidän tekojaan, vaan nouset niiden yläpuolelle. Ajattele niin, että lähes säälit ihmisiä, jotka purkavat oman pahan olonsa toisiin.
Antamalla anteeksi minä _sallin_ alentamisen ja kiusaamisen sekä itselleni että muille kaltaisilleni. En tunne sekuntiakaan sääliä ihmistä kohtaan, joka ylentää itsensä alentamalla muita heitä erilaisuudellaan/sairaudellaan. Siinä kohtaa sääli olisi sairautta.
Ei, vaan pointti anteeksiantamisessa on sinun oma hyvinvointisi. Eivät kiusaajat välitä annatko heille anteeksi vai et. Anteeksianto on yhtä kuin irti päästämistä. Päästät irti siitä huonosta ja kuluttavasta energiasta, jota kaunan kantaminen aiheuttaa sinulle itsellesi.
Tää on ihan täysi myytti, että pitäisi antaa anteeksi rääkkääjälleen voidakseen eheytyä rääkkäämisestä. Toistelemalla sitä rääkätyille ajat vain rääkkääjien etua.
Juuri näin, lyödyn lyömistä. Irti voi päästää muutenkin kuin anteeksiantamalla. Mutta uskonnolliset ihmiset nauttii uhrin taakoittamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako, lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.
Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.
Se apu, mitä tällainen autisminkirjon lapsi tarvitsee on etäkoulu, kotikoulu (jos mahdollinen) tai jos edes pienryhmä, jossa jaksaisi olla. Näin kongnitiivisesti kyvykäs lapsi voisi varttua, opiskella vaikkapa tohtoriksi asti ja lopulta päästä myös töhin - sellaisiin, missä saa olla omassa rauhassa (näitäkin onneksi on). Yhteiskunta ei auta lasta jos tarjoaa tukea, mitä lapsi ei vammansa vuoksi tarvitse. Väärä tuki on yhteiskunnan resurssien tuhlausta (aika ja raha), lapsen ja perheen resurssien tuhlausta. Oikea tuki toisi yhteiskunnalle säästöjä ja auttaisi lasta eteenpäin elämässä.
Kyseinen lapsi ei pärjää lainkaan vieraassa ympäristössä ja on lähes lopettanut puhumisen. En osaa kuvitella millaista työtä hänelle löytyisi. -eri
Kannattaa katsoa ympärille. Lukuisia menestyneitä ihmisiä kuten keksijöitä, yritysjohtajia, säveltäjiä, fyysikkoja jne on autisminkirjolla ja usein heille koulusika on voinut olla tuskaa. Jos vaikka oma lapsesi pelkää jotain asiaa, niin lyttäätkö siihen hänen koko elämänsä. Etkö usko, että lapsesi voisi kehittyä. Autisteilla tämä tottuminen vie paljon enemmän aikaa. Voi olla, että 20-vuotiaana kykenee sietämään hieman sosiaalisia tilanteita vieraiden ihmisten kassa,jos oma motivaatio tukee sitä tarpeeksi ja asiat on ennakoitu.
Kuinka moni keksijä tai yritysjohtaja on ollut 17-vuotiaana samassa tilanteessa kuin jutun poika?
Se apu, mitä tällainen autisminkirjon lapsi tarvitsee on etäkoulu, kotikoulu (jos mahdollinen) tai jos edes pienryhmä, jossa jaksaisi olla. Näin kongnitiivisesti kyvykäs lapsi voisi varttua, opiskella vaikkapa tohtoriksi asti ja lopulta päästä myös töhin - sellaisiin, missä saa olla omassa rauhassa (näitäkin onneksi on). Yhteiskunta ei auta lasta jos tarjoaa tukea, mitä lapsi ei vammansa vuoksi tarvitse. Väärä tuki on yhteiskunnan resurssien tuhlausta (aika ja raha), lapsen ja perheen resurssien tuhlausta. Oikea tuki toisi yhteiskunnalle säästöjä ja auttaisi lasta eteenpäin elämässä.