Autistinen Sakari ei saa tukea opiskeluun

Vierailija kirjoitti:

Nepsylapsille kannattaa kertoa että monilla tunnetuillakin ihmisillä on ADHD tai ASD. Esimerkiksi Microsoftin kehittäjällä Bill Gatesilla on ADHD ja Elon Muskilla autisminkirjo. Suomessa halutaan heittää nepsyt ongelmajätteeseen koska täällä on niin kova säästövimma koko koulujärjestelmän suhteen, samaan karsinaan vaan kaikki. Harmi että yksi maailman parhaimmista koululaitoksista on rapautettu lyhytnäköisesti vain rahan vuoksi. Sipilän hallitukseltakin tuli ihan ennätysleikkuri...

Meille nepsyille ei niin hirveästi nuo esikuvat nappaa. Minulle on aivan tuo ja lysti, vaikka Jeesuksella olisi ollut Asperger. Se ei helpota tilannettani tässä yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussahan luki, että etäkoulu ei häneltä onnistunut.

Etäkoulu ja kotikoulu ovat eri asioita. Jutussa kerrotaan, että äiti ei ole ollut työelämässä sen jälkeen, kun poika oli kolmannella luokalla. Ehkä siinä olisi voinut kotikoulua ajatella....

Ei ole kotikoulu ihan niin yksinkertainen asia. Se on hyvä huudella kun ei ole asiasta tietoa. Ensinnäkin yleensä kunnan viranomaiset vastustaa lasten siirtymistä kotikouluun. Siinä myös vanhemmille siirtyy kaikki vastuu hommata kirjat ja kaikki materiaali, omalla kustannuksellaan. Raha toki nyt on sivuseikka, vaikeinta on se kaikenlaisen tuen puute ja jopa varsinainen kiusanteko, mihin on hyvä mahdollisuus koska lapsen täytyy kuitenkin todistaa oppiminen kunnan järjestämissä kokeissa ja kuulusteluissa. Mikäli sitä vastustusta kotikoulua kohtaan on, niin vaatii vanhemmalta todella paljon, että pystyy lapselleen sen järjestämään.

Tuli silti mieleen vielä se, että kyllä jokin mahdollisuus koulun käyntiin pitäisi olla. Tuttuni lapsikin on vakavasti kehitysvammainen eikä osaa edes puhua. Hänkin kävi silti koulussa joka päivä aina 1-9 luokat. Oli sellainen erityiskoulu missä oli luokka myös vaikeasti vammaisille. Näin jos hänkin oli koulukuntoinen niin miksei Sakarikin. Tosin Sakarin diagnoosit ja tilanne ovat erilaisia. Mietin silti sitä kuinka on ikävää jos Sakarin kyvyt ja vahvuudet( esim piirtäminen) jäävät käyttämättä jos kerran vaikeasti vammaisetkin käyvät koulussa. Sakari voisi myös pystyä työelämään omilla ehdoillaan toisin kuin esim tuttuni lapsi. Tosin eihän työelämä joista yhtään. Pitäisi tavallisenkin ihmisen olla jokin supersankari, että kelpaisi. Itsekin olen sen kokenut.

Onhan se silti ymmärrettävää, että amiksen kanssa on vaikeaa ja linjoja ei ole paljon mihin hänkin välttämättä pystyisi. Itse olen muuten ujompi ja jännitän paljon ihmisten kanssa toimimista. Olin lukioon asti kiusattu. Näin ymmärrän sen kuinka helppoa on jäädä syrjään. Syrjäytynyt sanaa en halua edes itsestäni käyttää. Se minusta osoittaa vaan liikaa siihen ihmiseen ja jättää muut tekijät pois.

En itsekään olisi vuosia sitten kuvitellut kuinka elämäni menee tähän suuntaan. Lukion jälkeen keskityin vaan toipumaan ja keräämään voimia. En löytänyt mitään Amis alaakaan mihin olisin uskaltanut hakea. Pelkäsin vaan sitä, että jatkossakin kiusataan tai en muuten pärjää esim sosiaalisissa tilanteissa. Sitten vuosien päästä olin yhdellä kurssilla missä varmasti mukavimmat ihmiset mitä olin "luokalleni" koskaan saanut. Paljon eri-ikäisiä tyyppejä. Heitä muistelen ilolla ja kerrankin oli kiva mennä aamuisin "kouluun".Kesken sekin silti jäi ja nyt viimein yritän edes ammatin saada. Siinäkin korostuu se, että jokainen pitäisi olla sosiaalinen ja rohkea. Kun hain tähän koulutukseen niin opettaja sanoi jo pelkän puhelimessa puhutun haastattelun jälkeen kuinka vaikutan ujolta ja mietti mahtaako minusta olla edes käsityöalalle. Sen jälkeen melkein jätin aloittamatta koko linjaa, kun mietin olenko sitten jotenkin niin huono ihminen jos kerran puhelimessakin olen jo ujo, vaikka puhuin ihan normaalisti. Ei saisi nähdä ihmistä niin negatiivisilla laseilla. Koko koulutuksen ajan hänellä oli myös teema saada minusta rohkeampi. Se ärsytti välillä paljon koska tämä ei ole mikään hoitajan koulutus yms missä ymmärrän sosiaalisuuden korostuksen. Näin ymmärrän kyllä Sakaria, että tavallisuudesta poikkeavalla on vieläkin vaikeampaa kuin minulla. Hänelläkin voisi sopia esim piirtämiseen liittyvät artesaanin koulutukset jos mietin asiaa. Jotain missä saisi itsenäisesti tehdä. Näin voisi saada edes ammatin, kun työllistymisen varaan ei täällä kannata paljon laskea tavallistenkaan kohdalla.

Vuosia on mennyt paljon hukkaan ja yksinäinen olen edelleen. Ei yhtään ystävää nuoruuden jälkeen. Näin elämäni on mennyt toisin kuin olin ajatellut. Tosin en syytä kiusaamista kaikesta. Olisin varmasti muutenkin introvertti sekä myös melko arka ihminen. En kiellä sitä, mutta kiusaamisella sekä yksinäisyydellä on ollut iso vaikutus esim itsetuntooni. Olin oikeastaan yksin koko nuoruuteni. Monesti syksyisin itkin kouluun menoa ja välillä koulussakin kun ahdisti niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsylapsille kannattaa kertoa että monilla tunnetuillakin ihmisillä on ADHD tai ASD. Esimerkiksi Microsoftin kehittäjällä Bill Gatesilla on ADHD ja Elon Muskilla autisminkirjo. Suomessa halutaan heittää nepsyt ongelmajätteeseen koska täällä on niin kova säästövimma koko koulujärjestelmän suhteen, samaan karsinaan vaan kaikki. Harmi että yksi maailman parhaimmista koululaitoksista on rapautettu lyhytnäköisesti vain rahan vuoksi. Sipilän hallitukseltakin tuli ihan ennätysleikkuri...

Meille nepsyille ei niin hirveästi nuo esikuvat nappaa. Minulle on aivan tuo ja lysti, vaikka Jeesuksella olisi ollut Asperger. Se ei helpota tilannettani tässä yhteiskunnassa.

Olen itsekin kirjolla, joskin minulla on ADHD. Olisin halunnut lapsena ja nuorena kuulla että minullakin on toivoa, sen sijaan että kuulin jatkuvasti olevani laiska tyhmä ja saamaton. Dg sain vasta 30+ iässä useamman burn outin jälkeen. On ollut lohdullista miettiä että meistä nepsyistä on ollut ihmiskunnalle hyötyä, siksi nämä geenit ovat jääneet geenipooliin. 

Toki sinulla on oikeus mielipiteeseesi, kuten minullakin on omaani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako,  lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.

Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.

Tuohon poikaan on mennyt satoja tuhansia euroja. Joku muu on jäänyt hoitamatta, ehkä sellainen jolla voisi joskus olla jotain annettavaakin yhteiskunnalle.

Ja sitten jos jollekin päästä pidettävälle saadaankin joku ammatti ja työpaikka, niin sinne pitäisi palkata pari työntekijää pelkästään katsomaan tämän yhden perään.

Älä viitsi. Esim laaduntarkkailun tehtävissä voi työskennellä ohjeistettuna ja täysin yksin, usein jopa eristettynä puhdastiloihin. Sama erilaisissa pakkaus -ja keräilytehtävissä. Autisti on usein hyvinkin tarkka ja systemaattinen ja siksi tämän tyyppinen työ sopisi mahdollisesti hyvin hänelle. Mutta ensin pitää hoitaa oppivelvollisuus loppuun.

Ihan vilpittömästi hämmästyn joka kerran kun huomaan, että jonkun mielestä sairaudesta tai häiriöstä kärsivän voisi vain eliminoida pois viemästä resursseja.

Kokoomus ajattelee tällä tavalla edelleen, varmaan jotkut muutkin puolueet. Kunhan raha liikkuu, mitä väliä, jos joku vammainen laitetaan vammaislaitokseen piiloon pois parempien ihmisten silmistä. kuka nyt haluaisikaan nähdä epänormaaleja liikenteessä häiritsemässä yltäkylläistä elämäänsä.

No ei kyllä ajattele. Olen tuo lainaamasi kirjoittaja, ja kokoomuksen kannattaja. Kokoomus edistäisi mm oppisopimuskoulutuksen nykyistä laajempaa käyttöä sellaisten nuorten valmistamiselle ammattiin, joilla ei perinteinen ammattiin opiskelu syystä tai toisesta ole oikea reitti työelämään. Vasemmisto ajaa luokkahuoneopetusta ja inkluusiota ja jarruttaa oppisopimuskoulutuksen kehittämistä. Opetuksen pitää vasemmiston mielestä olla kokonaan julkisen toimijan hallinnassa, ihan ideologian mukaisesti. Työelämäyhteistyö on myrkkyä.

Kaikki lapset käyvät peruskoulun läpi, se on mitä tehokkain keino tasata yhteiskunnallisia eroja. Sen takia peruskouluun pitää laittaa LISÄÄ rahaa, ei leikata. Vain tuettu inkluusio voi toimia, eli pienemmät luokkakoot, enemmän aikuisia ja auttavia käsiä. Erityispedagogeja, koulunkäyntiavustajia jne. Ei mitään yksityiskouluja tai vaihtoehtoisesti halpatyövoimamarkkinoita kokoomuslaisten tarpeita palvelemaan. 

Ja näin ollen vasemmistolainen opetusministeri ja hallitus käytti opetukseen budjetoidun lisärahan kokonaisuudessaan oppivelvollisuuden jatkamiseen 18 ikävuoteen ja toiseen asteeseen saakka. Ystäväni ammattikoulun (metallityön) opettaja kertoo, että tämän jälkeen ei heillä ole ollut aikaa opettaa lähiopetustilanteessa heitä, jotka todella haluavat oppia vaan ryhmiä on liikaa lähiopetukselle ja aika kuluu paimentaessa opiskeluhaluttomia. Alalta on lähtenyt valtava määrä opettajia. Eikö tätä rahaa olisi voinut allokoida peruskoulutuksen erityisopetukseen ja tukeen? Kysyn ihan vilpittömästi kun oma lapsenikin on ollut yli vuoden jo jonossa valmennukseen ADD vuoksi.

Miksi oppisopimuskoulutus on todettu hyväksi esim sellaisessa heikosti menestyvässä banaanivaltiossa ja halpatyövoiman mekassa kuin Sveitsi, mutta meillä se ei mitenkään voi olla täydentävä reitti työelämään nuorille, jotka muuten lopettavat opinnot kesken ja syrjäytyvät?

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä? Ei hän ole sairastunut psyykkisesti! Hän on _autisti_!

Autismi ei sulje esim. skitsofreniaa pois. Itse asiassa tuon pojan oireet voivat olla ns. prodromaalioireita eli ennakoivat skitsofrenian laukeamista, joka tapahtuu tyypillisesti n. 20-vuotiaana.

Olen samaa mieltä sen kanssa, joka ehdotti täydellistä aikalisää.

Ai olet tällein etänä yhden lehtijutun perusteella diagnosoimassa jo skitsofreniaakin? Kannattaisiko pestautua terveyskeskukseen töihin kun kerta terveysennustuksiin kykenet? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako,  lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.

Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.

Se apu, mitä tällainen autisminkirjon lapsi tarvitsee on etäkoulu, kotikoulu (jos mahdollinen) tai jos edes pienryhmä, jossa jaksaisi olla. Näin kongnitiivisesti kyvykäs lapsi voisi varttua, opiskella vaikkapa tohtoriksi asti ja lopulta päästä myös töhin - sellaisiin, missä saa olla omassa rauhassa (näitäkin onneksi on).  Yhteiskunta ei auta lasta jos tarjoaa tukea, mitä lapsi ei vammansa vuoksi tarvitse. Väärä tuki on yhteiskunnan resurssien tuhlausta (aika ja raha), lapsen ja perheen resurssien tuhlausta. Oikea tuki toisi yhteiskunnalle säästöjä ja auttaisi lasta eteenpäin elämässä. 

Kyseinen lapsi ei pärjää lainkaan vieraassa ympäristössä ja on lähes lopettanut puhumisen. En osaa kuvitella millaista työtä hänelle löytyisi. -eri

Kun olisi saanut ajoissa oikeanlaista tukea ja terapiaa, ei oltaisi nyt tuossa pisteessä. Säästö lähtee ihan väärästä päästä kun pihistellään lasten terapioista ja tukitoimista, niistä tinkiminen aiheuttaa isommat kustannukset tulevaisuudessa, kun oireet pääsee vaan pahenemaan.

Ongelma on se, ettei nenttiyhteiskunta halua/osaa kuntouttaa autistin kannalta toimivasti. Pusketaan kohti sitä normaalia, jota ei koskaan tulla tavoittamaan. Tai sietämistä. Tai ylipäätään jotakin täysin absurdia, autistin kannalta toimimatonta scheissea. Emme me integroidu koskaan sillä tavoin kun nentit olettaa.

Tämä.

Autisti menee vaikka työkkäriin ja sanoo että haluaa työskennellä itsenäisesti autisminsa takia. Autistille ei suinkaan yritetä etsiä työtä mitä hän voisi tehdä yksin, vaan sanotaan että autisti pitää kuntouttaa eroon sosiaalisista peloistaan ja sosiaalisesta kömpelöydestään.

Voisiko olla niin, että se työkkäri ei ole niinkuin joku valintamyymälä, jossa on hyllyillä otettavissa niitä työpaikkoja eri tyyppisille ihmisille? Sen kun ottaa ja valitsee.

Mistä se työkkärihenkilö kekkaisi suitsait jonkun itsenäisen työn? Jos sellaista ei ole saatavilla.

Ei se niin mene, että työpaikat mukautetaan ihmisten mukaan vaan ihmiset joutuvat mukautumaan niiden työpaikkojen mukaan.

Mitä niitä sattuu tarjolla olemaan. Jos avoinna rekkakuskin paikka, siivoojan paikka, hammaslääkärin paikka, opettajan paikka jne.

Oletteko kuulleet työttömyydestä? Kun niitä töitä ei tahdo olla kaikille muutenkaan. Ainakaan josta saa kunnon palkkaa millä eläisi.

Ei minun mielestäni tavallinen työkkäri ole sellainen paikka jossa ihan jokaisen ihmisen erityispiirteet pystyisi ottamaan huomioon.

Erikseen sitten jotkut erityistyöpaikat ja -ohjaajat. Mutta sitten pitääkin mennä heidän puheilleen.

Mutta aika niposesti on luultavasti hänelläkin työpaikkoja, mistä voisi siitä vaan valita.

Ymmärrän Sakarin vaikeudet, mutta pitää ymmärtää myös vaikeudet siitä, että työpaikat ovat usein tarkasti määriteltyjä ja niihin on omat vaatimuksensa.

Ei se ole kiusantekoa tai syrjintää vaan realistista arkea.

Vaihtoehto on sitten veronmaksajien maksaa Sakarin (ja monen) muun elinikäinen työkyvyttömyyseläke ja mielenterveyshoito. Tämä on ilmeisesti se hyvä ja ainoa vaihtoehto? Koska muuta ei ole. Sakarilla on _vamma_. Hän ei _muutu_ tai _parane_. Sokeatkaan harvemmin alkavat näkemään.

Tuo olisi varmaan Sakarille paras. Tukea ja apua on saanut, mutta tilanne pahenee vaan. Ei pysty olemaan kotikoulussa, mutta ei koulussakaan. Mitä se avustaja auttaisi? Ei se poista koulusta, tai ylipäätään elämästä, muita ihmisiä. Avustajalle muutenkin oli epärealistisia toiveita. Että avustaja olisi aina sama, tuttu ja turvallinen. Ei sellaista voi kenellekään luvata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako,  lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.

Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.

Se apu, mitä tällainen autisminkirjon lapsi tarvitsee on etäkoulu, kotikoulu (jos mahdollinen) tai jos edes pienryhmä, jossa jaksaisi olla. Näin kongnitiivisesti kyvykäs lapsi voisi varttua, opiskella vaikkapa tohtoriksi asti ja lopulta päästä myös töhin - sellaisiin, missä saa olla omassa rauhassa (näitäkin onneksi on).  Yhteiskunta ei auta lasta jos tarjoaa tukea, mitä lapsi ei vammansa vuoksi tarvitse. Väärä tuki on yhteiskunnan resurssien tuhlausta (aika ja raha), lapsen ja perheen resurssien tuhlausta. Oikea tuki toisi yhteiskunnalle säästöjä ja auttaisi lasta eteenpäin elämässä. 

Kyseinen lapsi ei pärjää lainkaan vieraassa ympäristössä ja on lähes lopettanut puhumisen. En osaa kuvitella millaista työtä hänelle löytyisi. -eri

Kun olisi saanut ajoissa oikeanlaista tukea ja terapiaa, ei oltaisi nyt tuossa pisteessä. Säästö lähtee ihan väärästä päästä kun pihistellään lasten terapioista ja tukitoimista, niistä tinkiminen aiheuttaa isommat kustannukset tulevaisuudessa, kun oireet pääsee vaan pahenemaan.

Ongelma on se, ettei nenttiyhteiskunta halua/osaa kuntouttaa autistin kannalta toimivasti. Pusketaan kohti sitä normaalia, jota ei koskaan tulla tavoittamaan. Tai sietämistä. Tai ylipäätään jotakin täysin absurdia, autistin kannalta toimimatonta scheissea. Emme me integroidu koskaan sillä tavoin kun nentit olettaa.

Tämä.

Autisti menee vaikka työkkäriin ja sanoo että haluaa työskennellä itsenäisesti autisminsa takia. Autistille ei suinkaan yritetä etsiä työtä mitä hän voisi tehdä yksin, vaan sanotaan että autisti pitää kuntouttaa eroon sosiaalisista peloistaan ja sosiaalisesta kömpelöydestään.

Voisiko olla niin, että se työkkäri ei ole niinkuin joku valintamyymälä, jossa on hyllyillä otettavissa niitä työpaikkoja eri tyyppisille ihmisille? Sen kun ottaa ja valitsee.

Mistä se työkkärihenkilö kekkaisi suitsait jonkun itsenäisen työn? Jos sellaista ei ole saatavilla.

Ei se niin mene, että työpaikat mukautetaan ihmisten mukaan vaan ihmiset joutuvat mukautumaan niiden työpaikkojen mukaan.

Mitä niitä sattuu tarjolla olemaan. Jos avoinna rekkakuskin paikka, siivoojan paikka, hammaslääkärin paikka, opettajan paikka jne.

Oletteko kuulleet työttömyydestä? Kun niitä töitä ei tahdo olla kaikille muutenkaan. Ainakaan josta saa kunnon palkkaa millä eläisi.

Ei minun mielestäni tavallinen työkkäri ole sellainen paikka jossa ihan jokaisen ihmisen erityispiirteet pystyisi ottamaan huomioon.

Erikseen sitten jotkut erityistyöpaikat ja -ohjaajat. Mutta sitten pitääkin mennä heidän puheilleen.

Mutta aika niposesti on luultavasti hänelläkin työpaikkoja, mistä voisi siitä vaan valita.

Ymmärrän Sakarin vaikeudet, mutta pitää ymmärtää myös vaikeudet siitä, että työpaikat ovat usein tarkasti määriteltyjä ja niihin on omat vaatimuksensa.

Ei se ole kiusantekoa tai syrjintää vaan realistista arkea.

Vaihtoehto on sitten veronmaksajien maksaa Sakarin (ja monen) muun elinikäinen työkyvyttömyyseläke ja mielenterveyshoito. Tämä on ilmeisesti se hyvä ja ainoa vaihtoehto? Koska muuta ei ole. Sakarilla on _vamma_. Hän ei _muutu_ tai _parane_. Sokeatkaan harvemmin alkavat näkemään.

Tuo olisi varmaan Sakarille paras. Tukea ja apua on saanut, mutta tilanne pahenee vaan. Ei pysty olemaan kotikoulussa, mutta ei koulussakaan. Mitä se avustaja auttaisi? Ei se poista koulusta, tai ylipäätään elämästä, muita ihmisiä. Avustajalle muutenkin oli epärealistisia toiveita. Että avustaja olisi aina sama, tuttu ja turvallinen. Ei sellaista voi kenellekään luvata.

Ysärillä eräässä pienessä kunnassa pystyttiin kahdelle nepsylapselle järjestämään omat avustajansa koululuokkaan. Niin että molemmilla oli oma avustaja, ja se sama tuttu avustaja oli joka ikinen päivä. Voihan se olla tietysti että suomi on nyt todella paljon köyhempi kuin 1990-laman jälkeen, ja erityisesti lapsista on pakko nyt säästää. Mutta kyllä se silti enemmänkin arvovalinnalta tuntuu, aivan kuin koulutus ja kouluttautuminen ei olisi enää tärkeää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako,  lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.

Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.

Se apu, mitä tällainen autisminkirjon lapsi tarvitsee on etäkoulu, kotikoulu (jos mahdollinen) tai jos edes pienryhmä, jossa jaksaisi olla. Näin kongnitiivisesti kyvykäs lapsi voisi varttua, opiskella vaikkapa tohtoriksi asti ja lopulta päästä myös töhin - sellaisiin, missä saa olla omassa rauhassa (näitäkin onneksi on).  Yhteiskunta ei auta lasta jos tarjoaa tukea, mitä lapsi ei vammansa vuoksi tarvitse. Väärä tuki on yhteiskunnan resurssien tuhlausta (aika ja raha), lapsen ja perheen resurssien tuhlausta. Oikea tuki toisi yhteiskunnalle säästöjä ja auttaisi lasta eteenpäin elämässä. 

Kyseinen lapsi ei pärjää lainkaan vieraassa ympäristössä ja on lähes lopettanut puhumisen. En osaa kuvitella millaista työtä hänelle löytyisi. -eri

Kun olisi saanut ajoissa oikeanlaista tukea ja terapiaa, ei oltaisi nyt tuossa pisteessä. Säästö lähtee ihan väärästä päästä kun pihistellään lasten terapioista ja tukitoimista, niistä tinkiminen aiheuttaa isommat kustannukset tulevaisuudessa, kun oireet pääsee vaan pahenemaan.

Ongelma on se, ettei nenttiyhteiskunta halua/osaa kuntouttaa autistin kannalta toimivasti. Pusketaan kohti sitä normaalia, jota ei koskaan tulla tavoittamaan. Tai sietämistä. Tai ylipäätään jotakin täysin absurdia, autistin kannalta toimimatonta scheissea. Emme me integroidu koskaan sillä tavoin kun nentit olettaa.

Tämä.

Autisti menee vaikka työkkäriin ja sanoo että haluaa työskennellä itsenäisesti autisminsa takia. Autistille ei suinkaan yritetä etsiä työtä mitä hän voisi tehdä yksin, vaan sanotaan että autisti pitää kuntouttaa eroon sosiaalisista peloistaan ja sosiaalisesta kömpelöydestään.

Voisiko olla niin, että se työkkäri ei ole niinkuin joku valintamyymälä, jossa on hyllyillä otettavissa niitä työpaikkoja eri tyyppisille ihmisille? Sen kun ottaa ja valitsee.

Mistä se työkkärihenkilö kekkaisi suitsait jonkun itsenäisen työn? Jos sellaista ei ole saatavilla.

Ei se niin mene, että työpaikat mukautetaan ihmisten mukaan vaan ihmiset joutuvat mukautumaan niiden työpaikkojen mukaan.

Mitä niitä sattuu tarjolla olemaan. Jos avoinna rekkakuskin paikka, siivoojan paikka, hammaslääkärin paikka, opettajan paikka jne.

Oletteko kuulleet työttömyydestä? Kun niitä töitä ei tahdo olla kaikille muutenkaan. Ainakaan josta saa kunnon palkkaa millä eläisi.

Ei minun mielestäni tavallinen työkkäri ole sellainen paikka jossa ihan jokaisen ihmisen erityispiirteet pystyisi ottamaan huomioon.

Erikseen sitten jotkut erityistyöpaikat ja -ohjaajat. Mutta sitten pitääkin mennä heidän puheilleen.

Mutta aika niposesti on luultavasti hänelläkin työpaikkoja, mistä voisi siitä vaan valita.

Ymmärrän Sakarin vaikeudet, mutta pitää ymmärtää myös vaikeudet siitä, että työpaikat ovat usein tarkasti määriteltyjä ja niihin on omat vaatimuksensa.

Ei se ole kiusantekoa tai syrjintää vaan realistista arkea.

Vaihtoehto on sitten veronmaksajien maksaa Sakarin (ja monen) muun elinikäinen työkyvyttömyyseläke ja mielenterveyshoito. Tämä on ilmeisesti se hyvä ja ainoa vaihtoehto? Koska muuta ei ole. Sakarilla on _vamma_. Hän ei _muutu_ tai _parane_. Sokeatkaan harvemmin alkavat näkemään.

Tuo olisi varmaan Sakarille paras. Tukea ja apua on saanut, mutta tilanne pahenee vaan. Ei pysty olemaan kotikoulussa, mutta ei koulussakaan. Mitä se avustaja auttaisi? Ei se poista koulusta, tai ylipäätään elämästä, muita ihmisiä. Avustajalle muutenkin oli epärealistisia toiveita. Että avustaja olisi aina sama, tuttu ja turvallinen. Ei sellaista voi kenellekään luvata.

Ysärillä eräässä pienessä kunnassa pystyttiin kahdelle nepsylapselle järjestämään omat avustajansa koululuokkaan. Niin että molemmilla oli oma avustaja, ja se sama tuttu avustaja oli joka ikinen päivä. Voihan se olla tietysti että suomi on nyt todella paljon köyhempi kuin 1990-laman jälkeen, ja erityisesti lapsista on pakko nyt säästää. Mutta kyllä se silti enemmänkin arvovalinnalta tuntuu, aivan kuin koulutus ja kouluttautuminen ei olisi enää tärkeää. 

Kokoomuksen ja keskustan eugeniikka-arvovalinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako,  lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.

Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.

Se apu, mitä tällainen autisminkirjon lapsi tarvitsee on etäkoulu, kotikoulu (jos mahdollinen) tai jos edes pienryhmä, jossa jaksaisi olla. Näin kongnitiivisesti kyvykäs lapsi voisi varttua, opiskella vaikkapa tohtoriksi asti ja lopulta päästä myös töhin - sellaisiin, missä saa olla omassa rauhassa (näitäkin onneksi on).  Yhteiskunta ei auta lasta jos tarjoaa tukea, mitä lapsi ei vammansa vuoksi tarvitse. Väärä tuki on yhteiskunnan resurssien tuhlausta (aika ja raha), lapsen ja perheen resurssien tuhlausta. Oikea tuki toisi yhteiskunnalle säästöjä ja auttaisi lasta eteenpäin elämässä. 

Kyseinen lapsi ei pärjää lainkaan vieraassa ympäristössä ja on lähes lopettanut puhumisen. En osaa kuvitella millaista työtä hänelle löytyisi. -eri

Kun olisi saanut ajoissa oikeanlaista tukea ja terapiaa, ei oltaisi nyt tuossa pisteessä. Säästö lähtee ihan väärästä päästä kun pihistellään lasten terapioista ja tukitoimista, niistä tinkiminen aiheuttaa isommat kustannukset tulevaisuudessa, kun oireet pääsee vaan pahenemaan.

Ongelma on se, ettei nenttiyhteiskunta halua/osaa kuntouttaa autistin kannalta toimivasti. Pusketaan kohti sitä normaalia, jota ei koskaan tulla tavoittamaan. Tai sietämistä. Tai ylipäätään jotakin täysin absurdia, autistin kannalta toimimatonta scheissea. Emme me integroidu koskaan sillä tavoin kun nentit olettaa.

Tämä.

Autisti menee vaikka työkkäriin ja sanoo että haluaa työskennellä itsenäisesti autisminsa takia. Autistille ei suinkaan yritetä etsiä työtä mitä hän voisi tehdä yksin, vaan sanotaan että autisti pitää kuntouttaa eroon sosiaalisista peloistaan ja sosiaalisesta kömpelöydestään.

Voisiko olla niin, että se työkkäri ei ole niinkuin joku valintamyymälä, jossa on hyllyillä otettavissa niitä työpaikkoja eri tyyppisille ihmisille? Sen kun ottaa ja valitsee.

Mistä se työkkärihenkilö kekkaisi suitsait jonkun itsenäisen työn? Jos sellaista ei ole saatavilla.

Ei se niin mene, että työpaikat mukautetaan ihmisten mukaan vaan ihmiset joutuvat mukautumaan niiden työpaikkojen mukaan.

Mitä niitä sattuu tarjolla olemaan. Jos avoinna rekkakuskin paikka, siivoojan paikka, hammaslääkärin paikka, opettajan paikka jne.

Oletteko kuulleet työttömyydestä? Kun niitä töitä ei tahdo olla kaikille muutenkaan. Ainakaan josta saa kunnon palkkaa millä eläisi.

Ei minun mielestäni tavallinen työkkäri ole sellainen paikka jossa ihan jokaisen ihmisen erityispiirteet pystyisi ottamaan huomioon.

Erikseen sitten jotkut erityistyöpaikat ja -ohjaajat. Mutta sitten pitääkin mennä heidän puheilleen.

Mutta aika niposesti on luultavasti hänelläkin työpaikkoja, mistä voisi siitä vaan valita.

Ymmärrän Sakarin vaikeudet, mutta pitää ymmärtää myös vaikeudet siitä, että työpaikat ovat usein tarkasti määriteltyjä ja niihin on omat vaatimuksensa.

Ei se ole kiusantekoa tai syrjintää vaan realistista arkea.

Vaihtoehto on sitten veronmaksajien maksaa Sakarin (ja monen) muun elinikäinen työkyvyttömyyseläke ja mielenterveyshoito. Tämä on ilmeisesti se hyvä ja ainoa vaihtoehto? Koska muuta ei ole. Sakarilla on _vamma_. Hän ei _muutu_ tai _parane_. Sokeatkaan harvemmin alkavat näkemään.

Tuo olisi varmaan Sakarille paras. Tukea ja apua on saanut, mutta tilanne pahenee vaan. Ei pysty olemaan kotikoulussa, mutta ei koulussakaan. Mitä se avustaja auttaisi? Ei se poista koulusta, tai ylipäätään elämästä, muita ihmisiä. Avustajalle muutenkin oli epärealistisia toiveita. Että avustaja olisi aina sama, tuttu ja turvallinen. Ei sellaista voi kenellekään luvata.

Jos ohjaaja on juuri yhtä oppilasta varten, hän on se tuttu ja turvallinen. Ohjaajilla on hyvä koulutus ja taito etsiä sopivia keinoja oppilaan avuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummalle mallille on Suomi mennyt. Autismeja, nipsuja, asburgereita, yliherkkiä lumihiutaleita. Väestörakenne väärinpäin ja nuorista joka viides joku bäykäbäy. Kuka helvetti tätä yhteiskuntaa enää pitää pystyssä? Paras varmaan, että viimeinen sammuttaa valot!

Oli niitä hulluja ennenkin, mutta laitettiin jo teineinä laitoksiin ihmisten silmistä. B-mielisairaaloita oli lähes joka kunnassa ja kaupungissa. Seinähullut olikin sitten A-mielisairaaloissa.

Mulla äiti oli B-mielisairaalassa töissä. Olin itse sairaalan alueella olevassa tarhassa.

Välillä näin näitä potilaita. Muistan että siellä oli puutyöverstas ja minullakin oli siellä tehtyjä leluja. A-mielisairaalat, kuten Pitkäniemi, oli sitten oikeille hulluille.

B- mielisairaala vähän vähemmän vaivoiksi oleville.

90- luvulla sitten taidettiin purkaa nämä ja tuli avohoito. Pitkän aikaa on keskuudessamme vaeltanut väkeä, joka ennen olisi laitettu tuonne.

Sakari ei käsittääkseni puhu ollenkaan vaan kommunikoi käsin ja ilmein. Tiedän yhden autistitytön, joka on hyvin syvällä siellä autismin sisällä, ei kommunikoi ollenkaan.

Minusta Sakaria ei pitäisi kurittaa ollenkaan enää koululla.

Päättäjät ei ole tutustuneet autismihenkilöön ollenkaan? Riittävän syvällä kun on, niin ei sieltä työelämään ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako,  lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.

Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.

Se apu, mitä tällainen autisminkirjon lapsi tarvitsee on etäkoulu, kotikoulu (jos mahdollinen) tai jos edes pienryhmä, jossa jaksaisi olla. Näin kongnitiivisesti kyvykäs lapsi voisi varttua, opiskella vaikkapa tohtoriksi asti ja lopulta päästä myös töhin - sellaisiin, missä saa olla omassa rauhassa (näitäkin onneksi on).  Yhteiskunta ei auta lasta jos tarjoaa tukea, mitä lapsi ei vammansa vuoksi tarvitse. Väärä tuki on yhteiskunnan resurssien tuhlausta (aika ja raha), lapsen ja perheen resurssien tuhlausta. Oikea tuki toisi yhteiskunnalle säästöjä ja auttaisi lasta eteenpäin elämässä. 

Kyseinen lapsi ei pärjää lainkaan vieraassa ympäristössä ja on lähes lopettanut puhumisen. En osaa kuvitella millaista työtä hänelle löytyisi. -eri

Kun olisi saanut ajoissa oikeanlaista tukea ja terapiaa, ei oltaisi nyt tuossa pisteessä. Säästö lähtee ihan väärästä päästä kun pihistellään lasten terapioista ja tukitoimista, niistä tinkiminen aiheuttaa isommat kustannukset tulevaisuudessa, kun oireet pääsee vaan pahenemaan.

Ongelma on se, ettei nenttiyhteiskunta halua/osaa kuntouttaa autistin kannalta toimivasti. Pusketaan kohti sitä normaalia, jota ei koskaan tulla tavoittamaan. Tai sietämistä. Tai ylipäätään jotakin täysin absurdia, autistin kannalta toimimatonta scheissea. Emme me integroidu koskaan sillä tavoin kun nentit olettaa.

Tämä.

Autisti menee vaikka työkkäriin ja sanoo että haluaa työskennellä itsenäisesti autisminsa takia. Autistille ei suinkaan yritetä etsiä työtä mitä hän voisi tehdä yksin, vaan sanotaan että autisti pitää kuntouttaa eroon sosiaalisista peloistaan ja sosiaalisesta kömpelöydestään.

Voisiko olla niin, että se työkkäri ei ole niinkuin joku valintamyymälä, jossa on hyllyillä otettavissa niitä työpaikkoja eri tyyppisille ihmisille? Sen kun ottaa ja valitsee.

Mistä se työkkärihenkilö kekkaisi suitsait jonkun itsenäisen työn? Jos sellaista ei ole saatavilla.

Ei se niin mene, että työpaikat mukautetaan ihmisten mukaan vaan ihmiset joutuvat mukautumaan niiden työpaikkojen mukaan.

Mitä niitä sattuu tarjolla olemaan. Jos avoinna rekkakuskin paikka, siivoojan paikka, hammaslääkärin paikka, opettajan paikka jne.

Oletteko kuulleet työttömyydestä? Kun niitä töitä ei tahdo olla kaikille muutenkaan. Ainakaan josta saa kunnon palkkaa millä eläisi.

Ei minun mielestäni tavallinen työkkäri ole sellainen paikka jossa ihan jokaisen ihmisen erityispiirteet pystyisi ottamaan huomioon.

Erikseen sitten jotkut erityistyöpaikat ja -ohjaajat. Mutta sitten pitääkin mennä heidän puheilleen.

Mutta aika niposesti on luultavasti hänelläkin työpaikkoja, mistä voisi siitä vaan valita.

Ymmärrän Sakarin vaikeudet, mutta pitää ymmärtää myös vaikeudet siitä, että työpaikat ovat usein tarkasti määriteltyjä ja niihin on omat vaatimuksensa.

Ei se ole kiusantekoa tai syrjintää vaan realistista arkea.

Vaihtoehto on sitten veronmaksajien maksaa Sakarin (ja monen) muun elinikäinen työkyvyttömyyseläke ja mielenterveyshoito. Tämä on ilmeisesti se hyvä ja ainoa vaihtoehto? Koska muuta ei ole. Sakarilla on _vamma_. Hän ei _muutu_ tai _parane_. Sokeatkaan harvemmin alkavat näkemään.

Tuo olisi varmaan Sakarille paras. Tukea ja apua on saanut, mutta tilanne pahenee vaan. Ei pysty olemaan kotikoulussa, mutta ei koulussakaan. Mitä se avustaja auttaisi? Ei se poista koulusta, tai ylipäätään elämästä, muita ihmisiä. Avustajalle muutenkin oli epärealistisia toiveita. Että avustaja olisi aina sama, tuttu ja turvallinen. Ei sellaista voi kenellekään luvata.

Ysärillä eräässä pienessä kunnassa pystyttiin kahdelle nepsylapselle järjestämään omat avustajansa koululuokkaan. Niin että molemmilla oli oma avustaja, ja se sama tuttu avustaja oli joka ikinen päivä. Voihan se olla tietysti että suomi on nyt todella paljon köyhempi kuin 1990-laman jälkeen, ja erityisesti lapsista on pakko nyt säästää. Mutta kyllä se silti enemmänkin arvovalinnalta tuntuu, aivan kuin koulutus ja kouluttautuminen ei olisi enää tärkeää. 

Nykyään erityislapsia on monikymmenkertainen määrä 90-lukuun verrattuna. Se on fakta, että mitenkään kaikille ei voi riittää avustajaa. Ei olisi riittänyt 90-luvullakaan, jos erityislapsia olisi ollut silloin yhtä paljon kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autistille voi tulla kuormittavassa tilanteessa ns meltdown tai suomeksi käytetään kai myös nimitystä autistinen stressireaktio, eli kun kuormitus menee yli ei kykene enää tekemään yhtään mitään tai ainakaan reagoimaan sellaisella tavalla mitä neuronormaalit ymmärtävät. Eli voi vaikka mennä seisomaan naama seinää vasten kuten ilmeisesti tämän artikkelin lapsen kohdalla käynyt. Meltdown voi tulla ihan vaan siitä että liian iso aistiylikuormitus tai joku tärkeä rutiini menee rikki tai joutuu yhtäkkiä olemaan vieraiden ihmisten keskellä. Niille joilla voimakkaat autismin oireet on ihan kohtuuttoman kuormittavaa joutua normaaliin isoon meluisaan koululuokkaan. Se on tavislapsellekin turhan hälyisä paikka, saati niille joilla aistiyliherkkyyksiä ja nepsyaivot. 

Ei nämä oikein ymmärrä näin monimutkaisia asioita täällä :) Tai heille monimutkaisia.

Olen tutkinut tätä maailmaa koko elämäni ajan. Myös silloin kun sinä olit baarissa tai festareilla ryyppäämässä. Uskallan väittää, että ymmärrän paljon monimutkaisempia kokonaisuuksia kuin vaikka sinä siellä jossain.

Vierailija kirjoitti:

Nepsylapsille kannattaa kertoa että monilla tunnetuillakin ihmisillä on ADHD tai ASD. Esimerkiksi Microsoftin kehittäjällä Bill Gatesilla on ADHD ja Elon Muskilla autisminkirjo. Suomessa halutaan heittää nepsyt ongelmajätteeseen koska täällä on niin kova säästövimma koko koulujärjestelmän suhteen, samaan karsinaan vaan kaikki. Harmi että yksi maailman parhaimmista koululaitoksista on rapautettu lyhytnäköisesti vain rahan vuoksi. Sipilän hallitukseltakin tuli ihan ennätysleikkuri...

Olen älykkäämpi kuin valtaosa normoista ja kulutan vähemmän kuin valtaosa normoista. Normot sinne ongelmajätteeseen pitäisi heittää sillä he tuhoavat kaiken. Aivan kaiken!

Vierailija kirjoitti:

Yksi Sakari taitaa maksaa yhden koululuokallisen verran yhteiskunnalle. Ainakin.

Taitaa olla kaivon täyttämistäämpärillä Sakarin koulun käynti.

Mitä sitten vaikka näin olisikin? Toiset tarvitsevat enemmän apua kuin toiset. Sellaista se elämä on. Vai ajatteletko että autistit pitäisi lukita jonnekin yhteiskunnan ulkopuolelle tai poistaa heidät kokonaan maailmasta? Vai mikä oli pointtisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi Sakari taitaa maksaa yhden koululuokallisen verran yhteiskunnalle. Ainakin.

Taitaa olla kaivon täyttämistäämpärillä Sakarin koulun käynti.

Mitä sitten vaikka näin olisikin? Toiset tarvitsevat enemmän apua kuin toiset. Sellaista se elämä on. Vai ajatteletko että autistit pitäisi lukita jonnekin yhteiskunnan ulkopuolelle tai poistaa heidät kokonaan maailmasta? Vai mikä oli pointtisi?

Vaasan malli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussahan luki, että etäkoulu ei häneltä onnistunut.

Etäkoulu ja kotikoulu ovat eri asioita. Jutussa kerrotaan, että äiti ei ole ollut työelämässä sen jälkeen, kun poika oli kolmannella luokalla. Ehkä siinä olisi voinut kotikoulua ajatella....

Ei ole kotikoulu ihan niin yksinkertainen asia. Se on hyvä huudella kun ei ole asiasta tietoa. Ensinnäkin yleensä kunnan viranomaiset vastustaa lasten siirtymistä kotikouluun. Siinä myös vanhemmille siirtyy kaikki vastuu hommata kirjat ja kaikki materiaali, omalla kustannuksellaan. Raha toki nyt on sivuseikka, vaikeinta on se kaikenlaisen tuen puute ja jopa varsinainen kiusanteko, mihin on hyvä mahdollisuus koska lapsen täytyy kuitenkin todistaa oppiminen kunnan järjestämissä kokeissa ja kuulusteluissa. Mikäli sitä vastustusta kotikoulua kohtaan on, niin vaatii vanhemmalta todella paljon, että pystyy lapselleen sen järjestämään.

Nettiperuskoulu. Ei sitä kukaan ala kieltämään vaan sinne on tervetullut ihan kuka tahansa ja siellä on materiaalit ja opettajat, eli ei se vanhemmalta vaadi sen suurempaa panostusta kuin tavallinenkaan peruskoulu. Sama nettilukiossa.

Jos avustajia löytyy vain iltaisin, niin silloinhan tuollainen nettikoulu olisi oikein toimiva ratkaisu. Nettikoulussa kun voidaan käydä esimerkiksi ulkomailtakin käsin eli ei ole kellonajalla väliä milloin sitä koulua käy. (Kohta joku tietysti tulee sanomaan että kaikkien ihmisten täytyy aloittaa päivä aamu 8 ja ilta olla kotona vapaalla tai harrastusten parissa...)

Monilla neroilla on adhd. Meidän aivomme toimivat niin nopeasti ja synnyttävät helposti ideoita. Aspergereilla taas on usein fiksaatioita asioihin, jolloin he haluavat oppia kaiken tietystä aihepiiristä. Nepsyjen kanssa kannattaisikin toimia niin, että heidän kykynsä valjastetaan hyödylliseen käyttöön. Integrointia en kannata, ellei se ole osittaista integrointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsylapsille kannattaa kertoa että monilla tunnetuillakin ihmisillä on ADHD tai ASD. Esimerkiksi Microsoftin kehittäjällä Bill Gatesilla on ADHD ja Elon Muskilla autisminkirjo. Suomessa halutaan heittää nepsyt ongelmajätteeseen koska täällä on niin kova säästövimma koko koulujärjestelmän suhteen, samaan karsinaan vaan kaikki. Harmi että yksi maailman parhaimmista koululaitoksista on rapautettu lyhytnäköisesti vain rahan vuoksi. Sipilän hallitukseltakin tuli ihan ennätysleikkuri...

Meille nepsyille ei niin hirveästi nuo esikuvat nappaa. Minulle on aivan tuo ja lysti, vaikka Jeesuksella olisi ollut Asperger. Se ei helpota tilannettani tässä yhteiskunnassa.

Olen itsekin kirjolla, joskin minulla on ADHD. Olisin halunnut lapsena ja nuorena kuulla että minullakin on toivoa, sen sijaan että kuulin jatkuvasti olevani laiska tyhmä ja saamaton. Dg sain vasta 30+ iässä useamman burn outin jälkeen. On ollut lohdullista miettiä että meistä nepsyistä on ollut ihmiskunnalle hyötyä, siksi nämä geenit ovat jääneet geenipooliin. 

Toki sinulla on oikeus mielipiteeseesi, kuten minullakin on omaani. 

Sinulla on siis autismi adhd:n lisäksi?