Lue keskustelun säännöt.
Autistinen Sakari ei saa tukea opiskeluun
06.09.2022 |
https://www.is.fi/perhe/art-2000009019990.html
Miksi tälläinen lapsi pakotetaan kouluun jos se aiheuttaa lapselle suurta kärsimystä ja vain lisää mielenterveysongelmia? Eikö tälläiselle lapselle kotikoulu tai nettiperuskoulu olisi hyvä ratkaisu? Peruskoulun jälkeen vaikka nettilukioon tai muuhun etäopiskelun mahdollistavaan kouluun.
Tällöin lapsi pääsisi opiskelemaan mielekkäässä turvallisessa ympäristössä ja saisi niitä tärkeitä onnistumisen kokemuksia. Jos lapsesta saakka pakotetaan johonkin missä väistämättä tulee epäonnistumaan, ei siitä seuraa mitään muuta kuin lisää ongelmia. Ties vaikka tämäkin lapsi päätyisi jonain päivänä itselleen mielekkääseen etätyöhön, niitä kun enenevässä määrin on tarjolla nykyään.
Kommentit (474)
Tämä on pahimmillaan seurauksena pienryhmien ja erityiskoulujen lopettamisesta. Lapsen oikeus olla yleisopetuksen isossa ryhmässä on ykkösarvo. Oikea syy on tietenkin säästöt, mutta sitä ei sanota ääneen. Jos Sakari olisi voinut käydä koulua pienryhmässä, yhden tutun open johdolla, hän tuskin olisi mennyt noin huonoon kuntoon. Kiitos inkluusio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä jäin miettii, että kun on lopettanut puhumisen, ettei olisi mutismi vielä kaiken päälle?
Vaikka on paljon apua tarjottu ja käsittääkseni myös vastaanotettu, sekä todettu toimimattomaksi, niin ymmärrän sekä kuntaa että vanhempiakin. Tilanne on vähän samanlainen, kun tiedät itseäsi vaivaavan joku, mutta et saa diagnoosia sitten millään.
Mutta vaikea tilanne kaiken kaikkiaan. Lapsi tarvitsee selkeästi apua nyt ja varmasti tulevaisuudessakin, mutta millaista se apu sitten pitäisi olla? Toivottavasti toimivia apukeinoja saa jossain vaiheessa, eikä vain jätetä roikkumaan.
Selektiivinen mutismi on yleistä autismissa. Se ilmenee sterssissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako, lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.
Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.
Se apu, mitä tällainen autisminkirjon lapsi tarvitsee on etäkoulu, kotikoulu (jos mahdollinen) tai jos edes pienryhmä, jossa jaksaisi olla. Näin kongnitiivisesti kyvykäs lapsi voisi varttua, opiskella vaikkapa tohtoriksi asti ja lopulta päästä myös töhin - sellaisiin, missä saa olla omassa rauhassa (näitäkin onneksi on). Yhteiskunta ei auta lasta jos tarjoaa tukea, mitä lapsi ei vammansa vuoksi tarvitse. Väärä tuki on yhteiskunnan resurssien tuhlausta (aika ja raha), lapsen ja perheen resurssien tuhlausta. Oikea tuki toisi yhteiskunnalle säästöjä ja auttaisi lasta eteenpäin elämässä.
Kyseinen lapsi ei pärjää lainkaan vieraassa ympäristössä ja on lähes lopettanut puhumisen. En osaa kuvitella millaista työtä hänelle löytyisi. -eri
Lapsi on pienen elämänsä aikana mennyt ihan lukkoon, kun yritetty ja yritetty ja yritetty istua koulun penkillä vaikka se on mahdotonta. Lisäksi rampattu lääkäreissä ja ties missä.
Koulu kun alkaa ensin sujumaan tutussa ja turvallisessa ympäristössä (kotona/netissä), voi siitä asteittain kokeilla lisätä haasteita. Ei kukaan parane sillä että tiputetaan suoraan sinne painajaismaiseen ympäristöön, missä mennään ihan lukkoon ja ahdistutaan entisestään ja koetaan pelkkiä epäonnistumisia.
Maailma on täynnä erilaisia töitä missä ei tarvitse käydä kokoajan vieraissa paikoissa tai tavata vieraita ihmisiä. Tämä voi vaikka alkaa piirtämään ankkoja ja myymään niitä netissä jos siltä tuntuu. Olisi sekin parempi kuin se että istuu lopulta jossain mielisairaalassa tai vankilassa tai makaa haudassa kun lopulta kaikki on vaan liikaa.
Olisko mahdollista, että tällaisilla lapsilla olisi yksinkertaisesti vähemmän opiskeltavaa? Opetetaan lukemaan ja laskemaan perusjutut, eikä vaadita syvällisempää asioihin paneutumista?
Se on mukautettu opetus ja sulkee ovet useilta jatko-opinnoilta
Sen lisäksi siihen tarvitaan oppimisongelmia. Niitä(kään) Sakarilla ei ole. Hän oppii loistavasti.
Niitä asioita joista on kiinnostunut. Onhan hänellä oppimisongelmia.
Tämähän juuri tarkoittaisi sitä, että ne aineet jätettäisiin pois joihin ei kykene tai hyväksy. (ei, ei, ei).
Eli jotenkin mukautettua opiskelua ja yksin tai erittäin rauhallisessa ympäristössä.
Mutta miten se olisi mahdollista, siitä kai ei ole päästy yhteisymmärrykseen.
Ja tietysti rahapuoli on yksi, eikä pienin juttu.
Vierailija kirjoitti:
Veljeni lapsi oli asperger-luokalla ja oli mielellään koulussa. Lapsilla oli esimerkiksi omat työskentelypisteet. Näin eräässä pohjoismaassa.
Suomi, tai ainakin Helsinki, laittaa kaikki erityiset samaan. Vaativat käytöshäiriöt, autisminkirjolaiset ja vaikeat oppimisvaikeudet ja vaativat adhd:t ja olettaa, että kaikki sujuu...
Että kyllä, oppimisympäristöistä voitaisiin tehdä sopivia, jos olisi halua... Mutta kun ei ole..
ADHD:n seura on helvettiä autistiselle. Menee kaikki keskittymiskyky.
Vierailija kirjoitti:
Mitä? Ei hän ole sairastunut psyykkisesti! Hän on _autisti_!
Autismi ei sulje esim. skitsofreniaa pois. Itse asiassa tuon pojan oireet voivat olla ns. prodromaalioireita eli ennakoivat skitsofrenian laukeamista, joka tapahtuu tyypillisesti n. 20-vuotiaana.
Olen samaa mieltä sen kanssa, joka ehdotti täydellistä aikalisää.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako, lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.
Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.
Se apu, mitä tällainen autisminkirjon lapsi tarvitsee on etäkoulu, kotikoulu (jos mahdollinen) tai jos edes pienryhmä, jossa jaksaisi olla. Näin kongnitiivisesti kyvykäs lapsi voisi varttua, opiskella vaikkapa tohtoriksi asti ja lopulta päästä myös töhin - sellaisiin, missä saa olla omassa rauhassa (näitäkin onneksi on). Yhteiskunta ei auta lasta jos tarjoaa tukea, mitä lapsi ei vammansa vuoksi tarvitse. Väärä tuki on yhteiskunnan resurssien tuhlausta (aika ja raha), lapsen ja perheen resurssien tuhlausta. Oikea tuki toisi yhteiskunnalle säästöjä ja auttaisi lasta eteenpäin elämässä.
Kyseinen lapsi ei pärjää lainkaan vieraassa ympäristössä ja on lähes lopettanut puhumisen. En osaa kuvitella millaista työtä hänelle löytyisi. -eri
Kun olisi saanut ajoissa oikeanlaista tukea ja terapiaa, ei oltaisi nyt tuossa pisteessä. Säästö lähtee ihan väärästä päästä kun pihistellään lasten terapioista ja tukitoimista, niistä tinkiminen aiheuttaa isommat kustannukset tulevaisuudessa, kun oireet pääsee vaan pahenemaan.
Ongelma on se, ettei nenttiyhteiskunta halua/osaa kuntouttaa autistin kannalta toimivasti. Pusketaan kohti sitä normaalia, jota ei koskaan tulla tavoittamaan. Tai sietämistä. Tai ylipäätään jotakin täysin absurdia, autistin kannalta toimimatonta scheissea. Emme me integroidu koskaan sillä tavoin kun nentit olettaa.
Tämä.
Autisti menee vaikka työkkäriin ja sanoo että haluaa työskennellä itsenäisesti autisminsa takia. Autistille ei suinkaan yritetä etsiä työtä mitä hän voisi tehdä yksin, vaan sanotaan että autisti pitää kuntouttaa eroon sosiaalisista peloistaan ja sosiaalisesta kömpelöydestään.
Voisiko olla niin, että se työkkäri ei ole niinkuin joku valintamyymälä, jossa on hyllyillä otettavissa niitä työpaikkoja eri tyyppisille ihmisille? Sen kun ottaa ja valitsee.
Mistä se työkkärihenkilö kekkaisi suitsait jonkun itsenäisen työn? Jos sellaista ei ole saatavilla.
Ei se niin mene, että työpaikat mukautetaan ihmisten mukaan vaan ihmiset joutuvat mukautumaan niiden työpaikkojen mukaan.
Mitä niitä sattuu tarjolla olemaan. Jos avoinna rekkakuskin paikka, siivoojan paikka, hammaslääkärin paikka, opettajan paikka jne.Oletteko kuulleet työttömyydestä? Kun niitä töitä ei tahdo olla kaikille muutenkaan. Ainakaan josta saa kunnon palkkaa millä eläisi.
Ei minun mielestäni tavallinen työkkäri ole sellainen paikka jossa ihan jokaisen ihmisen erityispiirteet pystyisi ottamaan huomioon.
Erikseen sitten jotkut erityistyöpaikat ja -ohjaajat. Mutta sitten pitääkin mennä heidän puheilleen.
Mutta aika niposesti on luultavasti hänelläkin työpaikkoja, mistä voisi siitä vaan valita.Ymmärrän Sakarin vaikeudet, mutta pitää ymmärtää myös vaikeudet siitä, että työpaikat ovat usein tarkasti määriteltyjä ja niihin on omat vaatimuksensa.
Ei se ole kiusantekoa tai syrjintää vaan realistista arkea.Vaihtoehto on sitten veronmaksajien maksaa Sakarin (ja monen) muun elinikäinen työkyvyttömyyseläke ja mielenterveyshoito. Tämä on ilmeisesti se hyvä ja ainoa vaihtoehto? Koska muuta ei ole. Sakarilla on _vamma_. Hän ei _muutu_ tai _parane_. Sokeatkaan harvemmin alkavat näkemään.
Tämän on yhteiskunta halunnut valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljeni lapsi oli asperger-luokalla ja oli mielellään koulussa. Lapsilla oli esimerkiksi omat työskentelypisteet. Näin eräässä pohjoismaassa.
Suomi, tai ainakin Helsinki, laittaa kaikki erityiset samaan. Vaativat käytöshäiriöt, autisminkirjolaiset ja vaikeat oppimisvaikeudet ja vaativat adhd:t ja olettaa, että kaikki sujuu...
Että kyllä, oppimisympäristöistä voitaisiin tehdä sopivia, jos olisi halua... Mutta kun ei ole..ADHD:n seura on helvettiä autistiselle. Menee kaikki keskittymiskyky.
Mutta toisaalta monesti nämä diagnoosit on samalla ihmisellä päällekäin, eli sekä autismi että ADHD yhtäaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi Sakari taitaa maksaa yhden koululuokallisen verran yhteiskunnalle. Ainakin.
Taitaa olla kaivon täyttämistäämpärillä Sakarin koulun käynti.
Autistille voi tulla kuormittavassa tilanteessa ns meltdown tai suomeksi käytetään kai myös nimitystä autistinen stressireaktio, eli kun kuormitus menee yli ei kykene enää tekemään yhtään mitään tai ainakaan reagoimaan sellaisella tavalla mitä neuronormaalit ymmärtävät. Eli voi vaikka mennä seisomaan naama seinää vasten kuten ilmeisesti tämän artikkelin lapsen kohdalla käynyt. Meltdown voi tulla ihan vaan siitä että liian iso aistiylikuormitus tai joku tärkeä rutiini menee rikki tai joutuu yhtäkkiä olemaan vieraiden ihmisten keskellä. Niille joilla voimakkaat autismin oireet on ihan kohtuuttoman kuormittavaa joutua normaaliin isoon meluisaan koululuokkaan. Se on tavislapsellekin turhan hälyisä paikka, saati niille joilla aistiyliherkkyyksiä ja nepsyaivot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi Sakari taitaa maksaa yhden koululuokallisen verran yhteiskunnalle. Ainakin.
Taitaa olla kaivon täyttämistäämpärillä Sakarin koulun käynti.
Ilman nepsyaivoja moni koko ihmiskuntaa hyödyttänyt keksintö olisi jäänyt keksimättä. Niistä on aika monen koululuokan edestä ihmiset saaneet hyötyä ja nauttia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mustakin se päätös, että illoiksi saa avustajan, mutta ei kouluun on suht kummallinen, Toki kun äiti nyt jo on valmiiksi jäänyt häntä hoitamaan, miksi hän ei voi toimia avustajana siellä koululla?
Jonkinlainen opiskelu- ja kuntoutussuunnitelma tarvittaisiin tälle nuorelle, jos on tutkittu mikä auttaisi?
Illoiksi saatavat vapaa-ajan avustajat ovat usein päivätöissä tai opiskelevat joten eivät kaikki kunnan opetustoimen käytettävissä päivisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos neurokirjo vaan hyväksyttäisiin osaksi ihmisten moninaisuutta? Ei pakoteta nepsyjä olemaan samanlaisia kuin nentit, annetaan olla mitä on. Ihmiset on erilaisia. Takaisin autistiluokat kouluihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä tapaus nyt tuntuu harvinaisen vaikealta, autistiksikin. Useimmat pystyvät sentään pienryhmissä opiskelemaan.
Ja jos ei etäopiskelukaan suju ja lopettanut puhumisen, niin kovin vähän on vaihtoehtoja.* Niin on käynyt ennenkin. Äiti kertoo, että heille on myönnetty apua, mutta sitä ei ole voinut käyttää, koska avustajista on pulaa. Auttajia ei yksinkertaisesti löydy.
Äidin mielestä hämmästyttävintä on se, että vapaa-ajalle Sakarille on myönnetty henkilökohtaista apua.
Miten tämä voi mennä niin, että saat avustajan, jonka kanssa voit käydä vaikka elokuvissa, mutta koulupäiviä varten apua ei saa?*
On myönnetty, vaan ei toteutettu. Kuten koulukyyditkin.
koska varmaan vapaa-ajan avustaja on itse työssä/opiskelee niin ei pääse päivällä mutta iltaisin pääsee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi Sakari taitaa maksaa yhden koululuokallisen verran yhteiskunnalle. Ainakin.
Taitaa olla kaivon täyttämistäämpärillä Sakarin koulun käynti.
Ok eugeniikka-kepu.
Vierailija kirjoitti:
Autistille voi tulla kuormittavassa tilanteessa ns meltdown tai suomeksi käytetään kai myös nimitystä autistinen stressireaktio, eli kun kuormitus menee yli ei kykene enää tekemään yhtään mitään tai ainakaan reagoimaan sellaisella tavalla mitä neuronormaalit ymmärtävät. Eli voi vaikka mennä seisomaan naama seinää vasten kuten ilmeisesti tämän artikkelin lapsen kohdalla käynyt. Meltdown voi tulla ihan vaan siitä että liian iso aistiylikuormitus tai joku tärkeä rutiini menee rikki tai joutuu yhtäkkiä olemaan vieraiden ihmisten keskellä. Niille joilla voimakkaat autismin oireet on ihan kohtuuttoman kuormittavaa joutua normaaliin isoon meluisaan koululuokkaan. Se on tavislapsellekin turhan hälyisä paikka, saati niille joilla aistiyliherkkyyksiä ja nepsyaivot.
Ei nämä oikein ymmärrä näin monimutkaisia asioita täällä :) Tai heille monimutkaisia.
Audarille rasvaa ja proteiinii tankkiin, Jordan Peterson selaukseen, salille ja parturiin vaikka väkisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako, lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.
Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.
Tuohon poikaan on mennyt satoja tuhansia euroja. Joku muu on jäänyt hoitamatta, ehkä sellainen jolla voisi joskus olla jotain annettavaakin yhteiskunnalle.
Ja sitten jos jollekin päästä pidettävälle saadaankin joku ammatti ja työpaikka, niin sinne pitäisi palkata pari työntekijää pelkästään katsomaan tämän yhden perään.
Älä viitsi. Esim laaduntarkkailun tehtävissä voi työskennellä ohjeistettuna ja täysin yksin, usein jopa eristettynä puhdastiloihin. Sama erilaisissa pakkaus -ja keräilytehtävissä. Autisti on usein hyvinkin tarkka ja systemaattinen ja siksi tämän tyyppinen työ sopisi mahdollisesti hyvin hänelle. Mutta ensin pitää hoitaa oppivelvollisuus loppuun.
Ihan vilpittömästi hämmästyn joka kerran kun huomaan, että jonkun mielestä sairaudesta tai häiriöstä kärsivän voisi vain eliminoida pois viemästä resursseja.
Kokoomus ajattelee tällä tavalla edelleen, varmaan jotkut muutkin puolueet. Kunhan raha liikkuu, mitä väliä, jos joku vammainen laitetaan vammaislaitokseen piiloon pois parempien ihmisten silmistä. kuka nyt haluaisikaan nähdä epänormaaleja liikenteessä häiritsemässä yltäkylläistä elämäänsä.
No ei kyllä ajattele. Olen tuo lainaamasi kirjoittaja, ja kokoomuksen kannattaja. Kokoomus edistäisi mm oppisopimuskoulutuksen nykyistä laajempaa käyttöä sellaisten nuorten valmistamiselle ammattiin, joilla ei perinteinen ammattiin opiskelu syystä tai toisesta ole oikea reitti työelämään. Vasemmisto ajaa luokkahuoneopetusta ja inkluusiota ja jarruttaa oppisopimuskoulutuksen kehittämistä. Opetuksen pitää vasemmiston mielestä olla kokonaan julkisen toimijan hallinnassa, ihan ideologian mukaisesti. Työelämäyhteistyö on myrkkyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apn otsikko on järjetön. Luitko jutun? Sakari on saanut paljon apua. Koulupsykologi, lastenpsykiatri, osastojako, lähiopetus korona-aikana, sairaanhoitaja, sosiaalityöntrekijä, nuorisopsykiatri, lääkäri- ja terapiakäyntejä, taksikuljetuksia, avustaja.
Lopputulos: perhe valittaa, ettei yhteikunta auta. Hoh hoijaa.
Tuohon poikaan on mennyt satoja tuhansia euroja. Joku muu on jäänyt hoitamatta, ehkä sellainen jolla voisi joskus olla jotain annettavaakin yhteiskunnalle.
Ja sitten jos jollekin päästä pidettävälle saadaankin joku ammatti ja työpaikka, niin sinne pitäisi palkata pari työntekijää pelkästään katsomaan tämän yhden perään.
Älä viitsi. Esim laaduntarkkailun tehtävissä voi työskennellä ohjeistettuna ja täysin yksin, usein jopa eristettynä puhdastiloihin. Sama erilaisissa pakkaus -ja keräilytehtävissä. Autisti on usein hyvinkin tarkka ja systemaattinen ja siksi tämän tyyppinen työ sopisi mahdollisesti hyvin hänelle. Mutta ensin pitää hoitaa oppivelvollisuus loppuun.
Ihan vilpittömästi hämmästyn joka kerran kun huomaan, että jonkun mielestä sairaudesta tai häiriöstä kärsivän voisi vain eliminoida pois viemästä resursseja.
Kokoomus ajattelee tällä tavalla edelleen, varmaan jotkut muutkin puolueet. Kunhan raha liikkuu, mitä väliä, jos joku vammainen laitetaan vammaislaitokseen piiloon pois parempien ihmisten silmistä. kuka nyt haluaisikaan nähdä epänormaaleja liikenteessä häiritsemässä yltäkylläistä elämäänsä.
No ei kyllä ajattele. Olen tuo lainaamasi kirjoittaja, ja kokoomuksen kannattaja. Kokoomus edistäisi mm oppisopimuskoulutuksen nykyistä laajempaa käyttöä sellaisten nuorten valmistamiselle ammattiin, joilla ei perinteinen ammattiin opiskelu syystä tai toisesta ole oikea reitti työelämään. Vasemmisto ajaa luokkahuoneopetusta ja inkluusiota ja jarruttaa oppisopimuskoulutuksen kehittämistä. Opetuksen pitää vasemmiston mielestä olla kokonaan julkisen toimijan hallinnassa, ihan ideologian mukaisesti. Työelämäyhteistyö on myrkkyä.
Kaikki lapset käyvät peruskoulun läpi, se on mitä tehokkain keino tasata yhteiskunnallisia eroja. Sen takia peruskouluun pitää laittaa LISÄÄ rahaa, ei leikata. Vain tuettu inkluusio voi toimia, eli pienemmät luokkakoot, enemmän aikuisia ja auttavia käsiä. Erityispedagogeja, koulunkäyntiavustajia jne. Ei mitään yksityiskouluja tai vaihtoehtoisesti halpatyövoimamarkkinoita kokoomuslaisten tarpeita palvelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten avustaja voisi toimia Sakarin kanssa paremmin koulussa kuin oma äiti? Avustajat kuitenkin vaihtuvat aika usein ja eivät omaa mitään erityistä koulutusta.
Koulunkäynninohjaajalla on koulutus. Joko täsmäkoulutus juuri tuohon tai vaikka lähihoitajan tutkinto. Ohjaaja voi olla yhden oppilaan henkilökohtainen tuki/avustaja.
Vaihtoehto on sitten veronmaksajien maksaa Sakarin (ja monen) muun elinikäinen työkyvyttömyyseläke ja mielenterveyshoito. Tämä on ilmeisesti se hyvä ja ainoa vaihtoehto? Koska muuta ei ole. Sakarilla on _vamma_. Hän ei _muutu_ tai _parane_. Sokeatkaan harvemmin alkavat näkemään.