Taiteellinen ihminen - Miten kuvailisit sitä miten taiteellisuutesi syntyy/kumpuaa?

Vierailija kirjoitti:

Henkinen kiihottuneisuus ja mielen tyytyväisyys siellä on taustalla: iso O kun inspiraatio iskee ja veri kiertää aivoissa ja sydämessä.

No todella!!!

Se on vähän niin kuin paskahätä yllättäisi. Ensin on kova kiire, sitten on ähinää ja puurtamista ja lopuksi vapauttava ja helpottunut olotila.

Vierailija kirjoitti:

Tunne ei taiteessa riitä. Pitää olla myös ideoita, joiden pohjalta taidetta tekee. Ideoita tulee siitä, että on kiinnostunut jostakin asiasta/asioista.

Toisille ihmisille tunteet itsessään ovat värejä ja muotoja.

Vierailija kirjoitti:

Erikoista. Olisin odottaut, että edes joku kuvaisi samankaltaisia tuntemuksia kuin itselläni on. Ehkäpä tunne on vain erityisherkillä.

Millaisia tuntemuksia sinulla on?

Vierailija kirjoitti:

Olet paradoksin äärellä. Huomiohakuiset ihmiset haluaa taiteilijoiksi, koska taide on sopivan abstrakti viitekehys huomiohakuiselle egolle.

Löytyisi muoto mutta sisältöä ei ole.

Sitten on oikeasti luovia, herkkiä ihmisiä, joita edelliset kadehtii.

Hyvyys ei kulje huutaen.

Hyvin sanottu. Olen aloitteleva taiteilija ja huomasin tämän heti. Mulla on sisältöä, joka vasta hakee muotoaan. Sitä moni kadehtii, vaikka itselläni on suuret tuskat, koska pelkään, etten ikinä löydä sitä muotoa. Mutta työ jatkuu niin kauan kuin henki pihisee.

90% vastauksista teoreettista lätinää. Kysyttiin tunnetta.

Geeneistä.

Ottaa päähän silti kyllä tuo uusi tekoäly (Midjourney), joka pystyy tekemään yhtä hienoa taidetta kuin minä, muutamissa sekunneissa. Käytin kuitenkin vuosia eri taidekouluissa ja itseopiskellen pitkät illat, oppiakseni taidon. Minkä takia tuollainen tekoäly on edes pitänyt keksiä, tuo tulee tuhoamaan koko taidealan

En tiedä onko suuri yleisö vielä herännyt koko asiaan. Eiköhän se kohta tule laajempaan tietoisuuteen. 90% kuvittajista, konseptitaiteilijoista, freelance-graafikoista yms. tulee menettämään työnsä muutamassa vuodessa, ellei nopeamminkin

Tekoälyn tekemä kuva mm. voitti Coloradon osavaltiossa taidekilpailun 1. palkinnon, ilman että tuomaristo tajusi yhtään mitään. Tuo on vasta alkua:

https://www.theverge.com/2022/9/1/23332684/ai-generated-artwork-wins-st…

Kyllä se sieltä punkkupullosta pulppuaa, joskus jopa kanisterista.

Puurtamisesta. Teen taidetta joka päivä. Väkisinkin joskus tulee hyviä juttuja. Olen oppinut hyväksymään, että ei ole huonoja juttuja, on vain keskeneräisiä.

Osaan yhdistellä asioita. Opetan itseäni.

Ihminen,jota sisarensa sanovat herkäksi ,on raakalaismainen henkisen väkivallan harjoittaja. Ei herkkä todellakaan. Ei kotiinsa ehdi,kun käy 100km päässä kylässä, kun jo lykkää kirjeen postiin. Mitä raainta keljuilua ,arvostelua niin ilkeää kuin vain osaa laatia.Että kuinka häntä nälässä pidettiin. Kahdet kahvit joi suolaisen ja makean kanssa . Keskusteltiin,seurusteltiin koko ajan. silti noin toimi. Nyt olemme päättäneet ettei tule vierailulle enää kuin viisaamman valvojan kanssa.

Kiireettömyydestä. Kun on aikaa olla omien ajatustensa kanssa, vaikka luonnossa, niin ideoita vain tulee.

Aikaikkuna. Olen joka päivä varannut kolme tuntia luovuudelle. Laitan kellon soimaan, istun ja mietin. Kyllä siinä alkaa tulla ideoita.

Se vain kumpuaa sisältä, nousee selkärangasta. Tulee halu piirtää, kirjoittaa tai soittaa ja kädet toteuttavat tahtoa. Se vain onnistuu, soljuu eteenpäin. Olen ala-asteiästä asti osannut näitä, joten kyllä se jotenkin vain myötäsyntyistä on. Sellaista, mikä vain luonistuu paremmin kuin jotkut muut asiat.

Käyn piirtämässä säännöllisesti. Viime viikolla olin piirtämässä kasveja. Löysin upeita muotoja, miten kasvit kasvavat eri tavalla. Joskus keränä, joskus versovat ristiin säännöllisessä rytmissä.

Joskus kurottuvat upeasti maasta kattoon tasaisena rytminä. Tämän piirsin. Pitkiä lehtiä paperin alalaidasta ylälaitaan suorassa kulmassa.

Tämän sommitelman keksin ottaa käyttöön, piirsin arkielämän objekteja samassa rytmissä.

Museot on hyviä ideoiden etsimiseen. Joku on miettinyt jo esineiden esillepanon visuaalisuutta. On kuin kävelisi valmiiseen pöytään.

Jos osaa vaikka piirtää, taito ei koskaan ns. ruostu. Taito voi jopa parantua iän myötä, vaikka ei ole edes käyttänyt taitoaan. Se selvisi minulle itselleni äskettäin.

Piirsin nimittäin itse lapsena ja nuorena melko hyvin, kiitettävästi. Sitten olin parikymmentä vuotta niin, etten piirtänyt lainkaan. Eräänä päivänä, keski-iässä, näin erään lyijykynätaiteilijan työssään ja sain innostuksen kokeilla itsekin, josko vielä osaisin piirtää, niin monen vuoden piirtämättömyyden jälkeen. Tartuin kynään ja piirisin paremmin kuin olen koskaan eläissäni piirtänyt. Myös kyseinen taiteilija kertoi omasta elämäst''n hieman samalla tavalla. En itsekään tiedä, miten taitoni ovat voineet parantua, vaikka en ole edes piirtänyt, mutta niin vain oli. Lisäksi taidoissa voi harjaantua ihan tietoisesti harjaannuttamalla. Tulin siihen tulokseen, että jos alkaisin harjoitella, voisin jopa ryhtyä taiteilijaksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos osaa vaikka piirtää, taito ei koskaan ns. ruostu. Taito voi jopa parantua iän myötä, vaikka ei ole edes käyttänyt taitoaan. Se selvisi minulle itselleni äskettäin.

Piirsin nimittäin itse lapsena ja nuorena melko hyvin, kiitettävästi. Sitten olin parikymmentä vuotta niin, etten piirtänyt lainkaan. Eräänä päivänä, keski-iässä, näin erään lyijykynätaiteilijan työssään ja sain innostuksen kokeilla itsekin, josko vielä osaisin piirtää, niin monen vuoden piirtämättömyyden jälkeen. Tartuin kynään ja piirisin paremmin kuin olen koskaan eläissäni piirtänyt. Myös kyseinen taiteilija kertoi omasta elämäst''n hieman samalla tavalla. En itsekään tiedä, miten taitoni ovat voineet parantua, vaikka en ole edes piirtänyt, mutta niin vain oli. Lisäksi taidoissa voi harjaantua ihan tietoisesti harjaannuttamalla. Tulin siihen tulokseen, että jos alkaisin harjoitella, voisin jopa ryhtyä taiteilijaksi.

Kun aloitin piirtämisen, se oli lähinnä asioiden etsimistä ja niiden siirtämistä paperille. Rajaaminen oli vaikeaa ja olennaisen löytäminen. Mikä nyt on olennaista.

Vuosien saatossa piirustusjälki ei ole parantunut, mutta olennaisen hahmottaminen on.

Löydän esim. kasvista kerämäisen rakenteen ja hyödynnän tuota rakennetta muuta sommitellessa, vaikka abstraktia.

Asiat liittyvät toisiinsa.

Taiteen tekeminen on ajattelua. Joskus ajatusten muotoutuminen vie vuosia, joskus se tapahtuu päivissä.

Vierailija kirjoitti:

Jos osaa vaikka piirtää, taito ei koskaan ns. ruostu. Taito voi jopa parantua iän myötä, vaikka ei ole edes käyttänyt taitoaan. Se selvisi minulle itselleni äskettäin.

Piirsin nimittäin itse lapsena ja nuorena melko hyvin, kiitettävästi. Sitten olin parikymmentä vuotta niin, etten piirtänyt lainkaan. Eräänä päivänä, keski-iässä, näin erään lyijykynätaiteilijan työssään ja sain innostuksen kokeilla itsekin, josko vielä osaisin piirtää, niin monen vuoden piirtämättömyyden jälkeen. Tartuin kynään ja piirisin paremmin kuin olen koskaan eläissäni piirtänyt. Myös kyseinen taiteilija kertoi omasta elämäst''n hieman samalla tavalla. En itsekään tiedä, miten taitoni ovat voineet parantua, vaikka en ole edes piirtänyt, mutta niin vain oli. Lisäksi taidoissa voi harjaantua ihan tietoisesti harjaannuttamalla. Tulin siihen tulokseen, että jos alkaisin harjoitella, voisin jopa ryhtyä taiteilijaksi.

Minulla piirtäminen auttaa kuvapankin rakentamisessa aivoihin. Kun maalaan, pystyn toistamaan piirtämäni objektit ilman kuvaa siitä. Tämä helpottaa ja nopeuttaa asioiden yhdistämistä. Maalaan vaikka naisen olohuoneessa istumassa ja puhumassa puhelimeen. Kun olen aikaisemmin piirtänyt olohuonemaisen tilan, naisen istumassa ja puhelimen, saan nuo yhdistettyä samaan kuvaan. Ilman piirtämistä olisi vaikeaa. Lisäksi jos tekisin koneella luonnoksen tuosta kuvasta, menettäisi se maalatessa raikkauden ja hetkellisyyden tunteen.

Tunnen innostusta, levottomuutta, tyytyväisyyttä, iloa, epäilystä, pettymystä, onnistumisen iloa. Eniten ehkä levottomuutta.

Siksi en voi kuvitellakaan, että olisin ammattitaiteilija, sillä kuluisin nopeasti loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen innostusta, levottomuutta, tyytyväisyyttä, iloa, epäilystä, pettymystä, onnistumisen iloa. Eniten ehkä levottomuutta.

Siksi en voi kuvitellakaan, että olisin ammattitaiteilija, sillä kuluisin nopeasti loppuun.

Säännöllinen työ rytmi auttaa. Ei ole kiirettä. Laitan kellon soimaan kolmen tunnin putkissa. Tämän ajan käytän maalaamiseen ja ajatteluun. Liikun ja juon vettä. Kun kello soi, lopetan ja pesen siveltimet. Usein aavistan ajan kulumisen ja saatan päivän työt loppuun jo hiukan ennen.

Levottomuus tulee siitä, että on liikaa asioita elämässä. Minun elämäni on tavallaan tyhjää. Vähän asioita. On aikaa taiteelle.

Kaikista tunteista, mutta se riippuu tunteen  voimakkuudesta. Jos on neutraalin tasainen päivä ja mieli rauhaisen seesteinen, syntyy harvoin mitään erityistä. En ole taiteilija, mutta henkilökohtaisesti määrittelen taiteeksi kaiken tämän maailmaan sydämelläni muotoilemani